Epistelyä

Sunnuntaina kävimme Koirakoulu Taitoa Tassuihin järjestämässä uusien tilojen avajaisagilityepiksissä. Systerin kaveri oli alunperin kysellyt oltaisiko me menossa ja koska minulla oli vapaata töistä niin päätettiin osallistua. Mietin kyllä jonkin aikaa uskallanko osallistua, kun minulla on polvi kipuillut edellisviikon perjantaista asti ja jo nopeahko kävely saa polven kipuilemaan enemmän, niin miten se kestäisi agilityradalla juoksemista. Olen sitten tämän viikon syönyt särkylääkkeitä ja levittänyt kylmägeeliä polveen, mutta siitä huolimatta se ei vieläkään ole normaali. On se onneksi lähtenyt jo hieman paranemaan, pystyn kävelemään kotona ja töissä lyhyitä matkoja täysin kivuitta, mutta pidemmät lenkit Lunan kanssa tekee yleensä loppuvaiheessa kipeää.  Kipu myös tulee esiin vain liikkeessä, paikalla ollessa se ei tunnu ollenkaan. En sitten tiedä taipuuko polvi jotenkin oudosti sitten kävellessä/juostessa mikä tekee sen kivun.

Mutta koska sunnuntaina polvi oli siedättävässä kunnossa, nappasin särkylääkepillerin ja laitoin kipugeeliä polveen ja jalkoihin tukevat lenkkarit ja lähdettiin aksaamaan.

Olimme hakeneet Lolankin lauantaina kaatosadetta uhaten, jotta vanhempikin neiti pääsisi aksaamaan. Takaisku tosin tuli esiin, kun olimme lauantai-iltana kentällä treenaamassa. Lolalla oli nimittäin juoksut alkanut. Epiksiin ei saanut juoksuiset nartut osallistua, joten jouduimme heittämään vanhemman neidin sunnuntaina takaisin kotiin.

Kävimme hakemassa systerin kaverin E:n ja tämän 9 kuukautisen borderin Vanillan kyytiin. Systeri oli tyttyöjen kanssa takapenkillä, kun E. ja Vanilla tulivat etupenkille. Luna hieman ärisi heidän tullessa autoon, mutta rauhoittui nopeasti todetessaan, että ne eivät ole siitä mihinkään lähdössä. Jätimme Lolan matkalla kotiin. Epikset pidettiin Helsingin Konalassa. Olimme paikanpäällä hieman vajaata tuntia ennen oletettua supermöllien alkua. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen menimme lähellä olevalle Kartanonhaan puistoon kävelemään. Ilma oli silloin vielä todella hiostava.

E. antoi Vanillan kulkea vapaana ja hyvin tuli neidistä esiin paimenkoiraluonne. Se juoksi about seitsemän metriä eteenpäin, pysähtyi ja katsoi taakseen että kaikki oli mukana ennen kuin jatkoi matkaa. (Nyt kun olisin ollut järkevä olisin ottanut tästä kuvaa, mutta eihän tällainen tule esiin kuin vasta jälkeenpäin.) Mietin Lunankin päästämistä irti, mutta puistossa oli sen verran porukkaa ja pyöräliikennettä, että koin sitten turvallisemmaksi pitää neidin hihnassa. Saavuimme lammenreunaan ja Luna tietysti lähti vetämään vettä päin. Mietin siinä hetken viitsinkö päästää neitiä uimaan, mutta sopivan ranta-alueen löytyessä en viitsinyt sitä estelläkään. Vesi oli kumminkin puhtaan näköistä ja lähimmät vieraat ihmiset useamman metrin päässä, joten otin pannan pois ja Luna ryntäsi veteen. Hetken aikaa se siinä kahlaili ja pari kertaa nouti pientä oksaa, minkä siitä rantavedestä löysin. Näköjään pari muutakin oli pohtinut koirien uittamista siinä, koska kun Luna meni veteen, ilmestyi heti muitakin koiran uittajia muutaman metrin päähän. :D Kotona sitten naureskelin kun katsoin, että tuon vesialueen nimi oli Mätäjoki. Onneksi nimi ei kuvannut vettä ollenkaan.

Jatkoimme sitten matkaa ja Lunalla oli selvästi märkänä mukavampi olo. Palasimme hallille 15 minuuttia ennen supermöllien alkua. Tilat olivat siis uudet ja odotustilana toimi heidän tokotilansa. Ensimmäinen iso puute uusissa tiloissa tuli esiin heti sisälle mennessä, siellä ei ollut ilmastointia. Odotustila oli ehkä 10mx15m, ulkona ukkosta edeltävä tunkkainen kuumuus ja sisällä hallissa 19 koiraa ihmisineen, joten voin sanoa että siinä odotellessa oli todella hiostava. Ainakin kaikilla muilla paitsi Lunalla, jolla oli uinnin jälkeen varmaan ihan mukavat oltavat.

Vanilla

Supermöllirata oli todella lyhyt, kokonaisuudessaan 8 estettä, koska tila ei ollut mikään iso. Sinällään ihan hyvä, totesin että juoksua ei tule paljoa, joten minun kipeä polvi ei joutunut hirveälle rääkille. Meille annettiin runsaasti (10 minuuttia) rataantutustumisaikaa, mutta ei sitä tarvinnut kuin pari kertaa käydä läpi ja se oli siinä. E. ja Vanilla oli vuorolla 17 ja minä Lunan kanssa vuorolla 19. Vuorot etenivät nopeasti kun rata oli niin lyhyt. E. ja Vanilla vetivät vuorollaan puhtaan radan, jonka jälkeen me menimme Lunan kanssa radalle. Ajattelin se olevan lastenleikkiä, koska olimmehan tehneet paljon vaativampiakin ratoja, mutta ei se nyt ihan niin ollutkaan. Lunalla oli niin paljon energiaa, että se sitten ei seurannutkaan minua niin kuin piti. Ensimmäiseen putkeen asti meni ihan hyvin, mutta sitten Luna jostain syystä kääntyi suoraan viitosesteelle. No eikun koira takaisin ja jatkettiin rata loppuun. Ajattelin että minä ohjasin väärin ja seuraavalla kerralla parempi yritys.

Toinen kierros koitti ja jälleen sama juttu. Tällä kertaa tosin varmistin että itsellä on kroppa menossa kohti nelosestettä ja ohjaankin oikein, kun Luna tuli putkesta katsoin että se lähtee oikeaan suuntaan, kun käänsin katsetta kohti nelosestettä näinkin silmäkulmasta kuinka neiti teki yllättäen 90-asteen käännöksen. En siinä sitten kerennyt kuin kääntyä katsomaan kun Luna oli jo hypännyt uudestaan väärän esteen. Minä jäin siinä vaan tyhmänä osoitin edelleen nelosestettä ymmärtämättä miten tässä nyt taas näin kävi. No eikun rata taas loppuun, nelosesteen jälkeen Luna kääntyi väärään suuntaan, mutta sai sen korjattua. Viitosesteen jälkeen se sitten oikeastaan karkasi putkeen, jolloin aikalailla heitin hanskat tiskiin. Luna ei oikeasti seurannut minua pahemmin ollenkaan. Tämä jälkimmäinen suoritus on tässä videolla, koska tuo 90-asteen mutka naurattaa minua sen verran. :D

Tuloksia odotellessa käytin ympäröivää häiriötä hyväksi ja treenailin tokoa. Luna oli seuruussa ihan hyvin messissä, tosin lattialle pudonneet herkut saivat neidin kuonon laskeutumaan alas. Kaukot ja seuruusta maahanmenotkin sujuivat, mitä Luna lopun istumaannousussa ennakoi pari kertaa.

E. ja Vanilla tekivät toisenkin radan puhtaasti ja näillä suorituksilla sijoittuivat kolmanneksi. Sitten pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajelemaan kotia päin. Nyt ei Lunakaan enää sanonut mitään vaikka E. ja Vanilla tulivat auton kyytiin. Kotimatkalla sitten iski aivan hirveä kaatosade. Auton ikkunasta ei meinannut nähdä ollenkaan ulos, mutta onneksi olimme juuri päässeet moottoritieltä pois ja vauhtia sai pudottaa reilusti. Heitimme E:n ja Vanillan kotiinsa, minkä jälkeen Lunakin pääsi kotiin lepäilemään.

Ilmoitin Lunan 23.7. Oulunkylässä olevaan tokokokeeseen ja nyt vain toivon että neidin juoksut eivät alkaisi ennen sitä. Laskennallisesti juoksujen pitäisi osua enneminkin elokuuhun, mutta pientä merkkiä (pääasiassa haistelun lisääntymistä) on jo nyt näkyvissä. Mutta jos nyt kävisi niin hyvin, että juoksut ei vielä alkaisi ja saisimme Lunan kanssa meidän viimeisen ALO1 tuloksen, ei tarvitsisi kokeista hetkeen stressata vaan pääsisi keskittymään avoimen luokan liikkeisiin

PS. Tein sivun mihin kirjaan ylös tämän vuoden kulut, Jos jotakuta kiinnostaa miten onnistun tuhlaamaan palkkani miten paljon cockerinkokoinen harrastuskoira kustantaa vuodessa.
Kulu sivun löydät sivupalkista Lunan kuvan alta tai TÄSTÄ.

Lisää epistelyä

Välillä ovat ihan viekukkain. 

Agilityssä meillä tuntuu nykyään olevan pelkästään ratoja. Ei siinä sinällään mitään vikaa ole, radat ovat kivoja ja vauhdikkaita, mutta kyllä välillä tekisi mieli treenata hieman erilaisia esteitä. Esimerkiksi kontaktiesteitä (A-este, puomi) sekä keppejä olisi kiva harjoitella välillä. Varsinkin kepit on sellainen mitä haluaisin päästä neidin kanssa treenaamaan.

En sitten tiedä miten uudet esteet sopivat muiden ryhmäläisten tasoon. Lolan kanssa nyt ei olisi ongelmaa, mutta kaksi muuta koiraa ovat sitten enemmän sähläävää sorttia.

Perjantain radalla oli kokonaisuudessaan 17 estettä. Ainoat hieman hankalat osiot olivat esteet 6&7 sekä samat esteet toisesta suunnasta eli 12&13. Menosuunnassa ongelman tuotti aluksi koiran kääntäminen kuutosputken jälkeen seiskaesteelle. Ohjaaja jää siis kuutosputken loppuun odottamaan ja ohjaa koiran siinä oikealle puolelle, jossa koira pitäisi saada tekemään käännös (koirasta katsottuna) vasemmalle. Paint-töherrys havainnollistamassa asiaa. Takaisin tullessa sitten koira piti lähettää ns. sokeaan putkeen, eli ohjaaja pysähtyi esteen ja putken väliin ja siitä ohjata koira esteen jälkeen heti putkeen. Lunalla on nuo putket muutenkin tuottaa aina välillä ongelmia, joten olin varma että tämä on meillä se hankalin kohta. Ei se sitten lopulta ollutkaan, neiti meni melkein joka kerta ihan nätisti sinne putkeen. Minä siinä tosin joka kerta pohdin että kääntyyköhän se sieltä heti pois. Paint-kuva numero kaksi yrittää kuvata tätä kohtaa.

Meillä oli hieman suunnitelmissa lähteä vaunuilemaan pitkästä aikaa viikonloppuna, mutta kelien ollessa märkiä päätettiin sitten olla menemättä. Alueen tiet kun ovat kaikki hiekkateitä, joten lumien sulaessa ne ovat sitten todella kurasia. Lolaa ja Lunaa saisi olla joka kerta ulos lähtiessä pukemassa ja vaatteista huolimatta niiden turkit imee vettä ja kuraa lenkkeillessä. Vaunulla on myös todella hankala pestä koiraa, kun ymmärrettävästi kaikki ei halua koiraa pestävän yleisessä suihkussa. Joten siinä sitten pitäisi kantaa kastelukannulla vettä ja yrittää yhdellä kädellä pitää koirasta kiinni ja toisella hieroa kuraa pois, samalla kun toinen henkilö kaataa vettä päälle. Päätimme siis jättää tällä kertaa tämän rumban kokematta ja jäädä kotiin. Märkäähän täälläkin oli, mutta tytöt sai tarvittaessa heitettyä suihkuun. Viikonloppu kului aikalailla Cruftsin livelähetystä seuraten, kannustaen aksaavia cockereita sekä näyttelyosiossa valiten ne omat suosikit (jotka kyllä tällä kertaa erosi tuomarin valinnoista melkein joka kerta).

Yritin saada Lunan katsomaan Cruftsin agilitykisoja ja ottamaan oppia.

Koska emme lähteneet vaunulle, niin sunnuntaina osallistuimme uusiin agilityn supermöllikisoihin. Kisat oli jälleen HSKH:n järjestämät Vantaan Ojangossa Racinel-Areenalla. Kisat alkoivat 15.30, ja järjestys oli maxi-mini-medi. Minä muistin että kisat olisivat alkaneet tasan 15.00, joten tuli lähdettyä kotoa ehkä turhan ajoissa. Maxien radat olivat vasta alkupuolella kun perille pääsimme ja niitä olikin sitten reilusti. Ennakoilmottautuneita maxistartteja oli 33kpl, mutta kokonaisuudessaan lähtöjä olikin sitten 60kpl. Minejä oli ennakkoilmoittautunut 25, lopullinen määrä 41. Siinä sitten meni melkein parituntia odottaessa. Pidimme koirat autossa sen aikaa kun kävimme ilmoittautumassa ja katsomassa rataa. Rata näytti jälleen helpolta, tosin niinhän se näytti edelliselläkin kerralla. Hetken päästä haimme koirat ja kävimme lyhyen lenkin ennen sisälle menoa.  Sitten odoteltiin. Siinä odottaessa treenailin hieman tokoa ja Lunaa ei pahemmin ympärillä oleva meteli häirinnyt. Seuruu sujui todella hyvin, vaikka otin vain muutaman metrin pätkiä ja kaukoissakin kuunneltiin.

Supermöllirata

Kun minit olivat loppupuolella, kävimme heittämässä koirat takaisin autoon. Tällä kertaa ei ollut äiti mukana niitä pitämässä, eikä minulla ollut sellaista häkkiä mihin molemmat mahtuisivat. Siinä kyllä pohdittiin, että jos Luna laitettaisiin häkkiin ja Lola solmittaisiin hihnasta siihen häkkiin kiinni, mutta todettiin kumminkin paremmaksi laittaa koirat hetkeksi autoon. Pitää varmaankin hankkia sellainen häkki, johon oikeasti saisi molemmat laitettua. Olimme 5 & 6 vasta vuoroissa, joten kun rataantutustuminen päättyi, kerkesimme hakemaan tytöt hyvin ennen omaa vuoroa. Medejä oli ennakkoilmottautunut 20 starttia, kokonaisuudessaan startteja oli 29.

Rata oli tällä kertaa oikeasti hieman helpompi. Ainoa missä koin että voisi olla ongelmia, oli 2. putken jälkeen sekä 9-10 putket, joissa jos ohjaaja oli myöhässä saattoi koira juosta seuraavaan esteeseen nähden väärällä puolella. Starttasimme Lunan kanssa neljäntenä (yksi koirakko uupui). Lähdimme hyvällä vauhdilla liikkeelle, ja omista pikkukömmähdyksistä huolimatta teimme puhtaan radan ajalla 22,82s (ihanneaika 37s).

Tämä kuva on edellisestä mätsäristä, molemmilla ovat tavat kerjätä.

Seuraavaksi meni systeri Lolan kanssa radalla. Rata alkoi heillä todella hyvin, mutta sitten keskellä rataa Lola päättikin tulla minun luokse. Vanhempi neiti ei kuunnellut ollenkaan kun systeri huusi sitä takaisin, vaan Lolalla oli katse minussa ja neiti laukkasi radalta ulos. Minä yritin sitten siinä radan ulkopuolella napata Lolaa kiinni ja ohjata takaisin radalle, mutta hieman se tuotti hankaluuksia kun pidin toisella kädellä Lunasta kiinni. Lolalle sanoin hieman vahvemmin paikka käskyn, mihin Luna reagoi alkamalla ärisemään Lolalle. No, kuten arvata saattaa niin tuo herkkishän ei sitten halunnut tietenkään tulla luokse kun minä komennan ja Lunakin ärisi vieressä. Lopulta sain napattua Lolaa niskasta kiinni ja ohjasin sen takaisin radalle. En sitten pystynyt seuraamaan rataa loppuun, kun Lunan kierrokset nousivat välikohtauksesta sen verran että se aloitti ääntelemisen, joten minulla meni hetki saada neiti rauhoittumaan.

Toisella kierroksella teimme jälleen puhtaan radan, parantaen aikaakin pari sekuntia (20,51s). Tällä kertaa omat ohjauksetkin sujuivat paremmin.

Systerilla ja Lolalla oli toisellakin kierroksella hieman ongelmia, mutta sujui se paljon paremmin kuin ensimmäinen kierros. Minä yritin hieman kurkkia rataa niin että silmät olivat juuri ja juuri aidan yli. Ajattelin että Lola ei varmaan näkisi minua siinä, eikä sitten lähtisi uudelleen radalta. Viimeinen virhe mikä radalla tuli, oli kyllä ohjaajan vika. Lola oli menossa putkeen aivan oikein, kun systeri sitten kielsikin sitä. Systeri huomasin virheen itsekin, vanhempi neiti oli kuulemma näyttänyt siltä että se on menossa putken ohi. Lopputulos 10vp, aika 28,34s.

Mulla on välillä hieman ahdasta nukkua 

Ensimmäiset agilityepikset

Sunnuntaina kävimme ensimmäisissä agilityepiksissä Vantaan Racinel–Areenalla. Ilmoitimme sekä Lolan että Lunan supermölliluokkaan, missä ei ollut kuin hyppyjä ja putkia. Ensimmäinen agilityn kisatilanne oli kumminkin kyseessä.

Kyllä sitä aina välillä voi maata vierekkäin.

Lähdimme kotoa tuntia ennen oman luokkamme alkua ja pienen seikkailun jälkeen pääsimme perille. Ojangossa oli tietöiden takia tiet muuttuneet ja navigaattorihan ei näitä uusia reittejä tunnista, joten ajoimme ensin oikean liittymän ohi. Halli oli lämmitetty ja omasta mielestä mukavan tilava vaikka koiria oli paljon.

Kävimme ilmoittautumassa ja katsomassa medi-luokan listaa. Minä olin Lunan kanssa heti ensimmäisenä ja systeri meidän perään Lolan kanssa toisena. Täytyy sanoa että en olisi halunnut olla heti ensimmäinen, kun en voinut ensin nähdä muiden ratoja, mutta minkäs sille voi. Rata oli kumminkin helppo, 12 estettä kokonaisuudessaan, eikä mielestäni mitään liian vaativia käännöksiä. 

Rataan tutustumisen jälkeen pääsin Lunan kanssa kentälle. Neiti otti varaslähdön. Minä olin jättänyt Lunan istumaan ja itse päässyt metrin-puolitoista ensimmäisen esteen ohi, kun käännyin koiraa kutsumaan. Neiti sitten olikin jo hypännyt ensimmäisen esteen ja oli siinä tulossa luokse. En keksinyt siinä nyt muuta kuin jatkaa matkaa, aloitin juoksemisen ja Luna meni ensimmäiseen putkeen ennen kuin kerkesin sitä edes sinne ohjeistaa. Matka jatkui ihan hyvin, tosin 5. putkella kerkesin hetken pelkäämään, että neiti kääntyy putkessa kun ohjasin sen sinne väärältä puolelta. Onneksi näin ei käynyt ja matka sai jatkua. Pääsimme 9. esteen yli hyvin, mutta 10. este olikin sitten se isoin ongelma. Minä juoksin esteen luokse, niin Luna juoksi esteen ohi ja hyppäsi sen sitten lopulta väärältä puolelta. Ei sille siinä mitään voinut ja jatkoin rataa, mutta Luna juoksi myös 11. esteen ohi. Virhepisteitä tuli siis 25.

Sitten oli systerin ja Lolan vuoro. Heilläkin alku lähti hyvin, mutta 10. esteellä Lolakin veti ohi, ei tosin niin paljoa ja systeri onnistui sen vielä korjaamaan, mutta siitä vanhempi neiti sitten jatkoikin matkaa 2. putkeen. Virheputken jälkeen loppurata sujui hyvin. Tulos 10 virhepistettä.

Toisella kierroksella meillä meni jälleen hyvin siihen 10. esteeseen asti, mutta Luna juoksi taas sen ohi. Jälkeenpäin ajateltuna, minulla taisi olla rintamasuunta eteenpäin, joten keholla kerroin virheellisesti että meidän matkamme olisi jatkunut suoraan. Olisi pitänyt joko hidastaa reilusti ennen estettä tai sitten vetää isompi kaarros, jolloin este olisi sijoittunut enemmän tytön eteen eikä sivuun kuten nyt. Loppurata meni sitten virheittä, eli tästä jäi 10 virhepistettä.

Systerin toinen kierros sujui myös hyvin, mutta 8. putken jälkeen Lolan hihna putosi taskusta ja sotkeutui systerin jalkoihin. 9. esteen yli Lunan vielä pääsi, mutta se oli jälleen pahamainen 10. este, minkä ohi neiti sitten juoksi. Lopputulos 10 virhepistettä.

Ei ne suoritukset nyt huonoja olleet ensimmäiseksi kisatilanteeksi. Lunalla oli riskinä se, että se olisi saattanut mennä kesken radan haukkumaan tuomarin ja Lolalla taas valikoiva kuulo. Kumpikin yllätti positiivisesti näissä, vaikka Lunalla oli ensimmäisellä kierroksella selvästi paljon virtaa, ei se lähtenyt kesken radan tuomarin luokse. Lola taas meni kyllä sen virheputken, mutta välillä se hyppää useammankin esteen ominpäin. Onneksi emme olleet ainoat joilla oli hieman vaikeuksia, oli siellä esimerkiksi basenji, joka juoksi yli puoli minuuttia ympäri rataa kuuntelematta omistajaansa ollenkaan. :D

Otimme äidin mukaan kisoihin, jotta se sai pidellä koiria rataantutustumisen ajan ja tarkoitus oli että hän olisi myös kuvannut suoritukset. Hänen kuvaaminen ei vaan oikein onnistunut, kun paluumatkalla autossa katsoin että puhelimesta löytyi 2 valokuvaa ja yksi 2 sekunnin videopätkä. En tiedä oliko puhelin sitten vain koko ajan tarkentanut itseään ja äiti oli luullut sen kuvaavan. :D

Maaliskuussa oli tuolla samassa paikassa uudet epikset, joten varmaan lähdemme sinne uudelleen yrittämään. 

Tämä kuva on iskältä, Luna pohti pöydällä olevan kakun maittavuutta.

Kävimme myös viikonloppuna juhlistamassa serkun 20-vuotissynttäreitä. Luna oli yllättävän nätisti ja antoi monenkin "vieraan" (mm. serkun isä sekä mummo) silittää itseään. Naurettiin kyllä Lunan ilmeitä, kun serkun isä silitti neitiä. Luna seisoi penkin vieressä ja vieras silittää sitä siinä penkillä istuen, tytöllä on häntä ja pää ihan alhaalla ja hieman kurkkii kulmiensa alta. Siltikään se ei siitä siirtynyt mihinkään. :D 

Luna innostui pelaamaan ilmapallolla, kun Lola taas leikki kuollutta sohvalla.

Tokosta vielä sen verran, että päätin muuttaa seuruussa meidän täyskäännöstä. Tähän asti olemme tehneet sen niin, että minä käännyn oikealle ja Luna kiertää ulkokautta ympäri. No, neiti kun jätättää helposti muutenkin, niin tämän täyskäännöksen jälkeen se aina jäi vielä enemmän jälkeen. Muutettiin se nyt niin että minä käännyn vasemmalle (siinä on kiva muistaminen, kun melkein 1,5 vuotta liike on tehty oikealle kääntyen) ja Luna tekee tiukan käännöksen. Melko nopeasti neiti tämän oppi ja voi sanoa että on meille paljon parempi suoritustapa. Lunan täyskäännös ei nyt ole ehkä se tyylipuhtain, mutta kouluttajan mukaan tällä suoritustyylillä siitä tuskin menee yhtään pistettä. Ja meille isona etuna neiti pysyy koko ajan oikeassa seuruukohdassa! Pääsemme nyt täyskäännöksen jälkeen jatkamaan matkaa ilman että Luna on jossain metrin päässä takana.

Luna on nykyään ainut narttu meidän tokoryhmässä.

Tänään oli meidän tokokoulutuspaikka laittanut Facebook-päivitystä, että tilat laajentuvat! Koirakeidas ilmoitti että uudet tilat sisältävät 300m2 toko/rallytokotilaa, sekä 400m2 agilitykenttää. Minusta on ihanaa että tilat suurenee, kyllä tuollakin treenasi, mutta nykyisissä tiloissa jos 6 koiraa teki seuruuta oli tilat hieman ahtaalla.