Tanssia ja lääkäreitä

Blogissa onkin ollut kiireiden takia hiljaiseloa. Käydään tässä hieman viime viikkojen tapahtumia läpi.

Hetken aikaa saimme nauttia kuivasta ilmasta ja lumesta.

Koiratanssi

Edellisellä kerralla otettiin pienen pientä kisamaista suoritusta musiikin tahtiin. Minä olin koko edeltävän pari viikkoa pohtinut Lunalle ja minulle sopivaa musiikkia ja katsellut paljon muiden koiratanssivideoita. Kuten mielestäni jo aikaisemmin kerroin, pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista, mutta valikoimahan on valtava. Lopulta idea tuli jonkun tekemästä vesiteemaisesta esityksestä (älkää enää kysykö kenen, ei mitään mielikuvaa); Disneyn Vaianan ”tunnusmusiikki” How far I’ll go. 

Kuuntelin sitä ties kuinka moneen kertaan, kunnes ajattelin että tämä voisi olla yksi vahva vaihtoehto. Ei liian nopea, mutta ei liian hidaskaan.

Siinä kuunnellessa tuli myös hieman mietittyä millaisia liikkeitä musiikkiin sopisi. Yksi, mitä lähdinkin sitten harjoittelemaan oli kaari. Olin monessa köhköh MM-SM tason esityksessä ihaillut, kun koira juoksee kaukana ohjaajasta (joten eikö se ole sopiva liike alokasluokkaan?!) ja se sopisi myös yhteen kohtaan musiikista todella hyvin. En tietenkään ajatellut siitä tehdä näin alkuun vielä niin näyttävää kuin se on noissa arvokisoissa, varsinkin kun ajattelin pitää alokasluokan musiikin alle kahdessa minuutissa. Saisin kaiken muun änkeä todella tiuhaan jos kaari veisi yli kolmasosan kappaleen kestosta. :’D Mutta sitten olen myös miettinyt, että onko taas joku noin 3 metrin päähän tehty kaari tarpeeksi näyttävä… Tietysti voisin helpottaa tasoa ja ihan yksinkertaisesti laittaa Lunan kiertämään jonkun esineen, jonka sitten pystyisi laittamaan pidemmän matkankin päähän. Pitää pohtia. Luna kumminkin on aika hyvin jo hiffannut kaaren idean, ainakin kun se on tehty tietyssä paikassa muutamaan otteeseen.

Mutta siis, palaten treeneihin. Meillä oli siis tällainen pieni kisamainen suoritus tehtävänä. Ajatus oli, että tehdään noin kolme liikettä peräkkäin ja sitten palkkaus. Minulla oli suunnitelmissa tehdä tämä kaari (jota varten otin avuksi merkkitötsät), sen jälkeen käsien välistä hyppy ja kolmantena pyörähdys. No, voin sanoa että kolmanteen kohtaan emme päässeet ollenkaan. Se, että minulla oli mukamas ajatus mitä tehdään, ei välittynyt Lunalle ollenkaan. Neiti oli aivan hölmistynyt mitä halusin ja se yritti sitten tehdä vain jotain. Kaaren sain onnistumaan pariin otteeseen, mutta sitten käsien välistä hyppääminen ei onnistunut siihen perään sitten mitenkään.

Lunta!

Meidän musiikki menikin sitten siinä, kun yritin saada näitä kahta liikettä onnistumaan peräkkäin. Jossain vaiheessa Luna jopa pysähtyi keskelle kenttää ja katsoi minua kulmiensa alta tyylillä että mitäköhän h*lvettiä minä nyt haluan. Kyllä me sitten lopulta saatiin se yksi onnistuminen sieltä, jonka jälkeen totesin että jos olisin ajatellun tämän loppuun asti, olisin valinnut oikeasti meille helpot ja selkeät liikkeet tehtäväksi, enkä liikettä mitä juuri oltiin aloitettu opettelemaan.

Tämän jälkeen siirryimme harjoittelemaan päivän liikkeitä, FS:ssä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympäri. No, tämähän oli Lunalle tuttu temppu ja rally-tokossahan on myös pyörähtäminen jossa minä tosin pyörähdän mukana. Käsiavuilla sain nopeasti neidin muistamaan liikkeen ja hetken päästä peruutus onnistui kumpaankin suuntaan. Pystyin jopa pari kertaa pyörähtämään itse päinvastaiseen suuntaan kuin neiti.

HTM:ssä oli jälleen uuden position päättäminen ja treenaaminen. Hetken siinä pohdittuani, päädyin positioon, jossa Luna seisoo sivuttain edessäni lapa oikean jalan kohdalla. Tähän tuli käsky ”front”. Aloitin paikan hakemisen targetin avulla. Luna näytti taas ahneuden voiman ja hiffasi aika nopeasti oikean paikan. Jopa takapään käyttöä näkyi kun neiti lähti korjaamaan takaa liian löysää asentoaan. Eri suuntia tässä ei hirveästi vielä treenattu, ainoastaan minun tekemä sivulaukka oikealle oli ainoa suunta, mutta Luna yllätti siinä kuinka hyvin se piti paikkansa tässä liikkeessä. 

 Lunan paras palkinto - hanska

Tämän viikon koiratanssitunnilla meillä oli teemana jonkun joulukappaleen harjoittelu sekä piti olla kosketuskeppi/alusta treeniä. Minä olin lukenut annetun ohjeistuksen jotenkin huonosti ja ymmärsin että tunnilla suunnitellaan ohjelma vaikka tarkoitus oli mennä ”valmiin” ohjelman kanssa. No, eihän minulla ollut edes musiikkia valittuna. Onneksi ei tarvinnut mennä aivan ensimmäisenä kehään, joten siinä kerkesi hetken aikaa miettiä ja lopulta päädyin Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – kappaleeseen.

Onneksi tämäkin kappale alkoi rauhallisella musiikilla, niin aloitukseen sopi hyvin sama ympäripyöriminen kuin mitä olin suunnitellut siihen meidän Vaianan -tunnariin. Siitä se jatko sitten oli tietysti taas hieman hankala suunnitella ex tempore.

Alkuun meidän esityksessä Luna oli taas ihan pihalla mitä halusin, kun sitten taas yritin ottaa namit esille ja hieman ohjata niillä jäi neiti täysin kiinni herkkuihin eikä suostunut tekemään mitään.

Mentiin kehän reunalle treenaamaan seuraavan astuessa kehään. Muutamien toistojen jälkeen alkoi Lunalla taas tekeminen sujua. Ehkä tämä koiratanssi vain edelleen hieman hämmentää, kun on loppupeleissä niin erilaista tekemistä kuin toko ja rally. Mutta verrattuna edelliseen treeniin, Luna oli tässä parin viikon sisällä hiffannut käsien välistä hyppäämisen, eikä siinä ollut nyt ongelmia. 

Saatiin me tosissaan alkua hieman tehtyä lopulta, pitää varmaan yrittää saada sitä videolle tässä jossain vaiheessa, kun siinä missä tokoa ja rallya pystyy jotenkuten selittämään on koiratanssin kuvaaminen suullisesti haastavampaa.

Anteeksi, mutta voisimmeko puhua rapsutuksista?

Ja jotta elämä ei olisi liian edullista, tuli käytyä Lunan kanssa lekurissa. Olen puhunutkin neidin korvaongelmista täällä jo monesti ja nyt edellisin oireilu ei ole hoidosta huolimatta loppunut. Korvat kyllä eritti tummaa mönjää todella paljon vähemmän kuin ennen hoitoa, mutta tietäen että normaalisti Lunan korvista normaalisti tule mitään (ja eritys on aikaisempien hoitojen jälkeen loppunut), päätin sen nyt viedä lääkärille.

Lääkärissä hoitaja otti korvatöhnästä näytteen ja lääkäri tuli sitten vielä katsomaan tarkemmin niitä korvia. Näyte kertoi kyseessä olevan selkeästi hiivatulehduksen, mutta lääkäri hieman ihmetteli kun totesi että Lunan korvat muuten oli todella hyvässä kunnossa. Tärykalvo oli ehjä ja puhdas eikä mitään isompaa punoitusta näkynyt. Lunan iho käytiin myös läpikotaisin läpi, mutta kaikki oli kunnossa (vaikka lekuri naureskeli että tassut oli täynnä karvaa kun trimmiväli oli jo reilu pari kuukautta :’D ) Mutta karvasta huolimatta tassujen iho oli ihan kunnossa.

Lääkäriltä sai tällaisen kivan ruiskun. Se ei ollut enää niin kiva kun kotona sai todeta mitä sillä tehdään.

Luna sai siis kahden viikon kortisoni (Cortavance) kuurin. Lääkäri oli sitä mieltä että kontrollia ei tarvita, kun korvat on muuten niin hyvän näköiset. Tietysti jos oireet ei helpota tai ne palaavat niin sitten takaisin. Lekuri oli myös sitä mieltä, että hän ei usko hiivan olevan allergiapohjaista, koska lähes aina se oireilisi muuallakin ihossa.

Minä siinä sitten pohdin, että näinköhän me ollaan Lunalla vältetty kaikkea lintuperäistä tässä turhaan jo yli vuosi… Tietysti, vaikka neiti on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin oireet on palanneet pariin otteeseen, mutta olin ajatellut sen johtuvan siitä että Luna on jostain saanut syödäkseen jotain sopimatonta.

Kun olen tässä nyt viikon saanut ajatusta pohdiskella, olen keksinyt myös toisen mahdollisen hiivan aiheuttajan. Lunahan nimittäin söi reilu puolitoista vuotta sitten antibiootin suolistotulehdukseen. Antibiootit tuppaavat joillakin laukaisemaan hiivan. Ajankohtakin sopisi hyvin tähän, kuuri oli loppukeväästä ja alkukesästä alkoi korvat ensimmäisen kerran oirehtia. Sitten käyttämäni Otogel-kuuri on hoitanut pahimman tulehduksen, mutta siitä on kumminkin jäänyt jotain pientä korviin, mikä taas ajan saatossa lähti lisääntymään ja täten oireet palasivat takaisin uudelleen ja uudelleen.

Päätettiin, että hoidetaan tämä kuuri nyt loppuun ja ollaan linnuttomalla ruokavaliolla kunnes Lunan korvat on varmasti kunnossa ja sen jälkeen lähdetään testaamaan että onko se se lintu vai onko sillä jäänyt vain tulehdus päälle antibiootista.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, alkoi Lunan närästyskin uudelleen. Tämä aika varmasti johtuu ruoan joukossa annettavan lihan vaihdoksesta. Edellinen pussi oli siis lohta, mutta ravitsemusterapeutti suositteli ennemmin lammasta tai nautaa, koska lohen kalsiumpitoisuus oli turhan korkea neidin ruokavaliossa. Lammastahan minä olen metsästänyt jo pitkään (jo ennen tuota lohta), mutta se on loppu lähes kaikkialta. Päädyin silloin loheen kun tiesin sen sopivan Lunan vatsalle, mutta tällä kertaa sitten otin nautaa, kun se lohi ei ollut suositeltava. Kyseessä on siis Maukkaan lihapullat, jotka on hyviä vähän pienemmän kokonsa takia.

No, toisena yönä uuden lihan antamisesta Luna puklasi noin neljän maissa aamuyöllä. Sama toistui seuraavan yönä. Ensin ajattelin, että jätetään vain liha pois ja katsomaan mitä tapahtuu, mutta kun systeri sitten ilmoitti Lunan puklanneen vielä päivälläkin, totesin että aloitetaan happosalpaajakuuri vaan suoraan. Niitä onneksi oli kotona jo ennestään ja heti seuraavana yönä kuurin aloittamisen ja lihan pois jättämisen jälkeen saimme nukkua rauhassa koko yön.

Olen antanut kerrallaan viikon kuurin ja mietin että nyt tämän kuuri loppumisen jälkeen taidan vaan lähteä hakemaan niitä lammaspullia, olkoonkin vähän pidemmän ajomatkan päässä. Lara saa syödä nuo nautapullat.

Tähän loppuun Lara, joka itkee kun luulaatikko on nostettu "saavuttamattomiin". Luna ei saa siis happolääkityksen aikana syödä luita ja ainut tapa varmistaa se on nostaa kaikki luut pois.