Match Show Sipoo 26.8.2016

Perjantaina minulla oli vapaapäivä, joten tekemistä riitti. Aamu alkoi Lunan lenkityksellä ja osuttiin samaa aikaa ulos shelttipoikien Elviksen ja Alexin kanssa. Varoittelin O:ta että neidillä on juoksut aivan lopussa, että hajuja varmasti on vielä, mutta ei pojat sitten tavallista enempää osoittanut kiinnostusta Lunaa kohtaan. Pojat tulivat innokkaina haistelemaan, jolloin neiti hieman ärähti niille (ja aloitti vinkuhaukun), mutta kun jatkettiin sitten samaan suuntaan kaikki kävelivät ihan nätisti. Luna sai myös ihailijan O:n vajaan vuoden vanhasta tytöstä, joka koko matkan tuijotti Lunaa nauraen rattaissaan.

Lenkin jälkeen kävimme vielä hieman treenaamassa kentällä. Olimme käyneet jo pari päivää aikaisemminkin treenaamassa, ja silloin huomasi hyvin että ollaan oltu pari viikkoa saaristossa poissa kaupungin hälinästä. Lunalla nimittäin oli minimaalinen keskittymiskyky, jokaista äänenlähdettä ja ohikulkijaa piti jäädä tuijottamaan. Halusin tehdä vielä kokeenomaisen treenin ja sehän meni ihan persiilleen. Jatkoimme siinä treenaamista, jotta tyttö taas siedättyisi äänille. Palkkasin siis tiheästi, kunnes Lunan mielenkiinto alkoi pysyä taas enemmän minussa. Hetken päästä meille tulikin kunnon häiriö, kun kentälle saapui eskariryhmä. Varmaan 20 naperoa juoksi ja leikki kentällä, parhaimmillaan juosten alle kymmenen metrin päästä meistä. Päätin tietysti käyttää tilanteen hyväksi. Aloitin paikkamakuulla niin päin, että Luna makasi kentän reunalla ja neidillä oli näköyhteys lapsiin. Olin hieman lyhyemmällä etäisyydellä ja palkkasin aina kun katse siirtyi naperoista takaisin minuun. Sitten hieman vaikeennettiin ja Luna siirtyi selkä lapsiin päin (eli äänet tulivat takaapäin). Tämä itse asiassa sujui paremmin, Luna ei pahemmin välittänyt takana kiljuvista lapsista. Eli se selvästi enemmän reagoi näkyvään ärsykkeeseen. Otimme myös pätkän seuraamista, luoksetulon, kaukokäskyt ja kapulan noudon. Kapulan nouto oli ainoa, missä se otti enemmän häiriötä naperoista, kun neidin piti itse mennä niitä kohti hakemaan kapulaa. Luna pysähtyi muutaman metrin päähän kapulasta arvioimaan tilannetta, mutta haki sen kumminkin ilman lisäkäskyjä. Häiriötreenit tuottivat tulosta, koska perjantaina neiti ei enää välittänyt ympäröivästä hälinästä.

Treenien jälkeen alkoikin iso urakka. Heitin ensin Lunan pesulle, minkä jälkeen oli hetken kuivattelu ja sitten takkujen selvittely. Annettiin turkin kuivahtaa, joten kerkesin tässä välissä syömään. Sitten eikun koira uudelle trimmauspöydälle. Täytyy kyllä kehua sen verran että paljon helpompi trimmata kun Luna ei pystynyt liikkumaan käsien ulottumattomiin. Eipä se oma kädenjälki edelleenkään ole täysin kehuttavaa, mutta kyllä siinä pientä parantumista on näkyvissä.

Trimmauksen jälkeen kaivoin ompelukoneen esiin ja aloin väsäämään Lunalle uutta kaulapantaa sekä uuteen häkkiin pehmustetta. Pannasta tuli ihan siedettävä, mitä nyt pari virhettä kävi ommellessa, mutta ne onneksi jäävän pannan nurjalle puolelle eli eivät ulospäin näy. Tyynystä taas tuli muutaman sentin liian lyhyt, ja ajatus kun oli että häkissä on kaksi koiraa, niin toiselle olisi jäänyt vain 2/3 tyynystä. Tyyny sitten muutti systerin huoneessa olevaan Lunan mökkiin ja otin mökissä olevan pehmusteen häkkiin.

Uusi panta

Uusi panta kaulassa

Häkkiin tehty tyyny oli Lunan mieleen

Vaikkakin se tyyny sitten oli hiean lyhyt toisesta reunasta.
Lunakin aina änkee häkkiin kun se kasataan :D

Sitten meillä olikin edessä lähtö Sipooseen mätsäröimään. Vantaan SAR Dog:s ry järjesti tapahtuman Sipoon Nikkilässä urheilukentällä. Ilmoittautuminen alkoi kello 17, kehät klo 18. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja hieman ihmettelimme kun parkkialueella oli järjestäjiä ohjaamassa liikennettä. Se nimittäin yleensä viittaa isoon mätsäriin. Saatuamme auton parkkiin kävimme ilmoittautumassa. Isoksi yllätykseksi saimme numeron 6, vaikka ilmoittautuminen oli ollut avoinna noin 40 minuuttia. Purkasimme leirimme kehän viereen. Kehät olivat minusta pienille koirille todella reilun kokoiset, mikä oli positiivista. Kehän reunalla tosin oli useampia cockerspanieleita, mikä hieman harmitti. Cockerspanieli on yleensä niitä ns. ”sijoittujarotuja”, en muista montaakaan mätsäriä missä ollaan oltu, missä cockerspanieli ei olisi sijoittunut jotenkin.  Sitten kun Lunan luonne on mikä on, niin ei tule yllätyksenä että tuomari sijoittaa mieluummin cockerspanielin, jolla häntä heiluu ja joka tervehtii tuomaria iloisesti kuin koiran, joka mulkoilee kulmiensa alta, kun tuomari lähestyy, ja nojautuu niin pitkälle koskevasta kädestä kuin vaan mahdollista. Plus normaalisti tuomarit eivät sijoita montaa samanrotuista koiraa kisassa. Pari kertaa aikaisemmin olen nähnyt kahden cockerspanielin sijoittuman samassa kisassa, yleensä yksi on ollut punaisissa ja yksi sinisissä, ja sitten Kouvolassa Luna ja Lola sijoittuivat molemmat punaisissa, mutta siinä ryhmässä ei ollut kuin 5 koiraa (4 sijoittui) ja yksi koirista ei suostunut kävelemään olleenkaan. Joten en yllättynyt että molemmat neidit silloin pääsivät palkintopallille.

Tuomarina meillä oli tällä kertaa Kennel Agorian Mari Lindholm. Ajattelin, että tällä kertaa voi olla mahdollista että pääsisimme vähemmällä arkuudella, kun tuomari oli punapää ja ”nuorehko” (olen surkea arvioimaan, mutta sanoisin iän olevan arviolta 27-33?). Kuvittelin Lunan saattavan jotenkin sietävän henkilön paremmin, kun itsekin olen punapää :’D mutta se ajatus katosi siinä kentän reunalla kun ensimmäiset koirat menivät kehään. Koirat seisovat suoraan meidän edessä, ja kun tuomari käveli kohti, alkoi Luna murista epävarmuuttaan. Eli se siitä vähemmästä arkuudesta.

Pieniä aikuisia oli kokonaisuudessaan 17 kappaletta, eli sijaintiin ja ajankohtaan nähden todella vähän. Pääsimme Lunan kanssa nopeasti kehään, emmekä kerenneet edes alkuseisontaan, kun tuomari jo pyysi kiertämään yhdessä ympäri. En tiedä vaikuttiko (loppu)juoksut sen verran, että neiti oli hieman tavallista kiinnostuneempi muista koirista. Mikä itse asiassa oli tällä kertaa ihan hyvä tilanne, koska tyttö lähti kunnon nopeaa ravia juoksemaan edellisen koiran perässä. Vapaassa seisonnassa Luna pysyi todella hyvin paikallaan. Sitten pääsimme pöydälle. Nostin neidin suoraan oikeaan asentoon, mutta Luna olikin erimieltä ja kääntyi kurottaen yrittäen haistella lähellä seisovaa tuomaria. Heiluttelin herkkuja neidin nenän edessä, mutta aika monta kertaa sain heilutella, että tyttö suostui kääntymään takaisin oikeaan asentoon. Sitten tuomari tuli lähelle ja alkuun silitteli hieman kysyen ikää. Sitten tuomari kysyikin, että onko Lunalla ollut huonoja kokemuksia pöydällä olemisesta kun se niin epäluuloisesti vilkuilee. Ei siinä voinut kuin myöntää ettei neidillä mitään huonoja kokemuksia ole ollut vaan saanut vaan arvonnassa huonot geenit. Tuomari sai sitten minulta pisteet todetessaan että ei hänestä koirien tarvitse kaikista pitääkään. Päinvastoin tilanne, jossa vieras tulee koiran iholle on jo lähtökohdiltaan koiran kannalta väärin. Tuomari siinä sitten varovaisesti vielä hiplasi koiran läpi (yllättäen Luna ei mielestäni nojannut tällä kertaa ainakaan hirveästi tuomarin käden alta pois?) ja pyysi näyttämään hampaat (tuomari ei siis itse katsonut kenenkään hampaita). Sitten pääsimme taas liikkeelle, kävelimme kolmion ja tuomarin eteen seisomaan. Siitä palasimme riviin ja menimme vielä kertaalleen ympäri. Meille tuli ensimmäisestä kehästä punainen nauha.

On se helppoo omata koira joka osaa odottaa, siinä se neiti seuraili muitten kehiä.

Odotellessa tokoilimme kentän reunalla. Mätsärin hälinä antaa aina hyvää häiriötreeniä, vaikka Luna on aikalailla jo tottunut kisameininkiin eikä välitä ympäröivistä koirista. Kaikkien koirien käytyä kehässä, totesin että tilanne ei näytä meille kovinkaan valoisalta, punaisten ryhmässä oli 3 cockerspanielia. Sinisten kehät alkoivat tietysti ensin ja meidän tilanne näytti entistä huonommalta, kun sinisten ainoa cockerspanieli sijoittui ensimmäiseksi eikä luokassa palkittu kuin kolme parasta.

Menimme kumminkin täysillä punaisten kehään. Hieman siinä alkuseisonnassa huvitti kyllä kun meidän edessä että perässä oli cockerspanielit, joita esitettiin ns. ”oikealla tavalla”, ja minä siinä välissä poikkean ja esitän vapaasti. Olen kumminkin todennut tämän parhaimmaksi ja Lunaa vähiten stressaavaksi tavaksi. Ei neiti nokkiinsa ota vaikka esittäisin sen kuonosta ja hännästä pitäen, mutta vapaasti esittämisessä on se etu että neidin heiluva häntä näkyy. Minulla on pieni ajatus, että iloinen seisonta ja liikkuminen hieman kompensoisivat neidin arkailevaa pöytäkäytöstä.

Tuomari sitten lähti kättelemään putoavia koirakoita. Minä siinä sivusilmällä yritän vilkuilla, että tuleeko tuomari meitä kohti, mutta vain meidän kummaltakin puolelta tippui koiria. Juoksimme pari kertaa ympäri uudestaan ja takaisin seisontaan. Lopulta viiden parhaassa oli edelleen kaikki cockerit ja kaksi muuta. Meidän edessä oleva cockeri lopulta putosi tuomarin kommentilla, että he nyt muutenkin ovat jo todella taitavia. Kyllä sitä oli sitten uskottava että me sijoitutaan, kun jäljellä oli meidän lisäksi toinen cockeri ja villakoira. Lopulta tämä toinen cockeri sijoittui ensimmäiseksi, me olimme Lunan kanssa toisina ja villakoira kolmas.

Me poiketaan joukosta. Tässä myös näkee tuon Lunan korkean hännän hyvin verrattuna vieressä olevaan cockeriin. Tosin saanhan minäkin sen hännän alas siitä kiitti pitämällä. :D Ja tässä olen vähän turhan lähellä kun neiti joutuu katosmaan ylöspäin.

Pitkästä aikaa mekin sijoituimme! Monet aina mätsärikeskusteluissa valittavat että mätsäreihin ei pidä mennä sijoitusten ja palkintojen takia, mutta kyllä minun on myönnettävä että kyllä se sijoittuminen on aina yhtä kivaa. :) Varsinkin, kun Luna ei ole oikeiden näyttelyiden sijoittuja-ainesta. Yllättävää minusta oli, että cockerspanielit veivät kolme sijoitusta kuudesta (Pun1, Pun2, Sin1), kuten alussa sanoin normaalisti samanrodun edustajia ei sijoutu useampaa samassa kisassa. Saimme pokaalin, ruusukkeen sekä Koirakoulu Vision tekemän Koirien käytöskoulu-dvd:n kotiin viemisiksi.

Pitää laittaa Luna katsomaan tuo dvd, jos neiti ottaisi jotain oppia siitä. ;D 

Suunnitelmia

Nyt voi sanoa että Lunaltakin loppuu lomailu, ensiviikolla tokon pitäisi taas alkaa meidän osalta. Tuli tässä myös ilmottauduttua syyskuussa alkavaan Koirakeitaan agilityn alkeet kurssille sekä samaisen paikan tokokurssille. Mietin pitkään viitsinkö ilmottautua molempiin kun tunnit ovat samana päivänä, agility klo 18.30-19.30 ja toko klo 20-21. Pohdin että jaksaako Luna enää keskittyä tokoon, jos on ensin ollut agilityssa, mutta kun mietin että koirakkoja on kummallakin tunnilla parhaimmillaan 6, joten se aika mitä yksi kerkee treenaamaan on aika lyhyt. Eikä agility kestä kuin neljä kertaa, kun toko on pidempi 13 kerran kurssi. Eli syksyllä voi olla aika dööd dogi sunnuntaisin tai ainakin neljä sunnuntaita. Systeri myös miettii pitäisikö hänen ilmottautua Lolan kanssa samalle agilitykurssille.

Meillä on myös pidetty viikko treenejä mummin kanssa, missä mummi on tullut meille ja mennyt Lunan kanssa lenkille. Jostain syystä Luna ei siis edelleenkään välitä mummista, vaikka on nähnyt tätä ties kuin monta kertaa ja joka kerta mummi on antanut sille herkkuja. Ideana siis on että mummi voisi viedä tytön lenkille niinä päivinä kun meillä kaikki osuvat aamuvuoroon ja Lunalla olisi pitkä yksinoloaika. Kyllä Luna pystyy sen kahdeksan tuntia pidättämään ihan ongelmitta ettei kyse ole siitä vaan pikemminkin että sillä nyt olisi edes hetken seuraa ja pääsisi ulos kävelemään. 

Aloitimme harjoittelut maanantaina, jolloin itse olin vapaalla, niin että mummi tuli meille ja lähdimme yhdessä lenkille. Jossain vaiheessa annoin remmin mummille ja loppulenkin Luna sitten vilkuilikin silmät pyöreenä kulmiensa alta et mitä pahusta tässä tapahtui. Tyttö yrititti myös koko ajan kävellä mun jaloissa ja minä siinä hyppelihdin sitten aina tien puolelta toiselle. Sen verran tuo stressasi mummia että se jopa unohti pissata vaikka kävelimme hieman vajaa 2 km.

Tiistaina sitten mummi tuli meille kun kukaan ei ollut kotona. Luna piiloutu mun tietokonepöydän alle, mutta yllättäen kun mummi pöydän nosti ei se lähtenyt karkuun. Mummi sai jopa pannan laitettua, mutta sitten teki virheen mennessään hakemaan jääkaapista herkkuja, kun tytsy ei suostunut nousemaan ylös. Luna livahti silla välin kevythäkkiinsä, mistä mummi ei saanut sitä enää pois.

Loppuviikko onkin harjoiteltu sitä että joku on ollut meillä täällä kotona ja nyt on edistytty siihen vaiheeseen että Luna suostuu menemään jopa ulos asti mummin kanssa. Jonkun on tosin pitänyt laittaa remmi ensin, sitä mummi ei saa vielä laittaa. Ulkona tyttö vilkuilee meidän perään (tämä vahvistettiin ikkunasta vakoilemalla), mutta suostui kyllä kävelemään sitten eteenpäin mummin kanssa.

Huomenna mummi tulee taas niin ettei kukaan ole kotona, saa nähdä saako se Lunaa ulos vai ei.

Iskä, jota Luna on määrällisesti nähnyt vähemmän kuin mummia, sai sitten nostaa Lunan jopa syliin.

Tuli myös kaivettua ompelukone kaapinpohjalta ja tehtyä Lunalle uusi panta. Edellinen alkoi olla jo niin likainen ja siinä meni myös tuo puolikurraketju kierteellä joten tyynesti leikkasin ketjun vanhasta pannasta ja laitoin uuteen.

Nää cockerin korvat kyllä piilottaa kaiken...

Ja puhtaana uuteen viikkoon.

Mielessä on myös käynyt että voisi jopa harkita menemistä viralliseen näyttelyyn syksyllä. Luna on kumminkin oppinut suht hyvin sietämään tuomarin katsomisen ja koskemisen. Tosin tyttö on cockeriksi aika vähäkarvanen (ainakin vielä) että saisi nähdä millaisen arvostelun se voisi saada... Pitää kysäistä trimmaajalta kun sinne mennään syksyllä.

Lolan kotiinpaluu ja blogihaaste

Viime kerralla kerroin kuinka koirakaksikko on edistynyt yhteiselossaan, no ihan täydellisesti ei päästy loppuun asti. Viime tekstin jälkeen Luna on kahdesti käynyt ärhäkämmin Lolan päälle, kummallakaan kerralla tosin minä en ole ollut paikalla, vaan ensimmäisellä äiti ja systeri ja toisella vain äiti. Kummallakaan kerralla ei heidän mukaansa ollut mitään erityistä syytä miksi Luna "suuttui".

Ensimmäisessä tapauksessa Luna oli sängyllä, jonne systeri yritti Lolaa houkutella ja kun Lola oli tulossa kävi Luna sängyltä päälle. Toisella kerralla saman sängyn luona äiti kutsui Lolaa sängylle ja Luna kävi sitten takaapäin päälle. Molemmilla kerroilla tilanteeseen puututtiin, koska Lola ei jostain syystä osaa puolustaa itseään, joten ne eivät kestäneet kuin hetken eikä Lola koskaan ole verta vuotanut jälkeenpäin tarkastettuna. En tiedä pitiki Luna sänkyä jotenkin omana alueenaan vai mitä, mutta kun myöhemmin sitten kokeilemalla kokeilin että innostin koiria ja pyysin Lolaa tulemaan sängylle ei kumpikaan reagoinut mitenkään poikkeavasti.

Tänään on sitten Lolan kotiinpaluu.

Mutta noita kahta tilannetta lukuunottamatta, on tytöillä mennyt hyvin. Lola ei siis ole ottanut hirveästi nokkiinsa kimppuunkäymisistä vaan on edelleen uskaltanut liikkua omilla jaloillaan. Lunakin uskaltaa tulla syömään luuta ihan Lolan viereen ja jättääkin luun välillä siihen vaikka itse lähtee. Lola puolestaan yhä enemmän ja enemmän pysyy paikallaan, kun Luna tulee viereen nukkumaan eikä heti siirry kuten ennen.

Otin töistä pahvilaatikon Lunalle, jos se innoistusi sen tuhoamisesta mieluummin kuin mun tavaroiden.

Tiistaina kävimme Lunan kanssa taas tokoilemassa. Ennen tuntia kiertelimme koirakoulu alueen lähipiirissä. Luna ei hirveästi arvosta näitä tällä hetkellä jokaisessa kadunkulmissa olevia vaalimainoksia ja jos mainos on tarpeeksi iso saa se Lunan haukkumaan ja murisemaan. Tuo pöhkö taitaa luulla siinä olevan oikea iso ihminen. :D
Tokotunnilla jatkoimme osaltamme seuraamisen harjoittelua ja ehkä hiljalleen siinä edetään. Kontaktin ylläpito on edelleen hankalaa. Luna pitää välillä todella hyvin kontakin, mutta vilkuille välillä muualle ja välillä seuraa kyllä nätisti oikeassa kohdassa, mutta kontaktista ei ole tietoakaan. 2 minuutin paikallamakuu harjoitus meni taas todella hyvin, vaikka naapuri lähtikin liikkeelle Luna pysytteli paikallaan ja yllättäen piti kontaktinkin.

Viikonlopuksi lähdettiinkin sitten Saloon tädin luo kyläilemään. Ensimmäinen ilta ja yö meni aika sähläten, kun tädillä on innokas 5-vuotias saksanseisoja Topi. Lola rakastaa Topia ja heittäytyy selälleen tämän eteen aina kun mahdollista, mikä pidemmänpäälle on aika ärsyttävää ja koko ajan saa olla komentamassa tyttöä ylös. Luna taas pitää kyllä Topista, mutta ei tykkää sillon kun toinen on liian innokas. Tällöin Luna ärähtää todella herkästi eikä Topi meinaa ymmärtää ja menee työntää kuononsa uudestaan liian lähelle. Yöllä sitten Lola halusi nukkua tädin ja tämän miehen vieressä (Lola palvoo tädin miestä kun se antaa joka välissä herkkupaloja. Lola normaalisti meinaa lopettaa syömisen siellä ihan sen takia kun sillä on vatsa täynnä namuja). Ei siinä muuta, mutta monta kertaa yön aikana Lola heittäyty selälleen Topin eteen ja häntä löi lattiaan sellaisella voimalla että kaikki aina heräsi siihen. Lunakin aloitti murinan joka kerta herätessään. Koirat myös juoksivat alakerrassa muutamaan kertaan yöllä.

Lauantaina menimme sitten Salon koirahallille, jonka olin taas vuokrannut agilityä varten. Vuorottelimme Lolan ja Lunan kanssa (molemmat yleensä vetivät radan 2 kertaa ja sitten vaihdettiin) esteillä, ihan sen takia että Luna ei osannut keskittyä Lolan juostessa vaan sen piti mennä koko ajan räksyttämään tämän vierelle.

Hieman oli aluksia hakemista molemmilla koirilla (ja ohjaajilla) miten nyt pitikään toimia, mutta loppua kohti alkoi sujumaan koko ajan paremmin. Luna tosin veti ihan omia reittejään usein, eikä halunnut kuunnella luoksekutsua. On se tosin huvittavan näköistä kun koira vetää jotain ihan omaa rataansa. (Luna siis juoksi päämäärättömästi milloin putkeen, milloin A-esteelle ja seuraavaksi hyppäsi parin esteen yli ennen kuin suostui tulemaan luokse.) Putkiestekin oli mukavampi ylittää kuin mennä läpi. Se mistä annan pisteet Lunalle on pujottelukepit, ne tyttö vetää Lolaa paremmin. Ehkä ei siis olla ihan valmiita edes möllikisoihin tuon kanssa.

Agilityn jälkeen olikin saunan vuoro. Molemmat koirat tulivat ylimmälle lauteelle lämmöstä nauttimaan. Tai Lola nyt ainakin nautti, Luna saattoi tulla vain koska Lolakin tuli. Pesun ja kuivattelun jälkeen olikin turkin selvityksen vuoro. Lola jaksoi vielä haroitella vastaan, mutta Luna oli päivän juoksemisesta niin väsynyt että se vain hiljaa öirisi kun käänsin sen kyljelleen harjaamista  varten.

Seuraavana yönä kukaan ei jaksanut liikkua. :D

Vierekkäin alkaa olla hyvä nukkua,

Luna löysi Topin luun.

Kaikki luut pitää olla lähettyvillä ettei vaan kukaan niitä vie.

Palaten hieman ajassa taaksepäin, olin tuossa jonkun aikaa sitten ostanut Antassusta pantatarvikkeita, ajatuksena että teen molemmille omat pannat. Hertan ja Kertun blogista löysin ohjeen jonka mukaan ompelin pannat ensimmäistä kertaa. Lolan pannasta näkyy että jälki on kaikkea muuta kuin siistiä, Lunan panta taas on jo huomattavasti paremmalta jäljellä, mutta siinä ärsyttävästi meni vahingossa ketju kierteelle. Panta kyllä toimii, mutta meinaa osittain kääntyä nurinkurin kun Luna vetää.

Molemmat pannat ovat kestäneet yllättävän hyvin, vaikka hieman ensin epäilin omia ompelutaitoja. Lunan pannan yritin ommella kestävämmäksi kun sillä on tapana välillä vetää kunnolla, varsinkin jonkin hajujäljen löydettyään.

Cockerin korvat on kyllä semmoiset että yritä siinä ottaa kuvaa pannasta kun mitään et näe korvien alta...

 SITTEN HAASTEESEEN

Olipa Kerran Priya -blogin kirjoittaja Milli haastoi vastaamaan 11 kysymykseen (eli tätä blogiakin joku jopa seuraa?!).

1. Mikä on tarina koirasi nimen takana? Tarkoittaako se jotain?

Luna -nimen päätin jo varmaan 8-9 -vuotiaana, kun telkkarista tuli Sailor Moon -anime, jossa päähahamolla oli toverinaan Luna -niminen kissa. Muistan silloin jo pohtineeni että kun joskus hankin koiran annan sille nimeksi Luna. Hieman kyllä ärsytti kun juuri ennen pennun tuloa kuono.fi julkaisi artikkelin, missä Luna oli (ja oli myös tänä vuonna) suosituin koiran nimi. No sinälläänhän se ei pidä paikkaansa, kun tuskin on kaikki maalla asuvat mustit ja murret laskettu mukaan, mutta silti...
Ja Luna siis tarkoittaa kuuta, jos joku ei tiennyt. :)

2. Millä nimellä lepertelet koiraasi?

Lunasta useimmiten tulee Lunnu mutta myös kutsun sitä nimillä Hönö, Höntti, Vauva, Neiti, Beibi.

3. Jos koirasi oppisi yhtäkkiä puhumaan, mikä olisi sen ensimmäinen sana?

Tämä onkin vaikeempi, ihan yhtä sanaa en keksi, mutta jos lauseen saa sanoa voisi se olla "anna tänne nyt se". Yleensä kun treenataan, menee Lunalta jossain vaiheessa hermot ja se alkaa komentamaan kuin yrittäen sanoa että nyt tänne se herkku/lelu!

4. Millä nimellä kiroat koiraasi?

Täytyy myöntää että mulla ei oikeastaan ole ollut montakaan tilannetta missä koiraa on tullut kirottua. Oma luonteeni on hieman semmoinen että jos löydän jotain tuhottuna niin kohautan olkiani ja siivoan jäljet. Ja jos on tilanne missä Lunaa on toruttava vältän tämän nimen käyttöä. Mutta sanotaanko nyt että varmaan perus "Tyhmä" semmoinen mitä on tullut käytettyä.

5. Jos voisit kertoa koirallesi yhden asian suomeksi niin että se ymmärtäisi sen, mikä se olisi?

Se että se on mun rakkain? Tai olettan että se osaa sen jotenkin aavistaa, niin toinen vaihtoehto olisi että vieraita ei oikeasti tarvitse pelätä. Luna kun edelleen on vierasarka vaikka paljon edistystä on tapahtunut, voisi elämä olla hieman helpompaa jos tuo nyt joskus oppisi että vieraat ei yritä sitä syödä.

6. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi?

Vieraassa porukassa hiljainen ssivussa olija, mutta tutustuttuaan ei pysty pitämään suutaan kiinni ja on kaikessa heti mukana.

7. Jos koirasi voisi kertoa sinulle yhden asian suomeksi, minkä luulet sen olevan?

Hmm. Todenäköisesti se haluaisi että lopetan sen säännöllisen pesemisen ja harjaamisen. :D

8. Jos koirasi osallistuisi kykyjenetsintä-kilpailuun, mikä olisi hänen esityksensä? 

Temppuilu todennäköisesti. Tuo tykkää tehdä temppuja palkkion toivossa.

9. Kaikki koirat ovat yksilöitä. Millä tavalla koirasi on perinteinen rotunsa edustaja ja  millä lailla se poikkeaa massasta?

Kun ollaan perheen kesken on tuo normaali cockeri. Oikein perherakas, innostuneena on kaikessa mukana ja lenkkeillessä mennään häntäheiluen nenän perässä. Poikkeava se on vierasarkuutensa tähden, cockerin kuuluisi rakastaa kaikkia vieraita, mutta Luna nyt ei tunnu sitä tietävän.

10. Mitä koirasi tekisi koko päivän jos se saisi valita ihan vapaasti?

Juoksisi jälkien perässä metsässä vapaana.

11. Miten päädyit valitsemaan juuri sinun koirasi? Miten valitsit rodun, kasvattajan ja sopivan pennun?

Cockereita meillä on ollut suvussa mummista lähtien, joten tiesin millainen se on ja että se on mulle sopiva, moneen harrastukseen sopiva rotu. Kasvattaja valikoitui muutamasta syystä, yksi oli punainen pentue (halusin siis juuri punaista cockeria), toinen oli pentueen ajoitus (pentujen luovutusikä osui hyvin keväälle että pystyin olemaan alkuksi pennun kanssa kotona), kolmantena oli se että oli pitkään cockereita kasvattanut kasvattaja sekä vanhemmat olivat terveet.
Pentueessa oli 2 narttua ja 2 urosta ja kun narttua haimme ei ns. "valinnanvaraa" ollut paljoa. Kasvattaja ensin oli antamassa meille toista narttua, mutta ensimmäisen käynnin jälkeen otti myöhemmin yhteyttä että haluaisimmeko sittenkin sen toisen pennun, joka meidän agilityn harrastussuunnitelmaan olisi luonteeltaan parempi. Ensimmäinen tyttö oli siis hissukka ja tämä toinen paljon energisempi, aina menemässä ja jokapaikassa ensimmäisenä. Niimpä meille tuli sitten pennun vaihto ja haimmekin toisen tytön kotiin.

12. Mikä on koirasi motto?

"Nyt mennään ja lujaa!" Kuvaten sitä että kun Luna jotain päättää niin se kyllä lähtee ku raketti.

Näitä olikin sitten 12. :D

Haastan jotakuita hieman myöhemmin. :)