Vapaapäivän tokoilut

Kevät tulee ja kilpparikin sen huomaa.
Mette jäi lämmittelemään aurinkoon.

Ai että kevät on ihanaa aikaa. Ilma alkaa olla sen verran lämmin, että ulos pääsee ilman hirveää vaatetusta. Tänään ei tarvinnut enää ulkotakkiakaan ollenkaan, kun oli hieman lämpimämpi college-takki päällä. Lumet sulavat todella nopeaan, ja meidän tavanomainen treenikenttä alkaa olla vihdoin lumeton. Ainoa huono puoli tässä vaiheessa vuotta on se, että ne lumet sulaessaan jättävät kaiken märäksi ja kuraiseksi. Luna sitten puolipitkän turkkinsa kanssa vaatii pesun melkein jokaisen ulkona käynnin jälkeen. Voisi sillä kurapukuakin pitää, mutta se puolestaan takuttaa turkkia, itse ainakin koen helpommaksi käyttää 5 minuuttia turkin huuhteluun kuin 20 minuuttia takkujen selvittelyyn.

Torstaina olin vapaalla, joten pääsin Lunan kanssa hieman treenaamaan pihalle. Kävin aamulla vetämässä lyhyet treenit. Treenit jäivät suunniteltua lyhyemmäksi, kun unohdin ottaa sekä esteen että kameran mukaan. Tarkoitus oli siis kuvata meidän koeliikkeet.

Iltapäivällä sitten menimme uudestaan ja tällä kertaa muistin ottaa kaiken tarpeellisen mukaan. Kentälle päästyäni naureskelin, kun kentän lumimäärä oli sulanut puoleen aamuun verrattuna. Tällä kertaa häiriötäkin oli enemmän, 15 metrin päässä meidän treenipaikasta pojat pelasivat jalkapalloa kovalla metelillä ja jalankulkijoita oli liikkeellä useampia.

Aloitettiin seuruulla, mikä minusta meni ihan mukavasti. Palkkasin vaihtelevin väliajoin (pari kertaa tippu nami maahan mikä hieman keskeytti kulkemista). Valitettavasti videossa katoan pariin otteeseen kuvasta pois, en oikein osannut hahmottaa aluetta mitä kamera kuvaa.

Sitten otettiin kaukokäskyt. Näissäkään ei ollut pahemmin ongelmaa, ainut että Luna jäi katselemaan istumaan nousun jälkeen sivulle, mutta meni kumminkin käskystä maahan.

Seuruusta maahanmenossakaan ei minusta ollut isompaa ongelmaa. Jälleen Luna vilkuili hieman sivulle, minkä takia minä sitten vilkuilin samaan suuntaan varmistaen, ettei sieltä mitään koiraa ole tulossa kohti tai vastaavaa.

Sitten luoksetulo. Jälleen Luna katseli muualle. Minä sanoin käskyn ja kun Luna ei reagoinut heti, kerkesin jo ajattelemaan että nyt se meni ihan kuuroille korville. Mutta ei, sekunti-puolitoista neidillä meni tajuta, että käsky tuli jo ja sitten se lähti juoksemaan luokse.

Seuraavana estehyppy. Ei tässäkään ongelmaa. Olen nyt yrittänyt ottaa aina kun vaan muistan tuon esteen mukaan, koska neiti teki pitkään meidän ensimmäisten kokeiden jälkeenkin sitä, että se kiersi esteen. Eli treenasin muutamia tokoliikkeitä, jonka jälkeen menin esteelle ja tyttö kiersikin sen. Otin hypyn niin monta kertaa uudestaan, että Luna sen hyppäsi ilman mitään ylimääräisiä vihjeitä. Tätä meillä oli varmaan 3 tai 4 eri treenikerralla, ennen kuin se hiffasi, että se este pitää oikeasti hypätä.

Kapulanpito muuten hyvä, mutta jälleen kerran neiti vilkuilee ympärilleen.

Paikkamakuussa minä katoan taas kamerasta, mutta koiraahan te haluatte kumminkin seurata. :D Neiti maatessaan seuraa välillä minua ja välillä jalkapalloa pelaavia poikia, mutta ei vaikuta mitenkään rauhattomalta ja pysyy nätisti paikallaan.

Seuruussa palkkasin kesken liikkeen, mutta muissa palkan sai tietysti vasta liikkeen lopussa.

Ajattelin videoida vielä meidän toisen yrityksen, mutta se sitten muuttuikin haasteellisemmaksi, kun kentälle hyppäsi nainen saksenpaimenkoiran ja lyhytkarvaisen collien kanssa. Siinä sitten meni omat pasmat sekaisin, kun tiesin että ne koirat eivät välitä muista pahemmin ollenkaan ja mielessä kävi jos Luna päättäisi mennä haukkumaan heidät. Seuruutin Lunaa ensin heistä poispäin, mutta kentän loputtua en voinut kuin kääntyä niin, että neitikin näki vieraat koirat. No, tytöllähän nousi niskakarvat pystyyn ja murinaa kuului kurkusta. Otin pannasta varuiksi kiinni ja mietin että odotanko että he lähtevät vai jatkanko treeniä. Sain kumminkin Lunan huomion herkuilla hyvin, joten päätin jatkaa seuruuttamista. Tosin olin sen verta varovainen, että joka kerta kun neiti edes katsoi heitä päin, kutsuin sitä heti nimeltä ja palkkasin kunnolla, kun se kiinnitti huomion takaisin minuun.

Tämä rouva jäi koirineen sitten siihen kentän reunalle seuraamaan. Luna kumminkin kuunteli minua sen verran, että uskalsin tehdä liikkeet loppuun, vaikka tuon kontakti ei nyt ollut niin hyvä. 

Kaukokäskyissä jouduin käskemään istumaan kahdesti. Kun olin saanut kaikki liikkeet käytyä palasin meidän tavaroiden luokse ja laitoin Lunan remmiin. 

Tässä vaiheessa alkoi tämä rouva juttelemaan, että eikös tuo ole spanieli. Olin että joo on, cockerspanieli. Meillä oli etäisyyttä kumminkin sen verran, että vaikka puhuimme kovalla äänellä, peitti poikien huudot siinä vieressä meidän puheet hyvin. Siinä se rouva alkoi sitten kaivaa reppuaan ja kaivoin esiin Gummeruksen Cockerspanieli-kirjan ja kysyi että haluanko minä sen. Tässä vaiheessa minä olin ihan silmät pyöreenä ja kysymysmerkkinä. Käskin Lunan istumaan meidän tavaroiden luokse ja itse kävelin lähemmäs naista, jotta meidän ei tarvinnut keskustella huutamalla. En viitsinyt tyttöä ottaa siihen mukaan, kun en ollut varma miten vieraat koirat reagoisivat. Olin tosissaan kuullut puistotutulta, että toinen näistä koirista olisi joskus käynyt toisen koiran kimppuun (juoksevat usein vapaina) ja colliella oli kuonokoppa käytössä. Kuonokoppa tosin saattoi olla myös ihan estämässä ettei koira syö kaikkea löytämäänsä, mutta siitä huolimatta koin paremmaksi jättää Lunan kauemmaksi.

Nainen sanoi että hän on nähnyt meidän treenaavan usein ja tosissaan antoi sen kirjan jos vain suostuin sen ottamaan. Minä olin siinä että mikä ettei, voinhan minä sen ottaa jos hän ei sitä tarvinnut. (Mielessä kävi että kauankohan se on kantanut sitä repussaan, jos hänellä on ollut mielessä sitä minulle tarjota jo aikaisemminkin… tuskin kukaan muuten vaan kantelee kirjoja lenkillä mukana.)

Siinä sitten hetki keskusteltiin treenaamisesta ja kisaamisesta. Hän ei ollut varma häiritsivätkö he siihen jäädessään, mutta minä totesin että häiriötreeni on aina hyvästä. Hänellä collie oli myös ollut kisakoira tokossa, tosin nyt jo eläkkeelle jäänyt.  Hän myös kyseli onko Luna minun ensimmäinen koulutettava koira, johon olin että joo, ensimmäinen ihan oma ja ensimmäinen jolla kisataan. Rouva siinä nyökkäili ja totesi että ainakin hänen silmään meidän treenit näytti ihan hyvältä. Ei me sitten varmaan ihan surkeita olla, kun tämä rouva vielä näki meidän huonomman kierroksen. :D Pitäisi nyt saada vaan katsottua uudet kokeet ja lähteä uudestaan yrittämään.

Hetki vielä keskusteltiin, kunnes he jatkoivat matkaa. Luna oli nätisti odottanut koko ajan meidän tavaroiden luona, vaikka hihnaa ei ollut edes sidottu mihinkään.

Kapulanpitoa

Mentiin siinä vielä palkkioksi käymään koirapuistossa, jossa olikin 8 kuukauden ikäinen chihuahua. Hieman mietin, että mitäköhän tästäkin tulee, kun kaikki neidin tuntemat chihut ovat raivoisia räksyttäjiä. Luna meni heti tekemään tuttavuutta ja tämäkin pikkutyttöchihu aloitti hirveän haukunnan. Siinä meidän neiti vain tuijotti ensin räksyttävää koiraa, sitten yritti saada sitä hieman leikkimään, ja kun se ei onnistunut, kääntyi ja lähti sivummalle syömään keppiä. Tässä näkee taas kuinka erilailla koira käyttäytyy vapaana kuin remmissä, koska hihnassa ollessaan Luna yleensä vastaa chihujen räksytykseen.

Minä sitten siinä tein tuttavuutta tämän chihun kanssa, joka oli käytökseltään kuin Lunan kopio. Se oli arka, joten se haukkui. Jos sitä sattui katsomaan, se peruutti ja haukkui. Minä sitten menin kyykkyyn ja juttelin omistajien kanssa (minä arvaisin että siinä oli sisko ja veli, mutta en nyt mene takuuseen) ja yritin olla katsomatta chihua. Chihulla oli hieman ongelmia, kun se ei tiennyt pitikö sen vahtia Lunaa vai minua, joten se pyöri siinä meidän molempien ympärillä haukkuen.

Luvan kanssa tarjosin chihulle nameja, jonka jälkeen se sitten olikin valmis tekemään paremmin tuttavuutta. Yllättäen kyllä, Luna ei välittänyt pätkääkään, että minä syötin sen nameja vieraalle koiralle. Välillä jos se, että yritän silittää toista koiraa lenkillä, aiheuttaa murinareaktion. Nyt Luna vaan vilkaisi meitä ja jatkoi keppinsä tuhoamista.

Siinä juteltiin sitten omistajien kanssa samalla kun tein tuttavuutta pikkusen kanssa. Jossain vaiheessa Lunakin tuli sitten katsomaan, saisiko hänkin nameja, mutta chihu päätti että namit oli hänen. Luna kun tuli lähelle alkoi pikkunen ärhentelemään kunnolla ja neiti hölmönä työnsi vielä kuonoaan lähemmäs, jolloin chihu yritti napata sitä kuonosta kiinni. Täytyy myöntää että pari sekuntia olin kauhuissani, että vastaakohan Luna samalla mitalla (se kun yleensä on se dominoiva osapuoli) ja olin jo valmiina menemään väliin, mutta pian kauhuntunne vaihtui ylpeyteen, kun tyttö katsoi chihua silmät pyöreenä ja siirtyi kauemmaksi. Tässä vaiheessa minä kehuin Lunaa kunnolla ja tyttö siitä sitten innostuikin, niin että alkoi hieman härnäämään chihua. Ja tällä tarkoitan että se tahalteen tuli lähelle ja just kun chihu ärähti, se pinkaisikin tuhatta sataa ohi, veti kierroksen ja tuli uudestaan. Kun se tarpeeksi monta kertaa tätä teki, sai se lopulta chihun peräänsä juoksemaan. :D  Chihu tosin oli sen verran hienohelma, että se lopetti juoksemisen heti kun lätäkkö tuli eteen.

Luna sai siinä sentään hieman purettua energiaa, minkä jälkeen lähettiin kotiin ja kohti suihkua.

Tähän loppuun vielä Lunan lempihomma, kilpparin etsiminen. Älkää välittäkö kuivuvista vaatteista tai vallitsevasta sekasorrosta.