En vaan keksi otsikkoa, treenejä kumminkin

Koiratanssi

Aloitimme tuntimme jälleen palkattomuustreenillä (eli minuutti tekemistä ilman palkkaa) sekä älä-reagoi-musiikkiin-treenillä (en tiedä miten tämän olisi sanonut järkevämmin :’D )

Menimme ensin tekemään musiikinjättämistreenin meidän omalla musiikilla. Meidän biisihän alkaa hiljaisella musiikilla, niin tehtävän vaikein osio oli oikeasti yrittää kuulla milloin kappale alkaa. Vaikka kaiutin ei ollut kuin vajaan kymmenen metrin päässä, teki 4 kentällistä agilitytreenaajia sellaista meteliä, että jouduin oikeasti pinnistämään korviani jotta kuulin musiikin alun. Luna puolestaan ei reagoinut musiikkiin mitenkään.

Toisella kierroksella otettiin sitten palkattomuus treeni omaan musiikkiin. Kun aloitus oli tuttu, Lunakin teki rauhallisemmin (mitä nyt olisi halunnut ennakoida kiertoon lähtöä). Minuutti meni nopeasti ohi. Neitihän on kyllä tottunut sellaisiin noin 3 minuutin palkattomiin tehtäviin jo rallyn puolelta, joten tuo minuutti ei oikeasti ole tuolle pahemmin mitään.

Käytiin kävelemässä Sipoonkorven kalkinpolttajan polku (4,8km)

Tällä kertaa otimme myös ne tassutemput jotka jäivät edelliseltä kerralta. Olen Lunan kanssa jatkanut tassun nostoja vuorotellen ja ne on alkanut hiljalleen edistymään niin, että niitä tassuja voi nostaa myös minun jalkojen välissä. Välillä tassua vaihdetaan turhankin vauhdikkaasti, kun Luna varmaan kuvittelee saavansa palkan nopeammin suorittaessaan tehtävän itsenäisesti ennen liikevihjeitä.

Itse tässä liikkeessä olen pohtinut, kannattaako minun suorittaa se paikoillaan vaiko pyrkiä liikkumaan eteenpäin. Alkuperäinen ajatus oli, että liikumme eteenpäin nostaen vuorotellen toista jalkaa/tassua. Mutta, koska Luna on sen verran pieni, on neidin askelluskin pieni. Eli en voisi kumminkaan ottaa kuin vajaan puolikkaan askeleen eteenpäin tai muuten Luna joutuu ottamaan jo useamman. Joten olisiko sittenkin järkevämpi tehdä tassunnostot paikoillaan tai lähes paikoillaan.

Tuntuu vain, että meidän esitys ei (ainakaan tällä hetkellä) käytä koko mahdollista esiintymisaluetta kovinkaan paljoa. Seuraavalle tunnille tuli tehtäväksi piirtää esityskartta, joten pitänee alkaa pohtia sitä meidän esitystä loppuun asti. Jos joku keksii jonkin esineen Vaiana-teemaan sopien jonka Luna voisi kiertää, voi vinkata.

Siellä oli välillä todella jyrkkiäkin nousuja. Luna jaksoi hyvin koko matkan ja aivan lopussakin oli veto päällä. Itsellä taas oli ihan pirun kuuma, kun lähdettäessä oli pakkasta ja kävellessä se läheni nollaa.

Palkkauskurssi

Vierimaan kurssilla treenattiin jälleen koiran omatoimista kontaktin ottoa ohjaajaan.

Eli meillä oli kippo, jossa oli ruokaa keskellä treenialuetta ja koiran piti valita kipon ja kontaktin tarjoamisen välillä. Alkuun oli tarkoitus palkata joka kerta, kun koira kääntää katseensa kiposta ohjaajaan ja siitä edetään siihen, että ensimmäisestä vilkaisusta tulee keep going -signaalisana ja toisesta vasta palkkasana ja palkka.

Pohdin siinä itsekseni, että tämä voi olla meille siinä mielessä hankala treeni, että jos Luna tajuaa meidän tekevän jättötreeniä, sehän ei vilkaise kovin helposti kippoon. Ja jos ajatus on että koira palkataan siitä, että se kääntää katseensa kiposta ohjaajaan, voi palkkaaminen mennä meillä hankalaksi.

Ja tietystikään mitään käsky- tai vihjesanoja ei saanut sanoa, vaan koiran piti omaehtoisesti luopua ruokakiposta.

Lunahan oli jo tarjoamassa kipon päällä seisomista, ennen kuin sain namejakaan sinne. Kun saimme namit kuppiin ja treenin aloitettua, kävi vähän kuten arvelin, eli Luna vilkaisi kippoa kerran, mutta keskittyi sen jälkeen seuraamiseen. Kyllä minä sain sen vilkaisemaan kuppia menemällä oikein läheltä. Palkkasanan jälkeen palkka tuli minulta, eikä kiposta.

Tehtävää sitten vaikeutettiin laittamalla kuppi lähelle seinää. Ja tehtävä oli tietenkin kiertää sieltä seinän ja kipon välistä. Lunasta huomasi heti, että kupin ”arvo” muuttui. Keskellä treenialuetta ruokakippo oli häiriö, mutta laitettaessa se seinän viereen siitä tuli palkkakuppi. Tällöin Luna tuijotti kippoa meidän kulkiessa sitä kohti ja palkkasanan kuullessaan ryntäsi kipolle eikä minun luokse kuten aikaisemmin treenatessa. Tässä jouduinkin sitten siirtämään kipon takaisin keskemmälle kenttää ja hiljalleen kohti seinää.

Toisena meillä oli erottelu/kuuntelutehtävä. Tämä oli nyt aika alkeistasoa, eli valittiin tehtävä jonka koira varmasti ostaa (minä otin seisomasta maahanmenon) ja koiran piti tarjota ensimmäistä tehtävää (seisomista) niin kauan kunnes se käsketään maahan. Kun tämän teki tarpeeksi monta kertaa, alkaa koira todennäköisesti ennakoimaan ja tarjoamaan itse sitä maahanmenoa, jolloin tietysti vaaditaan, että käskyä on odotettava. Seuraavaksi vaikeutettiin tehtävää lisäämällä ylimääräisiä sanoja joukkoon, jolloin koiran oli tietysti kuunneltava milloin se oikea käskysana tulee.

Luna mystisesti reagoi lähes aina ”Mallorca” -sanaan ja oli menossa maahan. Muihin sanoihin se ei reagoinut (ei edes maa-nantaihin, vaikka meidän maahankäsky on yleensä vain maa). Näitä häiriösanoja sitten pyrin sanomaan erilaisia painotuksilla, välillä oikein iloisesti hihkuen ja välillä todella matalalla äänellä. Kolmantena siihen lisättiin vielä erilaiset kropanliikkeet, heilumiset, pyörimiset sun muut tuomaan ”lisähäiriötä.”

Kolmantena ja viimeisenä treeninä tai tehtävänä oli käyttää, tai ainakin yrittää käyttää, jahtausta palkkana. Tehtävää kuvattiin nopea-hidas-nopea -tehtävänä. Eli nopea kohdassa koira jahtaa lelua/palkkaa ja hidas kohdassa käsketään tehdä tehtävä (tässä tapauksessa tehtävä oli maahan). Kun koira oli maassa, ohjaaja jatkoi innostavaa leikkiä ja palkkasanalla koira sai palata jahtaamaan palkkaa.

Ajatus tässä oli, että itse se palkan jahtaaminen on osalle koirista palkitsevaa, vaikka ne eivät koskaan sitä saavuttaisi.

Kokeilin ensin pelkän namin jahtausta, mutta minun piti olla polvillani maassa, jotta Luna pääsi jotenkuten jahtaamaan. Mutta tällöin tietysti ei jahtausliike ollut kovin suurta. Löysin onneksi namipallon treenitavaroista, jonka sitten sidoin Lunan nahkaremmiin ja vetelin sitä sitten ympäriinsä. Luna kyllä innostui namipallon jahtaamisesta, mutta ei se kyllä ehkä ihan palkkautunut siitä. Tosin tässä voi olla osasyy siinä, kun Luna sai pallon kiinni sanoin ”oho” kun tarkoitus ei ollut että koira nappaisi lelusta. Joten neiti saattoi reagoida myös tähän minun ohotteluun. Kyllä me varmaan 7-8 toistoa saatiin tehtyä, mutta pari viimeistä oli sellaisia, joissa Luna sitten murmutti maahan mennessään. Lopulta sitten neiti palkkasanan kuullessaan tulikin minun luokse, eikä enää lähtenyt namipallon perään. Eli jos se alussa palkkautuikin jahtaamisesta, niin se ei kestänyt kovinkaan kauaa.

Kun siinä lopussa sitten käytiin tätä viimeistä tehtävää läpi, totesin että Luna ehkä palkkautui ehkä ei tästä tehtävästä. Jirka tähän kommentoi, että suurimmalle osalle koirista jahtaaminen (esimerkiksi riistaeläimen) on jo itsessään palkitsevaa ja ne jaksavat juosta ”palkan” perässä pitkiäkin matkoja. 

Sitten taas osa palkkautuu nenän käytöstä ja saattavat jaksaa todella pitkiäkin jälkiä seurata metsässä.

Jirkallekin totesin, että Luna kyllä kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka ”palkkautuu” nenän käytöstä ja jaksaa kulkea nenänsä perässä pitkiäkin aikoja. Spanielit kun luonnostaankin on nenällä työskentelevä rotu eikä niinkään saalista jahtaava. Joten onko ihmekkään ettei tuo jaksanut palkkautua ikuisuutta lelun jahtaamisesta. :'D

En niin välitä tästä odottelusta. - Luna

Keep going ja omituista ratasuunnittelua

Treenit jatkuivat viikonloppuna Jirka Vierimaan palkkauskurssilla. Edellisistä palkkaustreeneistä ei tullut kirjoitettua, kun silloin ei tullut oikein mitään uutta. Tällä kertaa sitten treenit aloitettiin ketjuttamis- ja kuunteluharjoituksella. Eli ajatus tietysti lyhkäisyydessään, että opetetaan koiralle erikseen tehtävä A ja tehtävä B. Tarkoitus on, että koira tekee tehtävää A niin kauan, kunnes saa tehtävän B vihjeen. Ja tämän jälkeen palkka.

Jos ihminen olisi esimerkkinä, olisi tehtävä A käden pitäminen ylhäällä ja tehtävä B ”High five” anto, kun ohjaaja nostaa oman kätensä. Eli kättä pidetään ylhäällä niin kauan, kunnes ohjaaja antaa vihjeen tehtävään B.

Yksi esimerkki, mikä saatiin, oli noutokapulan nouto. Eli tehtävä A voisi olla sivulle perusasentoon tuleminen ja tehtävä B sitten noutokapulan pito/nouto. Toinen oli peittotemppu, eli koira menee peitolle ja nappaa reunasta kiinni ja käskystä kierähtää vetäen peiton ympärilleen. Mutta siis mitkä tahansa ketjutettavissa olevat tehtävät kävivät.

Olin koiratanssia ajatellen alkanut Lunalle hiljalleen opettamaan etutassun pitoa ilmassa. Joten päätin ottaa sen ja yhdistää sen vaikka läpsyyn. Alkuperäinen ajatushan on, että Luna nostaa vuorotellen kumpaakin etutassua minun jalkojen mukana, mutta ajattelin tuon yhdistämisen menevän ehkä hieman hankalaksi, joten läpsy olisi helppo.

Vaikka tosissaan olin tassunpidon harjoittelun jo aloittanut aikaisemmin, niin olimme päässeet siihen vaiheeseen, että Luna kyllä nostaa tassun, mutta ei pahemmin pidä sitä ilmassa. En ole osannut saati keksinyt miten saisin opetettua sen tassun ilmassapidon.

Aloimme siis työstämään sitä. Jirka tuli alkuun katsomaan tilannetta ja antoi parikin neuvoa. Ensimmäisenä hän etsi meille pienen harjan, jonka päälle Lunan piti laittaa tassu, jota sitten lähdettiin häivyttämään ja toisena oli palkkaussuunta. Eli jos Luna istui edessäni ja halusin minusta vasemman tassun ilmaan, minun kannatti palkata neitiä oikealle, jotta se piti painonsa oikealla tassulla. Tällöin se vasen jäi helpommin ylös.

Näillä neuvoilla Luna hiffasi idean melko nopeasti. Saimme tassunpidon ensin parin sekunnin pituiseksi ja siitä hiljalleen ylöspäin. Toisen puolen tassunnostoa ei tarvinnut ”opettaa erikseen” vaan Luna lähti tarjoamaan sitä automaattisesti kun vaihdon palkkauspuolen.

Treenailin hetken aikaa tätä yhdistettynä läpsyyn, mutta päädyin lopulta kumminkin yhdistämään sen tassupuolen vaihtoon. Se lähti etenemään ihan hyvin. Jirkakin tuli toisella kierroksella katsomaan ja ihmetteli siinä että mikä se meidän lähtötaso olikaan. Totesin siihen, että kyllä se tassua nosti, mutta ei osannut pitää sitä ylhäällä.

Sanoinkin siinä, että Luna on aina ollut aika nopea oppimaan, kun vaan minä osaan opettaa oikein. Sitten kun minä en tiedä miten edetä, niin jummataan paikoillaan välillä pitkiäkin aikoja. Nyt nuo Jirkan antamat vinkit toimivat.

Seuraavaksi jatkettiin Keep going-signaalin vahvistamista. Jirka siinä totesi, että tämä on sinällään hankala huomata koirasta, että onko se oikeasti tajunnut signaalisanan tarkoituksen. Jos verrataan vaikka istu-sanaan, siinä vaiheessa kun koira istuu sanan kuultuaan, tiedämme, että sana on ainakin jollain tavoin ymmärretty ellei nyt käynyt vain erittäin hyvä tuuri koiralla.

Keep goingissa, koiran pitäisi ymmärtää, että se teki oikein ja vielä jatketaan hetki, että palkka tulee. Mutta miten tämä näkyy koirassa? Periaatteessa ajatus olisi, että valittu signaali saisi koiran (ainakin osittain) valmistautumaan palkalle vapauttamiseen. Se, että näkyykö se sitten pienenä asennon muutoksena, nytkähdyksenä vai jonain muuna, riippuukin sitten koirasta.

Aloitimme ( tai jatkoimme ) harjoittelua jättämällä koiran paikoilleen ja alkuun vain vapauttamalla muutaman kerran palkkasanalla palkalle. Sitten lisättiin signaali väliin ennen palkalle vapautusta. Jätin Lunan eri asentoihin ja eri paikkoihin palkkakuppiin nähden, mutta täytyy sanoa että minkäänlaista merkkiä en neidistä nähnyt, että se olisi ymmärtänyt kohta pääsevänsä palkan luo. 

Istuessaankin se istua tökötti niin paikoillaan kuin pystyi. En tiedä vaikuttaako tähän pohjalla olevat häiriötreenit, jotta luettelen erilaisia sanoja ja vain oikeaan reagoidaan. Emme sitä ole siis hetkeen tehneet, mutta jos Luna kuvitteli että kyse oli tällaisesta treenistä. :’D Aivan treenien lopulla, tuli seisomisessa sitten aina pienen pieni nytkähdys ”hyvä”-sanan kohdalla, mutta johtuiko se siitä, että neiti tiesi kohta vapautuksen tulevan vaiko olettiko se minun sanovan palkkasanan ja tajusi että sana oli väärä. Ota ja tiedä sitten.

Hieman yllättäen Luna kelpuutti Laran samaan mökkiin kanssaan. Lara ei siitä ollut kovin tyytyväinen.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut meidän rally-treeneistä. Niissä nyt sinällään ei ole mitään kummempia, joka kerta tehdään erilaista rataa ja lähes joka kerta Luna tekee todella hienosti (kunpa tekisi myös kisoissa). :’D

Mutta meidän radat on joka kerta menneet ”oudoimmiksi” jos tuo nyt oikea sana. Tälläkin kertaa kouluttaja jo alussa sanoi että on tarkoituksella muutaman ”huonon” linjan ja välit on välillä todella pitkiä ja välillä todella lyhyitä.

Ne linjat ensinnäkin, en sanoisi olleen huonoja vaan ihan kamalia. Esteiden jälkeen piti tehdä 90 asteen käännös, jotta pääsi kyltille 6. Oikea täyskäännös. 8. kyltin (270 vasempaan) jälkeen kyltti 9 oli taas 90 asteen kulmassa vasemmalla. Kyltin 11. (mol.täyskäännös vasempaan) oli kyltti 12. sijoitettu a) aivan liian lähelle, väliä kylteillä ei ollut kuin hieman reilu kaksi metriä, eli oikeastaan kun tein käännöksen Lunan kanssa olinkin jo yhden askeleen päässä seuraavasta (puolenvaihto jalkojen ali) kyltistä. b) kyltti oli edellisen liikkeen lopetuspaikkaan nähden aivan liian vasemmalla. Eli minun olisi pitänyt paikallani siirtyä ensin suoraan vasemmalle (ja koira oli tietenkin tässä vasemmalla eli koiraan päin) ja tehdä siitä heti puolenvaihto.

Me sitä kyllä yritettiin, mutta kolmen yrityksen jälkeen totesin että näillä kylttipaikoilla tämä oli oikeasti mahdoton. Kouluttaja siinä yritti, että kyllä sen pystyy tekemään, kun vaan menen heti vasemmalle. Mutta totesin, että ei ei pysty, kun oikeasti minun pitäisi siirtyä sivuaskelilla se reilu metri ja tehdä sitten paikoillaan seuraava kyltti. Lopulta kouluttaja suostui siirtämään kylttiä hieman kauemmaksi, jolloin tehtävä helpottui hieman. 

Seuraava omituisuus oli kyltin 14 (eteen istu, koira vasemmalta oikealle) ja kyltin 15 (molemmat täyskäännös oikealle) väli. Siinä mihin 14 päättyi, piti siirtyä 5 metriä suoraan vasemmalle ja sitten oltiinkin jo seuraavan kyltin suorituspaikalla.

Normaalisti minä ja toinen ryhmäläinen oikaisemme näitä omituisia lähestymisiä tai siirrämme kylttejä tarvittaessa kauemmas jos väli on aivan liian lyhyt, kun kouluttaja keskittyy johonkin muuhun. Hassuja lähestymisiä on siis lähes joka treeneissä, mutta aikaisemmin ne eivät ole olleet aivan tällaisia. Ja nyt kun kouluttaja oli itse tietoinen niistä, oli niitä paha lähteä kunnolla korjaamaan.

Vähän tulee sellainen hälläväliä -mielikuva treenien suunnittelusta, kun rata on tällainen. Minua ei haittaisi vaikka meillä olisi ihan oikeita kisaratoja treeneissä (eikä kisaradan valitsemiseen pakosti mene pahemmin aikaa). Vältyttäisiin ainakin tällaisiltä omituisuuksilta.

Jirka Vierimaan Harrastuskoiran palkkaus ja perustaidot

En muista puhuinko täällä, kun loppuvuodesta yritin päästä Jari Kantoluodon Harrastuskoiran koulutus-kurssille. Tarkoitus oli siis päästä jonnekin jossa saisimme apua meidän palkkaongelmaan. Nyt kun sitä ollaan enemmän ja vähemmän työstetty puolitoista vuotta, niin ehkä meidän oli aika mennä kurssille missä ei treenata mitään lajia vaan sitä palkkausta.

Valitettavasti Kantoluodon koulutus täyttyi hetkessä, emmekä jonosta päässeet mukaan.

Tammikuun alussa sitten huomasin Jirka Vierimaalla olevan kanssa palkkaukseen liittyviä kursseja ja Harrastuskoiran palkkaus ja perustaidot -kurssilla oli vielä tilaa. Hieman pohdin onko se Lunan tasoiselle ehkä liiankin ”alkeita”, mutta rehellisesti sanottuna, en ole koskaan kunnolla rakentanut Lunan kanssa oikeaa ja kunnollista palkkausjärjestelmää, joten ehkä se ei olisi pahitteeksi aloittaa täysin alusta. Rallitassun mukaan ryhmässä oli myös jo kokeneempia koirakoita, joten ilmoitin sitten Lunan mukaan.

Nyt on kurssin ensimmäinen tunti takana. ”Tunti” kestää todellisuudessa kaksi tuntia ja näin ensimmäisellä kerralla meni ensimmäinen tunti kahdesta esittäytymisiin sekä Jirkan selittäessä kurssin ideaa.

Siinä missä monella muulla tuntui olevan ongelma koiran palkkautumisessa (eli koiraa kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin palkka), niin totesin että Lunalla ei ole mitään ongelmaa siinä. Neitihän kyllä palkkautuu, mutta se tykkää siitä palkasta hieman liikaa. Eli mitä me haemme kurssilta, olisi sitä työintoa vaikka palkkaa ei tipu joka välissä.

Kävimme hieman läpi jokaisen palkkasanoja. Lunallahan on ”Jes” namipalkalle ja ”Jes Vapaa” jos namipalkka on takapalkkana. ”Vau” on ollut meillä sosiaalisen palkan sanana, mutta sosiaalinen palkkahan ei Lunalle kovinkaan hyvin uppoa. Kuten lelupalkka se on vain pakollinen paha ennen namia. Sanoinkin että olen yrittänyt opettaa Lunalle lelupalkkaa, mutta niin kauan kuin siinä lelussa ei ole ruokaa, kokee neiti sen pikemminkin yhtenä lisätehtävänä, jotta hän saisi palkan. Jirka totesi, että hän on kerran opettanut yhden koiran lelupalkalle, josta se ei aikaisemmin kiinnostunut. Kuulemma siihen meni melko pitkä aika ja hän joutui opettamaan koiralle leikin kestoa, koska sekin ymmärtääkseni lopetti ja jäi odottamaan ruokapalkkaa. Lopulta kun leikin kesto oli saatu 25 minuuttiin alkoi koira kuulemma unohtaa ruoan ja palkkautua siitä itse leikkimisestä. Eli totesi, että onhan se mahdollista saada koira opetettua lelupalkkaan, mutta onko se sitten loppupeleissä vaivan arvoista. :’D

Myös käytiin hieman läpi, miten palkkasanan kanssa pitäisi toimia. Eli pääasiassa siis ajoitusta. Palkkasana on tarkoitus ajoittaa niin, että koira tekee tehtävän, jonka perään sanotaan palkkasana, jonka jälkeen aletaan vasta kaivaa sitä namia taskusta. Eli sanan ja itse palkan saannin välillä on pieni viive. Ei niin että koira tekee tehtävän ja ohjaajalla on jo käsi taskussa sanoessaan palkkasanan, koska koira ei siinä vaiheessa enää kyllä kuuntele vaan sen kaikki aivotoiminta on kohdistettu taskussa olevaan käteen.

Treenit aloitettiin katsomalla koiran työintoa (tai miten asian kuvailisin.) Mutta idea oli siis se, että kuinka nopeasti koira palkan saatuaan ”palaa työmoodiin”. Koirilla on kuulemma usein palkan saatuaan nollaushetki, jolloin ne saattavat katsella ympärilleen tai esimerkiksi haistella mattoa. Nyt yritettiin selvittää kuinka pitkäkestoinen omalla koiralla oli tämä nollaus ja lähteekö aika lyhentymään kun koira tietää mitä pitää tehdä. Tässä kohdassa myös ennakointi katsottiin hyväksi, koska se kertoi, että koira haluaa tehtä töitä palkan saadakseen. (Tehtäväksi piti valita jokin koiralle helppo tehtävä (tai ainakaan ei sellaista jossa oli iso epäonnistumisriski). Aikalailla kaikki otti tehtäväksi sivulle tulon.

Halli jaettiin neljään lohkoon ja kaksi koirakkoa oli aina yhdessä lohkossa vuorotellen treenaten. Meille tuli pariksi dalmatiankoira.

Hieman uusi halli hajuineen oli alkuun kiinnostava, mutta kun Luna tajusi minulla olevan taskut täynnä nakkia (edelleen mennään hampaanpoiston takia pehmeällä ravinnolla), sai hajut jäädä sikseen. Alkuun siis aloitettiin sillä, että pyysin Lunan sivulle sanoin jes ja yritin olla työntämättä kättäni etukäteen taskuun. Tämä olikin yllättävän vaikeaa, en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota missä käteni on palkkasanan aikana ja nyt kun sitä seurasi, niin useimmiten se oli kerennyt sinne taskuun.

Luna oli erittäin innoissaan tekemässä, eikä sen reaktioaika namin syönnin jälkeen tapahtuvaan ”uudelleen kokoamiseen” ollut missään vaiheessa kovinkaan pitkä. Neiti jäi pari kertaa haistelemaan kyllä mattoa, mutta nämä tapahtui joka kerta kun nami tippuikin matolle. Eli se varmaan jäi etsimään että tippuiko niitä nameja useampia. Mutta heti sivu-käskyn sanoessani pää nousi ylös ja sivulle tultiin vauhdilla. Teimme noin 5-10 toiston sarjoissa (pari kertaa toistoja tuli useampia, kun Jirka puhui dalmiksen ohjaajan kanssa, kun dalmis ei oikein ollut innostunut työskentelemään). Siirryin sitten sivulle, kun he näyttivät olevan valmiita kokeilemaan uudelleen.

Toisena tehtävänä lähdettiin harjoittelemaan ”keep going” signaalia. Eli koiralle opetetaan jokin asia/sana, joka kertoo että koira tekee oikein, mutta vielä on jatkettava että saa palkan. Signaalin annon jälkeen tietysti pitää lopulta antaa koiralle palkka. Nyt aloitettiin sanallista signaalia ”hyvä” (totesin kyllä että minun on vaihdettava tämä sana kun tuo hyvä ei tule yhtään luontevasti… minulle helpompi olisi ”hienosti” tjsp.) mutta aloitettiin tuolla hyvä-sanalla.

Eli tehtävä oli sama kuin äsken, koira pyydettiin perusasentoon. Kun Luna piti kontaktia, sanoin ”hyvä” sanan, kun Luna edelleen piti kontaktia, sanoin lopulta ”jes” ja annoin palkan. Hiljalleen on siis tarkoitus pidentää tätä ”hyvän” ja ”jes”in välistä aikaa.

Tämä tehtävä oli Lunalle myös helppo, joten Jirka sanoi, että voin ihan hyvin ottaa mukaan pätkän seuraamista. Eli koira ensin sivulle ”hyvä” vihje, jonka jälkeen seuraa käskyllä liikkeelle. Toinen ”hyvä” kun koira seuraa kontaktissa ja siitä muutaman askeleen päästä ”Jes” ja palkka.

Tätä sitten treenailimme hetken, jolloin Jirka vielä kommentoi, että voin käyttää sitä ”Hyvä” sanaa myös osoittaakseni, että jokin osa menee todella hyvin. Esimerkiksi Lunan tehdessä hyvän käännöksen seuruussa, voin kertoa sen ”hyvä”llä. Tietysti näin alkuun tuo sanahan on merkityksetön neidille (eli en usko että se vielä kertoi Lunalle että kohta tulee palkka), mutta eipä se siitä häiriintynytkään. :D

Vihjehän voi olla tosissaan mikä tahansa muu kuin sana, se voi olla esimerkiksi jokin kehon liike tai mitä kukakin nyt keksiikään.

Itse ajattelin, että varsinkin tokossa tämä saattaisi ehkä toimia. Eli liikkeiden välissä kehuisinkin suullisesti ja tällä keep going -vihjeellä. Tosin seuraamiseen pitää keksiä jotain muuta kuin sanallinen vihje, koska se on yksi pahin missä palkan odotus kasvaa. Minullahan on jo huomaamaton äännähdys, jolla huomautan jos Lunan kontakti putoaa väärässä paikassa. Se on sellainen, että jos seisoisi suoraan minun vieressä, sen kuulee, mutta siitä kauempana olevat ei. Kun sen pystyy vielä päästämään ilman, että suu pahemmin liikkuu. Eli joku samanlainen voisi olla hyvä idea keksiä tuohon seuraamiseen.

Tietysti siinä on olemassa myös se riski, että palkan odotus nousee ylemmäs ja meillähän se palkan korkea odotus on se tämän hetkinen ongelma… Lunalla tuskin on ongelmana se, että se pelkää jäävänsä palkatta. Vaan se, ettei se jaksa odottaa sitä palkkaa. Mutta ehkä jos tämän tekee kunnolla, saan sitä kestoa paremmin harjoiteltua. Ota ja tiedä.

Tässä vaiheessa loppui tämä ensimmäinen tunti. Lunasta oli erittäin kivaa, kun helposti sai paljon nannaa. :’D

 

Niin paljon nannaa mitä ei saa vielä syödä.

Aina ei vaan suju niin kuin haluaisi

Rally-tokossa meillä on maanantain teemana käännökset. Aloitettiin ihan käännöksistä vasemmalle ja oikealle, siitä edettiin täyskäännöksiin (molempiin suuntiin) ja viimeisenä oli saksalainen täyskäännös, jota emme ole Lunan kanssa koskaan tehneet. Käännöksethän ovat periaatteessa neidille peruskauraa, mutta huomasi hyvin että ollaan vaihdettu täyskäännös taas oikealle menevään, niin vasemmalle kääntyminen olikin vaihteeksi paljon hankalampaa. Pienellä käsiavulla saimme liikkeen kyllä onnistumaan, mutta en siinä treenatessa keksinyt mitä käskyä käyttäisin siinä. Meillä on käytössä jo käskyt ”takaa” (=kiertää oikealta takaa perusasentoon), ”bäkki” (= temppuna peruuttaa minun ympäri), ”kierrä” (= tötsän kierto), enkä edelleenkään ole keksinyt mitä sanaa siinä käyttäisin. Mitä käskyjä muut käyttää? Teoriassa sehän voisi olla ihan mitä vaan, vaikka ”aapinen”, mutta tietysti haluaisin sellaisen sanan mikä jotenkin liittyy liikkeeseen, jotta sen voi muistaa. :D En halua kulkea sanakirjan kanssa ja pohtia mitä käskyä käytän millekin liikkeelle.

Teimme myös seuruusta pysähdyksiä. En tiedä mikä liikkeen oikea nimitys on, mutta siis otimme askeleen eteenpäin ja pysähdys, koiran piti istua, sitten kaksi askelta – pysähdys, kolme askelta – pysähdys. Eteenpäin mentäessä Luna jäi jotenkin kauemmaksi istuessaan, neiti kyllä korjasi heti tajutessaan jääneensä väärään kohtaan. En tiedä häiritsikö hihna jotenkin, mutta Luna jäi kauemmaksi lähes joka kerta ja täten joutui korjaamaankin lähes joka kerta. Kouluttaja ihmetteli tätä Lunan hyppyliikettä ja totesin sen korjaavan asentoaan. Tämähän kuulemma ei rallyssa käy, vaan siitä tulee 10 pisteen menetys. Kuulemma se paikka mihin Luna jää on kumminkin ihan hyvä ja sallittu rally-tokossa, eikä se siinä kohti menettäisi pisteitä ollenkaan.  Neiti siis oli ehkä arviolta vajaan puolen metrin päässä minusta. Jännä sinällään kun ajattelee tavallista tokoa, niin me menetettäisiin pisteitä Lunan ollessa liian kaukana. Mutta tähän mennessä kukaan ei ole vienyt pisteitä siitä että Luna itse korjaa paikkansa oikeaksi. Koska toko on meidän päälaji, en aio hyväksyä sitä että Luna jää liian kauaksi mukamas perusasentoon, niin joudun kiinnittämään enemmän huomiota siihen että tyttö oppisi tulemaan kerralla oikeaan paikkaan.

 Teimme myös samaa tehtävää, mutta niin että minä peruutan ja Luna tuli edessä mukana. Niin kauan kun pidin namikättä suunnilleen navan kohdalla, Luna tuli suoraan ja nätisti istumaan (välillä tosin vähän turhan lähelle). Kun yritin pitää käsiä tavallisesti alhaalla, lähti neiti kääntyilemään.

 Loppuun otimme vielä kolmen liikkeen lyhyttä rataa. Radat olivat suht samanlaiset, ensin oli kääntyminen oikeaan, sitten perusasennosta maahan ja lopuksi täyskäännös vasempaan. Toisessa radassa käännökset oli päinvastaisiin suuntiin ja keskimmäisellä kyltillä vain istuttiin. En tiedä olimmeko tehneet jo Lunan mielestä tarpeeksi, kun kontakti putoili seuratessa, mikä sitten teki hieman hankaluuksia käännöksissä.

Näistä treeneistä kotiläksyksi jäi tuo askel-stoppi –liikkeen perusasennon hinkkaus sekä saksalainen että vasen täyskäännös.

Fb:n Koirat ryhmässä oli munahaaste, jota meidän piti tietysti kokeilla. Luna ei ollut oikein tyytyväinen kun treenaaminen aloitettiin juuri ennen iltaruokaa. Kymmenen minuutin harjoittelun jälkeen sain tämän kuvan otettua, mutta seuraavalla sekunnilla neiti irrotti otteensa. Kokonaisuudessaan tässä menetti henkensä kolme munaa.

Koiria maalta –blogissa oli tullut DIY-postaus koirien herkuista. Olen aina silloin tällöin miettinyt että pitäisi Lunalle tehdä joskus itse treeninameja. Päätin sitten postauksesta innostuneena käydä ostamassa kaupasta sisäelimiä. Täytyy sanoa että paras aika ostoksille ei ole 15 minuuttia ennen töiden alkua, kun vielä jouduin etsimään mistä löydän kyseiset tuotteet. Oletin elinten sijaitsevan samassa paikassa lihatuotteiden kanssa, mutta eivät ne olleetkaan. Citymarketissa missä kävin oli vielä järjestystä muutettu lähiaikoina, joten tuotteet olivat muutenkin hukassa. Löysin lopulta elimet pakastimesta missä oli äyriäisiä ja erikoisempia kengurun ym. lihoja.

Äiti keitti siskonmakkarasoppaa siinä vieressä. :D 

Munuainen pilkkoutui hyvin

Kotona sitten heitin munuaiset kattilaan ja annoin ohjeen mukaan kiehua noin puolisen tuntia. Keittämisen jälkeen otin ne pöydälle hetkeksi kuivumaan ilman pilkkomista. Tunnin kuivumisen jälkeen sitten pilkoin munuaiset pieneksi kuutioiksi. Täytyy sanoa että ne pilkkoutuivat melko hyvin, aivan siellä keskellä oli vaaleampi osuus mikä oli sitkeähköä. Jätin vielä kuutiot keskelle pöytää paperille kuivumaan, varmistin että tuolit ovat hyvin pöytää vasten ettei neiti pääse niitä pitkin pöydälle kiipeämään. Kävin pariin otteeseen katsomassa että ne on edelleen siellä pöydällä. 

Kahdeksan jälkeen systeri lähti viemään Lunaa ulos ja minä menin keittiöön pussittamaan nameja vain löytääkseni tyhjän pöydän. Paperi jonka päällä palat olivat, oli pöydän alla. Ei siinä voinut muuta kuin kirota. Yksi tuoleista oli liikkunut varmaan Lunan seistessä pöytää vasten, joten se oli varmaan sen avulla saanut hamuttua paperin tassuillaan alas. Olivat olleet todella herkulliset munuaiset.

Meillä kumminkin oli varattu omatoimitreenit seuraavalle aamulle, niin en voinut kun lähteä kiertämään Keravan kauppoja sisäelinten toivossa, mutta sanottava on että ne eivät taida kuulua tämän kaupungin ruokalistalle. Ainoa mitä oikeastaan löysin oli broilerin maksa, mitä halusin alun perin välttää A-vitamiinin takia. Toinen vaihtoehto oli kokonainen possun sydän, jolla Keravalla oli hintaa huimat 8e, kun Järvenpäässä oli 350g pakkaus 2,3€. Otin sitten tämän maksapaketin.

Kuivauksessa

Olimme yhdeksän jälkeen kotona ja kello oli 20 vaille kymmenen ennen kuin sain maksan kiehumaan. Siinä sitten meni tunti odotellessa elimen kypsymistä. Suunnilleen yhdeltätoista otin maksapalat kattilasta ja jätin pöydälle (tällä kertaa painavaan kulhoon jota Luna ei saa alas) jäähtymään. Puolentunnin päästä lähdin pilkkomaan paloja, vain todetakseni että ne olivat todella kosteita. Kyllä ne palasiksi menivät, mutta nämä palat myös murustivat ja muussaantuivat. Laitoin sitten uunin vielä lämpenemään ja heitin pilkotut maksapalat 45 minuutiksi noin 100-asteen lämpöön. Tämä kuivatti palat sen verran että ne olivat kuivia päältä ja käsiteltävissä ilman murenemista, mutta pehmeitä sisältä. Ennen pussittamista vein palaset vielä hetkeksi parvekkeelle jäähtymään.

Lueskelin netistä että vähänkään kosteiksi jätetyt maksapalat homehtuvat helposti, mutta ajattelin että pussitan ne niin, että siitä riittää yhteen treenikertaan ja heitän pussit pakastimeen. 300g broilerin maksasta tuli lopulta 3 kappaletta noin 40g namipussia.

Molemmat maistui Lunalla kyllä todella hyvin, mutta sanottava on että munuaisista tehdyt kuutiot olivat helpompia ja heti tarpeeksi kuivia.

Puoli yhden maissa yöllä päästiin Lunan kanssa lopulta nukkumaan. Täytyy sanoa että hieman oli huono olo kun petiin pääsin. 6 tuntia olin haistellut keitetyn munuaisten/maksan hajua ja se haju tietysti pysyi nenässä pitkään yöhön.

Sitten maksat pääsivät kattilaan

Luna oli sitä mieltä että hänelle maistuisi vielä lisää.

"Enkö mä nyt oikeasti saa syödä niitä?" 

Seuraavana aamuna lähdimme jälleen treenaamaan Piskitiskin tiloihin. Voin jo nyt suoraan sanoa että vaihteeksi oli sellaiset treenit että teki tunnin päätteeksi heittää hanskat tiskiin. Positiivisena asiana voin sanoa että seuraaminen sekä kapulan nouto olivat minusta todella hyviä. M-I-M kaukot sujuivat ihan siedettävästi, ainoastaan ensimmäisellä M-I vaihdolla Luna teki liikkeen jotenkin jännästi seisomalla puolisekuntia välissä. Otin loppuun vielä M-S vaihtoja, joissa neiti oli alkanut todella hyvin oppimaan ettei siinä ole tarkoitus liikkua eteenpäin. Isoin ongelma onkin tässä maahanmeno, kun Luna lysähtää suoraan alas ja täten liikkuu joka kerta arviolta 15cm eteenpäin. Otin kaukojen loppuun ihan pelkkiä maahanmenoja palkaten vain pelkästä hissilaskeutumisesta

.

Jäävistä liikkeistä meillä oli ongelmia istumisessa. Seisominen ja maahanmeno sujuivat vaihteeksi hyvin, mutta istuminen mitä Luna yleensä taas nykyään tarjoaa turhankin usein ei ottanut onnistuakseen. Jouduin monta toistoa tekemään ja Luna vaan kerta toisensa jälkeen tarjosi seisomista. Lopulta helpotin liikettä että annoin ihan kunnon kroppa-avun, jolloin se pehva laskeutui maahan.

Loppuun otin ruutua ja pari kertaa kiertoa ja tässä vaiheessa tuntui sitten menevän kaikki pieleen. Minusta Lunalla isoin ongelma on se että se ei vaan hahmota sitä ruutua niin kuin kuuluisi. Tässä on tavat mitä olen käyttänyt yrittäessäni opettaa liikettä:

1. Namitargetti. Luna menee täysillä kyllä ruutuun, syö namit. Tuo vaan on niin ahne, että se jää etsimään lisää herkkuja siitä ruudusta, varsinkin kun jätän namit pois niin sitten se varmasti jää etsimään mihin olen herkut piilottanut ja muut käskyn menee ihan kuuroille korville.

2. Tassutargetti. Eli ruudussa on silikonipatalappu, jonka päälle Lunan on tarkoitus mennä etutassuillaan. Tämä on meillä ollut ehkä se tällä hetkellä toimivin.

3. Juoksen kilpaa ruutuun, kunnon lelu- tai namipalkkaus ruudussa.

4. Lähetän Lunan ruutua kohti ja heitän lelun sen pään yli.

Näissä on ongelmana se, että Luna ei hahmota sitä ruutua ollenkaan, se bongaa ainoastaan targetin jos siellä sellainen on ja jos teen pari toistoa ruudun ollessa samassa kohdassa se oppii sen paikan mistä tulee palkka. Tässä vaiheessa kun siirrän ruudun paikkaa, niin Luna parhaimmillaan juoksee päinvastaiseen suuntaan ja siihen kohti missä se ruutu viimeksi oli.

Kolmannessa kohdassa Luna ei edes vilkaise ruutumerkkejä, se vaan juoksee vierellä ja ottaa palkan kun pysähdytään. Neloskohdassa taas neiti nyt ei tunnu ymmärtävän yhtään mitään, se menee kyllä ruutua kohti, mutta selvästi vain sen takia että se odottaa lelun lentävän.

Viime kesänä ruutu alkoi sujua ihan kohtuu hyvin tuossa meidän läheisellä hiekkakentällä, mutta nyt taas tuntuu ettei tytöllä on mitään hahmotuskykyä tähän liikkeeseen. Lisävaikeutta tuo merkinkierto, koska Luna pitää sitä paljon helpompana liikkeenä niin tyttö lähtee myös kiertämään ruututötsiä vaikka ne ovat ihan eri näköiset (ruututötsät siniset pienet painavat, kiertotötsä iso punainen) ja meillä käskyt on ihan eri painolla olevat.

Sitten kun olen saanut neidin edes hieman tajuamaan ruudun ideaa, meillä toinen ongelma on sitten se paikka siinä ruudussa. Jos teen esimerkiksi 10 toistoa, joista 9 kerralla ruudun takareunassa on targetti ja tällä yhdellä kerralla ei, niin Luna jää tällä targettittomalla kerralla joko ruutunauhan eteen, tai menee juuri ja juuri ruutunauhan taakse ja stoppaa itse tähän. (Eli kyllä se jotenkin ymmärtää sen ruudun mutta kumminkaan taas ei) En haluaisi käskeä maahan heti kun tuo on ruutunauhalla kun se vaan vahvistaisi sitä eteenjäämistä minkä tuo tekee jo itsekin.

Jos jollakulla on vielä neuvoja niin antakaa ihmeessä, koska minä olen ihan hetken päässä hakkaamassa päätäni seinään. Mikä on sinällään harmittavaa kun minusta ruutu on todella kiva liike ja tuo mukavaa vaihtelua, mutta kun tuo Luna ei edelleenkään reilun vuoden harjoittelun jälkeen ymmärrä sitä niin alkaa se mukavuus siitä kadota.