Kohtaus

 Ortopedikäynnin jälkeen kerettiin noin viikko elää normaalia elämää.

Olimme viikonloppua viettämässä vaunulla ja lauantaina illanvietossa saunatuvassa. Makoilin sängyllä Geisha selkääni vasten, kun ykskaks alkoi neidin takajalka tehdä kramppaavaa liikettä. G pomppasi pystyyn ja siirtyi sängyn toiseen päähän. Katselin jo siinä vaiheessa, että nyt ei ole kaikki normaalia ja kun neiti hetken päästä kääntyi takaisin päin, huomasin sen nytkähtelevän koko kropallaan.

Tässä vaiheessa sanoin systerille, että nyt on jokin vialla ja laskin Geishan lattialle. Neiti säpsähteli ja pää nyki, mutta pystyi seisomaan ja liikkumaan menettämättä tasapainoaan (kerkesi käydä vieraan luona ruokaakin kerjäämässä ja läpsimässä tassulla). Systeri haki puhelimen ja otti videota, kun G hyppäsi takaisin sängylle.

Minä etsin neidin hihnan ja menin ulos, ajatellen että saisin siinä paremmin nähtyä ja kuvattua tilanteen (saunatupa on melko pieni ja sisällä oli 4 aikuista ja 5 koiraa, joten tilaa ei oikein ollut). Ulospäästyämme Geisha olikin jo aivan normaali. Kävelimme siitä takaisin vaunulle ongelmitta, annoin iltaruoat, kävin itse ulkovessassa pesemässä hampaat ja palasin takaisin, ei edelleenkään mitään oiretta. Menin sänkyyn ja sammutin valot, jolloin sitten hetken päästä alkoi kuulua hassua tasaista kolahdusta.

Laitoin valot päälle ja huomasin Geishan taas nytkähtelevän. Nyt ei oireilu ollut niin pahaa kuin aikaisemmin, pää pysyi paikoillaan, mutta pieni nytkähdys tuli muutaman sekunnin välein ja tassut selvästi kramppasi (hassu ääni tuli kynsistä, jotka kolahti lattiaan krampin aikana). Neiti yritti makoilla ja alkaa nukkumaan, mutta nykiminen häiritsi sen verran paljon, että joutui vaihtelemaan paikkaa vähän väliä. Laitoin Geishan seisomaan ja edelleenkään tasapainossa ei ollut ongelmaa. Pitäessäni käsiä neidin takajaloissa, totesin nytkähdyksen tullessa oikea jalan nytkähtävän paljon vahvemmin kuin vasemman.

Nytkähtely oli kestänyt tässä vaiheessa vajaan tunnin, ja hissukseen ajan edetessä oireilu väheni.

Soitettiin Aistiin, josta tuli alustava ohje seurata ja toki jos näyttää siltä niin lähteä heillepäin. Samaa sanoi kasvattaja ja systerin eläinlääkärikaveri, että Geishan oireilu on sen verran pientä enää sillä hetkellä, että he eivät lähtisi yöpäivystykseen, missä ei kumminkaan pystytä tekemään ihan hirveästi mitään.

Lopulta oireilu väheni niin paljon, että neiti pystyi nukahtamaan. G nukkui alkuun sängyn jalkopäässä ja tunsin kyllä omaa jalkaa vasten, kuinka edelleen tuli pieniä nykäyksiä satunnaisesti, mutta ne eivät enää Geishaa häirinnyt. Neiti nukkui yön rauhassa, minä itse heräsin jokaiseen liikkeeseen tai kolahdukseen ja yritin pilkkopimeässä hahmottaa missä Geisha menee ja mitä se tekee. Useamman kerran laitoin valot päälle nähdäkseni oliko oireilu palannut.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa kerettiin pohtia mahdollista syytä oirelilulle.

(Jokin lievä) epilepsia oli ensimmäisenä mielessä.

Geisha iän puolesta olisi osuva epilepsian puhkemiseen ja bordercollieilla jonkin verran epiä tavataan, mutta neidin suvussa sitä ei ole todettu kummallakaan puolella. Geishalla myös pää pelitti koko ajan, se pystyi liikkumaan, syömään, juomaan, käymään tarpeillaan normaalisti.

Kipukohtaus?

Oireilu alkoi jalan kramppaamisella, joten tämä oli melko vahvana mielessä. Mutta muuten Geisha ei varonut mitenkään sitä jalkaa, käveli sillä normaalisti ja sitä sai painella venyttää. Hermokipu? Kipu on ehkä se mitä itse arvelen tällä hetkellä eniten, mutta mystistä on, että mitään ongelmaahan ei ortopedi viikko takaperin löytänyt. Toisekseen, että ensin tulee n. 5 minuutin kohtaus, sitten 15 minuuttia on normaali ja sitten oireilu palaa lievempänä ja kestää vajaa tunnin, on ehkä hieman hassu kipukohtaukselle.

Myrkytys?

Erittäin epätodennäköinen. Tässä vaiheessa oltiin oltu vaunullakin jo reilu vuorokausi, eikä Geisha ainakaan siellä ollessa ollut syönyt mitään ylimääräistä. Kasvattaja kysyi, etteihän meillä ole käytössä niitä uutisoituja perunaruokia. Ei ole, Geisha syö tällä hetkellä puoliksi Simpsons Premiumia, puoliksi Proboosterin Sporttia.

Ell.kaverin ohjeesta tarkistettiin korvat, mutta niissä ei ainakaan silmin näkynyt mitään. Mahdollisuus toki on, kuten kasvattajakin sanoi, että tämä on sellainen once-in-a-lifetime kohtaus, mikä ei koskaan uusiudu. Mutta itseä nyt epäilyttää kohtauksen liittyminen jalkaoireiluun, koska ensimmäisenä tässä kohtauksessa oireili se sama pirun oikea takajalka. Mutta johtuiko tämä kohtaus jalasta vai onko jalan oireilu merkki jostain neurologisesta ongelmasta.

Lopputulemana varattiin aika Aistiin. Olin jo pari vuotta sitten Lunan kanssa siellä ajatellen, että toivottavasti sinne ei tarvitse palata ja pelätä mahdollista aivokasvainta.

 -Tässä välissä kului vajaa viikko-

Neurologilla käyty - ja kuten Lunan tapauksessa muutama vuosi sitten, mitään selittävää syytä oireille ei löytynyt.

Neurologi oli sitä mieltä, että Geishan jalkaoireet ja tämä viikonloppuna tullut kohtaus eivät liittyisi toisiinsa.

Kohtaus on kyllä aivoperäistä, mutta ei ole epilepsiaa eikä pään magneettikuvista löytynyt mitään sinne kuulumatonta. Hän vertasi kohtausta samanlaiseksi, kuin esimerkiksi ihmisillä tulee juuri nukahtaessa ja yhtäkkiä lihakset nytkähtävät. Eli jokin sähköimpulssi ärsyttää tiettyä osaa aivoista, joka saa reaktion aikaan. Geishalla se toki tuli melko voimakkaana, mutta silti olisi täysin vaaraton.

He myös magneettikuvasivat samaan syssyyn neidin selän, jos sieltä löytyisi jotain hermopinteitä tai muuta, mikä selittäisi jalan oireilun, mutta sielläkin kaikki näytti siistiltä.

Jos tulee uutta oireilua, kohtaukset pahenee tai lähtee tulemaan tihenevällä tahdilla, voimme ottaa lääkäriin sähköpostilla yhteyttä (ja laittaa tarvittaessa videoita), jonka jälkeen katsotaan jatkoa.

Mutta nyt jatketaan edelleen aivan normaalia elämää ja toivotaan, että nämä mystiset oireet olivat nyt tässä. Alkaa kukkarossakin kohta pohja häämöttämään.

Mystinen polvivaiva

Geishalla on nyt arviolta vuoden sisään tullut joitakin kertoja tilanne, jolloin neiti onkin kolmijalkainen..

Geisha nostaa oikean takajalan koukkuun, aivan kuin olisi tallannut johonkin inhottavaan ja sitä olisi tarrannut tassuun. Mutta tassusta ei löydy mitään. Tätä kestää lyhyen hetken (arviolta 10-20s?) ja sitten yleensä jalka palautuu käyttöön normaalisti tai saattaa pari askelta olla hieman "ontuvaa".

Ensimmäisen kerran tämä tuli keväällä lenkillä, kun Geisha tuli pusikosta yhtäkkiä kolmijalkaisena. Yritin tutkia mikä tassussa on (välillä esimerkiksi tarttunut takiainen aiheuttaa saman). Mutta en löytänyt jalasta mitään ja kun lopetin tutkimisen, lähti neiti heti normaalisti kävelemään. Tästä meni hetki (kuukausi-pari) eteenpäin, niin neiti oli seuraavan kerran kolmijalkainen. Tämä tapahtui kotona, Geisha oli ollut vain nukkumassa ja noustessaan oli yllättäen hyppinyt hetken kolmella jalalla.

Kolmas kerta oli joulukuussa Messukeskuksessa, neiti oli taas nukkumasta noustessaan (oli maannut oikealla kyljellä n. 30min laattalattialla kun söimme), pidellyt jalkaa ylhäällä.

Neljäs kerta oli nyt noin kuukausi sitten, olin käynyt Gn kanssa lenkillä ja tullut kotiin, riisunut neidiltä vaatteet pois jolloin ei ollut vielä mitään, riisuin omat vaatteet ja käännyin, niin Geisha seisoi edelleen siinä edessä, mutta taas oikea takakoipi ylhäällä.

Tässä vaiheessa totesin, että paras mennä tutkituttamaan se jalka. Oireilua on todella harvoin ja se on lyhytkestoista, mutta se on aina se sama jalka, joten jossain on vika. Mystisesti se ei liity mitenkään liikkumiseen, koska G ei mitenkään oireile jalkaa treenien tai riehumisten jälkeen, vaan nämä tulee aina tällein yllättäen.

Joten sain ajan Aveciin Tiiu Toijalalle. Tässä koirien kanssa eläessä on tullut todettua, että helpommalla ja halvemmalla pääsee kun suoraan vie suoraan erikoislääkärille. Yleislääkäri harvoin pystyy tekemään muuta kuin antamaan kipulääkekuurin ja käskee seuraamaan tilannetta.

Avecissa sitten tehtiin ensin käsikopelolla täysi tutkimus. Oikeassa takajalassa oli pieniä eroja vasempaan verrattuna (hieman nestettä polvessa, lihaksisto hieman pienempi, reagoi vahvemmin lihasten palpaatioon, issiashermon käsittelyssä reagoi).

Tiiu totesi, että reagoinnit nyt viittaisi polvialueelle, tassut ja varpaat olivat kunnossa ja niissä neiti ei reagoinut mihinkään. Neiti rauhoitettiin röntgeniä varten. Röntgenissä ei näkynyt mitään muuta kuin pienen pieni kulumamuutos polvilumpion alaosassa, joten lääkäri halusi vielä ultrata polven.

Ultrassakaan ei oikein löytynyt selitystä, kaikki nivelsiteet oli ehjät, pientä rappeumamuutosta näkyi uloimmassa nivelkierukassa, mutta se ei lääkärin mukaan selittänyt oireita.

Tässä vaiheessa lääkäri totesi, että hän jättäisi tutkimukset nyt tähän. Mitään isoa siellä polvessa ei ollut, mikä selittäisi oireilun ja ainoa mitä vielä voitaisiin tehdä olisi tähystää se polvi. Mutta koska oireilu on sen verran vähäistä ja harvoin, niin jos olisi hänen koira, hän ei siihen tässä vaiheessa lähtisi. Sanoi, että toki hän voi sen tähystää, jos minua häiritsee niin etten nukutuksi saa, mutta totesin että ehkä me jatketaan normaalisti ja seurataan. Jos jalan nostelua lähtee esiintymään useammin, niiin sitten tähystetään. Käskyksi tuli fyssarikäyntien jatkuminen (ollaan siis käyty muutenkiin n. 3kk välein joko hierojalla tai fyssarilla) ja sen oikean takajalan lihaksiston vahvistaminen, koska se nyt oli heikompi kuin vasemmalla.

Eli syytä ei nyt sitten löydetty, mutta onhan se ainakin nyt tutkittu ja tiedän että voidaan jatkaa normaalia harrastamista.

Hot 'n' Dog rallytokovalmennus

Käytiin eilen Geishan kanssa Eläinpalvelu Hyvän järjestämässä Saana Töttölän (Hot 'n' Dog) rallytokokoulutuksessa.

Ajatus oli saada jotain uutta ajatusta, mitä lähteä yrittämään Geishan vireenhallinnan kanssa. Mulla itselläni vaan on isoin ongelma saada kerrottua se meidän ongelma suullisesti (ja tämä ei koske pelkästään koiraharrastusta, näkisitte kun olen itse tai koiran kanssa lääkärillä. Kaikista "ongelmista" puhuminen on todella hankalaa.) Minulle iskee ahdistus, kun ajattelen, että kohta minun pitää osata kertoa tilanteesta, ja sitten minua alkaa ahdistamaan se ajatus siitä ahdistuksesta ja sitten lisäksi vielä ärsyttää, kun tiedän että tilanteessa ei ole mitään "pahaa", mutta en saa sitä ahdistusta pois. Sitten siinä on todella hankala saada sanotuksi yhtään mitään järkevää (sori vaan kouluttajille). Onneksi tätä ongelmaa ei ole muissa treeneissä, kuin näissä, missä pitää syvemmin käydä omia ongelmia läpi.

Käytin Geishan pidemmällä aamulenkillä ennen treenejä. Olen tullut siihen tulokseen, että siltä vaan pitää saada pahimmat virrat pois ennen treeneihin menoa ja tästä myös Saana sanoi ensimmäisenä. Että Geisha ei todennäköisesti ole koira, jonka voi ottaa autosta suoraan tekemään, vaan sen pitää saada energiaa purettua. No nyt näissä treeneissä, neiti valitettavasti joutui odottamaan pari tuntia autossa ennen meidän vuoroa, mutta selkeästi aamun pidempi lenkki oli silti vienyt sen pahimman virtapiikin pois.

Näytin hieman meidän tilannetta. Geisha siis seuraa nykyään ihan hyvin, mutta heti jos seuraamisen yhteydessä yritetään tehdä jokin liike kyltillä, vippaa kierrokset taivaisiin. Pahimpia ovat johonkin suuntaan pyörivät liikkeet, perus istu-maahan yleensä onnistuu ihan hyvin.

Siinä sitten pohdittiin, johtuuko Geishan vinkuminen/napsiminen oikeasti mistä. Onko se vaan niin innoissaan tekemisestä, onko se tehtävien määrä, tehtävien kesto, epävarmuus tehtävästä vai mikä.

Itse mietin kestoa, mutta Saana oli ehkä hieman eri mieltä, koska Geisha pystyy tekemään pitkän seuruun ongelmitta. Hän myös kysyi, jos Geishalle piilottelee nameja, jaksaako se niitä etsiä. Ei neidillä ole minkään tuollaisen kanssa ongelmia, se jaksaa etsiä kyllä sekä nameja että nose-hajua pitkääkin ja samaten vaikka olisi vaikea aktivitettilelu, niin se kyllä jaksaa sen kanssa touhuta pitkään, vaikka nameja ei usein tipahtelisikaan. Ja se jatkaa kyllä sen aktivointilelun kanssa touhuamista pitkään sen lelun tyhjenemisen jälkeenkin.

Yritettiin vielä tehdä monta tehtävää peräjälkeen ilman seuraamista välissä, mutta tämä oli itselle tosi hankala, kun yritti äkkiä keksiä liudan liikkeitä mitä tehdä. Ja kun tuo tila ei ollut kumminkaan mikään suuri, niin meillä nopeasti tulikin seinät vastaan joka suunnassa. Siihen sitten vielä vauhdikas koira, niin voin sanoa että olin itse aivan sekaisin. Mutta yllättävän vähän Geisha kumminkaan siinä, sekoilusta huolimatta, reagoi, kyllä sieltä muutamaan kertaan alkoi kuulua hönkäilyä ja pari kertaa meinasi lahkeesta napata ja pariin kertaan kuului pientä piippausta, mutta kun välillä omissa treeneissä se on ollut paljon pahempaa.

Kotiläksynä tuli yrittää selvittää missä vaiheessa Geisha kiihtyy. Eli tehtävä on tehdä putkeen taas useampi eri liike (nyt toki rauhassa ensin miettiä ennakkoon mitä teen) ja yhdellä kerralla kehua rauhallisesti aina kuin neiti tekee oikein ja toisella kerralla ilman kehua ja lopuksi vasta palkka. Ja katsoa onko eroa näiden kahden välillä, lähteekö G kiihtymään jommassakummassa tapauksessa helpommin.

Saana ennemmin itse epäili epävarmuutta tehtävästä ja sen lisäksi, Geisha on melko vahvasti liikkeen perään, joten minun pitäisi vähintään vähentää käsiohjausta (nyt kädet huitelee kuulemma paljon) tai yrittää opettaa neiti kokonaan niistä pois. Tämä on yksi asia, mitä olen itsekin miettinyt.

Toinen ohje oli, että rauhoitetaan ne pyörivät liikkeet. Eli sen itse ohjaisin rauhallisemmin ja aina pyörivän liikkeen jälkeen olisi pysähdys ja rauhallinen namipalkkaus. Monelle koirakolle ennen meitä Saana totesi, että taskunamipalkkaus on vireen tappamista (jos koira on jo lähtökohtaisesti matalahkovireinen), mutta Geishan kohdalla totesi, että tässä on nyt taas koira, jolle se taskunamipalkkaus sopisi, koska me haluamme sitä viretasoa alaspäin.

Eli kyllä me jotain saatiin kumminkin tehtyä, vaikka minä en ahdistuskissani oikein osannut selittää mistään mitään. Saati vastata kaikkiin kysymyksiinkään. Kuukauden päästä meillä on sitten seuraava valmennuspäivä, jolloin katsotaan miten kotiläksyt on tehty.

 

Päivitystä

 Laitetaanpa tännekin nyt pikaiset päivitykset, että elossa ollaan.

Ollaan tänä vuonna käyty kahdessa näyttelyssä. Ensimmäinen oli Helsingin Royal Canin Show, jossa tuomaroimassa oli Kinsey Richard. Bordercollieita 35kpl. Mukana oli useampi Magical Joyn sekä pari Tiwiansin bortsua.

Hieman siinä alkuun jännitti, kun urosten arvosteluja seuraili ja lähes jokaisella puhuttiin hampaista, mutta kun uros, jolta tiedettiin puuttuvan useampi P-hammas sai kommentiksi täyden purukaluston, huoli katosi sen sileän tien.

Loppupeleissä meidän porukka nappasi melkoisen potin:

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - NUO-ERI, NUK1, SA, PN4, Vara-Sert

"A bit small in size but very well made with excellent framework. Strong head, good shape and dentition. Strong neck. Firm topline. Very good coat conditioning. Very precise on the move"

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - NUO-ERI, NUK2, SA

"Very good type. Strong head without being too heavy. Correct mouth, strong jaws. Dark eye. Good length of neck into very good shoulders. Deep ribcage. Good spring of rib. Firm topline. Very well-muscled. Good coat conditioning. Very precise on the move."

Viva La Tia Revolution "Lara" - VAL-ERI (CH-EXC)

"Not the biggest in size, but very well balanced. Good head shape and size. Dark eyes. Full, clean dentition. Moderate length of neck into good shoulder and hind angulations. In between coats. Steady and clean on the move."

Sekä muun porukan tulokset:

Magical Joy Quickflash Of Hope "Covu" - Avo-Eri, Avk3, SA

Magical Joy Quick Ibizoraya "Sina" - Avo-Eri, Avk1, SA, Pn2, SERT, Vara-Cacib

Magical Joy Quicksilver's Dream "Sofie"- Vet-Eri, Vek1, SA, Vet-Vsp, Vet-Sert, Cacib-V

Tiwian's Take A Chance On Me "Mortti"-Avo-Eri, Avk2, SA, SERT

Tiwian's Foxtrot Footsteps "Haiku" - Avo-EH, Avk4

Lisäksi osallistuttiin kasvattajaluokkaan (ryhmässä Geisha, Kismet, Sina ja Covu) ja MJ oli Rop-kasvattaja (1/3)

"The most typey of the three groups. All have excellent movement with correct low head carriage. The three females are very similar in head and build. All have good coats."

Toinen näyttely oli Espoon Eukanuba Summer Show, jossa tuomarina oli Antti Nieminen.

Bordercollieita ei tässä näyttelyssä ollut kuin 15, mikä hieman jännitti, että oliko syy koirakadossa tuomarissa, päättäjäisviikonlopussa vai olivatko kaikki lähteneet Viroon.

No, näin jälkeenpäin sanottuna tuomarissa ei ollut valittamista, eli eiköhän syy katoon ollut jossain muualla.

Yllättäen meidän porukka kävi jälleen hieman tyhjentämässä pöytää.

Magical Joy Quick Ibizoraya "Sina" - Avo ERI1, SA, PN1, VSP

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Nuo ERI1, SA, PN2, SERT!

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val ERI1, SA, PN3

Tiwians's Rw Maid Marian "Tiitu" - Vet ERI1, SA, PN4, Vet-Rop, Vet-Sert, Vara-Sert

sekä

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Nuo ERI2

Arvostelut:

Geisha:

"20kk, keskikokoinen, oikea tyyppinen. Riittävä luuston vahvuus ja rungon tilavuus. Sopivasti kulmautunut. Hyvä eturinta ja selkälinja. Liikkuu erinomaisella rodunomaisella askeleella. Käyttää hyvin häntää, Hyvä turkki."

Kismet:

"20kk. Oikea tyyppinen, aavistuksen kevyt, korkea, hyvin kulmautunut, tosin hieman ahtaat kyynerpäät. Hyvä eturinta. Liikkuu rodunomaisella askeleella ja käyttää hyvin häntää. Kaunis nartun pää, jossa oikeat linjat. Hyvä turkki."

Lara:

"6 vuotta. Erinomainen tyyppi. Hyvän kokoinen, sopiva luuston vahvuus ja rungon tilavuus. Hyvin kulmautunut. Hyvä selkälinja ja eturinta. Liikkuu rodunomaisella askeleella. Liikkeessä häntä voimakkaasti koukussa. Feminiini keskivahva pää, jossa hyvät mittasuhteet ja linjat. Erinomainen turkki."

Eli meidän porukalle tuli kaikki PN-sijoitukset. Täten Geishalla on nyt molemmat alle 2-vuotiaan Sertit kasassa, eli seuraavat kunnon Sertin metsästykset menevät syksyyn. Katsotaan jos nyt joku kiva näyttely osuu tähän väliin ennen synttäreitä, niin voihan sitä mennä mukaan vaikka ei Geisha sieltä oikein enää mitään saa.

Geishan kanssa käytiin myös Porvoossa kokeilemassa miltä rally-tokon möllikisat tuntuvat. Osallistuttiin ihan mölliluokkaan, jossa sai palkata ja otettiin kaksi suoritusta radalla. Teknisesti, neidillä ei ollut mitään ongelmia kylttien kanssa, mitä nyt istu-maahan-kierrä koiranympäri kyltillä ei G oikein halunnut pysyä maassa ja se uusittiin molemmilla kierroksilla. Mutta ongelma on neidin viretila ja se, että kiihtyessään se alkaa napsimaan minun housuja. Ei huvita lähteä virallisiin ottamaan montaa miinuspistettä napsimisesta, joten yritetään saada vielä tämä napsimisasia karsittua ja sitten voidaan lähteä kokeilemaan niitä virallisia.

Mutta siis mölliradalla tuomaroimassa oli Hanna Salovuori ja pisteitä Geisha sai ensimmäiseltä radalta 97p ja toiselta 95p. Olimme näillä pisteillä kisan 2.

Kävimme Elli Kinnusen koulutuksessa hakemassa napsimiseen neuvoja ja nyt aletaan testaamaan lähteekö tilanne helpottamaan. Alla olevat kuvat on ottanut Haavisto Anni.

Uuden vuoden rally-treenit

Ilmoitin Geishan Viitasen Sirken pitämälle rally-tokon Alo-Avo ratakurssille. Olen Lunan kanssa ollut Sirken opeissa muutamaan kertaan, ja häneltä on yleensä tullut ihan hyviä ohjeita meidän ongelmiin. Emme niinkään tarvitse kylttien kanssa apuja, mutta siinä kuinka saamme koottua koko radan kestävän kisasuorituksen. Geishalla kun palkattomuus tuo joko kiihtymistä tai sitten passiivisuutta. Plus, neidin seuraaminen on edelleen melko hyppivää. 

Ensimmäisenä Sirke käski tehdä palkkaamisen aina luopumisen kautta. Jos kerran palkka kiihdyttää ja aiheuttaa hyppimistä, niin siitä pitää luopua. Toisena, pitäessäni palkkaa kädessä ja sanoessani palkkasanan, minun on yritettävä pitää käsi paikoillaan. Eli tarkoitus on, että Geisha ottaa palkan kädestä eikä niin että minä syötän namin suuhun. Sirke sanoi että Geisha tällä hetkellä reagoi enemmän käteni liikkeeseen, kun suulliseen palkkasanaan. Tämä saa kontaktin katoamaan, kun neiti vilkuilee milloin käsi alkaa liikkumaan.

Kolmantena sain ohjeeksi antaa välillä useamman herkun palkkioksi kuin vaan sen yhden. Geishalla on jäänyt hieman tavaksi se, että se namin saatuaan lopettaa tekemisen. Maahanmenossa tämän näkee parhaiten. Geisha menee maahan ja pysyy siinä siihen asti, että saa namin. Mutta sen jälkeen ponkaisee aina ylös, vaikka pyytäisi pysymään maassa. Sirke totesi, että vastaavaa näkyi muissakin palkkauksissa, lähes joka kerta, kun neiti oli namin saanut alkoi se katsella ympärilleen, ennemmin kuin keskittyi töihin. Eli palkkaamiseen vaihtelua, kun koira ei tiedä odottaako se yhtä vai mahdollisesti kolmea peräkkäistä namia, jää se todennäköisesti odottamaan sen ensimmäisen namin jälkeen.

Hieman ylempään liittyen, sain myös neuvon, jonka sain vuosia sitten Lunankin kanssa. Eli pyydetään koira johonkin tiettyyn asentoon ja aletaan yksitellen laittamaan palkkanameja koiran eteen. Koira luopuu ja odottaa ja mitä kauemmin se odottaa, sitä isomman palkan se saa lopussa. Toki jos taas koira poistuu asennosta, palkka poistuu.

Seuran omissa treeneissä sitten Heini oli tehnyt meille erotteluradan. Erottelu ei itsessään ollut pikkuGeelle ongelma, yhdessäkään kyltissä ei itsessään ollut ongelmaa ja pikkuneiti erotteli ne hyvin. Mutta jos tämä olisi ollut kisarata, olisimme varmaan ottaneet –500 pistettä, koska Geisha hyppi aivan koko ajan. Ei auttanut namista luopumistreenit, vaikka yritin tehdä sen vielä aivan samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Heini käski yrittää alkaa luopumaan kädessä olevasta namista. Yleensä vaan, kun nami poistetaan, niin minulla koirat lopettaa tekemisen. Eikä se pakosti liity koiraan mitenkään, vaan jokin minussa muuttuu, mihin sitten koira reagoi. Tämä on käynyt niin Lunan kuin Geishan kanssa.

Geishalla väittäisin, että kylttitehtävät itsessään kiihdyttää, mikä sitten lisää hyppimistä. Koska jos teen seuraamisen toko-tyylillä, neidillä pysyy tassut maassa. Mutta jatketaan treeniä ja yritetään keksiä miten päästä pomppimisesta eroon.

Koiramessut 2022

Jälleen kerran oli se aika vuodesta, kun lähdimme kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Meillä oli kaikki kolme paimenta ilmoitettu jokaiselle päivälle. Menimme ensimmäistä kertaa autolla paikalle, kun oli kolmen koiran lisäksi kaksi häkkiä kannettavana ja mahdolliset ostokset lisäksi takaisin päin. Joten tutkittiin hieman edellisten vuosien kokemuksia parkkihalliin menosta, ja monessa varoitettiin valtavista ruuhkista jolloin on meinattu myöhästyä kehästä. Moni sanoi, että kahdeksan jälkeen pitää varautua ruuhkiin, joten ajoitimme menomme ennen kahdeksaan. Lähdimme siten joka aamu seitsemältä ajamaan kohti Pasilaa ja pääsimme jonoitta ajamaan parkkihalliin.

Messujen myyntipuoli oli pienoinen pettymys. Ständejä puuttui useita, joten monet suunnitellut ostokset jäivät suorittamatta. Tavoitteena minulla oli saada Geishalle joku hieman kevyempi lämmittävä takki, Leuchtien-valopanta ja mahdollisesti tossut talvea varten.

Paras tarjous oli Pompan pisteellä. Ruskean jumppapompan sai –50% alella. Jumppapomppa oli yksi, mitä olin Geishalle ajatellut ja koska miltään muulta pisteeltä ei kevyttä lämmittävää takkia löytynyt, lähti yksi jumppapomppa mukaan. Toki olisin toivonut väriksi mieluummin oranssin tai turkoosin ihan näkyvyyden takia, mutta kyllä tuo ruskeakin on ihan kiva.

Kanan pisteeltä lähti mukaan oranssi-turkoosi silkopanta, usealta pisteeltä otettiin näytteitä.

Perjantai

Bordercollieita ilmoitettu 41kpl, (junnunarttuja 10, valioita 7)

Näin ensimmäisenä päivänä, kuin kaikki oli uutta ja jännää ja kiihdyttävää, oli Geishalla kehässä hieman vauhtia liikaa. Tämä sitten näkyi liikkeessä sivullevetona, mikä toki vaikutti itse liikkeeseen.

Perjantaina tuomari: Cerbule Inga

Geisha - JUN EH:
14 months. Feminine girl. Missing 2 premolars in upper jaw. Correct bite. Correct eyes & ears. Prefer bit more angulation in shoulder & bit longer upper arm. Well angulated in rear. Moves narrow behind. Slightly loose elbows in front movement. Topline needs to be more steady in movement.

Kismet – JUN ERI:
14 months. Big strong girl. Correct head & expression. Missing 1 premolar in upper jaw. Correct bite. Good length of neck. Strong muscular body. Prefer longer upper jaw. Well angulated in rear. Correct coat & colour. Moves a bit close behind. Good movement in front. Topline needs to be more steady in movement.

Lara – VAL ERI
5 years. Lovely temperament. Feminine girl. Correct & full bite. Moderate length of neck. Good body. Would prefer slightly longer upper arm Well angulated in rear. Moves a bit narrow in rear. Good topline & tailset in movement.

Lauantai

Lauantai alkoi vielä aikaisemmalla (5.30) aamuherätyksellä, koska haimme siskopuolen pojan mukaan. Päivä alkoi tavalliseen tapaan kehänreunalta. Perjantaihin verrattuna bordercollieita olikin sitten ihan sikana.

Geishan liike oli lauantaina paljon tasaisempi kuin perjantaina, mutta sitten seisomisen kanssa oli ongelmia. Olen yrittänyt opettaa neitiä ottamaan askeleen-kaksi etutassuilla eteenpäin (pitäen takatassut paikoillaan), jotta saadaan selkälinja suoraksi. Mutta lauantaina, ne takatassut sitten eivät paikoillaan pysyneet vaan liikkuivat aina etutassujen mukana.

Käytiin kehien jälkeen vielä kiertämässä myyntipisteiden luona, mutta silloin siellä oli ihan sikana väkeä, joten ei siellä kauaa viihtynyt.

Lauantain tuomari: Eerola Päivi

Bordercollieita 66 (junnunarttuja 14, valioita 9)

Geisha – JUN EH:
Taitavasti edukseen esitetty. Sievä juniorinarttu. Turhan etuasentoiset lavat ja lyhyt kaula. Liian kaareva ylälinja, mitä lantio myöskin korostaa. Ilmeikäs pää. Keskivahva luusto. Nopeat liikkeet. Taitava esitys.

Kismet – JUN EH:
Hyvin narttumainen kokonaisuus. Vielä keskivahva. Kokonaisuutta häiritsee turhan jyrkkä lantio. Ajoittain iloinen häntä. Vielä kapea pää. Keskipitkä kaula. Lupaava karvanlaatu. Ei oikein malta esiintyä edukseen. Parempi seistessä, kuin liikkeessä. Reipas käytös.

Lara – VAL EH
Pikkusievä narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvin narttumainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Polvikulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Kevyet liikkeet. Turhan pörröinen ja pehmeä karva. Kauniisti edukseen esitetty. Melko siro luusto.

Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme heittämässä tavarat kehänreunalle ja lähdimme tekemään viimeisen ostoskierroksen. Pääasiassa täytimme herkkuvarastot. Sunnuntaina kaikki junnut oli siirretty Nina Jangerille, kun muut pysyivät Kerssemeijer Cindyllä. Nina Janger oli sinällään meille todella hyvä tuomarinvaihdos, koska Janger on aikanaan tykännyt Larasta.

Jos arvosteluja vertailee, niin ihan kuin minulla olisi ollut aivan eri koira kehässä sunnuntaina kuin aikaisemmin. Tällä kertaa Geishalla ei ollut enää turbovaihde päällä liikkuessa, vaan yllättäen päästiin suurin osa ajasta jopa löysällä hihnalla. Myös seisominen onnistui, toki tällä kertaa tyydyin loppuasettelun tekemään ihan käsin korjaten.

Sunnuntain tuomari junnuilla: Janger Nina, muilla Kerssemeijer Cindy

Bordercollieita 51 (junnunarttuja 11, valioita 7)

Geisha –JUN-ERI (/JUK5):
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, kauniit ääriviivat, hyväilmeinen pää, hyvä runko, sopiva eturinta, hyvä raajaluusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu vauhdikkaasti ulottuvalla tehokkaalla rotutyypillisellä askeleella, hieman kapea takaa, kaunis pitkä häntä, hyvä karvapeite, mukava käytös.

Kismet – JUN-ERI:
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, hyväilmeinen pää, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä runko, eturinta ja raajaluusto, liikkuu hyvällä rotutyypillisellä sivuaskeleella vauhdikkaasti ja kevyesti, hieman kapeasti takaa, hyvin kulmautunut edestä, mukava käytös.

Lara – VAL-ERI:
Elegant medium sized female. Feminine well shaped head with clean expression. Scissor bite. Well angulated. Could have better spring of ribs. Elegant bone. Tight feet. Moves ok but I'd like to see more drive behind. Good coat.

Eli kukaan paimenista ei saanut kummempia tuloksia. Mutta junnut käyttäytyivät pääasiassa oikein nätisti. Kismettiä hieman ehkä jänskätti perjantaina isossa täydessä hallissa, mutta nopeasti se siitä pääsi yli. Geishaa taas ei paikka niinkään jännittänyt, mutta pikkuneidillä on selkeää roturasismia havaittavissa. Muut bordercolliet olivat ok, mutta jos vääränrotuinen ilmestyi yhtäkkiä jostain lähelle, niin sille sitten saatettiin irvistää. Ja jouduin jokaisena päivänä hieman vahtia näyttelykehässä, ettei G yritä napata tuomaria hihasta. Myyntiständeillä taas paimenista tuli kaikkien kavereita, jos vähäänkään oli maistiaisia tarjolla.

Talvikausi alkoi

 Meillä alkoi treeneissä talvikausi, mikä tarkoitti tietysti siirtymistä halliin. Pääsimme Geishan kanssa Heinin koko kauden kestävälle avo-mes-tason rally-tokokurssille. Meillä on hallissa viisi kenttää, joista yksi on pääasiassa ns. sileiden lajien kenttä. Kyseinen kenttä on vaan nyt sen verran ahkerassa käytössä, että meidän kurssimme on sitten viereisellä agilitykentällä. Jolloin ensimmäisenä tunnin alettua, joudumme tyhjentämään kentän agilityesteistä ja palauttamaan kontaktit tunnin jälkeen. Tämä syö sitten toki meidän treeniaikaa.

Ensimmäisellä treenikerralla Heini oli tehnyt kaksi pientä rataa. Ensimmäisellä radalla oli pääasiassa käännöksiä ja istumisia eri suuntiin. Toisella sitten katsottiin seuraamista hieman eri vauhdeissa.

Jaoimme kentän kahtia putkilla, jolloin yksi koirakko oli toisella puolella Heinin kanssa ja toiset sitten toisella puolella. En nyt muista, kerroinko meidän kesän kurssista, että meillä oli ryhmässä yksi koirakko, joka ei oikein osaa ottaa muita huomioon. Kun ulkona kentät ovat isot, niin kentällä sai treenata samaan aikaan suorittavan koiran kanssa. Niin tämä meidän yksi ryhmäläinen saattoi kulkea keskeltä radan poikki, jota toinen juuri suoritti. Jouduin monesti Geishan kanssa keskeyttämään suorituksen, kun hän käveli aivan sen kyltin takaa, mitä olimme seuraavaksi menossa suorittamaan. Hänen koirat myös epäsäännöllisen säännöllisesti lähtivät rallattamaan vapaana ympäri kenttää. Ja tämä kyseinen henkilö sitten tuli myös tälle kurssille.

Patukat saivat mätsäävät talvitakit, Kivuttomalla oli vielä näistä -45% alennus.

Ja tietysti, kun menin Geishan kanssa tekemään tätä seuraamisrataa (Heini oli silloin toiselle radalla), niin tämäpä treenaa seuraamista ja kävelee meidän ja seuraavan kyltin välistä.

Jos minulla olisi Luna, niin sehän ei konkarina ja vanhana enää välitä oikeastaan mistään häiriöstä kentällä. Mutta kun minulla on junnu-ikäinen bordercollie, jonka keskittymis- ja häiriönsietokyky vasta kehittyvät, niin nyt neiti joutuu tilanteisiin, jotka vaan ovat sille vielä liian vaikeita. Mieluiten aloitettaisiin häiriönsieto siitä, että muut ovat siellä radan ulkopuolella.

Olin laittanut meidän treeniryhmään, että toivon jonkinlaista suoritusrauhaa, jotta voin keskittyä Geishan kanssa tekemiseen, ilman että minun täytyy pelätä että joku yllättäen tuleekin aivan vierestä ohi. Ajattelin, tämän tavoittavan juuri tämän kyseisen henkilön, mutta oli näköjään ihan turhaa. Jotenkin on itselle ollut aina selvää, että muille annetaan suoritusrauha. Eli jos joku tekee rataa, niin sinne radalle ei todellakaan silloin mennä. Jos pitää päästä kentän toiselle puolelle silloin, kun toinen on radalla, niin katsotaan hetki, että koirakko on radan toisella puolella mieluiten selkä meihin päin ja sitten mennään nopeasti kentän toiselta reunalta nopeasti ohi. Mutta pitää nyt katsoa miten seuraavissa treeneissä menee ja sitten jos meno jatkuu samana, niin puhua Heinille, jos hän yleisluontoisesti mainitsisi, että jos toinen suorittaa rataa, niin ei ole kovin muita huomioivaa kulkea sen radan läpi.

Mutta sitten itse niihin ratoihin.

Eli ensin olimme ns. ”tekniikkaradalla”. Geishalla oli ehkä hieman vire korkealla, mikä näkyi siinä, että liikkeet joissa piti odottaa, oli se paikallaan pysyminen vaikeaa. Eli istu – käännös ja askel oikeaan (koira odottaa), kutsu ja istu, kyltillä neiti oli tulossa mukaan ja istu-seiso-kierrä koiranympäri -kyltillä Geisha sitten kääntyi hieman mukana. Täyskäännöksessä meinasi takamus mennä maahan ja istu-askel oikealle kyltille tullessamme, joku käveli juuri aidan toisella puolella ja neiti jäi katsomaan sitä. Toisella yrityksellä sivuaskel onnistui.

Heini käski ottamaan uudelleen kyltit, joissa Geishan piti odottaa ja palkata siitä odottamisesta. Myös pitäisi olla tarkka ettei se neidin takamus iskeydy maahan. Muuten kuulemma meni hyvin. Seuraamisessa oli pientä pomppimista, mutta paikka pysyi, mistä olin tyytyväinen.

Seuraamisradalla meillä olikin sitten aika jo melko vähissä, joten siinä otettiin pujottelu hitaasti ja spiraali juosten, muuten mentiin normaalilla vauhdilla. Hitaassa pujottelussa Geishan takamus meni tai oli menossa maahan, ja juoksu-spiraalissa sitten keulittiin kunnolla. Heini käski miettimään, että ottaisin hitaaseen seuruuseen jonkin muun käskysanan, koska nyt ollaan tehty seuraamista tokotyylillä, jolloin sinällään on oikein, että Geisha vetää persuun maahan, kun se ajattelee minun pysähtyvän. Rally-tokossa olisi tietysti suotavaa, että koira pysyisi seisomassa eikä istuisi oletuksena.

Tunnin loputtua Heini kysyi yleisesti kaikilta, että lisätäänkö jatkossa radalle mestariluokankin kylttejä. Muuthan ovat jo pidemmällä treeneissä (pääasiassa hekin toki vasta avoimessa luokassa), mutta totesin, ettei minullakaan ollut mestariluokan kylttejä vastaan mitään. Siellä toki on joitakin, joita Geisha ei vielä ostaa (esimerkiksi merkille pysähtyminen), mutta sitten treenataan ja opetellaan.

Miksi mamma on hodarina

Paras mennä viereen nukkumaan.

Riihimäki KR

 Riihimäki oli meidän syksyn viimeinen näyttely, koska totesimme että loka-marraskuussa pidettävät näyttelyt ovat yli neljän tunnin ajomatkan päässä, joten emme sinne asti jaksa lähteä. Seuraavan kerran paimenet pyörähtävät kehässä Messarissa.

Riihimäellä tuomarina oli Jari Laakso, ja bordercollieitahan oli ilmoitettu huimat 132 kappaletta. Näistä iso osa oli käyttölinjaisia, jotka tulivat hakemaan varmaa harrastus-H:ta. Mutta mahtui sitä mukaan mukavasti näyttelylinjaisiakin. Avo-luokan nartut oli siirretty Tammelin Tuula-Maijalle.

Magical Joyn kasvattaja oli kanssa ilmoittanut koiriaan, joten olimme sitten molemmat sitten hyvissä ajoin ennen urosten kehän alkamista paikalla. Minä pitelin meidän paimenia, kun systeri auttoi telttojen pystyttämisessä, jonka jälkeen pakattiin koirat telttaan. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin koirat tulivat toimeen,  Geisha ja Lara olivat isossa boksissa reunimmaisena, sitten oli turisti-Luna näyttelyrattaissa, sitten oli JJ (Tel Quessir Money Well Spent), sitten siitä metrin päässä oli kasvattajan Sina (MJ Quick Ibizoraya) ja Chaplin (Korsakov's Flash of Magical Joy) ja näiden vieressä rattaissa kasviksen Pipa (Korsakov's Artic Blast). Minä istuin Geishan ja Lunan edessä ja minun toisella puolella oli Charlie (MJ Flash of Quicksilver). Geishallahan on juoksut olleet noin viikon ja Kismetkin aloitti juoksunsa sitten tähän samaan torstaina/perjantaina. Mutta siitä huolimatta koira tulivat keskenään toimeen sen verran, että eivät välittäneet vaikka toiset tulivat ja menivät boksien ohi ja välillä oli pari-kolme-neljäkin koiraa bokseista ulkona samaa aikaa, kun piti vaihdella vauhdilla.

Uroksissa Charlie luokkansa toinen ERI-SA:lla. Chaplin oli veteraanien ykkönen ERI-SA:lla ja Vet-Sertillä. Parasuroskehässä Charlie tuli jälleen toiseksi ja otti SERTin. Chaplin otti kolmannen sijan ja oli lopulta VET-VSP.

Sitten alkoi nartut. Junnunarttuja oli 11 kappaletta, joista neljä oli käyttölinjaisia. Sieltä tuli EH-ERI asteikkoa ensimmäisille nartuille ja Kismetkin otti ERIn, vaikka liikkeessä oli hieman ongelmia nenän mennessä maahan useampaan kertaan.

Kismet:

”12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, eturinta saa täyttyä iän myötä, hyvä raajaluusto, kaunis pää, erinomaiset sivuliikkeet, hyvät takaliikkeet, edessä vielä nuoren koiran löysyyttä.”

JUN-ERI

Sitten menimme Geishan kanssa. Pikkuneiti nykyään seisoo tosi hyvin paikoillaan, kunhan satunnaisesti tulee namia nassuun. Tuomari kävi kopeloimassa todella nopeasti, jonka jälkeen lähdettiin liikkeelle. Kehä oli jälleen hieman pienehkö, mutta pysyin Geishan perässä suht hyvin. Ensimmäisen ympyrän jälkeen tuomari viittoi jatkamaan ja käski lisäämään vauhtia. Ajattelin jo juoksevani kovaa, mutta kiristin siinä vielä kumminkin hieman vauhtia. Geisha ravasi edelleen hienosti, mutta alkoi nyt vähän vilkuilla taaksepäin. Pitänee harjoitella näköjään useamman kierroksen juoksemista. Edestakaiset liikkeetkin sujuivat melko hyvin, mitä nyt G meinaa kiihtyä käännöksessä.

Geisha:

” 12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, erittäin lupaava etuosa, tasapainoiset kulmaukset, hyvä ylälinja seistessä ja liikkeessä, kaunis nuoren nartun pää, erinomaiset liikkeet,”

JUN-ERI

Lopulta kilpailuluokassa oli kumminkin seitsemän junnunarttua ja palkintosijat menivät paremman tilavuuden omaaville nartuille.

Joten sileää ERIä tällä kertaa, mutta arvostelut olivat hyvät. Enkä tosissaan itsellä ollut isoja odotuksia muutenkaan, joten tämä on ihan hyvä.

Avo-nartuissa Sina oli ERI-SA, luokkansa toinen ja lopulta sai vara-Sertin. Valioissa Lara oli ainokainen, saaden ERI-SA, mutta ei sijoitusta PN-kehässä.

Lara:

” 5v, tasapainoinen narttu jossa kaikkea voisi olla hiukan enemmän. erinomaiset liikkeet”

VAL-ERI, VAK1, SA

Hieman naureskeltiin, että mikä Laran arvostelussa oli SA:n arvoista. Tuomari kuulemma kaipasi ihan pikkuisen korkeutta lisää, sekä luustoa sekä jotain muuta.

Purimme leirin tässä välissä ja kävin heittämässä tavarat autolle. Lara ja Sina osallistuivat vielä junior-handleriin vaihtokoirina, joten menimme Geishan ja Lunan kanssa kehänreunalle odottelemaan. Lunahan on todella tottunut näyttelyissä/tapahtumissa kävijä, ja vaikka ne normaalisti inhoaa vieraita koiria, niin näissä se ei muista kiinnostu. Geishassa taas sitten on aina alkuun sitä energiaa liiaksikin, joten minulle on helpompi, että Luna matkustaa vaunuissa, joten pystyn keskittymään Geishaan ja tavaroiden roudaamiseen.

Laran suoritus oli nopeasti ohi ja palasimme autoille. Päivä oli ollut pitkä, lähdimme seitsemän maissa kotoa ja palasimme kuuden jälkeen. Nyt sitten odotellaan ja toivottavasti joulukuussa olisi jo hieman massaa kehittynyt Messaria varten.

Forssa KV

Arvatkaahan kuka sitten oli unohtanut ilmoittaa koiransa näyttelyyn? Tajusin näyttelyä edeltävänä sunnuntaiyönä, että enhän minä ole saanut vahvistusta koko näyttelystä. Enkä numerolappua enkä mitään muutakaan. Siinä alkoi sitten mukava selvittäminen ja lopputulema oli se, että minulla oli jäänyt ilmoittautuminen kesken. Voin sanoa, että pikkaisen ärsytti ja sen yön yöunet melkein menivät siinä.

Mutta ei voinut enää mitään.

Olin varannut tiistaille vielä Mia Puskan vetämät näyttelytreenitkin Geishalle lauantaita varten, mutta mentiin nyt sitten treenaamaan muuten vaan. Tällä kertaa kouluttamassa oli myös Tino Jalonen. Geisha taas näytti meidän ongelman oikein näyttävästi. Aloitimme Tinon kanssa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin ensimmäisenä ja se sujui hyvin niin kauan kunnes saatiin ympyrä tehtyä ja loppupää kiinni. Yksilöliikkeetkin sujuivat vielä melko hyvin, vaikka selkeää kiihtymistä siinä oli jo havaittavissa, kun liikuttiin kohti muita koiria. Tinon tutkiessa Geisha pitkästä aikaa vetäisi takamuksen maahan. Tätä se on viimeksi tehnyt pari kertaa Venyvän Koiran näyttelytreeneissä huhtikuussa. Tino kysyi, että onko sillä juoksut olleet jo, johon totesin että ei. Hän pohti että voi hyvin olla syy tälle käytökselle. Voihan ne juoksut sieltä lopulta olla tulossakin, ota ja tiedä.

Siirryimme sitten Mian luokse. Selitin hänelle meidän ongelman ja hän pyysi meitä juoksemaan ensin yhden ympyrän yksin. Taas yksin mentäessä meno oli ihan ok, mitä nyt pariin otteeseen G oli siirtymässä laukalle. Mia totesi, että itseasiassa tästä jo heti näki, että Geisha bongasi kierroksen aikana kolme kertaa muut koirat. Ja silloin se meinaa jatkaa suoraan eikä jatka ympyrällä liikettä.

Mia käski juoksemaan seuraavan kierroksen niin, että koko ajan pienennän ympyrää. Voin sanoa, että tämä onkin yllättävän vaikeaa, kun ympyrä menee tarpeeksi pieneksi. Ja vauhti on kumminkin juoksunopeudessa. Saimme kumminkin siihen sen, mitä Mia halusi, että Geisha meni vähän hämillään ja joutui lopettamaan bongailun ja keskittymään kääntymiseen. Tällöin otimme toisen koiran mukaan, joka juoksi ulommalla ympyrällä, kun minä menin Geishan kanssa pienemmällä. Neidillä oli taas suunta enemmän eteenpäin kuin ympyrällä. Lopulta G taas hieman rauhoittui ja lähti kulkemaan ympyrässä. Mehän vedimme kierroksen nopeammin kuin tämä toinen koira ulkokehällä, joten pääsimme heidän perään juoksemaan. Kuljimme hyvin varmaan sellaisen viitisen metriä, jonka jälkeen Mia käski stopata ja palkata Geishan.

Palasimme siitä vielä Tinon luo, jossa tehtiin ryhmässä liikkumista. Tässä vaiheessa neiti sitten pisti ihan ranttaliksi, eikä suostunut pysymään ravilla oikeastaan ollenkaan. Yritin Mian ohjeen mukaan juosta enemmän sisempänä, mutta useampi koira versus yksi koira taisi sitten olla Geishalle taas liikaa.

Tino sitten käski tehdä ympyrän oikealle aina kuin Geisha veti. No, kiihtymystila oli sellainen, että mehän ei kuljettu kuin askel-kaksi ja mentiin ympyrälle. Ainut vaan että siinä ympyrällä neitihän sitten bongasi ensin Mian luona olevat koirat, sen jälkeen meidän takana tulevan koiran ja sitten lopulta taas sen edessä juoksevan koiran. Ja tämä toistui joka kerta parin askeleen jälkeen. Tino siinä totesi, että koiraa voi myös kieltää. Pikkasen siinä kirosin mielessäni, että jos minun sen hetkiset ”eit” ja kieltoäänet eivät olleet hänen mielestään kieltoja, niin pitäisikö minun muka karjua ja rykästä hihnasta?! Kierroksen jälkeen Tino sitten vielä kysyi, että mikä hihna minulla on. Totesin että nahkainen sekä hihna että Geishan kaulassa oleva osa. Tino siinä sitten pyöritti silmiään erittäin näkyvästi ja käski hankkimaan snakeketjun, mikä juuri ja juuri menee neidin pään yli.

Voin sanoa, että ei ollut nyt Tinon osalta mitenkään sellaiset hyvänmielen treenit, pikemminkin ärsytti ihan sikana. Ja ärsyttää tätä kirjoittaessakin.

Yritäppä tästä nyt lähteä ovesta ulos.

Mutta sitten sinne Forssaan, johon Geisha sitten tuli vain turistiksi. Turistiksi tuli myös Luna, koska äitillä oli jotkut juhlat eikä voinut ottaa sitä hoitoon. Ja en halunnut jättää snaapelia yksin kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tiedossa on ettei meidän veteraanineiti ota yksinoloja kovin hyvin.

Pakkasin sitten muutenkin jo täpötäyteen autoon Kismetille toipilasaikana ostetut näyttelyrattaat mukaan. Lunahan osaa kyllä käyttäytyä näyttelyissä paljon paremmin kuin tavallisella lenkillä, mutta kun joudun keskittymään siihen ettei Geisha nykäise yllättäen johonkin, ajattelin Lunan olevan parempi matkustaa rattaissa.

Täytyy sanoa, että rattaat helpottivat myös tavaroiden kantamista kehän viereen. Luna on onneksi elämänsä aikana joutunut odottelemaan boksissa niin monta kertaa, että hetken alkuihmettelyn jälkeen spanielineiti totesi tämän varmaan olevan taas yksi näistä kerroista ja rupesi sitten makoilemaan rauhallisena.

Kävin Geishan kanssa ostamassa Milopetin osastolta sitten sen snake-ketjun. Myyjän kanssa niitä siinä testailtiin, kun kerroin mitä haen ja päädyttiin lopulta 40cm ketjuun. Geishalla on tosi kapea kaula, vaikka siinä onkin ihan hirveä karvoitus. Mutta 35cm ketju ei sitten meinannut enää mennä pään yli. Olisi sen varmaan pakolla saanut kaulaan, mutta sitten poissaaminen olisikin toinen juttu.

Ostin samalla sitten ketjuun sopivan nahkaisen hihnan. Olen varmaan täälläkin jo sanonut, mutta minulla on sormien nivelet jostain tuntemattomasta syystä kipeät. Ne on ok, kun niihin ei kohdistu painetta, mutta annas olla jos minulla on jokin kapea hihna ja koira vetää. Käytin pitkään alkuun satiininauhahihnaa, mutta kun iltaisin en meinannut saada itkemättä kivusta leipää voideltua (kun veistä painoi leipää vasten), totesin että minun on pakko saada joku paksumpi hihna. Ihan tavan lenkeillekin olen jo joutunut hankkimaan useamman hihnan, kun muutamien viikkojen käytön jälkeen totean että en pysty hihnaa pitelemään. Olen lenkeillä pyörittänyt hihnan kämmenen ympärille niin ettei paine osuisi sormiin, niin nyt minulla on sitten koko kesän ollut ulkoreuna käsistä rikki.

Mutta palaten taas näyttelyihin, niin kokeillaan nyt näillä vehkeillä. Palattiin Gn kanssa takaisin leiripaikalle. Forssaanhan oli tullut tuomarimuutos. Bordercollieilla piti olla Tino Pehar, mutta se oli vaihtunut Smolic Nikolaan. Tuomaripulinasta löytyi aika paljon negatiivistakin kommenttia kyseisestä tuomarista, mutta lähdimme kumminkin kokeilemaan onnea. Ilmoitetuissa koirissa oli käynyt kunnon kato, 32 ilmoitetusta koirasta paikalla oli 17. Kuudesta junnu-uroksesta oli paikalla 1 ja yhdeksästä junnunartusta 5.

Todettiin jo urosten kohdalla tuomarin olevan hieman ”outo”, jos voi näin asiaa kuvailla. Hän kävi parasuroskehässä ottamassa avo-uroksen hihnan esittäjältä pois, kun halusi koiran juoksevan pitkällä hihnalla. Tämä koira ei ollut montaa kertaa kehässä ollut, eikä siten osannut juosta edellä, joten esittäjä piti sitä lyhyemmällä hihnalla, jotta uros pysyi ravissa. Sehän ei tuomarille käynyt, vaan koirat piti esittää pitkässä hihnassa.

Urokset oli nopeasti ohi ja tuli junnunarttujen vuoro. Tästäkin luokasta puuttui muutamia koiria. Arvostelut menivät taas rivakasti. Kismetin kohdalla tuomari oli katsonut pikaisesti pään ja hampaat ja kylkiin koskettuaan oli todennut tyyliin ”tsot tsot liian laiha”. Systeri lähti siitä Kismetin kanssa liikkeelle, jonka jälkeen nousi EH lappunen.

Correct size. Today out of condition. Correct head and expression. Correctly angulated. Good topline. Moves correctly. Today slim. Need more body subtance.

Hieman hassusti, kilpailuluokassa tuomari sijoitti purentavikaisen junnunartun (jolle oli vielä sanonut, että ei sitä tällä kertaa hylkää purentavian takia) Kismetin edelle. Laihuus on siis purentavikaa isompi ongelma.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, että Laran valioluokka alkoi. Pientä kummastusta aiheutti se, että tuomarin mielestä myös Lara oli liian laiha. Kismet on hoikka ja sen tuloksen ymmärtää, mutta Lara on kyllä aika kaukana hoikasta. Ei se lihava ole, mutta ei se kyllä laihakaan ole.

Correct size. Good head and expression. Correct neck and shoulders. Correct topline. Correct hindquaters. Moves quite narrow behind. Today slim and out of condition.

Sitten kun sijoittuneita katsoi, niin selvästi tuomarin mieleen olivat raskasrakenteisemmat ”aussimaiset” koirat.

Täytyy sanoa, että tämän jälkeen minua ei hirveästi harmittanut, että se Geisha jäi ilmoittamatta. Geisha ei ole läheskään niin hoikka kuin mitä Kismet on, mutta on se tällä hetkellä hieman hoikempi kuin Lara. Molemmat ovat olleet lihotuskuurilla ja painoa on kertynyt kohta kilon verran lisää. Eli ehkä Porvoossa ovat jo lähempänä normaalipainoa.

Lara - Kismet - Geisha. Ei se Lara kovin laihalta näytä...

Kävimme myös Touhussa ja Temmellyksessä Kodan ja Cooperin kanssa. Paimenet ja tollerit pärjäsivät hienosti keskenään, mitä nyt Koda ja Cooper metsästi tennispalloja ja paimenet sitten juoksentelivat keskenään.

Geishan lempipaikka oli kahluuallas. Sinne se juoksi pidemältäkin steppailemaan.

Meille osui aika kuuma tunti Touhussa, joten käytimme paimenet vielä uimassa sen jälkeen.

Junnusertin metsästystä

Kouvola KV

Junnusertien metsästys jatkui Kouvolasta. Tuomarina oli aivan vieras Faarup Helle (Tanska), josta ei löytynyt oikein mitään tietoa mistään. Joten lähdettiin hieman sokkona sotaan. Bordercollieita oli ilmoitettu 19 kappaletta, joista junnunarttuja oli 8 kappaletta. Bortsuja ennen oli iso joukko shelttejä ja tuomari käytti kyllä oman aikansa arvosteluun, ollen suunnitelluista aikatauluista reilusti myöhässä.

Onneksi löysimme hyvän paikan leirille läheltä kehää, mutta ison kyltin varjosta. Vieressä oli yksi mustavalkoinen sheltti ja Patukat olivat selvästi sitä mieltä, että se on yksi bordercollieista.

Sheltit tuntuivat saavan ihan hyviä tuloksia ja ERIä ja SA:ta jaettiin todella monelle. Sitten alkoivat bordercolliet, jonka jälkeen punainen lappunen oli harvinaisuus. Ja vielä harvinaisempi oli SA. Hieman siinä seuratessakin jäi epäselväksi, mikä on se tyyppi mistä tämä tuomari pitää. Hampaita hän katsoi purennan verran ja selkeästi osasi arvostella junnun junnuna.

Joten tuloksilla ei tällä kertaa loistettu. Positiivista oli, että Geisha pysyi yksilöliikkeen (kolmion) todella hienosti ravissa!

Geisha – JUN-EH

Feminine young girl with nice expression. Good bite. Strong muzzle and underjaw. Elegant neck. Enough forechest for her age. Need a stronger topline. Too tucked up. Nice bone. A bit flat on feet. Long muscular thigh. Moves with a good drive as a young lady. Very nice temperament.

Kismet – JUN-ERI, JUK3

Young feminine girl, nice expression. Good eyes and ears. Strong bite and underjaw. Elegant neck. Good topline for her age. Enough forechest for age. Strong bone. A bit flat on foot. Long muscular thigh. Strong hocks. Moves ok for her age. Very nice temperament.

Lara – VAL-ERI2, VAK2

5 years old, feminine with a nice expression. Well developed underjaw. Elegant neck. Strong topline. Enough forechest. Strong bone. A bit flat on forefeet. Long broad very muscular thigh. Nice strong hocks. Is a bit tucked up when she moves. Moves with a good drive. Very nice temperament.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Heinola ja tuomari Holm Larnemaa Marianne. Meillä alunperin piti olla Elena Oikkonen, mutta vajaa viikkoa ennen näyttelyä tuli vaihdos. Harmi sinällään, kun Oikkonen on tykännyt Larasta, joten todennäköisyys, että hän olisi tykännyt pennuista olisi ollut suurempi. 

Bordercollieita oli ilmoitettu 15 kappaletta ja näistä 5 oli junnunarttuja. Edellisenä päivänä saimme jo kuulla elokuun alussa kyseisellä tuomarilla käyneiltä bc-porukoilta, että tälle tuomarille ei tarvitse mennä uudelleen. On erittäin tiukka ja tarkka hampaista. Ja kuulemma on aika ailahtelevainen sekä arvosteluissa. Myös tuomarin päivän hyvän tai huonontuulisuus näkyy ulospäin.

Hieman siinä taas mietitytti, että kannattaako sitä edes lähteä, mutta totesin että otetaan se sitten harjoituksena, jos muuten tuomari ei tykkäisi.

Joten taas aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajelemaan. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt roudannut näitä tavaroita edes takaisin, niin kohta kyllä kaivan Milopetin kärryt autotallin takaosasta esille. Ne on muuten hyvät kärryt, mutta ne on se ensimmäinen versio niistä, jossa on paksut ja leveät renkaat mitkä pitää ihan hirveää ääntä. Tai sitten hankin sellaiset kunnolliset isot ”kaljakärryt”.

Mutta siis jälleen kerran kannettiin tavarat kehänreunalle. Sheltit olivat taas ennen bordercollieita ja tuomari kyllä antoi ERIäkin, mutta reilusti tuli EH:ta ja oli siellä aika monta pelkkää H:takin. Ja shelteillä tuomari katsoi päitä todella pitkään ja erikulmista. Kun systeri kävi sitten kyselemässä joltakulta kehän toisessa laidassa, niin siellä todettiin että hampaita se taitaa katsoa eri kulmista.

Liikuttaa tämä tuomari tykkäsi, moni shelteistäkin liikkui vähintään pari kertaa ympäri ja samaten kun bordercollieurokset alkoivat, juoksivat nekin aina sen pari kierrosta putkeen. Minusta tuomari ei tutkinut näiden urosten hammaskalustoa niin tarkkaan kuin mitä se teki shelteillä. Uroksia ei ollut kuin kolme kappaletta, joten melko nopeasti pääsimme patukoiden kanssa kehään. Lähdimme tietysti ensin yhdessä ympäri. Kerkesin siinä jo mielessäni taputella, kun Geisha pääasiassa pysyi ravissa kierroksen ajan. Ensimmäisenä juossut stoppasi yhden kierroksen jälkeen, jolloin tuomari käski uudelle kierrokselle. Lähdimme taas liikkeelle. Geisha edelleen pysyi jotenkuten ravissa. Ryhmän ensimmäisen pysähtyi taas kierroksen jälkeen, jolloin tuomari jo hieman ärähti, että nyt ihan oikeasti, teillä on työkoiria jolloin yksi kierros ei riitä, nyt liikkeelle. Joten taas juostiin, eikä se Geisha enää oikein pysynyt siinä ravissa. Minusta tuomari olisi toki voinut kertoa heti siinä kehän alussa, että juoskaa useampi kierros ympäri, koska todella usein juostaan vain se yksi kierros.

Yksilöarvostelussa sitten nähtiin taas tuomarin kanta, kun EH:ta tuli EHn perään. Mielessäni ajattelin, että olisin ihan tyytyväinen siihen erittäin hyvään. Menimme yksilöarvosteluun ja tällä kertaa yritin pitää huolen siitä, että seisotan Geishaa kunnolla, kun heti tulee sanomista ylälinjasta jos neiti seisoi itsenäisesti.

Tuomari tuli katsomaan ja kurkkasi suuhun ja vilkaisi sivuhampaat. Mutta tämä ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, joten en nyt väittäisi ainakaan kovin tarkaksi hampaista. Siitä lähdimme tuomarin käskystä ympyrälle. Geisha on nyt selvästi hienosti tajunnut sen ravissa pysymisen yksilökehässä. Ryhmäkehässä sitten vaan se kiihtymys ottaa vallan. Mutta menimme siis hienon ympyrän, mitä nyt pari kertaa meinasi neiti siirtyä laukalle, mutta pieni himmaus hihnasta sai sen pudottamaan vauhdin takaisin raville.

Sitten tuomari pyysi vielä juoksemaan edestakaisin, mitä se ei ollut tehnyt edeltävien junnunarttujen kanssa. Tämä yllätti systerinkin, joka oli siirtynyt Kismetin kanssa kehän kulmaan odottamaan ajatellen olevansa siellä vähiten häiriöksi. Ja sitten me juostiin tietysti juuri sitä kulmaa kohti. Onneksi olen paljon harjoitellut Geishan kanssa juuri Kismettiä kohti (tai sen perässä) juoksemista, joten tämä onneksi sujui hyvin. Takaisin menossa sitten tuli pieni kiihdytys alkuun, mutta loppumatka mentiin taas ravaten.

Hieman kerkesin jo elättelemään toiveita, että ehkä voitaisiin saada jopa se ERI sieltä, mutta ei, EH:n punainen nousi. Mutta ei se mitään, ihan kelpaa sekin tältä tuomarilta. Viimeinen junnunarttu sitten sai ryhmän ainoan ERIn.

Anteeksi, voisimmeko puhua pallosta? - Lara

Kilpailuluokassa ERIn saanut meni tietysti ensimmäiseksi ja me muut EH:t seisotimme junnuja rivissä. Tuomari osoitti Geishan kakkospaikalle ja Kismetin kolmoseksi, jonka jälkeen taas juostiin. Menimme mielestäni ihan hyvin ravissa alkuun, mutta puolessavälissä kierrosta takana tapahtui jotain, mikä sai Geishan kierrokset hyppäämään. Sain melko nopeasti pahimmat kierrokset alaspäin, mutta loppukierros ei enää ollut niin nättiä ravia. Tästä huolimatta tuomari piti järjestyksen, eli Geisha oli 2. ja Kismet 3.

Geisha – JUN-EH, JUK2

11 kk luustoltaan heiveröinen. Kehittymätön runko. Lisäksi esiintyy turhan hoikkana. Ylälinja on oikea. Hyvä ilmeinen pää. Erinomainen kaula. Hieman ulkokierteisen käpälät. Liikkuu oikein ja oikeassa asennossa, mutta saa voimistua kaikin tavoin.

Kismet – JUN-EH, JUK3

11 kk feminiinen kevyt runko. Vielä kovin kehittymätön rintakehä. Hyvä ylälinja, mutta saa laskeutua kulmauksilleen. Oikea ilmeinen pää. Hyvä karva. Liikkuu vaivatta.

Lara – VAL-ERI2, VAK2, SA, PN4

Hyvin rakentunut, tasapainoinen, hieman sirompi rakenteinen tyypiltään. Kokonaisuuteen sopiva pää. Hyvä kaula, runko ja raajat. Liikkuu vaivatta.

Naureskeltiin, kun Geisha sai kommentin, että ”hoikassa kunnossa”. Joo, kyllä se on, mutta ollaan tässä just todettu, että Kismetin ruoka-annosta pitää lisätä. Kismetillä oli 11 kuukauden punnituksessa painoa 13,6kg, mikä on ihan vähän enemmän kuin Laralla. Ja Kismet on aika reilusti isompi. Toki, jos kokoa katsoo, niin Geisha ja Larahan ovat samankokoiset ja Geishalla on painoa 11,9kg eli kyllä sekin tulee nyt taas saamaan extraruokaa.

Mutta seuraavaksi lähdetään kokeilemaan onnea Forssaan, jossa sielläkin on tullut tuomarinmuutos.

Takana metsässä on kauris.

Kävimme myös viettämässä meidän viimeisen kesälomaviikon (tai tarkalleen sunnuntaista perjantaihin) vaunulla. Hyvin huomasi, että porukat ovat vähentyneet, kun kauriit taas pyörivät alueella.