Maanantaina minulla oli vapaapäivä, joten pakkasimme kassit
ja lähdimme Lunan ja systerin kanssa kohti Firan monttua. Firan monttu on siis
Tuusulassa sijaitseva pohjavesilampi , jossa monet käyttävät koiriaan uimassa. Olimme käyneet siellä edellisenä päivänä
hieman katsomassa millainen se on alueeltaan.
Sinne mennessämme paikalla oli vain äiti lapsineen ja kahden
sileäkarvaisennoutajan kanssa. Luna seuraili aluksi seurueen tekemisiä, silloin
tällöin noutaen lelun lammesta. Varmaan 15 minuutin kuluttua tämäkin seurue
lähti ja meillä oli ranta hetken aikaa kokonaan käytössä.
Myöhemmin paikalle alkoi saapua muita koiria ja jossain
vaiheessa Luna päättikin mennä tekemään tuttavuutta luokse-käskyistä
huolimatta. Koirista löytyikin sopivia
juoksukavereita ja vauhtia riitti hetken aikaa. Noin tunnin leikkimisen jälkeen alkoi Luna väsyä
ja hakeutui takaisin meidän pyyhkeille. Luna on jostain syystä aika herkkä
reviiripuolustaja ja tyttö alkoikin ärhennellä ohi juokseville koirille, jos ne
kulkivat liian läheltä pyyhkeitä. Eräs amerikancockeri sitten erehtyi tulemaan
paria isompaa koiraa suojaan meidän pyyhkeiden luokse ja Luna ärähti kunnolla.
Amerikancockeri maatu sen sileän tien ja Luna ärisi siinä päällä, kuitenkaan
tappelua siitä ei kerennyt syntymään kun nappasin Lunan kauemmaksi.
Tilanne rauhoittui hetkessä kun muut koirat pysytteli pienen
hetken muualla ja hetken päästä Lunakin oli taas juoksemassa muiden joukossa.
Mun oli mahotonta pitää mun pyyhe hiekattomana jostain kumman syystä vaikka otin Lunalle omankin pyyhkeen mukaan.
Tänään tuli käytyä Lunan kanssa Mäntsälän ampumaradalla.
Piti käydä kokeilemassa mitä mieltä tyttö on haulikon pamauksista, ettei se sitten
taippareissa yllättäen säikähdä ja karkaa. Emme olleet kuin varmaan 5 minuuttia
kävellen noin 15 metriä ampujien takana. Eipä tyttö pahemmin välittänyt
laukauksista, pari kovempaa pamausta sai sen katsomaan ampujien suuntaan, mutta
Luna sitten jatkoi ongelmitta matkaa.
Meillä siis varmistui myös paikka taippareissa. :)
Tiistaina oli viimeinen tokotunti Toko-luokan kurssilla. (Paitsi meiltä jäi yksi tunti välistä ja voimme käydä sen myöhemmin korvaamassa.) Meitä ei jostain syystä ollut kuin 3 koirakkoa, mutta senhän sopi siinä mielessä että jokainen sai huomattavasti enemmän aikaa kouluttajan kanssa, kuin 7 koirakon kesken.
Harjoittelimme seuraamista, käännöksiä, paikallamakuuta ja noutokapulaa. Suoraan seuraaminen sujuu Lunalta jo hyvin, mitä nyt silloin tällöin joku haju tarttuu nenään ja tyttö kaartaa sen perään. Käännökset vaativat edelleen treeniä enemmän itseni kuin koiran osalta. Minä keskityn vieressä seuraavaan koiraan ja käännökset eivät ole ihan sellaisia kuin pitää. Paikallamakuu ja noutokapulan pito ei tuota ongelmaa, kouluttaja totesikin kuin kapulat otettiin esille että Lunan kanssa voimme mennä treenaamaan hyppynoutoa kun hän keskittyy kahden muun kanssa siihen pitämiseen.
Ehkä me hiljalleen alamme olemaan valmiita käymään korkkaamassa ensimmäiset tokokisat.
-
Kuin Lunaa varailin kasvattajalta, sanoin että en takaa että lähtisin mihinkään virallisiin kisoihin koiran kanssa, vaan harrastaisimme omaksi huviksemme. No, nyt Luna on sitten kumminkin ilmoitettu sekä spanielien taipumuskokeisiin sekä ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn. Melkein mietin pitäisikö suoraan ilmottautua myös tokokisaan, mutta jätän sen hieman myöhemmäksi.
Näyttelyihin päädyin ilmottautumaan kun Luna nyt on muutamassa viime mätsärissä esiintynyt jo niin hienosti pelkäämättä tuomaria. Haluan nähdä mitä ihan viralliset tuomarit on meidän tytöstä mieltä. Lähdemme varmaan tavoittelemaan Hyvä-tulosta näin alkajaisiksi, ei pistetä rimaa vielä korkealle.
Spanielien taipumuskoe on kaksi viikkoa ennen näyttelyitä ja cockerilta vaaditaan hyväksytty tulos taippareista jotta siitä voi tulla muotovalio.
Olemme harjoitelleet hakuosuutta, missä koira siis kulkee vapaana omistajasta noin 10-30 metrin ("haulikon kantaman") päässä. Tämä tuottaa ongelmia jo ihan omasta syystä; olen tämän 1,5 vuotta opettanut että Luna ei saa mennä pitkälle minusta, koska metsissä kulkee paljon muita koiria ja kaikki niistä ei tykkää että vieras koira tulee lähelle. Jos Luna siis huomaa koiran ennen minua voi luoksekutsu kaikua kuuroille korville.
Alussa harjoiteltiin että Luna käskystä lähtisi etsimään mahdollista jälkeä. Vaunulla Luna haki ihan innoissaan, mutta samaa innostusta ei ole löytynyt kun olen samaa tehnyt kotimetsissä. Luna pikemminkin jää ihmettelmään miksi minä pysyn paikallani ja tuli seisomaan viereen. Sitten jos yritin sitä innostaa, alkoi Luna leikkimään eli joko se kaivoi maahan kuoppaa tai etsi kepin ja lähti juoksemaan.
Nyt olemme aloittaneet harjoittelun niin että lähdemme kävelemään vieraisiin metsiin ja yritän silloin tällöin aina hieman hidastaa vauhtia että Luna pääsee "vahingossa" edelle. En myöskään kutsu tyttöä niin helpolla takaisin kuin aikaisemmin, vaan annan sen mennä pidemmälle jos se menee.
Aikalailla muuten tuo pysyttelee siinä max. 5-7 metrin päässä, silloin tällöin irroten ehkä sinne 10 metriin. Kyllä Lunaa kiinostaa maaston tutkiminen, se ei vain mene enää niin kauan ellei jokin vahva haju (esim. hirvi) löydy...
No onneksi taippareihin on vielä parisen viikkoa aikaa, eikä vielä ole edes varmistunut että sinne pääsemme. Olemme tällä hetkellä varasijalla ennen kuin taipparinpitäjä saa selville monta koiraa tuomarit ottavat. Meillä on siis vielä aikaa harjoitella.
Nyt ei ole tullut otettua kuvia, joten laitan tähän Järvenpään hupihaukuista otetun mätsärikuvan. Koira on sentään edustava kun omistaja ei näköjään ole :D
Tämä viikko on mennyt aikalailla lomailun piirissä. Ennen
lomaa haettiin Lola tädiltä ja sitten suunnattiin vaunulle missä oltiin muutama
päivä. Seuraavaksi suunnattiin Saloon pariksi päiväksi ja täältä on sitten taas
matka vaunulle.
Edellisellä toko-tunnilla meille kävi pieni takapakki.
Ryhmässä on nuorehko sileäkarvainen noutajauros, joka on joka tunti ollut
erittäin kiinnostunut Lunasta. Joka tunti se pääsee omistajaltaan jotenkin irti
tai sitten jos he ohittavat meitä parin metrin päästä vetäisee tuo uros itsensä
Lunan luokse. Ei siinä mitään, Luna ei siitä ole pahemmin välittänyt, mutta
ongelman tällä kertaa tuotti uroksen omistaja. Omistaja tietysti kieltää
koiraansa kun se lähtee, mutta tämä nainen karjaisee aika kovalla äänellä. Luna,
joka muutenkin on vierasarka, ei tietenkään pidä ollenkaan, että vieras nainen
juoksee kohti ja karjaisee vihaisella äänellä EI:n. Joo, nainen huutaa kyllä
omalle koiralleen joka on Lunan luona mutta ei tuo tyttö sitä niin näe. Kaksi
kertaa Luna vaan siirtyi äkkiä pois uroksen luota, mutta kun tämä tapahtui
kolmannen kerran päätti tyttö että nyt meni yli hänen sietokykynsä. Eli siis
Luna lopetti treenaamisen kokonaan ja aloitti hirveän vedon autolle päin.
Luna ja Lunan pesäkuoppa
Arvatkaa keltä löytyy makkaraa.
Lola tuli myös nyljittyä. Piti laittaa Luna viereen karvamäärää hahmottamaan kun Lola ei suostunut enää yhteistyöhön. :D
Onneksi tämä tapahtui ihan lopputunnista ettei mennyt koko tunti
meillä pilalle, mutta nyt jo hirvittää seuraava tunti. Samanlaista reaktiota ei
ole Lunalla ollut pitkään aikaan, viimeksi cockerit ry:n pitämällä
pentukurssilla viime syksyllä, kun tyttö pelkäsi vieressä olevaa
skeittipuistoa. Mutta vaikka kuinka yritin viedä tytön huomion muualle
leikkimällä, temppuilemalla (mitä on hankala tehdä kun herkut eivät meinaa
maistua) ja nenätyöskentelyllä (tein siis hajujäljen alotusneliöitä) ei Luna
rentoutunut ennen autoon pääsyä. Tiedän,
että koira todennäköisesti ei edes muista mitä viimeksi tapahtui kunhan itse
olen normaali, mutta minun on myönnettävä, että se on todella vaikeaa olla itse
kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Luna siis varmaan reagoi, mutta se on
enemmän oma vika.
Vaunuillessa ei ole mitään erikoista oikeastaan tapahtunut.
Lolalla ja Lunalla on tainnut kaksi pientä yhteenottoa olla, plus muutama ärinä
Lunan puolelta, mutta nyt (keskiviikkona) on jo ollut muutama rauhallisempi
päivä ja tytöt ovat olleet aivan nätisti keskenään.
Nomnomnom
Molemmat ovat käyneet useasti uimassa lämpimien kelien
takia, Luna aivan innoissaan ja Lola vähemmän. Salosta tuli ostettua pieni
lasten uima-allas ihan Lunaa varten, koska helteet tuovat nopeasti sinilevän ja
halusin että tytöllä olisi edelleen mahdollisuus kastautumiseen vaikka sitten
kahlata pienessä altaassa. Toinen vaihtoehto olisi hakea kastelukannuun vettä ja
kaataa koiran päälle, mutta sitä Luna ei voi sietää. Videossa Lunan hieno hyppynouto.
Salossa sitten odotti sitten tyttöjen poikakaveri Topi, joka
oli ihan innoissaan tyttöjen saapumisesta. Heistä näkee hyvin nartun ja uroksen
suhteen, vaikka Topi on paljon isompi (saksanseisoja) antaa se tyttöjen
pompottaa itseään ihan miten lystää. Ja jostain syystä poika on paljon kiinnostuneempi
Lunasta joka ärähtää sille todella herkästi kuin Lolasta joka vaan heittäytyy
selälleen pojun eteen. Salossa on se hyvä puoli että kun Topikin sählää
ympärillä, niin Luna ei ole kiinnostunut Lolasta ollenkaan samalla tavalla,
jolloin Lolakin uskaltaa liikkua normaalisti. Huono puoli taas on että tädin
mies syöttää herkkuja minkä kerkeää koirille (tai ainakin aina kun kävelee
herkkukipon ohi) ja Lola on jo kauan aikaa sitten oppinut ja parkkeeraa aina
herkkujen eteen kun joku vähänkin kävelee keittiössä. Videossa Topin lempileikki (älkää välittäkö keittiön sekasotkusta).
Keskiviikkona kävimme Turun Kupittaalla Turun Corgikerhon
järjestämässä Match Show:ssa. Kumpikaan
tytöistä ei valitettavasti sijoittunut, mutta alkukarsinnoissa Luna sai
punaisen nauhan ja Lola omalla vuorollaan sinisen. Molemmat kumminkin vetivät
vuoronsa hienosti ja Lunallakin oli pöytäkäyttäytyminen jo ihan siedettävää,
ainakaan se ei rimpuillut ollenkaan pois kuten osa teki. Maassa tosin oli joitain kivoja hajuja
selvästikin kun Luna yritti aina silloin tällöin saada kuonoa maahan.
Vaunukyylä työssään
Loppuloma vietettiinkin vaunulla ja tytöt pärjäsivät keskenään todella hyvin. En tiedä vaikuttiko tilanteeseen se että tytöt yhdessä pomottivat Topia ja he unohtivat keskenäiset ärinänsä.
Lauantai-iltana palasimme kotiin ja ensitöiksi pesin molemmat koirat. Sen jälkeen oli takkujen selvittely. Lunalla ei oikestaan tule kuin jotain pieniä takkuja koristekarvoihin (varmaan sekin vaikuttaa että säännöllisesti harjataan) kun taas Lolala (joka ei ole kampaa usein nähnyt) on välillä aivan kamalat takut. Joskus joudun ihan tyynesti saksimaan ne irti kun vanhempi tyttö ei ole oppinut pysymään paikallaan harjauksen aikana ja varsinkin jos takkujen avaus tekee kipeetä on se hieman hankala homma.
Taidan tarvita isomman badenbadenin
Yhteisuinnilla
Sunnuntaina oli sitten suunta Järvenpäähän Vanhankylän kartanon mätsäriin. Sää oli mitä mainioin ja koiria alkoi saapumaan kentälle Lunalle kävi pieni tapaturma ennen kehien alkua. Vieressä oli lammasaita ja Luna tietenkin kiinnostui uusista eläimistä ja mentiinkin lähemmäksi katsomaan. Lähelle päästyämme kävelimme aidan reunusta, minä edellä koira perässä. Hetkenpäästä kuuluikin sitten kova kiljaisu ja ulina ja Luna lähti juoksemaan pois päin niin pitkälle kuin remmiä riitti. Silloin tajusin että aita olikin sähköistetty ja Luna oletettavasti oli siihen kuonollaan koskenut haistellessaan. Hetki meni että sain Lunan rauhoittumaan, mutta tyttö ei enää suostunut menemään lähellekkään aitausta. Kumma kyllä, mitään ilmoitusta sähköstä ei ollut missään! Ainakin viisi muuta koiraa sai säkärin aidasta mätsärin aikana ja monta kertaa oli menossa sanomaan lähelle meneville lapsiperheille että osaisivat varoa.
Sattumalta samaan mätsäriin oli tullut myös työkaverini tyttärensä ja heidän parivuotiaan shelttipojan kanssa. He olivat ensimmäistä kertaa mätsäröimässä, joten selitin lyhykäisyydessään tapahtuman kulun. Sattumalta olin tämän tyttären kanssa samassa ensimäisessä kehässä. Olivat kuulemma jonottaneet hieman minun takanani ilmottautumisessa, mutta enpä minä paljoa taakseni katsellut. :D
Ensimmäisestä kehästä Luna sai punaisen nauhan. Ei mennyt työkaverin shelttipojallakaan huonosti, hieman oli tuo kehän kiertäminen nätisti hakusessa kun kaikki muu ympärillä oleva kiinnosti, mutta senhän nyt voi ymmärtää ensikertalaiselta. Meillä Lunahan pomppi kenguruloikkaa varmaan vielä neljännessa vai viidennessä mätsärissä?
Tuomarikin kehui molemmat koirat ja tuntui muutenkin Lunasta pitävän. Kehui turkkia ja tyttöä muutenkin.
Seuraavassa kehässä sitten meillä meni omasta ja tuomarin mielestä hyvin, pääsimme ensin neljän parhaan joukkoon. Sitten juostiin uudestaan ja lopputuloksena Luna oli punaisten 1! Siitä eikun BIS-kehään. Valitettavasti siellä emme sijoittuneet, vaikka Luna yllättävän hyvin jälleen sieti tuomareiden tulevan häntä katsomaan maantasolla. Mutta luulen että pienten tuomari olisi halunnut meidän sijoittuman kun huomasin hänen sivusilmällä meitä osoittavan. Myös tuloskirjuri tuli kehumaan ja ihailemaan Lunaa kisan päätyttyä.
Työkaverin shelttipoika ei sijoittunut sinisten ryhmässä, mutta luulen että kovin montaa treeniä poika ei tarvitsisi että heillä lähtisi sujumaan.
Turun mätsäristä
Järvenpään mätsäristä ja paha lammasaitaus
Punaisten ykkönen
Ja voitot, Lunalle narulelu ja luu ja minä sain Cutrin -hiustenhoitotuotteita