Epistelyä

Sunnuntaina kävimme Koirakoulu Taitoa Tassuihin järjestämässä uusien tilojen avajaisagilityepiksissä. Systerin kaveri oli alunperin kysellyt oltaisiko me menossa ja koska minulla oli vapaata töistä niin päätettiin osallistua. Mietin kyllä jonkin aikaa uskallanko osallistua, kun minulla on polvi kipuillut edellisviikon perjantaista asti ja jo nopeahko kävely saa polven kipuilemaan enemmän, niin miten se kestäisi agilityradalla juoksemista. Olen sitten tämän viikon syönyt särkylääkkeitä ja levittänyt kylmägeeliä polveen, mutta siitä huolimatta se ei vieläkään ole normaali. On se onneksi lähtenyt jo hieman paranemaan, pystyn kävelemään kotona ja töissä lyhyitä matkoja täysin kivuitta, mutta pidemmät lenkit Lunan kanssa tekee yleensä loppuvaiheessa kipeää.  Kipu myös tulee esiin vain liikkeessä, paikalla ollessa se ei tunnu ollenkaan. En sitten tiedä taipuuko polvi jotenkin oudosti sitten kävellessä/juostessa mikä tekee sen kivun.

Mutta koska sunnuntaina polvi oli siedättävässä kunnossa, nappasin särkylääkepillerin ja laitoin kipugeeliä polveen ja jalkoihin tukevat lenkkarit ja lähdettiin aksaamaan.

Olimme hakeneet Lolankin lauantaina kaatosadetta uhaten, jotta vanhempikin neiti pääsisi aksaamaan. Takaisku tosin tuli esiin, kun olimme lauantai-iltana kentällä treenaamassa. Lolalla oli nimittäin juoksut alkanut. Epiksiin ei saanut juoksuiset nartut osallistua, joten jouduimme heittämään vanhemman neidin sunnuntaina takaisin kotiin.

Kävimme hakemassa systerin kaverin E:n ja tämän 9 kuukautisen borderin Vanillan kyytiin. Systeri oli tyttyöjen kanssa takapenkillä, kun E. ja Vanilla tulivat etupenkille. Luna hieman ärisi heidän tullessa autoon, mutta rauhoittui nopeasti todetessaan, että ne eivät ole siitä mihinkään lähdössä. Jätimme Lolan matkalla kotiin. Epikset pidettiin Helsingin Konalassa. Olimme paikanpäällä hieman vajaata tuntia ennen oletettua supermöllien alkua. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen menimme lähellä olevalle Kartanonhaan puistoon kävelemään. Ilma oli silloin vielä todella hiostava.

E. antoi Vanillan kulkea vapaana ja hyvin tuli neidistä esiin paimenkoiraluonne. Se juoksi about seitsemän metriä eteenpäin, pysähtyi ja katsoi taakseen että kaikki oli mukana ennen kuin jatkoi matkaa. (Nyt kun olisin ollut järkevä olisin ottanut tästä kuvaa, mutta eihän tällainen tule esiin kuin vasta jälkeenpäin.) Mietin Lunankin päästämistä irti, mutta puistossa oli sen verran porukkaa ja pyöräliikennettä, että koin sitten turvallisemmaksi pitää neidin hihnassa. Saavuimme lammenreunaan ja Luna tietysti lähti vetämään vettä päin. Mietin siinä hetken viitsinkö päästää neitiä uimaan, mutta sopivan ranta-alueen löytyessä en viitsinyt sitä estelläkään. Vesi oli kumminkin puhtaan näköistä ja lähimmät vieraat ihmiset useamman metrin päässä, joten otin pannan pois ja Luna ryntäsi veteen. Hetken aikaa se siinä kahlaili ja pari kertaa nouti pientä oksaa, minkä siitä rantavedestä löysin. Näköjään pari muutakin oli pohtinut koirien uittamista siinä, koska kun Luna meni veteen, ilmestyi heti muitakin koiran uittajia muutaman metrin päähän. :D Kotona sitten naureskelin kun katsoin, että tuon vesialueen nimi oli Mätäjoki. Onneksi nimi ei kuvannut vettä ollenkaan.

Jatkoimme sitten matkaa ja Lunalla oli selvästi märkänä mukavampi olo. Palasimme hallille 15 minuuttia ennen supermöllien alkua. Tilat olivat siis uudet ja odotustilana toimi heidän tokotilansa. Ensimmäinen iso puute uusissa tiloissa tuli esiin heti sisälle mennessä, siellä ei ollut ilmastointia. Odotustila oli ehkä 10mx15m, ulkona ukkosta edeltävä tunkkainen kuumuus ja sisällä hallissa 19 koiraa ihmisineen, joten voin sanoa että siinä odotellessa oli todella hiostava. Ainakin kaikilla muilla paitsi Lunalla, jolla oli uinnin jälkeen varmaan ihan mukavat oltavat.

Vanilla

Supermöllirata oli todella lyhyt, kokonaisuudessaan 8 estettä, koska tila ei ollut mikään iso. Sinällään ihan hyvä, totesin että juoksua ei tule paljoa, joten minun kipeä polvi ei joutunut hirveälle rääkille. Meille annettiin runsaasti (10 minuuttia) rataantutustumisaikaa, mutta ei sitä tarvinnut kuin pari kertaa käydä läpi ja se oli siinä. E. ja Vanilla oli vuorolla 17 ja minä Lunan kanssa vuorolla 19. Vuorot etenivät nopeasti kun rata oli niin lyhyt. E. ja Vanilla vetivät vuorollaan puhtaan radan, jonka jälkeen me menimme Lunan kanssa radalle. Ajattelin se olevan lastenleikkiä, koska olimmehan tehneet paljon vaativampiakin ratoja, mutta ei se nyt ihan niin ollutkaan. Lunalla oli niin paljon energiaa, että se sitten ei seurannutkaan minua niin kuin piti. Ensimmäiseen putkeen asti meni ihan hyvin, mutta sitten Luna jostain syystä kääntyi suoraan viitosesteelle. No eikun koira takaisin ja jatkettiin rata loppuun. Ajattelin että minä ohjasin väärin ja seuraavalla kerralla parempi yritys.

Toinen kierros koitti ja jälleen sama juttu. Tällä kertaa tosin varmistin että itsellä on kroppa menossa kohti nelosestettä ja ohjaankin oikein, kun Luna tuli putkesta katsoin että se lähtee oikeaan suuntaan, kun käänsin katsetta kohti nelosestettä näinkin silmäkulmasta kuinka neiti teki yllättäen 90-asteen käännöksen. En siinä sitten kerennyt kuin kääntyä katsomaan kun Luna oli jo hypännyt uudestaan väärän esteen. Minä jäin siinä vaan tyhmänä osoitin edelleen nelosestettä ymmärtämättä miten tässä nyt taas näin kävi. No eikun rata taas loppuun, nelosesteen jälkeen Luna kääntyi väärään suuntaan, mutta sai sen korjattua. Viitosesteen jälkeen se sitten oikeastaan karkasi putkeen, jolloin aikalailla heitin hanskat tiskiin. Luna ei oikeasti seurannut minua pahemmin ollenkaan. Tämä jälkimmäinen suoritus on tässä videolla, koska tuo 90-asteen mutka naurattaa minua sen verran. :D

Tuloksia odotellessa käytin ympäröivää häiriötä hyväksi ja treenailin tokoa. Luna oli seuruussa ihan hyvin messissä, tosin lattialle pudonneet herkut saivat neidin kuonon laskeutumaan alas. Kaukot ja seuruusta maahanmenotkin sujuivat, mitä Luna lopun istumaannousussa ennakoi pari kertaa.

E. ja Vanilla tekivät toisenkin radan puhtaasti ja näillä suorituksilla sijoittuivat kolmanneksi. Sitten pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajelemaan kotia päin. Nyt ei Lunakaan enää sanonut mitään vaikka E. ja Vanilla tulivat auton kyytiin. Kotimatkalla sitten iski aivan hirveä kaatosade. Auton ikkunasta ei meinannut nähdä ollenkaan ulos, mutta onneksi olimme juuri päässeet moottoritieltä pois ja vauhtia sai pudottaa reilusti. Heitimme E:n ja Vanillan kotiinsa, minkä jälkeen Lunakin pääsi kotiin lepäilemään.

Ilmoitin Lunan 23.7. Oulunkylässä olevaan tokokokeeseen ja nyt vain toivon että neidin juoksut eivät alkaisi ennen sitä. Laskennallisesti juoksujen pitäisi osua enneminkin elokuuhun, mutta pientä merkkiä (pääasiassa haistelun lisääntymistä) on jo nyt näkyvissä. Mutta jos nyt kävisi niin hyvin, että juoksut ei vielä alkaisi ja saisimme Lunan kanssa meidän viimeisen ALO1 tuloksen, ei tarvitsisi kokeista hetkeen stressata vaan pääsisi keskittymään avoimen luokan liikkeisiin

PS. Tein sivun mihin kirjaan ylös tämän vuoden kulut, Jos jotakuta kiinnostaa miten onnistun tuhlaamaan palkkani miten paljon cockerinkokoinen harrastuskoira kustantaa vuodessa.
Kulu sivun löydät sivupalkista Lunan kuvan alta tai TÄSTÄ.