Lappeenranta rn 13.8.2022

Patukoita tuli ilmoitettua vähän joka suuntaan näyttelyyn niiden junnusertien toivossa. 13.8. oli vuorossa Lappeenranta. Täytyy myöntää, että kyllä sitä hieman tuli mielessä kirottua kun kello soi kuudelta lauantaiaamuna ja 2,5 tuntia oli ajomatkaa edessäpäin. Pohdimme kyllä Lappeenrannan ja parin muun näyttelyn välillä, mutta päädyimme tuomarin takia Lappeenrantaan. Tarja Löfman oli tykännyt Larasta nuorena ja ei yleensä tarkista kuin purennan, niin totesimme sen olevan meille paras valinta.

Bordercollieita oli ilmoitettu 23 kappaletta. Tämä oli myös ensimmäinen virallinen näyttely, jossa Geisha ja Kismet olivat yhdessä. Olimme kyllä pari-kolme kertaa viikossa käyneet lähikentällä treenaamassa hieman vaihtelevalla menestyksellä. Systeri totesi, että jos tämän näyttelyn tavoitteeksi laittaisi sen kehässä pysymisen. Totesin, että jos Kismet vetää systerin pois kehästä, niin Geisha varmaan lähtee perässä. :’D Ne kun juoksevat alkuun peräkkäin.

Näyttelypaikka oli Lappeenrannan raviradalla. Kismet joka normaalisti on melko äänekäs, oli yllättävänkin hiljaa vaikka osa muista koirista rähisi toisilleen. Se varmaan kauhistui mihin villiin länteen hänet tuotiin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta patukat kerkesivät kuluttamaan pahimmat energiat ympäristön ihmettelyyn.

Junnunarttuja oli patukoiden lisäksi neljä kappaletta, kaksi edessä ja kaksi takana. Alkuseisotuksen jälkeen kävikin meidän kannalta paras tilanne, kun tuomari laittoi meidät juoksemaan kahdessa ryhmässä. Ja pisti jonon poikki tietenkin Geishan ja Kismetin välistä. Eli Kismet juoksi ensimmäisen ryhmän viimeisenä (mikä Kismetille yleensä sopii paremmin, koska se kulkee tällä hetkellä todennäköisesti paremmin toisen imussa kuin edessä). Geisha sitten pääsi oman ryhmänsä ensimmäisenä. Kun lähdin pikkuGn kanssa liikkeelle, kuulin tuomarin käskevän lisätä vauhtia. No, myönnettävä on että en uskaltanut aivan täysiä juosta, koska tiesin neidin vaihtavan laukalle, mutta pääsimme yllättävän hyvin ympyrän suurimmaksi osaksi ravissa. Ja jopa niin vauhdilla, että juoksimme melkein meidän perässä tulleet kiinni. Tässä vaiheessa hieman himmailin, kun näin että Geisha alkoi kiihtymään edessä liikkuvista. Mutta pääsimme ensimmäisen haasteen ohi!

Siirryimme sitten omalle paikalle odottamaan vuoroa. Kismetin vuoro oli ennen meitä ja ensikertalainen esiintyi hienosti ja liikkui minusta melko rauhallisesti ravissa. Kismet sai hienosti ERIn, jonka jälkeen menin Geishan kanssa vuorostani kehään. PikkuG seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt tuomari hieman naureskeli neidin ”tosikko” ilmeelle. Tuomari tutki minusta todella nopeaan G:n ja siirtyi pöydän taakse. Siinä sitten odoteltiinkin hetki, ennen kuin tuomari käski liikkumaan edes takaisin. Hieman jännittyneenä tein pienen ympyrän ja lähdin liikkeelle. Verrattuna edelliseen kertaan, nyt pysyttiin minusta todella hyvin ravissa kumpaakin suuntaan. Ympyrälle lähtiessäni tuomari huikkasi pöydän takaa, että nyt juokset sitten TÄYSIÄ. No, minä juoksin sitten niin lähes niin kovaa kuin pehmeässä maastossa uskalsin. Geisha pysyi yllättävän hyvin ravissa, kyllä se siinä laukallekin yritti, mutta sain sen omasta mielestä laskettua takaisin raviin.

Pysähdyimme takaisin loppuseisontaan ja olin tyytyväinen kuin sieltä se erinomainen nousi. Menimme hetkeksi leiripaikalle odottamaan kahden viimeisen junnun arviointia. Lopulta neljä kuudesta junnusta sai ERIn ja kilpailuluokka sai alkaa. Ensimmäinen juoksuosuus meni siedettävästi.
Tuomari siirsi meidät kakkospaikalle, Kismet oli kolmantena. Tuomari antoi SA:t kolmelle ensimmäiselle ja totesi systerille, että sen pitää sitten juosta kunnolla seuraavalla kierroksella. Mutta koska luokkaykkösellä oli sekä junnu- että normisertit kasassa, tuli Geishalle ensimmäinen junnuserti!

Kismetin arvostelu:

10 kk vanha erinomaisen tyyppinen feminiininen juniori. Hyvä purenta ja pigmentti. Kevytlinjainen pää ja otsapenger voisi olla selvempi. Hyvä kaulanpituus. Vielä kovin tyhjä eturinta ja kevyt rintakehä. Riittävät kulmaukset. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja asenteella. Laadukas karva ja mukava käytös.

Geishan arvostelu:

11 kk vanha erinomaisen tyyppinen, mutta vielä kovin kevytrunkoinen narttu. Hyvä purenta. lupaavanmallinen pää. Hyvä kaulanpituus ja rungon mittasuhteet. Hyvin kulmautunut. Erinomainen pitkä lantio. Upeat liikkeet, joissa hyvä ulottuvuus.

Tässä vaiheessa totesin, että eipä tullut turhaan ajettua Lappeenrantaan asti. Odotimme sitten valiokehän alkamista. Laralle ei laitettu mitään hirveitä suoriutumispaineita, koska mammakoira oli aikalailla turkiton ja se turkki mitä oli jäljellä osoitti vähän joka suuntaan. Hieman siinä pohdittiin, että mitä tehdään jos Lara kumminkin saa sen SA:n, koska sitten meillä on kaikki kolme koiraa paras narttu-kehässä. Aika epätodennäköistä se oli, varsinkin kun muut valiot olivat turkissaan, mutta systeri kumminkin kävi kyselemässä lähellä olevilta ihmisiltä ja löysikin sitten jonkun joka pystyi tarvittaessa esittämään Laran.

Lara esiintyi normaalin tapaansa erittäin tottuneesti. Ensimmäisellä juoksukierroksella häntä meinasi nousta turhan korkealle, mutta yksilöliikkeissä se pysyi sitten hienosti alhaalla. Tuomari oli kommentoinut, että tässä taitaa olla sitten äitikoira, että pennuilla ja Laralla on selkeä yhdennäköisyys.

Laran arvostelu:

5-v erinomaisen tyyppinen feminiininen narttu. Hyvä purenta. Hieman kapealinjainen pää. Hyvät kulmaukset. Oikeanpituinen, hieman kevyt rintakehä. Hyvä ylälinja ja lantion asento. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja oikealla asenteella

Tuomarin maku oli pysynyt samana, se edelleen tykkäsi Larasta, näköjään myös ilman turkkia ja sijoittikin Laran valioiden ensimmäiseksi – tietysti SA:n kera. Joten siinä tulikin sitten kiire vipata Lara toiselle esittäjälle, etsiä Kismetille toinen näyttelyhihna ja sitten lähdettiin kaikkien kolmen kanssa paras narttu kehään. Tässä kehässä sitten Geisha ei pysynyt ravissa oikeastaan ollenkaan. Yritin pitää toki sen kovan vauhdin, mistä tuomari selvästi piti vaikka liike ei siinä ravissa meinannut pysyäkään. Kerkesin juoksukierrosten jälkeen jo ajattelemaan, että no, sitä junnusertiä me tultiin hakemaan niin ei haittaa ettei nyt enää oikein liike suju. Mutta tuomari sitten kumminkin osoitti sekä junnuluokan ykköstä että meitä sekä Laraa ja valioiden kakkosta jatkoon. Sitten piti vielä juosta ympäri. En yhtään yllättynyt ettei se onnistunut tälläkään kierroksella, luulen että alkoi Geisha olla väsynyt, joten ei se sitten jaksanut keskittyä vaan rynni vaan eteenpäin. Ei-niin-yllättäen tuomari sitten laittoi meidän neljännelle sijalle. Tässä vaiheessa tajusin, juuri hetki ennen kuin systeri sen kehän reunalta sanoi, että koska sijalla 1 ja 2 oli valiot ja kolmantena oli junnu, jolla oli jo sertit kasassa, niin Geishalle tulisi myös normi SERT!

Koska Serti tuli Geishalle, tarkoitti tämä vielä Vara-Sertin jakoa sijoittuneiden ulkopuolelle. Eli Kismet ja loput kaksi koiraa palasivat kehään ja lähtivät liikkeelle. Nyt systeri otti tuomarin sanoista vaarin ja lähti Kismetin kanssa vauhdilla liikkeelle. Ne kaksi muuta koirakkoa eivät kunnolla kerenneet edes juoksemista aloittaa, kun systeri oli tehnyt jo kierroksen ja tuomari ojensi varasertin heille.

Tässä vaiheessa oikeastaan tajuttiin, että pahus, sehän oli Lara joka sijoitettiin narttujen ensimmäiseksi. Joten minulle vaan työnnettiin Kismetin hihna ja systeri lähti vielä Laran kanssa Rop-kehään, josta tuloksena oli sitten VSP. Tuomari oli siinä kommentoinut lopuksi Laran karvattomuutta, mutta kuulemma siitä huolimatta hän tykkäsi hirveästi sekä Larasta että sen pennuista.

Eli kaikki saivat jotain, Geisha junnusertin ja sertin, Kismet vara-sertin ja Lara vsp:n. Ei ollut ollenkaan turha reissu, aivan päinvastainen lopputulos kuin oletettiin hakevamme.

Kismet, Lara, Geisha

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Jun-Eri, Juk2, SA, PN4, JUN-SERT, SERT

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Jun-Eri, Juk3, SA, VARA-SERT

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val-Eri, Vak1, SA, PN1, VSP

ps. Geishan betonivesikuppi on pysynyt pystyssä ainakin näiden kolmen testipäivän ajan.

Laran viimeiset Sertit

Systeri on nyt käynyt kiertämässä näyttelykehiä Laran kanssa hieman tiheämmin. Viimeisimmät kerrat oli helatorstaina palveluskoiratapahtumassa ja lauantaina Iitissä Siirin ja Coopperin kanssa. Itse olin töissä, mutta nykyään Showlink ja Whatsapp toimivat oikein hyvin. :’D

Palveluskoiratapahtumaan systeri lähti pienellä varauksella, kun kilpailijoita riitti ja siellä oli parikin tuttua nimeä, jotka saattoivat vetää Laran edelle.

Tuomarina oli Janger Nina ja Lara osallistui ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan.

2v. Oikeat mittasuhteet. Riittävä pään vahvuus, mutta kuono-osa voisi olla täyteläisempi. kaunis ylälinja. Erinomainen runko eturinta ja raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hieman korkealle kiinnittynyt häntä, jonka pitää kauniisti liikkeessä. Ulottuva kevyt sivuliike. Ahdas takaa. Rauhallinen käytös. Esitetään kauniisti." 

ERI1 SA 

Paras narttu –luokassa Laralla olikin sitten vastassa kolme veteraaniluokan valiota, yksi käyttöluokkalainen (myös valio) ja yksi avoluokkalainen.  Tässä vaiheessa tiedossa oli että Lara aika varmasti nappaa sertin, koska avoluokkalainen oli jäänyt toiseksi avoimessa luokassa.

Sitten tulikin viestissä:

 

Tuomari oli ohjannut Laran narttujen ykköseksi, ohi neljän valion!

Siitä he jatkoivat tietenkin vielä urosten voittajan kanssa kisaamaan. Heitä juoksutettiin vierekkäin ja lopulta tuomari laittoi pikkuneidin rotunsa parhaaksi.

Eli lopputulos oli ERI SA PN1 SERT ROP

(c) Siiri

Systeri on käyttänyt Laran kyseisellä tuomarilla aikaisemminkin, jolloin tuomari oli pitänyt neidistä kovin. Mutta silloin täysi karvattomuus alensi arvosanaa. Tällä kertaa Lara oli täydessä turkissa ja selvästi tuomari piti siitä edelleenkin. Systeri kävi Laran kanssa vielä BIS-kehässä (ryhmiä ei ollut) kiertämässä, mutta sieltä ei sitten enää pärjännyt.

Siinä oli parin päivän tauko, kun systeri ja Siiri menivät sitten Iittiin. Siellä oli tiukaksi tiedetty tuomari Salohalla Hilkka. Systeri oli alun perin pohtinut kahden näyttelyn välillä, ja päätynyt Iittiin koska toisella oli tämä Salohalla tuomarina. No, kävi tuomarimuutos ja Salohalla tuli Iittiinkin.

Kyseinen tuomari kuulemma rakasti mittakeppiä ja oli ottanut sen todella usein esille eri koirien kohdalla. Tosin, mittakepin käytössä oli hieman ongelmia. Tuomari mittasi kaikki koirat keppi vinossa ja täten jokaiselle tuli yllättäen korkeutta enemmän kuin normaalisti. Siitä oli kehän reunalla parikin sanonut.

Siirin Cooper joka muutenkin on isohko, sai vielä 0,5cm korkeutta lisää, mikä oli sitten tuomarista liikaa ja se rokotti arvosanaa reilusti.

Hieman myöhemmin sitten Lara joutui (bortsuista ainoana) mittakepin alle. Pikkuneiti sitten hujahti 1,5 cm korkeammaksi kuin aikaisemmin mitattuna. Tuomari oli kuulemma joutunut tarkistamaan ihan rotumääritelmästä mitä bortsujen korkeudesta sanotaan. Siellähän on mainittu vain, että urokset noin 53cm ja nartut hieman pienempiä.

46,5cm näytti tuomarin mittakeppi, johon tämä oli todennut sen olevan ihan riittävä korkeus.

Lara sai Erinomaisen ja SA:n, mikä riitti, koska paikalla oli niin vähän koiria että ainoat SA:n saaneet oli Laran lisäksi valio. Joten Serti tuli pakosti Laralle .

Riittävä koko. Oikeat mittasuhteet. Erittäin kaunis ilmeinen pää. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikein kulmautunut. Kokoon sopiva luusto. Hyvät käpälät. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin. 

Paras narttu –luokassa valio sitten laitettiin suoraan Laran edelle. Systeri totesi että sinällään ei ihmettele, Lara ei ollut liikkeessä tehnyt aivan parastaan ja häntäkin nousi tavallista korkeammalle.

Mutta lopputulos oli ERI SA PN2 SERT. 

Ja se oli täten pikkuneidin kolmas ja viimeinen Suomen serti. Nyt tarvitaan vain luonnetesti, paimennuskoe tai PK-koe jotta valionarvoa voi hakea.