Mallinhommissa

 Ohjattujen treenien tauko sai jatkoa helmikuulle. 

Valokuvaaja huuteli koiramalleja Tuusulan Sarvikalliolle, jotta hän saisi uusia kuvia portfolioonsa. Toiveena oli keskikokoiset tai isot koirat, mutta kyselin että meneekö cockeri ja pienekö bortsu vielä keskikokoisiin. Osuipa vielä omaan arkivapaaseen. Kelpasimme (tai sitten kukaan muu ei ilmoittautunut), joten seuraavana aamupäivänä ajelimme tuohon parin kilometrin päähän.

Kotoa lähtiessä ajattelin sään olevan mitä mainioin, kun pakkasta oli vain muutama aste, mutta ajellessani kohti Sarvikalliota, lämpötila laski hiljalleen ja paikanpäällä olikin sitten jo kymmenisen astetta. Kyllähän koirat pärjäisivät, mutta omista sormista en ollut varma kun piti kaivella nameja taskusta aina kuvatessa.

Voin sanoa, että kuvaus oli rankempi minulle kuin koirille. Minä istutin tai seisotin koirat kuvaajan haluamaan paikkaan ja itse sitten hyppelin siellä syvässä hangessa yrittäen saada neidit katsomaan haluttuun suuntaan. :D 

Palkkioksi tästä sain muutaman kuvan itselle.

Eli seuraavat kuvat ovat Hanna Mäntysen käsialaa.

Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua meidän lukijoille!

Meidän perinteiset joulukuvaukset joulukortteja varten meni hieman myöhäiseksi. Saimme sentään jotain aikaiseksi, vaikka ihan tyytyväinen en lopputuloksiin ollut. Yksittäisinä oli ihan ok, mutta sitten yhteiskuvissa ei ollutkaan sellaista "tämä se on" elämystä. Mutta, koska aika ei ollut, piti tyytyä nyt näihin. 

Luna the linssilude ja meidän hieno kotistudio

Sukulointia ja Halloween-kuvailua

Happy Halloween!

Kävimme viime viikonloppuna vaihteeksi sukuloimassa Salossa, meillä on yleensä ollut tapana käydä siinä joulukuun alussa kun tädillä on syntymäpäivät, mutta nyt nuo Lunan juoksut hieman kolkuttelee oven takana, joten ei ole varmaa päästääkö me loppuvuonna siellä käymään. Joten päätettiin käydä nyt hieman etuajassa, ja mennään uudelleen joulukuussa jos juoksut vaan ei ole silloin päällä.  

Lähtöhän meillä menee aina aika myöhäiseksi kun töiden jälkeen pakataan, perillä ollaan yleensä vasta siinä yhdeksän maissa. Nyt matkaa vielä pidensi kun piti tehdä pikapysähdys Tuusulan Mustissa ja Mirrissä, kun siellä oli tuotteita –60% ja siitä sai vielä -20% alennusta. Olen jo pidempään miettinyt että pitää Lunalle ostaa vielä yhdet valjaat autoilua varten, nyt valjaita on yhteensä kolmet, eli joko minun tai äitin auto on yhdellä vajaa. Tällä hetkellä se oli minun auto, systeri oli onnistunut siirtämään valjaat ja turvavyön äitin autoon, jolloin siellä olikin kolme turvavyötä (+ 2 valjaat). Meillä oli onnea matkassa, kun laarista löytyikin yhdet Lunalle sopivat Rukan valjaat sekä EqDogin heijastinhihna, eikä näille tullut hintaa lopulta kuin 17 euroa yhteensä.  

Siitä sitten lähdimme ajelemaan kohtia Saloa. Jouduimme tosin tekemään vielä toisen pysähdyksen Lohjan kohdalla, kun Luna vaikutti huonovointiselta. Olen tässä puolen vuoden sisällä jo muutamaan otteeseen seurannut, että neiti ei rauhoitu aina autossa kuten normaalisti, vaan kulkee ikkunalta toiselle. Tätä ei kumminkaan tapahdu joka kerta vaan ehkä joka viidennellä matkalla. Mutta nyt kun minä istuin takana koirien kanssa, Luna oli koko ajan rauhaton, se kipusi syliin, siitä siirryttiin vasemmalle Laran yli kurkkimaan ikkunasta ulos, takaisin syliin, mentiin viereen maate, sitten taas puolen minuutin päästä takaisin syliin. Myös maiskutusta oli vähän väliä. Pidin varuilta paperiakin käsillä, jos sitten neiti päättäisikin puklata, koska siltä se vahvasti vaikutti. Pysähydimme kumminkin Lohjalla jotta pääsin hieman kävelyttämään neitiä, ulkona ei ollut ongelmaa eikä minkäänlaista merkkiä pahoinvoinnista, Luna kävi pissalla ja palattiin autoon. Tilanne hieman rauhoittui, mutta ei edelleenkään poistunut kokonaan. Mutta pääsimme perille ilman oksentelua.  

Tädin saksanseisoja Topi oli aivan täpinöissään kun hän sai vaihteeksi tyttöseuraa. Valitettavasti tunne ei vaan ole molemmin puolinen. Luna on jo tässä 4,5 vuodessa oppinut että Topi on vain niin puupää ettei se oikein ymmärrä sanomista, joten neiti kokee pääsevänsä helpommalla vain antaen olla. Eli kun Luna pääsi sisälle ja se näki Topin tulevan, Luna meni maahan ja antoi Topin haistella itsensä läpi. Tämän jälkeen poika siirtyi eteiseen ja Lunan matka jatkui keittiöön. Pitkin viikonloppua poika kävi nuuskuttelemassa Lunan naamaa moneen otteeseen ja neiti salli senkin, tosin siinä vaiheessa kun Topin kuono oli tunkemassa korvakäytävään tai yritti tunkea silmää sisälle alkoi Luna murisemaan. 

Se on kiva kun nuo meidän tytöt ei ole kummoisiakaan sylikoiria, Topi puolestaan on.

Lara puolestaan ei tälläkään kerralla oikein lämmennyt yli-innokkaalle pojalle vaan irvisti ja napsi toisen yrittäessä työntää kuonoaan liian lähelle. Oikeastaan Lara myös yritti napsia Topin vain kulkiessa ohitse. Kuten edelliselläkin kerralla Lara koki minun huoneen turvapaikaksi ja usein makoili siellä tai huoneen edessä yksikseen, mutta ei sentään ihan niin usein kuin viimeksi. Pieni tilanne kävi Topin ruokaillessa, jolloin Lara oikeasti yritti tehdä lävistyksen pojan huuliin. Topi siis sai märkäruokaa muutaman kerran päivässä ja hällä tietenkin oli tytöt yleisönä. Syötyään poika kääntyi katsomaan jotain, jolloin Lara ampaisi vapautuvalle kipolle. Topi palasi takaisin kipolleen, jolloin Lara sitten ärähti ja sai sen jälkeen nopeat lähtöpassit systeriltä.  

Ensimmäinen yö oli hieman rauhaton, kun minä nukuin Lunan kanssa omassa huoneessa ja Lara oli äitin ja systerin kanssa toisessa huoneessa aidan takana. Luna ei meinannut ymmärtää että nukuimme tosissaan vain kahdestaan ja kävi monta kertaa ovella odottamassa joskos muut nukkujat tulisi. Tunnin päästä sitten luovutti ja valtasi puolet sängystä. Aamulla olikin sitten herätys kuuden maissa kun tädin mies lähti hirvimetsälle. Luna pomppasi ylös kuullessaan jonkun liikkuvan oven takana, sain sen tulemaan takaisin sänkyyn muutaman kerran, mutta kuullessaan sitten äidin alkavan puhumaan, jouduin itsekin nousta ja avaa oven.  

Lauantaina meillä oli tuttuun tapaan treenit. Tällä kertaa tosin uudessa hallissa. Normaalisti olemme vuokranneet tunnin Salon koirahallista, mutta tällä kertaa koko viikonloppu oli täynnä pois lukien aamu kahdeksalta alkava aika. Minä olin suunnitellut nukkuvani pidempään, joten ei huvittanut olla hallilla jo kahdeksan maissa. Kiitos Fb:n tokoryhmän, olin saanut tietooni Salossa olevan myös toisen uuden hallin. Siinä missä koirahalli on pääasiassa agilityhalli, on Moukaripäät-halli puolestaan toko- ja PK-halli. Siis kyllähän koirahallilla pystyy muutakin treenaamaan ja Moukarinpäät hallilla oli aksaesteitäkin, mutta jos varustusta katsoo niin käyttötarkoitukset on aivan eri. Menimme siis aamupäivällä nyt tänne uudelle hallille (jossa ainakin varatessa, oli koko viikonloppu vapaana). 

Pohja oli jännä korkkirouhe, mutta siinä mielessä todella mukava että se ei tarttunut mukaan kuten kumirouhe.

Halli oli todella kiva, tarpeeksi iso, jotta pystyimme hyvin systerin kanssa treenaamana molemmat isompiakin liikkeitä. Alkuun tosin tytöt hieman rallattelivat keskenään pitkin hallia. Halli oli minusta myös paljon valoisampi ja lämpimämpi kuin koirahalli, vaikka lämpötilan pitäisi tietääkseni olla sama. Iso plussa oli varusteet, hallista löytyi kaikki toko- ja rallytokovälineet valmiina, eikä tarvinnut raahata omia tavaroita mukaan. Okei, ehkä miinuspuolena voisi ajatella että kuinka hygieenistä on että tunnari- ja noutokapulat käy monen koiran suussa, mutta jos oletetaan että vain terve koira tuodaan treenaamaan, ei ongelmaa pitäisi teoriassa olla. 

Lunan kanssa treenasimme tokosta ruutua (meidän maahanmeno-ongelma on muuten kadonnut), tunnaria, kiertohyppyä, pysäytystä, ohjattua... vähän kaikenlaista. Rallyakin kerettiin ottamaan hyvin ja siinä nyt pääasiassa oli treenissä oikeanpuolen pysähtymiset, peruutus ja merkille lähetys. Otettiin me loppuun hieman paikkiksiakin.  

Minä tosissaan pidin tästä hallista enemmän kuin koirahallista, mutta koska systeri haluaa ottaa Laran kanssa aksaa niin varmaan seuraavalla kerralla mennään taas koirahallille.  

Illalla kävimme vielä hieman pidemmälle lenkillä, jonka jälkeen koirat nukkuivatkin koko yön rauhassa. Sunnuntaina sitten lähdimme puolenpäivän jälkeen kotia kohti, edelleenkään Luna ei rauhoittunut autossa kuten normaalisti, mutta ei onneksi ollut niin paha kuin mitä tulomatkalla.  

Uusissa hihnoissa on kyllä hyvät heijasitmet, mutta materiaali on todella liukas ja tönkkö.
Siitä on siis todella huono ottaa kiinni jos yrität ottaa hihnan lyhyemmälle, se on melkein pakko
kieputtaa käden ympärille että ote pysyy.

Tähän loppuun vielä lisää meidän Halloween-kuvailuja, laitan maanantain treeneistä oman postauksen.  Alunperin ajattelin yhteiskuvaa niin että Luna pitelisi tuota pikkulyhtyä suussaan ja Lara nojaisi ilmapalloon (kuten Luna tekee ensimmäisessä kuvassa), mutta kokeillessani ilmapalloa Lunan kanssa, totesin että se on Laralle liian hankala. Joten käänsin suunnitelman toisin päin, Luna olisi ilmapallon kanssa ja Lara sitten jotenkin muuten (kokeilin pikkuneidillä lyhtyä mutta eihän se sitä suostunut pitämään suussa ollenkaan). Mutta Luna innostui liikaa ja onnistui steppaamisellaan poksauttamaan pallon, jolloin Lara hätkähti ja hiippaili takanalle piiloon. Luna puolestaan katsoi hämmentyneenä jalkojaan kun pallo vaan katosi. :'D Joten tyydyttiin hieman vaatimattomanpaan kuvaan.

 

Loppuun vielä Meten Halloweenkuva :D 

Vaihteeksi peltokuvailua

Tiistai-vapaapäivän ja hienon sään kunniaksi tuli vihdoin mentyä pellolle kuvailemaan (suurin osa päivästä tosin meni uuden tietokoneen käyttöön otossa).  Molemmat tytöt olivat aivan täpinöissään päästyään rallattamaan. Tai Luna rallatti hetken aikaa Laran kanssa, mutta sitten pellon ihanat tuoksut saivat yliotteen ja neiti kulki pitkin peltoa kuono maassa häntä vispaten, mitälie myyriä etsien. Lara sitten rallatteli Lunan perässä tajuamatta miksi toinen ei juokse hänen kanssaan. :D 

Otettiin siinä hieman (paljon) juoksutus- ja pönötyskuvia.

Ah, niin ihania hajuja.

Kyllä sitä välillä innostui Lunakin juoksemaan.

Yhteispönötystä

Hieroja kävi myös tsekkaamassa Lunan tilanteen. Isompi jumi löytyi vasemman takajalan sisäreidestä, hieroja pohti että neiti on varmaan liukastunut/revähdättänyt sen jossain. Muuten oli kroppa ihan hyvänä. Laralta jäi hieronta väliin, kun neiti päätti vihdoin ja viimein aloittaa juoksunsa  kahta päivää ennen hierontaa.

Simmut meinasi painua monta kertaa kiinni.

Ihan kuin rahaa ei olisi palanut jo tarpeeksi, niin päätin hakea seuran vapaatreenioikeutta hallikaudelle ja tänään tuli ilmoitus että sen sainkin. Halpa se ei ole, 200e joudun pulittamaan joten yritän nyt sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja sitten käydä siellä hallilla treenailemassa.