Lintukoira harjoittelee sorsan noutoa

Koda-tollerin omistaja kyseli tuossa uintikaveria, kun ei näillä helteillä oikein pysty muutakaan koirien kanssa tekemään.  Emme ole päässeet edes treenaamaan kunnolla, kun illallakin lämpömittari näyttää yli 20-astetta. Lunakaan ei ole hetkeen uinut, joten sovimme treffit heti tiistaiaamupäivälle. Lähdimme kymmeneltä ajamaan kohti tavanomaista uintipaikkaa Tuusulanjärvellä, matkaahan sinne ei tosin ole kuin reilu 5 minuuttia autolla.

Sanoin perille päästyämme, että käydään katsomassa rannan levätilanne ensin. Viimepäivät ovat olleet niin helteisiä, joten en pitänyt mahdottomana ajatuksena rannan sinilevävaltausta. Jos olisin Lunan päästänyt autosta, niin se olisi juossut suoraan päätä veteen ja yleensä vielä alkuun juonut sitä vettä. Hihnassa se taas aloittaa sellaisen vedon ja temppuilun, varsinkin jos se tajuaa ettei uimaan pääsekään.  Onneksi käytiin katsomassa, sinilevä oli kuin olikin vallannut rannan. Vesi oli levää täynnä varmaan 1,5 metriä rannasta eteenpäin. Yhdessä kohtaa oli levää hieman vähemmän, mitä hieman pohdittiin uskaltaako siitä kohti päästää koirat uimaan, mutta minä en luottanut siihen että saan Lunan pidettyä vain noin parin metrin kaistaleella. 

 Palasimme autolle, missä Koda olikin siirtynyt takakontista takapenkille Lunan viereen. Yllättävän hyvin Luna sietää ”vieraamman” koiran takapenkillä nykyään, kun alkuunhan se ei meinannut päästää edes Lolaa autoon. Olemmekin pitkään tehneet niin päin että Lola menee autoon ensin ja Luna vasta perässä, jolloin nuorempi neiti on hyväksynyt vanhemman autoon mukaan. Mutta tässä on pakostikin ollut tilanne, että Luna on ensin ollut takapenkillä ja Koda on kiivennyt penkkien yli kontista. Mistä olisin itse lyönyt vetoa sen puolesta että Luna ei sitä siirtymistä sallisi. Siitä huolimatta kaksikko istui suht rauhassa yhdessä, joten ei Luna ole tainnut mitään hirveää elämää Kodan siirtymisestä nostaa.

Täällä me ollaan!

Päätimme sitten vaihtaa suunnitelmaa ja lähdimme ajelemaan Tuusulaan Firan montulle. Siellä on yleensä aina puhdas vesi ja aamupäivästä vähän muita uittajia. Jätimme auton metsänreunaan ja kuljimme polkua pitkin metsän läpi. Luna sai kulkea vapaana, kun luotan että se ei kauas lähde.

Pitkään on ollut puhetta montun täytöstä, mutta mitään ei ollut viimekesään mennessä tapahtunut. Tällä kertaa tosin maisema oli muuttunut paljonkin, kun montun ympäröivää puustoa oli hakattu. Lehdessä oli juttua että monttu saatetaan täyttää jopa tänävuonna, mihin puidenkaato voisi viitata.  Jätin Lunan hieman kauemmaksi ja kävin tarkistamassa veden tilanteen ja todetessani sen ollessa puhdasta, ryntäsikin Luna jo selkäni takaa veteen. Sen verran oli neidillä kuuma, että se meni suoraan uimaan, kun normaalisti saattaa jäädä kahlaamaan ja ui vasta kun kepin heittää.

Kodan omistaja oli sulattanut ja ottanut mukaan aidon sorsan. He harjoittelivat sillä taipumuskokeita varten ja saimme mekin Lunan kanssa kokeilla sorsannoutoa. Kyllä siinä taas sain kokea itseni hieman noloksi. Alkuun Luna ei halunnut mennä edes kuolleen linnun lähelle. Haistelukin tapahtui kauempaa. Minähän sitten yritin tehdä sorsasta kivempaa ja alkuun palkkasin linnun tutkimisesta. Kun haistelu jo sujui, otin sorsan itselle ja uitin lintua vedessä, samalla yrittäen innostaa Lunaa tyylillä että ”sorsa ui karkuun fiuuu…” Pitkään neiti tyytyi vain seuraamaan rannalta kyllästyneen näköisenä, mutta hiljalleen se sitten alkoi kiinnostua sorsasta. Uitin lintua ihan rannan tuntumassa (niin että minä olin hieman reilun puolen metrin päässä rannasta), jotta Lunan ei tarvinnut uida yltääkseen sorsaan. Kehuin paljon kun Luna edes yritti napata sulasta kiinni. 

Siis MIKÄ tää on?

Pidimme pienen treenitauon, jolloin Koda taas sai vuorostaan noutaa lintua. Luna taas haisteli maastoa tai ui keppien perässä. Toisen treeniosion tein niin että laitoin sorsan puolenmetrin päähän ja yritin rannasta itse houkutella Lunaa hakemaan lintua. Kyllä siinä hetki meni, mutta lopulta neiti käveli sorsan luo, nappasi siitä varovaisesti kiinni ja veti sen rantaan. Pari tällaista toistoa ja meidän treenit olivat tältä erää siinä. Luulen että kunhan Luna tottuu linnun suutuntumaan, niin se saattaa sen noutaakin ihan nätisti. Tällaista samankaltaista ongelmaa meillä oli meidän riistakapulan kanssa alkuun, mutta nyt se kapula kiinnostaa vähän liiankin paljon. Luna nimittäin yksin ollessaan kaivoi sen treenilaukusta ja irrotti siivet kapulasta.

Eipä Kodallakaan ne otteet aina täysin hanskassa ollut. :D 

Tuli se sorsa lopulta rantaan

Noin tunti meillä meni uintireissussa ja kun koko ajan oli tehtävää tai Luna muuten vain juoksenteli rannalla, olisi voinut kuvitella neidin nukkuvan nätisti sen jälkeen. Ja eikun mitä, uinti varmaan viilensi sen verran mukavasti, että sittenhän tuossa vasta virtaa riitti. Minä kun luulin neidin nukkuvan nätisti eteisessä, koin yllätyksen kun nousin mennäkseni keittiöön. Luna makasi äidin makkarissa sängyllä ja repi pehmobanaanityynystä täytteitä pihalle. Ei ihme, että se oli ollut niin hiljaa. Otin banaanin tytöltä pois, niin Luna nappasi sitten pehmopossun suuhunsa ja repi tältä korvan irti. Onneksi se sitten väsähti ja jäi nukkumaan.

Oliko mulla cockeri vai pointteri...?

Moi?

Korvaton :(