Joulun aikaa

Blogi on vaihteeksi ollut hiljaiselossa, kun ohjatut treenit jäivät tauolle ja koko halli meni vaihteeksi kiinni. Alkuun puhe oli, että treenit jatkuisivat 20.12., mutta juuri ennen tuota päivää tuli ilmoitus, että tauko jatkuu tammikuun 10. päivän jälkeen, ellei silloin taas tule uutta tiedotetta. Mutta positiivisena asiana, halli avattiin uudelleen ja nyt pystyy kentän varaamaan jopa tunniksi. 

Meillähän ei ole aikaisemmin ollut minkäänlaista varaussysteemiä, vaan hallille mentiin ja toivottiin että kentällä ei ole ketään ja ettei joku olisi heti tulossa siihen samalle kentälle. Treeniaika oli 20 minuuttia jos joku oli "jonossa" samalle kentälle. Käytimme tämän hyväksi ja kävimme sitten jouluaattoaamuna hallilla hieman treenaamassa. Yhdellä kentällä sai olle vain yksi henkilö, joten varasimme systerin kanssa vierekkäiset kentät ja puolessa välissä tuntia vaihdoimme koiria. Minä treenasin rally-tokoa ja systeri teki agikentällä keppitreeniä. 

Viimeisellä viidellätoista minuutilla otettiin sitten joulukuvat. Systeri piteli kenttäaidan toisella puolella lakanaa ylhäällä, kun minä asettelin koiria ja koristeita. Ajattelin, että hallilla on tilaa ja valaistusta enemmän kuin meillä kotona, mutta silti piti tietysti hieman turvautua photoshopin apuun.

Ajatus oli myös saada tytöt hieman väsyneeksi, kun menimme aattoa viettämään normaaliin tapaan tädin luokse. Pääasiassa jotta he eivät jaksaisi Lolalle pöristä turhia. 

Joulu itsessään meni tutun kaavan mukaan, alkupörinöitten jälkeen Lola totesi että parempi pysyä sohvalla, eikä sieltä sitten liikkunut kuin puoliksi pakotettuna jouluaterialle. Ja kertaalleen ulos.

Tytöille tuli paketista lisää leluja (ihan kuin meidän leluvuori ei olisi jo tarpeeksi iso :'D) sekä luita ja herkkuja. 

Lola kohta 11v, vietti joulunsa sohvannurkassa nukkuen. Paitsi kun tuli pari herkkua tarjolle niin ne kyllä syötiin.

Pahvilaatikot on aina in.

Joulupäivänä kävimme sitten iskällä syömässä, kun emme aattona kerenneet treenien takia aamupäivällä käymään. Molemmat tytöt olivat aikalailla dööd.

Kohta on taas aika katsoa tämän vuoden tavotteita ja asettaa seuraavalle vuodelle uudet.

Kotiutumista

Minulla alkoi nyt kahden viikon kesäloma. Alkuun oli ajatus että olisin lähtenyt vaunulla kunnolla lomailemaan, mutta kellään muulla perheestä ei ole tällä hetkellä lomaa niin ei oikein huvittanut sinne yksinkään lähteä. Eli vietetään todennäköisesti suurin osa ajasta Lunan ja pennelin kanssa kotona.

Tänä edellinen viikko on mennyt Laran kotiutuessa ja opetellessa elämään ei-niin-vierasrakkaan Lunan kanssa.  Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, niin pentu puhuu koiraa ja se on ollut todella iso tekijä näiden kahden totuttamisessa toisiinsa.

Laralla on pentuaitaus tehtynä olohuoneeseen. Siinä on Kodin Terrasta ostettu muovimatto pohjalla sekä K-raudasta haetuista puista kokoon naulattu kehikko, mikä pitää pentuaitauksen maton päällä. Ajatus tällä on tietysti, ettei Lara pissatessaan tuhoa asunnon lattiaa. Plus Luna saa tutusta pentuun rauhassa. Pentu viettää aitauksessa yksinolot sekä ajat jolloin kukaan ei kerkeä vahtimaan mitä Lara tekee. Myös yöt menevät aitauksessa, systerin oli ensin tarkoitus ottaa Lara viereensä sänkyyn nukkumaan, mutta totesi heti ensimmäisenä iltana että siitä ei kyllä tule mitään kun pentu kulkee kuin maantienkiitäjä niin halutessaan. Sitten pohdittiin että Lara laitetaan koppaan systerin sängyn viereen, mutta pennusta löytyi myös apinan perimää ja sehän kipusi sieltä pois ja kaivautui sängyn alta vapauteen. Lunan kannalta ei ole kovin hyvä että pentu yllättäen kulkisi asunnossa pimeällä, joten ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin laittaa pentu aitaukseen. Pari yötä siinä meni että Lara ymmärsi idean ja on sen jälkeen nukkunut yöt melko rauhallisesti, kerran on saattanut yöllä kuulua pienen pientä itkua, mutta sekään ei ole kestänyt kuin korkeintaan 15 sekuntia ja sitten Lara on jatkanut nukkumista.

Pehmeää petiä ei tosin enään aitauksessa ole kun se meinasi joutua syödyksi. Nyt siellä on musti muovinen peti sekä kasa luita ja pari lelua.

En tiedä onko nämä yön yksinolot aiheuttanut sen, että Laralla ei ole pahemmin ongelmaa olla päivisinkään yksin. Edellisellä viikolla kun olimme molemmat systerin kanssa töissä (J. tosin otti vapaata maanantain ja tiistain, mutta oli töissä keskiviikon ja torstain) niin Larakin oli todella nätisti aitauksessaan pääasiassa nukkuen.

Hieman harmaita hiuksia tosin aiheutti meidän mummi, joka kävi Lunan lenkittämässä ja Laran pissattamassa päivällä. Johanna sanoi pariinkin otteeseen mummille, ettei päästäisi Laraa vapaaksi aitauksesta, koska Lunaan ei voi vielä luottaa. Luna voi kirjaimellisesti käydä pennun päälle resurssiagressiivisuuksissaan ja varsinkin jos pentu yllättäen päättäisi uhkarohkeasti hypätä vanhemman neidin päälle. Minä jätin vielä välioveen lapun että varoo nyt sitten että ei päästä Lunaa ja Laraa lähekkäin. No, sain melkein sydämenpysähdyksen kun töissä vilkaisin Elisa Vahtia ja mitä näinkään, molemmat koirat vapaana olohuoneessa. Systeri oli huomannut saman ja soitti mummille, joka ei vihjauksesta huolimatta tajunnut erottaa koiria toisistaan. Onneksi mitään ei sattunut (minä jo pohdin että mitä pitää tehdä jos Luna tikkaisikin Laraa, ei mummi saa autotta pentua mihinkään lääkärille vietyä varsinkin kun lekuri on toisella puolella kaupunkia), oliko Luna sitten vain sen verran vieraskorea ettei kehdannut mummin läsnä ollessa pomotella.

Seuraavaksi päiväksi annettiin lisäohjeistus että jos Mummi haluaa ottaa Laran aitauksesta, niin laittaa Lunan eteiseen kompostikehikkoaidan toiselle puolelle. Pentu ei kumminkaan ole kerinnyt olemaan meillä tässä vaiheessa kuin sen pari päivää vasta.

Larasta on kotiutumisen myötä alkanut tulla myös uhkarohkeampi, se komentelee Lunaa (tosin vielä turvallisesti aitauksestaan ja Luna taas on kuin ei näkisi tai kuulisi pentua) ja lenkillä yrittää napata välillä vanhemman neidin korvasta tai kyljestä kiinni. Onneksi Lunan murina menee vielä perille ja pienempi neiti kotonakin vaihtaa äkkiä suuntaa. Ulkoilut menevät koko ajan paremmin ja paremmin ja tarkoitan nyt näiden kahden yhdessä kävelyä, Larahan poukkoilee minne sattuu tai lösähtää kesken kaiken makaamaan. Mutta kävellessä Luna ei pahemmin välitä vaikka Lara kulkisi takiaisena kiinni. Kävimme sunnuntaina metsässäkin tutustumassa, ensin Lara oli pitkässä liinassa mutta liikkuminen meni sen kanssa liian vaikeaksi niin annettiin molempien olla vapaana. Hyvin pennelikin kulki mukana ja siinä samalla saimme hyvin treenattua nimeä ja luoksetuloa. Luna kulki edellä ja Lara yritti pysyä vanhemman neidin perässä. Mitään pitkää matkaa pentu ei kulkenut, kun tuli ensimmäinen väsymyksen merkki niin Lara joutui kannettavaksi loppu lenkin.

Pentu on myös alkanut kokeilemaan meitä ihmisiä enemmän ja enemmän upottamalla naskalinsa kiellettyihin tavaroihin (sähköjohdot, kädet, jalat, vaatteet, minun marjapensaat…) uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Kun asiasta kielletään ja se otetaan pois tai pentua siirretään niin sitten vasta ne naskalit onkin ranteessa kiinni.

Näin viikon jälkeen on Lunakin selvästi alkanut lämmetä pennulle. Lenkeillä vanhempi neiti haistelee pentua ja antaa pennun haistella itseään (tämä on jo aika iso juttu Lunan tuntien, joka ei tykkää yleensä ollenkaan että vieraat haistelee). Luna ei myöskään murise enää niin usein kun pentu vain liikkuu aitauksessaan.  Alkuun tätä murinaa tuli jatkuvasti, mutta nykyään ei pahemmin ollenkaan.

Muutamia leikkiyrityksiäkin on jo ollut, kun Lara on takapihalla yrittänyt saada Lunaa leikkimään. Mutta yritykset on kaatunut siihen kun Luna onkin lähtenyt juoksemaan niin Lara alkaa pelkäämään (Luna myös murisee leikkiessään) ja juoksee piiloon. :D Ihan hyvä sinällään, koska Luna leikkii aika rajusti. Pentu saisi hieman kasvaa kokoa ja massaa ennen kunnon leikkejä. Luna on myös haastanut pentua leikkiin kun Lara on ollut aitauksessa, mutta sekin on pennelistä ollut jotain todella pelottavaa.

Vieraita koiria Lara on päässyt tapaamaan kahta, E. tuli Vanillan kanssa kyläilemään viime viikolla. Lara ensin hieman pelkästi isompaa vierasta bortsua, mutta varovaisesti lähti tutustumaan. Vanilla oli aika väliinpitämätön pentua kohtaan. Toinen joka tuli pentuun tutustumaan oli Lola. Olin varma että siinä on hyvä leikkikaveri pennulle (tosin Lolan saattaisi joutua pelastamaan pennulta), mutta vanhimmalla neidillä olikin juoksut niin ei sitä Lara kiinnostanut ollenkaan. Luna taas oli aivan rakastunut juoksuiseen Lolaan ja monta kertaa päivässä jouduin komentamaan Lunan pois toisen kimpusta.

Viikonlopuksi Lara lähti systerin ja pikkuserkun kanssa mökille ja minä jäin Lunan ja Lolan kanssa kotiin hermolomalle. Se hermoloma vaan loppui lyhyeen kun jo perjantai-iltana tuli systeriltä viestiä että voinko hakea Laran pois kun se imuroi kaiken mökinpihalta löytämänsä suuhunsa. Ei siinä oikein voinut kuin seuraavana aamuna lähteä ajelemaan parin tunnin päässä sijaitsevalle mökille. Sinne päästyämme annoin koirien oikoa koipiaan hetken aikaa. Lolahan parkkeerasi heti terassille missä oli ihmisiä, mutta Luna juoksi mökin pihalla innoissaan sinne tänne. Vartin vapauden jälkeen pakkasin kaikki kolme koiraa autoon (Luna ja Lola turvavöihin ja Lara matkakoppaan) ja lähdettiin ajelemaan takaisin Keravalle. Lara on onneksi hiljalleen oppinut kulkemaan autossa kiljumatta koko matkaa. Paluumatkalla kaikki nukkui, mutta noin tunnin jälkeen Lara koki tarpeelliseksi komentaa Lunaa, joka vaihteeksi oli kuin ei näkisikään pentua.

Vieraita ihmisiä Lara on kerinnyt näkemään myös jonkun verran. Heti maanantaina tuli iskä ja äitipuoli pentua katsomaan, mutta niitä nuorineiti hieman jännitti. Systeri meni sitten seuraavana päivänä iskälle syömään ja pohti että miten Lara reagoisi siskopuolen kolmeen poikaan, mutta yllättäen pentu rakastikin lapsia ja oli aivan haltioissaan. Myös muut kaverit jotka ovat suunnilleen meidän ikäluokkaa ovat olleet ok. Pitää yrittää lähteä tuon pennelin kanssa vaikka keskustaan hieman kävelemään, jotta se näkisi vielä enemmän vieraita.

Ps. ryhmäkuva pennun kanssa on jotain mahdotonta. Varmaan sadan otoksen jälkeen sain pari siedettävää kuvaa.

Nämä kaksi kyllä pysyivät paikallaan.

Pääsiäisvaunuilun kuvasaastetta

Vietimme pääsiäisen vaunulla ja voin sanoa että ilman olivat hieman kylmiä merenrannalla. Lola haettiin mukaan hieman kuntoilemaan. Viikonlopun päätapahtuma oli perjantaina, kun uusi vaunuilija Apaschi's I'm Your Prince tai tuttavammin Bemmi, 8 viikkoa, tuli tutustumaan vaunuelämään. Pentu oli ostettu tämän vaunututun tyttärelle (15v), mutta tutun mies oli omistajana, koska hän oli ainoa heistä joka oli koskaan koiraa omistanut.

Pentu oli erittäin sosiaalinen ja vieraita rakastava, mutta hieman herkkis muuten luonteeltaan. Ja hieman tuntui olevan "koirien kieli" hakusessa. Lola ja Lunakin pääsivät tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen. Lola ei ollut moksiskaan mikä ei tullut yllätyksenä, vanhempi neiti on sata varma pentujen kanssa. Lolan ongelma tosin on että se antaa pentujenkin pompottaa. Sen huomasi melko nopeaan Bemminkin kohdalla, nuori herra pyrki lyhyen tutustumisen jälkeen pomppaamaan Lolan selkään. Yllättävää kyllä, Lola pikkasen jopa näpäytti pentua tästä tökkäämällä pentua kuonolla. Mutta viesti ei kyllä mennyt Bemmille perille. 

Luna puolestaan oli oma ärtsy itsensä. Alkuhaistelu sujui hyvin, mitä nyt pientä murinaa kuului neidin suusta. Tässä kohti jo monet tapaamamme pennut ovat kellahtaneet selälleen ja/tai alkaneet mielistelemään Lunaa. Bemmi ei. Pentu ei tuntunut ymmärtävän murinaa ollenkaan vaan hyppäsi leikkisästi Lunaa vasten. Tästä punainen neiti ei tietysti pitänyt yhtään ja ärähti kunnolla. Bemmi lähti kiljuen karkuun, jolloin tuttu sitten sanoi tytölle että nosta pentu syliin ja lohduta. Tässä kohti sekä minä että systeri äkkiä kiellettiin että älkää vaan alkako lohduttamaan sitä ja pahentamaan tilannetta. Kun tilanteesta ei tehty sen isompaa haloota, unohti Bemmikin tapahtuneen kymmenessä minuutissa.

Lunahan on hetkessä eläjä ja ei enää minuutin jälkeen muistanut edes ärähtäneensä. Pentu oppi ainakin hetkellisesti kunnioittamaan vanhempaa koiraa eikä enää yrittänytkään hyppiä Lunan päälle (tosin Lolan selkään hyppiminen ei loppunut). Varovaisesti nuori herra haisteli turvallisen välimatkan päästä kun Luna meni ohi. 

Kävimme yhdessä pienen lenkin ja kolmikko kulki melko nätisti. Luna veti edellä pitkin puskia ja Bemmi jostain syystä oli paljon mieluummin Lunan kuin Lolan perässä. Pari kertaa mentyään liian lähelle Luna muistutti turvavälistä murinalla, jolloin herra siirtyi heti kauemmas. Sen jälkeen riitti jo Lunalta pelkä katse ja Bemmi tajusi väistää. :D Yksi aivopieru pojullekin kävi kun kesken lenkin piti taas kokeilla onnea ja lopputuloksena lähteä taas kiljuen karkuun - vaikka neiti ärähti paljon varovaisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. 

Niin kauan kun Bemmi ei yrittänyt iholle niin Lunaa ei haitannut vaikka toinen kulki lähettyvillä. Vietimme aikaa grillillä missä nuori herra opetteli syömään nameja (Natures Menu), sekä näytettiin systerin kanssa hieman seisotusta kun kasvattaja vaati parissa näyttelyssä käymään.

Lolakin innostui jopa hieman leikkimään pennun kanssa. 

Tässä sitten kuvasaastetta uudesta tulokkaasta. Ja varoitan näitä kuvia riittää. :D 

Bemmi lähti perjantaina takaisin kotiin, koska omistajat eivät viittineet ottaa pentua vaunuun (heillä ei ole omaa vaunua vaan majailevat isovanhempien vaunussa) koska Bemmi ei tietenkään ollut vielä sisäsiisti. Lauantai-sunnuntai sitten keskityimme enemmän lenkkeilyyn. Luna oli ihan täpinöissään kun pääsi juoksemaan ja tuoreita peuran jälkiä löytyi todella paljon. Ensimmäisestä lenkistä viisastuneena puin Lunalle seuraavilla kerroilla haalarin päälle, neiti nimittäin otti mukaansa melkein koko metsän ja kyllästyin irroittamaan oksia ja havunneulasia tuon turkista.

Muutama peura oli tuijottamassa.

Tää kuva kuvaa minusta näitä kahta todella hyvin, toinen pysyy tiellä ja toinen tieltä poissa.

Luna oli sitä mieltä että uintikelit alkoivat juuri nyt. Olisi vielä halunnut keppiä heitettävän, mutta siihen en vielä suostunut. :D 

Meillä oli kerrossänky! :'D Luna on oppinut kotona että sohvan selkänojalla pystyy makaamaan ja päätti nyt makoilla niin vaunun puolet kapeammalla selkätyynyllä. 

Loppuun vielä hieman harvinaisempi kuvattava, Mette-konnakin odottelee jo kesää ja lämpimiä kelejä jotta pääsee ulkoilemaan. Nyt herra joutuu tyytymään aurinkopaikkoihin sisällä.