Jälleen kerran pestiin koirat edellisenä iltaja, pakattiin tavarat ja lähdettiin aamulla näyttelyhommiin. Tällä kertaa matkassa olivat vain molemmat Patukat. Jälleen kerran näyttelyn tuomari oli vaihtunut, meillä piti olla Harri Lehkonen, mutta tilalle oli tullut Harry Tast. Systeri oli aikaisemmin todennut, että Tast on ollut tuomari, jolle hän ei ole halunnut Laraa koskaan viedä, mutta nyt kun nämä näyttelyt alkavat olla jo vähissä, niin pakko sitä on käydä kokeilemassa.
Bordercollieita ennen oli joitakin yksittäisiä rotuja. Joten
siinä kerkesi hieman katsomaan arvostelutapaa, toki kun ei seurannut kirjallisia
arvosteluja, niin aivan tarkkaa tietoa ei toki saanut. Ennakkotietona oli, että
tuomari on tarkka liikkeistä sekä hampaista.
Ensin ajattelin, että tuomari antaa omalla tavallaan aika
paljon anteeksi, kun kehässä oli junnunarttu-maremmo, joka oli pelkkää luuta ja
nahkaa, pelkäsi tuomaria eikä oikeastaan liikkunutkaan, koska se pelkäsi niin
paljon ja tuomari antoi tälle H:n.
Sitten lopulta alkoi bordercolliet. Uroksia seuratessa tuli
heti muutama huomio ilmi. Tuomari tykkää selvästi raskasrakenteisemmista
koirista, kaikki koirat, jotka saivat kommentin kevyestä rakenteesta/luustosta
saivat arvosanan T-H. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että ei me kovin hyvillä
tuloksilla täältä lähdetä. Liike oli toinen tärkeä ja häntä ei saanut nousta. Häntähän
ei ole ongelma oikeastaan kummallekaan pennuista, mutta liike toki voi olla,
jos G lähtee rynnimään.
Ensimmäinen junnu otti tietysti ERIn, ja sen jälkeen sitten
tulokset tippuivatkin. Toisena ollut otti T:n ja tämä esittäjä oli siitä ihan
äimänkäkenä, kun koira on normaalisti saanut enemmän ERIä kuin EH:ta. Mutta
tässä vaiheessa varmistui, että nyt ei kyllä kisata mistään tuloksista. Kismet
meni kehään kolmantena.
” 11 kk. Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta rintakehä
vielä keskeneräinen ja kokonaisuus ilmava ja kauttaaltaan kapea. Kaunisilmeinen
narttumainen pää. 1 P2 puuttuu. Avoimet kulmat. Hyvä laatuinen turkki. Löytää
kehässä oikean paimenkoiran liikemallin.”
JUN-H
Sitten menin Geishan kanssa. Neiti pysyi ihan hyvin
paikoillaan ja liike minusta sujui hyvin.
” 11 kk. Keskikokoa pienempi, kevytrakenteinen juniori.
Runko vielä kauttaaltaan kapea. Kuonon tyvi kevyt. 1 P2 puuttuu. Edessä avoimet
takana hyvät kulmat. Hyvälaatuinen yksinkertainen turkki. Juoksee kiireisesti,
mutta askel kuitenkin ehtii venyä.”
JUN-H
Ja kaikki loput junnu- sekä nuoret nartut jatkoivat tätä
tasaista H linjaa. :’D
Mutta oli ensimmäinen tuomari, joka huomasi
hammaspuutoksen/set. Tai no Geishalla huomasi puuttuvista vain tuon yhden. Kun
katseli tuomarin aikaisempia arvosteluja, ei hän kyllä hammaspuutoksista ole
pahemmin rokottanut, eli eiköhän tämä H mennyt nyt pääasiassa keveyden piikkiin
kuten monella muullakin.
Mutta tätä tämä näyttelymaailma on, ellet satu omistamaan
aivan huippuyksilöä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas molemmista
ja neljäs ei kummastakaan.
Tällä tuomarilla
tuntui olevan myös tapa, että jos jokin oli ok, niin siitä ei yleensä ollut
mainintaa. Ja naureskeltiin (hammaspuutosten lisäksi) sitä, että Geisha sai
kommentin pohjavillan puuttumisesta, mutta Kismetin karvattomuutta ei sitten ”huomattu”.
Huomasin myös, että tuomari totesi heti G:n
nähtyään että ”kevytrakenteinen ja runko kapea”, eikä siis koskemalla tutkinut.
Mietin, että kuinka paljon pohjavillan olemassaolo olisi tähän vaikuttanut,
koska ulospäin se rakennehan vahvistuu, kun turkki on paljon paksumpi. Toki,
olisi ne kommentit tulleet siinä vaiheessa, kun hiplailu alkoi, mutta näin
pohdintana.
Seuraava yritys on Kismetillä Hyvinkäällä ja Geishalla
Riihimäellä. Sen jälkeen melkein mennääkin vasta joulukuussa messariin.
Toivottavasti pennut olisivat kasvattaneet pohjavillansa takaisin siihen
mennessä (eivätkä varsinkaan pudottaneet pääliturkkiaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)