Suomen Rally-tokovalio

 Olemme juhannuksesta asti oltu kesälomalla ja suurimman osan ajasta vietetty vaunulla. Tytöt on tykänneet kun on päässyt pulikoimaan aikalailla päivittäin näiden helteiden takia (eikä sinilevää ole vielä näkynyt!) ja lenkkimaastot on höystetty peurojen, hirvien ja muiden eläinten tuoksuilla. Bemmi-kultainennoutaja on ollut menossa mukana tyttöjen seurana (tai kiusana).

Lämpöä on piisannut ehkä hieman liiaksikin, vaikka saaressa ollaan merellä, on ne lämmöt olleet siellä lähempänä kolmeakymppiä varjossakin. Joten emme ole oikeastaan tehneet kuin yhden hieman pidemmän lenkin päivässä, kun normaalisti olemme käyneet pidemmällä aamu- ja iltalenkillä. Nyt lenkit ovat ajoittuneet aamupäivään ja suuntana saaren toinen ranta, jossa on sitten vietetty hetki aikaa pulikoiden.

Kävimme myös muutaman päivän sukuloimassa Salossa. Tädin saksanseisoja Topi oli jostain syystä aivan hullaantunut Lunaan, jolla on valeraskaus päällä. Seurasi kuin hai laivaa ja aina kun neiti vaihtoi paikkaa, meni Topi pesemään lattian siitä kohti missä Luna oli istunut/maannut. Mutta Topia ei sitten kiinnostanut Lara sen enempää, vaikka tällä puolestaan alkoi juoksut kun olimme siellä. Aloin jo miettimään mahdollista kohtu- tai pissatulehdusta Lunalla, mutta mitään näkyviä oireita (eikä lämpöä) ei ole eikä sitten taas Bemmi kiinnitä mitään huomiota Lunaan. Joten pitänee nyt vaan seurata.

Olin ilmoittanut Lunan Itä-Helsingin agilityharrastajien rally-tokokisoihin, kahteen kisaan keskiviikolle ja yhteen torstaille. Joten tiistaina pakkasin Lunan autoon ja lähdettiin pariksi päiväksi kotiin. Siinä kerkesi hyvin siivoamaan (olimme lähteneet vähän kamat kasaan ja autoon tyylillä, niin koti jäi vähän siihen kuntoon kun se oli ja me kun emme systerin kanssa ole mitään himosiivoojia) ja pesemään muutaman koneellisen pyykkiä.

Keskiviikkona sitten ensimmäinen rata alkoi klo 17.30 oli lämpötila mukavat 29 astetta. I-HAHin kenttähän on aivan auringossa eikä autojakaan saatu mihinkään varjoon (siitä kyllä kiitos, että saimme käyttää kentän lähellä olevaa koriskenttää parkkiksena, koska oikealta parkkipaikalta oli melkoinen matka kentälle.)

Molemmilla radoilla oli tuomarina Anna Pekkala. Ensimmäinen rata näytti omaan silmään oikeastaan ihan mukavalta, toinen rata sitten oli meille se haastavampi. Joten mielessäni toivoin, että saamme sen puuttuvan valiotuloksen ensimmäiseltä radalta, koska aika varmasti emme sitä siitä jälkimmäiseltä saa.

Olimme vuorossa kuudentena, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mieluiten olen ensimmäisten joukossa, mutta en ensimmäisenä, koska inhoan sitä odottamista, kun jännitän niin perkuleesti koko ajan. Lämpöä oli kyllä aivan liikaa, mutta kyllä siinä varjossa odotellessa pärjäsi. Lunalla oli päällä kylmä kylpytakki (kotona kasteltu ja heitetty kylmälaukkuun kylmäkallen kanssa). Hieman siinä mietin että mitäköhän tästä tulee, kun herkkuna mukana minulla oli taas vain kuivia nappuloita (koska Luna keulii paremmilla nameilla), mutta riittivätkö ne tällä helteellä siihen että neiti jaksaa yrittää koko radan. Siihen päälle vielä se valeraskaus, vaikka normaalisti Luna ei sitä sen kummemmin oireile. Tissit kyllä roikkuvat.

Lopulta lähdimme radalle. Videon kuvasi Johanna Malmberg.

Heti alkuun Luna oli hieman keulimassa ja ensimmäisellä kyltillä oli menossa kiertämään kyltin, mutta sain herätettyä neidin ja ohjattua kiertämään minut. Sitten päästiin pitkä pätkä hyvin, mitä nyt välillä oli pientä keulimista, mutta muuten tehtiin tarkasti. Molemmat käännös oikealle -käännöksessä Luna ei kääntynyt niin tiukasti kuin normaalisti ja joutui täten selkäni taakse. Taisin itsekin ottaa sivuaskeleen jotta neiti pääsi takaisin oikealle puolelle. Tästä tuli yllättäen vain -1p (tvä). Tästä jatkettiin taas hienosti, kunnes tuli kyltti 14 (täyskäännös oikealla koira oikealla), mikä oli tämän radan pelottavin. Jos olosuhteet on huonot (kuuma, väsymys, palkkaamattomuus, yms) se näkyy Lunalla ensimmäisenä oikeanpuolen käännöksissä oikealle. Joko niitä ei tehdä ollenkaan tai ne on todella laajoja käännöksiä. Mutta tällä kertaa liike sujui muuten ihan hyvin, mutta Luna kääntyi ehkä liiankin tiukasti ja osui minua oikeaan jalkaan. Tästä tuli -1p (kontr) ja matka jatkui. Tuplatäyskäännöksen jälkeen tultiin peruuttamaan, jossa Luna lähti muuten hienosti, mutta sieltä tuli yksi kovaääninen haukahdus. Hieman jäin myös miettimään peruutusmatkan pituutta, mutta koska Luna oli jo pysähtynyt, en voinut muuta kuin kutsua neidin takaisin vierelle. Seuraava oikeanpuolen käännös oikealle oli tosi hyvä. Sitten viimeisellä kyltillä (istu-askel seiso -2 askelta istu – 3 askelta maahan), Luna taas keuli ja en saanut sitä pysähtymään ja istumaan ennen kuin olin jo kyltin kohdalla. Seisominen ja istuminen meni suht hyvin, istuminen oli ehkä pikkiriikkisen vino. Mutta maahanmenossa sitten sitä vinoutta olikin jo reilusti. Siinä sitten on kiva yrittää arvioida onko se yli vai alle 45 astetta vino ja miltä se mahtaa näyttää sieltä tuomarin paikalta. Minusta oltiin ehkä just siinä 45 asteessa. Totesin vaan että perkule ja jatkettiin matkaa maaliin. Tästä tulikin sitten -1p ov (liike aloitettiin kyltin vierestä), sekä vain -1p (vino).

Täten meille jäi 96p ja saimme viimeisen puuttuvan valiotuloksen!

Tätähän en tietysti tiennyt ennen kuin 15 minuutin päästä, kun tulokset tultiin kirjaamaan tulostaululle. Tiesin itsekin, että mitään isoa virhettä siellä ei tullut, mutta ajattelin että -3p olisi tullut niistä lopun vinouksista ja siitä yhdessä oikealle käännöksestä.

Siinä sitten odotettiin viimeisten kisailijoiden suoritukset. Ilmoitin jo, että koska saatiin puuttuva tulos, niin en jää sille toiselle radalle, enkä myöskään osallistu torstain kisoihin vaan lähdemme jatkamaan kesälomaamme saaristoon. En kokenut järkeväksi jäädä seisomaan sinne helteeseen, kun saimme jo sen mitä tulimme hakemaan.

Joten ennen muiden seuraavaa rataantutustumista, palkittiin meidät valioruusukkeella ja otettiin valokuvat, jonka jälkeen me lähdimme Mustin ja Mirrin kautta kotia tekemään valioilmoitusta kenneliittoon.

Sijoituksille ei kumminkaan päästy. Taisimme olle 5. sijalla.

Pitkästä aikaa kisakentillä

Koronarajoitusten hieman höllentyessä, meidän seura sai järjestettyä pitkästä aikaa rally-tokokilpailut. Meillä piti olla ensimmäiset kilpailut jo 15.5. mutta rajoitukset eivät vielä tällöin höllentyneen tarpeeksi, joten ne kilpailut peruttiin. Nämä sitten järjestettiin niin että voittajaluokka oli lauantaina ja mestariluokka sunnuntaina, molemmissa oli 15 koirakkoa. Ja nämä 15 kisaajaakin oli vielä ajoitettu niin että 5 meni paikalle klo 17, seuraavat viisi kello 18 ja loput viisi kello 19. Edellisistä ryhmistä paikalle jäi vain ne koirat, jotka sillä hetkellä olivat sijoittumassa 3 parhaan joukkoon tai oli tuomarinpalkintoehdokkaana.

Mehän olimme Lunan kanssa kisanneet viimeksi marraskuussa, joten tässä oli kerennyt olla taas mukava puolen vuoden tauko. Jännitystä lisäsi tietysti myös se, että meiltähän puuttuu vain yksi 95+p tulos valionarvoon. Kisojen ollessa sunnuntaina, niin minä aloitin jännittämisen jo keskiviikkona. :’D

Ainakin meidän seuralla on koronan myötä tullut ”tavaksi”, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, kun kahdessa kisassa on nyt näin tehty, mutta kisarata tulee näkyviin Facebookin tapahtumaan tuntia-kahta ennen ensimmäisen ryhmän aloitusta. En tiedä onko tämä sinällään hyvä vai huono juttu, koska jos rata näyttää hirveän vaikealta, kerkeää sitä kiroamaan pidempään. Tai kerkeisihän joku sitä sitten treenaamaankin, mutta en nyt tiedä kuinka moni oikeasti jaksaa lähteä rakentamaan rataa vielä kisapäivänä tai kuinka moni siitä oikeasti enää hyötyisi.

Olimme Lunan kanssa sunnuntain viimeisessä ryhmässä. Ensin ajattelin, että pahus, joudumme odottelemaan (lue: minä jännittämään) pidempään. Mutta sitten mietin, että jos meillä kumminkin menee hyvin, niin viimeisessä ryhmässä ei tarvitse sitten odotella niin pitkään.

Tutkiessani rataa kotona, totesin että se ei ole meille se helpoin. Ensisilmäyksellä se näytti melko sekavalta, mutta kun sitä lähti käymään kyltti kyltiltä läpi, niin kyllä se siitä selkiytyi. Siellä oli aika paljon oikealla puolella pysäyttäviä liikkeitä, mitkä tiesin olevan Lunalle ne hankalimmat, mutta en siltikään pitänyt rataa mitenkään mahdottoman vaikeana. Totesin kyllä itsekseni, että melko varmasti emme hae meidän viimeistä valiotulosta tästä kisasta.

Olimme oman ryhmämme toisena vuorossa, mikä minusta oli ihan hyvä suoritusvuoro. Kerkeää hetken lämmittelemään ja kertaamaan, mutta ei tarvitse pitkään odotella. Odotusalueella Lunaa alkoi hirveästi kutittamaan jokin. Vähän väliä neiti ravisteli korvia tai istahti maahan rapsuttamaan. Yritin siinä vuoroa odotellessa tutkailla mikä kutituksen aiheuttaa mutta en mitään löytänyt. Voin vaan toivoa, että kutitus ei iske radalla.

Siinä mielessä lähdin radalle ihan hyvillä mielin, kun meillä on viimeiset kolme ohjattua treenikertaa mennyt todella hyvin. Luna on keskittynyt ja kuunnellut ja jaksanut pitkiäkin pätkiä palkatta ja ilman ylimääräistä ääntelyä.

Ensimmäiset kyltit olivat helppoja, koiralle ehkä enemmän pientä erottelua. Putken jälkeen lähdettiin spiraaliin, jossa jännitystä toi merkkitötsät, jotka tällä kertaa olivat tasapainotyynyjä. Lunahan rakastaa tasapainoilua, joten pieni pelko oli, että neiti ne nähdessään juokseekin niiden päälle. Vedin varuilta kierrokset hieman tavallista kauempaa, mutta ei Luna onneksi näyttänyt edes vilkaisevan tyynyjä.

Siitä puolenvaihdolla oikealle puolelle ja ensimmäinen hieman epävarmempi kyltti. Tässä ongelmia oli ensimmäisessä istumisessa. Luna ei nimittäin meinannut oikein millään istahtaa. Mutta ei se onneksi tehnyt mitään muutakaan, joten kun lopulta sain neidin takamuksen maahan kolmannen käskyn jälkeen, jatkoimme vaan suoraan matkaa. Seisominen, seuraava istuminen ja maahanmeno olivat ihan ok. Jatkoimme käännöksen kautta peruutukseen oikealla puolella, mikä oli seuraava hieman jännittävä kyltti. Itse peruutus sujui minusta todella hyvin, mutta tästä kyltistä tuli -3 TVÄ (epätarkasti suoritettu tehtävä). En oikein ole varma mistä pistevähennys tuli.

Seuraavan kiepin jälkeen sitten iski kutkutus, mutta Luna onneksi vain päätyi ravistelemaan, joten matka pääsi jatkumaan. Sitten tehtävänä oli istu, käännös oikealle istu. Ensimmäinen istuminen oli hyvä, mutta en tiedä jäikö peruuttaminen jotenkin päälle, koska sitten kääntyessä Luna lähtikin aivan liikaa taaksepäin. Sitä korjatessa sitten neidin rintamasuunta lopulta kääntyi, joten jouduin uusimaan kyltin (-3 uusi). Toisella yrittämällä Luna sitten teki ensimmäisen istumisen aivan liian kauaksi minusta. Mietin sitä siinä sen sekunnin, kunnes totesin että minun on turha yrittää liikettä uudelleen kun neidillä menee vaan hermot. Onneksi, kääntyessä Luna tiivisti todella hyvin ja lopun istuminen oli aivan oikeassa kohdassa. Siitä eteenpäin taas ei ollut ongelmia, oli 350 käännös vasemmalle, oli liikkeestä istuminen mikä sujui nätisti (tässä tosin oli tehty varmaan agikoiria ajatellen kiusaa, kun koira jätettiin istumaan esteiden eteen ja kutsuttiin sitten luokse). Esteiden jälkeen oli taas pientä ravistelua. Sitten oli 270 käännös vasemmalle. Tässä Lunalla huomio herpaantui hetkeksi ja olimme aivan liian lähellä kylttiä kun sain neidin kontaktin takaisin. Onneksi Lunan vasemmat käännökset ovat todella tiukkoja ja sain neidin käännettyä varmaan millien päästä kylttiä. Ajattelin ensin että meillä tuli jotain virhettä kyltillä, kun kuulin tuomarin kommentoivan, mutta tuloslapussa olikin kyltin kohdalla ”Magee!” kommentti.

Loppurata (houkutus ja hitaasti kävely) meni ongelmitta.

Radalta poistuttaessa fiilis oli ihan hyvä, tiesin että siellä oli meillä tullut virheitä joten en uskonut meidän saavan sitä viimeistä valiotulosta, mutta uskoin meillä muuten menneen ihan hyvin. Oma pistearvio olisi ollut siellä 88-92 paikkeilla.

Kävimme systerin kanssa pienen kävelylenkin siinä viimeisten koirakoiden suorittaessa ja tullessamme takaisin oli meidän pisteet ilmestyneet tulospaperiin. 94p! Täytyy sanoa, että vaikka pisteethän on aivan huippuhyvät, niin ensimmäisenä mielessä oli että voi p*rkele. Lunan valioituminen jäi yhdestä pirun pisteestä kiinni.

No, ei siinä mitään voinut. Tulospaperi näytti että meiltä tosissaan lähti 2x-3 pistettä, mikä sinällään oli onni ettei ollut yhtään -1 pisteen virhettä, koska se olisi ärsyttänyt vielä enemmän. Tällä suorituksella sijoituttiin kolmansiksi.

Lunalla piti aloittaa jälleen puolivuosittainen Cartrophen-kuuri, joten seuraavat kisat meillä onkin sitten vasta heinäkuussa, jos vaan päästään mukaan. Toivotaan sieltä sitä viimeistä valiotulosta.

 

Seuramestaruuskilpailut

Meillä järjestettiin viikonloppuna seuramestikset rally-tokon, tokon ja koiratanssin osalta. Ilman koronaa, olisin varmaan ilmoittanut Lunan rallyyn ja koiratanssiin, mutta koska meillä ei ollut nyt ohjelmaa valmiina, pääsi neiti vain rallattelemaan.

Lauantai (toko ja kt-mestits) meni kumminkin buffassa töissä, kun selvisi että buffan toinen talkoilija oli mystisesti kadonnut listasta ja sinne oli jäämässä yksin vain ensikertaa buffassa työskentelevä (ja ymmärsin puheista että oli jäsenenäkin uusi). Minun oli tarkoitus vain avata buffa ja jättää se sen jälkeen talkoilijoille, mutta enhän minä sitten voinut toista yksin jättää, joten jäin sitten koko aamuvuoron ajaksi opettamaan ja auttamaan. Ei sillä että se lauantaiaamu olisi muutenkaan ollut täysin onnistunut, listoihin oli laitettu talkoilijoiden työvuoro alkamaan 7.30. Tuohon kellonaikaan meitä oli lopulta paikalla minä ja seuran PJ, joka oli myös vastaavakoetoimitsija. Kyllä niitä ihmisiä alkoi sitten ehkä varttia vailla kahdeksan hiljalleen tippumaan, mutta hieman siinä tuli mietittyä, että missäköhän kaikki viipyy. Onneksi päivävuoroon tuli kaksi talkoilijaa, niin pääsin sitten lopulta lähtemään kotiin.

Rally-tokon vuoro oli sitten sunnuntaina. Mestariluokka oli jaettu kahteen ryhmään ja olimme Lunan kanssa jälkimmäisessä, joten ei tarvinnut mennä paikalle aikaisin aamusta. Yllätyin, kun ratapiirrokset julkaistiin tapahtuman FB-sivuilla ensimmäisen ryhmän aloittaessa. Voisi kuvitella, että ei ole ehkä ihan reilua ensimmäistä ryhmää kohtaan, että parin tunnin päästä tuleva toinen ryhmä olisi voinut harjoitella etukäteen rataa, koska aikaa oli sen verran reilusti.

Tuomarina oli Heikki Palosaari, jonka radalla olen viimeksi ollut alokasluokassa. Rata itsessään oli sellainen, että heti ajattelin sen olevan juuri Lunan rata. Meillä tällä hetkellä kun on hieman ongelmaa pysäyttävissä liikkeissä, jos niitä on hirveästi, alkaa Luna haukkumaan ja/tai se yrittää lähteä peruuttamaan aina kun pyydän neidin perusasentoon. Tällä radalla ei ollut yhtään koiran pysäyttävää kylttiä! Tosin näin sitten live-videolta, että houkutukseen oli laitettu lelukoira häkkiin. Ja houkutukseen mentiin tietysti suoraan estehypyltä. Kun seurasin ensimmäisiä suorituksia videolta, arvailin, että ”toisena houkutuksena” oli varmaankin ruokakuppi, koska moni koira hypyn jälkeen ryntäsi tälle toiselle houkutukselle ennemmin kuin häkissä olevaa lelukoiraa katsomaan. Mutta koska video kuvasi kaukaa ja siinä oli vielä aita edessä, niin en nähnyt tarkemmin.

En kumminkaan uskonut houkutuksen olevan meille se ongelma. Muuten radalla oli paljon erottelua. Mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun totean radan olevan meille hyvä ja helppo, niin sitten paineiden kasvaessa jännitys kasvaa ja aina menee jotain pieleen. Eikä jännitystä yhtään helpottanut, kun kuulin muiden kilpailijoiden puhuvan tuomarin olevan erittäin tarkka yhdenmukaisuudesta. Ehkä vähän selittää miksi tämä tuomari laittoi monta pyörivää tehtävää.

Tein saman rutiinin kuin edellisissä kisoissa, eli treenailin Lunan kanssa niitä ensimmäisiä radan kylttejä kisamaisesti. Ennen putkeahan ne oli vain pyörimisiä siellä tässä ja tuossa ja kukkasenjälkeen saman oikealla puolella, eli selvästi tästä oli tehty erottelurata. Rataantutustumisessa kävelin radan kahteen kertaan läpi, jonka jälkeen lähdin vielä kertaamaan Lunan kanssa.

Olimme toisena vuorossa, joten pääsimme myös halliin heti odottelemaan. Tein pari liikettä vielä odotusalueella, mutta muuten otin luopumistreeniä loppu ajan.

Lopulta pääsimme radalle.

Menin taas hieman hitaammalla tempolla, jotta en kiihdyttelisi Lunaa turhaan. Ja hieman hitaammalla vauhdilla neitikin käyttää päätään paremmin. Alun pyörimiset menivät todella hyvin, pienen pieni myöhästyminen oli oikealla pyörähdyksessä. Hieman jännitin, että jääkö neiti katsomaan lelukoiraa (joka itseasiassa näytti ihan Laralta), mutta taisi Luna tunnistaa sen leluksi, eikä häiriintynyt.

Putken jälkeen oli meille hankalin tehtävä, eli oikealla 270 käännös oikealle. Putki oli kiihdyttänyt sen verran, että Lunalta pääsi kääntyessä kaksi komentavaa haukkua, mutta muuten itse käännös sujui ihan hyvin. Siitä puolenvaihto jalkojen ali ja esteelle. Luna ei onneksi ollut reagoinut houkutuksessa olevaan lelukoiraan ollenkaan ja nytkin se sai vaan pienen vilkaisun aikaiseksi. Houkutuksen toinen puoli oli ruokarasia, mutta onneksi kiinni oleva, joten senkin ohi mentiin ihan nätisti.

Loppuradasta en enää tainnut hengittää. Se on jotenkin ärsyttävää, kun tietää että nyt menee hyvin ja mitä lähemmäs maali tulee niin sitä enemmän alkaa jännittämään, että saadaanko tämä loppuun asti hyvin.

Onneksi, ei meillä ollut ongelmia loppuradallakaan. Olin todella tyytyväinen päästyämme maaliin, ainut selkeä virhe radalla oli Lunan haukkuminen, josta varmasti lähtisi miinusta, mutta muita en itse noteerannut.

Video on otettu meidän livestreamista, joten pahoittelut, se ei ole parhain mahdollinen. Suoritus on takakentällä.

Palasimme autolle ja muutaman minuutin päästä meidän tulos näkyikin jo sähköisessä järjestelmässä: 97 pistettä! Olin satavarma, että otimme -3 pistettä Lunan haukkumisesta, mutta yllättäen saadessani tulospaperin, oli -3 tullutkin minun lähes joka kertaisesta virheestä, eli otin jälleen sivuaskeleen puolenvaihdossa edessä. Ihmettelen, että haukkumisesta ei mennyt pisteitä, mutta joko tuomari ei pitänyt kahta hau:ta merkittävänä tai sitten se ei jostain kumman syystä huomannut niitä.

Olimme pitkään ykkössijalla, mutta sitten lopulta käyttölinjainen bortsu veti samat pisteet, mutta nopeamman ajan, joten me tipuimme toiseksi.

Olisihan se ollut superhienoa voittaa seuramestaruus, mutta olen supertyytyväinen meidän toiseen 97p tulokseen. Tämä tarkoittaa, että viimeistä viedään valiotulosten osalta.

Nyt meille tulee pieni kisatauko, kun Lunalla uusitaan Cartrophen-kuuri. Katsotaan jos loppuvuodesta on sitten vielä jotain kisoja joihin uskaltaisi osallistua.

Rally-kisat Mäntsälässä

 Koska edelliset kisat menivät hyvin, päätin alkaa katsoa seuraavia kisoja. Tietysti kaikki lähialueiden kisat seuraavan muutaman viikon ajalta olivat jo täynnä, mutta lähetin viestiä useammalle siitä huolimatta. Sen olin todennut oman seuran kisoista, että peruutuksia tulee. Ja näin korona-aikana niitä tulee melkein tuplaten.

Valitettavasti suurimmalla osalla oli varasijatkin jo täynnä, mutta Mäntsälästä tuli ilmoitus että pääsen varasijalle. Eikä sitten mennyt edes 12 tuntia kun tuli uusi ilmoitus, että meille on vapautunut paikka. Seuraavan viikon sitten seurailin säätiedotuksia kieroillen. Lauantaille oli luvattu vesisadetta ja Lunan tuntien, sehän ei tosissaan suostu istumaan tai menemään maahan jos maa on märkä. Mutta onni onnettomuudessa, vaikka perjantai-iltana vielä luvattiin että aamu seitsemän jälkeen sataa reilummin, ei aamulla herätessä vielä pahemmin satanut. Todella pieniä kevyitä kuuroja tuli satunnaisesti, mutta ei sen enempää. Pääsimme kisapaikalle asti ilman isompia sateita. Kehään tutustuessa (menimme kahdessa ryhmässä), tuli hetkellisesti sadetta enemmän, mutta onneksi kentän hiekkapohja imi suurimman osan vedestä.

Tuomarina Mäntsälässä oli itselle uusi tuttavuus Raili Sonninen-Korhonen. Katselin hänen ratojaan etukäteen ja totesin, ettei hänellä yleensä näyttänyt olevan mitään huippuvaikeita ratoja. Tietysti helpollakin radalla saa virhepisteitä helposti jo tuomari on erittäin tiukka. Joten menimme sitten katsomaan millainen tämä tuomari oli.

Paikanpäällä totesin että rata on meille todella kiva. Jälleen, yhtään oikean puolen käännöstä oikealle ei radalla ollut. Isoin haaste oli oikeastaan peruutus ja sen jälkeisellä kyltillä istuminen, koska Lunalla on paha tapa yrittää lähteä uudelleen peruuttamaan. Olihan radalla ehkä enemmän agilitykoiralle tehtyjä haasteita, kuten lähdön jälkeen oli ensimmäisenä suora putki, kiertotötsän takana oli este ja ennen estettä pyörähdys. Mutta nämä ei taas neidille olleet haasteita.

Tuomarinpuhuttelussa tuomari vaikutti äärimmäisen tiukalta. Eritoten kun tuli kommenttia että ”mestariluokassa apujen pitäisi olla erittäin vähäisiä”, olin jo varma että minä otan miinusta jokaisesta kyltistä, kun Lunaa ohjaan pääasiassa käsiavuin. Rataantutustumisessa tuomari huomautti että peruutukseen lähdössä ei saa pysähtyä ja sama juttu sen kolmen askeleen jälkeen. Mietin, että mikä siinä lasketaan pysähtymiseksi…

Olimme toiseksi viimeisenä vuorossa, joten kerkesin hyvin katsoa parin saman seuralaisen suorituksen ennen neidin valmistamista. Tälläkin radalla meidän alkuvalmisteluissa toi haasteen ensimmäinen putki. Tälläkin kertaa siis treenasin ensimmäisiä kylttejä samassa järjestyksessä kuin ne oli radalla, mutta putkea en tietenkään voinut treenata. Toivoin vain että Luna on sen verran kuulolla ettei tarjoa pysähtymistä kun lähetän sen putkeen.

Lopulta tuli meidän vuoro ja siirryimme lähtöön. Luna, kuten normaalisti, vinkui hieman siinä lähtökyltillä. En ymmärrä mikä piru siinä on, neiti odotti siinä kehän laidalla nätisti täysin hiljaa sivulla istuen ja kontaktia tarjoten. Mutta annas olla kun siirryin kaksi metriä eteenpäin lähtökyltille niin heti alkoi vinkumista kuulumaan.

Normaalisti vinkuminen loppuu heti liikkeelle lähdettyä, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Luna lähti putkeen nätisti ja oli hyvin kontaktissa, mutta pientä vinkumista kuului vähän koko ajan. Tämä ei kumminkaan häirinnyt Lunan tekemistä, mutta oma stressitaso nousi. En tiedä mistä minä otin virheitä, oliko ne sitten ne tuomarin mielestä liialliset käsiavut vai mikä, mutta -1 ohjaajavirhe tuli kylteiltä liikkeestä seiso kirerä koira, puolenvaihto takaa ja valkovuokko. Harmi kun ylimääräiset ihmiset on edelleen pannassa, enkä sitten viitsinyt pyytää ketään kuvaamaan, niin en voi katsoa videolta mitä olen tehnyt.

Vinkumista lukuunottamatta Luna teki todella hyvin. Peruutus sujui kukkasen jälkeen (se vähän jännitti itseä) ja peruutuksen jälkeen seuraavalla kyltillä istuttiin ilman aikomuksia peruuttaa. Merkki löytyi ongelmitta, eikä edes yritetty mennä takana olevalle esteelle.

Tempon vaihdot meni minusta ihan hyvin, mutta kumminkin tuli -3 TVÄ kyltiltä jossa vaihdettiin hitaasta vauhdista normaaliin. Kommenttina oli ”epätarkka tempon vaihto koiralla”. Mietin että mitäköhän pahusta tässä on tapahtunut, en itse ainakaan huomannut mitään, joten olisiko Luna ottanut pari askelta vielä hitaasti ennen nopeuden nostamista? Ei se ainakaan mitään pitkää matkaa kulkenut koska olisin sen huomannut että mulla ei ollut enää koiraa mukana.

Tästä pääsimme radan loppuun muuten hyvin, mutta viimeisenä ollut peruutus edessä tuotti meille ensimmäistä kertaa -3 Hau. Osasin tätä hieman odottaakin, kun tuo edessä peruutus on Lunalle muutenkin kiihdyttävä liike ja siinä useimmin tulee treeneissäkin se haukkuminen (ei kyllä aina). Nyt vielä kun sitä vinkumista oli vähän koko ajan radalla, niin ei tullut yllätyksenä, että Luna sitten haukahti useamman kerran peruuttaessaan. Peruutus itsessään sujui kyllä hyvin. Tämän jälkeen oltiinkin maalissa.

Jos jatkuvaa vinkumista ei mietitä, niin rata muuten meni minusta hyvin. Tiesin että miinusta tulee haukkumisesta ja pohdin mahdollisia miinuksia myös peruutukseen ja kieppiin, joista peruutuksessa en tiennyt olinko pysähtynyt vaiko en ja kiepissä luulin hidastaneeni.

Lopulta tulostauluun kirjattiin meidän kohdalle 91p. Tuloshan oli todella hyvä, mutta niin lähellä mutta niin kaukana siitä halutusta 95p tuloksesta. Tietysti lähdin kisaamaan vähän sillä mielellä, että kunhan tulos saadaan, kun oletin että sitä vettä tulee runsaasti. Joten siihen nähden meillä meni todella hyvin.

Pistemenetykset näin tietysti vasta paperista ja nehän oli tosissaan aivan eri kylteillä kuin olin odottanut pl. haukkuminen.

Sijoille ei näillä pisteillä päästy (taisimme olla kyllä neljänsiä), joten pitää laittaa uutta matoa koukkuun ja alkaa katsoa seuraavia kisoja.

 

Valiokello pärähti liikkeelle

 Perjantaina oli meidän tämän vuoden ensimmäiset rallykisat. Alkuvuodestahan emme päässeet kisaamaan ensin Lunan hammasoperaation tuoman dopingvaroajan takia sen jälkeen tuli juoksut ja kolmantena koronan takia peruutettiin kilpailut. Ja nyt syksyllähän rajoitusten purettua meille osui taas ne juoksut. Naureskelin että edelliset kisat meillä on ollut viime vuoden lokakuussa, joten aikas pitkä kisatauko tähän tuli.

Edelliset treenit tehtiin kaatosateessa. Lopussa kumminkin aurinko paistoi.

Kävin keskiviikkona tekemässä Klingerbergin radan seuran treenikentällä kisamaisena ajatellen, että Lunalla olisi sitten helpompaa perjantaina, kun tietää hieman mihin joutuu. No, ensimmäisen ja vielä toisenkin kierroksen jälkeen olin heittämässä hanskoja tiskiin ja toteamassa, ettei me kyllä perjantaina kisata. Kolmas kierros oli sitten jo sellainen mitä hain.

Lunalla ei niinkään liikkeissä ollut ongelmia, vaan kuuntelemisessa. Neiti siis unohtui katselemaan jotain (en tiedä mitä, kun ei siellä oikeastaan mitään häiriöitäkään ollut) ja käskyt sitten menivät ohi korvien.

Koska keskiviikolta ei jäänyt kovin vahva fiilis, kävin vielä torstaina tekemässä töiden jälkeen radan meidän lähikentällä. Tällä kertaa häiriöitä oli enemmän ja yhden kerran jouduin huomauttamaan kun käskyt menivät ohi. Olimme vasta kolmannella kyltillä, joten aloitin uudelleen radan alusta. Toisella yrityksellä sitten pääsimme pienin virhein alusta loppuun ja treeneistä jäi paljon parempi fiilis kuin edellisestä päivästä.

Ei se siitäkään huolimatta estänyt jännitystä, joka alkoi kisoja edeltävänä yönä kun olin jo unissakin Lunan kanssa radalla. Olen myös todennut että nämä arkikisat eivät ole itselle kovin hyviä, koska minä jännitän vatsallani, eli ruokahalu katoaa ja joudun työntää ruoat kurkusta alas, syömättömyys sitten tekee huonoa oloa ja siihen lisäksi vatsassa kiertää. Joten yritä siinä sitten olla töissä. :’D

Onneksi töissä oli hieman hiljaisempaa, joten pyysin luvan karata tuntia aikaisemmin, jotta minun ei tarvinnut kiirehtiä talla pohjassa hakemaan Lunaa kotoa ja siitä kisoihin.

Olin kisapaikalla kumminkin hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen kävin katsomassa kisaradat. Meillä oli siis kaksi mestariluokan rataa, Anna Klingenbergin ja Kirsi Petäjän. Petäjän radasta oli jo kuva ja se näytti ensisilmäyksellä aika vaativalta meille, paljon oikealla puolella olemista ja käännöksiä. Klingenbergin rataa ei ollut vielä esillä, mutta olin katsonut hänen ratojaan netistä ja niissä oli lähes aina samanlainen, käskyjen erotteluun perustuva, teema. Eivätkä näkemäni radat ole olleet mitään hirveän vaativan näköisiä. Kun ratapiirros lopulta ilmestyi seinälle, kiitin mielessäni että aloitimme Lunan kanssa Klingenbergin radasta. Siellä ei ollut meille mitään kovinkaan vaativaa jos Luna vaan pysyy kuulolla.

Olin huomannut, että Klingenberg tykkää pitää radoillaan jäävien erottelua, useimmissa radoissa oli kaikki kolme variaatiota (istu, maahan, seiso) ja tälläkin radalla löytyi niistä kaksi. Erotteluteema löytyi myös käännöksistä, kun välillä koira tuli heti mukana ja välillä se jäi odottamaan. Myös useampia eri puolenvaihtoja oli kaikille katsomillani radoilla.

Pientä lisäjännitysmomenttia toi systeri, joka oli avaamassa buffaa. Lunalla kun on paha tapa bongailla systeri kehänlaidalta. Siihen vielä lisättynä että Luna näkee systerin vasta siellä kehänlaidalla. Alkuun ajattelin, etten anna Lunan kohdata systeriä (se mitä se ei näe, ei se myöskään osaa kaivata), kun systeri oli lähdössä Laran kanssa muualle treeneihin. Mutta ei ne sitten heti lähtenytkään, joten en voinut muuta kuin hakea Lunan autosta, koska siitä ei olisi tullut mitään jos neiti olisi bongannut systerin kun olen sitä kehään viemässä. Hieman yllättäen, Lunaa ei tällä kertaa pahemmin systeri kiinnostanut. Kävi se sen pikaisesti tervehtimässä, mutta siinä se.

Odotellessamme omaa vuoroa, kertailin Lunalle radan ensimmäisiä kylttejä. Olen todennut tämän tavan neidillä melko toimivaksi, eli teen hieman radasta riippuen 2-5 ensimmäistä kylttiä kuivaharjotteluna putkeen muutamia kertoja. Luna oppii melko nopeasti minkä tehtävän jälkeen tulee mikäkin, mikä helpottaa radalla kun lähtö on ensinnäkin a) varmempi ja b) jos jostain syystä Lunalta menee käsky ohi, se tietää mitä on tulossa seuraavaksi. Ongelma onkin sitten radat, kuten näiden kisojen jälkimmäinen, mikä alkoi hypyllä…

Lopulta tuli meidän vuoro.

Kuten normaalisti, Luna hieman vinkui lähtökyltillä, mutta hiljeni heti kun lähdettiin liikkeelle. Lähdin liikkeelle hieman normaalia hitaammalla vauhdilla, jolloin Luna keskittyi vielä hieman paremmin. Alku ole todella hyvä, pääsimme ongelmitta 10. kyltille, mikä oli istu-puolenvaihto takaa -istu. Tässä hieman yllättäen Luna oli hassusti vaihtamassa etupuolelta puolta. Uusin liikkeen ja toisella yrittämällä se sujui kuten piti. Siitä jatkettiin taas ongelmitta eteenpäin. Hieman Luna oli turhan edellä pujottelun jälkeisellä 270 vasempaan kyltillä, minkä takia minusta tuntui että en tehnyt käännöstä aivan paikoillani, mutta Luna pääsi siihen kumminkin hyvin mukaan.

Loppurata sujui sitten ongelmitta.

Tiesin itse, että nyt meillä oikeasti oli mahdollisuudet todella hyvään tulokseen. Ainoa selkeä virhe oli se puolenvaihto ja sekin onnistui uusinnalla. Eli siinä sitten jännitettiin tuliko meillä muita pienempiä virheitä, tai huomasiko tuomari niitä. Se 270 vasempaan käännöksen askel oli yksi mahdollinen pisteenmenetyskyltti ja toinen oli liikkeestä istu – jos minä olen hidastanut siinä vauhtia.

Tuloksia sitten jouduttiinkin odottelemaan. Systerin piti tässä välissä lähteä ja hieman yllättäen Luna ei välittänyt pahemmin siitäkään. Lopulta kirjuri tuli laittamaan tuloksia taululle. Ja meidän kohdalle tuli 97p!!

Eli meidän ensimmäinen valionarvoon vaadittava tulos!

Totesinkin tähän että nyt on ihan sama miten tuo toinen rata menee.

Toinen rata oli siis Kirsi Petäjän rata, jossa oli monen kauhuksi viisi hyppyä. Lunalla en kokenut niitä hyppyjä ongelmaksi, vaan useat oikeanpuolen käännökset. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen koira olikin loppuradan oikealla puolella. Käydessäni rataa läpi, totesin että ei se nyt mahdoton ollut. Eniten siellä pelotti kyltit 7-9, jossa ensimmäisenä oli istu – täyskäännös oikealle – istu, toisena 270 oikealle ja kolmantena sivuaskel vasemmalle.

Kävelin radan pariin kertaan ympäri, jonka jälkeen menin Lunan luo odottelemaan vuoroa. Neiti oli hyvin kuulolla siinä radan ulkopuolella, mutta kun meidän vuoro lopulta tuli katosi ne korvatkin sen sileän tien. Tai tarkalleen, korvat taisi olla paikoillaan yhteys aivoihin puuttui.

Kuten edellisellä radalla, pientä vinkumista oli lähtökyltillä. Ensimmäisenä oleva hyppy sujui hyvin, mutta heti seuraavalla edestä puolenvaihdolla Luna pysähtyi kesken liikkeen. Tämähän on ollut ongelma aikanaan ja nyt neiti yllättäen otti tämän ongelman uudelleen esille. Joten uusin liikkeen ja toisella yrittämällä Luna sai puolen vaihdettua, mutta jostain syystä spurttasi vauhdilla eteenpäin. Tästä tuli -3 uusi ja -3 ov. Toisena kylttinä oli niinkin helppo kuin 2x oikea täyskäännös, jossa neiti sitten yllättäen pyöri itsensä ympäri. Joten jouduin sitten uusimaan tämänkin eli – 3 uusi.

Sitten varmaan jotenkin häkeltyneenä että jouduin uusinnat käyttämään heti enkä siellä kylteillä missä oletin, niin mitä tein seuraavan käännöksen väärin. kyltti oli 270 vasemmalle niin mitä tein suoran oikealle käännöksen, joten -10 tvä sieltä tuli.

Esteet meni hyvin, mutta niiden jälkeisellä pyörähdyskyltillä Luna ei sitten pyörähtänyt. Koska uusinnat oli jo käytetty, en voinut muuta kuin yrittää saada sitä pyörähtämään, joka sitten lopulta tapahtui kyltin jälkeen. Eli -10 tvä.

Sitten me päästiin sille meidän ongelmakyltille. Ensimmäinen istuminen oli vielä hyvä, mutta kun pyysin pakittamaan ympäri, lähti Luna kirjaimellisesti peruuttamaan. Kyllä se sieltä parin metrin päästä löysi tiensä takaisin oikealle puolelle, mutta sieltä tuli -3 ov ja -10 tvä.  Yllättäen 270 käännös sujui siedettävästi ilman virheitä. Mutta sitten sivuaskeleessa otettiin -10 tvä kun Luna ei tullut kunnolla mukana.

Siitä sitten eteenpäin päästiin jo paremmassa yhteistyössä ja aivan lopussa otin minä -3 tvä:n oikealle käännöksessä. Joten niitä pisteitä lähti mukavat -55p yhteensä. Joten nollatuloshan siitä tuli.

Eli joo, olin kiitollinen että meillä oli se toinen rata ensin, koska minua ei pätkääkään haitannut että tämä rata meni persiilleen. En tiedä, jos olisin ollut ensimmäisenä tällä radalla, olisiko Luna jaksanut pitää mielenkiinnon yllä paremmin, mutta jos ei olisi, olisi minulla ollut huonot fiilikset lähteä toiselle radalle.

Kisakirjojen ja palkintojaon yhteydessä selvisi, että meidän hienolla 97p tuloksella tulimme vielä kolmannelle sijalle!

Eli valiokello lähti käyntiin, nyt vaan metsästämään puuttuvia tuloksia.

Rally-tokon seuramestaruuskisat 27.10.

Meidän seura järjesti rally-kisat, jotka samalla toimi seuramestaruuskisoina. Mestariluokassa oli kova tunku, kun 40 koirakkoa oli ilmoittautunut kisaamaan. Luokka oli jaettu kahteen ryhmään vaikka kisa oli vain yksi. Tällä kertaa olimme onneksi jälkimmäisessä ryhmässä, joten ei tarvinnut olla koko päivää hallilla. Sääkin oli jälleen oikein mukava, kun räntää tuli taivaan täydeltä ja lämpötila oli siellä nollan tuntumassa. Eli ulkona oli kylmä, eikä sisällä 10-asteisessa hallissakaan oikein päässyt lämpiämään kun ulkona oli kerennyt kastua. Jostain kumman syystä, aina kun olemme omalla hallilla kisaamassa, niin ulkona on surkea sää. :’D Tosin taas ehkä positiivisena kääntöpuolena, aina kun ollaan oman seuran ulkokentällä kisaamassa, on ollut hyvä sää, että ehkä mieluummin näin päin.

Ensimmäistä kertaa oma ennakkojännitys oli yllättävän vähäistä. Välillä alan stressaamaan jopa viikkoa ennen kisoja ja monena yönä olen eksynyt radalla tai totean olevani kokonaan ilman koiraa siellä. Vähintään viimeinen yö menee pyörien ja kisoja miettien. Nyt en tiedä onko tässä ollut niin kiire kaiken muun tehtävän kanssa, että nukuin jopa viimeisen yön ongelmitta. Oikeastaan vasta pari tuntia ennen kisoihin lähtöä alkoi jännitys hiipimään ylle.

Pääsimme paikalle jälleen turhan viime tipassa, joten systeri lähti kävelyttää Lunaa, kun minä kävin ilmoittautumassa. Ilmoittautumisen jälkeen sain todeta, että ainoa vapaa paikka meidän tavaroille oli aivan ulko-oven vieressä. Kun oli ennestään jo kylmä, ei tehnyt hirveästi mieli seistä paikassa missä koko ajan kävi viima, mutta alueen uusinta skannaus kertoi että muita paikkoja ei tosissaan ollut. Joten purin meidän leirin siihen. Systeri sanoi tullessaan Lunan kanssa, että siinä ovessa lukee ulkopuolella ”ei läpikulkua” tms. mikä selvästi vähensi jatkuvaa ramppausta.

Tuomarina mestariluokassa oli Maria Riski. Sama tuomari oli ollut meillä helmikuussa kun aloitimme mestariluokan. Totesin jo silloin, että Riskin radat olivat mukavan selkeitä, ilman mitään hirveän kinkkisiä kohtia. Helmikuussahan tosin otettiin hieno nollatulos helpohkolta radalta.

Ratapiirros ei tälläkään kertaan aiheuttanut mitään kauheita vilunväristyksiä. Jälleen ratapohja oli todella selkeä, eikä siellä oikeastaan näkynyt kuin pari haastavampaa kylttiä.

Meidän ryhmän rataan tutustuminen pääsi alkamaan kymmenisen minuuttia etuajassa.

Siinä rataa läpikäydessä totesin ettei se oikeasti ollut tälläkään kertaan hirveän vaativa. Yksi meille hankalampi kyltti oli istu-askel vasemmalle-istu. Neiti kyllä osaa sivuaskeleet, mutta jos meidän ajoitukset ei natsaa niin se menee kyllä helposti pieleen. Toinen oli oikeastaan peruutus, mutta se nyt onneksi olikin vasemmalla puolella, jolloin onnistumisvarmuus on isompi. Katselin myös, että este oli sijoitettu niin, että esteen lähettyvillä olevat kyltit olivat sellaisia että äkkipikaisempi koira voisi kuvitella ohjaajan ohjaavan esteelle. Toisella puolella (este vasemmalla) oli koiran pyörähdys vasemmalla. Tässä meillä on esimerkiksi käsimerkkinä vasemman käden pyöräytys ja se käsi pyörähtää tietysti kohti estettä. Toisella puolella (este oikealla) oli takaa puolenvaihto oikealta vasemmalle. Jälleen heilutetaan oikeaa kättä kohti estettä.

Muutaman kerran kävelin radan läpi, jonka jälkeen palasin systerin ja Lunan luokse.

Olimme ryhmässä suunnilleen puolessa välissä, eli hyvin kerkesi vielä muutamia kertoja kertaamaan liikkeitä.

Lopulta meidän vuoro tuli ja siirryimme radalle. Luna selvästi edelleen tunnistaa milloin treenataan ja milloin on kisatilanne päällä, koska jälleen aloituspaikalla tuli pientä vinkumista. Onneksi se loppuu kun pääsemme liikkeelle, mutta en tiedä miten voisin tuohon puuttua.

Lähtö oli hyvä, ensimmäinen kyltti oli koira eteen ja peruutus taaksepäin. Kentän reunalla Luna veti peruutukset enemmän tai vähemmän vinoon. Myös tuo vasemmalta eteentuleminen on hieman hankalampi ja helpommin vinoon jäävä kuin oikealta. Mutta nyt kyltti suoritettiin oikein mallikkaasti.

Kolmannella kyltillä meillä oli pieniä teknisiä ongelmia, koska Luna halusi lähteä peruuttamaan. Tätä hieman ihmettelin, koska olin varta vasten jättänyt kaikki peruutukset pois kun treenasin vuoroa odotellessa. Tiesin, että Luna lähtee sitten peruuttelemaan radalla.  Mutta Luna oli siis peruuttamassa jo matkalla kyltille ja kyltin kohdalla. Jouduin siis kutsumaan sen kunnolla sivulle ja tästä tuli sitten -1 TVÄ.

Siitä matka jatkui vauhdikkaasti mutta tarkasti. Itselleni ehkä voisin antaa noottia, että menin taas turhan lähelle kylttejä, vaikka rataantutustumisessa varta vasten ajattelin että jätän tilaa.

Kyltillä 6. eli istu, käännös oikeaan istu, Luna jäi ensimmäisessä istumisessa minun makuun turhan kauas, mutta tästä ei tullut miinusta. Tässä neiti myös ennakoi liikkeelle lähdön ja nousi seisomaan sekuntti ennen minun käskyä.

Puolenvaihto edessä onnistui hyvin, ehkä pienen pieni sivuun siirtyminen tuli, mutta tästäkään ei lähtenyt pisteitä.

Matka jatkui taas siivosti, kunnes tultiin kyltille 10. eli istu – askel vasemmalle – istu. Tämä oli kyltti jota epäilin eniten ja eihän se sitten onnistunut. Virhe itsessään oli hieman yllättävä. Luna aloitti liikkeen istuutuen, mutta tässä vaiheessa tuli erittäin tyytymätön örähdys. Kun minä siirryin sivulle, lähti Luna eteenpäin. Heilutin käsiäni kuin mitäkin ropellia, mutta en saanut tilannetta pelastettua vaan neiti kerkesi liikkumaan ja kääntymään ympäri. Pyysin Lunan siitä sitten sivulle. Vaikka aikaa ei varmaan kulunut kuin sekunti tai kaksi, niin kerkesin siinä pohtimaan uusimista. Lunan ääntely kyltillä oli sen verran tuttu, että osasin sanoa että neidillä alkoi mennä pinna palkkaamattomuuteen. Jos uusisin kyltin siltikään siinä onnistumatta, voisi Luna hermostua sen verran, että loppuradalla saattaisi tulla sitten enemmän mielenosoitusta. Toisekseen, Lunalla on taas koko radan ollut hirveä vauhti päällä ja olen sitä joutunut hidastelemaan. Tämäkin lisäsi uusintavirheen riskiä. Kolmanneksi, ajattelin että meillä on pohjalla jo sen verran vinouksia että valiotulokseen ei ollut mahdollisuuksia, joten päätin jättää uusimatta ja vain jatkaa matkaa kuin ei mitään virhettä olisi tapahtunut. Joten tästä -10 TVÄ (rintamasuunta).

Seuraavalla kyltillä vauhti oli taas sen verran kova, että Lunan istuminen jäi hieman kauaksi ja vinoon. Seisominen ja siitä taas istuminen tehtiin kumminkin yhdessä linjassa. Miten tuota vinoutta hetken, että onko se kuinka paha, mutta annoin sen olla. Ja onneksi, koska siitä ei mennyt kuin -1 Vino.

Spiraalissa jouduin sitten hidastelemaan Lunan vauhtia joka toisella askeleelle, kun neiti oli kirmaamassa jonnekin pitkälle eteenpäin.

Peruutukseen Luna ei jostain syystä päässyt ihan mukaan ja oli istumassa (?) alkuun, mutta onneksi tajusi lähteä peruuttaa ennen takamuksen osumista maahan. Myönnettävä on, että oma jalannosto unohtui johonkin, minkä olen yrittänyt pitää merkkinä peruutuksesta, joten syy voi olla ihan siinä. Peruutus itsessään meni vinoon, mutta ei onneksi kuin -1 Vino -arvoisesti.

Siitä jatkettiin ongelmitta maaliin.

Tässä vaiheessa en tietenkään tiennyt pisteitäni, muuta kuin sen, että ei me yli 95p saatu. Tiesin että uusimatta jättäminen oli lähes satavarmasti -10p ja muitakin vinouksia siellä tuli, joten oletin olevamme lähellä 80 pistettä. Positiivinen yllätys olikin kun pisteet ilmestyivät Virkkuun (meillä oli siis Virkun tulospalvelu käytössä) ja siellä näkyi 87p!

Eihän se edelleenkään ollut sitä mitä haettuun (95+p), mutta kun ajattelee siltä kantilta, että vaikka otin tietoisesti yhden -10p, niin meillä on muut virheet ollut todella vähäiset! Siinä sitten jouduttiin tietysti odottamaan palkintojen ja tulospaperien jakoon, jotta näin meidän tehneen 3 kappaletta -1 pisteen virheitä. Tästä myös nopeasti laski, että jos olisin uusinut 10. kyltin ja onnistunut siinä, olisi meidän pisteet jääneet kumminkin 94 pisteeseen. Joten ei jäänyt edes se harmittamaan. Verrattuna edellisiin kisoihin, niin pistesuunta on taas oikea.

Siitä sitten pakkasimme leirin kasaan ja lähdimme erittäin surkeassa säässä ajamaan kotia kohti.

Tässä kuvassa on pikkusnaapeli nääntymässä nälkään.

Rally-tokokisa 31.8.2019

Voin päästää porukat jännityksestä ja kertoa ettei saatu meidän ensimmäistä valiotulosta tällä(kään) kertaa. Olimme siis ilmoittautuneet Hyvinkään kisoihin ja juuri kisaviikolla Lunalla alkoi olla ongelmia oikeanpuolen käännösten kanssa. Myös ihan pelkän oikealla istumisen kanssa. Yritin sitä treenata ja muistutella pienen hetken päivittäin, mutta edelleen edellisenä iltana oikean käännökset oli täysin hukassa. Kouluttaja pohti meidän tiistain viimeisellä treenikerralla että onko Lunalla joku jumi jossain, mutta se on hierottu pari viikkoa takaperin, joten hieman epäilen.

Joten todella positiivisella (not) mielellä jännitin seuraavan päivän kisoja. Milloinkohan se jännittäminen loppuu? Tokossa minua ei jännitä näin paljoa, stressaan kyllä varmaan edellisen viikon ja jännitän viimeisen yön, mutta sitten itse kokeessa jännitys on poissa. Rally-kisakäyntejä meillä on nyt yhtä paljon kuin tokon, mutta silti rallya jännitän pari edellistä yötä ja aamulla en joko pysty syömään tai jos saan ängettyä ruoan kurkusta alas, jää se johonkin tuohon rintalastan taakse jumiin.

Jännitys jatkuu vielä kisapaikalla, oikeastaan siihen asti, että oma suoritus on tehty. Radalla mennään melkein hengittämättä.

Nyt vielä kävi niin, että olimme tietenkin ensimmäisenä vuorossa. Olisin paljon mieluummin toisena tai kolmantena, niin kerkeisin oikeasti kunnolla preppaamaan Lunan ja herättelemään siihen mihin ollaan tultu. Kyllä sitä kerkesi jotain tekemään ennen rataantutustumista ja vielä hieman siinä ennen radalle menoa, mutta ei se siltikään ole minusta ihan sama kuin että vuoro olisi hieman myöhemmin.

Rata itsessään ei ollut minusta vaikea, siellä oli yllättävän vähän niitä oikealle käännöksiä mitä pelkäsin. Alkuun oli laitettu heti kaksi edessä puolenvaihtoa, nyt kun ollaan yritetty niissä hidastaa jotta minun ei tarvitsisi ottaa sivuaskelia, niin näissä on ollut hieman ongelmia, mutta en niitä sen enempää jännittänyt.

Luna hieman vinkui siinä radan edessä odottaessa, mutta rauhottui ennen radalle menoa. Myös lähtökyltillä oltiin hiljaa (tässä on nykyään tullut pientä vinkunaa kisoissa) mistä olin tyytyväinen.

Sitten lähdettiin.

Ja ongelmia tuli heti ensimmäisellä kyltillä, kun Luna ei puolenvaihdossa siirtynytkään kunnolla oikealle puolelle vaan jäi jalkojen eteen. Joten minähän jouduin sitten ottamaan sen sivuaskeleen jotta pystyimme jatkamaan matkaan.

Sitten seuraava ongelma toisella kyltillä (istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta- maahan), ensin pieni irtoaminen ennen kylttiä, joten jouduin käsiavulla saattamaan Lunan oikeaan kohtaan istumaan. Sitten pyysin sitä seisomaan, mutta neiti menikin maahan. Tässä tosin voi olla osasyy oma käsimerkki. Minun seiso ja maahan -käskyjen käsimerkki on melko samanlainen, oikeastaan käden suunta vaihtuu (maahanmenossa alas, seisomisessa eteen). Videossa vähän näyttää että näytän kädelläni alaspäin. Mutta uusittiin siis tämä kyltti. Toisella yrityksellä alkuistuminen sujui paremmin, mutta jälleen seiso-käskystä Luna oli menossa maahan, mutta taisi tajuta että käskysana olikin eri ja nousi äkkiä takaisin istumaan. Toisella käskyllä nousi sitten seisomaan, mutta tästä tietysti tuli –10 eriaikaisuudesta. Seuraava istuminenkaan ei ollut kovin hyvä. Luna ei meinannut istua ollenkaan ja liikkui sivulle, mutta sain sen palautettua takaisin oikeaan kohtaan ja istumaan jotenkin ilman pistemenetyksiä.  Mutta en lähtenyt enää uusimaan. Kolmas kyltti olikin sitten taas edessa puolenvaihto ja tällä kertaa Luna vetikin vaihdon jälkeen kiepin. Joten uusimme sitten sen. Toisella kerralla neiti sitten taas stoppasi niin jalkojen eteen, että sivuaskel tuli jälleen otettua.

Olin tässä vaiheessa jo hakkaamassa päätä seinään, kolme ensimmäistä kylttiä suoritettu ja pohdin että näinköhän se hyväksytty tulos meni siinä.

Onneksi siinä oli sitten spiraali vasemmalle seuraavana, joten sain rauhoitettua itseni siinä pyöriessä. Sitten pyörittiin hieman lisää täyskäännösten ja kukkasten muodossa. Tässä vaiheessa Luna tuntui heräävän.

Takaapuolenvaihto istuen oli oikein topakka. Seuraavalta kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) otettiin –3 OV, en tosin ole ihan varma miksi. Liikuinkohan itse liikaa. 360 käännös vasempaan sai taas “hieno” merkinnän paperiin.

Peruutus olisi voinut olla hieman suorempi ja Luna peruutti taas niin vauhdilla, että oli oikeastaan minun takana kolmen askeleen jälkeen (en siis nähnyt koko koiraa siinä enää). Mutta virheitä siinä ei tullut.

Viimeiset virheet otettiin oikeaan käännöksestä, tästä tuli –1 koira irtosi yli 0,5m (aivot taisi käydä lähellä kuvaavan systerin luona ja kroppa seurasi perässä), sitten tuli myös -1 OV, eli minäkin tein sitten jotain pientä.

Loppu sujui taas ongelmitta.

Ajattelin mielessäni, että ehkä me ei kumminkaan menetetty niin paljoa pisteitä että tuloksetta jäätäisiin, mutta ei sieltä hyviä pisteitä tulisi.

Mestariluokkalaisia ei ollut kuin 10, joten kovin pitkää ei tarvinnut odotella. Meidän tulos oli lopulta 73p. Ensimmäiseltä kyltiltä -3 OV (minun sivuaskel), toiselta kyltiltä -3 Uusi, -10TVÄ (yhdenaikaisuus), kolmannelta kyltiltä -3 Uusi ja –3 OV (sivuaskel). Eli menetimme 22 pistettä heti kolmelta ensimmäiseltä kyltiltä... Sitten tuli se –3 OV sieltä käännöksestä mikä on hieman hämärä, ja ne kaksi –1 stä sieltä lopusta. Sijoituksille ei näillä pisteillä päästy.

Tuomarin kommentti oli jälleen, että iloista menoa ja niinhän sen videoltakin näkee että häntä heiluu koko radan ajan. Vaikka mieluiten ottaisin niitä yli 90 pistelukemia, niin totuushan on että tällä hetkellä meille kaikki 70-94 välille jäävät pisteet ovat teoriassa samanarvoisia.

Laralla oli vielä suoritus alokasluokassa iltapäivällä, mutta koska sen luokan alkuun oli nelisen tuntia aikaa, ajoimme välillä kotiin syömään ja sitten hieman myöhemmin takaisin kisapaikalle.

Pikkuneiti ei myöskään ollut ihan hereillä omalla vuorollaan, mutta sillä tietysti oli takana jo pitkä odotteluaika vaikka kotona käytiinkin lataamassa akkuja. Eteenmenot olivat hankalia ja lopulta ihan sivulla istuminen tuotti ongelmia.  Virhepisteet kumminkin tuli radan alusta. Heillä oli kanssa toisena kylttinä istu-askel-seiso-2 askelta-istu –3 askelta – maahan ja siellä tuli maahanmenon kohdalla istuminen. Joten he uusivat kyltin (-3 uusi), mutta edelleen Lara meni istumisen kautta maahan (-10 TVÄ). Seuraava virhe tuli kolmannella kyltillä, jossa systeri korjasi Laran sivulletulon ja tästähän tuli tietysti tuplaistuminen (-10TVÄ). Sitten viitoskyltiltä tuli –1 TAL. Mutta loppurata menikin virhepisteittä, vaikka istuminen olikin Laralla hieman hakusessa.

Mutta pisteitä jäi 76p joten toinen hyväksytty tulos.

Odotamme Laran luokan päättymistä

Seuran kurssijaot on myös saatu tehtyä, pääsin hakemaani rally-ryhmään (joka toinen viikko kevääseen asti voi-mes tason ratatreenit), sama kouluttaja kuin viime talvena, eli ihan hirveästi ei varmaan kehitysideoita saada, mutta treeniä kumminkin. Tokossa emme päässeet mihinkään ryhmään. Tai siinähän oli tasan yksi kurssi, joka sopi meidän tasoon sekä aikatauluihin. Mutta siihen otettiin vain kolme koirakkoa ja paikat kuulemma meni hallituksen jäsenille. Mutta yllätyksenä pääsimme siihen koiratanssikurssille! Rally ja tanssi osuivat vielä vuoroviikoille eli nyt joka toinen viikko rallatellaan ja joka toinen tanssahdellaan.

Koska päätin että siirrymme EVL:ään, ei tietenkään kurssitta oleminen ole mikään kovin hyvä vaihtoehto. Sinällään jos olisin jo jonkun koiran kanssa kisannut EVL:ssä, saattaisin pärjätä jotenkuten yksin, mutta näin ensikertalaisena haluaisin jonkun katsovan hieman mitä teen. Mutta EVL-kursseja ei ihan joka koirakoulusta löydy. Ja tietenkään en voi mitään hirveitä matkoja ajella töiden päälle. 

Joten päädyin siihen, että käyn Korrien luona yksäreillä 1-2 kertaa kuukaudessa, kun heidän hinnatkaan eivät aivan mahdottomat ole. Tietysti talvella tulee sitten lisää hintaa kun joutuu vuokraamaan tunnin Jau-hallilta. Riitta Korri kyllä ehdotti että kannattaa ostaa vaparikortti Jaulle, mutta 60€ kuukausihinnalla tuli hieman nikoteltua, varsinkin kun juoksuisen nartun kanssa tokon treenaaminen on siellä kiellettyä. Vielä kun ajatus oli että systeri tulee treenaamaan meidän kanssa (eli puolituntia minulle ja puolituntia hänelle), pitäisi meidän molempien ostaa vaparikortit. Tulee paljon halvemmaksi ostaa se irtotunti ja pistää maksu puoliksi. Mutta ajatus oli treenata ulkona niin kauan kuin vaan säät sallii.

Uuteen treenikassiin saa kaiken tarvittavan mukaan.

Mallinhommat on vakavaa puuhaa. :'D

Rally-tokokisa 25.7.2019

Kun oma seura järjestää kisat, niin pitäähän sitä mukaan päästä kun ilmomaksutkin on hieman halvemmat. Kävi vielä niin hyvin, että kisassa järjestettiin vain alokas- ja mestariluokka (kumpaankin otettiin 10 kilpailijaa), joten pystyimme molemmat systerin kanssa ilmoittautumaan. Ainut, että ilmoittautumisen alkaessa ensin ei toiminut Virkkuun laitettu mestariluokan ilmoittautumislinkki ja kun lopulta saatiin oikea, ei toiminut itse lomakkeet. Systeri ei saanut alokkaan lomaketta lähetettyä ollenkaan, vaan se ilmoitti heti kisan olevan varasijoja myöten täynnä. Mestariluokan lomake puolestaan antoi ilmoittautua vain varasijalle.  Myös muilla oli samoja ongelmia, joten jäimme sitten odottelemaan vastaavankoetoimitsijan heräämistä (ilmo alkoi aamulla), jotta selviäisi missä oli ongelma.

Puolen päivän paikkeilla sitten tuli viestiä, että mahduttiin kisaan mukaan vaikka ongelmia siinä ilmossa olikin. Hieman myöhemmin VKT vielä kyseli, että oliko mun systeri laittanut mitään viestiä missään kun ei ollut onnistunut ilmoittautumaan (olin siis fb-ryhmässä sanonut ettei hänkään ollut saanut lomaketta läpi). Alokkaassa oli vielä siinä vaiheessa tilaa, joten systerikin pääsi mukaan.

Arki-iltakisan ollessa kyseessä, piti hieman sumplia järjestelyjä. Eli systeri meni koirien kanssa ensin paikan päälle ja minä ajoin töistä suoraan hieman myöhemmin.

Tuomarina oli Riikka Timonen. Ensin ajattelin että ihan vieras tuomari kyseessä, mutta Lunan tuloksia katsoessani totesin että ei pahus, ollaanhan me oltu hänen tuomaroitavana meidän ensimmäisissä MES-kisoissa. Silloin se rata oli jotain aivan kaameeta. Eikä tälläkään kertaa rata näyttänyt ihan yksinkertaisemmasta päästä olevalta.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi useampaan esteeseen. En muista koskaan nähneeni radalla neljää hyppyä. Toinen pieni kauhistus oli liikkeestä istuminen, mikä kyllä viime aikoina on sujunut ihan hyvin treeneissä. Sitten oli käännöksiä ja istumisia sinne tänne. Kolmas kauhistus tuli hitaassa kävelyssä. Minä olen treeneissä hidastanut niin reilusti, että Luna on kuvitellut meidän pysähtyvän ja vetänyt takamuksen maahan. Ja tätä samaa neiti tarjosi, kun kokeilin hidastusta muutamaan otteeseen tyhjällä kentällä.

Meillä meni hetki odotellessa, kun alokasluokka oli ensin. Systeri siis korkkasi rally-uransa Laran kanssa. Siinä hieman kerrattiin miten uusinnat tehdään jos tehdään ja muuta pientä. Hehän ovat jonkun kurssin käyneet jossain vaiheessa ja hieman treenanneet minun ja Lunan kanssa (ja minä treenannut jonkun verran Laran kanssa) ja systeri seurannut suurimman osan Lunan kisoista eri jonkinlainen ajatus oli itse siitä kisasuorituksesta.

Alokasluokan rata ei näyttänyt mitenkään hirveän vaativalta, tietysti siellä oli ensikertalaisille ja hirveästi jännittäville tehty pieneksi kompastuskiveksi spiraali ja pujottelu samoihin tötsiin, joita sitten oli 5 kappaletta peräkkäin. Eli jos jännityksessä ei osaisi laskea, saisi siitä mukavasti miinuspisteitä. Mutta oikeastaan muita isompia kompia en huomannut.

Minä odottelin koirien kanssa, kun systeri kävi rataantutustumisessa. Hieman siinä tuli pohdittua, että miten Luna jaksaa monen tunnin odottelun jälkeen oman suorituksensa kun sääkin oli kuuma. Molemmilla tytöillä oli kyllä päällä kylmällä vedellä kastellut kylpytakit, mitkä pitivät koirat viileinä.

Sitten lopulta kisa lähti käyntiin ja systerikin pääsi radalle.

Alku siinä lähtikin oikein sujuvasti, oikeastaan todella hyvin. Ensimmäiset ongelmat tulikin sitten eteen istumisissa. Ensimmäinen vielä sujui, mitä nyt Laralla oli itse eteentulo hieman hakusessa. Seuraavalle kyltille mennessä oli pientä keulimista ja se eteentulo oli edelleen hakusessa. Lara myös ennakoi ja kuvitteli selvästi että taas tehdään samaa kylttiä kuin äsken ja lähti edessä istumatta kiertämään systerin takaa sivulle. Eli se uusittiin. -3 UUSI Toisella yrittämällä se eteentulo oli edelleen hankala, mutta tällä kertaa takamus löysi maan. Ainut että siitä eteenpäin ei taas kuunneltu ja Lara kiersi nätisti takaa. Nyt sitten systeri ei enää uusinutkaan joten –10 TVÄ. Kyltiltä tuli myös -3 OV, mistä en ole ihan varma. Systeri näyttää videolla nyppäävän hihnasta kun Lara kiertää väärältä puolelta, mutta luulisi siitä tulleen TAL-virhe.

Mutta täten siis pisteitä jäi 84p ja ensimmäinen hyväksytty tulos.

Myöhemmin palkintojen jaossa sitten tuli vielä tuomarin palkinto.

(c) Satu Turunen

Siinä sitten odoteltiin, että rata muutettiin mestariluokaksi. Rataantutustumisessa ei tullut esille mitään uusia ongelmia meille, mutta useampaa näytti huolestuttavan useampi hyppy ja siitä selviäminen. Heidän onnekseen voinee todeta, että onneksi tuomari ei laittanut esteiden perään vielä putkea :’D. Siinä olisi ollut kiva kinkkinen rata aksakoirille.

Me olimme viimeisinä vuorossa, joten hyvin kerkesin seuraamaan ensimmäiset viisi suoritusta ennen kuin menin Lunaa hieman herättelemään.

Jos rata itsessään ei tuonut tarpeeksi jännitystä, niin neiti lisäsi sitä itse mukavasti kun riisuin kylpytakin päältä. Märkä takki oli varmaan saanut karvat jotenkin huonoon asentoon ja Luna rapsutti kaulaansa vähän väliä. Ja ihan oikeasti, niillä rapsutuksilla ei varmaan ollut kuin 1-2 sekunttia väliä, ensin oikealta, sitten vasemmalta, sitten taas oikealta... Minä siinä kauhuissani yritin rapsutella ja suoristella karvoja ajatellen että jos sitä kutkuttaa radalla, niin neitihän laittaa persuun maahan ja rapsuttaa. Ja niitä miinuspisteitä ei juuri nyt kaivattaisi.

Luna jatkoi rapsuttelua koko odotusajan. Viimeisen koiran ollessa radalla ennen meitä siirryin kutkuttavan neidin kanssa kentän reunalle. Ajattelin kotikenttäkisojen olevan meille siinä mielessä hyvät, että Luna melkein voi arvata mitä ollaan tultu tekemään. Pientä vinkumista tuli kun systeri siirtyi kauemmas kuvaamaan, mutta en tiedä johtuiko se nyt siitä siirtymisestä vai luuliko Luna että taas systeri ja Lara menivät tekemään jotain eikä hän päässyt. Muutaman pienen liikkeen tein vielä siinä saadakseni neidin huomion takaisin itseeni ja vinkuminen loppui.

Sitten radalle.

Alku kiertely meni hienosti, mutta siitä siirtymisessä liikkeestä istumiseen itse sekoilin askeleissa ja unohdin käsimerkin tyystin. Joten tietysti siihen tuli myös pieni hidastus joten –3 OV.  Siitä eteenpäin jatkui hienosti, kunnes  6. kyltti oli istu - käännös oikeaan – istu koira oikealla, tästä tuli –1 OV, mutta en ole ihan varma että mistä syystä.

Siitä jatkui taas hienosti esteille asti, kunnes sarjahypyssä tuli jälleen -1 OV. Eikä edelleenkään tietoa että miksi... Pitäisi varmaan joskus käydä oikeasti kyselemässä mistä nämä tulevat.

Sitten mysteeri, kyltti 15 eli puolenvaihto edessä. Tästä saatiin jälleen -3 OV, kuten edellisessä kisassa. Kouluttajan kanssa tästä puhuin ja hän ensin sanoi, että olin liian lähellä kylttiä. Mutta mielestäni minä en ollut ja katsottiin se jälkeen päin videolta, jolloin hänkin totesi että ei kyllä videon mukaan oltu liian lähellä. Itse mietin että olinko sitten liian kaukana kyltistä. Jos seuraavassa kisassa otan tästä taas virheen niin käyn kyllä kysymässä tuomarilta että mitä minä teen väärin. Olisin käynyt nytkin, mutta tajusin vasta kotona että tämä -3 tuli tältä kyltiltä eikä kyltiltä 19 mistä oletin sen tulleen. EDIT: kysyin tätä rally-tokoryhmässä että osaisiko joku sanoa mistä virhe tuli, ja moni vastasi että otan askeleen sivuun. Eli Lunan vaihtaessa puolta, kiepautan jalkaa niin etten potkaise koiraa lähtiessäni liikkeelle. En nyt sanoisi hirveästi muuttavani liikerataani (eli sivulle), mutta tietysti tuo jalankiepautus voi tuomarista näyttää siltä.

Mutta siitä jatkettiin matkaa tyytyväisenä, kunnes tultiin hidastuskyltille. Yritin tehdä hidastuksen enemmän asteittain, jotta Luna ei istuisi ja se taisi jotenkuten onnistua. Onnekseni, minun normaalivauhti on melko luja, joten minun hidas vauhti ei tarvitse olla oikeasti ihan hirveän hidas. Viimeisellä tötsällä Luna pysähtyi ja oli liikkeelle lähtiessään siirtymässä minun taakse. Sain sen onneksi korjattua takaisin oikealle, mutta pisteitähän siitä lähti. Oletin –3 tulleen, mutta yllättäen paperissa lukikin –1 OV.

Mutta ai että olin tyytyväinen kun päästiin maaliin. Tiesin itse, että meillä oli ainakin se kaksi –3 pisteen virhettä siellä (vaikka toinen nyt tulikin eri kyltiltä kuin luulin), mutta suoritus oli muuten sellainen kuin sen piti olla. Koska Luna osaa, mutta se ei ole minusta niin näkynyt meidän aikaisemmissa mestariluokan kisoissa. Nyt vire oli lähes täydellinen, pientä kiirehtimistä näkyi parilla kyltillä, mutta sain neidin takaisin oikealle seuruupaikalle hyvin.

Päästyäni radalta pois, kouluttaja oli odottamassa ja hehkutti että ei piru nyt meni hyvin, mutta hieman harmitteli Lunan viimeistä itsenäistä (melkein) puolenvaihtoa (oletti myös sen olevan –3).

Palkkasin Lunan siinä kentän ulkopuolella kourallisella nameja taskusta ja mikä minusta oli positiivista, niin neidillä ei ollut enää hinku takaisin treenikassille, mistä on tottunut sen palkan saamaan. Eli meidän irtoaminen laukkupalkasta on lähtenyt toimimaan, ainakin rallyn osalta.

Hetkinen siinä odoteltiin, kunnes totesin että katson mitä ne muutamat minua ennen olivat saaneet. Kun lueskelin listaa väärinpäin, totesin vain, että siellä oli pari nollatulosta, sitten melkein sama määrä 70-79p ja 80-80p tuloksia. Yksi 90p tulos minun toissatalven tokokouluttajalla ja hänen vanhemmalla kulttiksella ja yksi 91p tulos. Minä olin siinä silleen okei, mitäköhän me saadaan, kun minun rally-kouluttaja tajusi että hei se 91p on meidän tulos. En tiedä oliko meillä molemmilla kierrokset niin korkealla meidän radan jälkeen, ettei tajuttu että joku kävi kirjaamassa tuloksia jo paperille.

Mutta tämä tarkoitti meidän voittaneen luokan! Vaikka kaikissa “alemmissa” luokissa Luna sijoittui hienosti melkein joka kisassa, niin en tietenkään enää mestariluokassa olettanut sijoituksia pahemmin tulevan. Jotenkin ajattelin että mestari kisaa kaikki valiot (tai niinhän ne kisaa), mutta että aina olisi niitä koirakoita jotka vetää sen lähes satapistettä kuten muissakin luokissa.

(c) Satu Turunen

Kouluttaja hieman harmitteli, että jäimme niin lähelle siitä meidän ensimmäisestä 95p tuloksesta. Olisihan se ollut aivan mahtavaa saada ensimmäinen valiotulos, mutta ei minua haitannut kun suoritus oli muuten oikeasti hyvä. Plus, jos pisteet olisi jääneet 94p niin sitten minua olisi varmaan aika paljon ärsyttänyt. :’D Teoriassa tällä hetkellä kun koulari on jo, niin ei ole väliä mitkä ne pisteet on 70-94 välillä, kun ei niillä tuloksilla “tee mitään”. Mutta kyllä tämä yli 90p tulos kertoo sen että meillä oikeasti on mahdollisuus niihin valiotuloksiin. Varsinkin kun sain tulospaperin käsiini ja totesin 6:sta pisteenmenetyksestä 5 olevan ohjaajavirheitä...

Systeri lähti kotiin Laran kanssa tässä vaiheessa, kun me jäimme Lunan kanssa odottelemaan palkintojen jakoa. Lopulta pääsimme palkintokassien luokse, otettiin kuvat ja päästiin lähtemään kotia kohti.