Seuraavat agilitykisat oli Järvenpäässä. Koska molemmat
olivat mitattava uudelleen, joutui systeri lähtemään paikan päälle jo klo 6.30.
Laran mitta pysyi samana, mutta tämä tuomari mittasi Lunan mediksi. Joten
jälleen kerran systeri joutui käydä vaihtamassa Lunan kilpailuluokkaa.
Molemmat tytöt oli ilmoitettu kahdelle Marko Mäkelän
hypärille.
Luna meni tällä kertaa luokkansa ensimmäisenä ja hienosti
nollatuloksella maaliin. Aikaa jäi taas vajaa sekunti. Minä taas seurailin
tuloksia kotoa. Liveä ei valitettavasti saatu näissäkään kisoissa toimimaan,
mutta systeri onneksi sai jonkun kuvaamaan suoritukset.
Tällä Luna sijoittui luokkansa toiseksi ja sai tietenkin
toisen LUVAnsa.
Laralla sujui puolestaan paremmin kuin edellisissä kisoissa.
Valitettavasti vauhtia oli niin paljon, että neiti kerkesi radalla hypätä
ylimääräisen esteen, joten siitähän tuli HYL.
Toisella radalla Luna suoritti taas tasaisesti, mutta
valitettavasti otti 5 vp renkaalta hypätessä liian kaukaa ja rengas aukesi sekä
kepeiltä, mutta tässä systeri sanoi että hän lähti ajattelematta hölkkäämään
liian nopeasti, minkä takia neiti sitten ohitti yhden keppivälin. Uusinta
onnistui. Näiden takia tuli tietysti myös yliaikaa, joten lopputulos oli 15,32.
Lara veti aika samanlaisen suorituksen kuin ensimmäiselläkin
radalla, eli nappasi putken jälkeen tähtäimeen väärän esteen ja kävi
hyppäämässä sen, ottaen toisen HYL -tuloksen. Toisin kuin edellisissä kisoissa, jälkimmäisellä radalla kepit sujuivat hyvin.
Lunalla on vielä marraskuun alussa seuran omat rally-kisat
ja sen jälkeen tuleekin reilun kuukauden mittainen Cartrophen -kisatauko.
Systeri ilmoitti molemmat tytöt oman seuran agilitykisoihin.
Laran kanssahan tuo pääasiassa treenaa, Lunan kunnon agilitytreenit ovat sieltä
viiden-kuuden vuoden takaa. Mitä se nyt on välillä tehnyt pientä hömppäaksaa ja
käynyt systerin kanssa satunnaisesti supermölleissä. Mutta pienemmästä
treenimäärästä huolimatta, Luna on radalla varmempi suorittaja. Tietysti ikä
vaikuttaa, Luna on vanhempana rauhallisempi ja rotuna hitaampi kuin
bordercollie.
Puhe oli, että systeri kisaisi satunnaisesti ykkösluokassa Lunan
kanssa, koska neidin polvet/lonkat eivät kyllä kestä kunnon treeniä. Mutta
tällä hetkellä tuo juoksee metsässäkin hyppien ja pomppien useamman tunnin,
joten en usko lyhyehköjen ykkösluokan ratojen olevan kovin rankkoja.
Ensimmäiset agilitykisat tarkoittivat myös ensimmäistä
kunnollista virallista mittausta. Lunan säkä on kotimittauksissa ollut noin
37,5cm ja tämä on otettu niinkin virallisesti kuin koira matolle seisomaan,
metallinen mittanauha viereen ja kirjalla sään kohdalta mitta. Lara on puolestaan
ollut arviolta 45cm.
Eli näillä tiedoilla, Lunan piti olla varma medi ja Lara
rajatapaus pikkumaksi-maksi välillä.
Oli sitten ollut yllätys kun tuomari ilmoitti Lunan olevan
rajatapaus. Systeri oli kuulemma hieman kauhuissaan ajatellut, että eihän Luna
voi olla mitenkään pikkumaksi, kunnes tuomari oli todennut neidin olevan mini;
34,6cm. Tätä ei ihan helposti hyväksytty vaan tuomari joutui mittaamaan Lunan
kolmesti, ennen kuin tulokseen oli uskottava ja todettava, että meidän
kotimittaukset on heittänyt häränpyllyä.
Joten systeri joutui käymään toimistolla vaihtamassa Lunan
kilpailuluokka medeistä mineihin. Lara oli sitten siellä paikkeilla missä
oletettiinkin.
Eli molemmat joutuvat vielä uusinta mittaukseen.
Luna osallistui ensin agiradalle. Systeri ei ollut tähän
ilmoittanut Laraa ollenkaan, koska bc-neidillä on kontaktit uudelleen
koulutuksessa.
Minä seurasin etänä tollerista tuloksia ja katselin, kuinka
koirakot toisensa jälkeen otti hylkyjä. Lopulta sieltä tuli yksi nollatulos
hylkyjen lisäksi ennen Lunan vuoroa. Hetken päästä Lunan kohdalle ilmestyi
5,11. Jotka oli pelkkiä aikavirheitä. Eli puhdas rata oli muuten. Systeri
myöhemmin laittoi viestiä, että Luna oli pyörinyt putken edessä, mikä kulutti
aikaa. En ollut tästä yhtään yllättynyt, heti kun meillä koiratanssi treenit
alkoivat, on Luna tarjonnut pyörimistä rally-tokossakin joka toisella kyltillä.
Parhaimmillaan se pyörii putken suulla niin että meinaa törmätä siihen putkeen.
Toinen missä aikaa kului oli kepit. Lunahan ei ”virallisesti” osaa keppejä. Eli
sitä pitää ohjata koko keppien matkalta edes takaisin. Luna kuuntelee kyllä
ohjeita todella hyvin, mutta tässä tietysti menee aikaa.
Muita tuloksia ei radalta tullut, joten Luna sijoittui 2.
Myöhemmin oli sitten hyppyrata, jossa molemmat tytöt kisasi.
Systeri oli sanonut että hypäri näytti vaikeammalta kuin mitä agirata oli ollut.
Ja tulokset puhuivat puolesta, kun sieltäkin tuli hylky toisensa perään.
Lopulta oli Lunan vuoro. Tuijotin tolleria tuloksia odottaen ja lopulta riville
ilmestyi miinusmerkkinen aika (tosin alle sekunti jäi aikaa) sekä sen perässä
rv 0! Ja täten tuli ensimmäinen LUVA!
Pahoittelut, en saa tästä isompaa, klikkammalla aukeaa paremmin.
Hieman myöhemmin pääsi Lara radalle. Rata lähti hyvin, mutta
kepit koitui kohtaloksi. Lara pyrki pari kertaa kakkosväliin. Kun rata ei
edennyt, alkoi sitten kaikki muu kiinnostamaan. Muutaman yrityksen jälkeen
systeri luovutti ja jatkoi radan loppuun ottaen tästä tietysti hylyn.
Laran suorituksesta on huonolaatuinen video, Lunasta ei
valitettavasti ole kun itse olin kurssilla eikä alueelle saanut tulla ylimääräisiä
ihmisiä koronarajoitusten takia.
Mutta sitten minun viikonloppu meni näissä merkeissä:
Eli olin Pornaisissa kasvattajan peruskurssilla.
8 tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina tuli istuttua työväenopiston
kovalla penkillä maski päässä. Voin sanoa, että pikkaisen oli pää kipeä ja
väsynyt olo päivien jälkeen, kun ei sitä maskin kanssa pystynyt aivan
normaalisti hengittämään. Lauantaina oli paljon perus biologiaa, käytiin koiran
luita ja lihaksia läpi sekä DNA:n rakennetta, josta päästiin perinnöllisyyteen.
Alussa käytiin myös Kennelliiton toimintatapoja läpi. Ainut harmi, että tästä 8
tunnista, varmaan 6,5 tuntia oli sitä biologiaa ja loppuaika sitten päästiin
niin periytyviin ominaisuuksiin ja tauteihin, josta tottakai aika loppui sitten
vielä kesken. Sunnuntaina oli sitten enemmän kasvatukseen liittyvää luentoa,
astuttamisesta synnytykseen ja pentujen hoitoon, mitä sopimuksia voidaan tehdä
ja millaisilla lomakkeilla, mitä lakisääteisiä asioita on huomioitava
koirankasvatatuksessa, mitä oikeuksia on kasvattajalla, mitä oikeuksia on
ostajalla, pennun ohjekirjan kirjoittamista sun muuta. Lopuksi oli sitten 20
monivalintakysymyksen tentti.
Jännitin tuota tenttiä ihan hirveästi, mutta kun siihen
lopulta päästiin totesin että aika turhaan. 20 kysymyksestä 18 oli vastaus
suoraan tiedossa, kahdesta jäljelle jäävästä toinen oli selkeä kun hetken
sisäistin kysymystä ja vastauksia (oli kompakysymys) ja mihin käytin eniten
aikaa oli se, että oliko aikuisella koiralla 42 vai 46 hammasta. :’D
Kokeen tulokset luvattiin lähettää sähköpostilla
sunnuntai-iltana, jotta tarkistus ei keräisi turhaa jonoa (koronan takia). Minä
sitten odotin sitä tulosta myöhään iltaan ja kun sitä ei nukkumaan mennessä
(klo 22) kuulunut aloin jo pohtia, että onkohan se lähetetty väärään
osoitteeseen tai jotain. Mutta ei, aamulla huomasin että 23.50 oli tullut
sähköposti, jossa ilmoitettiin minun tulokseni olevan täydet 20/20.
Nythän minulla on 5 vuotta aikaa hakea kennelnimeä. Mikään
kiirehän tässä ei ole, koska eihän minulla ole kasvatukseen sopivaa koiraakaan
eikä mikään tarkoita, että seuraavakaan koira olisi jalostukseen sopiva. Voi
olla että minullekin käy niin kuin luennolle puhuneelle kennelneuvojalle, joka
on saanut oman kennelnimensä 2005, mutta ei tähän päivään mennessä ole tehnyt
yhtään pentuetta, koska hänellä on ollut erittäin huono tuuri narttujen kanssa
(oliko hänellä nyt kolmas vai neljäs narttu, jonka on todennut ettei se sovi
jalostukseen). Mutta ajatus kumminkin oli hakea sitä nimeä, kun vaan keksin kivoja.
Tähän mennessä keksimäni nimet ovat sitten kumminkin löytyneet jostain päin
Eurooppaa, ja koska samaa ei saa olla, olen nämä joutunut hylkäämään.
Haluaisin Lunan jotenkin näkyvän nimessä, eli jotenkin siinä
saisi näkyä ”kuu” tai ”mysteeri” jotenkin ja mieluiten englannin kielellä.
Tarkoitus olisi kasvattaa pienimuotoisesti, kiinnittäen
erityistä huomioita luonteisiin ja tietysti muuhun terveyteen (tutkia
mahdollisimman laajasti) sekä toiveissa olisi käyttää koiria, joilla on jonkin
sortin tuloksia muista lajeista kuin näyttelyistä. Tietysti omalta osalta tämä
hoituu, mutta tulenko löytämään urosta joka täyttää kaikki vaatimukset on
sitten toinen juttu. Mutta onneksi tämä ei tosissaan ole tämän hetkinen tilanne,
varmaan menee lähemmäs viiden vuoden päähän aikaisintaan.
Tässä piti olla hieno kuva mun todistuksesta, mutta posti ei ole saanut sitä edelleenkään tuotua vaikka se on kuulemma maanantaina laitettu eteenpäin. Joten joudutte tyytymään Omakoiran kuvaan.
Todistus tuli viimein 2.11.
Luna on myös käytetty tässä välissä virallisessa sydämen
auskultaatiotutkimuksessa. Tiedossahan oli, että neidillä on sivuääni, mutta
halusin sen näkymään jalostustietokantaan. Ja koska kaikki vapaat ajat oli
keskellä päivää, joutui systeri kuljettamaan Lunan Viikkiin Ahmaan jossa oli
PEVISA-päivät.
Lääkäri oli kuulemma ollut erittäin outo, todennut kuuntelun
jälkeen että tämä pitäisi ultrata. Kun systeri oli sanonut, että se on jo
ultrattu ja todettu pieni läppävika, oli lääkäri todennut että siltä se
kuulostaakin. Muuten oli ollut erittäin vähäpuheinen. Lopulta se oli todennut,
että nyt se näkyy koiranetissä ja lähettänyt systerin Lunan kanssa ulos
kertomatta edes mikä se tulos oli. Siinä sitten odotettiin jonkun aikaa, että
tulos ilmestyi näkyviin. Tunnin päästä Lunan tietoihin ilmestyi ”Sivuääni:
kyllä, oireeton, aste II”.
Hieman yllätti tuo II -tulos, kun itse olin ajatellut sen
olevan pikemminkin I kun osa eläinlääkäreistä on joutunut sitä etsimällä
etsimään. Voihan se tietysti olla, että se on tässä alkanut vahvistumaan, joten
pitää keskustella tuon meidän lääkäriaseman eläinlääkärien kanssa, että
pitäisikö meidän käydä ultraamassa sydän uudelleen vai mitä tehdään.
Täytyy sanoa, että sydän”ongelmat” ja nivelrikko on aika
huono yhdistelmä. Kun päästään siihen vaiheeseen, että sydän alkaa oireilla,
pitäisi välttää turhaa/raskasta rasitusta. Varsinkin helteillä. Mutta sitten
taas nivelrikossa hoitona on ensisijaisesti hyvä lihaskunto, joka vaatii
tietynlaisen rasituksen että ne lihakset pysyvät hyvänä. Joten jos vältetään
rasitusta, köyhtyy lihakset ja jos hoidetaan lihaskuntoa, ei sydän tykkää
siitä. Myöskin osa nivelrikon tulehduskipulääkkeistä ei sovi sydänvaivaisille.
Tietysti siellä on vaihtoehtona sitten gabapentiinit sun muut.
Mutta tällä hetkellä onneksi sekä sydän että nivelrikko ovat
oireettomia, joten jatketaan normaaliin tapaan.
Pahoittelut jälleen blogin hiljaiselosta. Kesälomani kaksi
vikaa viikkoa on nyt takana, niistä ensimmäisen vietin Italiassa ja sieltä
kotiuduttua lähdimme systerin ja koirien kanssa vaunuilemaan. Eli aika vähän on
tullut tehtyä mitään mistä olisin voinut kirjoittaa.
Vaunulla tuli tokoa treenattua melkein päivittäin jotain,
koska viimeisenä lomapäivänä molemmat tytöt oli ilmoitettu Inkoossa pidettävään
tokokokeeseen. Tämä oli myös syy miksi olimme vaunulla, joka sijaitsee Inkoon
saaristossa. Olisi mukavan lyhyt ajomatka.
Vielä kun suurimmalla osalla on lomat loppu, ei alueella
ollut paljoa porukkaa. Eli treenata ja lenkkeillä sai aivan rauhassa. Melkein
joka aamu kävimme lenkillä hiekkarannan suunnalla ja tytöt saivat juosta
vapaana pusikossa.
Iltaisin sitten grillillä olon jälkeen ja ilman viilennettyä
tuli treenattua hetken aikaa. Kokeen kisakirjeessä ilmoitettiin koepaikaksi
nurmikenttä, joten treenit sijoittuivat lasten leikkipaikan vieressä olevalle
nurmikentälle. Alueen ainoa miinuspuoli oikeastaan oli satunnaisesti kasvavat
ohdakkeen alut, mitkä sitten pisteli tassuja ikävästi vaikka niitä kuinka pyrki
varomaan.
Treenit sujuivat pääasiassa hyvin, mutta toiseksi viimeisenä
iltana Luna päätti aiheuttaa ongelmia meidän ohjattuun noutoon. Meillä oli
ollut viimeaikoina hieman ongelmia vasemman kapulan kanssa, eli kun käsken
vasemmalle, Luna meneekin noutamaan oikean. Olen saanut neidin pysäytettyä ja
ohjattua vasemmalle kapulalle. Mutta yllättäen tuona iltana Luna päättikin että
oikea kapula on se ongelma! Eli lähetin neidin oikealle, mutta se lähtikin
vasemmalle. Enkä sitten saanut sitä korjattua oikealle. Seuraavalla yrityksellä
sitten Luna ei lähtenyt liikkeelle enää ollenkaan, vaan vasta kolmannella käskyllä
ja kunnon kroppa-avulla neiti suostui kääntymään oikealle. Minä olin ihan
ymmälläni että mistä tämä ongelma nyt tuli. Helpotin sitten tehtävää seuraavaan
kertaa varten reilusti ja tein siitä Lunalle taas enemmän leikin. Eli otin
targetit ja ruokapalkan käyttöön. Eli toiselle targetille palkka ja toinen
tyhjä ja tämä koemaisena. Yhden ainoan kerran Luna meni väärälle, jonka jälkeen
tuli monta onnistunutta suoritusta. Myöskään minkäänlaista epäröintiä ei ollut,
vaan käännös tehtiin nopeasti ja vauhdilla palkalle. Seuraavaksi aloitettiin
kapulaleikki, eli se minkä Sirke näytti tokoleirillä. Heitin kapulat Lunan
kummallekin puolelle ja sitten aloitettiin niistä kisailu. Tässäkään ei ollut
mitään ongelmia.
Myös systerillä ja Laralla oli hieman ongelmia. Pikkulikka otti
nokkiinsa kieltämisestä ja päätti ettei enää mene maahan. Systeri joutui sitä
sitten hieman työstämään, koska Lara oli päättänyt että hän jää seisomaan tai
katoaa paikalta pöydän alle piiloon. Onneksi kun maahanmenosta tehtiin leikki,
pääsi pikkuneiti tästäkin aivolukosta eteenpäin.
Viimeisenä päivänä ennen koetta tein Lunan kanssa enää pari
kertaa ohjattua sekä hieman ruutua. Kun ne sujuivat hyvin, päätin jättää
treenit siihen ja vain katsoa mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Sunnuntaiaamu sitten valkeni sateisena kuten oli ennustettu.
Sääkarttaa tuli seurattua pari edellistä päivää melkein kerran tunnissa toivoen
sään muuttuvan, mutta turha toivo. Koko sunnuntaille luvattiin reilusti sadetta
ja ukkosta ja sama ennuste pysyi myös sunnuntaiaamuna. Koe oli myös siirretty
alkamaan aikaisemmin (alokasluokan piti alkaa klo 15, mutta alkoikin jo klo 10)
kun puolessa välissä viikkoa näytti aamupäivän ennuste paremmalta, mutta
lopulta ennuste näytti koko päivälle samaa säätä. Aamupalapöydässä kuunneltiin
kaatosateen ropisevan vaunun kattoon ja mielessä kävi että näinköhän se koe
sitten kaatuu sateeseen.
Lähdimme matkaan hyvissä ajoin vaikka matka itsessään oli
lyhyt (n.20km) siinä välissä vain kulkee lossi 20minuutin välein ja jos
oltaisiin myöhästytty suunnitellulta 8.40 lähtevältä lossilta olisi seuraava
lähtenyt tauon takia vasta 9.10.
Matkalla kisapaikalle sää onneksi alkoi hieman parantua ja
jopa sinistä taivasta pilkisteli tummien pilvien välistä aika ajoin. Päästyämme
perille, kävimme ilmoittautumassa ja kävelyttämässä koirat. Kenttä oli aidattu
nurmikenttä ja itse koealue (/kehänauhat) oli laitettu niin että sen ympäri
pystyi kävelemään.
Kävimme kertaalleen kävelemässä kentän ympäri, ihan ajatuksena
että koirat näkevät ettei siellä puolella ollut mitään mielenkiintoista.
Sitten jäimme odottelemaan kehän reunalle. Olin unohtanut
ottaa omat tokotarvikkeet vaunulta mukaan, joten en pystynyt ihan
suunnitellusti muistuttelemaan liikkeitä siinä odotellessa. Olin siis ajatellut
vahvistaa vielä ohjatun suuntia kapuloilla, mutta jouduin kapuloiden puuttuessa
tyytymään namiohjaukseen. Systeri joutui myös Laralle lainaamaan kokeeseen
kapulaa.
Kun kello lähestyi kymmentä, kävin heittämässä Lunan autoon
odottamaan, ettei Lara turhaan ottaisi häiriötä neidistä.
Lopulta alokasluokka alkoi luoksepäästävyydellä. Laralla nyt
tässä ei ollut mitään ongelmia ylisosiaalisen luonteensa takia. Hieman kyllä
edellisenä päivänä mietittiin että miten käy, kun pikkuneiti vaunulla säikähti
uutta vaunuilijamiestä, eikä suostunut menemään tämän lähelle. Onneksi tapaus
oli selvästi jo poissa tämän mielestä.
LARAN TOKOKOE
ALOKASLUOKKA
Paikalla
makaaminen 1min
Hieman tässä jännitettiin että mitä käy, kun Lara oli aika
energisellä tuulella ja tarrasi hihnaankin kiinni. Myös sivulle tultaessa neiti
vilkuili naapurikoirakkoa. Mutta taisi Lara tajuta että nyt ei ole leikkiaika,
koska ei se sitten lopulta mihinkään lähtenyt. Maahan mentiin nätisti vasta
systerin käskyllä ja paikalla maattiin hienosti koko minuutti. Jokin ötökkä sai
hieman häiriötä aikaiseksi Laran yrittäessä napata sitä kiinni suullaan, mutta
ei siltikään lähtenyt pois paikoiltaan.
Ylösnousemiseen tarvittiin kaksi käskyä, kun neiti oli kiinnittänyt
huomionsa liikkuriin. Tästä lähti yksi piste.
Arvosana: 9
Liikkeestä
maahanmeno
Seuruuseen lähti hieman perässä, mutta maahan meni nätisti.
Perusasentoon nousussa Lara nousikin seisomaan ja vaati hetken ennen kuin
istui.
Arvosana: 9
Noutokapulan
pitäminen
Kapulaa pitävä liikkuri oli todella houkutteleva. Tässä oli
nyt käytössä lainakapula oman unohtuessa vaunulle. Lara otti kapulan hyvin ja
piti sitä nätisti, mutta aivan lopussa pudotti sen. Tämä saattoi johtua ihan
vieraasta kapulasta, koska normaalisti neiti ei ole sitä pudotellut.
Arvosana: 7
Seuraaminen
Seuruu lähti todella hyvin liikkeelle ja ensimmäisen suoran
Lara oli todella nätisti kontaktissa. Sitten ensimmäinen käännös oikealle jäi
hieman löysäksi. Hidas kävely ok. Käännös vasempaan ok. Sitten hieman taas
haahuiltiin ja sitten Lara lähtikin edistämään. Juoksuosuus mentiin hieman
edellä ja Laralla pysyi juoksuvauhti systerin jo hiljentäessä, mikä aiheutti
hieman isomman irtoamisen seuraavassa täyskäännöksessä. Systeri joutui
kutsumaan Laran takaisin seuruuseen.
Arvosana: 7
Luoksetulo
On yksi Laran bravuureista. Neiti jäi nätisti paikoilleen,
lähti kutsusta kovaa luokse ja vauhdikas perusasento.
Arvosana: 10
Estehyppy
Tässäkään ei Laralla yleensä ole ongelmia ollut, eikä ollut
tälläkään kertaa. Neiti jäi taas nätisti paikoilleen, käskystä hyppäsi
ilmavasti ja palasi nätisti perusasentoon.
Arvosana: 10
Kaukokäskyt
Kaukokäskyjen merkit olivat neidistä todella kiinnostavia ja
niitä piti yrittää saada nostettua. Kun niitä ei saanut nostaa, meni Lara
tutkimaan liikkurin kädessä olevaa kauko-ohjauskylttiä. Sitten taas pikaisesti
yritettiin napata merkki mukaan ennen perusasentoon menoa. Itse vaihdot
sujuivat todella nätisti, mutta viimeisessä perusasentoon nousussa Lara taas
ponkaisi seisaalteen.
Arvosana: 9
Kokonaisvaikutus: 8
Tästä siis pisteitä yhteensä 173p ja täten ALO1 tulos!Alokasluokkalaisia oli 5 kappaletta ja tällä
tuloksella systeri ja Lara sijoittuivat toiseksi.
Sitten meillä oli odoteltava 5 avokoirakon suoritus ennen
voittajaluokan alkua. Sää oli onneksi pysynyt vielä hyvänä, tummia pilviä oli
runsaasti aika ajoin, mutta ne kulkivat kaikki meidän ohi tai eivät ainakaan
heittäneet vettä päälle.
Varmaan semmoinen puolisentoista tuntia odoteltiin
kehänreunalla avoimen suorituksia katsoen. Välillä piti tietysti käydä
kävelyttämässä koiria. Hieman siinä mietiskelin että mitäköhän meidän
suorituksesta tulee niin pitkän odottelun jälkeen (Lunahan oli siis odottanut
aamu yhdeksästä ja voittajaluokka oli laitettu alkavaksi puoli yhdeltä.) Luna
voisi olla joko aivan kyllästynyt odotteluun ja joko laahustaisi perässä tai
olisi aivan liian kiihdyksissä.
Paikallaolojen ajan neiti saikin olla hieman rauhallisempi,
joten odottelimme kehänreunalla niiden alkamista. Lopulta kello tuoli puoli
yksi ja tuomari huhuili voittajan koiria luoksepäästävyyteen.
Luna oli perus Luna, se meni tuomarin lähelle niin että
Laisi sai hieman rapsuttaa häntä korvanjuuresta. Juoksutarkastuksessa pitelin
kiinni ettei se takamus aivan kokonaan katoaisi. Siitä se sitten lähti.
LUNAN TOKOKOE VOITTAJALUOKKA
Paikalla makaaminen ryhmässä 2min
Hieman Luna oli kierrokset korkealla, kun odoteltiin rivissä
liikkeen alkamista. Nimittäin neidistä kuului pienen pientä vikinää. Ja tätä
vikinää kuului niin kauan että liikkuri alkoi lähestyä meitä. Onneksi se oli
niin hiljaista, että pohdin ettei tuomari pakosti sitä kuule. Luna meni nätisti
ensimmäisestä käskystä maahan.
Menimme piiloon ja täytyy myöntää että vaikka piilossa
ollessa minua ei jännitä aivan yhtä paljoa (tai sydän ei tykytä yhtä kovaa kuin
alo- ja avoluokan paikkiksissa) niin hieman siinä jännitin kumminkin.
Pääasiassa liikkurin kävely koirien ympärillä epäilytti, kun tuo neiti ei
kumminkaan ole se rohkein tapaus. Onneksi ajan täytyttyä pääsin näkemään että
siellä se neiti edelleen nätisti makaa. Videolta myöhemmin näin että oli Luna
katsellut liikkuria ensimmäisessä ohituksessa, mutta paluukierroksella ei ollut
enää niin kiinnostunut. Neiti nousi nätisti ensimmäisestä käskystä istumaan.
Arvosana: 10
Ps. Yllätyin että voittajaluokassa paikallaolon kerroin ei ole enää kuin 2! Eli
koko liikkeestä tuli 20pistettä, kun alossa ja avossa kerroin oli muistaakseni
4…
Tässä välissä vein Lunan hetkeksi autoon odottelemaan,
kunnes kolmannen koirakon aloittaessa lähdin sitä sitten hakemaan.
Tunnistunnouto
Tätä hieman jännitin, kun arvatkaa kuka oli käynyt vessassa
hetki ennen omaa vuoroa ja lätrännyt käsidesillä. Yritin siinä ennen kehän
alkua hieroa käsiäni niskassa ja vaatteissa. Tunnistusnouto nyt on Lunan yksi
vahvuuksista ja ellei se vaan olisi liian kierroksilla niin liikkeen pitäisi
onnistua ihan hyvin.
Luna jäi nätisti katselemaan liikkurin viedessä kapuloita ja
minun kääntyessä ympäri. Luvan saatuani käännyin uudelleen ympäri ja lähetin
Lunan noutoon. Neiti lähti rauhallista laukkaa rivissä oleville kapuloille.
Näin Lunan selvästi pohtivan heti ensimmäistä haistelemaansa kapulaa, mutta
neiti päätti varmistaa ja haisteli siitä vielä seuraavankin. Sitten palattiin
kumminkin tälle viereiselle kapulalle ja se tuotiin nätisti takaisin. Ymmärtääkseni
tässä piti saada jonkinlainen merkki että onko kapula oikea, mutta kumpikaan ei
liikkuri tai tuomari näyttänyt mitään, joten olin ihan pihalla että oliko
meillä oikea vaiko ei. Siinä sitten sivusilmällä yritin katsoa minkä tuloksen
me saimme ja numeron nähtyäni totesin Lunan tuoneen tapansa mukaan sen oikean.
Arvosana: 10
Lähetys määrätylle
paikalle, maahanmeno ja luoksetulo
Olin ennen meidän suorituksen alkua hieman yrittänyt saada
Lunaa bongaamaan ruutua kehänreunalta. Aivan satavarma en ole näkikö se sitä
koskaan, koska kehässä liikkuvat ihmiset olivat paljon helpommin bongattavissa,
mutta ainakin pari kertaa neiti näytti katsovan ruudun suuntaan.
Tällä kertaa aivoni pelittivät ja vaikka ruudun lähtöpaikka
oli aivan tunnistusnoudon vieressä, minä tyynesti otin askeleita taaksepäin ja
otin lähestymisen kunnolla. Kyselin taas tässä että missä ruutu ja minusta
vaikutti siltä että Luna tajusi mitä tehdään. Käskystä neiti lähti hieman
vauhdikkaampaa laukkaa ja suoraan ruutuun! Ainut että ensimmäinen maahan käsky
meni ohi korvien, mutta toisella sitten maaduttiin. Jos olisin tässä ollut
hieman rauhallisempi ja antanut Lunan ottaa vielä sen pari askelta ja vasta
sitten käskenyt sen maahan, olisi voinut neiti olla hieman paremmin kuulolla.
Minä lähdin liikkeelle Lunan odottaessa ruudussa nätisti. Luoksetulokäskyn
sanoin vahingossa hieman eritavalla kuin normaalisti (olen tässä käyttänyt Luna
tänne –nimikäskyä, mutta nyt huusin vain tänne), mutta neiti onneksi oli
kuulolla ja lähti laukaten perään.
Arvosana: 8,5
Seisominen/istuminen/maahanmeno
seuraamisen yhteydessä
Meillä oli jäävinä maahan ja istu, jälkimmäistä olin vielä
vahvistanut hieman ennen kehään menoa. Liikkeelle lähtö hyvä, maahanmeno hyvä,
tosin itsellä näköjään tuli pieni kroppa-apu. Istuminen oli hieno, pienen
pienen nytkähdyksen näen siinä itseltäni taas, mutta ei ollut mikään paha.
Arvosana: 8,5
Ohjattu noutaminen
Sitten meidän viimeisin ongelmaliike, joka joskus aikoinaan
oli yksi vahvimmista liikkeistä.
Arvoin meille oikean puolen noudon ja valitsin
tarkoituksella isoimmat näkyvimmät kapulat. Hieman tässä pelotti se että liike
tehtiin systerin suuntaan, koska siinä oli olemassa pieni riski että Luna
päättäisikin lähteä systerin luokse.
Kapulat vietiin paikoilleen ja minä lähdin seuruuttamaan.
Seuruuosio olikin yllättävän hyvä, täyskäännöksessä neiti jätätti vain todella
vähän! Ongelmaksi tuli yllättäen maahan laitettu merkki, johon minun piti Luna
pysäyttää. Juuri ennen merkkiä Luna painoi nenänsä maahan ja jäi haistelemaan
muoviläpyskää. Tämän takia ensimmäinen seis-käsky meni ohi. Ajattelin Lunan
ensin ihmettelevän omituista muovimerkkiä. Jälkeenpäin mietittynä, Lunan reaktio merkillä
oli sama kuin nurmikolla ollessa jonkun pissat. Neidin kuono meni maahan ennen
kuin se näki edes merkkiä, joten siinä kohti saattoi sittenkin olla jonkun
pissat esimerkiksi edelliseltä päivältä. Kun tämä kohta oli hypätty ohi, kuuli
neiti toisen seis-käskyn ja jämähti paikoilleen.
Käsky oikealle noutoon meni hyvin ja Luna juoksi kapulalle.
En tiedä sitten mikä tuli, mikä sai Lunan epävarmaksi, mutta tyttö pysähtyi
kesken paluun ja jouduin kutsumaan sen luokse. Mutta sitten palautus oli
todella hieno.
Arvosana: 6
Seuraaminen
Oli pitkä kuin nälkävuosi. Seuraaminen ei ollut Lunan
parasta, mutta ei se onneksi ollut sitä huonointakaan. Oikeastaan isoimmat
ongelmat oli parissa perusasennossa kun neiti tulikin eteenpäin enemmän kuin
piti (muisteliko sitten rallya). Peruutus ei sujunut yhtään niin hyvin kuin
mitä koko edellisenä viikkona oltiin treenattu, mutta onneksi Luna sentään
yritti peruuttaa vaikka se olikin aivan vinossa. Peruutuksen jälkeen neiti taas
heräsi ja seuruu sujui paremmin.
Arvosana: 7,5
Luoksetulo ja
pysäytys seisomaan
Tämä sujui kuten treeneissä. Luna jäi nätisti makaamaan ja
lähti käskystä hitaassa laukassa luokse. Pysähtyessä liikkui parisen askelta
eteenpäin. Siitä sitten käskyllä sivulle.
Arvosana: 9
Kaukokäskyt
Tässä meillä oli ongelmia hieman yllättävässä kohdassa. Olin
nähnyt suoritusjärjestyksen, joten olin sivussa ottanut tätäkin niin että
pääsen palkkaamaan ensimmäisestä noususta. No, eihän se jostain syystä
onnistunutkaan. Ensimmäisessä M-S vaihdossa Luna nousi istumaan, joten jouduin
ottamaan uuden käskyn jotta sain sen seisomaan. Seuraavana oleva S-I ihan ok,
persuu tuli hieman eteenpäin mutta ei paljoa. I-M ei ongelmaa. M-I ei ongelmaa.
I-S sitten taas tuplakäskyllä, neiti kyllä nytkähti ensimmäisellä käskyllä,
mutta ei noussut. S-M ei ongelmaa. Tuloksesta päätellen Luna ei liikkunut
hirveästi eteenpäin.
Arvosana: 8
Metalliesineen
noutaminen esteen yli hypäten
Tässä vaiheessa alkoi Lunalla jo selvästi hieman pänniä
palkattomuus, koska pientä ininää alkoi jälleen kuulua. Onneksi se ei
edelleenkään ollut mitenkään hirveän kovaäänistä. Minä hieman jännitin uutta
metallikapulaa, koska Lunahan on treenannut vain sillä yhdellä minkä olen
ostanut. Tässä oli selvästi kapeampi se keskiosa. Neiti odotti nätisti kun
heitin kapulan, mutta hieman ennakoi noutoon lähtöä. Olin nimittäin saanut
varmaan ensimmäisen n-kirjaimen sanottua nouda-käskystä kun Luna oli jo
menossa. Kapulalle mentiin vauhdilla ja se palautettiin myös nätisti laukaten.
Arvosana: 9,5
Se oli viimeinen liike ja sain huokaista helpotuksesta.
Suoritus ei ollut parhaimmistoa, mutta emme kumminkaan olleet nollanneet yhtään
liikettä mitä itse siinä arvioin. Menimme tuomarin puhutteluun, jossa Laisi
totesi suoritus oli hyvä (liikkurikin kehui kulkiessaan tuomarin takaa) ja että
on todella kiva nähdä cockereita ylemmissä luokissa. Siinä sitten käytiin
pikaisesti läpi mitkä meni hyvin ja ne missä oli petrattavaa, pääasiassa siis
ohjatun ihmeellinen merkki sekä seuruun löysyys. Mitään isompia virheitä ei
ollut, pieniä siellä täällä.
Kokonaisvaikutus: 9
Täten meidän lopulliset pisteet olivat 274,5p ja tämä riitti hyvin VOI1 tulokseen!
Juoksimme Lunan kanssa palkalle kehän reunalle, tässä
vaiheessa se vesisade sitten alkoi. Joten istuimme neidin kanssa sateenvarjon
alla. Systeri oli autossa hakemassa Laraa ja laski vielä saamiani pisteitä. Hetken
päästä hän tuli ja sanoi että pisteet pitäisi riittää ykköstulokseen jos hän
laski oikein. Minähän en tässä vaiheessa
tiennyt pisteitä vielä.
Kokeen taso oli kova, seitsemästä voittajaluokkalaisesta 6
sai ykköstuloksen, minkä takia meidän suoritus ei yltänyt palkintosijoille,
mutta en voinut kumminkaan olla paljoa tyytyväisempi. Meidän ensimmäinen
voittajaluokan koe ja ensimmäinen ykköstulos. Meillä ihan tosissaan on nyt
kilpailuoikeus erikoisvoittajaluokkaan! Mutta kuten aikaisemminkin, hankin
ensin sen koulutustunnuksen voittajaluokasta, jonka jälkeen voimme rauhassa
keskittyä EVL:n liikkeisiin.
Ps. Kun olimme Italiassa, oli vaunulla porukat ahkeroineet ja asentaneet aidat koirapuistoon.
Kuten otsikkokin kertoo kävimme hakemassa meidän kolmannen hyväksytyn tuloksen rally-tokon alokasluokasta.
En tiedä miksi, mutta jännitän jostain syystä näitä rallyn kisoja paljon enemmän kuin tokoa. Tokossa tiedän mitä kehässä tapahtuu kun liikkeet ovat aina samat mitä olen treenannut (vaihtelua voi olla vain liikejärjestyksessä tai jäävässä liikkeessä). Rallyssa en tiedä mitä kylttejä on tulossa ennen kuin kisapaikalla ja tämä sitten näkyi muutamana yönä, kun näin unta jossa olin Lunan kanssa kehässä enkä tuntenut kylttejä ollenkaan. :'D
Jännitys jatkui kisapaikalle asti, joka oli tällä kertaa Porvoon PORSK:in hallilla. Kisakirjeestä tajusin että kyseessä oli sama halli, jossa aloitettiin Lunan kanssa meidän tokoura (3. tuloksella tosin). Todettiin systerin kanssa että toivottavasti tämä sujuu nyt hieman paremmin.
Olimme neljäntenä kisavuorossa, joten käytettiin Luna pikaisesti lenkillä ja siitä menimme sisälle odottelemaan. Ratapiirrosta katsellessani totesin että aika simppeliltä näyttää. Ei taaskaan ollut meidän isointa ongelmaa askel-istu-2-askelta-istu-jne. Tuomarina meillä oli Kirsi Petäjä, joka vaikutti niin tutulta että se on ollut meillä varmaan mätsärissä tuomarina tai jossain.
Rataantutustumisessa kävin radan neljästi läpi yrittäen iskoistaa sitä selkärankaan. Yritin vielä kehän ulkopuolella muistutella eteenmenoja ja maahanmenoa, tosin Lunaa kiinnosti maassa olevat hajut enemmän. Mietin jo että mitäköhän tästäkin taas tulee, kun vieras halli hajuineen voi olla (ja olikin todella monelle koiralle) iso häiriö. Palkkana mentiin samalla tylsällä ja kuivalla linjalla, eli taskusta löytyi pelkkää nappulaa. Onneksi neiti kokosi itsensä juuri ennen kehäänmenoa ja kontakti pysyi todella hyvin koko radan.
Tässä video:
Lähtö meillä oli hyvä, mutta ensimmäisessä käännöksessä (2. kyltti) Luna vähän hapuili, (tästä lähti -1 Vino??) mutta ryhdistäytyi ja jatkettiin matkaan. 3. kyltissä meinasin itse tehdä ison virheen. Vaikka rataantutustumisessa mietin monta kertaa, että tässä ei istuta vaan jatketaan heti, niin minä menin ja pysähdyin. Onni onnettomuudessa, tajusin tämän aivan viime hetkellä ja ponkaisin eteenpäin. Luna oli jo istuutumassa, mutta ihan ei kerennyt laskea takamustaan mattoon. Loppurata menikin minusta ihan hyvin.
Sitten odoteltiin muiden suorituksia ja käytiin silloin tällöin vilkaisemassa tuloslistaa. Minä jännitin meidän pisteitä että kerkesikö neidin takamus tuomarin mielestä osua maahan (videolta näytti että ei) ja mitä pisteitä meiltä lähti. Joten päästin syvän huokauksen mielessäni nähdessäni listassa 99p meidän kohdalla. (Kerkesin jo hätkähtämään kun meitä ennen oleva koira sai HYL ja katsoin että se oli meidän kohdalla).
Lopputuloksena yksi koira teki 100pisteen suorituksen ja sijoittui ensimmäiseksi. Sitten Lunan lisäksi oli kaksi muuta 99 pisteen saanutta, mutta me olimme liitäneet radan läpi 15 sekuntia nopeammalla ajalla kuin nämä muut. Meillä oli nopein aika kaikista osallistujista, mutta aikahan ei ratkaise kuin tasapisteissä. :D
Eli täten tulimme toisiksi ja saimme koulutustunnuksen RTK1.
(c) Johanna Lehto, olenpa mä edustavana tässä. :DD
Tänään koitti se päivä kun lähdimme Lunan kanssa korkkaamaan
rally-tokokilpailut. Olin siis ilmoittanut neidin HSKH:n kahteen kilpailuun
(meinaan koko ajan kirjoittaa kokeeseen, mutta rallyssa ne taitaa olla kisoja).
Meidät oli laitettu molempien kisojen A-ryhmään eli meidän
piti olla paikalla heti aamusta. Tietystikään en hirveästi nukkunut edellisenä
yönä jännittämisen takia. On jotenkin stressaavaa tietää että kilpailun taso on
sellainen että meidän pitäisi kaiken järjen mukaan pärjätä tai ei ainakaan feilata
kovin pahasti. Lähdimme kotoa ennen
kasia ja heitimme Laran äidille päivähoitoon.
Racinel areenalla olimme noin 8.15 ja kävin ilmoittautumassa
ja täyttämässä kisakirjan. Kerkesimme käyttää Lunan lyhyellä lenkillä ennen
kuin mentiin takaisin sisälle mittaukseen ja sirunlukuun. Luna ei jostain
syystä tykännyt nyt ollenkaan sirulukijasta ja jouduttiin hieman kamppailemaan
että saimme sirun luettua. Myöskään mittaaminen ei ollut Lunasta kovin
mieluista, mutta siinä nyt sentään melkein pysyttiin paikallaan. Rakensimme
leirin kehän reunalle ja jäimme odottelemaan kehääntutustumista.
Lopulta lähdettiin radalle. Olin nähnyt jo ilmoitustaululta
ratapiirroksen ja ajattelin sen näyttävän mukavan helpolta. Siellä ei ollut
istu-askel-istu-kaksi askelta – liikettä, minkä ajattelin meille ehkä tuottavan
ison riskin turhille pistemenetyksille. Olin päätynyt menemään kehään metrin
grippiliinan kanssa, tosin varmistin tuomarilta haittaako että olen siihen
tehnyt solmun pitoa parantamaan. Tuomarin ilme oli tosin hyvin epäileväinen,
kun hän katsoi hihnaa. Mutta itse ajattelin että mieluummin otan -1
pistevähennyksiä taluttimen kiristymisestä, kun meidän normaali nahkahihna ei
vaan pysy minulla käsissä.
Olimme numerolla 10, eli siinä kerkesi hyvin katsomaan ensin
muutamia suorituksia ennen omaa vuoroa. Siinä kerkesi myös tekemään pientä
treeniä. Palkkana pidin tylsästi kuivia nappuloita, ihan ettei Luna vedä
kierroksia turhaan. Ja se toimi yllättävän hyvin.
Numeron 9 mennessä kehään, menin Lunan kanssa valmistautumaan
sisään menon kohdalle. Tokokokeissa minulla yleensä se jännitys lievittyy kun
joutuu odottelemaan, nyt rallyssä sitä ei käynyt. Minähän jännitän vatsallani
ja mitä lähemmäs vuoroni tuli sitä huonompi olo minulle tuli ja tuntui että
pitäisi lähteä vessaan. En kumminkaan siihen suostunut, kun tiesin että
suorituksen jälkeen olo helpottuu muutenkin.
Lopulta tuli meidän vuoro. Menin lähtöpaikalle, jossa Luna
vilkuili hieman ympärilleen. Nyökkäsin olevamme valmiina ja tuomari sanoi ole
hyvä. (Positiivista neiti ei reagoinut siihen!) Ja lähdettiin radalle. Alku oli
hieman tahmea, jouduin sanomaan seuraa kahdesti kun Luna jäi katsomaan jonnekin
sivulle, mutta siitä se lähti sujumaan. Sen tarkemmin kuvailematta tässä on
suoritus videolla:
Minusta meillä meni todella hyvin, toisessa spiraalissa Luna
jäi haistelemaan hieman, mutta oikeastaan muuta virhettä en itse huomannut. En
edes kun katsoin suorituksen videolta sen jälkeen. Haistelusta menee piste ja
ajattelin toisen pisteen menevän taluttimen kiristymisestä siinä kohti. Sitten
en tietysti tiennyt että monta pistettä meillä meni kiristyvästä taluttimesta
noin muuten. Ajattelin että jos siitä tuli hirveästi pistemenetyksiä, niin
kokeilisin seuraavalla radalla meidän normaalilla hihnalla. Tulosjulkaisussa
tosin oli ongelmia ja jouduimme odottelemaan tietoa niin pitkään, että
kerkesimme tehdä jo toisen kokeen rataantutustumisen.
Lopulta tuomari tuli tulosten kanssa. Ensin jaettiin ei
sijoittuneiden RTK1:sen saaneiden tulokset ja sitten mentiin sijoittuneisiin.
Tuomari sanoi että kaikki kolme sijoittunutta sai 99 pistettä, joten aika
ratkaisi. Tässä vaiheessa jo totesin että me ei sitten olla palkintosijoilla
meidän oletetulla 98 pisteellä. Varsinkaan kun 3. ja 2. oli paimenkoiria. Joten
yllätyin kun tuomari sitten sanoikin minun nimeni ensimmäisen sijoittujan
kohdalla. (E. totesi jälkeen päin että me ollaan liidetty se rata läpi kun oltiin nopeampia kuin paimetkoirat) Käytiin hakemassa palkinnot ja tulospaperi, josta huomasin että Lunan
haistelusta ei ollut mennyt kuin yksi PY (puutteellinen yhteistyö) virhepiste.
Eli olen onnistunut kutsumaan neidin takaisin kontaktiin juuri ennen kuin hihna
kiristyi.
Hieno ensikertalainen
Siinä ei tarvinnut enää kauaa odotella toisen kisan alkua.
Tämä toinen rata toiselta tuomarilta oli minusta huomattavasti vaativampi ja
vaikeammin hahmotettavissa. Mutta kun se käytin läpi niin totesin ettei
siinäkään oikeastaan mitään hirveän vaativaa ollut. Radan erilaisen vaativuuden
huomasi hyvin koirakoista ennen meitä kun useammalla tuli ihan hylkääviä
virheitä.
Sitten koitti jälleen meidän vuoro. Laitan tähän videon taas
näyttämään miten se sujui.
Oikeastaan ainut virhe, minkä minä tiesin radalla tulleen
oli tuon kyltin 8 kohdalla, jossa Luna yllättäen olikin menossa aivan jonnekin
muualle ja veti hihnan kireälle. Koska tehtävä jatkui siitä nätisti, en
lähtenyt sitä uusimaan. Ajattelin ettei siitä nyt hirveitä pistemenetyksiä voi
tulla. Loppurata meni minusta ihan mallikkaasti.
Radan jälkeen kävin ostamassa Lunalle palkkioksi luun Berran
myyntikojulta ja samalla ostin pussillisen uusia tunnarikapuloita tokon
kisaharkkaa varten. Nyt ei tarvinnut odotella pitkään että saatiin ensimmäisen
ryhmän tulokset taululle. Me saimme pisteitä 97. Hieman siinä pohdimme että
mistä lähti kolme pistettä, arvelin 2 lähteneen siinä Lunan nykäisyssä, mutta
en keksinyt mistä lähti yksi. Jouduimme siis odottelemaan palkintojen jakoon,
kunnes selvisi että kyltillä 14 oli lähtenyt -1 ohjaajan virhe. Emme
oikein tienneet mitä siinä oli tapahtunut, mutta olkoon. Todella hyvät pisteet
saimme silti, tällä kertaa ei päästy sijoituksille asti.
Nokkaeläin ei alkuun ymmärtänyt miksi piti olla häkissä, mutta lopussa siellä vedettiin sikeitä täysillä.
Tässä välissä kävimme hieman pidemmällä lenkillä. Meillä oli
vielä tokon voittajan kisaharkka muutaman tunnin päästä, joten emme voineet
lähteä kotia päin. E. tuli Vanillan kanssa hakemaan viimeistä hyväksyttyä tulosta
rallyn avoimesta luokasta ja systeri oli siellä kuvaamassa kun minä yritin
valmistaa Lunaa tokoa varten. Hieman siinä kyllä mietin että mitäköhän siitäkin
tulee, olimme lähtenyt kotoa ennen kahdeksaa ja kello oli melkein kuusi ennen
kuin toko pääsi alkamaan. Lunakin jo nukkui häkissään. Otin paremmat palkat
(lihapullat) esiin ja kyllä neidin mielenkiinto sillä heräsi.
Lopulta pääsimme kentälle ja voin sanoa, että Lunasta näki
selvästi että päivä oli ollut aivan liian pitkä. Kyllä Luna teki jo yritti,
mutta jo ihan yleinen keskittyminen oli jotain todella surkeaa. Neiti siis oli
koko ajan menossa jonnekin eikä meinannut jaksaa kuunnella. Oli siellä ihan
hyviäkin, jopa loistavia liikkeitä, ja sitten sellaisia että mietin jo Lunan
unohtanut koko liikkeen. Minun oli tarkoitus myös olla palkkaamatta treenissä,
mutta Lunan keskittyminen laski sen verran että totesin että ei tämä muutenkaan
sujunut niin kuin piti, niin ihan sama vaikka palkkailen satunnaisesti.
Mutta käydään liikkeet tässä yksitellen läpi.
RUUTU
Vaihteeksi meidän isoin ongelma. Luna ei bongannut ruutua
vaikka nyt aloitin ”missä ruutu” kyselyn heti kentälle mentyä ja vielä siinä
ennen lähetystä. Ainut mitä Luna bongasi oli EVL:n takia maahan laitetut
teipit. Ja kun ei lähellä olevat teipit kelvannut, niin siirryttiin pidemmällä
oleviin teippeihin. Minä siinä kyllä kirosin mielessäni että Luna näkee kyllä
pienet teipit mutta ei ruututötsiä… :D Neljännellä yrityksellä se ruutu löytyi,
mutta juuri kun huusin ensimmäisen maahan käskyn, tuli sivusto jokin niin iso
häiriö että Luna ei siihen reagoinut vaan lähti takaisin päin. Sitten neiti
olikin jo ihan sekaisin että mitä piti tehdä, joten lähdin kävelemään ruutua
kohti. Luna meni taas käskystä ruutuun ja erehdyin kehumaan sitä siitä,
neitihän lähti ”jee” tyylillä minun luokse. Eikun taas käsky ruutuun, siellä
maahan ja saimme lopulta liikkeen loppuun asti.
LUOKSETULO
Muuten meni minusta todella hyvin, mutta helpotin liikettä
sen verran että annoin sekä suullisen käskyn että käsimerkin, jotta saisimme
onnistumisen pieleen menneen ruudun jälkeen. Stoppi oli minusta ihan hyvä.
L-LIIKE
Tässäkään ei sinällään isoa ongelmaa, jäävinä oli maahan ja
seiso. Pysähdykset oli ihan hyvä, tosin maahanmeno olisi voinut olla hieman
nopeampi. Seuratessa käännös vähän levisi. Lunaa alkoi hirveästi kutkuttamaan
kesken seisomisen ja sehän hieman keskeytti meidän liikkeen. Jouduin
odottelemaan että rapsuttaminen loppui ennen kuin jatkettiin loppuun.
SEURUU
Ei ollut niin hyvää kuin mitä meillä on viime aikoina ollut,
onneksi se ei ollut myöskään niin surkeeta kuin se on huonoimmillaan. Luna
irtoili ja jouduin pitkästä aikaa huomauttamaan useammalla seuraa-käskyllä.
Myös lattian nuuskuttamista tuli pitkästä aikaa, minkä takia luulen että Luna
jotenkin vaistosi minusta että nyt ei ihan mene niin kuin kuuluisi ja yritti
rauhoitella. Peruutukset oli suoria, mitä neiti nyt hieman peruutti nopeammin
kuin minä. Loppupuolella oli myös yksi todella hieno vasemmalle käännös.
OHJATTUNOUTO
Tämä oli ihan super! Jos jostain pitää marmattaa niin
seuruuosiossa Luna taas veti täyskäännöksen löysästi. Pysähtyminen oli hyvä ja
oikealle kapulalle lähdettiin vauhdilla ja se palautettiin yhtä vauhdilla.
Itselleni miinusta että käden heilautuksessa heilahti koko kroppa, mutta no… :D
KAUKOKÄSKYT
Ensimmäiseen nousuun tarvittiin kaksi käskyä kuten yleensä. Seiso-istu
siirtymisen neiti teki vetämällä persuun alleen. Istu-seiso vaihdossa, Luna taas
liikkui niin paljon eteenpäin, että yritin kädellä saada sitä stoppaamaan.
Ainut että neiti ymmärsi sen maahanmenona. Eli meni hieman tavallista
huonommin.
TUNNISTUSNOUTO
Tämä taas sujui hyvin, ainoastaan alkuun jouduin sanomaan
kaksi oma-käskyä. Hieman näytti siltä että Lunan suu kävi kahdella muulla
kapulalla, mutta eivät ne ainakaan nousseet. Olin myös hieman pihalla oliko
kapula oikea, kun en nähnyt että liikkuri näytti peukkua, mutta oli se.
METALLINOUTO
Tämä sujui myös hyvin, Luna hyppäsi ja haki kapulan
vauhdilla ja palautti sen kanssa vauhdilla.
PAIKALLAOLOT
Näitä ei kuvattu, mutta ei ollut mitään ongelmaa. Luna pysyi
nätisti paikallaan ja maahanmenot ja nousut ensimmäisellä käskyllä.
Tässä vielä meidän suoritus videolla.
Ei se nyt mennyt ihan niin kuin olin tosissaan ajatellut,
mutta pitää ottaa huomioon että meillä tosissaan oli jo melkein 11 tunnin päivä
takana. Minä itsekkään en ollut enää kovin terässä tuossa vaiheessa, mutta
silti Luna jaksoi heiluttaa häntäänsä koko suorituksen alusta loppuun. Ja
hyvänä puolena, kaikki noudot onnistuivat hienosti!
Mutta tästä viisastuneena, en taida ihan vielä ilmoittaa
Lunaa voi-kokeeseen, pitää tuo ruutu saada varmemmaksi ensin.
