Tokoa, temppuja, näyttelykehiä

Viimeinen tokon omat ongelmat kurssin tunti oli viime tiistaina. Ennen tuntia oli HSKH:n tokojaoksen kokous ja kouluttaja suositteli että osallistuisin siihen.  Ajatus oli että voisin liittyä johonkin tokotoimikuntaan ja sitä kautta päästä paremmin sisälle HSKH:n toimintaan sekä kerryttää talkootunteja kursseja varten.

Kokous alkoi jo kello 19 (meidän tunti klo 21), joten jouduin ottamaan Lunan mukaan odottelemaan autoon. En olisi kerinnyt mitenkään ajaa edes takaisin neitiä hakemaan. Ulkona oli pari astetta pakkasta, joten jätin Lunalle Hurtan Extreme Warmerin päälle ja annoin vielä jauhelihatäytteisen sorkan syötäväksi. Kokoustilassa valitsin ikkunan viereisen paikan josta näki autolle. Aluksi oli puhetta tämän ja ensivuoden toko- ja rally-tokokisoista (toko-, rally- ja koiratanssi yhdistyivät yhdeksi jaokseksi), jonka jälkeen päästiin toimikuntiin. Toimikuntia oli koulutus-, koe- ja kisatoimikunta, tehis- ja arvokisatoimikunta, leiri-, tarvike- sekä buffatoimikunta.

Koulutus- sekä koe- ja kisatoimikunnat kuulostivat aluksi mielenkiintoisimmilta vaihtoehdoilta. Koulutustoimikunnassa intoa tosin söi se että vaikka töitä ei ollut usein (oikeastaan n. 3 kertaa vuodessa kun on kurssihaut) niin silloin sitä työtä on aika paljon. Koe- ja kisatoimikunnassa puolestaan oli jäseniä jo tarpeeksi. Tehis- ja arvokisatoimikunta ja leiritoimikunta oli itselle vieraampia, arvokisoihin tuskin Lunan kanssa koskaan ylletään ja täten tuskin päästään tehisryhmiinkään. Hieman tuntuu hölmöltä tehdä töitä sellaisen eteen mistä ei sitten itse hyödy mitään (okei, ehkä hieman väärä ajattelutapa mutta silti). Leiritoimikunta oli taas sellainen millä ei ollut töitä kun hetken aikaa vuodesta, mutta heillä oli taas tarpeeksi jäseniä jo. Tarviketoimikunta taas, no minulla ei ollut hajuakaan edes missä tokotarvikkeita säilytetään, joten ehkä ei vielä. Viimeisenä oli sitten tokobuffatoimikunta, joka tarvitsi lisää jäseniä muutaman jäädessä äitiysvapaalle. Minulle selitettiin hieman mitä hommia heille kuului (mm. kaupassakäynti, kahvion valmistelut) eikä se kuulostanut aivan mahdottomalta, joten liityin tähän toimikuntaan.

Kokouksessa meni tasan yhdeksään (tai olisi mennyt pidemmällekin, mutta tässä vaiheessa minä ja kouluttaja lähdimme pois kun tunti alkoi). Olin vahtinut autoa vähän väliä ja kertaakaan en edes nähnyt Lunaa ikkunassa, eli neiti on varmaan maannut penkillä tyytyväisenä luuta syöden. Kävin hakemassa Lunan ja treenitavarat autosta ja käytin neidin vielä pikaisesti pienellä kävelyllä. Meitä ei näin viimeisellä tunnilla sitten ollut kuin kaksi koirakkoa, joten meillä oli hyvin aikaa treenata. Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä kentälle ja voin sanoa että parin tunnin odottelun jälkeen neidin kierrokset oli tapissa tai ehkä jopa vähän sen yli. Aloitimme kiertonoudolla (tai pikemminkin häiriökierrolla kun emme niitä kapuloita vielä noutaneet) ja saakuta kun Lunalla oli vauhti maksimissa. Neiti veti täysiä merkille ja takaisin, jopa kouluttaja naureskeli että ei ole nähnyt Lunan menevän noin kovaa aikaisemmin. Lisäsimme sitten taas haastetta esteillä ja kapuloilla. Yhden kerran Luna kävi nappaamassa kapulan suuhunsa ja yhden kerran oli lähdössä esteelle, mutta sitten taas lamppu syttyi ja houkutukset jätettiin rauhaan. Ainakin osittain, kyllä ne siellä pikkucockerin pääkopassa edelleen kolkutteli, koska neiti ei juossut aivan suoraan vaan liike oli hieman aaltoilevaa.

Toisella kierroksella sitten otettiin vielä ohjattua noutoa. Pari kertaa onnistui ihan hyvin, mutta sitten Luna ei katsonutkaan kun kouluttaja vei kapulat paikoilleen. Neiti kääntyi kyllä oikeaan suuntaan, mutta ei nähnyt kapulaa ensisilmäyksellä jolloin kerkesi jo vasemman puoleinen kapula näköpiiriin ja Luna suuntasi sinne. Kielsin ja lähetin uudelleen oikealle. Luna lähti etsimään, mutta jostain syystä ei vaan nähnyt kapulaa ja lähti lopulta tutkimaan sivulla olevia esteitä joten otettiin liike uudestaan. Jolloin ei taas ollut ongelmaa koska Luna tajusi katsoa eteenpäin. Pitää varmaan yrittää keksiä jokin mahdollisimman näkymätön ja kuulumaton vihje Lunalle, jotta se tajuaisi katsoa eteenpäin siinä vaiheessa kun liikkuri vie kapuloita. Tai itse asiassa minulla on sellainen jo, ruutu ja kiertoliikkeissä sanon Lunalle katso/missä ja siirrän itse katseen kohti kohdetta. Jos saisin neidin opetettua siihen pelkkään pään liikkeeseen, että kun katson neitiä ja siirrän katseeni eteenpäin niin haluan neidinkin katsovan eteenpäin, vaikka vihjesanaa en sanoisikaan. Mutta kouluttaja sanoi myös että minun kannattaa opettaa Lunalle että ne kapulat ovat siellä vaikka niitä ei näkisikään, eli kannattaa lähteä oikeaan suuntaan siitä huolimatta. Eli kun yksin treenaan niin vien kapulat etukäteen paikoilleen, vaikka jopa kasaten niiden eteen hiekkaa/lunta ettei niitä näy ja tekisin hetken aikaa muuta.

Loppuun otimme vielä paikallaoloja. Jätimme koirat makaamaan ja menimme tämän toisen ohjaajan kanssa sermin taakse piiloon. Siellä sitten odotellessa juteltiin, kunnes kouluttaja tuli virnistäen hakemaan meitä sermin takaa. Palattiin näkyville ja koirien eteen oli ilmestynyt esteet ja noutokapulat. Palattiin koirien viereen ja käskytettiin vuorotellen ylös. Otettiin vielä uusikierros ja jätettiin koirat esteiden ja kapuloiden luo ja mentiin taas sermin taakse piiloon. Kun taas tulimme esille, oli esteen raahattu pois ja kouluttaja istui koirien välissä. Palasimme koirien viereen, jolloin kouluttaja alkoi sanoa omia käskyjään. Yhden kerran kun kouluttaja sanoi ”Vapaa” Luna reagoi nousemalla istumaan, mutta sen jälkeen pysyteltiin maassa ihan sama mitä huudeltiin.

Ja se tunti oli siinä, nyt meillä on viikon tauko kunnes alkaa sekä tokon kisakurssi että rallyn alo-avo-kurssi.

Cockerin kanssa ei tarvitse kantaa ostoksia itse kotiin. :D

Perjantaina, kun olin vaihteeksi vapaalla, päätettiin lähteä käymään Koirakeitaalla. Siellä oli perjantaisin yksittäisiä höntsytunteja, jonne sai vaan ilmestyä paikalle. Teemana tunneilla oli arkitottis, temppuilu, yleinen aktivointi ym. Mentiin sitten molempien tyttöjen kanssa, koska Laralle tekee häiriötreenit hyvää. Pikkuneiti kun ottaa häiriötä sekä ympäröivistä koirista ja ihmisistä, mutta se kerää myös kierroksia jos Lunan kanssa tehdään jotain. Ajattelin ettei tunnille tulisi ihan hirveästi porukkaa, kun oli kumminkin kyseessä perjantaiaamupäivä. Mutta kyllä koiria taisi lopulta olla vajaa 15. Häiriötä siis riitti.

Tunti alkoi ihan yksinkertaisesti istumisella ja maahanmenolla, Lunalla tein kaukokäskyjä ja siitä kaikkia vaihtoja. Sitten otettiin perusasentoa, Lunalla taas tietysti vaikeutetusti, eli otin neidin eteen ja siitä vuorotellen suoraan vasemmalle tai takakautta perusasentoon.

Pienen arkitottistelun jälkeen harjoiteltiin tassutemppuja. Tässä sai treenata sellaista temppua mitä halusi, joten lähdettiin opettelemaan meille jotain uutta; vilkuttamista. Lunahan oli aivan innoissaan ja tarjosi vähän kaikkea siinä (tassun antoa, käsitargettia, kerjäämistä), mutta saimme vilkutuksen hyvin alulle. Eli ideahan oli sama kuin tassun annossa, Luna nostaa tassun kädelle kun ojennan käden. Nyt vain nostin käden vähän ”high five” tyyliin (jonka Luna osaa myös) mutta pidin käden sen verran kaukana ettei neiti osunut tassullaan siihen. Klikkeri oli hyvä apuväline, jolla sain klikattua heti kun Luna nosti tassunsa.

Otimme tässä myös jalkojen päällä kävelyä, eli Luna seisoi jalkojeni välissä etutassut minun jalkojen päällä. Olimme tätä treenanneet joskus reilu vuosi sitten neidin kanssa ja yllätyin kuin hyvässä muistissa se edelleen oli. Ongelmana olivat minun liukkaat sukat, joissa Lunan tassut eivät meinanneet pysyä.

Seuraavana oli myös Lunalle hankalampi tehtävä, eli koiran piti olla edessä ja kulkea samaan suuntaan sivuaskelia kuin mihin minä liikuin. Neitihän osaa kulkea sivulla kyllä sivusuuntaan, mutta emme pahemmin ole ottaneet edessä liikkumista. Vasemmalle kulkeminen lähti sujumaan yllättävän hyvin, kun sain klikattua oikeaan suuntaan siirtymisestä. Lunahan meinasi tehdä samaa kuin tasapainotyynyillä ollaan treenattu, eli pyörivää liikettä. Oikealle meneminen olikin sitten ongelma, Luna nosteli jalkojaan minkä kerkesi mutta ei tajunnut siirtyä oikeaan suuntaan, joten otin lopulta auton lopulta hieman kädellä. Otimme vielä saman vierellä liikkuessa, jolloin Lunalla ei ollut ongelmaa kumpaankaan suuntaan mennessä.

Jatkoimme tottispuolta ja viimeisenä oli omalle paikalle meneminen maate. Eli saimme ”targetit” kouluttajalta ja koira piti lähettää siihen makaamaan. Lunalle taas helppo homma (otin tässä vaiheessa neidiltä hihnan kokonaan pois kun Luna teki töitä laput silmillä eikä edes vilkaissut ympärillä olevia koiria), targetti oli tuttujuttu vaikka itse targetti olikin uusi. Käskyllä neiti siirtyi targettipyyhkeen päälle ja toisella käskyllä maahan. Ajatus oli että koira menisi maahan ilman käskyä. Hieman siinä pohdin että haluanko sitä että Luna tekee maahanmenon itsekseen, kun meillä muutenkin on ennakointiongelmaa tokossa, mutta ajattelin että ei kai voi nyt niin pahasti meidän pakkaa sekoittaa.  Varsinkin jos Lunakin tajuaisi että tämä oli nyt tällainen treeni jossa piti mennä maahan itsenäisesti.

Loppuun otettiin vielä merkinkiertoa. Lunan kanssa tosin noutokapuloilla. Ensin pari kierrosta ilman kapuloita, sitten laitoin oikean puolisen kapulan ja seuraavaksi vasemman. Sitten pyysin vuorotellen tekemään pelkän kierron tai noutamaan kierron jälkeen toisen kapuloista. Ja täytyy sanoa että yllättävän hyvin sujui, matkahan oli oikein minimaalinen, merkki oli varmaan 3 metrin päässä ja kapulat siinä puolessa välissä, mutta todella hyvin Luna erotteli milloin tehtiin pelkkä kierto ja milloin käskin ottamaan kapulan mukaan.

©  Nea Lilja

Olemme myös käyneet parissa Show Haun perjantaimätsärissä. Viime vuosi aloitettiin hyvin ja Luna sai pelkkää punaista nauhaa, tämä vuosi alkoi sitten päinvastoin ja olemme ottaneet sinisiä nauhoja kerta toisensa jälkeen. Mutta Luna on sitten kyllä sijoittunut sinisten kehässä, vuoden ensimmäisessä mätsärissä toiseksi ja nyt viime perjantaina ensimmäiseksi. BIS-kehässä ei enää sijoituttu.

Lara puolestaan on ehkä vihdoin alkanut ymmärtämään kehäjuoksun ideaa. Perjantaina Lara vielä yritti napata lahkeesta kiinni systerin juostessa, mutta kun minä käytin sen kehässä odotellessani Lunan kehän alkua, pikkuneiti vetikin yllättäen todella nätisti. Pari kertaa jouduin kieltämään kun huomasin Laran yrittävän hypätä, mutta siihen se jäi ja loppuaika ravattiinkin hienosti. Ainakin minun suunnasta katsottuna. Kyllä siitä vielä kehäkettu tulee.

(lisään kuvia kun ShowHau Center ne julkaisee)