Seuramestaruuskilpailut

Meillä järjestettiin viikonloppuna seuramestikset rally-tokon, tokon ja koiratanssin osalta. Ilman koronaa, olisin varmaan ilmoittanut Lunan rallyyn ja koiratanssiin, mutta koska meillä ei ollut nyt ohjelmaa valmiina, pääsi neiti vain rallattelemaan.

Lauantai (toko ja kt-mestits) meni kumminkin buffassa töissä, kun selvisi että buffan toinen talkoilija oli mystisesti kadonnut listasta ja sinne oli jäämässä yksin vain ensikertaa buffassa työskentelevä (ja ymmärsin puheista että oli jäsenenäkin uusi). Minun oli tarkoitus vain avata buffa ja jättää se sen jälkeen talkoilijoille, mutta enhän minä sitten voinut toista yksin jättää, joten jäin sitten koko aamuvuoron ajaksi opettamaan ja auttamaan. Ei sillä että se lauantaiaamu olisi muutenkaan ollut täysin onnistunut, listoihin oli laitettu talkoilijoiden työvuoro alkamaan 7.30. Tuohon kellonaikaan meitä oli lopulta paikalla minä ja seuran PJ, joka oli myös vastaavakoetoimitsija. Kyllä niitä ihmisiä alkoi sitten ehkä varttia vailla kahdeksan hiljalleen tippumaan, mutta hieman siinä tuli mietittyä, että missäköhän kaikki viipyy. Onneksi päivävuoroon tuli kaksi talkoilijaa, niin pääsin sitten lopulta lähtemään kotiin.

Rally-tokon vuoro oli sitten sunnuntaina. Mestariluokka oli jaettu kahteen ryhmään ja olimme Lunan kanssa jälkimmäisessä, joten ei tarvinnut mennä paikalle aikaisin aamusta. Yllätyin, kun ratapiirrokset julkaistiin tapahtuman FB-sivuilla ensimmäisen ryhmän aloittaessa. Voisi kuvitella, että ei ole ehkä ihan reilua ensimmäistä ryhmää kohtaan, että parin tunnin päästä tuleva toinen ryhmä olisi voinut harjoitella etukäteen rataa, koska aikaa oli sen verran reilusti.

Tuomarina oli Heikki Palosaari, jonka radalla olen viimeksi ollut alokasluokassa. Rata itsessään oli sellainen, että heti ajattelin sen olevan juuri Lunan rata. Meillä tällä hetkellä kun on hieman ongelmaa pysäyttävissä liikkeissä, jos niitä on hirveästi, alkaa Luna haukkumaan ja/tai se yrittää lähteä peruuttamaan aina kun pyydän neidin perusasentoon. Tällä radalla ei ollut yhtään koiran pysäyttävää kylttiä! Tosin näin sitten live-videolta, että houkutukseen oli laitettu lelukoira häkkiin. Ja houkutukseen mentiin tietysti suoraan estehypyltä. Kun seurasin ensimmäisiä suorituksia videolta, arvailin, että ”toisena houkutuksena” oli varmaankin ruokakuppi, koska moni koira hypyn jälkeen ryntäsi tälle toiselle houkutukselle ennemmin kuin häkissä olevaa lelukoiraa katsomaan. Mutta koska video kuvasi kaukaa ja siinä oli vielä aita edessä, niin en nähnyt tarkemmin.

En kumminkaan uskonut houkutuksen olevan meille se ongelma. Muuten radalla oli paljon erottelua. Mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun totean radan olevan meille hyvä ja helppo, niin sitten paineiden kasvaessa jännitys kasvaa ja aina menee jotain pieleen. Eikä jännitystä yhtään helpottanut, kun kuulin muiden kilpailijoiden puhuvan tuomarin olevan erittäin tarkka yhdenmukaisuudesta. Ehkä vähän selittää miksi tämä tuomari laittoi monta pyörivää tehtävää.

Tein saman rutiinin kuin edellisissä kisoissa, eli treenailin Lunan kanssa niitä ensimmäisiä radan kylttejä kisamaisesti. Ennen putkeahan ne oli vain pyörimisiä siellä tässä ja tuossa ja kukkasenjälkeen saman oikealla puolella, eli selvästi tästä oli tehty erottelurata. Rataantutustumisessa kävelin radan kahteen kertaan läpi, jonka jälkeen lähdin vielä kertaamaan Lunan kanssa.

Olimme toisena vuorossa, joten pääsimme myös halliin heti odottelemaan. Tein pari liikettä vielä odotusalueella, mutta muuten otin luopumistreeniä loppu ajan.

Lopulta pääsimme radalle.

Menin taas hieman hitaammalla tempolla, jotta en kiihdyttelisi Lunaa turhaan. Ja hieman hitaammalla vauhdilla neitikin käyttää päätään paremmin. Alun pyörimiset menivät todella hyvin, pienen pieni myöhästyminen oli oikealla pyörähdyksessä. Hieman jännitin, että jääkö neiti katsomaan lelukoiraa (joka itseasiassa näytti ihan Laralta), mutta taisi Luna tunnistaa sen leluksi, eikä häiriintynyt.

Putken jälkeen oli meille hankalin tehtävä, eli oikealla 270 käännös oikealle. Putki oli kiihdyttänyt sen verran, että Lunalta pääsi kääntyessä kaksi komentavaa haukkua, mutta muuten itse käännös sujui ihan hyvin. Siitä puolenvaihto jalkojen ali ja esteelle. Luna ei onneksi ollut reagoinut houkutuksessa olevaan lelukoiraan ollenkaan ja nytkin se sai vaan pienen vilkaisun aikaiseksi. Houkutuksen toinen puoli oli ruokarasia, mutta onneksi kiinni oleva, joten senkin ohi mentiin ihan nätisti.

Loppuradasta en enää tainnut hengittää. Se on jotenkin ärsyttävää, kun tietää että nyt menee hyvin ja mitä lähemmäs maali tulee niin sitä enemmän alkaa jännittämään, että saadaanko tämä loppuun asti hyvin.

Onneksi, ei meillä ollut ongelmia loppuradallakaan. Olin todella tyytyväinen päästyämme maaliin, ainut selkeä virhe radalla oli Lunan haukkuminen, josta varmasti lähtisi miinusta, mutta muita en itse noteerannut.

Video on otettu meidän livestreamista, joten pahoittelut, se ei ole parhain mahdollinen. Suoritus on takakentällä.

Palasimme autolle ja muutaman minuutin päästä meidän tulos näkyikin jo sähköisessä järjestelmässä: 97 pistettä! Olin satavarma, että otimme -3 pistettä Lunan haukkumisesta, mutta yllättäen saadessani tulospaperin, oli -3 tullutkin minun lähes joka kertaisesta virheestä, eli otin jälleen sivuaskeleen puolenvaihdossa edessä. Ihmettelen, että haukkumisesta ei mennyt pisteitä, mutta joko tuomari ei pitänyt kahta hau:ta merkittävänä tai sitten se ei jostain kumman syystä huomannut niitä.

Olimme pitkään ykkössijalla, mutta sitten lopulta käyttölinjainen bortsu veti samat pisteet, mutta nopeamman ajan, joten me tipuimme toiseksi.

Olisihan se ollut superhienoa voittaa seuramestaruus, mutta olen supertyytyväinen meidän toiseen 97p tulokseen. Tämä tarkoittaa, että viimeistä viedään valiotulosten osalta.

Nyt meille tulee pieni kisatauko, kun Lunalla uusitaan Cartrophen-kuuri. Katsotaan jos loppuvuodesta on sitten vielä jotain kisoja joihin uskaltaisi osallistua.

Rally-tokon seuramestaruuskisat 27.10.

Meidän seura järjesti rally-kisat, jotka samalla toimi seuramestaruuskisoina. Mestariluokassa oli kova tunku, kun 40 koirakkoa oli ilmoittautunut kisaamaan. Luokka oli jaettu kahteen ryhmään vaikka kisa oli vain yksi. Tällä kertaa olimme onneksi jälkimmäisessä ryhmässä, joten ei tarvinnut olla koko päivää hallilla. Sääkin oli jälleen oikein mukava, kun räntää tuli taivaan täydeltä ja lämpötila oli siellä nollan tuntumassa. Eli ulkona oli kylmä, eikä sisällä 10-asteisessa hallissakaan oikein päässyt lämpiämään kun ulkona oli kerennyt kastua. Jostain kumman syystä, aina kun olemme omalla hallilla kisaamassa, niin ulkona on surkea sää. :’D Tosin taas ehkä positiivisena kääntöpuolena, aina kun ollaan oman seuran ulkokentällä kisaamassa, on ollut hyvä sää, että ehkä mieluummin näin päin.

Ensimmäistä kertaa oma ennakkojännitys oli yllättävän vähäistä. Välillä alan stressaamaan jopa viikkoa ennen kisoja ja monena yönä olen eksynyt radalla tai totean olevani kokonaan ilman koiraa siellä. Vähintään viimeinen yö menee pyörien ja kisoja miettien. Nyt en tiedä onko tässä ollut niin kiire kaiken muun tehtävän kanssa, että nukuin jopa viimeisen yön ongelmitta. Oikeastaan vasta pari tuntia ennen kisoihin lähtöä alkoi jännitys hiipimään ylle.

Pääsimme paikalle jälleen turhan viime tipassa, joten systeri lähti kävelyttää Lunaa, kun minä kävin ilmoittautumassa. Ilmoittautumisen jälkeen sain todeta, että ainoa vapaa paikka meidän tavaroille oli aivan ulko-oven vieressä. Kun oli ennestään jo kylmä, ei tehnyt hirveästi mieli seistä paikassa missä koko ajan kävi viima, mutta alueen uusinta skannaus kertoi että muita paikkoja ei tosissaan ollut. Joten purin meidän leirin siihen. Systeri sanoi tullessaan Lunan kanssa, että siinä ovessa lukee ulkopuolella ”ei läpikulkua” tms. mikä selvästi vähensi jatkuvaa ramppausta.

Tuomarina mestariluokassa oli Maria Riski. Sama tuomari oli ollut meillä helmikuussa kun aloitimme mestariluokan. Totesin jo silloin, että Riskin radat olivat mukavan selkeitä, ilman mitään hirveän kinkkisiä kohtia. Helmikuussahan tosin otettiin hieno nollatulos helpohkolta radalta.

Ratapiirros ei tälläkään kertaan aiheuttanut mitään kauheita vilunväristyksiä. Jälleen ratapohja oli todella selkeä, eikä siellä oikeastaan näkynyt kuin pari haastavampaa kylttiä.

Meidän ryhmän rataan tutustuminen pääsi alkamaan kymmenisen minuuttia etuajassa.

Siinä rataa läpikäydessä totesin ettei se oikeasti ollut tälläkään kertaan hirveän vaativa. Yksi meille hankalampi kyltti oli istu-askel vasemmalle-istu. Neiti kyllä osaa sivuaskeleet, mutta jos meidän ajoitukset ei natsaa niin se menee kyllä helposti pieleen. Toinen oli oikeastaan peruutus, mutta se nyt onneksi olikin vasemmalla puolella, jolloin onnistumisvarmuus on isompi. Katselin myös, että este oli sijoitettu niin, että esteen lähettyvillä olevat kyltit olivat sellaisia että äkkipikaisempi koira voisi kuvitella ohjaajan ohjaavan esteelle. Toisella puolella (este vasemmalla) oli koiran pyörähdys vasemmalla. Tässä meillä on esimerkiksi käsimerkkinä vasemman käden pyöräytys ja se käsi pyörähtää tietysti kohti estettä. Toisella puolella (este oikealla) oli takaa puolenvaihto oikealta vasemmalle. Jälleen heilutetaan oikeaa kättä kohti estettä.

Muutaman kerran kävelin radan läpi, jonka jälkeen palasin systerin ja Lunan luokse.

Olimme ryhmässä suunnilleen puolessa välissä, eli hyvin kerkesi vielä muutamia kertoja kertaamaan liikkeitä.

Lopulta meidän vuoro tuli ja siirryimme radalle. Luna selvästi edelleen tunnistaa milloin treenataan ja milloin on kisatilanne päällä, koska jälleen aloituspaikalla tuli pientä vinkumista. Onneksi se loppuu kun pääsemme liikkeelle, mutta en tiedä miten voisin tuohon puuttua.

Lähtö oli hyvä, ensimmäinen kyltti oli koira eteen ja peruutus taaksepäin. Kentän reunalla Luna veti peruutukset enemmän tai vähemmän vinoon. Myös tuo vasemmalta eteentuleminen on hieman hankalampi ja helpommin vinoon jäävä kuin oikealta. Mutta nyt kyltti suoritettiin oikein mallikkaasti.

Kolmannella kyltillä meillä oli pieniä teknisiä ongelmia, koska Luna halusi lähteä peruuttamaan. Tätä hieman ihmettelin, koska olin varta vasten jättänyt kaikki peruutukset pois kun treenasin vuoroa odotellessa. Tiesin, että Luna lähtee sitten peruuttelemaan radalla.  Mutta Luna oli siis peruuttamassa jo matkalla kyltille ja kyltin kohdalla. Jouduin siis kutsumaan sen kunnolla sivulle ja tästä tuli sitten -1 TVÄ.

Siitä matka jatkui vauhdikkaasti mutta tarkasti. Itselleni ehkä voisin antaa noottia, että menin taas turhan lähelle kylttejä, vaikka rataantutustumisessa varta vasten ajattelin että jätän tilaa.

Kyltillä 6. eli istu, käännös oikeaan istu, Luna jäi ensimmäisessä istumisessa minun makuun turhan kauas, mutta tästä ei tullut miinusta. Tässä neiti myös ennakoi liikkeelle lähdön ja nousi seisomaan sekuntti ennen minun käskyä.

Puolenvaihto edessä onnistui hyvin, ehkä pienen pieni sivuun siirtyminen tuli, mutta tästäkään ei lähtenyt pisteitä.

Matka jatkui taas siivosti, kunnes tultiin kyltille 10. eli istu – askel vasemmalle – istu. Tämä oli kyltti jota epäilin eniten ja eihän se sitten onnistunut. Virhe itsessään oli hieman yllättävä. Luna aloitti liikkeen istuutuen, mutta tässä vaiheessa tuli erittäin tyytymätön örähdys. Kun minä siirryin sivulle, lähti Luna eteenpäin. Heilutin käsiäni kuin mitäkin ropellia, mutta en saanut tilannetta pelastettua vaan neiti kerkesi liikkumaan ja kääntymään ympäri. Pyysin Lunan siitä sitten sivulle. Vaikka aikaa ei varmaan kulunut kuin sekunti tai kaksi, niin kerkesin siinä pohtimaan uusimista. Lunan ääntely kyltillä oli sen verran tuttu, että osasin sanoa että neidillä alkoi mennä pinna palkkaamattomuuteen. Jos uusisin kyltin siltikään siinä onnistumatta, voisi Luna hermostua sen verran, että loppuradalla saattaisi tulla sitten enemmän mielenosoitusta. Toisekseen, Lunalla on taas koko radan ollut hirveä vauhti päällä ja olen sitä joutunut hidastelemaan. Tämäkin lisäsi uusintavirheen riskiä. Kolmanneksi, ajattelin että meillä on pohjalla jo sen verran vinouksia että valiotulokseen ei ollut mahdollisuuksia, joten päätin jättää uusimatta ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään virhettä olisi tapahtunut. Joten tästä -10 TVÄ (rintamasuunta).

Seuraavalla kyltillä vauhti oli taas sen verran kova, että Lunan istuminen jäi hieman kauaksi ja vinoon. Seisominen ja siitä taas istuminen tehtiin kumminkin yhdessä linjassa. Miten tuota vinoutta hetken, että onko se kuinka paha, mutta annoin sen olla. Ja onneksi, koska siitä ei mennyt kuin -1 Vino.

Spiraalissa jouduin sitten hidastelemaan Lunan vauhtia joka toisella askeleelle, kun neiti oli kirmaamassa jonnekin pitkälle eteenpäin.

Peruutukseen Luna ei jostain syystä päässyt ihan mukaan ja oli istumassa (?) alkuun, mutta onneksi tajusi lähteä peruuttaa ennen takamuksen osumista maahan. Myönnettävä on, että oma jalannosto unohtui johonkin, minkä olen yrittänyt pitää merkkinä peruutuksesta, joten syy voi olla ihan siinä. Peruutus itsessään meni vinoon, mutta ei onneksi kuin -1 Vino -arvoisesti.

Siitä jatkettiin ongelmitta maaliin.

Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt pisteitäni, muuta kuin sen, että ei me yli 95p saatu. Tiesin että uusimatta jättäminen oli lähes satavarmasti -10p ja muitakin vinouksia siellä tuli, joten oletin olevamme lähellä 80 pistettä. Positiivinen yllätys olikin kun pisteet ilmestyivät Virkkuun (meillä oli siis Virkun tulospalvelu käytössä) ja siellä näkyi 87p!

Eihän se edelleenkään ollut sitä mitä haettuun (95+p), mutta kun ajattelee siltä kantilta, että vaikka otin tietoisesti yhden -10p, niin meillä on muut virheet ollut todella vähäiset! Siinä sitten jouduttiin tietysti odottamaan palkintojen ja tulospaperien jakoon, jotta näin meidän tehneen 3 kappaletta -1 pisteen virheitä. Tästä myös nopeasti laski, että jos olisin uusinut 10. kyltin ja onnistunut siinä, olisi meidän pisteet jääneet kumminkin 94 pisteeseen. Joten ei jäänyt edes se harmittamaan. Verrattuna edellisiin kisoihin, niin pistesuunta on taas oikea.

Siitä sitten pakkasimme leirin kasaan ja lähdimme erittäin surkeassa säässä ajamaan kotia kohti.

Tässä kuvassa on pikkusnaapeli nääntymässä nälkään.