Hallikausi alkoi

 Hallikauden treenit ovat alkaneet, meillä kävi tällä kertaa niin hyvä tuuri, että pääsimme kaikkiin hakemiimme ryhmiin. Eli meillä on koiratanssi ja rally-toko vuoroviikoin ja kerran kuukaudessa ohjattu tokokurssi.

Treenit alkoivat viime viikon koiratanssilla. Ohjaajana meillä on seuran ulkopuolinen Laulajainen Anna. Ymmärsin että muut olivat tainneet ollakin jo hänen kurssillaan, ainakin olivat sen verran tuttavallisen oloisia. Meidän vuorolla kävimme alkuun hieman taustoja läpi, totesin että meidän koiratanssitausta rajautuu meidän seuran omaan alkeiskurssiin. Silloin olin kovin suuntautumassa freestylen puoleen, mutta tässä koronatauon aikana olen asiaa pohtinut uudelleen ja päätynyt että ehkä se heelwork olisi meille helpompi aloitettava. Koska vaikka Luna osaa vaikka ja mitä, niin minä en. Ja edelleenkin olen ihan pulassa omien käsien kanssa. Kouluttaja totesi kanssa että heelwork olisi tokotaustaiselle koiralle helpompi aloitettava.

Joten kävimme sitten hieman läpi meidän lähtökohtia heelworkiin. Positioista Lunalle on erittäin tuttuja tietysti perus seuruupaikat oikealla ja vasemmalla kuono samaan suuntaan, melko tuttuja on jalkojen välissä sekä edessä kuono oikealle. Muita ei sitten olla vielä edes treenattu.

Positioiden vaihtoihin tulee rally-tokosta suurin osa, eli edestä, takaa ja jalan alta puolenvaihdot. Minä kun sanoin että rallyssa ohjaan hirveästi käsimerkein, testasimme vaihdot ja joitakin liikkeitä (ympäripyöriminen, kieppi vierellä) ilman käsiä. Tai pidin käsiä milloin selän takana, milloin lanteilla tai muussa melko järkevässä paikassa. Pari kertaa Luna hieman ihmetteli ja arpoi, mutta sitten tajusi alkaa kuunnella käskyjä. Hetken päästä kouluttaja sitten kyselikin, että mihin minä niitä käsimerkkejä tarvitsinkaan, kun Luna teki ihan hyvin pelkällä suullisella käskyllä.

Musiikkina olin ajatellut pitää saman Alessia Caran How far I’ll go:n, mutta nyt pitää sitten alkaa miettiä musiikkiin sopivaa ohjelmaa.

Rally-toko

Rallyssa olemme jälleen Heinin voi-mes kurssilla. Tällä kertaa kurssi on enemmän tekniikkapainotteinen, eli lyhyitä ratapätkiä täyspitkien ratojen sijasta.  Meillä oli kolme rataa, lämmittelyratana avoluokan 10 kyltin rata, sitten 6 kyltin voi- ja mes-rata. Me Lunan kanssa aloitettiin kylmiltään voi-luokan radasta. Neidille ei ole optimaalisen tilanne lähteä suoraan radalle, kun vire on tässä vaiheessa korkea ja vauhtikin sen mukainen.

Tämä sitten huomattiinkin meidän miniradalla. Koko ajan jouduin huomauttamaan oikeasta seuruupaikasta, mutta tästä huolimatta päästiin ihan hyvin eteen istu kyltille asti, jossa Luna sitten ennakoi väärin ja lähti vauhdilla peruuttamaan istumisen sijasta. Uusinta sujui ihan hyvin kun vielä painotin istu-käskyä. Heini tosin kysyi että onko Lunalla lihakset jumissa tai jotain, kun oikeaan täyskäännös ei ollut niin tiivis kuin normaalisti. Teimme käännöksen vielä pariin kertaan, mutta Heinin mukaan nekään eivät näyttäneet normaaleilta vaikka olivatkin parempia.

Tämän miniradan jälkeen menimme tauolle, jossa pääsimme hetken odottelun jälkeen tekemään avo-luokan rataa. Tässä ei sinällään ollut hankalia liikkeitä, mutta jatkuvat istumiset ja kääntymiset saa nykyään Lunan ääntelemään. Ei se suoranaisesti haukkumaan ala, mutta sellaista epämääräistä örinää kuuluu.

Saimme avo-radalla suurimmat energiat purettua, joten mes-minirata meillä menikin sitten ihan nappiin. Mitä nyt itse ohjasin meidän liian lähelle tulppaanin kylttiä, mutta silti saatiin se suoritettua ongelmitta.

Cockeri ei ole tyytyväinen.

Sitten meillä alkoi vielä ohjatut tokotreenit Mari Leiviskän opeissa. Systeri oli käyttänyt koirat metsälenkillä ennen treenejä, joten mielessä kävi että näyttääköhän Luna meidän vinkumisongelmaa ollenkaan jos on väsyneempi. No, täytyy todeta, että kyllä se näytti. En tiedä tekikö pitkä odottelu sen (olimme viimeisenä vuorossa) vai oliko sillä muuten vaan jäänyt energiaa, mutta heti päästyämme kentälle ja esitellessä meitä, Luna näytti hienosti kuinka ääntä käytetään odotellessa.

Totesin, että tämä on tällä hetkellä meidän isoin ongelma. Liikkeitä on treenattu ja ne alkaa sujumaan hiljalleen ihan hyvin, mutta en halua mennä kokeilemaan kokeeseen kuuntelemaan vinkumista. Sanoinkin meillä olleen viimeiset pari vuotta tokossa palkasta luopumisen treenaaminen tehtävänä. Luna osaa siitä näennäisesti luopua, mutta todellisuudessa ei. Kerroin että meillä oli herkkupalkka odottamassa kentänreunalla, mutta sitten kokeissa kävi ensin niin, että Luna oli jokaisen liikkeen välillä menossa palkalle. Seuraavalla kerralla sitten liikkeiden aikana oli lähdössä kentältä pois. Joten nyt olen pyrkinyt siihen, että Luna kuvittelee palkan olevan aina minulla. Vinkuminen sitten taas näkyy edelleen pääasiassa odottaessa. Pitkä seuraaminen on toinen missä vinkumista tuppaa tulemaan, varsinkin mitä pidempi seuruupätkä on kyseessä ja varsinkin jos pohjalla on jo pari liikettä palkatta.

Luopumisen treenausta olen myös jatkanut satunnaisesti ruokakipolla, ja kun kysyin kouluttajalta onko se hänestä ”liian vaikea” aloitus, koska ruokakippohan on Lunan elämän numero yksi. Ja todetusti, Lunalla on ollut ongelmia esimerkiksi ihan vain istua, kun ruokakippo on kyseessä. Hän ei pitänyt sitä liian vaikeana, kun vaan tehtävät aloittaa tarpeeksi helposta (tosin naurahti, että istumisen voisi kyllä jo kuvitella olevan tarpeeksi helppo). Hän myös sanoi että kannattaa kokeilla treenata kipon ollessa eri paikoissa. Esimerkiksi pöydällä oleva ruokakippo on vähemmän houkutteleva kuin lattialla oleva. Ja todennäköisesti kädessä oleva kippo olisi se hankalin. Joten tämä treeni jatkukoon.

Kouluttaja käski nyt jatkossa tehdä namista luopumisen aina ennen liikkeiden alkua ja palkata oikeasta mielentilasta.

Otimme pätkän seuruuta, jossa Luna nyt tietenkään ei sitten näyttänyt vinkumistaan. Tosin pätkä oli lyhyehkö, joten neiti ei kerennyt vielä keräämään kierroksia.

Kouluttaja totesi, että Luna seuraa hieman etäällä. Joo, osasyy on varmaan se, että minä olen tallannut tassuille useammin kuin kerran ja toisekseen parikin eri kouluttajaa on sanonut, että Luna on sen verran pieni ja kun se pyrkii pitämään kontaktia, se ei pysty sitä tekemään suoraan vierestä treenitaskun takia. Tämäkin kouluttaja totesi että joo, tuokin vaikuttaa, mutta minä myös kävelen kohti koiraa koko ajan.

Katsoin hetken pöllästyneenä ja totesin, että en sitten taida osata kävellä suoraan. Minähän katson seuraamisessa alaviistoon, jotta näen Lunan tulevan oikeassa kohdassa mukana. Pitää varmaan opetella katsomaan enemmän eteenpäin ja ottaa jokin kiintopiste mitä kohti kävellä. Kouluttaja myös käski treenata enemmän koirasta poispäin menevää liikettä, jotta saataisiin vahvistettua oikeaa seuraamispaikkaa.

Otimme loppuun vielä jäävät. Seisominen sujui hyvin, maahanmeno jostain syystä jäi seisomaan, mutta uudella yrittämällä onnistui. Istuminen meni hieman hankalaksi, kun tila loppui (seinä tuli vastaan). Luna kyllä istui hienosti, mutta itse tuli annettua pieni kroppa-apu. Kouluttaja totesi kumminkin, että tuon pienen kroppa-apu huomioimatta liike oli oikein sujuva. Tässä vaiheessa meillä loppui aika, joten kotiläksynä meillä jatkui luopumisharjoitukset.

-

Tokotreenien jälkeen Luna pääsi (tai joutui) perjantaina vesijuoksemaan ja siitä parin tunnin päästä hierojalle. Vasemmassa lonkankoukistajassa oli kireä jumi, josta hieroja sanoi että on varmasti vaikuttanut liikkumiseen. Mutta yllättäen tällä kertaa lantiossa ei ollut mitään, vaikka tähän asti siellä on aina ollut jumia.

En vaan keksi otsikkoa, treenejä kumminkin

Koiratanssi

Aloitimme tuntimme jälleen palkattomuustreenillä (eli minuutti tekemistä ilman palkkaa) sekä älä-reagoi-musiikkiin-treenillä (en tiedä miten tämän olisi sanonut järkevämmin :’D )

Menimme ensin tekemään musiikinjättämistreenin meidän omalla musiikilla. Meidän biisihän alkaa hiljaisella musiikilla, niin tehtävän vaikein osio oli oikeasti yrittää kuulla milloin kappale alkaa. Vaikka kaiutin ei ollut kuin vajaan kymmenen metrin päässä, teki 4 kentällistä agilitytreenaajia sellaista meteliä, että jouduin oikeasti pinnistämään korviani jotta kuulin musiikin alun. Luna puolestaan ei reagoinut musiikkiin mitenkään.

Toisella kierroksella otettiin sitten palkattomuus treeni omaan musiikkiin. Kun aloitus oli tuttu, Lunakin teki rauhallisemmin (mitä nyt olisi halunnut ennakoida kiertoon lähtöä). Minuutti meni nopeasti ohi. Neitihän on kyllä tottunut sellaisiin noin 3 minuutin palkattomiin tehtäviin jo rallyn puolelta, joten tuo minuutti ei oikeasti ole tuolle pahemmin mitään.

Käytiin kävelemässä Sipoonkorven kalkinpolttajan polku (4,8km)

Tällä kertaa otimme myös ne tassutemput jotka jäivät edelliseltä kerralta. Olen Lunan kanssa jatkanut tassun nostoja vuorotellen ja ne on alkanut hiljalleen edistymään niin, että niitä tassuja voi nostaa myös minun jalkojen välissä. Välillä tassua vaihdetaan turhankin vauhdikkaasti, kun Luna varmaan kuvittelee saavansa palkan nopeammin suorittaessaan tehtävän itsenäisesti ennen liikevihjeitä.

Itse tässä liikkeessä olen pohtinut, kannattaako minun suorittaa se paikoillaan vaiko pyrkiä liikkumaan eteenpäin. Alkuperäinen ajatus oli, että liikumme eteenpäin nostaen vuorotellen toista jalkaa/tassua. Mutta, koska Luna on sen verran pieni, on neidin askelluskin pieni. Eli en voisi kumminkaan ottaa kuin vajaan puolikkaan askeleen eteenpäin tai muuten Luna joutuu ottamaan jo useamman. Joten olisiko sittenkin järkevämpi tehdä tassunnostot paikoillaan tai lähes paikoillaan.

Tuntuu vain, että meidän esitys ei (ainakaan tällä hetkellä) käytä koko mahdollista esiintymisaluetta kovinkaan paljoa. Seuraavalle tunnille tuli tehtäväksi piirtää esityskartta, joten pitänee alkaa pohtia sitä meidän esitystä loppuun asti. Jos joku keksii jonkin esineen Vaiana-teemaan sopien jonka Luna voisi kiertää, voi vinkata.

Siellä oli välillä todella jyrkkiäkin nousuja. Luna jaksoi hyvin koko matkan ja aivan lopussakin oli veto päällä. Itsellä taas oli ihan pirun kuuma, kun lähdettäessä oli pakkasta ja kävellessä se läheni nollaa.

Palkkauskurssi

Vierimaan kurssilla treenattiin jälleen koiran omatoimista kontaktin ottoa ohjaajaan.

Eli meillä oli kippo, jossa oli ruokaa keskellä treenialuetta ja koiran piti valita kipon ja kontaktin tarjoamisen välillä. Alkuun oli tarkoitus palkata joka kerta, kun koira kääntää katseensa kiposta ohjaajaan ja siitä edetään siihen, että ensimmäisestä vilkaisusta tulee keep going -signaalisana ja toisesta vasta palkkasana ja palkka.

Pohdin siinä itsekseni, että tämä voi olla meille siinä mielessä hankala treeni, että jos Luna tajuaa meidän tekevän jättötreeniä, sehän ei vilkaise kovin helposti kippoon. Ja jos ajatus on että koira palkataan siitä, että se kääntää katseensa kiposta ohjaajaan, voi palkkaaminen mennä meillä hankalaksi.

Ja tietystikään mitään käsky- tai vihjesanoja ei saanut sanoa, vaan koiran piti omaehtoisesti luopua ruokakiposta.

Lunahan oli jo tarjoamassa kipon päällä seisomista, ennen kuin sain namejakaan sinne. Kun saimme namit kuppiin ja treenin aloitettua, kävi vähän kuten arvelin, eli Luna vilkaisi kippoa kerran, mutta keskittyi sen jälkeen seuraamiseen. Kyllä minä sain sen vilkaisemaan kuppia menemällä oikein läheltä. Palkkasanan jälkeen palkka tuli minulta, eikä kiposta.

Tehtävää sitten vaikeutettiin laittamalla kuppi lähelle seinää. Ja tehtävä oli tietenkin kiertää sieltä seinän ja kipon välistä. Lunasta huomasi heti, että kupin ”arvo” muuttui. Keskellä treenialuetta ruokakippo oli häiriö, mutta laitettaessa se seinän viereen siitä tuli palkkakuppi. Tällöin Luna tuijotti kippoa meidän kulkiessa sitä kohti ja palkkasanan kuullessaan ryntäsi kipolle eikä minun luokse kuten aikaisemmin treenatessa. Tässä jouduinkin sitten siirtämään kipon takaisin keskemmälle kenttää ja hiljalleen kohti seinää.

Toisena meillä oli erottelu/kuuntelutehtävä. Tämä oli nyt aika alkeistasoa, eli valittiin tehtävä jonka koira varmasti ostaa (minä otin seisomasta maahanmenon) ja koiran piti tarjota ensimmäistä tehtävää (seisomista) niin kauan kunnes se käsketään maahan. Kun tämän teki tarpeeksi monta kertaa, alkaa koira todennäköisesti ennakoimaan ja tarjoamaan itse sitä maahanmenoa, jolloin tietysti vaaditaan, että käskyä on odotettava. Seuraavaksi vaikeutettiin tehtävää lisäämällä ylimääräisiä sanoja joukkoon, jolloin koiran oli tietysti kuunneltava milloin se oikea käskysana tulee.

Luna mystisesti reagoi lähes aina ”Mallorca” -sanaan ja oli menossa maahan. Muihin sanoihin se ei reagoinut (ei edes maa-nantaihin, vaikka meidän maahankäsky on yleensä vain maa). Näitä häiriösanoja sitten pyrin sanomaan erilaisia painotuksilla, välillä oikein iloisesti hihkuen ja välillä todella matalalla äänellä. Kolmantena siihen lisättiin vielä erilaiset kropanliikkeet, heilumiset, pyörimiset sun muut tuomaan ”lisähäiriötä.”

Kolmantena ja viimeisenä treeninä tai tehtävänä oli käyttää, tai ainakin yrittää käyttää, jahtausta palkkana. Tehtävää kuvattiin nopea-hidas-nopea -tehtävänä. Eli nopea kohdassa koira jahtaa lelua/palkkaa ja hidas kohdassa käsketään tehdä tehtävä (tässä tapauksessa tehtävä oli maahan). Kun koira oli maassa, ohjaaja jatkoi innostavaa leikkiä ja palkkasanalla koira sai palata jahtaamaan palkkaa.

Ajatus tässä oli, että itse se palkan jahtaaminen on osalle koirista palkitsevaa, vaikka ne eivät koskaan sitä saavuttaisi.

Kokeilin ensin pelkän namin jahtausta, mutta minun piti olla polvillani maassa, jotta Luna pääsi jotenkuten jahtaamaan. Mutta tällöin tietysti ei jahtausliike ollut kovin suurta. Löysin onneksi namipallon treenitavaroista, jonka sitten sidoin Lunan nahkaremmiin ja vetelin sitä sitten ympäriinsä. Luna kyllä innostui namipallon jahtaamisesta, mutta ei se kyllä ehkä ihan palkkautunut siitä. Tosin tässä voi olla osasyy siinä, kun Luna sai pallon kiinni sanoin ”oho” kun tarkoitus ei ollut että koira nappaisi lelusta. Joten neiti saattoi reagoida myös tähän minun ohotteluun. Kyllä me varmaan 7-8 toistoa saatiin tehtyä, mutta pari viimeistä oli sellaisia, joissa Luna sitten murmutti maahan mennessään. Lopulta sitten neiti palkkasanan kuullessaan tulikin minun luokse, eikä enää lähtenyt namipallon perään. Eli jos se alussa palkkautuikin jahtaamisesta, niin se ei kestänyt kovinkaan kauaa.

Kun siinä lopussa sitten käytiin tätä viimeistä tehtävää läpi, totesin että Luna ehkä palkkautui ehkä ei tästä tehtävästä. Jirka tähän kommentoi, että suurimmalle osalle koirista jahtaaminen (esimerkiksi riistaeläimen) on jo itsessään palkitsevaa ja ne jaksavat juosta ”palkan” perässä pitkiäkin matkoja. 

Sitten taas osa palkkautuu nenän käytöstä ja saattavat jaksaa todella pitkiäkin jälkiä seurata metsässä.

Jirkallekin totesin, että Luna kyllä kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka ”palkkautuu” nenän käytöstä ja jaksaa kulkea nenänsä perässä pitkiäkin aikoja. Spanielit kun luonnostaankin on nenällä työskentelevä rotu eikä niinkään saalista jahtaava. Joten onko ihmekkään ettei tuo jaksanut palkkautua ikuisuutta lelun jahtaamisesta. :'D

En niin välitä tästä odottelusta. - Luna

Voihan improvisointi

Koiratanssissa meillä oli aiheena palkkaamattomuus sekä tassutemput. Meitä ei ollut paikalla kuin kaksi, joten saatiin treenata sitten kunnolla.

Palkkaamattomuustreenissä tehtävänä oli minuutin verran tehdä koiran kanssa liikkumisia ja kontaktia. Ohjeistus oli tosin hieman epäselvä, kun kouluttaja totesi ettei saa antaa koiralle käskyjä. No, mitä siinä voit koiran kanssa tehdä kun et saa mitään käskyjä antaa, joten minähän sitten vain kävelin hieman eri temmoilla ympäri kenttää, Luna seuraten vieressä kontaktissa. Tästä sitten tuli kommenttia, että enhän minä tehnyt oikeastaan mitään (ja olin tylsä). Mitä muuta siinä voi tehdä kun ei saa mitään käskyjä koiralle antaa?

Käskykielto sitten peruttiin, joten otettiin seuraava kierros sitten temputtaen. Tämä sai Lunan hieman kiihtymään ja välillä tuli haukahdus siellä täällä. Haukkuminenhan ei ole hyvä, mutta kouluttajallekin totesin, että nyt se johtui kyllä ihan siitä temputtamisesta ja neidin innostumisesta. Seuraavaksi piti tehdä liikkumisia, eli temppu, liikkuminen paikkaan B, temppu ja siitä paikkaan C.

Treenikaveri meni vuorostaan kentälle (ja teki alkuun myös ilman käskytyksiä kun hän ei ollut paikalla silloin kun kouluttaja sen perui).

Meidän tehtävä sitten muuttuikin ennen kentälle pääsyä, kun kouluttaja päätti, että hän laittaa jonkin musiikin soimaan ja siihen tehdään sitten liikkeitä. Tassutemputkin sai jäädä.

Edelleenkin koen aika hankalaksi lähteä tuosta noin vain tekemään musiikin tahtiin temppuja suunnittelematta asiaa ollenkaan. Siinä kun yrittää kuunnella musiikkia, keskittyä siihen missä Luna menee ja sitten vielä keksiä musiikkiin sopivaa tekemistä, käskyttää Lunaa ja itse vielä esiintyä ”taiteellisesti”, niin katastrofihan siitä tulee. Luna osaa varmaan yli 50 temppua, ja siinä aivojen käydessä tuhatta ja sataa, en saanut päähäni kuin pari kolme. Yritimme kyllä, mutta Lunasta alkoi nähdä, että se oli ihmeissään ja jäi useasti paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan tyylillä mitä h*lvettiä.

Totesin kouluttajallekin, että tämä on oikeasti minusta tosi hankalaa, kun en vain pysty saati kykene keskittymään niin moneen eri asiaan samaan aikaan ja sitten se näkyy Lunassa.

Kouluttaja varmaan kuvitteli helpottavansa tehtävää, antamalla meille ”tehtävän” jonka mukaan tehdä hommia. Ainut, että ne tehtävät eivät kyllä helpottaneet ollenkaan, päinvastoin koin itseni todella tyhmäksi niiden jälkeen.

Ensimmäisenä oli tehtävänä ”siivous” eli piti tehdä siivous-liikkeitä musiikin tahtiin ja käskyttää koiraa. Musiikki oli jälleen aivan vieras, eikä minun mielikuvitus oikein keksinyt siivousliikkeistä kuin lakaisun/imuroinnin ja ikkunanpesun. No, jos minä teen imurointiliikettä, niin mitä pahusta käsken Lunan tekemään?! HTM nyt varmaan olisi onnistunut, mutta FStä en oikein keksinyt yhtään mitään. Yritin siinä sitten taas jotain, mutta ei sekään oikein ottanut toimiakseen.

Kun se ei onnistunut, kouluttaja tarjosi seuraavaa tehtävää: ole kuin nouseva lentokone. En osannut kuin tyhjänä tuijottaa kouluttajaa. Systeri siinä sivussa sanoi että kädet voi laittaa kuin lentokoneen siivet, no joo, sen minäkin keksin, mutta mitä muuta?! Kolmasvaihtoehto oli sitten surffari. Tässä vaiheessa teki mieli jo kadota maan alle ja hiljaisena vaan rapsuttelin Lunaa. Surffari tasapainottelee laudan päällä ja siihen loppui minun mielikuvitukseni. Tuli sieltä vielä purjehtija, joka vetää ankkuria ylös tai laittaa purjeita, mutta olin aikalailla heittänyt jo hanskat tiskiin tämän suhteen. Minä en vain osaa improvisoida ollenkaan. Luna osaa läjäpäin temppuja, mutta ne eivät vain tule mieleen tehdessä.

Päädyimme sitten seuraavalla kierroksella tekemään oman ohjelman aloituksia. Alkuun palkkasin Lunaa siitä ettei neiti reagoinut alkavaan musiikkiin ollenkaan. Seuraavalla kierroksella sitten otin normaalin aloituksen ja kolme-neljä ensimmäistä suunniteltua temppua. Hieman Luna edelleen pohti, että onko meillä nyt oikeasti jokin suunniteltu tehtävä, minkä takia tuli muutamia pysähdyksiä, mutta kun jatkoin varmempana tekemistä, alkoi Lunakin taas tehdä varmemmin.

En tiedä vaikuttaako meidän harrastuspohja tähän, tokossa tiedän aina tarkalleen mikä on tehtävänä, eikä rally-tokoradallekaan heitetä sokkona. Tai vaikka heitettäisiin, tehtävä lukee kyltissä, minun ei tarvitse miettiä sitä itse. Välillä kun olen tehnyt radatonta rally-treeniä, olen huomannut että usein jään tekemään vajaata kymmentä liikettä, vaikka eri tehtävävariaatioita rallyssäkin on useita ja useita kymmeniä ja vieläkin enemmän jos lasketaan sekä oikealla että vasemmalla puolella tehtävät.

Siinä tunnin jälkeen puhuttiin kouluttajan kanssa, jolloin totesin jälleen että minä en vaan osaa improvisoida. No, jos se ei ollut selvää hänelle ennen tätä treeniä, niin nyt se tuli varmasti selville. Koen, että kun minulla olisi valmis esitys mitä harjoitella, menisi treeni paljon helpommin. Hän totesi, että nyt voi tietysti olla siitäkin kiinni, että hänhän ei itse ole kisannut koiratanssissa kertaakaan, että hän ei vaan osaa antaa oikeita neuvoja. Minun kannattaisi mennä Lunan kanssa johonkin koreografiakurssille, jos vaan mahdollista, koska kyse ei tosissaan ole siitä, että Lunalla ei olisi tarpeeksi liikkeitä esitystä varten. Hyötyisin enemmän siitä että katsoisin ja kehittäisin jonkun kanssa meidän omaa esitystä. Kun sitten tiedän esityksen läpikotaisin, voin alkaa miettimään sitten sitä omaa taiteellisuutta siinä (pääasiassa käsiä ja muuta liikkumista).

Kouluttaja tähän totesi että voin myös hyvin kuivaharjoitella ilman koiraa, johon oli kommentoitava että se on kanssa asia, mikä minulle on hankalaa. Voin kuivaharjoitella kyllä yksinäni niin ettei kukaan katso, mutta sitten jos joku on katsomassa, en enää tiedä kävelenkö jaloillani vai käsilläni vai päälläni. Tämä on ollut myös ongelma tokon seuruussa, kun useamman kerran eri kouluttajat on käskenyt kuivaharjoitella seuruun askelia ilman koiraa ja todeta sen jälkeen, että olen vielä pahemmassa solmussa kuin aloittaessani. :’D

Totuushan (tai ainakin minun mielestäni) on, että improvisointi ei ole pakollinen koiratanssissa, koska siinä kumminkin on se tietty esitys jonka esität. Ei siinä heitetä sokkona kehään ja laiteta jotain musiikkia soimaan, muuta kuin jossain möllikisojen hönstäluokassa. Tietysti se improvisointi voi pelastaa esityksen, jos tapahtuukin jotain yllättävää, mutta ehkä näin alussa mieluummin yritän jatkaa esitystä virheestä huolimatta kuin keksiä siihen jotain uutta ja huonossa lykyssä sekoittaa koko esityksen.

Mutta täytyy sanoa, että ei ole oikeasti todella pitkään aikaan ollut näin huonoa tai osaamatonta oloa treenien jälkeen. On meillä ollut ”huonoja” päiviä jolloin Lunaa ei ole huvittanut, tai itsellä ollut huonompi päivä, mutta niitä nyt tietää että aina silloin tällöin on. Nyt voi olla, että muisti pettää, mutta viimeksi oli tällainen olo Lunan cockerspanieleiden pentukurssilla, jolloin Luna pelkäsi skeittaajia niin paljon ettei kyennyt tekemään mitään muuta kuin pyrkimään karkuun. Treenit olivat siis Helsingissä sirkuskentällä, jonka vieressä on iso skeittiramppi. Enkä saanut neitiä silloin mitenkään rohkaistua koko tuntiin. Harmitti niin vietävästi, kun Luna osasi, mutta emme päässeet näyttämään sitä. (En muista olenko täällä koskaan maininnut, mutta neitihän pelkäsi kaikkia skeittaajia muutaman vuoden. Se joutui aivan paniikkiin kuullessaan skeittilaudan tulevan ja monesti jouduin keskeyttämään treenit, kun Luna niitä säikähti ja lopetti kaiken tekemisen.)

Mutta jos me nyt keskitytään tuon neidin kanssa siihen oman ohjelman rakentamiseen, jätetään kaikki improvisoinnit pois, koska se ei sovi minulle eikä siten myöskään Lunalle.

Peittotemppu

Koiratanssissa meillä oli tällä kertaa teemana esineisiin tarttuminen sekä tasolla temppuilu, eli pääasiassa etu- tai takatassut tasolla pyöriminen.

Hieman kotona pohdin, että mitä otan mukaan tarttusmistreeneihin. Lunallahan ei ole yleensä mitään ongelmia tarttua erilaisiin tavaroihin, joten siinä sitten pohdin kapuloiden ja lelujen välillä. Tasoksi otin tylsästi matalan saavin.

Ajatus siis tarttumistreeneissä oli tietysti koiratanssissa mahdollisesti käytettävä rekvisiitta ja sen hyväksi käyttäminen. Esityksestä riippuen koira voi esimerkiksi tuoda tai viedä tavaroita. Tässä tietysti on säännöissä maininta, että koira ei saa pitää tavaraa palkkana. Tavaraan tarttuminen näkyy myös silloin tällöin käytetyssä peittotempussa (eli siis koira ottaa peitosta kiinni ja pyörähtää peitellen itsensä).

Kun sitten lähdimme kentälle treenaamaan, aloin miettiä, että me voitaisiin aloittaa siitä peittotempusta, koska tavaroiden noudossa/pitämisessä meillä ei oikein ole treenattavaa. Meillä oli Lunan boksissa viltti mukana, joten nappasin senkin mukaan. Aivan alkuun otin pari kapulan pitoa, jotta neiti saa ajatuksen mitä on nyt se tehtävä. Seuraavaksi otin kangaskassin jonka laitoin rullalle ja pyysin Lunaa pitämään sitä suussaan. Hieman haasteita tosin tuli istumasta maahan vaihdossa kun kassi oli suussa. Kapulan kanssa ei mitään ongelmaa, mutta kangaskassi putosi aina ennen maahanmenoa.

Vaihdoin kassin takaisin kapulaan hetkeksi aikaa ja otin pari onnistunutta I-M vaihtoa kapula suussa, jonka jälkeen vaihdoin takaisin kassiin. Oikea-aikaisella palkkauksella ja pidä-käskymuistutuskella Luna lopulta suostui pitämään kassia suussaan koko liikkeen.

Seuraavaksi pyysin Lunaa kierähtämään ympäri kassin kanssa. Tämä sujuikin parin yrityksen jälkeen yllättävän hyvin.

Sitten levitin viltin maahan. Alkuun palkkailin vain siitä, että Luna makasi ja otti viltin reunasta kiinni. Mielessäni ajattelin, että kokonaisena temppuna yksi haaste tässä liikkeessä on koiran paikka viltillä. Koska jos se oli liian lähellä reunaa, josta piti ottaa kiinni, meni viltin kanssa pyörähtäminen melko hankalaksi.

En ollut vielä päässyt tästä tehtävästä eteenpäin, kun Luna otti käskystä viltistä kiinni ja omatoimisesti yhdisti sen edelliseen tehtävään ja kierähti viltti suussa ympäri! Tästä tempusta tulikin sitten roppakaupalla nameja.

Kun Luna hiffasi idean, ei ollut isokaan ongelma saada neitiä toistamaan liike. Välillä tosin vauhtia oli enemmän kuin ajatusta mukana, ja Luna unohti ottaa peitosta kiinni ennen kierähtämistä. :’D

Seuraavaksi otettiin vati treeneihin mukaan.

Lunahan heti näytti kuinka hienosti hän osaa kiivetä vadin päälle. Sain kyllä käskyllä neidin laskemaan takajalat maahan, mutta vadin ympäripyöriminen oli hirveän vaativaa, kun hän halusi nostaa jalat takaisin vadille.

Luna osaa pyöriä vatia kumpaankin suuntaan, niin että minä liikun vadin toisella puolella. Eli pelkkää pyörimiskäskyä meillä ei tähän ole eikä olla sitä pahemmin harjoiteltu. Treenasin siis pääasiassa sitä pyörimistä niin, että yritin pysyä itse paikoillani. Tässä tietysti jouduin sitten käyttämään aika reilusti käsiapuja. Kouluttaja totesi, että tehtävä olisi Lunalle helpompi, jos pyörittävä taso olisi pienempi (eli se ei saisi vedettyä niitä takajalkoja tasolle joka toisella askeleella). Pitää siis kehitellä jokin parempi taso tähän treeniin.

Treenit alkoivat jälleen

Postauksen järkkärikuvat on Siirin käsialaa, kun kävimme tuossa hetki sitten Touhussa ja Temmellyksessä tolleripoikien kanssa.

Tämän vuoden treenit ovat päässeet alkamaan. Meillähän jatkui sekä rally että koiratanssi samalla porukalla kuin syksyllä.

Loppiaisena kävimme aamupäivästä hallilla hieman treenaamassa rallya ja sitten Lunan kanssa vielä illalla oli ohjatut treenit. Täytyy myöntää, että neiti oli illan treeneissä todella mukavassa vireessä. Vire oli sellainen tasaisen rauhallinen, mutta kumminkin teki töitä hyvin.

Rata itsessään oli kiva ja Lunalle helppo. Ainoa ”moka” tuli merkinkierrossa, jonne Luna meni ensin esteen yli hypäten.

Nyt kun ollaan treenattu rallya ja koiratanssia vuoroviikoin hieman vajaan puolenvuoden ajan, on Luna alkanut erottamaan näitä lajeja. Rally-tokossahan on ollut hieman ongelma, että Luna on lähtenyt tarjoamaan esimerkiksi pyörimistä joka kyltillä. Nykyään se ei enää sitä tee. Ainakaan niin usein.

Tällä viikolla meillä oli sitten koiratanssitreenit. Otimme hieman kertausteemalla. Eli ensimmäinen tehtävä oli kävellä kentän ympäri tehden erilaisia temppuja. Tehtävä oli tarkoitus tehdä tanssivin liikkein, mutta minä en vain siihen vielä pysty. Joten minä ihan tyynesti kävelin (ehkä pari kertaa yritin hypähdellä) ja teetätin temppuja. Sekään ei ollut aivan helppoa keksiä lennosta temppuja mitä tehdä. Pääsimme kumminkin jotenkuten kentän ympäri erilaisilla pujotteluilla, pyörähdyksillä ja sivuaskelilla.

Kun kaikki olivat käyneet vuorollaan kiertämässä kentän ympäri, menimme yhdessä treenaamaan. Kouluttaja totesi, että minun voisi olla järkevä ottaa esitykseen jokin keppi käsiini, koska en oikeasti yhtään tiedä miten niitä käsiä muuten käyttäisin. Joten otimme sitten pujottelua yrittäen pitää käteni jotenkin järkevästi kepillä ja heilutella sitä pujottelun tahdissa. Hypytin neitiä myös muutamaan kertaan kepin yli ja pyörittiin sitä ympäri.

 ”Uutena” otettiin edessä kävelyä minusta poispäin. Olen tätä yrittänyt kosketuskepillä harjoitella kotona, mutta Luna väistää sitä keppiä ja kulkee vinossa. Nyt otimme pidemmän esteriman kosketuskepiksi. Kuten tavallisenkin kosketuskepin kanssa, Luna ymmärtää sen nenäkosketuksen, mutta nenän pitoa kiinni kepissä ei ymmärrä. Neiti lähtee tarjoamaan kepin suuhun ottoa. Kumminkin kun pidin keppiä sitten sen verran korkealla, ettei Luna sitä saanut laitettua suuhun, se osasi seurata kepin päätä melko hyvin. Hieman tuotakin keppiä väistettiin, mutta aina kun neiti osui oikeaan liikkumispaikkaan (eli suoraan kepin alle), se sai siitä palkan. Yritin heittää namin aina Lunan eteen, mutta neiti varmaan näki jotenkin sivusilmällä heittoliikkeen ja kääntyi samalla sekunnilla katsomaan minua kun minä heitin namin. Eli 99% kerroista, Luna ei huomannut namin lentävän ylitse.

Mistä löydät cockerin? Luna on selvästi sitä mieltä että hän saa tällä hetkellä liian vähän ruokaa.

Joulutanssi

Meillä piti olla huomenna tiistaina koiratanssitunti, jossa esitetään ja kuvataan jokaisen oma ”joulutanssi”. No, se tietenkin osui samaan päivään, kun joudun lähtemään sukulaisten kanssa musikaaliin ja jättämään treenit välistä.

Joten minä sitten olen pariin kertaan käynyt hallilla treenaamassa ja tänään lopulta saatiin yksi melkein onnistunut otos videolle.

Laitan videon tähän varuilta kahdesti, epäilen että YT saattaa vaimentaa musiikin toisesta.

Joo, ihan reilusti annoin käsi ja kroppa-apuja. Meillä oli tuossa vaiheessa takana jo tunti liikkeiden hinkkausta enemmän ja vähemmän osissa ja siellä tuli muutamia ongelmia esille. Isoimpana ehkä se, että alku jo loppupyörimisten sijasta Luna olisi paljon mieluummin mennyt renkaiden sisään pyörimään ja kun se ei kelvannut, niin tonttuja lähdettiin kiertämään. Voin myöntää, että pinna paloi muutamaankin otteeseen (vaikka eihän sitä saisi) kun Luna lähti viidettä vai kuudetta kertaa kesken ympäripyörimisen kohti renkaita. Onneksi neiti ei ole säikähtävää sorttia, saattoi se pari sekuntia seistä paikoillaan tekemättä mitään vaikka pyysin, mutta sitten houkutus palkalle kasvoi liian suureksi ja päästiin yrittämään uudelleen. :'D

Luna alkoi myös selkeästi väsymään, mikä näkyi mm. hyppyjen laiskuutena. Joten ajattelin että kunhan saataisiin kerran siedettävästi alusta loppuun esitys, niin ihan sama kuinka paljon apuja Luna tarvitsisi.

Jouduin myös kesken treenien vaihtamaan yhden liikkeistä, pujottelun jälkeen oli alun perin tarkoitus tulla Lunan peruuttaen pyörimistä, mutta mitä enemmän sitä treenattiin, sitä kauheammaksi peruutus kävi ja aloin miettiä, että ottaako se Lunan polviin jotenkin (noin suurissa treenimäärissä). Joten vaihdoin sen sitten kahdeksikon tekemiseen, vaikka pujottelua oli jo aika paljon.

Kouluttaja totesi videon nähtyään että eikun vaan kisailmoa menemään, mutta tuli todettua että ei nyt kumminkaan ihan vielä. Jos kokonaiseen suoritukseen menee tunti ensin lämmitellä, niin me ei todellakaan olla valmiita onnistumaan ensimmäisellä yrittämällä kisoissa.

Mutta pitäisi varmaan alkaa nyt hiljalleen suunnitella sitä omaa ohjelmaa siihen Vaianan musiikkiin koska Luna tulee tarvitsemaan paljon ohjelman rutiinitreeniä.

Tanssia ja lääkäreitä

Blogissa onkin ollut kiireiden takia hiljaiseloa. Käydään tässä hieman viime viikkojen tapahtumia läpi.

Hetken aikaa saimme nauttia kuivasta ilmasta ja lumesta.

Koiratanssi

Edellisellä kerralla otettiin pienen pientä kisamaista suoritusta musiikin tahtiin. Minä olin koko edeltävän pari viikkoa pohtinut Lunalle ja minulle sopivaa musiikkia ja katsellut paljon muiden koiratanssivideoita. Kuten mielestäni jo aikaisemmin kerroin, pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista, mutta valikoimahan on valtava. Lopulta idea tuli jonkun tekemästä vesiteemaisesta esityksestä (älkää enää kysykö kenen, ei mitään mielikuvaa); Disneyn Vaianan ”tunnusmusiikki” How far I’ll go. 

Kuuntelin sitä ties kuinka moneen kertaan, kunnes ajattelin että tämä voisi olla yksi vahva vaihtoehto. Ei liian nopea, mutta ei liian hidaskaan.

Siinä kuunnellessa tuli myös hieman mietittyä millaisia liikkeitä musiikkiin sopisi. Yksi, mitä lähdinkin sitten harjoittelemaan oli kaari. Olin monessa köhköh MM-SM tason esityksessä ihaillut, kun koira juoksee kaukana ohjaajasta (joten eikö se ole sopiva liike alokasluokkaan?!) ja se sopisi myös yhteen kohtaan musiikista todella hyvin. En tietenkään ajatellut siitä tehdä näin alkuun vielä niin näyttävää kuin se on noissa arvokisoissa, varsinkin kun ajattelin pitää alokasluokan musiikin alle kahdessa minuutissa. Saisin kaiken muun änkeä todella tiuhaan jos kaari veisi yli kolmasosan kappaleen kestosta. :’D Mutta sitten olen myös miettinyt, että onko taas joku noin 3 metrin päähän tehty kaari tarpeeksi näyttävä… Tietysti voisin helpottaa tasoa ja ihan yksinkertaisesti laittaa Lunan kiertämään jonkun esineen, jonka sitten pystyisi laittamaan pidemmän matkankin päähän. Pitää pohtia. Luna kumminkin on aika hyvin jo hiffannut kaaren idean, ainakin kun se on tehty tietyssä paikassa muutamaan otteeseen.

Mutta siis, palaten treeneihin. Meillä oli siis tällainen pieni kisamainen suoritus tehtävänä. Ajatus oli, että tehdään noin kolme liikettä peräkkäin ja sitten palkkaus. Minulla oli suunnitelmissa tehdä tämä kaari (jota varten otin avuksi merkkitötsät), sen jälkeen käsien välistä hyppy ja kolmantena pyörähdys. No, voin sanoa että kolmanteen kohtaan emme päässeet ollenkaan. Se, että minulla oli mukamas ajatus mitä tehdään, ei välittynyt Lunalle ollenkaan. Neiti oli aivan hölmistynyt mitä halusin ja se yritti sitten tehdä vain jotain. Kaaren sain onnistumaan pariin otteeseen, mutta sitten käsien välistä hyppääminen ei onnistunut siihen perään sitten mitenkään.

Lunta!

Meidän musiikki menikin sitten siinä, kun yritin saada näitä kahta liikettä onnistumaan peräkkäin. Jossain vaiheessa Luna jopa pysähtyi keskelle kenttää ja katsoi minua kulmiensa alta tyylillä että mitäköhän h*lvettiä minä nyt haluan. Kyllä me sitten lopulta saatiin se yksi onnistuminen sieltä, jonka jälkeen totesin että jos olisin ajatellun tämän loppuun asti, olisin valinnut oikeasti meille helpot ja selkeät liikkeet tehtäväksi, enkä liikettä mitä juuri oltiin aloitettu opettelemaan.

Tämän jälkeen siirryimme harjoittelemaan päivän liikkeitä, FS:ssä oli koiran peruuttaminen ohjaajan ympäri. No, tämähän oli Lunalle tuttu temppu ja rally-tokossahan on myös pyörähtäminen jossa minä tosin pyörähdän mukana. Käsiavuilla sain nopeasti neidin muistamaan liikkeen ja hetken päästä peruutus onnistui kumpaankin suuntaan. Pystyin jopa pari kertaa pyörähtämään itse päinvastaiseen suuntaan kuin neiti.

HTM:ssä oli jälleen uuden position päättäminen ja treenaaminen. Hetken siinä pohdittuani, päädyin positioon, jossa Luna seisoo sivuttain edessäni lapa oikean jalan kohdalla. Tähän tuli käsky ”front”. Aloitin paikan hakemisen targetin avulla. Luna näytti taas ahneuden voiman ja hiffasi aika nopeasti oikean paikan. Jopa takapään käyttöä näkyi kun neiti lähti korjaamaan takaa liian löysää asentoaan. Eri suuntia tässä ei hirveästi vielä treenattu, ainoastaan minun tekemä sivulaukka oikealle oli ainoa suunta, mutta Luna yllätti siinä kuinka hyvin se piti paikkansa tässä liikkeessä. 

 Lunan paras palkinto - hanska

Tämän viikon koiratanssitunnilla meillä oli teemana jonkun joulukappaleen harjoittelu sekä piti olla kosketuskeppi/alusta treeniä. Minä olin lukenut annetun ohjeistuksen jotenkin huonosti ja ymmärsin että tunnilla suunnitellaan ohjelma vaikka tarkoitus oli mennä ”valmiin” ohjelman kanssa. No, eihän minulla ollut edes musiikkia valittuna. Onneksi ei tarvinnut mennä aivan ensimmäisenä kehään, joten siinä kerkesi hetken aikaa miettiä ja lopulta päädyin Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan – kappaleeseen.

Onneksi tämäkin kappale alkoi rauhallisella musiikilla, niin aloitukseen sopi hyvin sama ympäripyöriminen kuin mitä olin suunnitellut siihen meidän Vaianan -tunnariin. Siitä se jatko sitten oli tietysti taas hieman hankala suunnitella ex tempore.

Alkuun meidän esityksessä Luna oli taas ihan pihalla mitä halusin, kun sitten taas yritin ottaa namit esille ja hieman ohjata niillä jäi neiti täysin kiinni herkkuihin eikä suostunut tekemään mitään.

Mentiin kehän reunalle treenaamaan seuraavan astuessa kehään. Muutamien toistojen jälkeen alkoi Lunalla taas tekeminen sujua. Ehkä tämä koiratanssi vain edelleen hieman hämmentää, kun on loppupeleissä niin erilaista tekemistä kuin toko ja rally. Mutta verrattuna edelliseen treeniin, Luna oli tässä parin viikon sisällä hiffannut käsien välistä hyppäämisen, eikä siinä ollut nyt ongelmia. 

Saatiin me tosissaan alkua hieman tehtyä lopulta, pitää varmaan yrittää saada sitä videolle tässä jossain vaiheessa, kun siinä missä tokoa ja rallya pystyy jotenkuten selittämään on koiratanssin kuvaaminen suullisesti haastavampaa.

Anteeksi, mutta voisimmeko puhua rapsutuksista?

Ja jotta elämä ei olisi liian edullista, tuli käytyä Lunan kanssa lekurissa. Olen puhunutkin neidin korvaongelmista täällä jo monesti ja nyt edellisin oireilu ei ole hoidosta huolimatta loppunut. Korvat kyllä eritti tummaa mönjää todella paljon vähemmän kuin ennen hoitoa, mutta tietäen että normaalisti Lunan korvista normaalisti tule mitään (ja eritys on aikaisempien hoitojen jälkeen loppunut), päätin sen nyt viedä lääkärille.

Lääkärissä hoitaja otti korvatöhnästä näytteen ja lääkäri tuli sitten vielä katsomaan tarkemmin niitä korvia. Näyte kertoi kyseessä olevan selkeästi hiivatulehduksen, mutta lääkäri hieman ihmetteli kun totesi että Lunan korvat muuten oli todella hyvässä kunnossa. Tärykalvo oli ehjä ja puhdas eikä mitään isompaa punoitusta näkynyt. Lunan iho käytiin myös läpikotaisin läpi, mutta kaikki oli kunnossa (vaikka lekuri naureskeli että tassut oli täynnä karvaa kun trimmiväli oli jo reilu pari kuukautta :’D ) Mutta karvasta huolimatta tassujen iho oli ihan kunnossa.

Lääkäriltä sai tällaisen kivan ruiskun. Se ei ollut enää niin kiva kun kotona sai todeta mitä sillä tehdään.

Luna sai siis kahden viikon kortisoni (Cortavance) kuurin. Lääkäri oli sitä mieltä että kontrollia ei tarvita, kun korvat on muuten niin hyvän näköiset. Tietysti jos oireet ei helpota tai ne palaavat niin sitten takaisin. Lekuri oli myös sitä mieltä, että hän ei usko hiivan olevan allergiapohjaista, koska lähes aina se oireilisi muuallakin ihossa.

Minä siinä sitten pohdin, että näinköhän me ollaan Lunalla vältetty kaikkea lintuperäistä tässä turhaan jo yli vuosi… Tietysti, vaikka neiti on ollut rajoitetulla ruokavaliolla, niin oireet on palanneet pariin otteeseen, mutta olin ajatellut sen johtuvan siitä että Luna on jostain saanut syödäkseen jotain sopimatonta.

Kun olen tässä nyt viikon saanut ajatusta pohdiskella, olen keksinyt myös toisen mahdollisen hiivan aiheuttajan. Lunahan nimittäin söi reilu puolitoista vuotta sitten antibiootin suolistotulehdukseen. Antibiootit tuppaavat joillakin laukaisemaan hiivan. Ajankohtakin sopisi hyvin tähän, kuuri oli loppukeväästä ja alkukesästä alkoi korvat ensimmäisen kerran oirehtia. Sitten käyttämäni Otogel-kuuri on hoitanut pahimman tulehduksen, mutta siitä on kumminkin jäänyt jotain pientä korviin, mikä taas ajan saatossa lähti lisääntymään ja täten oireet palasivat takaisin uudelleen ja uudelleen.

Päätettiin, että hoidetaan tämä kuuri nyt loppuun ja ollaan linnuttomalla ruokavaliolla kunnes Lunan korvat on varmasti kunnossa ja sen jälkeen lähdetään testaamaan että onko se se lintu vai onko sillä jäänyt vain tulehdus päälle antibiootista.

Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, alkoi Lunan närästyskin uudelleen. Tämä aika varmasti johtuu ruoan joukossa annettavan lihan vaihdoksesta. Edellinen pussi oli siis lohta, mutta ravitsemusterapeutti suositteli ennemmin lammasta tai nautaa, koska lohen kalsiumpitoisuus oli turhan korkea neidin ruokavaliossa. Lammastahan minä olen metsästänyt jo pitkään (jo ennen tuota lohta), mutta se on loppu lähes kaikkialta. Päädyin silloin loheen kun tiesin sen sopivan Lunan vatsalle, mutta tällä kertaa sitten otin nautaa, kun se lohi ei ollut suositeltava. Kyseessä on siis Maukkaan lihapullat, jotka on hyviä vähän pienemmän kokonsa takia.

No, toisena yönä uuden lihan antamisesta Luna puklasi noin neljän maissa aamuyöllä. Sama toistui seuraavan yönä. Ensin ajattelin, että jätetään vain liha pois ja katsomaan mitä tapahtuu, mutta kun systeri sitten ilmoitti Lunan puklanneen vielä päivälläkin, totesin että aloitetaan happosalpaajakuuri vaan suoraan. Niitä onneksi oli kotona jo ennestään ja heti seuraavana yönä kuurin aloittamisen ja lihan pois jättämisen jälkeen saimme nukkua rauhassa koko yön.

Olen antanut kerrallaan viikon kuurin ja mietin että nyt tämän kuuri loppumisen jälkeen taidan vaan lähteä hakemaan niitä lammaspullia, olkoonkin vähän pidemmän ajomatkan päässä. Lara saa syödä nuo nautapullat.

Tähän loppuun Lara, joka itkee kun luulaatikko on nostettu "saavuttamattomiin". Luna ei saa siis happolääkityksen aikana syödä luita ja ainut tapa varmistaa se on nostaa kaikki luut pois. 

Luopumistreeniä x2 sekä keppitanssia

Koiratanssin toinen tunti aloitettiin luopumisharjoituksella. Naureskelin mielessäni, että tämän nyt pitäisi teoriassa olla Lunalle helppo homma, koska jätä-käsky on tuttu. Olen myös ottanut härkää sarvista viimeisen vajaan viikon ajan ja ottanut kotona treeniin (jälleen kerran) iltaruoalla treenaamisen.

Luna oli niin söpössä asennossa että piti ottaa kuva, neiti itse vaan ei niin arvostanut kuvailua.

Iltaruokahan on meillä asia, joka nostattaa kierrokset todella korkealle ja välillä molemmat tytöt laulavat duettona odottaessaan ruoan kippoon laittamista. Olen muutamia kertoja yrittänyt ja ajatellut, että jos saan Lunan tekemään töitä iltaruoan kanssa, saisimme ehkä vinkumista pienennettyä – koska iltaruoka on se päivän paras palkka. Voisi ainakin kuvitella, että jos pääsisi siihen vaiheeseen, että iltaruoan eteen pystytään tekemään töitä hiljaa, ei kokeissa/kisoissa olevan palkan ”jättäminen” olisi mitään. No, totuushan on, että tähän mennessä kaikki yritykset ovat menneet puihin todella nopeasti, kun Luna ei pysty edes istumaan hiljaa kun on iltaruoasta kyse. Plus, kuunteleminen loppuu kokonaan.

Nyt päätin ottaa eri lähestymistavan. Laitan ruoan valmiiksi ja kipon lattialle ja käsken Lunaa jättämään sen. Syömään pääsee vasta, kun ruoka on oikeasti ”jätetty”, eli pääasiassa haluan neidin rentoutuvan jonnekin muualle ja selvästi jättämään ruokakipon. Tämä voisi olla helppo tehtävä ei niin ahneelle koiralle, mutta Lunalle, jolle ruoka on elämä, on viimeinen viikko ollut varmaan yhtä helvettiä. Alkuun olemme kuunnelleet yli puolituntia äänekästä vastalausetta. Lunahan osaa käyttää kyllä ääntään, ollaan kuultu varmaan kaikki ääniskaalat bassosta sopraanoon. Pitäisi joskus oikein nauhoittaa tuota ääntelyä, se on sen verran mielenkiintoista kuunneltavaa. :’D Mutta joo, ensimmäisenä päivänä meni varmaan lähemmäs 45 minuuttia, että neiti oikeasti rauhottui. Kyllä se hiljeni muutamaan otteeseen, mutta kroppa oli täysin jännittyneenä valmiina ponkaisemaan kipolle, niin en voinut sanoa sen jättäneen sitä ruokaa. Lopulta Luna siis hyppäsi sohvalle makaamaan, siinä vielä vinguttiin jonkun aikaa, mutta lopulta kuului syvä huokaus jonka jälkeen hiljennyttiin.

Joka päivä tuo valittamisaika on lyhentynyt hieman ja koska neiti selvästi on alkanut hiffaamaan mitä tässä haetaan, olen myös tuonut lisähaastetta tehtävään. Eli kun ensin Luna on selvästi rauhoittunut, en enää päästä sitä suoraan syömään, vaan pyydän sivulle istumaan. Otamme pari askelta lähemmäs kippoa ja pyydän taas istumaan. Näin lähennymme ruokakippoa hiljalleen, jos kuuluu ääntäkään, siirrymme kauemmas kiposta ja lähdemme taas hiljalleen lähestymään.

Vaikka alkuun tämä tuntui lähes toivottamalta, niin toissa päivänä Luna rauhoittui viidessä minuutissa! Ja eilen, kun ruokailu meni treenien takia puoli kymmeneen, en viitsinyt naapurien takia ottaa huutokonserttia, niin otimme pelkästään kippoa kohti kävelemisen, istumisen ja maahanmenon. Yhden ainoan kerran jouduimme siirtymään kupista poispäin pienen ääntelyn takia, mutta muuten neiti teki töitä aivan hiljaa. Eli olemme selkeästi jo edenneet.

Mutta palaten koirantanssitreeneihin, meillä ei tietenkään ollut mitään näin vaativaa. Lähdettiin niinkin alkeista, että laitettiin nami käden sisään ja koiran piti jättää se. Minähän alkuun sanoin tässä Jätä-käskyä, kunnes kouluttaja tuli sanomaan, että koiran pitäisi omaehtoisesti jättää nami, eli ei mitään käskyjä. No – tämähän ei ollutkaan sitten ihan niin helppohomma. Varsinkin kun meillä on välillä ollut ihan ajanvietteenä odotellessa tai jos minun on pitänyt saada Lunan huomio jostain itseeni, tapana antaa hamuilla herkkua nyrkistä. Eihän neiti siis alkuun meinannut ollenkaan tajuta kyseessä olevan luopumistehtävän. Ja Lunahan ei hamuile pelkällä suulla vaan tassuilla välillä raapien, joten voin sanoa, että minulla oli käsi naarmuilla nopeasti.

Oikea-aikaisesti palkkaamalla Luna lopulta alkoi hiffata tehtävänantoa, tosin niin että hänen on koskettava kättä hetki ja sitten jätettävä se jotta palkka tulee.

Offtopic // Tämä luopumistreeni meillä tuli myös muutaman päivän päästä Korrin tokotreeneissä (jotka meni ihan persiilleen nätisti sanottuna), kun Luna sitten vinkui minkä kerkesi. Tässä otettiin lisäksi vaatimus, että jättämisen lisäksi on tarjottava kontaktia. Koska neiti jäi treenatessa sellaiseen transsiin odottaessaan palkkaa (tuijotti tyhjään sitä kohtaa missä palkka oli), ettei kyennyt tekemään yhtään mitään. 

Joudutte nyt tyytymään kotivideoihin.

Tämän jälkeen siirryimme temppuilemaan. Meitä oli pyydetty ottavan kepit mukaan apuvälineiksi.

Olin jo kotosalla treenaillut hieman kepin kanssa, yllättyen että ensimmäinen mitä neiti lähti omatoimisesti tarjoamaan kepillä, oli keppiin tassulla tarttumista. Muistan, että taidettiin harjoitella tätä hetki silloin vuoden takaisella yhden päivän tanssikurssilla, joten todella ihmettelin että tämä oli ensimmäinen asia minkä Luna muisti.

Valitsemani keppi ei tietenkään ollut helpoin tartuttava, sileää kiiltävää muovia, joten Lunan tassuhan liukui reilusti sen yrittäessä napata siitä kiinni.

Treenasimme siis kepin pyörimistä, siihen tarttumista ja sen yli hyppäämistä. Hypyt on neidille ollut aina melko hankalia ja ei ne tälläkään kertaan mitään loisteliaita olleet. 

Otimme myös hieman liikkeitä musiikin tahtiin, mutta täytyy myöntää että kun oli hieman vieraampi musiikki, oli siihen liikkeiden keksiminen lennosta yllättävän vaikeaa. Kun siis yritti keskittyä sekä musiikkiin, Lunaan että omaan liikkumiseen (ja tämän lisäksi tietysti vielä niin, ettei mennyt liian lähelle muita koirakoita).

Eikä tilanne paljoa helpottanut vaikka kouluttaja laittoi paljon tutumman musiikin pyörimään. Siihen nyt kerkesi jo hieman miettimään mitä voisi tehdä tietyssä kohdassa jonka tiesi tulevan.

Kouluttaja sanoi, että miettiessään tekemistä musiikin tahtiin kannattaa laskea mielessä neljään (tietysti riippuen musiikista), jos musiikki menee niin, että neljännellä koiran pitäisi olla tekemässä jotain temppua, pitäisi käskytys antaa jo kolmannella. Joten kouluttaja sitten laski meille siinä musiikin tahdissa 1-2-käsky-4, kun aikalailla kaikki me oltiin koko ajan autuaan myöhässä. :D

Siinä saatiin myös ohje, että kun mietitään omaa esitystä, niin ei kannata joka ”neljänrytmillä” vaihtaa tekemistä, koska se saa esityksen näyttämään todella sekaiselta. Tekee vaikka kaksi neljän pätkää, jotta meno hieman rauhoittuu.

Saimme myös tehtäväksi hieman alkaa miettiä sitä omaa musiikkia. Totesin, että minulla ei ole vielä mitään hajua minkä musiikin otan. Pidän itse peli- ja elokuvamusiikeista ja mieluiten valitsisin jonkun sieltä, jos vain löydän sopivan. Minkään aivan hidastempoinen se ei voi Lunalle olla, joka kumminkin suorittaa pääasiassa liikkeet aika vauhdilla. Pitää oikeasti alkaa tätä pohtimaan.

Koiratanssin alkeiskurssi alkaa

Tiistaina meillä alkoi HSKH:n ensimmäinen koiratanssikurssi, läpikäymme siis sekä Freestylea että Heel Work to Musicia. Alkuun käydään aivan alkeita, mutta hiljalleen aletaan rakentaa omaa esitystä.

Ensimmäiselle tunnille meille oli otettu aiheeksi kehään menot sekä tempuista pyörähtäminen ja pujottelu.

Viime keväänä ostettu vilualusta on päässyt viimein käyttöön.

Aloitimme Lunan kanssa. En ole miettinyt meille sen isommin mitään aloitusasentoa, mutta ajattelin että otetaan nyt jotain vaativampaa kuin perus istuminen tai makaaminen. Joten päätin itse polvistua ja laittaa Lunan pupuistuntaan tassut minun käsivarrellani.

Itse kehäänmeno onnistui hienosti, Luna tuli nätisti kontaktissa, vaikka selvästi teki vähän mieli lähteä nenänperässä seikkailemaan. Tervehdin ensin kouluttajatuomaria ja menin sitten aloituspaikalle. Sain Lunan hyvin aloitusasentoon vaikka asennon päätin vasta muutamaa minuuttia ennen kehään menoa. Mutta yllätykseksi käden nostaminen sai Lunankin nousemaan pupuistunnasta seisomaan takajaloille. Jouduin pariin kertaan ottamaan käden noston uudelleen, jotta neidin persuu pysyi maassa.

Tuli ihan mieleen aika kun aloitettiin rally-toko, jolloin Luna reagoi kouluttajatuomarin ”Ole hyvä” -kommenttiin, kun se on ollut ruoalle vapautuskäsky. Eipä enää nykyään ole korvaansa sille lotkauttanut.

Menimme hetkeksi kehästä ulos ja omalla vuorolla takaisin sisälle. Toisella kierroksella tämä sujui jo paremmin, mutta edelleen meinasi se takamus lähteä nousemaan käden mukana. Aloituksen jälkeen piti tehdä koiran kanssa 1-2 temppua ja sitten palkata. Myönnän, että minun olisi pitänyt ehkä suunnitella kunnolla mitkä temput teen ennen kuin menen kehään ja kun siinä siten viimeisellä sekunnilla päätin laittaa Lunan pyörimään, ei neiti selvästikään päässyt oikein mukaan.

Kun toinen kierros oli saatu loppuun, siirryttiin temppuihin.

Ensimmäisenä otettiin pyörähdystä. Mentiin oikein oppikirjatyylisesti, eli ensin 5 toistoa avuilla, sitten pieni miettimistauko. Sitten uudet viisi toistoa, mieluummin hieman pienemmillä avuilla, taas tauko. Pyörähdys on liikkeenä Lunalle kyllä tuttu, mutta näköjään se vaati hieman muistuttelua varsinkin kun yritin heti alkuun näyttää sitä ilman käsiapuja. Parin muistutteluavun jälkeen, pyörähtäminen sujuikin hyvin. Vaikeutin tehtävää sitten sen verran että laitoin Lunan pyörähtämään kummallakin sivulla. Luna oli siis oikeasti pari metriä siellä sivulla, eikä siis rally-tokomaisesti vieressä pyörähtäessään. Tämäkin vaati alkuun pienen käsiavun, mutta aika nopeasti siitä päästiin irti.

Toisena temppuna otettiin jalkojen välistä pujottelun. Tämä nyt varsinkin oli Lunalle tuttujuttu ja pujottelu onnistui heti ilman minkäänlaista käsimerkkiä. Tässä oikeastaan oli kädet muuten ongelma, pujottelu onnistui, jos kädet roikkuivat tylsästi sivuilla tai jos pidin niitä selkäni takana. Mutta jos yritin niitä muuten heilutella tai pidellä esillä, alkoi Luna seurata käsiä ja lähti pyörimään. Luna satunnaisesti äänteli treenien aikana, mutta tässä vaiheessa ääntely paheni todennäköisesti, kun hän ei tiennyt mitä nyt haluttiin. Olen jo rally-tokossa todennut että neiti seuraa pääasiassa antamiani käsimerkkejä, ei niinkään suullisia käskyjä. No, koiratanssissahan se tulee olemaan ongelma. Pitää varmaan rallyssakin hieman muuttaa toimintatapaa enemmän suullisiin käskyihin, mutta odottakoon nyt seuraavien kisojen yli.

Mutta siis Luna pyöri ja pyöri vaikka kuinka yritin saada sitä pujottelemaan. Pitää varmaan aloittaa tämäkin jostain todella alkeista, vaikka ensin vain yksi käsi ylhäällä tai koukussa tai jotain. Se että molemmat heiluu sekoitti selvästi pienen spanielin pään. 

Kouluttaja vielä neuvoi, että minun kannattaisi lisätä omaan askellukseen ”jotain”, jotta se olisi hieman näyttävämpää kuin perus käveleminen. Siinä hän ehdotti pientä pomppausta toiselle jalalla. No, mehän kokeiltiin ja se onnistui niinkin hyvin että joka kerta tallasin Lunan takajaloille. Neiti ei sitä oikein arvostanut jostain syystä :’D. Pitää varmaan katsoa hieman enemmän pujottelua tanssivideoilta, jotta näen miten se oikeasti tehdään jollain hienommalla askellajilla.

Loppuun otettiin hieman HTM:ää. Pääasiassa siis valitsimme yhden uuden position, jota lähdemme treenaamaan. Lunallehan tuttuja seuraamispaikkoja on nyt vasen ja oikea nassu eteenpäin position (kuinka hyvin se pysyy oikeassa paikassa, onkin sitten toinen juttu). Sivuttaissuuntaiset positiot tuntuivat olevan hankalimpia (eli siis minun edessä tai takana sivuttain oleminen). Päädyin sitten jalkojenvälissä kuono eteenpäin positioon ja tähän valikoitui käskyksi ”Väli”.

Tämä olikin Lunalle yllättävän helppo ja selkeä positio. Paikka alkoi hahmottua nopeasti vaikka alkuun taas tarjottiin sitä pyörimistä ja sivulle tuloa aika reilusti. Kun paikka jotenkuten hallussa lähdin liikkumaan eteen- ja taaksepäin ja pahus, Lunahan pysyi hienosti jalkojenvälissä! Myös peruuttaessa, jolloin normaalisti lähtee niin vauhdilla taaksepäin, että minä jään jälkeen, niin tässä se peruutti oikein nätisti. Myös sivuaskelet sujuivat jotenkuten.

Naureskelin itsekseni, kun kouluttajan ohjeistaessa meitä kaikkia, laitoin neidin maakaamaan jalkoihin. Ja yllättäen, vaikka muuten ääntä tunnista löytyikin, niin Luna oli hiljaa odottaessaan! Neiti varmaan totesi, että tämän hän osaa ja ymmärtää, niin oli sitten hiljaa. :'D Vaikka tokossa meillä on ongelma juuri se odottaessa ääntely.

Siihen loppui ensimmäinen tanssitunti, kotiläksyksi tuli pääasiassa käsiavuista pois pääseminen.

Harjoituskoirakkona koiratanssikoulutusohjaajakurssilla

Meidän seura järjesti koiratanssikoulutusohjaajakurssin, johon kaivattiin harjoituskoirakoita. Joten mehän ilmoittauduttiin Lunan kanssa semi-ummikoihin, eli tasoon jossa jotkut koiratanssin perustemput ovat jo hallussa.

Hieman kauhistelin ennen koulutuksen alkua, kun näin että meidän ryhmään oli tulossa musta kleini. Lunahan helposti lenkillä reagoi nykyään pieniin mustiin koiriin, yhdistäen ne meidän naapurin kleiniin/mitteliin joka on useampaan otteeseen yrittänyt käydä päälle. Joten en yhtään yllättynyt, kun tulokkaan bongatessaan Luna jähmettyi paikoilleen ja niskavillat nousi pystyyn. Onneksi, hajumaailma oli selvästi eri, koska neiti nuuskutti ilmaa useamman minuutin kunnes totesi että nyt taitaa olla väärä koira kyseessä. Sen jälkeen kleinistä ei välitetty enää pätkääkään.

Meitä ennen olevalla ryhmällä oli aiheena ohjaajan heittäytyminen, mikä omalla tavallaan olisi ollut meille tosi hyvä, koska minä olen surkea heittäytyjä, mutta se on taas aiheena yksi inhokkini joten salaa olin tyytyväinen että sitä ei tullut meille. Meille osui aiheeksi eri tasoissa tekeminen, tarkoittaen että koiraa voi ohjata seisomisen lisäksi esimerkiksi kyyryssä, istuen tai maassa maaten.

Alkuun oli tietysti lyhyt esittely itsestämme (tai pääasiassa koirista), jonka jälkeen meidän aihe käytiin läpi. Meille annettiin muutamia esimerkkejä mitä voisimme alkaa harjoitella eri tasoilla (kuten ympäripyörähdys, tassun anto, pujottelu).

Valitsin meille ympäripyörähdyksen. Eli ensin pyörittiin kumpaankin suuntaan minun seisoessa, siitä sitten seuraavaksi koukistin jalkoja, jonka jälkeen menin polvilleni ja lopulta istumaan. Luna on omalla tavallaan hieman puupää, ettei se kiinnitä ihan hirveästi huomiota siihen missä asennossa minä olen. Joten nämä ympäripyörimiset sujuivat isoimmitta ongelmitta.

Siinä sitten hieman vaikeutin tehtäviä hiljalleen ja Luna kiersi joko minut kokonaan kun istuin maassa tai välillä hypättiin jalkojen yli. Näihin tietysti neiti tarvitsi vielä reilut käsiavut ja siitä saimmekin seuraavaksi tehtäväksi käsiavuista eroon pääsemisen. Toinen vaihtoehto oli ottaa jokin toinen temppu tehtäväksi. Päädyin jälkimmäiseen, kun tuntui että olimme jo tehneet ihan hirveästi tätä ympärimenemistä.

Tässä pientä kotivideota siitä mitä tehtiin treeneissä.

Päätin ottaa pujottelun. Se on toinen Lunalle helppo liike, kun kyse on jalkojen pujottelusta. Sitä nyt on hankala tehdä monessa eri tasossa, oikeastaan voit joko seistä, jolloin pujotellaan jalat, tai olla kontillaan, jolloin koira voi pujotella käsien ympäri. Tai kyllä siinä välimaastossakin varmaan pystyy jotain pujotteluja tekemään, mutta me lähdimme nyt kontilleen ja käsien pujotteluun.

Tai ainakin yritimme. Lunalla oli hieman hankaluuksia ymmärtää tehtävää, kun neidille käsi = palkka. Kun laitoin kädet maahan niin Lunahan oli varma että minulla oli nami siellä piilossa. Toinen hankaluus oli tietysti kun tarvitsin käsi ohjaamiseen ja palkitsemiseen. Eli yritä siinä nyt saada koira kiertämään käsiä, kun tarvitsisi kolmannen ohjaamaan ja neljännen palkitsemaan. :’D

Toisekseen tajusin aloittaneeni ehkä turhan hankalasta, yritin nimittäin heti liikuttaa käsiä kuten jalkoja ja saada Lunan pujottelemaan. Kun alkuun tietysti olisi voinut harjoitella ihan vaikka kasia paikallaan olevien käsien ympäri. Tämän neiti tuntui tajuavan ihan tunnin lopussa.

Sen enempää ei siinä tunnilla keretty tekemään, mutta Luna selvästi tykkäsi vaihtelevasta treenistä. Varsinkin kun namia sai todella helposti.

Sano JEE! 

Hei me tanssitaan!

Meidän seura järjesti koirantanssikoulutuksen lauantaina 24.11. Edellinen koulutus oli joskus keväällä ja jälkeenpäin hieman harmittelin kun en siihen tajunnut ilmoittautua. Olen pitkään ajatellut, että tämä on yksi laji mikä ei vaan ole meitä (tai tarkalleen ottaen minua) varten. Mutta nyt kun on muutaman vuoden seurannut mm. Cruftsia ja siellä esitettäviä koirantanssinäytöksiä ja treenannut rallya, niin olen alkanut pohtimaan että voihan sitä kokeilla.  

Joten kun tämä uusi mahdollisuus lajinkokeiluun tuli ajankohtaiseksi, laitoin ilmon menemään. Kouluttajana koulutuksessa oli Nadja Böckerman. Aamulla oli kaksi tuntia aloittelijoille, ensin tunti freestylea ja sitten tunti heelwork to musicia. Ilmoitin Lunan molemmille tunneille. Iltapäivällä oli sitten yksilöohjausta edistyneemmille koirakoille. 

Neiti tosissaan aloitti juoksunsa tuossa viikko takaperin, joten jouduin vielä varmistelemaan että saammehan osallistua koulutukseen. Kerran lupa myönnettiin (housut jalassa), ajoimme lauantaiaamuna hallille. 

Koulutuksessa meitä oli neljä koirakkoa ja sain todeta että joko näiden lajien aktiivit on vähäiset tai minä olen ollut jo tarpeeksi kauan seurassa, kun kaikki kurssilaiset paitsi yksi oli tuttuja. 

Tunnin alussa kouluttaja kävi hieman läpi freestyleä yleisellä tasolla ja kyseli jokaiselta mitä lajista tiedetään. No, oma tietoa rajautuu siihen että videoita olen katsonut ja Luna nyt osaa aika hyvin monia temppuja jo ennestään. Kouluttaja myös sanoi että jos mietitään alokasluokan ohjelmantekoa niin hän suositteli ettei tekisi siitä paljoa vähimmäisvaatimusta pidempää. Hän kuulemma tekee alokasluokan esityksenä niin että ne on juuri sen vaaditun 1,5 minuuttia. Ja kuulemma vaikein asia on löytää sopiva musiikki. Musiikki ei tietenkään saa olla koiran tempolle sopimaton, eli hitaammalle koiralle ei kannata valita nopeaa musiikkia ja toisin päin. Sopivaa musiikkia voi myös hakea kuvaamalla ensin videolle erilaisia temppupätkiä ja sitten tietokoneella laittaa videon pyörimään, siihen päälle erilaisia musiikkeja soimaan ja katsoa miten liike sopii valittuun musiikkiin. Toinen vinkki oli että alokasluokkaan ei kannata miettiä vielä mitään hirveän vaikeaa. Kuulemma paljon koiransa kanssa jo tehneenä ja harrastaneena monet yrittävät tehdä jo alokasluokan numerosta turhan vaikeaa. Alokasluokka pitäisi pitää ennemmin koiralle mahdollisimman helppona ja valita koiralle varmat temput, jotta siitä tulisi mahdollisimman positiivinen suoritus.  

Sitten hän näytti oman koiransa kanssa joitain liikeitä, jonka jälkeen me harjoittelimme vuorostaan hänen näyttämiään liikkeitä. Osa oli ihan helppoja ja meillekin ennestään tuttuja kuten kieppiä, pujottelua ja tassunantoa. Näitä sitten hieman vaikeutettiin, eli koira esimerkiksi kiersi ensin ohjaajan ja sitten kiepsahti ympäri (eli teki periaatteessa kahdeksikon). Pujottelua tehtiin sekä eteen että taaksepäin, jossain vaiheessa jopa Luna peruutti pujotellen. Tassunantoa, tai pikemminkin nostelua yritettiin eri etäisyyksiltä ja myös sivulla. Neiti ostaa kyllä nostaa molempia tassuja ja läppästä jalkaa tassulla, mutta tuo sivulla liikkuminen ja tassujen nostelu oli vaikeaa. Harjoiteltiin me myös rekvisiittakepin kanssa, jonka ympäri koira sai pyöriä ja otettiin me pari pientä hyppyäkin.  

Tässä pientä videota sitten kun kerrattiin kotona, en tajunnut vielä tässä vaiheessa kuvata treenejä. 

Sitten alkoi ensimmäinen tunti olemaan ohi. Pidimme pienen tauon ennen HTMn alkua.  

Seuraava tunti alkoi kuten edellinenkin. Kouluttaja kertoi lyhkäisesti mitä HTM on, eli seuraamista musiikin tahtiin. Kävimme läpi eri positiot mitä HTM:ssä on ja mitä niissä vaaditaan (tarkka paikka). Olin ensin ajatellut että tämä olisi näistä kahdesta se “helpompi” kun kyllähän Luna seurata osaa, mutta sitten kun paikasta ollaankin tarkempia ja osa positioista oli aivan vieraita ja hankalia, niin ei tämä niin helpolta enää tuntunutkaan. Aloitimme eri positioiden harjoittelulla. Otin Lunan kanssa ensin “väärinpäin” vasemmalla olevan position, mikä olikin neidille todella hankala. Kyllä siinä muutamia onnistumisia saatiin, mutta pääasiassa Luna pyrki perusasentoon. Jossain vaiheessa aloin miettimään että en haluaisi neidille mielikuvaa että perusasentoon tuleminen on väärin, onhan toko meidän päälaji kumminkin. Joten vaihdoin position edessä olemiseen. Tämän Luna tuntui tajuavan nopeammin, kun hänellä ei oikeastaan ollut muuta tuttua liikettä mitä tarjota.  

Tämän jälkeen otimme tempon vaihtoja tutussa seuruupaikassa (vasemmalla), tämä ei tuottanut Lunalle oikeastaan ongelmia ja yllättäen neiti piti paikkansakin todella hyvin vaikka kuinka tuli hypeltyä erilaisilla askelilla. Oikeastaan hidas kävely oli ainut missä takamus meni maahan.  

Loppuun puhuttiin vielä positioiden vaihdoista ja miten monella eri tavalla niitä pystyi vaihtamaan. Rally-tokosta saa jo paljon erilaisia vaihdoksia käytettäväksi, kuten edestä ja takaa siirtymisen, jalkojen välistä pujottelun. Kouluttaja näytti myös tässä että koira voi myös peruuttaa jalkojen välistä. Tässä hän sitten kysäisi että onnistuuko se meiltä. Katsoin Lunaa ja mietin että eipä olla koskaan yritetty, mutta neiti on niin yritteliäs että sen kanssa on helppo kokeilla asioita. Eli vaikka se ei tiedä mitä pitäisi tehdä, Luna ei jäädy vaan yrittämällä yrittää. Parin kokeilukerran jälkeen sain Lunan peruuttamaan jalkojeni välistä. Isoin ongelma liikkeessä oli tähtäys, neitihän oli peruuttamassa vain suoraan ja täten törmäsi toiseen jalkaani muutamaan otteeseen ennen kuin osasin ohjata sen kunnolla jalkojen välitse.  

Tässä oli meidän ensimmäiset koiratanssiin tutustuvat treenit ja ehkä ei kumminkaan viimeiset. Voisin kuvitella että ehkä joskus voisin Lunan kanssa treenata niin että mentäisiin freestylen kisoja kokeilemaan, mutta luulen tällä hetkellä meillä menevän aika tokoon ja rallyyn. Temppuja tietysti voi treenata ihan tässä ohella huvikseenkin ja tätä tulevaisuudessa silmällä pitäen. Kisoihin treenailua voidaan katsota kun saadaan jompikumpi toko/rally alta pois tai jos jäädään kunnolla jumiin ja tarvitaan taukoa.