Lappeenranta rn 13.8.2022

Patukoita tuli ilmoitettua vähän joka suuntaan näyttelyyn niiden junnusertien toivossa. 13.8. oli vuorossa Lappeenranta. Täytyy myöntää, että kyllä sitä hieman tuli mielessä kirottua kun kello soi kuudelta lauantaiaamuna ja 2,5 tuntia oli ajomatkaa edessäpäin. Pohdimme kyllä Lappeenrannan ja parin muun näyttelyn välillä, mutta päädyimme tuomarin takia Lappeenrantaan. Tarja Löfman oli tykännyt Larasta nuorena ja ei yleensä tarkista kuin purennan, niin totesimme sen olevan meille paras valinta.

Bordercollieita oli ilmoitettu 23 kappaletta. Tämä oli myös ensimmäinen virallinen näyttely, jossa Geisha ja Kismet olivat yhdessä. Olimme kyllä pari-kolme kertaa viikossa käyneet lähikentällä treenaamassa hieman vaihtelevalla menestyksellä. Systeri totesi, että jos tämän näyttelyn tavoitteeksi laittaisi sen kehässä pysymisen. Totesin, että jos Kismet vetää systerin pois kehästä, niin Geisha varmaan lähtee perässä. :’D Ne kun juoksevat alkuun peräkkäin.

Näyttelypaikka oli Lappeenrannan raviradalla. Kismet joka normaalisti on melko äänekäs, oli yllättävänkin hiljaa vaikka osa muista koirista rähisi toisilleen. Se varmaan kauhistui mihin villiin länteen hänet tuotiin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta patukat kerkesivät kuluttamaan pahimmat energiat ympäristön ihmettelyyn.

Junnunarttuja oli patukoiden lisäksi neljä kappaletta, kaksi edessä ja kaksi takana. Alkuseisotuksen jälkeen kävikin meidän kannalta paras tilanne, kun tuomari laittoi meidät juoksemaan kahdessa ryhmässä. Ja pisti jonon poikki tietenkin Geishan ja Kismetin välistä. Eli Kismet juoksi ensimmäisen ryhmän viimeisenä (mikä Kismetille yleensä sopii paremmin, koska se kulkee tällä hetkellä todennäköisesti paremmin toisen imussa kuin edessä). Geisha sitten pääsi oman ryhmänsä ensimmäisenä. Kun lähdin pikkuGn kanssa liikkeelle, kuulin tuomarin käskevän lisätä vauhtia. No, myönnettävä on että en uskaltanut aivan täysiä juosta, koska tiesin neidin vaihtavan laukalle, mutta pääsimme yllättävän hyvin ympyrän suurimmaksi osaksi ravissa. Ja jopa niin vauhdilla, että juoksimme melkein meidän perässä tulleet kiinni. Tässä vaiheessa hieman himmailin, kun näin että Geisha alkoi kiihtymään edessä liikkuvista. Mutta pääsimme ensimmäisen haasteen ohi!

Siirryimme sitten omalle paikalle odottamaan vuoroa. Kismetin vuoro oli ennen meitä ja ensikertalainen esiintyi hienosti ja liikkui minusta melko rauhallisesti ravissa. Kismet sai hienosti ERIn, jonka jälkeen menin Geishan kanssa vuorostani kehään. PikkuG seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt tuomari hieman naureskeli neidin ”tosikko” ilmeelle. Tuomari tutki minusta todella nopeaan G:n ja siirtyi pöydän taakse. Siinä sitten odoteltiinkin hetki, ennen kuin tuomari käski liikkumaan edes takaisin. Hieman jännittyneenä tein pienen ympyrän ja lähdin liikkeelle. Verrattuna edelliseen kertaan, nyt pysyttiin minusta todella hyvin ravissa kumpaakin suuntaan. Ympyrälle lähtiessäni tuomari huikkasi pöydän takaa, että nyt juokset sitten TÄYSIÄ. No, minä juoksin sitten niin lähes niin kovaa kuin pehmeässä maastossa uskalsin. Geisha pysyi yllättävän hyvin ravissa, kyllä se siinä laukallekin yritti, mutta sain sen omasta mielestä laskettua takaisin raviin.

Pysähdyimme takaisin loppuseisontaan ja olin tyytyväinen kuin sieltä se erinomainen nousi. Menimme hetkeksi leiripaikalle odottamaan kahden viimeisen junnun arviointia. Lopulta neljä kuudesta junnusta sai ERIn ja kilpailuluokka sai alkaa. Ensimmäinen juoksuosuus meni siedettävästi.
Tuomari siirsi meidät kakkospaikalle, Kismet oli kolmantena. Tuomari antoi SA:t kolmelle ensimmäiselle ja totesi systerille, että sen pitää sitten juosta kunnolla seuraavalla kierroksella. Mutta koska luokkaykkösellä oli sekä junnu- että normisertit kasassa, tuli Geishalle ensimmäinen junnuserti!

Kismetin arvostelu:

10 kk vanha erinomaisen tyyppinen feminiininen juniori. Hyvä purenta ja pigmentti. Kevytlinjainen pää ja otsapenger voisi olla selvempi. Hyvä kaulanpituus. Vielä kovin tyhjä eturinta ja kevyt rintakehä. Riittävät kulmaukset. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja asenteella. Laadukas karva ja mukava käytös.

Geishan arvostelu:

11 kk vanha erinomaisen tyyppinen, mutta vielä kovin kevytrunkoinen narttu. Hyvä purenta. lupaavanmallinen pää. Hyvä kaulanpituus ja rungon mittasuhteet. Hyvin kulmautunut. Erinomainen pitkä lantio. Upeat liikkeet, joissa hyvä ulottuvuus.

Tässä vaiheessa totesin, että eipä tullut turhaan ajettua Lappeenrantaan asti. Odotimme sitten valiokehän alkamista. Laralle ei laitettu mitään hirveitä suoriutumispaineita, koska mammakoira oli aikalailla turkiton ja se turkki mitä oli jäljellä osoitti vähän joka suuntaan. Hieman siinä pohdittiin, että mitä tehdään jos Lara kumminkin saa sen SA:n, koska sitten meillä on kaikki kolme koiraa paras narttu-kehässä. Aika epätodennäköistä se oli, varsinkin kun muut valiot olivat turkissaan, mutta systeri kumminkin kävi kyselemässä lähellä olevilta ihmisiltä ja löysikin sitten jonkun joka pystyi tarvittaessa esittämään Laran.

Lara esiintyi normaalin tapaansa erittäin tottuneesti. Ensimmäisellä juoksukierroksella häntä meinasi nousta turhan korkealle, mutta yksilöliikkeissä se pysyi sitten hienosti alhaalla. Tuomari oli kommentoinut, että tässä taitaa olla sitten äitikoira, että pennuilla ja Laralla on selkeä yhdennäköisyys.

Laran arvostelu:

5-v erinomaisen tyyppinen feminiininen narttu. Hyvä purenta. Hieman kapealinjainen pää. Hyvät kulmaukset. Oikeanpituinen, hieman kevyt rintakehä. Hyvä ylälinja ja lantion asento. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja oikealla asenteella

Tuomarin maku oli pysynyt samana, se edelleen tykkäsi Larasta, näköjään myös ilman turkkia ja sijoittikin Laran valioiden ensimmäiseksi – tietysti SA:n kera. Joten siinä tulikin sitten kiire vipata Lara toiselle esittäjälle, etsiä Kismetille toinen näyttelyhihna ja sitten lähdettiin kaikkien kolmen kanssa paras narttu kehään. Tässä kehässä sitten Geisha ei pysynyt ravissa oikeastaan ollenkaan. Yritin pitää toki sen kovan vauhdin, mistä tuomari selvästi piti vaikka liike ei siinä ravissa meinannut pysyäkään. Kerkesin juoksukierrosten jälkeen jo ajattelemaan, että no, sitä junnusertiä me tultiin hakemaan niin ei haittaa ettei nyt enää oikein liike suju. Mutta tuomari sitten kumminkin osoitti sekä junnuluokan ykköstä että meitä sekä Laraa ja valioiden kakkosta jatkoon. Sitten piti vielä juosta ympäri. En yhtään yllättynyt ettei se onnistunut tälläkään kierroksella, luulen että alkoi Geisha olla väsynyt, joten ei se sitten jaksanut keskittyä vaan rynni vaan eteenpäin. Ei-niin-yllättäen tuomari sitten laittoi meidän neljännelle sijalle. Tässä vaiheessa tajusin, juuri hetki ennen kuin systeri sen kehän reunalta sanoi, että koska sijalla 1 ja 2 oli valiot ja kolmantena oli junnu, jolla oli jo sertit kasassa, niin Geishalle tulisi myös normi SERT!

Koska Serti tuli Geishalle, tarkoitti tämä vielä Vara-Sertin jakoa sijoittuneiden ulkopuolelle. Eli Kismet ja loput kaksi koiraa palasivat kehään ja lähtivät liikkeelle. Nyt systeri otti tuomarin sanoista vaarin ja lähti Kismetin kanssa vauhdilla liikkeelle. Ne kaksi muuta koirakkoa eivät kunnolla kerenneet edes juoksemista aloittaa, kun systeri oli tehnyt jo kierroksen ja tuomari ojensi varasertin heille.

Tässä vaiheessa oikeastaan tajuttiin, että pahus, sehän oli Lara joka sijoitettiin narttujen ensimmäiseksi. Joten minulle vaan työnnettiin Kismetin hihna ja systeri lähti vielä Laran kanssa Rop-kehään, josta tuloksena oli sitten VSP. Tuomari oli siinä kommentoinut lopuksi Laran karvattomuutta, mutta kuulemma siitä huolimatta hän tykkäsi hirveästi sekä Larasta että sen pennuista.

Eli kaikki saivat jotain, Geisha junnusertin ja sertin, Kismet vara-sertin ja Lara vsp:n. Ei ollut ollenkaan turha reissu, aivan päinvastainen lopputulos kuin oletettiin hakevamme.

Kismet, Lara, Geisha

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Jun-Eri, Juk2, SA, PN4, JUN-SERT, SERT

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Jun-Eri, Juk3, SA, VARA-SERT

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val-Eri, Vak1, SA, PN1, VSP

ps. Geishan betonivesikuppi on pysynyt pystyssä ainakin näiden kolmen testipäivän ajan.

Mäntsälä KR

Geishan junioriluokan debyytti oli Mäntsälässä, tuomarina piti ensin olla Richard Kinsey Iso-Britanniasta, mutta siihen tulikin vaihdos ja tuomariksi tuli irlantilainen Carol Mulcahy. Yritimme hieman etsiskellä tietoa tästä tuomarista, mutta ainoat kommentit olivat yli seitsemän vuoden takaa, jolloin hänen todettiin olevan erittäin tarkka hampaista.

Tämä oli meidän kannalta huono uutinen, koska Geishalta puuttuu hampaita. Itseasiassa molemmilta pennuilta puuttuu, Kismetiltä yksi ja Geishalta useampi. Ne nyt onneksi ovat P-hampaita, eivätkä loista puuttumisellaan ellei niitä erikseen lähde kaivelemaan. Siinä kun on sekä huulta että kieltä edessä. Ja jos tuomari katsoo vain purennan, ei niiden hampaiden puuttumista edes huomaa. Mutta toki kun sanotaan, että tuomari on tarkka hampaista, oletus oli että hän sitten myös katsoo ne kunnolla. Joten lähdin hieman epäröivin mielin kohti Mäntsälää. Systeri kyllä totesi, että katsotaan ensin mitä tuomari tekee urosten kanssa, jos näyttää siltä, että se oikeasti tyyliin laskee hampaat, niin pitää miettiä kannattaako pikkuneidin kanssa edes mennä kehään.

Kehät olivat tällä kertaa paljon isommat kuin mitä Helsingissä viimeksi. Kävin liikuttamassa neitiä kehässä ja yksikseen se liikkui kyllä todella hyvin. Mutta edelleen on ongelmia, kun joudutaan juosta jonkun perässä. Ja junnunartuissa oli tietenkin sitten 7 muuta Geishan lisäksi. Ja pikkuneiti oli suunnilleen keskellä.

Urosten alkaessa saimme todeta, että kyllä se tuomari sinne suuhun katsoo tarkemmin kuin pelkän purennan. Mutta katselin, että se lopputarkastus oli loppupeleissä melko nopea ja näytti että siinä olisi enemmän katsottu syvemmälle suuhun. Joten totesin, että kyllä me mennään Geishan kanssa kehään. Haetaan sitten vaikka vaan kokemusta, jos tuomari huomaa hammaspuutokset ja sakottaa niistä reilusti.

Urosten loppuessa alkoivat junnunartut. Geishalta onneksi on loppunut se muiden koirien luo rynniminen, joten pystyimme hienosti seisomaan rivissä muiden vanhempien junnunarttujen kanssa. Kun lähdimme puolitetussa ryhmässä ympäri, kävi vähän kuten arvasin, että Geisha lähti niin vauhdilla, että ravissahan ei pysytty. Välillä juostiin jopa vain takajalat maassa. Oli siellä pätkiä ihan hyvääkin, mutta nyt täytyy myöntää, että oli melko vähän.

Tuomari halusi kaikki koirat pitää koko ajan kehässä, joten siinä me sitten kehässä seisoskeltiin ja odoteltiin ensin omaa vuoroa. Kuudentena pääsimme tuomarin kopeloitavaksi. Voin sanoa, että pidätin henkeä, kun tuomari tuli luokse ja ensimmäisenä tietenkin katsoi pään ja sen jälkeen alkoi kurkkimaan suuhun. Se tuntui katsovan purukalusta hirveän pitkään (vaikka varmaan tosiasiassa ei katsonut yhtään sen pidempään kuin muillakaan). Mutta olin sen muutaman sekunnin aikana varma, että se näki puutokset. Sitten mitään sanomatta tuomari siirtyi tutkimaan loppu kroppaa. Tutkimisen jälkeen tuomari laittoi juoksemaan edestakaisin. No, sehän mentiin taas aika reilulla vedolla. Joten tuomari laittoi juoksemaan uudelleen. Toisella yrityksellä pääsimme poispäin hyvin, mutta takaisin tullessa taas iski veto päälle.

Olin jo muita seuraessa huomannut, että tuomari laittaa ne koirat juoksemaan vielä ympyrän, jotka olisivat mahdollisesti saamassa ERIn. Joten en yllättynyt, että meidät pyydettiin takaisin seisontaan edestakaisin juoksun jälkeen. Toki, en tiennyt oliko syy hampaat vai liikkuminen vai molemmat. Seuraava minuutti oli sitten piinaava, kun oikeasti mahdollisuus oli varmaankin kaikki hylystä ylöspäin.

Joten voinen sanoa, että huokaisin helpotuksesta, kun sininen lappu nousi ja kehäsihteeri huusi erittäin hyvän. Eihän se toki ollut se ERInomainen, mutta paljon parempi kuin pelkäämäni mahdollinen hylky.

Toisekseen, kahdeksasta junnunartusta 2 sai ERIn ja loput EH:n. Mielessäni ajattelin, että tuomari ei tainnut huomata kumminkaan neidin hammaspuutoksia. Olisin ainakin kuvitellut, että arvosana olisi pudonnut reilummin. Palkintosijoille emme päässeet. Tuomarilla näytti olevan vähän tapa ottaa koirat siinä järjestyksessä kuin ne olivat. Eli kahden ERI-koiran jälkeen hän otti seuraavana olevat EH:n koirat.

Palasimme kehälaidalle, jossa sitten näin arvotelun:

” correct size correct head shape, correct ears, correct body proportions, not balanced on the move, not paying attention.”

Eli täten voidaan olettaa, että tuomari ei nähnyt (puuttuvia) hampaita. Luulisi siitä saavan maininnan arvosteluun. Muutenhan arvostelussa ei ole valittamista. Lisää liikkumistreeniä porukassa, niin eiköhän se tässä lähde sujumaan. Jäimme siinä vielä odottamaan sitten Laran valiokehää.

Geisha sai siinä uuden leikkikaverin isosta (ainakin Geishaan ja Laraan verrattuna isosta) junnu-uroksesta Aidanista (Voice Of My Soul Of Rainbow Landscape). Pikkuneiti sille ensi alkuun hieman irvisteli epäluuloisena, mutta heti kun päästiin haisteluvaiheeseen, olikin erittäin nopeasti leikit pystyssä.

Laran kehässä ei sitten ollut kuin kaksi valionarttua. Molemmat ottivat ERIn, mutta Lara sitten jäi toiseksi. Sai kyllä SA:n ja oli lopulta PN3.

Laran arvostelussa luki:

” Correct size, good head shape, correct dark eye, flity ears, correct length of neck, balanced bodyproportions, moved well.”

Hieman mietittiin, että mitä tuo ”flity ears” tarkoittaa. Ensin ajateltiin, että siinä on kirjoitusvirhe, mutta se on kirjoitettu muillekin aivan samalla tavalla. Toki, voihan se silti olla kirjoitettu väärin. Aavistus on että se viittaa jotenkin Laralla pystyihin korviin, mutta ota ja tiedä sitten.

Mutta koska tästä ei tullut sitä pelättyä hylkyä, niin uskaltanee tuon pikkuneidin viedä vielä uudelleenkin kehiin. Pitää vaan ottaa tuo ryhmässä juokseminen treeniin. Tuomari totesi junnunarttujen kehän jälkeen, että bordercollieiden kuuluu juosta, niitä ei saisi yrittää hidastaa (mitä meistä varmaan suurin osa teki, koska noh, junnuja.) Mutta eipä se hyvältä näytä se vetäminenkään.