Sunnuntaina 20. maaliskuuta ajelimme Orimattilaan
Molossirace ry:n pitämään mätsäriin. Ilma oli todella hyvä ja ajomatka sujuikin
sulien teiden takia nopeaan. Mätsäripaikka oli Orimattilan Megamyyntiareenalla
oleva sisähalli. Koirat olivat tervetulleita myös itse kauppaan (jokainen
kaupassa käynyt koira sai jopa dentastixin kassalta!) sekä kahvioon.
Lunalla on melkein joka kuvassa häntä heilumisen takia hassusti. :D (Kuvaaja Satu Rajala) |
Olin varautunut hieman ahtaaseen tunnelmaan, kun mätsärin facebook-ryhmässä osallistujia oli yli 90, joten ei tullut yllätyksenä että hieman saimme etsiä itsellemme ja koirillemme paikkoja ennalta määrätyiltä alueilta. Kyllä sen tietää että talvella kun on lämmitetyssä sisähallissa kisat, niin osallistujia löytyy. Kun olimme saaneet tavarat purettua, alkoi odottelu. Tapahtuman huonona puolena sanoisin sen, että kehiä oli vain kaksi. Lapsi&koira, pennut (kaikki samassa) ja pienet aikuiset olivat yhdessä kehässä, x-rotuiset sekä isot aikuiset toisessa. Pentuja olikin sitten paljon, melkein 70kpl. Näimme toisen (maksanvärisen) cockerin, joka olisi osallistunut pentuluokkaan, mutta he eivät sitten jaksaneet jäädä odottelemaan.
Kuvaaja Satu Rajala |
Osa alueesta oli varattu koirakoulu Laumanhengen
esittelylle, missä pääsi kokeilemaan pientä tehtävärataa. Menin Lunan kanssa
sitä kokeilemaan kun emme jaksaneet enää istuakaan.
Ensimmäisenä tehtävänä oli
koskea kuonolla kosketuskeppiin, no tässä ei ollut ongelmaa, neiti koski heti.
Seuraava vaihe oli laittaa vain etutassut pienen pölkyn päälle. Tässäkään ei
ollut ongelmia, kun tätä treeniä on viimeaikoina otettu aika paljonkin. Kolmas
oli sitten hieman haastavampi, tällä kertaa alustana oli pyörivä
tasapainolauta. Pari kertaa Luna siirtyi laudan päältä pois, kun sehän keikkasi
heti kun vain toinen tassu laitettiin päälle, mutta sen verran jääräpää tuo
neiti on, että tämäkin suoritettiin suht nopeaan.
Tasapainoilun jälkeen siirryttiin tötsien pujotteluun. Luna
seurasi hyvässä kontaktissa, tosin helpotin tehtävää hieman näyttämällä palkan.
Häiriötä oli niin paljon ympärillä. Viimeinen tehtävä olikin sitten meille
kompastuskivi. Koiran piti juosta kahden märkäruokaa sisältävän ruokakipon
välistä omistajan luokse. Minä erehdyin viemään Lunan liian läheltä kippoja,
jolloin neiti tajusi että niissä oli ruokaa tarjolla. Kun ensin siirryin
kippojen toiselle puolelle ja käskin Lunan luokse, siirtyi neiti heti
tyhjentämään toista ruokakuppia. Säännöissä oli että koiraa ei saa kieltää,
mutta saat tehdä mitä tahansa muuta houkutellaksesi. Minä siinä yritin huudella
ja liikkua niin että saisin neidin huomion, mutta aika turhaa se tuntui olevan.
En tiedä oliko se sitten sattumaa, kun huusin ”Hei!” ja Luna nosti päänsä ylös
ja tallusteli luokse, vai loppuiko siitä kiposta ruoka, minkä takia se sitten
tuli luokse. :D
Lopulta sitten pääsimme kehään, mutta Lunalla oli kokoajan
mielessä naapurikehän ruokakipot. Yritä siinä nyt esittää koiraa, joka
vilkuilee koko ajan taaksepäin. Seisominen sujui ihan ookoo, pöytä jälleen
pelotti, mutta pöytä olikin huteran tuntuinen, juoksemisesta ei meinannut tulla
mitään, kun ensin Luna vetää hepulin ja sen jälkeen kuljettiin joko kuono
maassa tai yritettiin vetää naapurikehään. Meitä vastassa oli selvästi
näyttelykonkari villakoira, joten en yhtään yllättynyt, että saimme sinisen
nauhan.
Mun ilme :D Juttelen varmaan Lunalle juuri. Seurataan tässä Lolan kehää, mulla oli varpaat jäässä ja yritin niitä lämmittää. (Kuvaaja Satu Rajala) |
Lolalla puolestaan sujui hyvin ja he saivat punaisen nauhan. Omasta mielestä tämä tulos oli selvä, kun heidän kilpailijansa ei meinannut ollenkaan pysyä paikallaan.
Koska olimme loppupuolella, pääsimme Lunan kanssa pian
sinisten kehään. Koiria oli ihan mukavasti, melkein 20 kappaletta. Ensin
otettiin yhteisseisotus, sitten porukka jaettiin kahtia ja juoksuosuus tehtiin
kahdessa osassa. Tämän jälkeen tuomari kävi kättelemässä ne, jotka putosivat
kisasta tässä vaiheessa. Luna ei edelleenkään suostunut seisomaan kovin hyvin
paikoillaan, joten sydän tykytti rinnassa kun tuomari käveli ohi. Porukasta
pudotettiin hieman reilut puolet, mutta me saimme vielä jatkaa. Juoksimme
uudestaan kehän ympäri, ja tällä kertaa Lunakin näytti miten nätisti se osaa kulkea.
Sitten taas seisottiin. Tuomari käveli pariin kertaan rivistön päästä päähän ja
tuli sen jälkeen käsi ojossa minun ja Lunan luo. Kerkesin siinä jo
ajattelemaan, että se oli siinä, kunnes tuomari avasi suunsa ja sanoi meidän
olevan kolmansia. Tuijotin tyhmänä tuomaria muutaman sekunnin ennen kuin
totesin että ”ai kolmansia?”
Saatiin söpö pikku pokaali. |
Joko tuomaria ei haitannut Lunan sählääminen tai sitten muut
vetivät vielä huonommin, mutta minä olin ihan tyytyväinen sijoitukseen. Koiria
oli kumminkin paljon ja meillä oli pitkä odottelu takana.
Seuraavana meni systeri Lolan kanssa kehään. Heillä meni
edelleenkin hyvin, mutta punaisten kehässä kilpailu on aina kovempi. Tälläkin
kertaa siellä oli monta todella hyvää koiraa. Systeri ja Lola jatkoivat ensimmäisestä
eliminaatiokierroksesta, mutta eivät lopulta sijoittuneet.
Sen jälkeen pakkasimme tavarat ja heitimme koirat autoon
siksi aikaa, että kävimme pikaiseen myymälän puolella kiertämässä. Koirathan
olivat kyllä tervetulleita, mutta molemmilla on kumminkin tapana vetää
innostuessaan, enkä halunnut riskeerata myynnissä olevia astioita sillä, että
Luna päättääkin nykäistä itsensä pöydän ympäri.
Molossi Race otti paikalla kuvia, mutta ei ole vielä niitä fb-sivuillaan julkaissut. Lisään postaukseen siis lisää kuvia kun he saavat ne julkaistua.
Molossi Race otti paikalla kuvia, mutta ei ole vielä niitä fb-sivuillaan julkaissut. Lisään postaukseen siis lisää kuvia kun he saavat ne julkaistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)