Spanieleiden taipumuskoe – 2. yritys

Spanieleiden taipumuskokeessa arvioidaan koiran luontaisia (metsästys)taipumuksia ja luonteenpiirteitä, ja katsoa, onko ne rodulle tyypilliset.

Cockerspanieli vaatii hyväksytyn taipumuskokeen tuloksen saadakseen muotovalion arvon. Tämä vaatimus ylläpitää cockerin alkuperäistä käyttötarkoitusta = (ylösajava) lintukoira. Vaikka cockerspanieli onkin jakautunut näyttely- ja käyttölinjoihin, niin näyttelylinjaisellakin on oltava sitä alkuperäistä metsästysviettiä, vaikka melko harva käyttää näitä oikeassa metsästyskäytössä. Ja valitettavasti hiljalleen tuntuu, että yhä useampi vieraantuu spanieleiden käyttötarkoituksesta. Näistä tulee koko ajan enemmän ja enemmän ”vain kotikoiria”, minkä takia sitten kauhistellaan, kun joku julkaisee ryhmässä kuvan jossa cockeri on alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan metsästettyjen lintujen kanssa.

Enkä nyt tarkoita, että kaikkien spanielin omistajien pitäisi kulkea metsässä kuollut lintu pussissa ja viskellä sitä veteen koiran noudettavaksi, mutta tiedostaisivat nyt edes että pienestä ja kauniista ulkomuodostaan huolimatta kyseessä on metsätyskoira. Naaureskeltiin tätä Siirin kanssa kun keväällä käytettiin koiria uimassa, että valitettavasti moni pitäisi meitä hulluna jos mentäisiin Keravanjoelle heittelemään vesilintua, kun muut ihmiset yrittää ottaa aurinkoa (epävirallisella) rannalla. Meillä kun on yllättävän paljon 8 ryhmän koiria kaveripiirissä, niin näitä samankaltaisia ihmisiä löytyy.

Mutta palaten taipumuskokeisiin. Spanieleilla kokeissa on neljä(/viisi) osa-aluetta: sosiaalinen käyttäytyminen, jäljestys, haku ja laukauksensieto sekä vesinouto (+ tottelevaisuus). Tottelevaisuutta seurataan kaikissa osa-alueissa, eli sitä ei testata erikseen.

Lunalla tämä oli nyt toinen yritys. Aikaisemman voit lukea tästä. Monena vuonna on ollut pohdinnassa viedä Luna uudestaan taippareihin, mutta sitten on muut kisat ja tapahtumat menneet edelle. Nyt kun muut kisat on tauolla koronan takia, oli sitten aikaa käydä kokeilemassa uudelleen (ja kun vielä sattumalta bongasin cockeriyhdistyksen sivuilta ilmoituksen, että Elimäen kokeessa oli kaksi vapaata paikkaa).

Saimme paikan seuraavalle lauantaille. 

Tällä kertaa koe oli pienempi (viime kerralla oli 24 koirakkoa, nyt vain 8) joten se alkoi vasta iltapäivästä. Olimme varautuneet kunnon eväin, kun ensimmäisellä kerralla ei tiedetty että taippareissa tuppaa helposti menemään koko päivä. Nyt oli kyllä ihan koekirjeessäkin mainittu, että menee iltaan ja ruokatarjoilua ei koronan takia ole, joten omat eväät on hyvä ottaa mukaan. Ainut, että viimeksi liikuimme paikasta toiseen autolla. Tällä kertaa osuimme ryhmään, joka jätti autot tapaamispaikalle ja jatkoimme jalan. Eihän siinä jaksanut sitten koko painavaa kylmälaukkua ottaa mukaan, joten nappasin vain osan eväistä kangaskassiin.

Meillä oli myös Lara mukana, ettei sen tarvinnut viettää puolta päivää yksin kotona. Tässäkin oltiin varauduttu, että liikumme koko ajan autolla. Ajattelimme jättää Laran häkkiin auton varjoon aina kun olimme Lunan kanssa vuorossa. Mutta nyt kun auto jäi mökin pihaan, mietimme että mitä teemme Laralle, kun ei sitä voinut mukaan kokeeseen ottaa. Bc-neiti jäi sitten kevythäkkiin mökin terassille, missä oli katos tuomassa varjoa. Sillä oli viilennysalusta ja kylmä kylpytakki päällä. Pienen hetken kuului protestointia, kun lähdimme kävelemään koepaikalle, mutta aika nopeasti pikkuneiti hiljeni. Toivoimme vain, että jos se nyt päättää murtautua kevythäkistä ulos, niin se tajuaisi lähteä meidän perään (emme siis olleet kuin parin-kolmensadan metrin päässä mökiltä). 

Mutta sitten itse kokeeseen.

Sosiaalinen käyttäytyminen
Koiran on tultava vaikeuksitta toimeen ihmisten ja koirien kanssa.  Tuomari seuraa oman ryhmänsä koirien käytöstä ryhmässä ja koskettelee koiria. Koira ei saa osoittaa aggressiivisuutta tai suurta arkuutta ihmisiä tai koiria kohtaa. //Spanieliliitto

Tämä oli minusta jälleen se meidän pelottavin osuus. Verrattuna viiden vuoden takaiseen, Luna on oppinut sietämään vieraita ihmisiä paremmin, mutta vieraita koiria huonommin. Minun (ja Lunan) onneksi, tässä kokeessa pidettiin hyvät koronaturvavälit. Ja lihapullat taskussa sai Lunan huomion pysymään minussa. Pari kertaa neiti murahti ylituomarin puhuessa meidän vieressä olevilla yli-innokkaille spanieleille, jotka oli tulossa kohti. Mutta niin kauan, kun toiset koirat pysytteli siellä parin metrin päässä, ei ongelmaa ollut.

Arvoimme ryhmät ja suoritusvuorot (kuten viimeksikin, olimme ryhmämme viimeisiä, mutta tällä kertaa ryhmässä oli vain neljä koiraa kahdeksan sijaan).

Siirryimme hieman lähemmäs aloituspaikkaa (tässä vaiheessa Lara jäi mökille), jossa tuomari piti oman puheensa (kokeessa oli siis kaksi tuomaria, ylituomari piti alkupuheen ja tämä toinen oli meidän suoritusten tuomari). Siinä sitten tuomari kävi esittelemässä haulikkoa koirille (joku koirista ei ollut koskaan nähnyt/haistanut haulikkoa), Luna ensin katsoi tuomaria ja haulikkoa hieman kummastuneena, mutta kävi sitten nuuhkaisemassa. Metsästäjä vielä heitti fasaanin maahan koirille haisteltavaksi.

Hetken päästä tuomari vielä käveli jokaisen koirakon ympäri ja jäi seisomaan siihen vierelle. Luna varmaan ajatteli sen häiriötreeniksi, koska se piti kontaktia hyvin, mutta hieman siirsi takamustaan kun tuomari käveli viereltä ohi. Tässä vaiheessa huokaisin helpotuksesta, kun tajusin, että tässä kokeessa ei tehdäkään sellaista perus hiplaus luoksepäästävyyttä. Lunahan nykyään kyllä on sietänyt nuo lyhyet koskettelut ihan hyvin, mutta välillä on päiviä, jolloin kaikki vieraat on neidistä erittäin epäilyttäviä. Ja kun et koskaan oikein tiedä, milloin on tuollainen päivä. Lunakin totesi tuomarin olevan ihan ok tyyppi ja oli jo hyppäämässä katsomaan mitä tuomarilla on käsissään kun se tuli ottamaan vielä tietoja ylös.

Arvostelu:

”Herttainen kaikille”

Hyväksytty

//Tämä on kyllä vuoden vitsi, koska Lunahan ei tosissaan ole herttainen kaikille. Ei se nyt hullu ole, mutta ei halua vieraita iholle. /

Jäljestäminen
Koiran on kytkettynä 6 metrin taluttimeen seurattava vastatapetun tai tuoreena pakastetun, täysin sulaneen riistaeläimen tai kanin laahausjälkeä, joka on n. 120 m:n pituinen. Jäljen puolivälissä on 90 asteen kulma. Laahattu eläin jätetään kaadoksi.

Koiraa saa ohjata jäljen alusta n. 10 m:n matkan. Jos koira eksyy jäljeltä, voidaan se kerran palauttaa jäljelle. Suoritukseen voidaan käyttää aikaa enintään 10 minuuttia. Koiran on jäljestettävä kaadolle asti, eikä se saa pelätä tai raadella kaatoa. Ellei koira lähde jäljelle, voidaan sitä yrittää enintään 5 minuutin ajan. //Spanieliliitto

Verrattuna viiden vuoden takaiseen, Luna on tehnyt tässä välissä jälkeä useammankin kerran (tosin verijälkeä), mutta se ainakin näissä omissa treeneissä on ollut varma jäljestäjä.

Menimme lähtöpaikalle ja näytin Lunalle jäljen alun. Neiti haisteli sitä hetken ja lähti varmasti etenemään jälkeä pitkin. Siinä sitten edettiinkin varmasti alusta loppuun. Pari kertaa Luna vilkaisi minua ja jatkoi itse matkaa. Lopun fasaania neiti tutki tarkasti ja nappasi lopulta siivestä kiinni. En tiedä oliko se ottamassa lintua mukaansa vai ajatteliko nylkeä sen siihen.

Maasto oli tällä kertaa Lunalle hyvä, viisi vuotta sitten jouduttiin ylittämään isoja puunrunkoja ja risukkoja ja alkoi Luna olla liian pieni niiden ylityksiin. Nyt pikemminkin minä jouduin sukeltelemaan puiden ja oksien ali.

Arvostelu:

”Näytetty. Haisteltu. Itsenäinen aloitus. Etenee pääasiassa maavainulla. Kulma tarkasti. Fasaanilla innokas. Iloinen etenijä.”

Hyväksytty

Haku

Tarkoituksena on todeta, haluaako koira työskennellä maastossa ja olla yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Koira ei saa pelätä siitä n. 25 metrin etäisyydeltä haulikolla ammuttua laukausta.

– Koiran on vainuansa käyttäen etsittävä mahdollista riistaa tai jälkiä vähintään 10 m:n etäisyydellä ohjaajastaan vähintään viiden minuutin ajan, samalla kuitenkin pitäen yhteyttä ohjaajaansa. Ohjaaja saa innostaa koiraa. Aikaa käytetään enintään 20 minuuttia / koira.

– Laukauksensieto kokeillaan hakuosuuden yhteydessä. Koira ei saa pelätä ammuttua laukausta. Laukaus ammutaan, kun koira etenee ohjaajasta poispäin. //Spanieliliitto

Tämän onnistumisesta olin lähes satavarma, koska Luna oli alusta asti vetämässä minua metsään joidenkin hajujen perässä. Kun odottelimme hiekkatiellä tuomarin evästauon ajan, Luna oli kuono kohti metsää ja vinkui odottavasti.

Lopulta meidän vuoro tuli. Tuomari kysyi, palaako Luna tielle kuinka helposti johon totesin, että tuskin se itse tielle palaa (toisena ollut englanninsprinkku tuli yllättäen kesken oman suorituksen meidän odotuspaikalle kun kadotti ohjaajansa), eiköhän se pysy meidän lähettyvillä. No, mitäs menin sanomaan, ei se Luna tielle palannut, mutta lähti jonkun hajun perässä sen verran pitkälle että katosi näkyvistä ja jouduin hetken huudella että se tuli takaisin…

Kyllä se Luna sieltä sitten takaisin tuli ja matka jatkui. Täytyy sanoa, että tässä huomasi kuin tuomareilla on hieman eri tapoja toimia. Viimeksi sain kulkea aika vapaasti, tuomari saattoi takana sanoa että mihin suuntaan hiljalleen kääntyä. Tältä tuomarilta tulikin sitten niitä käskyjä vähän enemmän, jos piti lähteä vasemmalle, piti kääntyi heti 90 astetta eikä tehdä mitään loivaa kaarrosta. Samaten tämä tuomari oli tarkka, että minä en saanut olla koiran edellä ollenkaan. Luna teki kyllä itsenäisesti hyvää hakua mennen sinne tänne nenänsä perässä. Tuomarikin totesi lopuksi että hänestä oli oikein ilo nähdä kuinka "peruscockeri" teki niin hyvää hakua, ja jos olisi hänen koira, hän antaisi sen jollekin metsästävälle mukaan kunnon metsälle. (Tästä tietysti todettiin systerin kanssa jälkikäteen, että Lunahan ei lähtisi kenenkään vieraan matkaan metsälle, mutta tietysti jos sitä itse olisi mukana... :D )

Arvostelu:

”Itsenäistä, reipasta etenemistä ja nopeita hakulenkkejä. Laukauksesta pysähtyi ja jatkoi. Käyttää maa- ja ilmavainua. Kutsusta kytkettäväksi.”

Hyväksytty

Tässä vaiheessa palasimme mökille. Metsästäjä oli lähtenyt mökille jo jälkien suorituksen jälkeen ja pyysimme vilkaisemaan, että Lara on edelleen boksissaan. Koska mies ei koskaan palannut, oletimme neidin olevan kunnossa. Haun jälkeen pyysimme walesinsprinkun omistajaa myös vilkaisemaan ja tulemaan ilmoittamaan jos Laralla on jotain, mutta koska hänkään ei palannut, totesimme että Lara tyytynyt kohtaloonsa. Ja siellähän se oli kiltisti odottamassa, kun tulimme haun jälkeen mökin luo. Ja edelleen hyvin viileänä, vaikka sää oli kuuma.

Vesityö

Koiran on uitava halukkaasti ja noudettava veteen heitetty riistalintu tai riistalintupukki.

– Ohjaaja heittää riistan tai pukin veteen koiran nähden. Ohjaajalla on mahdollisuus heittää enintään kaksi pukkia tai riistaa. Koiran on uitava vähintään 5 metriä rannasta poispäin ja tuotava riista tai pukki mieluiten kuivalle maalle. Riittävä suoritus kuitenkin on, jos ohjaaja voi jalkojaan kastelematta ottaa noudettavan esineen vedestä. Kivien käyttö lisähoukuttimena on sallittu. Ruuan, makupalan, toisen koiran tai ihmisen käyttö houkuttimena on kielletty. Aikaa voidaan käyttää suoritukseen enintään 5 minuuttia. //Spanieliliitto

Tässä ei ollut ongelmia. Lämpöä oli kumminkin edelleen se melkein 30 astetta, joten Luna oli vaan tyytyväinen kuin pääsi pulikoimaan. Tässäkin on näköjään tuomarikohtaisia eroja, edellisessä kokeessa kysyin haittaako jos Luna on jo vedessä kun heitän riistapukin, jolloin se ei haitannut. No, tällä kertaa Luna ei olisi saanut olla vedessä. Sain heitettyä riistapukin juuri kun neiti kasteli tassunsa, joten tuomari totesi ettei sitä tarvitse uusia. (Tehtiin kumminkin vielä uusinta, mutta ihan harjoitusmielessä).

Riistapukin Luna toi käteen asti.

Arvostelu:

Ui, nouti riistapukin rantaan.

Hyväksytty

Tottelevaisuus

- ei kommentteja

Hyväksytty

Yhteistyö ja kokonaisvaikutus

Ihailtavaa yhteistyötä. Koiralla erinomaiset metsästykseen soveltuvat ominaisuudet.

Täten saatiin kaikista osioista hyväksytty ja SPA1 tulos!

 

Ruusuke pääsi muiden virallisen joukkoon.

Vuoden 2016 tavoitteet

Tässä on nyt jonkinlaista listausta minun ja Lunan ensivuoden mahdollisista tavoitteista/suunnitelmista.

Toko

Tokokokeiden korkkaus! Varmaan puolisen vuotta se on ollut jo suunnitelmissa, mutta ensi vuonna aion oikeasti käydä Lunan kanssa tokokokeissa. En nyt tiedä voiko tätä oikeastaan pitää tavoitteena, kun asia on jo 99% varmuudella päätetty. Mutta sanotaanko että tavoitteeksi voitaisiin ottaa vaikka TK1:sen! Näkee sitten vuoden päästä ollaanko lähelläkään tavoitetta. :D

Tähän voisi myös ottaa sosiaalisen palkkauksen kehittämisen, turvaudun edelleen aika paljon namipalkkaan.

Taipumuskokeet

Käydään uudestaan taipumuskokeissa kokeilemassa hyväksyttyä tulosta. Tietysti sitä ennen pitää hieman harjoitella vielä jäljestystä, varsinkin niitä pidempiä jälkiä.

Agility

Agilityssa voisi yrittää käydä kokeilemassa epävirallisia kisoja, kun johonkin lähettyville osuvat.

Terveys

Yritän saada Lunan vietyä selkäkuvauksiin. Muuten on kaikki jo tutkittu.

Näyttelyt/Mätsärit

Tavoitteena kehittää tuota pöytäkäyttäytymistä. Hetken aikaa se oli jo hyvä tänä vuonna, mutta muutamalla viime kerralla ollaan menty paljon takapakkia, joten otetaan tämä taas työn alle. Eli tavoitteena totuttaa neiti seisomaan pöydällä rimpuilematta tai muuten sätkimättä sen hetken kun tuomari sitä tutkii. Samalla tietysti treenataan sitä vieraiden sietämistä lisää.

Muuta 

Viimeiseksi tavoitteeksi voisi ottaa jonkun uuden lajin kokeilemisen. Nosework on käynyt mielessä, kun tuo neiti tykkää nenäänsä käyttää, mutta katotaan mihin päädytään. :) 

Vuodenvaihde otetaan rennosti ja ensi vuonna sitten täysillä tavoitteita kohti.

Spanieleiden taipumuskoe

Nyt on takana meidän ensimmäiset taipparit ja valitettavasti eivät jääneet Lunan osalta viimeiseksi. 12 tuntia Lopen metsissä tuotti tällä kertaa hylätyn tuloksen. Yllätyksenä hylkäys tulikin jäljestysosiosta eikä hausta, minkä olisin voinut vannoa menevän pieleen. Kokeessa suurin osa oli walesinspringerspanieleita, yksi englanninspringeri sekä 7 (muistaakseni) cockeria. 24 koiraa oli kokonaisuudessaan eli näillä lukemilla walesseja olisi ollut 16. Meidän ryhmästä vain 3/8 läpäisi kokeen. Meillä koe mentiin järjestyksessä: sosiaalinen käyttäytyminen, jäljestys, haku ja vesityö, mutta kirjoitan tulokset tähän niin kuin ne on tuossa paperilla.

Sosiaalinen käyttäytyminen – hyväksytty

Luna on rauhallinen, ystävällinen, iloinen veijari. Tutustuu mielellään koiriin ja ihmisiin.

Tätä naurettiin siskon kanssa tulosten julkistamisen jälkeen. Mitäköhän koiraa tuomari oli oikein katsonut, kun omasta mielestäni Luna kävi juuri ja juuri tuomarin kosketusetäisyydellä nuuhkaisemassa ja antoi kaulan alta juuri ja juuri rapsuttaa semmoisen 15 sekuntia ja sitten tyttö totesi että okei tämä riitti ja palasi systerin luokse. Muitten koirien kanssa ei ollut isompia ongelmia, mitä Luna nyt ärähteli uroksille jotka olivat koko ajan persuuta haistelemassa.

Haku ja laukaus – hyväksytty

Luna tutkii pääasiassa maavainulla metsän hajuja ja koloja. Haku on riittävää. Laukausta hieman säpsähtää ja jatkaa taas samalla tavoin. Hyvä luoksetulo.

Lunalla oli ihan hyvä lähtö, vaikkakaan tyttö ei tapansa mukaan eronnut kovinkaan pitkälle. Luna myös jäi useampaan kertaan tuijottamaan perässä tulevaa tuomaria ja metsästäjää. Yllättäen kyllä Luna haki koko ajan, ei tainnut jäädä kuin kerran kaksi mussuttamaan löytämäänsä heinää. Laukausta se tosissaan hieman säpsähti, mutta sen enempää ei kiinnittänyt siihen huomiota vaan juoksi minun perään ja siitä vielä ohi eteen. Lunalla oli myös ihme tapa tutkia jokainen kolo mitä maastosta löytyi. Ja niitähän oli varmaan se parikymmentä ja tyttö kävi työntämänsä päänsä jokaiseen. Tuomaria nauratti että yrittiköhän se etsiä myyriä ja metsästäjä mietti että onkohan nyt koiralle hieman huono maasto. Mutta kaikesta huolimatta tulos oli hyväksytty vaikka hieman mietin että yhtälailla se voi hylättykin olla kun etäisyyttä ei tosissaan omasta mielestä ollut sitä 10 metriä.

Jäljestys – hylätty

Luna etenee jälkeä maavainulla tehden paljon muutakin jäljen päällä; syö heinää, kaivaa maata, seisoo ja ihmettelee. Valitettavasti aika ei riitä tänään. Harjoitellaan loppuun. Kaatona oleva fasaani vähän pelotti Lunaa.

Tämä yllätti meidät, kun olin varma että tuo jäljestäjä vain innostuu tästä tehtävästä. Tämä oli siis meillä ensimmäinen koitos ja jo ennen jäljen alkua Lunan piti haukkua sekä tuomari että metsästäjä. Sitten päästiin jäljen alkuun, ensimmäisen 10 metriä koiraa olisi saanut ohjata, mutta Luna näytti tietävän mitä tehdä joten annoin sen mennä. No, ongelma tulikin sitten siinä 10 metrin jälkeen, kun ohjattava alue loppui. Jälki jatkui puunrungon yli ja rungon vieressä kasvoi maittavaa heinää jota Luna jäi mussuttamaan. Idea oli että koira jäljestäisi itsenäisesti sen 6 metrin liinan etäisyydellä, mutta tyttö totesi ettei hänen tarvitse liikkua kauemmaksi kun ei muutkaan liiku. (Eli en saanut mennä edelle). Siinä sitten yritin tyttöä houkutella jatkamaan minkä pystyin, mutta Luna vaan vilkaisi minua ja jatkoi mussutamista, tai sitten kävi vetämässä jonkun ihme kierroksen ihan väärään suuntaan ja palasi heinän luokse. Kun aikaa oli kulunut melko paljon, kysyin että saanko ottaa yhden askeleen eteenpäin ja tuomarin luovalla niin tein ja lopulta matkamme jatkui. Pääsimme seuraavan 10-20 metriä jälkeä eteenpäin ja sitten sama toistui että Luna löysi matkalta herkullista ruohoa. Tätä toistui sitten muutaman kerran ja kerran tosissaan tyttö innostui myös kaivamaan kaatuneen puun alta.

Tuomari siinä harmitteli kun koira on koko ajan jäljellä että sitä voi hukkanakaan pitää (eli koira olisi eksynyt jäljeltä jolloin sen olisi saanut palauttaa ja hetken aikaa taas ohjata oikeaan suuntaan).  Selvästi Luna tiesi mitä tehdä, mutta nyt jostain syystä jälki ei vain kiinnostanut. Haju (fasaani) saattoi olla sille hieman vieras ja perässä tulevat tuomari ja metsästäjä ihmetyttivät myös. Maasto oli myös melko hankalaa kun kaatuneita puita oli paljon ja Lunakin joutui välillä oikein kunnolla hyppäämään/kiipeämään että pääsi jatkamaan matkaa.

No aikahan meillä loppui kesken vaikka tuomari antoi muutaman minuutin armonaikaa maaston takia. Olimme enää vain 7 metrin päässä kaadosta eli melko lähelle päästiin. (Koko jälki on siis reilu 100m). Fasaani tosissaan pelotti Lunaa ja annoinkin sen tutustua siihen paremmin, kun päästiin metsästä pois. Hetken jälkeen alkoi tytön mielenkiinto lintua kohtaan herätä ja tyttö lähtikin innoissaan metsästäjän perään kun se lähti kantamaan kaatoa pois.

Puhuimme systerin kanssa autossa että jos Luna olisi saanut nähdä ja tutustua kaatoon ennen jälkeä, olisi se voinut olla paljon innostuneempi jäljestämään.

Vesityö – hyväksytty

Luna on taitava uimari.

Tässä ei ollut meillä mitään ongelmaa. Kysyin tuomarilta haittaako jos koira on vedessä jo ennen kuin heitän riistapukin ja kun se ei haitannut, niin Luna tapansa mukaan ryntäsi lampeen ja hetken kahluun jälkeen jäi odottamaan noutoesinettä. Ihan viiteen metriin en mielestäni kapulaa heittänyt, mutta tuomari kumminkin hyväksyi heiton ja kun olin saanut Lunan kiinni ja pukin palautettua se oli sillä läpi. Hieman tyttö yritti huijata ja ui rantaan muutaman metrin sivummalta kuin piti, mutta minä sitä osasin jo odottaa ja kävelin tyynesti koiran eteen.

Tottelevaisuus – hyväksytty

Luna on hyvin tottelevainen

Yhteistyö ja yleisvaikutelma

Mukavaa työskentelyä. Ohjaaja kannustaa Lunaa hienosti.

Taipparit itsessään oli suurimmaksi osaksi pelkkää oman vuoron odottelua ja me olimme ryhmämme viimeinen joten me se vasta odotettiin ja jouduttiin koko ajan seuraamaan missä mentiin. Odottaminen ei ehkä olisi ollut niin tylsää jos ilma olisi ollut parempi. Varsinkin ensimmäisen puolitoista-pari tuntia vettä tuli kaatamalla joten istuimme vain autossa yrittäen nähdä höyrystyvien ikkunoiden läpi milloin oma vuoro on. Onneksi sade sitten lähti helpottamaan hetki ennen meidän jälkivuoroa jolloin porukat alkoivat kömpiä ulos autoistaan ja aika kului jutellen nopeammin.

Seuraavat taipparit meillä varmaan on keväällä, jos niitä osuu tähän lähistölle ja ensimmäisestä kerrasta viisastuneena otamme omat eväät mukaan. Siellä oli kyllä ruokatarjoilu, mutta kun olimme kotona syöneet 6 maissa ja ruokailmaan pääsimme vasta neljältä, niin siinä kerkesi vatsa kurnimaan jonkin aikaa. Onneksi olin ottanut hieman karkkia mukaan mitä sitten tuli metsässä naposteltua.

Takasintulomatka menikin sitten unessa

Tuli ostettua Lunalle häkki kun käytiin katsomassa Vantaan näyttelyitä, ideana nyt on siis vain että sen voi tarvittaessa
laittaa häkkiin näyttelyalueella tai vaikka autossa ollessa.

Rantapäivä Firan montulla

Maanantaina minulla oli vapaapäivä, joten pakkasimme kassit ja lähdimme Lunan ja systerin kanssa kohti Firan monttua. Firan monttu on siis Tuusulassa sijaitseva pohjavesilampi , jossa monet käyttävät koiriaan uimassa.  Olimme käyneet siellä edellisenä päivänä hieman katsomassa millainen se on alueeltaan.

Sinne mennessämme paikalla oli vain äiti lapsineen ja kahden sileäkarvaisennoutajan kanssa. Luna seuraili aluksi seurueen tekemisiä, silloin tällöin noutaen lelun lammesta. Varmaan 15 minuutin kuluttua tämäkin seurue lähti ja meillä oli ranta hetken aikaa kokonaan käytössä.

Myöhemmin paikalle alkoi saapua muita koiria ja jossain vaiheessa Luna päättikin mennä tekemään tuttavuutta luokse-käskyistä huolimatta.  Koirista löytyikin sopivia juoksukavereita ja vauhtia riitti hetken aikaa.  Noin tunnin leikkimisen jälkeen alkoi Luna väsyä ja hakeutui takaisin meidän pyyhkeille. Luna on jostain syystä aika herkkä reviiripuolustaja ja tyttö alkoikin ärhennellä ohi juokseville koirille, jos ne kulkivat liian läheltä pyyhkeitä. Eräs amerikancockeri sitten erehtyi tulemaan paria isompaa koiraa suojaan meidän pyyhkeiden luokse ja Luna ärähti kunnolla. Amerikancockeri maatu sen sileän tien ja Luna ärisi siinä päällä, kuitenkaan tappelua siitä ei kerennyt syntymään kun nappasin Lunan kauemmaksi.

Tilanne rauhoittui hetkessä kun muut koirat pysytteli pienen hetken muualla ja hetken päästä Lunakin oli taas juoksemassa muiden joukossa.

Mun oli mahotonta pitää mun pyyhe hiekattomana jostain kumman syystä vaikka otin Lunalle omankin pyyhkeen mukaan.

Tänään tuli käytyä Lunan kanssa Mäntsälän ampumaradalla. Piti käydä kokeilemassa mitä mieltä tyttö on haulikon pamauksista, ettei se sitten taippareissa yllättäen säikähdä ja karkaa. Emme olleet kuin varmaan 5 minuuttia kävellen noin 15 metriä ampujien takana. Eipä tyttö pahemmin välittänyt laukauksista, pari kovempaa pamausta sai sen katsomaan ampujien suuntaan, mutta Luna sitten jatkoi ongelmitta matkaa. 

Meillä siis varmistui myös paikka taippareissa. :)

Nyt lähdetään virallisiin!

Tiistaina oli viimeinen tokotunti Toko-luokan kurssilla. (Paitsi meiltä jäi yksi tunti välistä ja voimme käydä sen myöhemmin korvaamassa.) Meitä ei jostain syystä ollut kuin 3 koirakkoa, mutta senhän sopi siinä mielessä että jokainen sai huomattavasti enemmän aikaa kouluttajan kanssa, kuin 7 koirakon kesken.

Harjoittelimme seuraamista, käännöksiä, paikallamakuuta ja noutokapulaa. Suoraan seuraaminen sujuu Lunalta jo hyvin, mitä nyt silloin tällöin joku haju tarttuu nenään ja tyttö kaartaa sen perään. Käännökset vaativat edelleen treeniä enemmän itseni kuin koiran osalta. Minä keskityn vieressä seuraavaan koiraan ja käännökset eivät ole ihan sellaisia kuin pitää. Paikallamakuu ja noutokapulan pito ei tuota ongelmaa, kouluttaja totesikin kuin kapulat otettiin esille että Lunan kanssa voimme mennä treenaamaan hyppynoutoa kun hän keskittyy kahden muun kanssa siihen pitämiseen.

Ehkä me hiljalleen alamme olemaan valmiita käymään korkkaamassa ensimmäiset tokokisat.

-

Kuin Lunaa varailin kasvattajalta, sanoin että en takaa että lähtisin mihinkään virallisiin kisoihin koiran kanssa, vaan harrastaisimme omaksi huviksemme. No, nyt Luna on sitten kumminkin ilmoitettu sekä spanielien taipumuskokeisiin sekä ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Melkein mietin pitäisikö suoraan ilmottautua myös tokokisaan, mutta jätän sen hieman myöhemmäksi.

Näyttelyihin päädyin ilmottautumaan kun Luna nyt on muutamassa viime mätsärissä esiintynyt jo niin hienosti pelkäämättä tuomaria. Haluan nähdä mitä ihan viralliset tuomarit on meidän tytöstä mieltä. Lähdemme varmaan tavoittelemaan Hyvä-tulosta näin alkajaisiksi, ei pistetä rimaa vielä korkealle.

Spanielien taipumuskoe on kaksi viikkoa ennen näyttelyitä ja cockerilta vaaditaan hyväksytty tulos taippareista jotta siitä voi tulla muotovalio.

Olemme harjoitelleet hakuosuutta, missä koira siis kulkee vapaana omistajasta noin 10-30 metrin ("haulikon kantaman") päässä. Tämä tuottaa ongelmia jo ihan omasta syystä; olen tämän 1,5 vuotta opettanut että Luna ei saa mennä pitkälle minusta, koska metsissä kulkee paljon muita koiria ja kaikki niistä ei tykkää että vieras koira tulee lähelle. Jos Luna siis huomaa koiran ennen minua voi luoksekutsu kaikua kuuroille korville.
Alussa harjoiteltiin että Luna käskystä lähtisi etsimään mahdollista jälkeä. Vaunulla Luna haki ihan innoissaan, mutta samaa innostusta ei ole löytynyt kun olen samaa tehnyt kotimetsissä. Luna pikemminkin jää ihmettelmään miksi minä pysyn paikallani ja tuli seisomaan viereen. Sitten jos yritin sitä innostaa, alkoi Luna leikkimään eli joko se kaivoi maahan kuoppaa tai etsi kepin ja lähti juoksemaan.

Nyt olemme aloittaneet harjoittelun niin että lähdemme kävelemään vieraisiin metsiin ja yritän silloin tällöin aina hieman hidastaa vauhtia että Luna pääsee "vahingossa" edelle. En myöskään kutsu tyttöä niin helpolla takaisin kuin aikaisemmin, vaan annan sen mennä pidemmälle jos se menee.
Aikalailla muuten tuo pysyttelee siinä max. 5-7 metrin päässä, silloin tällöin irroten ehkä sinne 10 metriin. Kyllä Lunaa kiinostaa maaston tutkiminen, se ei vain mene enää niin kauan ellei jokin vahva haju (esim. hirvi) löydy...

No onneksi taippareihin on vielä parisen viikkoa aikaa, eikä vielä ole edes varmistunut että sinne pääsemme. Olemme tällä hetkellä varasijalla ennen kuin taipparinpitäjä saa selville monta koiraa tuomarit ottavat. Meillä on siis vielä aikaa harjoitella.

Nyt ei ole tullut otettua kuvia, joten laitan tähän Järvenpään hupihaukuista otetun mätsärikuvan. Koira on sentään edustava kun omistaja ei näköjään ole :D

Uutta kurssia pukkaa

En sitten pystynytkään olemaan kurssitta sinne syyskuun loppuun. Maanantaina vietin vapaapäivää ja samalla selaisin netistä jos jostain läheltä löytyisi meille jotain kivaa kurssia ja huomasinkin koirakoulu Toko-luokalla alkavan seuraavana päivänä tokon jatkokurssi. Kurssi tosin alkoi jo kello kuusi ja minä kun pääsen vasta viideltä töistä, on siinä hieman kiire aikataulu, mutta päätin kumminkin ilmoittautua.

Oikein kuvauksellinen nukkuma-asento...

Kurssipaikkana oli Heurekan lähettyvillä oleva nurmikenttä. Olemme olleet siellä joskus viime kesänä näyttelytreeneissä ja muistin että se on hieman sekavaa aluetta. Tietenkin siinä kiireessä sitten onnistuin eksymään ja saavuimme paikanpäälle muutaman minuutin myöhässä. Kouluttaja meidän onneksemme vasta selitteli uusia tokosääntöjä ja pääsimme hyvin mukaan.

Meitä oli kurssilla varmaan kahdeksan koirakkoa. Kurssin alussa Luna yritti äristä lähellä olevalle collielle, mutta kun tyttö totesi ettei toinen kiinnittänyt häneen mitään huomiota, ärinä loppui. Tunti aloitettiin häiriötreenillä. Meidän sijoitettiin niin että joka toinen koira oli uros ja joka toinen narttu ja pyydettiin perusasentoon. Kouluttaja sitten huusi käskyjä (maahan-sivuun-ym.) ja tarkoitus oli että koira ei saisi reagoida vieraan huutajan käskyihin. Luna ei korviaan lotkauttanut kouluttajan puheelle, mutta huomasin että pari koiraa totteli kouluttajan käskyä. Sama harjoitus tehtiin seuraavaksi niin, että koirat olivat maate.

 Seuraavaksi oli paikalla makuu. Etäisyyttä sai ottaa niin paljon kuin tunsi sopivaksi ja palkkaamassa sai käydä välillä. Moni kurssilaisista, minä mukaan lukien, otti etäisyyttä semmoisen 10 metriä. Luna pysyi hyvin paikallaan, mitä nyt välillä katseli kouluttajaa tai naapurin palkkausta. Hetken mietin nouseeko Luna siinä vaiheessa kun sen vieressä olevaa koiraa palkattiin. Tytön nenä nousi ilmaan ja se yritti haistella naapurin herkkuja niin läheltä kuin pystyi ilman että nousi kumminkaan ylös.  Monesti olen paikalla makuussa osunut reunimmaiseksi koirakoksi, joten täytyy pyytää seuraavalla kerralla (jos tunnilla paikalla makuuta harjoitellaan) että jos olisi mahdollista päästä kahden koiran väliin ihan harjoituksen vuoksi.

Sen jälkeen otettiin yksilöharjoituksena seuraamista. Meillä ensimmäisenä tuotti hieman ongelmia nurmikenttä, kun normaalisti harjoittelemme hiekkakentällä. Lunaa siis kiinnosti maassa olevat hajut. Pien tyttö kumminkin tajusi että nyt treenataan eikä haistella ja pian alkoi seuraaminen sujua paremmin. Kouluttaja antoikin meille ihan hyviä neuvoja. Ensimmäinen oli väärästä palkkauskohdasta; välillä palkka tippuikin koiran eteen maahan eikä mennyt tämän suuhun, mikä tietysti teki sen että Luna jäi etsimään maasta sitä namia. Minä siinä sitten näytin uutta herkkua kädessä ja annoin sen pudonneen tilalle. Kouluttaja totesi että periaatteessa minä palkkaan tuossa siitä haistelusta kun se saa heti haistelun perään herkun (ja minä kun ajattelin palkkaavani haistelun lopettamisesta…). Mieluummin ottaisin taas pari askelta seuraamista ja sitten palkkaus.

Toinen neuvo koski kääntymisiä, kun Lunalla on käännöksissä hieman tapana jäädä jälkeen ja samalla minusta kauemmas, piti minun käännöksessä tuoda herkku alas ja antaa koiran tavoitella sitä. Tällöin Luna pysyi kiinni minussa kaikissa käännöksissä ja seuraaminen jatkui oikealta paikalta.

Sillä aikaa kun muut koirat harjoittelivat kouluttajan kanssa, sai kentällä treenata omaan tahtiin mitä halusi. Kouluttaja oli tuonut esteen sekä noutokapuloita joita sai vapaasti käyttää. Minä olin ymmärtänyt että alokasluokan este olisi samanlainen kuin se on vanhoilla säännöillä, mutta kouluttaja mainitsi sen olevan perus agilityesteen näköinen. No, sehän meille sopii paremmin kuin hyvin kun Luna on enemmän hyppinyt ns. avonaisia esteitä. Ei ole ainakaan sitä riskiä että tyttö jäisi tutkimaan että mikäs este se tämän on.

Hypyissä ei siis Lunalla ollut mitään ongelmaa ja huvikseni vielä harjoittelin noutohyppyä viemällä kapulan esteen toiselle puolelle. Sekin sujui meiltä ihan hyvin. Teoriassa kapula pitäisi varmaan heittää, mutta siinä meillä onkin vielä treenattavaa kun tuo on lähdössä kapulan perään heti kun se minun kädestäni irtoaa. Treenattiin myös itseksemme hieman seuraamista (uusilla ohjeilla) sekä luoksetuloa. Minusta se on hieman kyllä omituista kuinka koira ”muuttuu” treeneissä. Normaalissa tilanteessa Luna olisi menemässä joko leikkimään tai ärisemään jokaisen koiran luokse, mutta kun se pääsee treenimielentilaan, on ihan sama vaikka ympärillä olisi 10 koiraa tekemässä omiaan niin tyttö seuraa minua. Kyllä siinä herkuillakin on oma osansa, mutta silti.

Lopuksi kouluttaja totesi, että hänen kurssillaan jos koirat eivät muuta opi niin ne oppivat ainakin pitämään (ja hakemaan) noutokapulaa. Meillä ei onneksi sen noutokapulan kanssa ole ongelmaa, minkä kouluttajakin siinä totesi, kun kysyi keillä sitä ongelmaa on. Minä pidin tästä kouluttajasta ja tunnista vaikka aluksi epäilinkin kun koirakkoja oli useampia. Onneksi tunteja on vielä neljä jäljellä.

Käytiin pidemmällä lenkillä systerin ratsastustunnin aikana, Luna pääsi
myös uimaan.

Tulipa myös varattua Lunalle trimmiaika. Ensin suunnittelin vieväni tytön trimmiin vasta elokuussa loman jälkeen, mutta tuon korvakarvat alkaa olla sen verran kasvaneet, että tekisi mieli ottaa itse trimmeri käsiin ja siistiä niitä. Itse en näe järkeä viedä trimmattua koiraa trimmiin, joten menköön nyt sitten ammattilaiselle. Saadaanpahan tuon valkoinen kypäräkin pois, kun sitä minä en saa nypittyä. Eipä tuossa tule tällä kertaa mikään iso työ olemaan, kun vasta pari kuukautta sitten siistin sen itse.

-

Olin myös pohtinut jos Lunan käyttäisi taipumuskokeissa tässä vielä syksyllä, mutta tällä hetkellä luulen että se jääkin ensi vuodelle. Kasvattaja valitteli facebookissa, kuinka taipumuskokeet ei enää mittaa koiran taipumusta metsästykseen vaan koiran on oltava melkein kunnon metsästyskoira kokeen läpipääsyä varten. He olivat treenanneet taippareita varten jo jonkin aikaa, minkä takia itse päätin että ehkä mekin Lunan kanssa ensin treenataan ennen kuin mennään kokeilemaan.

Taippareissa on siis eri osioita; ensimmäisenä katsotaan luonnetta että pärjääkö koira muiden koirien ja ihmisten kanssa (tässä voi olla ehkä meidän ongelma…), sitten on laahausjälki, omatoiminen haku sekä vesinouto. (Osioiden nimet nyt on hieman väärät).  Laahausjälki ja vesinouto vähintään 5 metristä meiltä uskoisin onnistuvan, mutta ongelmia sitten tuottaakin tuo muiden kanssa pärjääminen (pääasiassa siis jos vieraiden ihmisten pitäisi päästä taputtelemaan) sekä ehkä tuo 5 minuutin omatoiminen jäljenhaku osuus, mitä emme ole koskaan oikeastaan harjoitelleet.

                                                Videossa nouto noin viidestä metristä.