perjantai 8. marraskuuta 2019

Luopumistreeniä x2 sekä keppitanssia

Koiratanssin toinen tunti aloitettiin luopumisharjoituksella. Naureskelin mielessäni, että tämän nyt pitäisi teoriassa olla Lunalle helppo homma, koska jätä-käsky on tuttu. Olen myös ottanut härkää sarvista viimeisen vajaan viikon ajan ja ottanut kotona treeniin (jälleen kerran) iltaruoalla treenaamisen.

Luna oli niin söpössä asennossa että piti ottaa kuva, neiti itse vaan ei niin arvostanut kuvailua.
Iltaruokahan on meillä asia, joka nostattaa kierrokset todella korkealle ja välillä molemmat tytöt laulavat duettona odottaessaan ruoan kippoon laittamista. Olen muutamia kertoja yrittänyt ja ajatellut, että jos saan Lunan tekemään töitä iltaruoan kanssa, saisimme ehkä vinkumista pienennettyä – koska iltaruoka on se päivän paras palkka. Voisi ainakin kuvitella, että jos pääsisi siihen vaiheeseen, että iltaruoan eteen pystytään tekemään töitä hiljaa, ei kokeissa/kisoissa olevan palkan ”jättäminen” olisi mitään. No, totuushan on, että tähän mennessä kaikki yritykset ovat menneet puihin todella nopeasti, kun Luna ei pysty edes istumaan hiljaa kun on iltaruoasta kyse. Plus, kuunteleminen loppuu kokonaan.

Nyt päätin ottaa eri lähestymistavan. Laitan ruoan valmiiksi ja kipon lattialle ja käsken Lunaa jättämään sen. Syömään pääsee vasta, kun ruoka on oikeasti ”jätetty”, eli pääasiassa haluan neidin rentoutuvan jonnekin muualle ja selvästi jättämään ruokakipon. Tämä voisi olla helppo tehtävä ei niin ahneelle koiralle, mutta Lunalle, jolle ruoka on elämä, on viimeinen viikko ollut varmaan yhtä helvettiä. Alkuun olemme kuunnelleet yli puolituntia äänekästä vastalausetta. Lunahan osaa käyttää kyllä ääntään, ollaan kuultu varmaan kaikki ääniskaalat bassosta sopraanoon. Pitäisi joskus oikein nauhoittaa tuota ääntelyä, se on sen verran mielenkiintoista kuunneltavaa. :’D Mutta joo, ensimmäisenä päivänä meni varmaan lähemmäs 45 minuuttia, että neiti oikeasti rauhottui. Kyllä se hiljeni muutamaan otteeseen, mutta kroppa oli täysin jännittyneenä valmiina ponkaisemaan kipolle, niin en voinut sanoa sen jättäneen sitä ruokaa. Lopulta Luna siis hyppäsi sohvalle makaamaan, siinä vielä vinguttiin jonkun aikaa, mutta lopulta kuului syvä huokaus jonka jälkeen hiljennyttiin.

Joka päivä tuo valittamisaika on lyhentynyt hieman ja koska neiti selvästi on alkanut hiffaamaan mitä tässä haetaan, olen myös tuonut lisähaastetta tehtävään. Eli kun ensin Luna on selvästi rauhoittunut, en enää päästä sitä suoraan syömään, vaan pyydän sivulle istumaan. Otamme pari askelta lähemmäs kippoa ja pyydän taas istumaan. Näin lähennymme ruokakippoa hiljalleen, jos kuuluu ääntäkään, siirrymme kauemmas kiposta ja lähdemme taas hiljalleen lähestymään.

Vaikka alkuun tämä tuntui lähes toivottamalta, niin toissa päivänä Luna rauhoittui viidessä minuutissa! Ja eilen, kun ruokailu meni treenien takia puoli kymmeneen, en viitsinyt naapurien takia ottaa huutokonserttia, niin otimme pelkästään kippoa kohti kävelemisen, istumisen ja maahanmenon. Yhden ainoan kerran jouduimme siirtymään kupista poispäin pienen ääntelyn takia, mutta muuten neiti teki töitä aivan hiljaa. Eli olemme selkeästi jo edenneet.

Mutta palaten koirantanssitreeneihin, meillä ei tietenkään ollut mitään näin vaativaa. Lähdettiin niinkin alkeista, että laitettiin nami käden sisään ja koiran piti jättää se. Minähän alkuun sanoin tässä Jätä-käskyä, kunnes kouluttaja tuli sanomaan, että koiran pitäisi omaehtoisesti jättää nami, eli ei mitään käskyjä. No – tämähän ei ollutkaan sitten ihan niin helppohomma. Varsinkin kun meillä on välillä ollut ihan ajanvietteenä odotellessa tai jos minun on pitänyt saada Lunan huomio jostain itseeni, tapana antaa hamuilla herkkua nyrkistä. Eihän neiti siis alkuun meinannut ollenkaan tajuta kyseessä olevan luopumistehtävän. Ja Lunahan ei hamuile pelkällä suulla vaan tassuilla välillä raapien, joten voin sanoa, että minulla oli käsi naarmuilla nopeasti.

Oikea-aikaisesti palkkaamalla Luna lopulta alkoi hiffata tehtävänantoa, tosin niin että hänen on koskettava kättä hetki ja sitten jätettävä se jotta palkka tulee.

Offtopic // Tämä luopumistreeni meillä tuli myös muutaman päivän päästä Korrin tokotreeneissä (jotka meni ihan persiilleen nätisti sanottuna), kun Luna sitten vinkui minkä kerkesi. Tässä otettiin lisäksi vaatimus, että jättämisen lisäksi on tarjottava kontaktia. Koska neiti jäi treenatessa sellaiseen transsiin odottaessaan palkkaa (tuijotti tyhjään sitä kohtaa missä palkka oli), ettei kyennyt tekemään yhtään mitään. 

Joudutte nyt tyytymään kotivideoihin.



Tämän jälkeen siirryimme temppuilemaan. Meitä oli pyydetty ottavan kepit mukaan apuvälineiksi.
Olin jo kotosalla treenaillut hieman kepin kanssa, yllättyen että ensimmäinen mitä neiti lähti omatoimisesti tarjoamaan kepillä, oli keppiin tassulla tarttumista. Muistan, että taidettiin harjoitella tätä hetki silloin vuoden takaisella yhden päivän tanssikurssilla, joten todella ihmettelin että tämä oli ensimmäinen asia minkä Luna muisti.

Valitsemani keppi ei tietenkään ollut helpoin tartuttava, sileää kiiltävää muovia, joten Lunan tassuhan liukui reilusti sen yrittäessä napata siitä kiinni.

Treenasimme siis kepin pyörimistä, siihen tarttumista ja sen yli hyppäämistä. Hypyt on neidille ollut aina melko hankalia ja ei ne tälläkään kertaan mitään loisteliaita olleet. 

Otimme myös hieman liikkeitä musiikin tahtiin, mutta täytyy myöntää että kun oli hieman vieraampi musiikki, oli siihen liikkeiden keksiminen lennosta yllättävän vaikeaa. Kun siis yritti keskittyä sekä musiikkiin, Lunaan että omaan liikkumiseen (ja tämän lisäksi tietysti vielä niin, ettei mennyt liian lähelle muita koirakoita).


Eikä tilanne paljoa helpottanut vaikka kouluttaja laittoi paljon tutumman musiikin pyörimään. Siihen nyt kerkesi jo hieman miettimään mitä voisi tehdä tietyssä kohdassa jonka tiesi tulevan.
Kouluttaja sanoi, että miettiessään tekemistä musiikin tahtiin kannattaa laskea mielessä neljään (tietysti riippuen musiikista), jos musiikki menee niin, että neljännellä koiran pitäisi olla tekemässä jotain temppua, pitäisi käskytys antaa jo kolmannella. Joten kouluttaja sitten laski meille siinä musiikin tahdissa 1-2-käsky-4, kun aikalailla kaikki me oltiin koko ajan autuaan myöhässä. :D

Siinä saatiin myös ohje, että kun mietitään omaa esitystä, niin ei kannata joka ”neljänrytmillä” vaihtaa tekemistä, koska se saa esityksen näyttämään todella sekaiselta. Tekee vaikka kaksi neljän pätkää, jotta meno hieman rauhoittuu.

Saimme myös tehtäväksi hieman alkaa miettiä sitä omaa musiikkia. Totesin, että minulla ei ole vielä mitään hajua minkä musiikin otan. Pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista ja mieluiten valitsisin jonkun sieltä, jos vain löydän sopivan. Minkään aivan hidastempoinen se ei voi Lunalle olla, joka kumminkin suorittaa pääasiassa liikkeet aika vauhdilla. Pitää oikeasti alkaa tätä pohtimaan.

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

EVL:n kisaharkka

Olin ilmoittanut Lunan seuran järjestämään kisatreeniin, mutta tällä kertaa ensimmäistä kertaa EVL-luokkaan. Eihän me kisavalmiita olla, tiedän sen hyvin, mutta ajattelin, että saataisiinpa liikkuroitua treeniä. Se kun yksin treenattaessa on pienoinen ongelma, itse joudun viemään kapulat, itse joudun käydä näyttämässä törppöä jos tarvis ja kun sitten kun oikeassa kokeessa toimittaan eri tavalla (liikkuri vie) niin se on Lunalle on hieman oudohko tilanne.

Yllättäen olimme ainoa koira EVL:ssä. Hieman joutui selvittelemään paikkamakuuta, olin ilmoittanut että jos näyttää siltä, että Luna on korkeissa kierroksissa ja saattaisi jäädä huutamaan. Tämä oli siis ennen kuin tiesin, että olemme yksin koko luokassa. Järjestäjää (HSKH:n pikkutehis) kyselikin että haluanko tehdä paikkista, he kyllä hankkivat koiria paikkikseen jos tarve. Saimme sovittua, että systeri tulee Laran kanssa tekemään jonkinlaisen paikallaolon. Ajattelin, että jos Luna jää vinkumaan, niin Lara ei siitä välitä.

Menimme siis kahden koiran kanssa paikalle noin kello 15. Ilmoittautumisessa naureskelivat, että nyt on innokkaan näköistä porukkaa. Totuushan oli että näytin varmaan pikemminkin valmiilta nukkumaan kuin kisatreenaamaan. Olin aamupäivällä tehnyt sateessa 4 tuntia pihatöitä talonyhtiön talkoissa, pääasiassa kyykkien ja leikaten ylikasvaneita puskia matalaksi. Niin kauan kun pysyin liikkeessä oli ihan lämmin vaikka vaatteet oli märät, mutta kun pääsin sisälle ja syömään, alkoi kylmyys kalvaa sisusta. Enkä kerennyt lämmittelemään kuin tunnin, jonka jälkeen piti lähteä hallille.
Joten, joo olin varmaan todella hehkeänä paikalla. :’D

Sanoin siinä liikkurina toimivalle, että teoriassa voisi ajatella, että olemme vasta aloittaneet EVL:n treenaamisen. Vaikka päätös tuli tehtyä jo kesällä, niin kunnon treenikerrat voi melkein laskea yhden käden sormin. Joten pyysin että ”bongausliikkeissä” Lunalle näytettäisiin se bongattava, jotta varmasti saataisiin onnistuminen. Sanoin myös palkkaavani jos tarve on. Eli otetaan kisatreeni ennemmin liikkuroituna treeninä kuin oikeasti kisatreeninä.

Liikelistaan paikkikset oli laitettu loppuun, liikkui tosin oli elänyt ajatuksessa että ne on ensimmäisenä. Sovimme kuitenkin, että otamme ne loppuun, koska ajattelin Lunan siinä vaiheessa purkaneen pahimmat kierrokset ja onnistuneen paikkiksen todennäköisyys oli paljon isompi.

Liikkeiden videot on pätkissä ja systeri oikein taitavasti myöhästyi muutamilla sekunneilla lähes kaikissa niissä, joten ei kannata ihmetellä, että videot alkaa hieman hassusti kesken liikkeen.

Z -liike

Suoritus alkoi zetalla. En tiedä oliko merkkikyltit sijoiteltu hieman väärin, kun se tehtäväliikekyltti jäi aina selän taakse, mutta nyt mentiin tällä. Järjestys oli S-I-M. Seisominen sujui nätisti, mutta seuraavan kyltin kohdalla alkoi hirveästi kutittamaan, minkä takia sitten Luna istahti rapsuttamaan. Istuminen oli myös minusta hyvä. Seuraavan kyltin jälkeen nenä kävi pikaisesti maassa. Yllättäen maahanmeno jäi seisomiseksi. Siinä kävi kyllä pienen pieni nytkähdys, eli neiti selvästi oli menossa alas, mutta jostain mystisestä syystä jäi seisomaan kumminkin. Sanoin maa-käskyn uudelleen, jolloin Luna maatui.



Tunnari

Meillä edelleen treeneissä tämä onnistuu ongelmitta, mutta jostain syystä ”koetilanteessa” Luna on lähtenyt nostamaan väärää.

Alun odottaminen sujui hienosti ja hiljaa. Kapuloille lähti ensimmäisestä käskystä ja kävi kaikki kapulat kahteen kertaan läpi. Lopulta nosti viereisen kapulan. Sitä palauttaessa oli tulossa pieni pysähdys, jolloin itse tiesin että nyt on kyseessä väärä kapula (koska neiti usein pysähtyy jos tajuaa nostaneensa väärän). Luna kumminkin päätyi tuomaan tuon takaisin. Otimme liikkeen sitten uudelleen. Tällä yrityksellä Luna sitten löysi joltain tippuneen namin sen oikean kapulan vierestä, etsi ja söi sen ja oli tulossa takaisin. Joten käskytin sen vielä hakemaan sen oman kapulan, jonka se sitten lopulta toikin.



Ohjattu nouto

Tämä oli yksi liike, missä pyysin liikkuria näyttämään Lunalle merkin paikan. Ihan varmuuden vuoksi, jotta saadaan onnistunut liike.

Vinkumista tuli odotellessa, kun liikkuri vei kapuloita paikoilleen. Olen edelleen ihan dööd tätä kirjoittaessa näin seuraavana päivänä, että en muista käytiinkö törppö näyttämässä ennen vai jälkeen kapuloiden viennin. Kokonainen video olisi tässä helpottanut asiaa. Sen muistan, että kun pyysin Lunaa bongaamaan näytettävän törpön, oli neiti jo lähdössä matkaan. Eli jouduin kutsumaan sen takaisin sivulle.

Sitten luvan saatuani lähetin Lunan matkaan. Neiti meni hienosti törpölle ja pysähtyi jopa melkein oppikirjapaikkaan. Siitä lähetin noutamaan vasenta kapulaa. Luna kääntyi oikeaan suuntaan, mutta selvästi etsi kapulaa ensin lähempää. En tiedä vaikuttiko se, että kertasin kehän reunalla sille suunnat ja tällöin kapulat tietysti oli vain parin metrin päässä.

Onneksi neiti selvästi tiesi mitä etsiä ja katseli ympärilleen bongaten kapulan kauempaa. Loppu sujuikin taas nätisti.



Ruutu

Tämä meni ehkä pahiten pieleen näistä liikkeistä. Jälleen Lunalle käytiin näyttämässä tyhjään lähetyksen paikka ja vaikka sanoin että tässä riittää kun vaan ilmaa taputtaa siinä yläpuolella, liikkuri taputteli ilmaa melkein maantasolla. Ei siinä muuta, mutta tuolloin Luna kuvittelee, että sinne jätetään hänelle jotain ja niin taisi osittain käydä tälläkin kertaa.

Lähetin Lunan siis ympyrään ja sinne juostiinkin ihan hyvin, mitä nyt maassa olevat teipit ihmetytti. Tätä hieman pelkäsin ja osasin odottaa, kun joskus aikaisemmin avoimen tai voittajan kisatreenissä Luna on jäänyt samaisiin teippeihin kiinni ruutuun lähtiessään.

Neiti pysähtyi kumminkin käskystä renkaan sisälle. Kun siitä sitten yritin lähettää ruutuun jäi Luna pikemminkin etsimään jotain. En lähtenyt sen enempää yrittämään tässä vaiheessa ruutuunlähetystä, kun neiti selvästi ei tiennyt mitä tehdä. Joten kävelin Lunan luo ja otettiin ns. suora ruutuun lähetys loppuun. Ainut että neidille ei siinäkään ollut ihan selvää että mitä piti tehdä ja matkalla ruutuun löytyi jälleen teippi maasta. Lopulta se ruutu löytyi ja minä palasin lähtöpaikalle.

Ja sanotaanko, että jos minä en ollut vielä ihan selvillä kaikesta mitä EVL:ssä pitää tehdä (mm. ruudun liikekaavion katsoin ennen kotoa lähtö), niin ei ollut kyllä liikkurikaan aina ihan perillä. Nimittäin olin itse katsonut, että ruudun ollessa lähetyspaikasta katsottuna vasemmalla, minä kääntyisin kävellessäni ruudun edessä vasemmalle. Jos ruutu oli oikealla, niin sitten ohjaaja kääntyy oikealle. Ja liikkuri käski minua kääntymään oikealle vaikka ruutu oli vasemmalla.

Minä tässä vaiheessa pysähdyin, että oikeastiko minun oli käännyttävä oikealle. Mutta saatuani uudelleen oikealle käskyn, tein töitä käskettyä ja kävelin oikealle. Tämähän menee hölmöksi siinä vaiheessa, kun kutsuin Lunan luokse ja minä olin oikea kylki koiraa kohti. Neiti onneksi tuli juosten vasemmalle puolelle (antaessani käskyn jouduin katsomaan oikean olan yli, mutta Lunan lähestyessä katsoin vasemmalta ajatelleen, että Luna hiffaisi tulla vasemmalle). Koska neidillehän on myös oikein tulla oikealle puolelle rally-tokon puolelta.



Luoksetulo

Luoksetulossa oikeastaan ainut petrattava on pysäytysten vauhti. Liikkeet neiti teki oikein, mutta varsinkin seisomaan pysähtyminen valui reilusti. Mutta positiivista, Lunalla oli hyvä vauhti noin muuten.



Seuraaminen

Tämä oli taas voinut mennä hieman paremmin. (Tämän kirjoitin ennen videon katsomista, jossa se nyt ei näyttänytkään ihan niin pahalta kun se taas tuntui). Vinkumista tuli moneenkin otteeseen, mutta eritoten sivuaskelissa ja peruutuksessa.

Ensimmäinen istuminen jäi jonnekin. Sivuaskeleet oikealle sujui hyvin, vasemmalle taas ei ollenkaan. Peruutus oli siedettävä, mitä nyt Luna hieman irtosi taaksepäin.



Kaukokäskyt

Ajattelin ensin tämän olevan viimeinen liike ja pohdin, että jätänkö Lunalle takapalkan. Kun liikkuri totesi, ettei ollutkaan vielä viimeinen, niin päätin jättää laittamatta.

Yllättäen tämä sujuikin todella hyvin! Olin varma, että tarvitaan tuplakäsky ainakin ensimmäiseen nousemiseen, mutta niinhän se neiti vaan nousi sieltä. Ainut miinus oikeastaan perus Seiso-istu vaihto, jossa se takamus taas vedettiin eteenpäin. Myös viimeinen istu-seiso olisi voinut olla hieman vahvempi, mutta kyllä se takamus oli ilmassa siinä.



Kiertohyppynouto

Tässä jälleen hieman autettiin Lunaa näyttämällä kartion paikka. Ensin vietiin kapulat, jonka jälkeen käytiin taputtamassa hieman kartiota. Sain itse valita minkä jäävän Luna tekee kierron jälkeen ja päädyin maahanmenoon, mikä tällä hetkellä on vahvin. Seisominen onnistuu kyllä kanssa, mutta kuten luoksetulossa, siinä on isompi valumisriski.

Luna lähti hienosti kiertämään törppöä, mitä nyt hieman vilkuili kapuloita.

Maahanmeno sujui hienosti ja käskyllä lähti hakemaan vasenta kapulaa, kuten oli tarkoitus. Sanoin hyppy-käskyn varuilta, mutta Lunalla selvästi oli kohde muutenkin esteelle. Hyppy lähti todella kaukaa, mutta onneksi yli päästiin ilman riman putoamista.
Tämä liike sujui minusta todella hyvin!


Kyllä sitä tästä huomasi, että vielä on tekemistä, mutta moni siinä kommentoi että kyllä se meidän meno näytti oikeasti hyvältä. Tietysti, palkkaamattomuustreeniä tarvitaan ja jotain mielentilahallintaa, että saadaan se vinkuminen pois (vaikka tähänkin sanottiin että eihän se edes pahemmin vinkunut). Tietysti se voi olla että minä siinä vieressä kuulen sen vinkumisen, mutta sitten ”tuomari” kymmenen metrin päässä ei pakosti erota sitä taustahälinästä.

Viimeisenä otimme paikallaolot. Tätä ei saatu videolle, kun systeri tuli tietenkin Laran kanssa mukaan. Luna onneksi oli päästänyt pahimmat höyryt jo aikaisemmin ja oli aika lailla hiljaa koko ajan. Systeri käski Laran makaamaan jo heti alkuun, jotta vältyttäisiin turhilta virheiltä. Kun molempien koirat tottelee molempia, niin olisi se epäreilua käskyttää vuorotellen maahan, kun on iso riski, että toinen menee ”väärän” käskystä myös.

Eli Luna jäi istumaan ja Lara makaamaan. Systeri päätti tulla myös piiloon (Laralle tällainen kevyt treeni, kolmen minuutin paikalla makaaminen ja vielä ohjaaja piilossa kaksi minuuttia). Hän oli päättänyt pitää Laran makaamassa vaikka alkuun oli pohtinut istumista, ettei liike mennyt pieleen jos Lara olisi päättänytkin valahtaa alas. Kehälaidalla ollut kilpailija hieman kommentoi meille mitä koirat tekivät (pääasiassa Lara joka hieman nuuski maata, laski ja nosti päänsä ylös). Luna kuulemma istui ihan paikoillaan.

Kahden minuutin jälkeen, siirryttiin näkyville. Liikkuri käveli koirien takaa, jolloin Luna sitä hieman vilkaisi. Kun liikkuri tuli takaisin meidän kohdalle ja antoi käskytysluvan, ei neitiä enää kiinnostanut. Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä, tosin lonkalle. Hieman pohdin, että näinköhän sieltä noustaan ylös.

Minuutti mentiin rauhallisessa mielentilassa ja lopulta aika loppui ja liikkurin käskystä kutsuin Lunan luokse. Kyllä se neiti sieltä nätisti nousi ja tuli luokse, vaikka asento oli vähän turhankin rento.

Pyysin saanko ottaa vielä tyhjään lähetyksen uudelleen nopeasti ja luvan saatuani juoksin Lunan kanssa aloituspaikalle. Tällä kertaa Luna tiesi mitä tehdään. Se lähti vauhdilla eteenpäin ja stoppasi nätisti käskystä ympyrään. Siitä lähetin ruutuun ja ehkä ensimmäiset kaksi askelta oli hieman epävarmat, mutta sitten ruutu bongattiin ja sinne mentiinkin oikein vauhdilla ja käskystä heti maahan. Todella hienosti. Ei enää välittänyt maassa olevista teipinpalasista.

Kokonaissuoritus oli sellainen kuin osasin odottaakin. En uskonut taianomaisesti Lunan ääntelyn kadonneen mihinkään (toki, hieman petyin kuin edelleen vinguttiin :’D ), mutta töitä tehtiin kumminkin ihan hyvin. Verrattuna edelliseen oikeaan kokeeseen, Luna ei pyrkinyt kentältä pois vaan teki töitä kumminkin minun kanssa. Palkkaamaan jouduin hieman tiheämmin kuin olin ajatellut, mutta otin siinä kyllä yleensä pari liikettä peräkkäin ja vasta sitten palkkasin. Tietysti, EVL taitaa useimmiten olla kahdessa erässä, eli pitäisi pyrkiä ainakin siihen, että neljä liikettä pystytään tekemään palkatta. Mieluiten tietysti viisi, jotta Lunalle on kokeessa kiva yllätys että palkka tuleekin jo lyhyemmästä työstä.

Siitä sitten lähdettiin käymään noin tunnin lenkillä, jonka jälkeen istuskelin hallin lattialla aikalailla seuraavan tunnin, kun jouduimme odottamaan että päästään buffa sulkemaan. Sulun jälkeen kotiin saunaan ja Lunan pesuun. Loppuilta menikin turkkia selvittäessä, josta hyvin näki, että talvitakkikausi on alkanut. 

Koko päivä tuli siis tehtyä hommia ja arvatkaa vaan kellä on koko kroppa kipeänä näin päivä tuon jälkeen. 

tiistai 29. lokakuuta 2019

Rally-tokon seuramestaruuskisat 27.10.

Meidän seura järjesti rally-kisat, jotka samalla toimi seuramestaruuskisoina. Mestariluokassa oli kova tunku, kun 40 koirakkoa oli ilmoittautunut kisaamaan. Luokka oli jaettu kahteen ryhmään vaikka kisa oli vain yksi. Tällä kertaa olimme onneksi jälkimmäisessä ryhmässä, joten ei tarvinnut olla koko päivää hallilla. Sääkin oli jälleen oikein mukava, kun räntää tuli taivaan täydeltä ja lämpötila oli siellä nollan tuntumassa. Eli ulkona oli kylmä, eikä sisällä 10-asteisessa hallissakaan oikein päässyt lämpiämään kun ulkona oli kerennyt kastua. Jostain kumman syystä, aina kun olemme omalla hallilla kisaamassa, niin ulkona on surkea sää. :’D Tosin taas ehkä positiivisena kääntöpuolena, aina kun ollaan oman seuran ulkokentällä kisaamassa, on ollut hyvä sää, että ehkä mieluummin näin päin.

Ensimmäistä kertaa oma ennakkojännitys oli yllättävän vähäistä. Välillä alan stressaamaan jopa viikkoa ennen kisoja ja monena yönä olen eksynyt radalla tai totean olevani kokonaan ilman koiraa siellä. Vähintään viimeinen yö menee pyörien ja kisoja miettien. Nyt en tiedä onko tässä ollut niin kiire kaiken muun tehtävän kanssa, että nukuin jopa viimeisen yön ongelmitta. Oikeastaan vasta pari tuntia ennen kisoihin lähtöä alkoi jännitys hiipimään ylle.

Pääsimme paikalle jälleen turhan viime tipassa, joten systeri lähti kävelyttää Lunaa, kun minä kävin ilmoittautumassa. Ilmoittautumisen jälkeen sain todeta, että ainoa vapaa paikka meidän tavaroille oli aivan ulko-oven vieressä. Kun oli ennestään jo kylmä, ei tehnyt hirveästi mieli seistä paikassa missä koko ajan kävi viima, mutta alueen uusinta skannaus kertoi että muita paikkoja ei tosissaan ollut. Joten purin meidän leirin siihen. Systeri sanoi tullessaan Lunan kanssa, että siinä ovessa lukee ulkopuolella ”ei läpikulkua” tms. mikä selvästi vähensi jatkuvaa ramppausta.

Tuomarina mestariluokassa oli Maria Riski. Sama tuomari oli ollut meillä helmikuussa kun aloitimme mestariluokan. Totesin jo silloin, että Riskin radat olivat mukavan selkeitä, ilman mitään hirveän kinkkisiä kohtia. Helmikuussahan tosin otettiin hieno nollatulos helpohkolta radalta.
Ratapiirros ei tälläkään kertaan aiheuttanut mitään kauheita vilunväristyksiä. Jälleen ratapohja oli todella selkeä, eikä siellä oikeastaan näkynyt kuin pari haastavampaa kylttiä.


Meidän ryhmän rataan tutustuminen pääsi alkamaan kymmenisen minuuttia etuajassa.

Siinä rataa läpikäydessä totesin ettei se oikeasti ollut tälläkään kertaan hirveän vaativa. Yksi meille hankalampi kyltti oli istu-askel vasemmalle-istu. Neiti kyllä osaa sivuaskeleet, mutta jos meidän ajoitukset ei natsaa niin se menee kyllä helposti pieleen. Toinen oli oikeastaan peruutus, mutta se nyt onneksi olikin vasemmalla puolella, jolloin onnistumisvarmuus on isompi. Katselin myös, että este oli sijoitettu niin, että esteen lähettyvillä olevat kyltit olivat sellaisia että äkkipikaisempi koira voisi kuvitella ohjaajan ohjaavan esteelle. Toisella puolella (este vasemmalla) oli koiran pyörähdys vasemmalla. Tässä meillä on esimerkiksi käsimerkkinä vasemman käden pyöräytys ja se käsi pyörähtää tietysti kohti estettä. Toisella puolella (este oikealla) oli takaa puolenvaihto oikealta vasemmalle. Jälleen heilutetaan oikeaa kättä kohti estettä.

Muutaman kerran kävelin radan läpi, jonka jälkeen palasin systerin ja Lunan luokse.

Olimme ryhmässä suunnilleen puolessa välissä, eli hyvin kerkesi vielä muutamia kertoja kertaamaan liikkeitä.

Lopulta meidän vuoro tuli ja siirryimme radalle. Luna selvästi edelleen tunnistaa milloin treenataan ja milloin on kisatilanne päällä, koska jälleen aloituspaikalla tuli pientä vinkumista. Onneksi se loppuu kun pääsemme liikkeelle, mutta en tiedä miten voisin tuohon puuttua.

Lähtö oli hyvä, ensimmäinen kyltti oli koira eteen ja peruutus taaksepäin. Kentän reunalla Luna veti peruutukset enemmän tai vähemmän vinoon. Myös tuo vasemmalta eteentuleminen on hieman hankalampi ja helpommin vinoon jäävä kuin oikealta. Mutta nyt kyltti suoritettiin oikein mallikkaasti.
Kolmannella kyltillä meillä oli pieniä teknisiä ongelmia, koska Luna halusi lähteä peruuttamaan. Tätä hieman ihmettelin, koska olin varta vasten jättänyt kaikki peruutukset pois kun treenasin vuoroa odotellessa. Tiesin, että Luna lähtee sitten peruuttelemaan radalla.  Mutta Luna oli siis peruuttamassa jo matkalla kyltille ja kyltin kohdalla. Jouduin siis kutsumaan sen kunnolla sivulle ja tästä tuli sitten -1 TVÄ.

Siitä matka jatkui vauhdikkaasti mutta tarkasti. Itselleni ehkä voisin antaa noottia, että menin taas turhan lähelle kylttejä, vaikka rataantutustumisessa varta vasten ajattelin että jätän tilaa.

Kyltillä 6. eli istu, käännös oikeaan istu, Luna jäi ensimmäisessä istumisessa minun makuun turhan kauas, mutta tästä ei tullut miinusta. Tässä neiti myös ennakoi liikkeelle lähdön ja nousi seisomaan sekuntti ennen minun käskyä.

Puolenvaihto edessä onnistui hyvin, ehkä pienen pieni sivuun siirtyminen tuli, mutta tästäkään ei lähtenyt pisteitä.

Matka jatkui taas siivosti, kunnes tultiin kyltille 10. eli istu – askel vasemmalle – istu. Tämä oli kyltti jota epäilin eniten ja eihän se sitten onnistunut. Virhe itsessään oli hieman yllättävä. Luna aloitti liikkeen istuutuen, mutta tässä vaiheessa tuli erittäin tyytymätön örähdys. Kun minä siirryin sivulle, lähti Luna eteenpäin. Heilutin käsiäni kuin mitäkin ropellia, mutta en saanut tilannetta pelastettua vaan neiti kerkesi liikkumaan ja kääntymään ympäri. Pyysin Lunan siitä sitten sivulle. Vaikka aikaa ei varmaan kulunut kuin sekunti tai kaksi, niin kerkesin siinä pohtimaan uusimista. Lunan ääntely kyltillä oli sen verran tuttu, että osasin sanoa että neidillä alkoi mennä pinna palkkaamattomuuteen. Jos uusisin kyltin siltikään siinä onnistumatta, voisi Luna hermostua sen verran, että loppuradalla saattaisi tulla sitten enemmän mielenosoitusta. Toisekseen, Lunalla on taas koko radan ollut hirveä vauhti päällä ja olen sitä joutunut hidastelemaan. Tämäkin lisäsi uusintavirheen riskiä. Kolmanneksi, ajattelin että meillä on pohjalla jo sen verran vinouksia että valiotulokseen ei ollut mahdollisuuksia, joten päätin jättää uusimatta ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään virhettä olisi tapahtunut. Joten tästä -10 TVÄ (rintamasuunta).

Seuraavalla kyltillä vauhti oli taas sen verran kova, että Lunan istuminen jäi hieman kauaksi ja vinoon. Seisominen ja siitä taas istuminen tehtiin kumminkin yhdessä linjassa. Miten tuota vinoutta hetken, että onko se kuinka paha, mutta annoin sen olla. Ja onneksi, koska siitä ei mennyt kuin -1 Vino.

Spiraalissa jouduin sitten hidastelemaan Lunan vauhtia joka toisella askeleelle, kun neiti oli kirmaamassa jonnekin pitkälle eteenpäin.

Peruutukseen Luna ei jostain syystä päässyt ihan mukaan ja oli istumassa (?) alkuun, mutta onneksi tajusi lähteä peruuttaa ennen takamuksen osumista maahan. Myönnettävä on, että oma jalannosto unohtui johonkin, minkä olen yrittänyt pitää merkkinä peruutuksesta, joten syy voi olla ihan siinä. Peruutus itsessään meni vinoon, mutta ei onneksi kuin -1 Vino -arvoisesti.

Siitä jatkettiin ongelmitta maaliin.



Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt pisteitäni, muuta kuin sen, että ei me yli 95p saatu. Tiesin että uusimatta jättäminen oli lähes satavarmasti -10p ja muitakin vinouksia siellä tuli, joten oletin olevamme lähellä 80 pistettä. Positiivinen yllätys olikin kun pisteet ilmestyivät Virkkuun (meillä oli siis Virkun tulospalvelu käytössä) ja siellä näkyi 87p!

Eihän se edelleenkään ollut sitä mitä haettuun (95+p), mutta kun ajattelee siltä kantilta, että vaikka otin tietoisesti yhden -10p, niin meillä on muut virheet ollut todella vähäiset! Siinä sitten jouduttiin tietysti odottamaan palkintojen ja tulospaperien jakoon, jotta näin meidän tehneen 3 kappaletta -1 pisteen virheitä. Tästä myös nopeasti laski, että jos olisin uusinut 10. kyltin ja onnistunut siinä, olisi meidän pisteet jääneet kumminkin 94 pisteeseen. Joten ei jäänyt edes se harmittamaan. Verrattuna edellisiin kisoihin, niin pistesuunta on taas oikea.

Siitä sitten pakkasimme leirin kasaan ja lähdimme erittäin surkeassa säässä ajamaan kotia kohti.

Tässä kuvassa on pikkusnaapeli nääntymässä nälkään.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Rally-treeniä sekä Touhun ja Temmellyksen montulla

Torstaina minulla oli vapaapäivä, joten päivä alkoi aamupalan jälkeen treeneillä. Meillä siis on sunnuntaina oman seuran rally-kisat ja koska Luna koiratanssitreenien jälkeen on tarjonnut jokaiseen asiaan pyörähdystä, totesin että meidän on pakko käydä treenaamassa ennen kisoja. Tai me pyöritään meille hieno nollatulos.

Olimme siis ennen aamukymmentä jo hallilla ja saimmekin treenata aivan rauhassa. Ensin koko hallissa ei ollut ketään muuta, mutta jonkun ajan päästä ilmestyi muutamia aksaajia. Tokokentälle ei tullut ketään, joten minä sitten käytin ajan hyödyksi ja yhden ratatreenin sijasta teimmekin kaksi.

Molemmat oli Kirsi Petäjän ratoja, ensimmäinen oli 7.9. Haminassa kisattu rata jonka rakentaminen oli erittäin haastavaa. Jouduin rakentamaan radan kahdesti, kun totesin ensimmäisellä kerralla, että rata ei mahdukaan kentälle. Käänsin radan sitten ympäri ja sain sen juuri ja juuri mahtumaan toisella yrityksellä, mutta jouduin kyllä hienosäämätään kylttien paikkaa moneen otteeseen.


Lopulta rata oli suoritettavassa kunnossa ja menin Lunaa hieman lämppäämään. Tein suorituksen kisamaisesti, joten palkkasin alkuun vain kentän reunalla ja menimme hihnan kanssa aloituspaikalle. Meidän ensimmäinen suoritus, no, sanotaanko että osasin hieman odottaa ettei se tule menemään kovinkaan hyvin. Irtoamista oli monella kyltillä, kiertotötteröä ei meinannut katsoa ollenkaan (tosin en tiedä häiritsikö siinä kun takana oli tokon hyppyestettä ja jotain muuta roinaa). Isoin ongelma oli 2x vasen täyskäännöksessä, jolloin Luna tarjosi sitten kunnolla kaikkea muuta kuin oikeaa pyörimistä. Tässä vaiheessa mietin että kannattaako meidän oikeasti mennä sunnuntaina kisaamaan, kun myönnettävä oli, oliko se siinä neljännellä vai viidennellä kerralla kun Luna ei seurannut minun käskytystä niin hermot petti ja tuli ärähdettyä. Saimme kumminkin radan loppuun vaikka ongelmia oli myös valkovuokossa.

Videosta valitettavasti puuttuu pari ekaa kylttiä, kun en taas millään saanut mahtumaan videolle.


Toisella yrityksellä sitten olikin aivan eri meininki. Pieniä vinouksia parissa kyltissä, mutta pääasiassa suoritettiin aivan eri mielentilassa!

Koska kaksi ensimmäistä suoritusta oli palkattomia, otin vielä kolmannen kierroksen, jossa sitten palkkasin hieman eri kohdissa rataa.

Koska tässä vaiheessa kukaan ei ollut tullut tokopuolelle, päätin ottaa vielä toisen radan. Nappasin Petäjän aikaisemman radan, joka oli paljon mukavampi rakentaa. Plus, Luna oli tässä vaiheessa herännyt jo hienosti siihen mitä tehdään ja työskenteli jälleen hyvällä vireellä koko radan jälleen palkatta.



Toinen kierros otettiinkin sitten lelupalkalla. Luna pitkästä aikaa innostui leikkimään, joten annoin sen sitten hetken rallatella sen lelun kanssa siihen treenien lomassa. Hieman oli tuo oikealla istuminen hakusessa ja sitä siinä lopuksi muistuttelin ja kun tuli oikein nappi-istuminen, päätin radan siihen.

Otin lopuksi vielä pikkaisen tokoa, mutta Luna oli selvästi tässä vaiheessa jo väsynyt, joten ne treenit jäi aika lyhyeen.


Mutta, toivottavasti sain näillä treeneillä hieman parannettua meidän mahdollisuuksia hyväksyttyyn tulokseen seuraavia kisoja ajatellen. Nyt varmistan, että nämä viimeiset päivät emme tee mitään pyörähdyksiä vaan pelkkiä rally-tokoliikkeitä.

Keräsimme kimpsut ja ajoimme kotiin, jossa kerkesimme levätä noin tunnin verran, jonka jälkeen auto starttasi kohti Siiriä ja Cooperia ja sieltä sitten Touhun ja Temmellyksen uutta ”Metsämonttua”.

Kyseessä on siis vähän Kivakoiran metsän tapaan kokonaan aidattu alue. Kivakoiraan verrattuna alue on isompi (n. 5ha) ja se on paljon luonnollisempaa aluetta mäkineen ja erilaisina maastoineen, kun taas kivakoirassa puut tuntuvat olevan istutettu viivottimen kanssa. Hintaa 1-3 koiralla oli 40€/h, joka näköjään on aikalailla sama Kivakoirassa tällä hetkellä. Kun tämän jakoi kolmelle (minä, Siiri ja systeri) niin se teki 13,33€ /hlö mikä ei sitten enää ole niin paha.

Luna oli ihan tööt autossa, joten hieman tuli pohdittua että näinköhän se jaksaa mitään rallattaa enää. Mutta kyllä neidistä virtaa löytyi siinä vaiheessa kun remmi irroitettiin.






Mäkeä ylös

Ja alas...
Tästä alaspäin on Siirin ottamia kuvia.

(c) Siiri Markkanen
(c) Siiri Markkanen


Cooper oli hieman ulkopuolinen, kun Luna ja Lara juoksenteli pääasiassa kahdestaan. Plus taisi nuorta herraa hieman jänskättää kun pikkuspanieli oli porukan pomo eikä isäpappa ollut tukena. Jos Luna seisoi keskellä polkua, jäi Cooper ihmisten taakse piiloon. Vaikka ei noilla kahdella mitään isompia ongelmia ollut, pari kertaa Luna taisi pörähtää, kun Coops juoksi kovaa liian läheltä ohi.
Monttu oli todella mäkinen, joten voisi kirjaimellisesti sanoa että se on monttu. Syvä keskeltä ja korkea reunoilta. Lunalle ainakin tuli paljon hyvää takapäätreeniä kun se juoksi mäkiä ylös alas. Maasto oli myös helppokulkuista ihmisille.

(c) SM
(c) Siiri Markkanen
Laitoimme koirat myös juoksemaan yhtä mäkeä edestakaisin. Yllättäen Luna oli innokkain juoksija. Alkuun juoksi kaikki kolme koiraa pari kertaa, jonka jälkeen Coops jätti homman kesken. Sitten Luna ja Lara juoksi vielä pari kertaa, jonka jälkeen Lara päätti tehdä muuta. Lopulta sitten vain Luna juoksi innoissaan ylös ja alas namien perässä. Tiedä sitten onko siitä vain kivaa juosta vai onko se vaan niin herkkujen perään, että kaikki tekeminen käy. :’D

Kiersimme aluetta ympäri ja lopulta jäimme keskelle hiekkamonttua vielä kuvailemaan.









torstai 24. lokakuuta 2019

Koiratanssin alkeiskurssi alkaa


Tiistaina meillä alkoi HSKH:n ensimmäinen koiratanssikurssi, läpikäymme siis sekä Freestylea että Heel Work to Musicia. Alkuun käydään aivan alkeita, mutta hiljalleen aletaan rakentaa omaa esitystä.

Ensimmäiselle tunnille meille oli otettu aiheeksi kehään menot sekä tempuista pyörähtäminen ja pujottelu.

Viime keväänä ostettu vilualusta on päässyt viimein käyttöön.
Aloitimme Lunan kanssa. En ole miettinyt meille sen isommin mitään aloitusasentoa, mutta ajattelin että otetaan nyt jotain vaativampaa kuin perus istuminen tai makaaminen. Joten päätin itse polvistua ja laittaa Lunan pupuistuntaan tassut minun käsivarrellani.

Itse kehäänmeno onnistui hienosti, Luna tuli nätisti kontaktissa, vaikka selvästi teki vähän mieli lähteä nenänperässä seikkailemaan. Tervehdin ensin kouluttajatuomaria ja menin sitten aloituspaikalle. Sain Lunan hyvin aloitusasentoon vaikka asennon päätin vasta muutamaa minuuttia ennen kehään menoa. Mutta yllätykseksi käden nostaminen sai Lunankin nousemaan pupuistunnasta seisomaan takajaloille. Jouduin pariin kertaan ottamaan käden noston uudelleen, jotta neidin persuu pysyi maassa.

Tuli ihan mieleen aika kun aloitettiin rally-toko, jolloin Luna reagoi kouluttajatuomarin ”Ole hyvä” -kommenttiin, kun se on ollut ruoalle vapautuskäsky. Eipä enää nykyään ole korvaansa sille lotkauttanut.

Menimme hetkeksi kehästä ulos ja omalla vuorolla takaisin sisälle. Toisella kierroksella tämä sujui jo paremmin, mutta edelleen meinasi se takamus lähteä nousemaan käden mukana. Aloituksen jälkeen piti tehdä koiran kanssa 1-2 temppua ja sitten palkata. Myönnän, että minun olisi pitänyt ehkä suunnitella kunnolla mitkä temput teen ennen kuin menen kehään ja kun siinä siten viimeisellä sekunnilla päätin laittaa Lunan pyörimään, ei neiti selvästikään päässyt oikein mukaan.
Kun toinen kierros oli saatu loppuun, siirryttiin temppuihin.

Ensimmäisenä otettiin pyörähdystä. Mentiin oikein oppikirjatyylisesti, eli ensin 5 toistoa avuilla, sitten pieni miettimistauko. Sitten uudet viisi toistoa, mieluummin hieman pienemmillä avuilla, taas tauko. Pyörähdys on liikkeenä Lunalle kyllä tuttu, mutta näköjään se vaati hieman muistuttelua varsinkin kun yritin heti alkuun näyttää sitä ilman käsiapuja. Parin muistutteluavun jälkeen, pyörähtäminen sujuikin hyvin. Vaikeutin tehtävää sitten sen verran että laitoin Lunan pyörähtämään kummallakin sivulla. Luna oli siis oikeasti pari metriä siellä sivulla, eikä siis rally-tokomaisesti vieressä pyörähtäessään. Tämäkin vaati alkuun pienen käsiavun, mutta aika nopeasti siitä päästiin irti.
Toisena temppuna otettiin jalkojen välistä pujottelun. Tämä nyt varsinkin oli Lunalle tuttujuttu ja pujottelu onnistui heti ilman minkäänlaista käsimerkkiä. Tässä oikeastaan oli kädet muuten ongelma, pujottelu onnistui, jos kädet roikkuivat tylsästi sivuilla tai jos pidin niitä selkäni takana. Mutta jos yritin niitä muuten heilutella tai pidellä esillä, alkoi Luna seurata käsiä ja lähti pyörimään. Luna satunnaisesti äänteli treenien aikana, mutta tässä vaiheessa ääntely paheni todennäköisesti, kun hän ei tiennyt mitä nyt haluttiin. Olen jo rally-tokossa todennut että neiti seuraa pääasiassa antamiani käsimerkkejä, ei niinkään suullisia käskyjä. No, koiratanssissahan se tulee olemaan ongelma. Pitää varmaan rallyssakin hieman muuttaa toimintatapaa enemmän suullisiin käskyihin, mutta odottakoon nyt seuraavien kisojen yli.

Mutta siis Luna pyöri ja pyöri vaikka kuinka yritin saada sitä pujottelemaan. Pitää varmaan aloittaa tämäkin jostain todella alkeista, vaikka ensin vain yksi käsi ylhäällä tai koukussa tai jotain. Se että molemmat heiluu sekoitti selvästi pienen spanielin pään. 

Kouluttaja vielä neuvoi, että minun kannattaisi lisätä omaan askellukseen ”jotain”, jotta se olisi hieman näyttävämpää kuin perus käveleminen. Siinä hän ehdotti pientä pomppausta toiselle jalalla. No, mehän kokeiltiin ja se onnistui niinkin hyvin että joka kerta tallasin Lunan takajaloille. Neiti ei sitä oikein arvostanut jostain syystä :’D. Pitää varmaan katsoa hieman enemmän pujottelua tanssivideoilta, jotta näen miten se oikeasti tehdään jollain hienommalla askellajilla.

Loppuun otettiin hieman HTM:ää. Pääasiassa siis valitsimme yhden uuden position, jota lähdemme treenaamaan. Lunallehan tuttuja seuraamispaikkoja on nyt vasen ja oikea nassu eteenpäin position (kuinka hyvin se pysyy oikeassa paikassa, onkin sitten toinen juttu). Sivuttaissuuntaiset positiot tuntuivat olevan hankalimpia (eli siis minun edessä tai takana sivuttain oleminen). Päädyin sitten jalkojenvälissä kuono eteenpäin positioon ja tähän valikoitui käskyksi ”Väli”.

Tämä olikin Lunalle yllättävän helppo ja selkeä positio. Paikka alkoi hahmottua nopeasti vaikka alkuun taas tarjottiin sitä pyörimistä ja sivulle tuloa aika reilusti. Kun paikka jotenkuten hallussa lähdin liikkumaan eteen- ja taaksepäin ja pahus, Lunahan pysyi hienosti jalkojenvälissä! Myös peruuttaessa, jolloin normaalisti lähtee niin vauhdilla taaksepäin, että minä jään jälkeen, niin tässä se peruutti oikein nätisti. Myös sivuaskelet sujuivat jotenkuten.

Naureskelin itsekseni, kun kouluttajan ohjeistaessa meitä kaikkia, laitoin neidin maakaamaan jalkoihin. Ja yllättäen, vaikka muuten ääntä tunnista löytyikin, niin Luna oli hiljaa odottaessaan! Neiti varmaan totesi, että tämän hän osaa ja ymmärtää, niin oli sitten hiljaa. :'D Vaikka tokossa meillä on ongelma juuri se odottaessa ääntely.

Siihen loppui ensimmäinen tanssitunti, kotiläksyksi tuli pääasiassa käsiavuista pois pääseminen.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Katsaus erikoisvoittajaluokkaan


Jos en ole ollut kovin ahkera tokon treenaaja kesällä, niin syksy ja talvi vähentää sitä innostusta ennestään. On märkää, kylmää ja tulee pimeää aikaisemmin. Nyt lopulta otin sunnuntaina itseäni niskasta kiinni ja kasasin kaikki kamat ja Lunan autoon (koska olin sen verran laiska etten lähtenyt kaikkia tavaroita raahaamaan kentälle asti).

Innostuttiin sitten treenaamaan oikein kunnolla ja aikaa vierähtikin varmaan puolitoista tuntia. Hienosti Luna jaksoi loppuun asti ja toistojakin useita.


Otin myös uuden kamerajalan testiin (edellinen halpa Honkkarista ostettu oli kadottanut osia eikä enää pysynyt pystyssä). Jalka itsessään toimi hyvin, mutta ärsyttää oman puhelimen videotoiminto, joka automaattisesti zoomaa kuvan melkein kaksinkertaiseksi. Tarkoittaen, että joudun viemään puhelimen oikeasti todella kauas, jotta pitkät EVL-liikkeet saadaan kokonaan kuvaan. Tai sitten pitäisi satsata ja ostaa se hökötin mitä facessa mainostetaan, mikä saa kameran seuraamaan kuvattavaa. Hintaa taisi olla useampi satanen…

Seuraaminen

EVL:än seuraaminen on Lunalle omalla tavallaan ehkä helpompi kuin alempien luokkien, koska siinä on enemmän eri suuntia mihin kulkea. Ja neidistä on paljon kivempaa mennä taaksepäin tai oikealle/vasemmalle kuin suoraan eteenpäin. Tosin, seuruun kesto kasvaa taas entisestään mikä voi olla isompi ongelma. Luna muuten seuraa ihan hyvin, välillä lähempänä ja välillä kauempana, mutta uskoisin meidän selviävän liikkeen alusta loppuun.

En edelleenkään näköjään osannut arvioida videon rajoja, joten älkää välittäkö että katoan videolta muutamaan otteeseen.



Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Meidän yksi varmimpia liikkeitä vaikkakin varmaan yksi tylsempiä liikkeitä. Istuminen edelleen vaatii vähän varmistamista (tai vaati ainakin tänään treeneissä, mutta tätä nyt ei olla ihan hetkeen treenattukaan, eli voi johtua ihan siitä.) Toinen pienen pieni ongelma on satunnaisesti käyvä ennakointi maahanmenosta liikkeelle lähdössä. Eli Luna nousee jo seisomaan minun ollessa ehkä hännän kohdalla, kun voisi odottaa vielä sen yhden askeleen. Yleensä kertamuistutus (eli pari kertaa kävelen vain ohi palkaten siitä, että Luna pysyy maassa), riittää.

Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan

Luoksetulossa seisominen ja maahanmeno sujuvat kyllä hyvin, mutta valumista tapahtuu. Molemmissa näissä treeneissä valui arviolta metrin verran. Maahanmenossa se ei näyttänyt niin pahalta, koska se selvästi alkoi suorittamaan liikettä heti käskyn tultua, mutta ei tietenkään voinut heittäytyä maahan.

Eli joko pitää saada sitä Lunan vauhtia hieman hitaammaksi (tosin ei niin hitaaksi kuin meidän ensimmäinen yritys videolla, jossa neiti jäi takapalkkaan kiinni.) Tai sitten stoppeja napakammiksi. Ideoita?


Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo

Tämä on tällä hetkellä liikkeistä yksi epävarmimmista. Tyhjäänlähetys vaatii edelleen treeniä ja ketjuttaminen meillä on aivan alussa.

Ensimmäisellä yrityksellä targettia ei löytynyt (siinä oli kasa lehtiä ympärillä), mutta jos jotain positiivista voi sanoa, niin Luna meni suoraan. Ja jos olisin ollut viisas, olisin pysäyttänyt neidin oikeassa kohti. Toisella yrityksellä sitten mentiinkin vinoon. Siitä seuraavat pari yritystä oli ihan hyviä. Kun sitten otin ruudun mukaan, näki selvästi että ketjutusta ei ole pahemmin tehty. Lunalla ei oikein ollut hajuakaan mitä pitää tehdä. Otin sitten ”tavallisen” ruudun eli mentiin targetille ja lähetin suoraan ruutuun. Kun tämä sujui, vaihdettiin siihen, että jätin Lunan targetille ja lähetin sen ruuduun seisoessani siinä parin metrin päässä.

Jouduin kesken treenin mennä hetkeksi tekemään kaukoja, kun kaksi pikkulasta (arviolta ehkä 10v?) kulki aivan targetin takaa ohi ja niiden koirat sitten hyppi ja pomppi Lunan nähdessään. Eivät onneksi räksyttäneet, niin Lunakaan ei nostanut kierroksia vaan keskittyi treenaamaan nätisti.



Ohjattu noutaminen

Tämä on lähtenyt jo ihan hyvin alkuun. Otan aina ensin muutamia kertoja pelkkää merkille lähetystä. Paikka merkin kanssa on vähän niin ja näin, otollisinhan olisi jos Luna seisoisi suoraan merkin takana, mutta välillä se jää vinoon (mutta on kyllä merkin lähettyvillä eli pisteitähän tässä ei vinoudesta mene). Ihan hyvin Luna on lähtenyt hakemaan käskettyä kapulaa, vaikka olisi ollut helpompi kääntyä toiseen suuntaan.

Vasemman kapulan noudossa oli tällä kertaa treeneissä hieman ongelmia. Ensin haluttiin hakea se oikea kapula, mikä haettiin viimeksikin. Seuraavaksi siihen vasemman kapulan luokse tuli vieraita ihmisiä (kaksi lasta äitinsä kanssa), joten Luna sitten epäröi ja oli taas hakemassa sitä oikeanpuolista kapulaa. Hieman jouduin rohkaisemaan, että kyllä sen kapulan voi noutaa häiriöstä huolimatta.



Merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu nouto esteen yli hypäten

Tämä on toinen liike, missä tällä hetkellä on riski nollautua. Otan alkuun pelkkää kiertoa, esteiden (tai nyt esteen) ollessa paikoillaan. Sitten lisätään kapulat. Molemmat tehdään ensin esteiden läheltä ja sitten esteiden takaa. Kun hinkataan pelkkää kiertoa, ei Luna jää yleensä este-kapula houkutuksiinsa. Mitä nyt välillä pitkä matka tötsälle saattaa häiritä.

Kun neiti kertaalleen saa ottaa kapulan mukaan ja hypätä, jää hän seuraavalla yrityksellä lähes 80% todennäköisyydellä kiinni.



Tunnistusnouto

Tämä on myös Lunalle vahva liike myös tässä luokassa. Tätä en tajunnut ottaa videolle, kun purin jo kameran pois tajutessani ettei oltu tätä tehty. Mutta tein tunnareita neljä kertaa, joka kerta kapulat eri muodossa ja hienosti oikea kapula tuli jokaisella kerralla. Yhdellä kerralla tosin napattiin ensimmäinen kapula vauhdissa suuhun ennen kuin meni haistelemaan muita, mutta vaihtoi kumminkin sen sitten oikeaan.

Kauko-ohjaus

Asennothan on jo voittajasta tutut eli sinällään niissä ei ole mitään uutta. Edelleen seiso-istu vaihdossa tulee helposti eteenpäin (tosin nyt treenatessa liikkui kyllä muutenkin eteenpäin). Tässä nyt edelleen on ehkä se isoin ongelma se, että jos liike on kokeessa viimeisenä saattaa meillä olla ongelmia siinä ensimmäisessä nousussa.


Paikallaolot

Paikkiksia on todella hankala treenata yksin, mutta pystyy ne sentään jotenkuten tekemään. Tein vähän lyhennettynä versiona, eli jätin Lunan istumaan ja menin itse puun taakse piiloon. Kumminkin niin, että näin hyvin ympärille ettei mistään hyppäisi ketään yllättäen kentälle. Luna nätisti istui minuutin, jonka jälkeen siirryin näkyville. Odottelin taas hetken, ennen kuin käskin neidin maahan. Tähän tarvittiin kaksi käskyä, kun neiti taisi ihmetellä että tosissaanko tässä mennään maate. Siinä sitten odoteltiin taas jonkin aikaa, kunnes kutsuin Lunan luokse.

Illalla sitten nautittiin kauratyynyhoidosta. Tyynystä tuli vain turhan lämmin joten piti laittaa
vielä lisäkangasta väliin.

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Ensimmäiset vesijuoksutreenit

Perjantai-iltana tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesijuoksua. Olimme varanneet ajan Petbrosille. Luna kun ei oikein arvosta tuota hallissa uimista (varsinkaan muiden koirien kanssa kun hän ei saa mennä omassa rauhassa uimaan ilman, että rampilla on joko menossa tai tulossa joku). Mielessäni ajattelin, että ei neiti tule arvostamaan vesijuoksuakaan kun tajuaa joutuvansa veteen, mutta todennäköisesti tämä puolituntia tulee hyödynnettyä paremmin kuin uintiin käytetty aika.
Päätimme Laran olevan ensimmäisenä vuorossa, koska ensinnäkin sillä varmasti olisi kierrokset korkealla (kun ajattelee pääsevänsä uimaan) ja toisekseen, Luna saisi vähän katsella ja totutella juoksulaitteeseen siinä odotellessa.

Pikkuneiti hieman jännitti, mutta lähti kävelemään kun matto lähti liikkeelle jalkojen alla. Pari pientä paniikkireaktiota kyllä siinä juostessa tuli, kun Lara lopetti kävelemisen ja matto vei sen tietysti sitten juoksulaitteen takaseinään kiinni.


Pikkuneitiä siinä kävelytettiin, ravuutettiin ja kävelytettiin ylämäkeen. Lunaa kiinnosti hirveästi juoksulaite ja se pyörikin laitetta ympäri Laran ollessa siellä. Tai tarkalleen, sitä taisi kiinnostaa herkut joita Lara sai laitteessa ollessaan ja yritti keksiä miten hän saisi niitä herkkuja.  Parin kymmenen minuutin jälkeen alkoi nähdä jo selkeää väsymistä, kun Laran vauhti hidastui ja se alkoi hiljalleen lipua kohti takaseinää. Kun matto pysäytettiin, tuli pikkuneidille jokin kummallinen loppupaniikki ja se yritti vähän joka reunalta pois. Laran rauhoittuessa ja veden laskettua tarpeeksi, se lopulta pääsi ulos.

Mitä siellä tapahtuu...?
Sitten oli Lunan vuoro. Neiti oli alkuun oikein innoissaan menossa, mutta matka tyssäsi tietysti siihen juoksumaton suulle, kun Luna tajusi joutuvansa veteen. Eikä se vesi varmaan siinä ollut se isoin ongelma, vaan että hän joutui laskeutumaan parikymmentä senttiä alaspäin.

Puoliksi pakottaen Luna joutui sitten altaaseen. Kun ohjaaja kuuli Lunan polvista, se totesi että näin ensimmäiselle kerralle nostetaan neidille veden tasoa hieman korkeammaksi (jolloin paino polville on vähäisempi). Hän myös kyseli, että oireileeko polvet jotenkin, johon totesin että ei kummoisemmin, ainoastaan hitaassa laukassa Lunan askellus on hieman hassu, mutta ravissa tai täysiä juostessa ei ole ongelmaa. Ohjaaja siinä kyseli vielä että miten hassusti, johon sitten todettiin että Luna vähän niin kuin pompauttaa takajalkoja yhtä aikaa tasajalkapupuloikka tyylillä, jolloin hän totesi että todennäköisesti takaosan lihaksisto on hieman heikommassa kunnossa mistä pompautus johtuu.

Lunalla treeni aloitettiin rauhallisella kävelyllä, ja hetken päästä siirryttiin ylämäkikävelyyn. Palkkailin Lunaa melko tiuhaan ja alkuun tuli hieman ongelmia siinä, että herkun saadessaan neiti lopetti kävelyn ja jäi mussuttamaan namia, minkä takia sitten valui uhkaavasti kohti takaseinää. Pidin hihnan kumminkin sellaisella pituudella, että se nykäisi Lunan takaisin liikkeelle reilusti ennen seinään osumista. Muutaman nykäisyn jälkeen Luna tajusi pysyä liikkeellä vaikka namia tulikin.


Luna käveli koko ajan melkein sivuseinässä kiinni (ja vilkuili siinä samalla Laraa joka käveli ohi koko ajan), yritin herkuilla saada neidin keskemmälle, mutta heti herkun saatuaan se pelasi takaisin reunalle.

Hetken kävelyn jälkeen ohjaaja totesi, että Luna liikkuu muuten hyvin, mutta hieman sen takapää heittelehtii tasaisesti kävellessä, mikä viittaisi tosissaan hieman heikompaan lihaskuntoon takana. Eli Luna kompensoi pitäen painoaan enemmän edessä, jolloin se takapää liikkuu helpommin veden voimasta. Ohjaaja totesi, ettei se mitenkään pahasti mene vinoon, mutta sillein selvästi kumminkin.
Lunaa ei kertaakaan ravuutettu, ohjaaja totesi että ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla ja neidille on paljon parempi tuo ylämäkeen kävely polvia ajatellen. Ylämäessä Luna käveli suoraan, ohjaaja sanoi sen johtuvan siitä, että mäki pakottaa sen käyttämään niitä takajalkoja kunnolla. Joten vuorottelimme sitten mäessä ja tasaisella kävelyä. Ohjaaja suositteli muutenkin, että ylämäkitreenit olisi Lunalle hyviä ihan kävellenkin, joten pitää varmaan yrittää suunnitella lenkit niin, että tulee noita mäkiä vastaan. Tai vaikka sitten kävelee samaa mäkeä edestakaisin.

Sen parikymmentä minuuttia Lunakin jaksoi reippaasti kävellä, jonka jälkeen alkoi väsyä. Toisin kuin Laralla, Lunan vauhti ei hidastunut väsyessä (no vauhti ei mikään huippunopea ollut muutenkaan), mutta neiti alkoi peitsaamaan.

Luna veti muuten tyynen rauhallisesti ja hienosti jaksaen koko treenin. Ohjaaja totesi, että molemmat oli todella rauhallisia juoksijoita siihen nähden että ensimmäistä kertaa hommaa tekivät. 

Pohdittiin, että jos vain onnistuu, niin ostamme tälle talvelle vesijuoksuun sarjakortin. Esimerkiksi niin että 10 kerran kortti, joista 5 kertaa on systerillä ja Laralla ja 5 kertaa minulla ja Lunalla. Jos kortin jakaminen ei onnistu saman katon alla asuvien koirien kesken, niin pitää miettiä miten on kannattavinta tehdä.

Kotona sitten kainaloisena.

torstai 3. lokakuuta 2019

Syksyn treenikausi alkaa

Syksyn ohjatut kurssit alkoivat maanantaina rally-tokon merkeissä. Eli meillä alkoi sama kurssi kun vuosi takaperin, eli voi-mes tasoinen ratakurssi. Pientä alkujännitystä tosin toi epävarma aloitusaika. Kaikissa aikatauluissa luki 30.9. mutta kouluttajan laittamassa viestissä 14.10. Onneksi jokin alkoi takaraivossa kolkuttaa tuolloin 30. päivä, kun tajusin aamulla ennen töihin menoa tarkistaa vanhan viestin sähköpostista. Yritin sitten koko työpäivän saada kouluttajaa kiinni niin puhelimitse kuin tietokoneella, tuloksetta. Sitten lopulta laitoin kaveri-kouluttajalle viestiä, jonka näin olevan Facebookissa tämän nykyisen kouluttajan kaverina, että saisiko hän sitä kiinni.


Erittäin innokas treenaaja, ei malta odottaa oikealla paikalla (takapenkillä) vaan siirtyy etupenkille heti kun silmä välttää. Paras on, että etupenkkien välissä on Petenkoiratarvikkeesta ostettu penkinvälisuoja, minkä pitäisi estää hyppiminen. No sehän ei täysin istu tuohon minun autoon, joten Luna on oppinut pujahtamaan sen välistä.
Parin tunnin päästä tuli ilmoitus että kouluttaja saatu kiinni. Hän oli tosissaan ajatellut meidän kurssin alkavan vasta 14.10. mutta kerkeäisi kyllä paikalle ennen tunnin alkua. Siinä sitten tosin pohdin, että kuinka moni kurssilainen oletti kurssin alkavan vasta myöhemmin ja ei kerkeäisi nyt paikalle.
Hallin pohjapiirrosta oli muokattu täksi talveksi (?), aikaisemmin tokokenttä oli ollut 1 kenttä, mutta nyt se oli siirretty toiselle puolelle hallia 5 kentälle ja kenttä itsessään oli käännetty sivuttain. Eihän siinä sinällään väliä mikä kenttä, mutta hieman oli outo tunne mennä ”väärälle” kentälle.

Vasemmalla vanha kenttäjärjestys ja oikealla uusi - mutta ei oikeassa mittasuhteessa.

Ratana meillä oli Kirsi Petäjän huhtikuinen mes-rata. Rata piti olla suht helppo, ainoa vaikeus oli merkin paikka (este aivan vieressä) ja me vielä rakennettiin rata hieman liian kapeaksi, joten se merkki oli oikeasti varmaan vain 1,5 metrin päässä siitä esteestä.


Meitä lopulta oli kolme kurssilaista paikalla, eli yksi vain puuttui.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Totesin siinä kouluttajalle, että katsotaan miten menee kun ollaan taas ensimmäistä kertaa sisällä hallissa ja taustalla on kumminkin noin kuukauden ”treenitauko”. Jos sitä nyt voi tauoksi kutsua, mutta ohjattua treenejä meillä ei siis ollut tähän kuukauteen.

Hieman yritin siinä reunalla herätellä Lunaa siihen, että mitä me taas tulimmekaan tekemään. Kierrokset oli todella korkealla ja tekemisen intoa oli vähän liikaakin, mutta siinä vaiheessa kun näytti että neiti kuunteli jotain, päätin lähteä radalle.

En ala käymään rataa kyltti kyltiltä läpi, mutta hyvän kuvan varmaan saa siitä, että meillä oli radalla 20 kylttiä ja Luna taisi suorittaa 200 liikettä. En tiedä, saimmeko ensimmäisellä kierroksella yhtään kylttiä suoritettua oikein, kun neiti tarjosi kaikkea muuta kuin sitä mitä yritin saada sen tekemään. Useimmiten Luna peruutti tai oli pyörimässä minun ympäri peruuttaen. Tästä taas näki että Lunan kanssa ei voi oikein ottaa tehotreenejä jostain tietystä aiheesta koska se treeni jää päälle ja sitä sitten tarjotaan seuraavilla kerroilla. Mutta Luna teki koko ajan (liiankin) innoissaan.

En tiennyt kyllä siinä tehdessä, että pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, kun olin neidin vielä ilmoittanut seuran mestaruuskisoihin muutaman viikon päähän ja nyt tällä suorituksella olisimme olleet kyllä reilusti miinuspisteillä. Pääsimme lopulta radan loppuun ja menimme takaisin kentänreunalle hieman kertaamaan sitä kuuntelemista.

Toisella yrityksellä meidän suorituksemme oli jo paljon parempi. Pieniä vinousvirheitä tuli muutamia, mutta kouluttaja totesikin että kyllä sillä olisi yli 90 pistettä kisoissa saanut. Ellei nyt mukaan lasketa parin kyltin välein tapahtuvaa palkkausta. :’D Koska meitä oli vain se kolme, niin kerkesimme Lunan kanssa radalle vielä kolmannenkin kerran. Tämä viimeinen kierros meni vähän pikakelauksella kun aika alkoi loppua, mutta silti Luna suorittu oikein nätisti kyltit. Totesin lopuksi, että onneksi on vielä yhdet treenit ennen seuraavia kisoja, jottei sitten kisaradalla mene samanlaiseksi temppuiluksi.

Loppuun vielä käsitöitä - sain nimittäin kaivettua ompelukoneen vaihteeksi esille ja sillä hurauttelin Lunalle uuden heijastinliivin. Kangas on peräisin K-kauppojen heijastinkassista. Minä jo viime vuonna suunnittelin tätä tekeväni, mutta siinä vaiheessa kun lopulta löysin inspiraationi, oli kassit jo kaikkialta loppu. Nyt sitten ostin heti kassin kun näin niiden tulleen kauppoihin.

torstai 26. syyskuuta 2019

Riitta Korrin koulutuksessa

Tänään oli meidän ensimmäinen tunti Riitta Korrin silmien alla. Onneksemme osui erittäin hieno päivä, aurinkoinen ja lämpöä hieman reilu kymmenen astetta. Treenit pidettiin pohjois-Paippisissa pienellä nurmettuneella hiekkakentällä.

Koska olin itse ensimmäistä kertaa Riitan opeissa, kävimme ensin hieman läpi meidän tilannetta. Totesin, että päätin siirtyä kesällä voittajasta evl-luokkaan tässä kesällä ja koska jäimme ilman kurssipaikkaa omasta seurasta, niin halusin jonkun katsovan että teemme jotain oikein.

Totesin meidän isoimmat treenikohteet olevan kiertohyppynouto, tyhjäänlähetys sekä ohjattu nouto. Plus palkkauksen kanssa on ongelmia. Sanoin ottaneeni käyttöön superpalkan kokeen päätteeksi, mikä sitten loi meille ongelman, että Luna mieluummin menisi palkan luo kuin tekisi minun kanssa hommia. Riitta siinä kysyi että onko minulla jokaisessa treenissä ympäri kenttää erilaisia namikippoja ja leluja, johon sanoin että ei. Yleensä jos vien namikippoja kentälle, niin olen päättänyt tehdä erikseen häiriötreeniä. Ja Luna erottaa todella hyvin milloin tehdään häiriötreeniä ja milloin on kisatilanne päällä. Riitta suositteli, että minun kannattaa treenatessa pitää melkein joka kerta jotain namihäiriötä mukana, koska se voi myös hiljalleen opettaa Lunaa oikeasti päästämään irti niistä.

Koska Riitalla ei ollut tietoa meidän tasosta, aloitimme näyttämällä liikkeitä. Otettiin ensin ohjattu nouto. Kävin näyttämässä merkin ennen lähetystä ja Luna löysi tiensä sille ihan hyvin. Ainut että normaalisti neiti tekee merkin kierron kaltaisesti, eli kaartaen vasemmalta. Tällä kertaa sille merkille ajauduttiin oikealta puolelta, eli hieman oli hakusessa että mitä tässä tehtiinkään, mutta oikealla suoritusalueella oltiin silti. Stopatessa Luna oli  vähän hassusti vinossa.

Hieman yllättäen meidän vaalean siniset kapulat katosi maastoon kunnolla. Minunkin oli hankala nähdä niitä vaikka tiesin missä ne oli. Lähetin neidin noutamaan vasenta kapulaa. Luna lähti oikeaan suuntaan, mutta joutui etsimään hetken että löysi kapulan. Lopulta se löytyi kumminkin ilman ylimääräisiä apuja ja se tuotiin vauhdilla takaisin.

Riitta totesi, että vaikka nyt ei ollut ihan täyden kympin suoritus, niin tästä näki että neiti kyllä osaa liikkeen ja tietää mitä tekee, kun se kääntyi oikeaan suuntaan vaikka ei nähnyt koko kapulaa.

Kun ei muuta videota ole, niin tässä meidän hieman aikaisemmista treeneistä video ohjatusta.


Seuraavana otettiin kiertonoutoa. Riitta kyseli että onko mulla usein kaikki vempeleet treenatessa mukana, johon totesin että itseasiassa ei. Usein tehdään vaan kiertoa kapuloiden kanssa, kun en tällä hetkellä omaa kahta estettä. Tällä kertaa treenasimme myös ilman esteitä. Totesin tässä olevan kaksikin ongelmaa; ensimmäisenä tietenkin se että Luna tykkää kapuloista, toisena neidin huonohko irtoaminen, mikä saa sen valitsemaan ennemmin kapulat tai esteet kuin kiertotötsän.

Otimme liikkeen koemaisena, niin että Riitta laittoi kapulat paikoilleen ja tötsä oli kaukana niiden takana. Pyysin Lunaa bongaamaan tötsän ja lähetin sen eteenpäin. Pieni vilkaisu tehtiin kapuoloihin, mutta neiti kumminkin juoksi koko matkan kierrolle asti.

Tämä tehtiin myös toistamiseen, jolloin vilkaistiin molempia kapuloita, mutta silti juostiin kierrolle. Riitta siinä naureskeli, että mikä se meidän ongelma tässä nyt olikaan.

Otimme vielä yhden kierron, tällä kertaa niin että käskin Lunan kierron jälkeen maahan. No, neiti eteni aika monta metriä, mutta meni kumminkin maahan ilman toista käskyä. Siitä sitten noudettiin vasen kapula. Tässä tein itse virheen, sanoin käskysanana “vasen”, vaikka sen piti olla “ota.” Onneksi Luna seurasi ennemmin käsimerkkiä ja haki sen kapulan kumminkin.

Riitta kiinnitti huomiota siihen, että Lunan vauhti kiertoa kohti mennessä oli hitaampi kuin takaisin tullessa. Neiti kyllä laukkaa kierrolle, mutta sen vauhti vaan on rauhallisempi siinä vaiheessa.

Tähän saatiin kaksikin vinkkiä. Yksi oli, että jätetään koira lähtöpaikalle taakse ja itse ollaan  lähempänä kiertotötsää. Sitten ohjaaja kiertää tötsän hieman innostaen koiraa (joka siis edelleen pysyy paikoillaan) ja jää muutaman metrin päähän tötsästä rintamasuunta tötsää kohti ja lähettää koiran kiertoon. Tästä on hieno paint-piirros. Tämä toimi Lunalla oikein hyvin. Jätin neidin taaemmas ja lähdin itse kiertämään merkkiä ja jäin siihen lyhyen matkan päähän selkä Lunaa kohti. Sitten käsin neidin kiertoon. Sillä samalla hetkellä kun sanoin käskyn, tajusin että mitä jos se neiti tuleekin suoraan sivulle. Hieman yllätti että ei tullut, pientä hidastusta oli minun kohdalla mitä sivusilmällä näin, mutta Luna kyllä kiersi tötsän ennen sivulle tuloa. Riitta totesi, että se kyllä joutui oikeasti miettimään siinä että mitä hänen käskettiinkään tehdä. Mutta se vauhti, jolla mentiin kiertoon oli jo paljon parempi.


Toinen vaihtoehto, mikä tukisi myös palkkahäiriötreeniä, olisi laittaa palkkakipot merkin eteen. Kipot toimisivat myös “ohjureina” ja niillä pystyisi muuttamaan kiertokulmaa jos sellaiseen olisi tarvetta, mutta Luna kuulemma kiertää todella nätisti. Tässä on häiriötreenin lisäksi takapalkkavaihtoehto, eli kun koira on kiertänyt sekä tötsän että herkkukipot, voi tehdä pysäytysliikkeen ja vapauttaa herkkukippotakapalkalle. Tässä tietysti Lunaa ajatellen voi tulla hankalaksi, kun se kerran pääsee takapalkalle, niin sen palkan ohi ei varmaan ihan helposti juosta toista kertaa...

Kolmantena sitten katsottiin tyhjäänlähetystä. Totesin, että tämän Luna on ehkä hiljalleen lähtenyt ymmärtämään, mutta siinä on meillä tullut pieni kaarros aina eteenmenossa. Vein targetin paikoilleen ja menin Lunan kanssa lähtöpaikalle. En tiedä vaikuttiko vieras paikka, vai se että targettia ei nähnyt yhtään, mutta lähettäessäni neidin, tämä lähti vinoon oikealle. Kutsuin Lunan takaisin, kävin erikseen näyttämässä targetin. Tämän jälkeen neiti teki enemmän meidän tasoisen suorituksen. Mukaan tuli jopa meidän pieni kaarros, josta sanoin treenin alussa.

Totesin siinä ennen treeniä jo, että en tiedä onko se kaarros sellainen että siihen kannattaisi puuttua. Koska oikeasti jos ajatellaan että minulla on halkaisijaltaan 2 metrin ympyrä ja pieni koira joka kaartaa parikymmentä senttiä, niin se aika isolla todennäköisyydellä on edelleen siellä ympyrän sisällä. Riitta totesi suorituksen jälkeen, että hän on samaa mieltä, että noin pieneen kaarrokseen hän ei Lunalla lähtisi puuttumaan. Varsinkin kun targetti oli jälleen arviolta siellä 15 metrissä, niin neiti juoksi kyllä ensimmäiset 10 metriä suoraan ja aivan parilla viimeisellä metrillä kaarsi. Joten se ei todennäköisesti sitä kaartoa tule tekemään.

Tässä taas video aikaisemmista treeneistä. Tarkkasilmäinen voi nähdä maassa piirretyn ympyrän (keskellä tummempi läntti) ja ympyrän takana oleva toinen läntti on targetti.


Yritin ottaa liikkeen loppuun, mutta hyvin näki ettei ole taas hetkeen otettu ruutua tähän yhdistettynä. Viimeksi kun treenasin näitä yhdessä, alkoi neiti nopeasti ennakoimaan ja juoksi kohti targettia ja tehden oman kaarroksen ja jatkaen suoraan kohti ruutua. Joten päätin keskittyä ensin tähän pelkkään tyhjään lähetykseen.

Nyt kun yritin lähettää neitiä ruutuun, oli tämä aivan pihalla mitä piti tehdä. Joten yritin ottaa ruudun voi-tyylillä, mutta neiti bongaili vaihteeksi kaikkea muuta kuin sen ruudun. Kiertotötsä, systeri, kentänreunalla oleva merkkitötsä oli helpommin bongattavia kuin suoraan edessä oleva ruutu. Joten kävin näyttämässä ruudun paikan, jonka jälkeen lähetin Lunan sinne. Vauhti oli hyvä aivan ruudun etureunalle (tosin näytti alkuun, että nyt mennään kyllä sivusta sisään), mutta siinä etureunalla sitten kuono valui maahan. Vauhti tyssäsi, mutta neiti jatkoi kumminkin ruutuun asti ja käskyttäessäni maahan, oli siinä muutaman sekunnin viive.

Riitta totesi, että tässä hän lähtisi jo hiljalleen kokoamaan liikettä yhdeksi. Eli siis yhdistäisi ruutuun menon tyhjään lähetykseen. Sanoinkin, että alkuun olin näin tehnytkin, mutta ennakoinnin alkaessa, jätin sitten ruudun pois. Mutta nyt varmaan pitää taas alkaa ottaa sitä ruutuakin hiljalleen mukaan.

Loppuun Riitta halusi nähdä vielä meidän häiriötreenin. Joten otimme merkinkierron niin, että laitoin pari metriä merkin eteen kippoon lihapullan. Sanoin Lunalle kerran “jätä” -käskyn ja menimme lähtöpaikalle. Otimme nyt hieman lyhyemmältä matkalta (ihan sen takia että jos Luna päättääkin syödä pullan, pystyn paremmin puuttumaan siihen). Lähetin neidin kiertoon. Luna vilkaisi lihapullaa, mutta juoksi kumminkin ohi kiertoon. Vauhti yltyi kierron jälkeen ja suunta vaihtui kohti namia, jolloin jouduin asiasta huomauttamaan. Neiti vaihtoi suunnan kohti minua ja sai tästä kunnon kehut.

Otimme liikkeen uudelleen ja tällä kertaa pullan ohi juostiin kumpaankin suuntaan, tosin edelleen vilkuillen.

Riitta totesi, että Luna tosissaan selvästi tietää mitä tässä tehdään ja tekee työt vaikka nami houkuttaakin. Mutta lihapullan vilkuili kertoo, ettei se kumminkaan aivan täysin pysty päästämään siitä irti, minkä takia häiriötreeniä olisi hyvä tehdä vaan lisää.

Otimme kierron vielä kolmannen kerran, mutta tällä kertaa niin että stoppasin neidin lihapullan jälkeen ja vapautin sitten syömään sen takapalkkana.

Siihen loppui meidän puolintuntinen. Riitta totesi että Luna on todella hyvässä vaiheessa, meidän vaan pitää nyt tehdä niitä kokonaisuuksia enemmän ja sitä häiriötreeniä. Eihän me nyt ihan hetkeen olla EVL:lää korkkaamassa, mutta sain ainakin itse kuvan, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Systeri oli Laran kanssa toisen puolituntisen.