Rally-kisat Mäntsälässä

 Koska edelliset kisat menivät hyvin, päätin alkaa katsoa seuraavia kisoja. Tietysti kaikki lähialueiden kisat seuraavan muutaman viikon ajalta olivat jo täynnä, mutta lähetin viestiä useammalle siitä huolimatta. Sen olin todennut oman seuran kisoista, että peruutuksia tulee. Ja näin korona-aikana niitä tulee melkein tuplaten.

Valitettavasti suurimmalla osalla oli varasijatkin jo täynnä, mutta Mäntsälästä tuli ilmoitus että pääsen varasijalle. Eikä sitten mennyt edes 12 tuntia kun tuli uusi ilmoitus, että meille on vapautunut paikka. Seuraavan viikon sitten seurailin säätiedotuksia kieroillen. Lauantaille oli luvattu vesisadetta ja Lunan tuntien, sehän ei tosissaan suostu istumaan tai menemään maahan jos maa on märkä. Mutta onni onnettomuudessa, vaikka perjantai-iltana vielä luvattiin että aamu seitsemän jälkeen sataa reilummin, ei aamulla herätessä vielä pahemmin satanut. Todella pieniä kevyitä kuuroja tuli satunnaisesti, mutta ei sen enempää. Pääsimme kisapaikalle asti ilman isompia sateita. Kehään tutustuessa (menimme kahdessa ryhmässä), tuli hetkellisesti sadetta enemmän, mutta onneksi kentän hiekkapohja imi suurimman osan vedestä.

Tuomarina Mäntsälässä oli itselle uusi tuttavuus Raili Sonninen-Korhonen. Katselin hänen ratojaan etukäteen ja totesin, ettei hänellä yleensä näyttänyt olevan mitään huippuvaikeita ratoja. Tietysti helpollakin radalla saa virhepisteitä helposti jo tuomari on erittäin tiukka. Joten menimme sitten katsomaan millainen tämä tuomari oli.

Paikanpäällä totesin että rata on meille todella kiva. Jälleen, yhtään oikean puolen käännöstä oikealle ei radalla ollut. Isoin haaste oli oikeastaan peruutus ja sen jälkeisellä kyltillä istuminen, koska Lunalla on paha tapa yrittää lähteä uudelleen peruuttamaan. Olihan radalla ehkä enemmän agilitykoiralle tehtyjä haasteita, kuten lähdön jälkeen oli ensimmäisenä suora putki, kiertotötsän takana oli este ja ennen estettä pyörähdys. Mutta nämä ei taas neidille olleet haasteita.

Tuomarinpuhuttelussa tuomari vaikutti äärimmäisen tiukalta. Eritoten kun tuli kommenttia että ”mestariluokassa apujen pitäisi olla erittäin vähäisiä”, olin jo varma että minä otan miinusta jokaisesta kyltistä, kun Lunaa ohjaan pääasiassa käsiavuin. Rataantutustumisessa tuomari huomautti että peruutukseen lähdössä ei saa pysähtyä ja sama juttu sen kolmen askeleen jälkeen. Mietin, että mikä siinä lasketaan pysähtymiseksi…

Olimme toiseksi viimeisenä vuorossa, joten kerkesin hyvin katsoa parin saman seuralaisen suorituksen ennen neidin valmistamista. Tälläkin radalla meidän alkuvalmisteluissa toi haasteen ensimmäinen putki. Tälläkin kertaa siis treenasin ensimmäisiä kylttejä samassa järjestyksessä kuin ne oli radalla, mutta putkea en tietenkään voinut treenata. Toivoin vain että Luna on sen verran kuulolla ettei tarjoa pysähtymistä kun lähetän sen putkeen.

Lopulta tuli meidän vuoro ja siirryimme lähtöön. Luna, kuten normaalisti, vinkui hieman siinä lähtökyltillä. En ymmärrä mikä piru siinä on, neiti odotti siinä kehän laidalla nätisti täysin hiljaa sivulla istuen ja kontaktia tarjoten. Mutta annas olla kun siirryin kaksi metriä eteenpäin lähtökyltille niin heti alkoi vinkumista kuulumaan.

Normaalisti vinkuminen loppuu heti liikkeelle lähdettyä, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Luna lähti putkeen nätisti ja oli hyvin kontaktissa, mutta pientä vinkumista kuului vähän koko ajan. Tämä ei kumminkaan häirinnyt Lunan tekemistä, mutta oma stressitaso nousi. En tiedä mistä minä otin virheitä, oliko ne sitten ne tuomarin mielestä liialliset käsiavut vai mikä, mutta -1 ohjaajavirhe tuli kylteiltä liikkeestä seiso kirerä koira, puolenvaihto takaa ja valkovuokko. Harmi kun ylimääräiset ihmiset on edelleen pannassa, enkä sitten viitsinyt pyytää ketään kuvaamaan, niin en voi katsoa videolta mitä olen tehnyt.

Vinkumista lukuunottamatta Luna teki todella hyvin. Peruutus sujui kukkasen jälkeen (se vähän jännitti itseä) ja peruutuksen jälkeen seuraavalla kyltillä istuttiin ilman aikomuksia peruuttaa. Merkki löytyi ongelmitta, eikä edes yritetty mennä takana olevalle esteelle.

Tempon vaihdot meni minusta ihan hyvin, mutta kumminkin tuli -3 TVÄ kyltiltä jossa vaihdettiin hitaasta vauhdista normaaliin. Kommenttina oli ”epätarkka tempon vaihto koiralla”. Mietin että mitäköhän pahusta tässä on tapahtunut, en itse ainakaan huomannut mitään, joten olisiko Luna ottanut pari askelta vielä hitaasti ennen nopeuden nostamista? Ei se ainakaan mitään pitkää matkaa kulkenut koska olisin sen huomannut että mulla ei ollut enää koiraa mukana.

Tästä pääsimme radan loppuun muuten hyvin, mutta viimeisenä ollut peruutus edessä tuotti meille ensimmäistä kertaa -3 Hau. Osasin tätä hieman odottaakin, kun tuo edessä peruutus on Lunalle muutenkin kiihdyttävä liike ja siinä useimmin tulee treeneissäkin se haukkuminen (ei kyllä aina). Nyt vielä kun sitä vinkumista oli vähän koko ajan radalla, niin ei tullut yllätyksenä, että Luna sitten haukahti useamman kerran peruuttaessaan. Peruutus itsessään sujui kyllä hyvin. Tämän jälkeen oltiinkin maalissa.

Jos jatkuvaa vinkumista ei mietitä, niin rata muuten meni minusta hyvin. Tiesin että miinusta tulee haukkumisesta ja pohdin mahdollisia miinuksia myös peruutukseen ja kieppiin, joista peruutuksessa en tiennyt olinko pysähtynyt vaiko en ja kiepissä luulin hidastaneeni.

Lopulta tulostauluun kirjattiin meidän kohdalle 91p. Tuloshan oli todella hyvä, mutta niin lähellä mutta niin kaukana siitä halutusta 95p tuloksesta. Tietysti lähdin kisaamaan vähän sillä mielellä, että kunhan tulos saadaan, kun oletin että sitä vettä tulee runsaasti. Joten siihen nähden meillä meni todella hyvin.

Pistemenetykset näin tietysti vasta paperista ja nehän oli tosissaan aivan eri kylteillä kuin olin odottanut pl. haukkuminen.

Sijoille ei näillä pisteillä päästy (taisimme olla kyllä neljänsiä), joten pitää laittaa uutta matoa koukkuun ja alkaa katsoa seuraavia kisoja.