Forssa KV

Arvatkaahan kuka sitten oli unohtanut ilmoittaa koiransa näyttelyyn? Tajusin näyttelyä edeltävänä sunnuntaiyönä, että enhän minä ole saanut vahvistusta koko näyttelystä. Enkä numerolappua enkä mitään muutakaan. Siinä alkoi sitten mukava selvittäminen ja lopputulema oli se, että minulla oli jäänyt ilmoittautuminen kesken. Voin sanoa, että pikkaisen ärsytti ja sen yön yöunet melkein menivät siinä.

Mutta ei voinut enää mitään.

Olin varannut tiistaille vielä Mia Puskan vetämät näyttelytreenitkin Geishalle lauantaita varten, mutta mentiin nyt sitten treenaamaan muuten vaan. Tällä kertaa kouluttamassa oli myös Tino Jalonen. Geisha taas näytti meidän ongelman oikein näyttävästi. Aloitimme Tinon kanssa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin ensimmäisenä ja se sujui hyvin niin kauan kunnes saatiin ympyrä tehtyä ja loppupää kiinni. Yksilöliikkeetkin sujuivat vielä melko hyvin, vaikka selkeää kiihtymistä siinä oli jo havaittavissa, kun liikuttiin kohti muita koiria. Tinon tutkiessa Geisha pitkästä aikaa vetäisi takamuksen maahan. Tätä se on viimeksi tehnyt pari kertaa Venyvän Koiran näyttelytreeneissä huhtikuussa. Tino kysyi, että onko sillä juoksut olleet jo, johon totesin että ei. Hän pohti että voi hyvin olla syy tälle käytökselle. Voihan ne juoksut sieltä lopulta olla tulossakin, ota ja tiedä.

Siirryimme sitten Mian luokse. Selitin hänelle meidän ongelman ja hän pyysi meitä juoksemaan ensin yhden ympyrän yksin. Taas yksin mentäessä meno oli ihan ok, mitä nyt pariin otteeseen G oli siirtymässä laukalle. Mia totesi, että itseasiassa tästä jo heti näki, että Geisha bongasi kierroksen aikana kolme kertaa muut koirat. Ja silloin se meinaa jatkaa suoraan eikä jatka ympyrällä liikettä.

Mia käski juoksemaan seuraavan kierroksen niin, että koko ajan pienennän ympyrää. Voin sanoa, että tämä onkin yllättävän vaikeaa, kun ympyrä menee tarpeeksi pieneksi. Ja vauhti on kumminkin juoksunopeudessa. Saimme kumminkin siihen sen, mitä Mia halusi, että Geisha meni vähän hämillään ja joutui lopettamaan bongailun ja keskittymään kääntymiseen. Tällöin otimme toisen koiran mukaan, joka juoksi ulommalla ympyrällä, kun minä menin Geishan kanssa pienemmällä. Neidillä oli taas suunta enemmän eteenpäin kuin ympyrällä. Lopulta G taas hieman rauhoittui ja lähti kulkemaan ympyrässä. Mehän vedimme kierroksen nopeammin kuin tämä toinen koira ulkokehällä, joten pääsimme heidän perään juoksemaan. Kuljimme hyvin varmaan sellaisen viitisen metriä, jonka jälkeen Mia käski stopata ja palkata Geishan.

Palasimme siitä vielä Tinon luo, jossa tehtiin ryhmässä liikkumista. Tässä vaiheessa neiti sitten pisti ihan ranttaliksi, eikä suostunut pysymään ravilla oikeastaan ollenkaan. Yritin Mian ohjeen mukaan juosta enemmän sisempänä, mutta useampi koira versus yksi koira taisi sitten olla Geishalle taas liikaa.

Tino sitten käski tehdä ympyrän oikealle aina kuin Geisha veti. No, kiihtymystila oli sellainen, että mehän ei kuljettu kuin askel-kaksi ja mentiin ympyrälle. Ainut vaan että siinä ympyrällä neitihän sitten bongasi ensin Mian luona olevat koirat, sen jälkeen meidän takana tulevan koiran ja sitten lopulta taas sen edessä juoksevan koiran. Ja tämä toistui joka kerta parin askeleen jälkeen. Tino siinä totesi, että koiraa voi myös kieltää. Pikkasen siinä kirosin mielessäni, että jos minun sen hetkiset ”eit” ja kieltoäänet eivät olleet hänen mielestään kieltoja, niin pitäisikö minun muka karjua ja rykästä hihnasta?! Kierroksen jälkeen Tino sitten vielä kysyi, että mikä hihna minulla on. Totesin että nahkainen sekä hihna että Geishan kaulassa oleva osa. Tino siinä sitten pyöritti silmiään erittäin näkyvästi ja käski hankkimaan snakeketjun, mikä juuri ja juuri menee neidin pään yli.

Voin sanoa, että ei ollut nyt Tinon osalta mitenkään sellaiset hyvänmielen treenit, pikemminkin ärsytti ihan sikana. Ja ärsyttää tätä kirjoittaessakin.

Yritäppä tästä nyt lähteä ovesta ulos.

Mutta sitten sinne Forssaan, johon Geisha sitten tuli vain turistiksi. Turistiksi tuli myös Luna, koska äitillä oli jotkut juhlat eikä voinut ottaa sitä hoitoon. Ja en halunnut jättää snaapelia yksin kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tiedossa on ettei meidän veteraanineiti ota yksinoloja kovin hyvin.

Pakkasin sitten muutenkin jo täpötäyteen autoon Kismetille toipilasaikana ostetut näyttelyrattaat mukaan. Lunahan osaa kyllä käyttäytyä näyttelyissä paljon paremmin kuin tavallisella lenkillä, mutta kun joudun keskittymään siihen ettei Geisha nykäise yllättäen johonkin, ajattelin Lunan olevan parempi matkustaa rattaissa.

Täytyy sanoa, että rattaat helpottivat myös tavaroiden kantamista kehän viereen. Luna on onneksi elämänsä aikana joutunut odottelemaan boksissa niin monta kertaa, että hetken alkuihmettelyn jälkeen spanielineiti totesi tämän varmaan olevan taas yksi näistä kerroista ja rupesi sitten makoilemaan rauhallisena.

Kävin Geishan kanssa ostamassa Milopetin osastolta sitten sen snake-ketjun. Myyjän kanssa niitä siinä testailtiin, kun kerroin mitä haen ja päädyttiin lopulta 40cm ketjuun. Geishalla on tosi kapea kaula, vaikka siinä onkin ihan hirveä karvoitus. Mutta 35cm ketju ei sitten meinannut enää mennä pään yli. Olisi sen varmaan pakolla saanut kaulaan, mutta sitten poissaaminen olisikin toinen juttu.

Ostin samalla sitten ketjuun sopivan nahkaisen hihnan. Olen varmaan täälläkin jo sanonut, mutta minulla on sormien nivelet jostain tuntemattomasta syystä kipeät. Ne on ok, kun niihin ei kohdistu painetta, mutta annas olla jos minulla on jokin kapea hihna ja koira vetää. Käytin pitkään alkuun satiininauhahihnaa, mutta kun iltaisin en meinannut saada itkemättä kivusta leipää voideltua (kun veistä painoi leipää vasten), totesin että minun on pakko saada joku paksumpi hihna. Ihan tavan lenkeillekin olen jo joutunut hankkimaan useamman hihnan, kun muutamien viikkojen käytön jälkeen totean että en pysty hihnaa pitelemään. Olen lenkeillä pyörittänyt hihnan kämmenen ympärille niin ettei paine osuisi sormiin, niin nyt minulla on sitten koko kesän ollut ulkoreuna käsistä rikki.

Mutta palaten taas näyttelyihin, niin kokeillaan nyt näillä vehkeillä. Palattiin Gn kanssa takaisin leiripaikalle. Forssaanhan oli tullut tuomarimuutos. Bordercollieilla piti olla Tino Pehar, mutta se oli vaihtunut Smolic Nikolaan. Tuomaripulinasta löytyi aika paljon negatiivistakin kommenttia kyseisestä tuomarista, mutta lähdimme kumminkin kokeilemaan onnea. Ilmoitetuissa koirissa oli käynyt kunnon kato, 32 ilmoitetusta koirasta paikalla oli 17. Kuudesta junnu-uroksesta oli paikalla 1 ja yhdeksästä junnunartusta 5.

Todettiin jo urosten kohdalla tuomarin olevan hieman ”outo”, jos voi näin asiaa kuvailla. Hän kävi parasuroskehässä ottamassa avo-uroksen hihnan esittäjältä pois, kun halusi koiran juoksevan pitkällä hihnalla. Tämä koira ei ollut montaa kertaa kehässä ollut, eikä siten osannut juosta edellä, joten esittäjä piti sitä lyhyemmällä hihnalla, jotta uros pysyi ravissa. Sehän ei tuomarille käynyt, vaan koirat piti esittää pitkässä hihnassa.

Urokset oli nopeasti ohi ja tuli junnunarttujen vuoro. Tästäkin luokasta puuttui muutamia koiria. Arvostelut menivät taas rivakasti. Kismetin kohdalla tuomari oli katsonut pikaisesti pään ja hampaat ja kylkiin koskettuaan oli todennut tyyliin ”tsot tsot liian laiha”. Systeri lähti siitä Kismetin kanssa liikkeelle, jonka jälkeen nousi EH lappunen.

Correct size. Today out of condition. Correct head and expression. Correctly angulated. Good topline. Moves correctly. Today slim. Need more body subtance.

Hieman hassusti, kilpailuluokassa tuomari sijoitti purentavikaisen junnunartun (jolle oli vielä sanonut, että ei sitä tällä kertaa hylkää purentavian takia) Kismetin edelle. Laihuus on siis purentavikaa isompi ongelma.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, että Laran valioluokka alkoi. Pientä kummastusta aiheutti se, että tuomarin mielestä myös Lara oli liian laiha. Kismet on hoikka ja sen tuloksen ymmärtää, mutta Lara on kyllä aika kaukana hoikasta. Ei se lihava ole, mutta ei se kyllä laihakaan ole.

Correct size. Good head and expression. Correct neck and shoulders. Correct topline. Correct hindquaters. Moves quite narrow behind. Today slim and out of condition.

Sitten kun sijoittuneita katsoi, niin selvästi tuomarin mieleen olivat raskasrakenteisemmat ”aussimaiset” koirat.

Täytyy sanoa, että tämän jälkeen minua ei hirveästi harmittanut, että se Geisha jäi ilmoittamatta. Geisha ei ole läheskään niin hoikka kuin mitä Kismet on, mutta on se tällä hetkellä hieman hoikempi kuin Lara. Molemmat ovat olleet lihotuskuurilla ja painoa on kertynyt kohta kilon verran lisää. Eli ehkä Porvoossa ovat jo lähempänä normaalipainoa.

Lara - Kismet - Geisha. Ei se Lara kovin laihalta näytä...

Kävimme myös Touhussa ja Temmellyksessä Kodan ja Cooperin kanssa. Paimenet ja tollerit pärjäsivät hienosti keskenään, mitä nyt Koda ja Cooper metsästi tennispalloja ja paimenet sitten juoksentelivat keskenään.

Geishan lempipaikka oli kahluuallas. Sinne se juoksi pidemältäkin steppailemaan.

Meille osui aika kuuma tunti Touhussa, joten käytimme paimenet vielä uimassa sen jälkeen.

Lara 5 vuotta!

 Aika vierii eteenpäin ja niin tuo Puolasta lennätetty mustavalkoinen täytti 5 vuotta 28.5. 

Kismet, Lara ja Geisha

Lara pääsi synttärilahjaksi viettämään  aikaa Touhun ja Temmellyksen Männikössä Geishan kanssa. Kismet ei vielä ole siinä pisteessä, että saisi vapaasti juosta ja riehua muiden kanssa. 

Enemmän Geisha tuntui ottavan ilon irti vapaana olemisesta. Pikkuneiti juoksi isoja ympyröitä Laran ja minun ympärillä, yrittäen välillä saada Laraa leikkimään. Kyllähän se mamma välillä innostui painimaan ja juoksemaan, mutta sitten hetken päästä se taas pisti pään pusikkoon ja alkoi laiduntamaan. Joten sattuneesta syystä suurin osa kuvista on Geishasta.

Rally-treeniä sekä Touhun ja Temmellyksen montulla

Torstaina minulla oli vapaapäivä, joten päivä alkoi aamupalan jälkeen treeneillä. Meillä siis on sunnuntaina oman seuran rally-kisat ja koska Luna koiratanssitreenien jälkeen on tarjonnut jokaiseen asiaan pyörähdystä, totesin että meidän on pakko käydä treenaamassa ennen kisoja. Tai me pyöritään meille hieno nollatulos.

Olimme siis ennen aamukymmentä jo hallilla ja saimmekin treenata aivan rauhassa. Ensin koko hallissa ei ollut ketään muuta, mutta jonkun ajan päästä ilmestyi muutamia aksaajia. Tokokentälle ei tullut ketään, joten minä sitten käytin ajan hyödyksi ja yhden ratatreenin sijasta teimmekin kaksi.

Molemmat oli Kirsi Petäjän ratoja, ensimmäinen oli 7.9. Haminassa kisattu rata jonka rakentaminen oli erittäin haastavaa. Jouduin rakentamaan radan kahdesti, kun totesin ensimmäisellä kerralla, että rata ei mahdukaan kentälle. Käänsin radan sitten ympäri ja sain sen juuri ja juuri mahtumaan toisella yrityksellä, mutta jouduin kyllä hienosäämätään kylttien paikkaa moneen otteeseen.

Lopulta rata oli suoritettavassa kunnossa ja menin Lunaa hieman lämppäämään. Tein suorituksen kisamaisesti, joten palkkasin alkuun vain kentän reunalla ja menimme hihnan kanssa aloituspaikalle. Meidän ensimmäinen suoritus, no, sanotaanko että osasin hieman odottaa ettei se tule menemään kovinkaan hyvin. Irtoamista oli monella kyltillä, kiertotötteröä ei meinannut katsoa ollenkaan (tosin en tiedä häiritsikö siinä kun takana oli tokon hyppyestettä ja jotain muuta roinaa). Isoin ongelma oli 2x vasen täyskäännöksessä, jolloin Luna tarjosi sitten kunnolla kaikkea muuta kuin oikeaa pyörimistä. Tässä vaiheessa mietin että kannattaako meidän oikeasti mennä sunnuntaina kisaamaan, kun myönnettävä oli, oliko se siinä neljännellä vai viidennellä kerralla kun Luna ei seurannut minun käskytystä niin hermot petti ja tuli ärähdettyä. Saimme kumminkin radan loppuun vaikka ongelmia oli myös valkovuokossa.

Videosta valitettavasti puuttuu pari ekaa kylttiä, kun en taas millään saanut mahtumaan videolle.

Toisella yrityksellä sitten olikin aivan eri meininki. Pieniä vinouksia parissa kyltissä, mutta pääasiassa suoritettiin aivan eri mielentilassa!

Koska kaksi ensimmäistä suoritusta oli palkattomia, otin vielä kolmannen kierroksen, jossa sitten palkkasin hieman eri kohdissa rataa.

Koska tässä vaiheessa kukaan ei ollut tullut tokopuolelle, päätin ottaa vielä toisen radan. Nappasin Petäjän aikaisemman radan, joka oli paljon mukavampi rakentaa. Plus, Luna oli tässä vaiheessa herännyt jo hienosti siihen mitä tehdään ja työskenteli jälleen hyvällä vireellä koko radan jälleen palkatta.

Toinen kierros otettiinkin sitten lelupalkalla. Luna pitkästä aikaa innostui leikkimään, joten annoin sen sitten hetken rallatella sen lelun kanssa siihen treenien lomassa. Hieman oli tuo oikealla istuminen hakusessa ja sitä siinä lopuksi muistuttelin ja kun tuli oikein nappi-istuminen, päätin radan siihen.

Otin lopuksi vielä pikkaisen tokoa, mutta Luna oli selvästi tässä vaiheessa jo väsynyt, joten ne treenit jäi aika lyhyeen.

Mutta, toivottavasti sain näillä treeneillä hieman parannettua meidän mahdollisuuksia hyväksyttyyn tulokseen seuraavia kisoja ajatellen. Nyt varmistan, että nämä viimeiset päivät emme tee mitään pyörähdyksiä vaan pelkkiä rally-tokoliikkeitä.

Keräsimme kimpsut ja ajoimme kotiin, jossa kerkesimme levätä noin tunnin verran, jonka jälkeen auto starttasi kohti Siiriä ja Cooperia ja sieltä sitten Touhun ja Temmellyksen uutta ”Metsämonttua”.

Kyseessä on siis vähän Kivakoiran metsän tapaan kokonaan aidattu alue. Kivakoiraan verrattuna alue on isompi (n. 5ha) ja se on paljon luonnollisempaa aluetta mäkineen ja erilaisina maastoineen, kun taas kivakoirassa puut tuntuvat olevan istutettu viivottimen kanssa. Hintaa 1-3 koiralla oli 40€/h, joka näköjään on aikalailla sama Kivakoirassa tällä hetkellä. Kun tämän jakoi kolmelle (minä, Siiri ja systeri) niin se teki 13,33€ /hlö mikä ei sitten enää ole niin paha.

Luna oli ihan tööt autossa, joten hieman tuli pohdittua että näinköhän se jaksaa mitään rallattaa enää. Mutta kyllä neidistä virtaa löytyi siinä vaiheessa kun remmi irroitettiin.

Mäkeä ylös

Ja alas...

Tästä alaspäin on Siirin ottamia kuvia.

(c) Siiri Markkanen

(c) Siiri Markkanen

Cooper oli hieman ulkopuolinen, kun Luna ja Lara juoksenteli pääasiassa kahdestaan. Plus taisi nuorta herraa hieman jänskättää kun pikkuspanieli oli porukan pomo eikä isäpappa ollut tukena. Jos Luna seisoi keskellä polkua, jäi Cooper ihmisten taakse piiloon. Vaikka ei noilla kahdella mitään isompia ongelmia ollut, pari kertaa Luna taisi pörähtää, kun Coops juoksi kovaa liian läheltä ohi.

Monttu oli todella mäkinen, joten voisi kirjaimellisesti sanoa että se on monttu. Syvä keskeltä ja korkea reunoilta. Lunalle ainakin tuli paljon hyvää takapäätreeniä kun se juoksi mäkiä ylös alas. Maasto oli myös helppokulkuista ihmisille.

(c) SM

(c) Siiri Markkanen

Laitoimme koirat myös juoksemaan yhtä mäkeä edestakaisin. Yllättäen Luna oli innokkain juoksija. Alkuun juoksi kaikki kolme koiraa pari kertaa, jonka jälkeen Coops jätti homman kesken. Sitten Luna ja Lara juoksi vielä pari kertaa, jonka jälkeen Lara päätti tehdä muuta. Lopulta sitten vain Luna juoksi innoissaan ylös ja alas namien perässä. Tiedä sitten onko siitä vain kivaa juosta vai onko se vaan niin herkkujen perään, että kaikki tekeminen käy. :’D

Kiersimme aluetta ympäri ja lopulta jäimme keskelle hiekkamonttua vielä kuvailemaan.