Red Mystery with Paws: Sukulointia Salossa

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Sukulointia Salossa

Lähimme pääsiäiseksi sukuloimaan Saloon, koska pitkäperjantaina siellä järjestettiin mätsäri. Torstaina töiden jälkeen pakkasimme auton ja haimme Lolan mukaan matkaan. Olimme perillä vasta puoli yhdeksän maissa, joten torstai-ilta meni koirien sählätessä. Luna ei tykännyt ollenkaan, kun tädin saksanseisoja Topi oli aivan hurmioissaan saadessaan naisseuraa. Lola puolestaan meni heti tädin miehen luo, joka aina tarjoaa reilusti herkkuja. Onneksi koirat kerkesivät siinä päästämään pahimmat höyryt ja yö meni suhteelliset rauhallisesti. Kerran taisi Topi käydä meidän oven takana, jolloin Luna murisi sängyllä.

Kolmesta koirasta on jo tosi hankala saada onnistunuttua kuvaa. Vähintään aina yhdellä on hölmö ilme. :D Tässä siis tytöt + Topi.

Perjantaiaamu valkenikin sumuisena ja kosteana. Hiljaa mielessäni toivoin, että sää karkottaisi osan mätsäriin tulijoista, koska kyseessä oli vuoden ensimmäinen ulkokisa. Pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme 10 minuutin ajomatkan Moision koululle. Jo kaukaa näkyi keskellä tietä seisova huomioliiviin pukeutunut liikenteenohjaaja, mikä murskasi minun toiveeni vähäisestä osallistujamäärästä. Liikenteenohjaaja viittaa isoon automäärään, mikä taas viittaa isoon osallistujamäärään.

Olimme paikalla puolituntia ennen kehien oletettua alkua, joten kerkesimme hyvin vielä kävelyttää tyttöjä. Kyllä hieman tuli säätä kirottua, kun aamulla käytin aikaa Lunan läpiharjaamiseen ja kostea keli sai turkin näyttämään kuraiselta ja harjaamattomalta. Sama ongelma onneksi oli kaikilla pidempikarvaisilla koirilla.

Osallistujia ei onneksi ollut ihan niin paljoa kuin olisi voinut, pieniä aikuisia oli ilmoittautunut 34. Luna kisasi numerolla 28, Lola 29. Eli meillä oli jälleen vuorossa odottelua. Olimme löytäneet kehän läheltä porrastasanteen, johon parkkeerasimme. Hain autosta huovan ja pyyhkeen, mitkä levitimme tasanteelle. Meidän viereemme tuli sitten toinen blueroan cockerinarttu kasvattajansa kanssa.

Ainoa positiivinen asia, mitä säästä pystyi sanomaan oli se, että vettä ei pahemmin tullut. Muuten ilma oli jäätävä; tuuli oli kylmä ja ilma oli todella kostea. Vaikka olin pukeutunut lämpimäst,i ei kestänyt kauaa kun sitä alkoi väristä kylmästä. Lola ja Lunakin makasivat toisissaan kiinni viltinpäällä ja pyyhe oli vielä kierretty heidän ympärilleen. Lola tärisi jo alkuun ja tunnin odottelun jälkeen Lunakin osoitti kylmenemisen merkkejä. Yritimme välillä hieman juoksuttaa koiria vuoroa odotellessamme, mutta märällä tiellä juoksuttaminen tietysti aiheutti karvojen kastumisen, mikä puolestaan teki koirille vielä kylmemmän olon.

Jälleen toivoin, että kehät olisivat oikeasti alkaneet ajallaan, mutta noin 20 minuuttia meni jälleen yliaikaa.

Vieressä ollut cockeri kävi kehässä ennen meitä ja sai sinisen nauhan.

Sitten lopulta tuli Lunan vuoro. Yritin pikaisesti harjata neidin karvoja suoremmaksi, mutta se oli aika turha toivo. Minä olen yrittänyt tässä hiljalleen siirtyä Lunan kanssa vapaaseen esittämiseen, mutta meillä on vielä hieman petrattavaa oikeassa seisonta-asennossa. Joudun siis asettelemaan Lunan ensin kunnolla, sitten vasta siirryn sen eteen seisomaan. Tällä kertaa tyttö seisoi kyllä minusta todella nätisti ja pysyi ihan hyvin paikallaankin. Jouduinkohan kerran siirtämään toista jalkaa taaemmas. Tunnottomat sormet tuottivat hieman ongelmia esittäessä.

Juoksuosuudella taas Luna juoksi alkuun sellaisella vauhdilla, että kuljimme hihna kireällä. Pöytä oli taas hieman jännä paikka. Neiti köyristi selkäänsä kun tuomari tuli tutkimaan, mutta ei sentään yrittänyt kokonaan siirtyä pöydältä pois. Pöydän jälkeen kuljimme vielä edestakaisin sekä uudestaan kehän ympäri. Tällä kerralla Lunan vauhti oli jo hidastunut, mutta sitten sitä kiinnosti maassa olevat hajut, joten jouduin nostelemaan neidin päätä ylemmän muutamaan otteeseen. Keskityin sen verran omaan suoritukseen, etten pahemmin kerennyt seuraamaan vastustajan tekemisiä. Saimme tästä kehästä punaisen nauhan.

Seuraavaksi meni sitten Lola vuoroon ja heillä vastustajana oli mäyräkoira. Lola esiintyi minun silmääni hyvin ja mäyräkoiralla näytti olevan ongelmia. Se ei oikein suostunut kunnolla kulkemaan vaan meni kuono kokoajan maassa. Esittäjä nyki sitä hihnasta sitten sen verran, että minä epäilin koiran pian jopa oksentavan. Kun tuomari oli molemmat nähtyään pyytänyt heitä kiertämään kehän, oli tämän mäyräkoiran esittäjä tokaissut että mäyräkoiraahan ei esitetä juosten. Lopputuloksena Lola sai punaisen nauhan ja mäyris sinisen. Systeri totesi että siinä vaiheessa oli mäyriksen esittäjä tokaissut että heidän kisansa loppui siihen. :D Pinna kireällä selvästi…

Meidän jälkeen ei sitten ollut kuin muutama koirakko, joten sinisten ja punaisten kehät pääsivät nopeasti alkamaan. Ryhmäkehissä sitten juoksutettiin koirat kahdessa osassa pienten kenttien ja suuren koiramäärän takia. Sinisten kehässä tämä meidän vieressä ollut blueroan narttu ei sijoittunut, mutta musta cockeri pääsi neljänneksi.

Punaisten kehässä molemmat tytöt esiintyivät hyvin ja minä olin ylpeä Lunan vapaasta seisonnasta. Seisonta asento oli minusta hyvä (tiedä sitten miltä se näytti parin metrin päästä katsottuna), tassut pysyivät nätisti paikallaan ja häntä heilui. Tämä on syy miksi mätsäreissä tykkään esittää Lunan vapaasti ennemmin kuin miten cockeri kuuluisi esittää (kuonosta ja hännästä kiinnipitäen), neiti on paljon rennompi ja jopa tuntuu nauttivan siitä. Kun teen mätsäreistä neidille mahdollisimman mukavia kokemuksia, ei se ota nokkiinsa virallisessa näyttelyssä satunnaisesta epämukavammasta esitystavasta. Aikaisemmin olin polvillani Lunan sivulla ja pidin makupalaa neidin nenän edessä, mutta tämä aiheutti sen ongelman, että Luna havitteli sitä namia melkein koko ajan. Eli se nojasi eteenpäin aika paljon, mikä ei näyttänyt hirveän hyvältä ja sai helposti neidin siirtämään tassujaan. Sen takia olen nyt yrittänyt siirtyä siihen että seison tytön edessä. Tällöin Lunakin odottaa namia nätimmin.

Nauratti kyllä hieman kehässä, kun seisoin Lunan edessä niin näin että Lola joka oli heti neidin perässä myös tapitti minua. :D

Kumpikaan tytöistä ei valitettavasti sijoittunut, vaikka itse huomasin tuomarin katsovan meitä (minusta Lunaa) useaankin otteeseen. Pöytäosio olisi voinut mennä paremmin, mutta muuten olen ihan tyytyväinen meidän suoritukseen. Kamera oli mukana, mutta sormet olivat yksinkertaisesti niin jäässä että kuvien ottaminen ei onnistunut.

Tämä on musta todella hyvin onnistunut kuva!

Illalla sitten pääsimme saunomaan ja pesulle. Täytyy sanoa, että siinä menee mukavasti aikaa kun peset kaksi koiraa shampoolla ja hoitoaineella. Ensin olimme hetkenaikaa saunassa, Lola ylimmällä lauteella ja Luna joko siitä yhden alemmalla tai sitten ihan alimmalla lauteella, ja kun koirat alkoivat osoittaa kuumuuden merkkejä, aloitin ensin Lolan pesemisellä. Lunakin oli tulossa saunasta pois, mutta siinä vaiheessa kun huomasi sen johtavan pesuun, siirtyi neiti sitten mieluummin makoilemaan ylälauteelle.

Kun olin saanut Lolan pestyä ja laitettua hoitoaineen, heitin vanhemman neidin takaisin saunaan ja otin Lunan puolestaan pesulle. Kun Luna oli pesty, piti alkaa Lolaa huuhtelemaan hoitoaineesta. Kuivatessani Lolaa oli systeri kerinnyt jo pesemään itsensä ja lähti sitten vanhemman neidin kanssa saunasta pois. Itse en ollut edes saanut shampoota päähän tässä vaiheessa…

Seuraava yö menikin sitten paljon rauhallisemmin, sen verran väsyttävää on kumminkin odotella mätsärivuoroa ja sen jälkeen joutua vielä pesulle.

Lauantaiksi olimme varanneet agilityhallivuoron klo 16-17. Tarkoituksena oli hieman treenata kontaktiesteitä. Olen tässä viikon aikana treenannut Lunan kanssa 2 on 2 off –menetelmää, mistä ohjajaa puhui viime tunnilla (video) , joten aloitimme samasta treenistä A-esteen luona. Aika nopeasti neiti tajusi, että namin sai laittamalla takatassut esteelle ja etutassut maahan. Sitten hieman vaikeennettiin tehtävää ja Luna kiipesi puoleenväliin estettä ja siitä sitten takaisin oikeaan asentoon. Kun tämä lähti sujumaan yritettiin sitten koko estettä. Välillä nopeutta oli liikaa ja Luna tuli alas niin vauhdilla ettei se vaan pystynyt pysähtymään haluttuun asentoon esteen loppuun. Jos sain hidastettua neitiä alastulon kohdalla niin silloin pysähtyminenkin onnistui.

Alkuun harjoittelua hieman hankaloitti Lunan innokkuus, kun systeri ja Lola treenasivat samaan aikaan kentän toisessa päässä. Neiti pinkaisi jokaisen vapautuskäskyn jälkeen Lolaa komentamaan ja joudun kutsumaan sen uudestaan ja uudestaan luokse. Tarpeeksi monta kertaa edestakaisin juostuaan Lunakin väsyi sen verran, että päätti jättää Lolan treenaamaan ihan rauhassa.

Harjoittelimme myös keppejä. Käsiavun kanssa ja ravaten Luna vetää kepit ihan nätisti, mutta heti kun yritän vähän nostaa vauhtia, tekee neiti pari ensimmäistä keppiä nätisti, mutta sitten se lähtee jättämään niitä välistä.

Loppuun otin vielä hieman tokoa. Paikkamakuuta harjoiteltiin niin, että laitoin Lunan maahan keskelle kenttää ja systeri juoksi Lolan kanssa lyhyttä rataa neidin ympärillä. Kaksi kertaa jouduin palauttamaan Lunan takaisin alkuun, jonka jälkeen se pysyi paikallaan. Mitä nyt pää hieman kääntyili, mutta melko nopeaan katse palautui minuun. Seuruutakin oli hyvä ottaa, kun hallin seinällä oli iso peili. Siinäkin Luna pysyi hyvin kontaktissa kun suoraan käveltiin, käännöksissä jäi hieman jälkeen, mutta ei pahasti.

Sunnuntaina pidettiin sitten niin sanotusti lepopäivä ja lähdettiin metsään. Täti miehensä kanssa omistaa Koski TL:ssä metsäalueen, jossa tekevät puutöitä. Meinasin ensin pitää Lunan hihnassa, koska Salossa oli fasaaneja todella paljon ja neiti oli kuin veturi lähdössä jokaisen linnun perään. Kierrokset nousivat jo fasaanin kiljaisusta. Mielessä siis kävi, että sitten vapaana ollessaan se päättäisikin lähteä ensimmäisen löytyneen jäljen perään.

Metsään päästyämme (ajomatka n. 20 minuuttia Salosta) Lunalla oli kierrokset todella korkealla, kun neiti oli loppumatkasta nähnyt, että Topi pääsi juoksemaan autojen edellä. (Kyseessä siis hiljainen hiekkatie, missä ei autoja liiku.) Pidin neidin alkuun hihnassa, mutta hieman hankalalta se tuntui kun Lola ja Topi saivat liikkua vapaina. Päästin tytön sitten irti, mutta heti alkuun kokeilin, että se oli varmasti kuulolla. Kun Luna nätisti kääntyi takaisin heti pillin vihellyksestä, pystyin olemaan rauhallisin mielin.

Luna oli ihan innoissaan vapaudesta; se hyppi ja pomppi hangissa ja lätäköissä, kun Lola puolestaan yritti pysytellä mahdollisimman kuivana. Metsässä oli tädin porukoilla pieni mökki, johon laskimme tavarat ja täti laittoi kamiinaan tulet ja lähdimme kävelemään metsään. Lenkin jälkeen palasimme hieman lämmenneelle mökille juomaan kahvia ja syömään makkaraa.

Tähän loppuun vielä läjä metsäkuvia. :)