Lisää epistelyä

Välillä ovat ihan viekukkain. 

Agilityssä meillä tuntuu nykyään olevan pelkästään ratoja. Ei siinä sinällään mitään vikaa ole, radat ovat kivoja ja vauhdikkaita, mutta kyllä välillä tekisi mieli treenata hieman erilaisia esteitä. Esimerkiksi kontaktiesteitä (A-este, puomi) sekä keppejä olisi kiva harjoitella välillä. Varsinkin kepit on sellainen mitä haluaisin päästä neidin kanssa treenaamaan.

En sitten tiedä miten uudet esteet sopivat muiden ryhmäläisten tasoon. Lolan kanssa nyt ei olisi ongelmaa, mutta kaksi muuta koiraa ovat sitten enemmän sähläävää sorttia.

Perjantain radalla oli kokonaisuudessaan 17 estettä. Ainoat hieman hankalat osiot olivat esteet 6&7 sekä samat esteet toisesta suunnasta eli 12&13. Menosuunnassa ongelman tuotti aluksi koiran kääntäminen kuutosputken jälkeen seiskaesteelle. Ohjaaja jää siis kuutosputken loppuun odottamaan ja ohjaa koiran siinä oikealle puolelle, jossa koira pitäisi saada tekemään käännös (koirasta katsottuna) vasemmalle. Paint-töherrys havainnollistamassa asiaa. Takaisin tullessa sitten koira piti lähettää ns. sokeaan putkeen, eli ohjaaja pysähtyi esteen ja putken väliin ja siitä ohjata koira esteen jälkeen heti putkeen. Lunalla on nuo putket muutenkin tuottaa aina välillä ongelmia, joten olin varma että tämä on meillä se hankalin kohta. Ei se sitten lopulta ollutkaan, neiti meni melkein joka kerta ihan nätisti sinne putkeen. Minä siinä tosin joka kerta pohdin että kääntyyköhän se sieltä heti pois. Paint-kuva numero kaksi yrittää kuvata tätä kohtaa.

Meillä oli hieman suunnitelmissa lähteä vaunuilemaan pitkästä aikaa viikonloppuna, mutta kelien ollessa märkiä päätettiin sitten olla menemättä. Alueen tiet kun ovat kaikki hiekkateitä, joten lumien sulaessa ne ovat sitten todella kurasia. Lolaa ja Lunaa saisi olla joka kerta ulos lähtiessä pukemassa ja vaatteista huolimatta niiden turkit imee vettä ja kuraa lenkkeillessä. Vaunulla on myös todella hankala pestä koiraa, kun ymmärrettävästi kaikki ei halua koiraa pestävän yleisessä suihkussa. Joten siinä sitten pitäisi kantaa kastelukannulla vettä ja yrittää yhdellä kädellä pitää koirasta kiinni ja toisella hieroa kuraa pois, samalla kun toinen henkilö kaataa vettä päälle. Päätimme siis jättää tällä kertaa tämän rumban kokematta ja jäädä kotiin. Märkäähän täälläkin oli, mutta tytöt sai tarvittaessa heitettyä suihkuun. Viikonloppu kului aikalailla Cruftsin livelähetystä seuraten, kannustaen aksaavia cockereita sekä näyttelyosiossa valiten ne omat suosikit (jotka kyllä tällä kertaa erosi tuomarin valinnoista melkein joka kerta).

Yritin saada Lunan katsomaan Cruftsin agilitykisoja ja ottamaan oppia.

Koska emme lähteneet vaunulle, niin sunnuntaina osallistuimme uusiin agilityn supermöllikisoihin. Kisat oli jälleen HSKH:n järjestämät Vantaan Ojangossa Racinel-Areenalla. Kisat alkoivat 15.30, ja järjestys oli maxi-mini-medi. Minä muistin että kisat olisivat alkaneet tasan 15.00, joten tuli lähdettyä kotoa ehkä turhan ajoissa. Maxien radat olivat vasta alkupuolella kun perille pääsimme ja niitä olikin sitten reilusti. Ennakoilmottautuneita maxistartteja oli 33kpl, mutta kokonaisuudessaan lähtöjä olikin sitten 60kpl. Minejä oli ennakkoilmoittautunut 25, lopullinen määrä 41. Siinä sitten meni melkein parituntia odottaessa. Pidimme koirat autossa sen aikaa kun kävimme ilmoittautumassa ja katsomassa rataa. Rata näytti jälleen helpolta, tosin niinhän se näytti edelliselläkin kerralla. Hetken päästä haimme koirat ja kävimme lyhyen lenkin ennen sisälle menoa.  Sitten odoteltiin. Siinä odottaessa treenailin hieman tokoa ja Lunaa ei pahemmin ympärillä oleva meteli häirinnyt. Seuruu sujui todella hyvin, vaikka otin vain muutaman metrin pätkiä ja kaukoissakin kuunneltiin.

Supermöllirata

Kun minit olivat loppupuolella, kävimme heittämässä koirat takaisin autoon. Tällä kertaa ei ollut äiti mukana niitä pitämässä, eikä minulla ollut sellaista häkkiä mihin molemmat mahtuisivat. Siinä kyllä pohdittiin, että jos Luna laitettaisiin häkkiin ja Lola solmittaisiin hihnasta siihen häkkiin kiinni, mutta todettiin kumminkin paremmaksi laittaa koirat hetkeksi autoon. Pitää varmaankin hankkia sellainen häkki, johon oikeasti saisi molemmat laitettua. Olimme 5 & 6 vasta vuoroissa, joten kun rataantutustuminen päättyi, kerkesimme hakemaan tytöt hyvin ennen omaa vuoroa. Medejä oli ennakkoilmottautunut 20 starttia, kokonaisuudessaan startteja oli 29.

Rata oli tällä kertaa oikeasti hieman helpompi. Ainoa missä koin että voisi olla ongelmia, oli 2. putken jälkeen sekä 9-10 putket, joissa jos ohjaaja oli myöhässä saattoi koira juosta seuraavaan esteeseen nähden väärällä puolella. Starttasimme Lunan kanssa neljäntenä (yksi koirakko uupui). Lähdimme hyvällä vauhdilla liikkeelle, ja omista pikkukömmähdyksistä huolimatta teimme puhtaan radan ajalla 22,82s (ihanneaika 37s).

Tämä kuva on edellisestä mätsäristä, molemmilla ovat tavat kerjätä.

Seuraavaksi meni systeri Lolan kanssa radalla. Rata alkoi heillä todella hyvin, mutta sitten keskellä rataa Lola päättikin tulla minun luokse. Vanhempi neiti ei kuunnellut ollenkaan kun systeri huusi sitä takaisin, vaan Lolalla oli katse minussa ja neiti laukkasi radalta ulos. Minä yritin sitten siinä radan ulkopuolella napata Lolaa kiinni ja ohjata takaisin radalle, mutta hieman se tuotti hankaluuksia kun pidin toisella kädellä Lunasta kiinni. Lolalle sanoin hieman vahvemmin paikka käskyn, mihin Luna reagoi alkamalla ärisemään Lolalle. No, kuten arvata saattaa niin tuo herkkishän ei sitten halunnut tietenkään tulla luokse kun minä komennan ja Lunakin ärisi vieressä. Lopulta sain napattua Lolaa niskasta kiinni ja ohjasin sen takaisin radalle. En sitten pystynyt seuraamaan rataa loppuun, kun Lunan kierrokset nousivat välikohtauksesta sen verran että se aloitti ääntelemisen, joten minulla meni hetki saada neiti rauhoittumaan.

Toisella kierroksella teimme jälleen puhtaan radan, parantaen aikaakin pari sekuntia (20,51s). Tällä kertaa omat ohjauksetkin sujuivat paremmin.

Systerilla ja Lolalla oli toisellakin kierroksella hieman ongelmia, mutta sujui se paljon paremmin kuin ensimmäinen kierros. Minä yritin hieman kurkkia rataa niin että silmät olivat juuri ja juuri aidan yli. Ajattelin että Lola ei varmaan näkisi minua siinä, eikä sitten lähtisi uudelleen radalta. Viimeinen virhe mikä radalla tuli, oli kyllä ohjaajan vika. Lola oli menossa putkeen aivan oikein, kun systeri sitten kielsikin sitä. Systeri huomasin virheen itsekin, vanhempi neiti oli kuulemma näyttänyt siltä että se on menossa putken ohi. Lopputulos 10vp, aika 28,34s.

Mulla on välillä hieman ahdasta nukkua