torstai 10. tammikuuta 2019

Loppiaisvaunuilua sekä lintukoiratreeniä

Vuosi on vaihtunut ja aika hyvin olemme palanneet arkeen. Loppiaisviikonloppuna kävimme pitkästä aikaa vaunuilemassa, mikä oli oikeasti aika mukavaa, kun siellä en porukkaa pahemmin ollut. Koirien kanssa sai kulkea vapaammin, kun tavalliset kaikesta pahastuvat eivät olleet paikalla. Olimme ottaneet myös Lolan mukaan, jolla edelleen riitti vauhtia ulkoillessa. Tosin, kun vaunuun päästiin niin se oli myös ainoa koirista joka veti sikeitä koko ajan.  

Lenkit sujuivat pääasiassa vapaana juosten, kun ei tarvinnut pelätä vastaantulevia autoja. Tietenkin mutkien kohdalla tuli kutsuttua koirat lähemmäs aivan varuilta 

Lola oli ihan dööd

Lauantaina pääsimme myös hieman treenaamaan, kun yksi paikallaolijoista oli perhetuttu saksanseisoja Tazzin kanssa. Heillä oli mukana dummyheitin sekä sulatettu fasaani, joten Lunahan pääsi treenaamaan molemmilla. 

Dummyheitin oli meille aivan uusi tuttavuus ja ensin oleskeltiin koirien kanssa hieman taaempana, kun Tazzi harjoitteli. Heittimestä nimittäin kuului kunnon pamaus dummyn lähtiessä lentoon. Ei koirat olleet moksiskaan pamauksesta, kuten arveltiinkin. Kun päästiin Lunan kanssa treenaamaan, laukaistiin heitin varmaan 5 metrin päästä, jolloin sekä minä että Luna hätkähdettiin. Dummy lensi noin 40 metrin päähän tien toiselle puolelle ojaan (yritys oli tielle). Lähetin neidin noutoon, mutta näin ensimmäisellä kerralla Luna ei ihan hiffannut mitä piti etsiä. Neiti kyllä etsi ja etsi, mutta piti tietä rajana eikä lähtenyt ylittämään sitä. Jouduin siis menemään näyttämään lähempää, jotta tie uskallettiin ylittää. 

Toisella yrityksellä dummy lensi tielle kuten tarkoitus, mutta nyt Luna lähtikin noutoon ennen minun käskyä. No, totesin että kerran se nyt siitä innostui niin menköön. Meillä kun yleensä ei ole ongelmaa odottamisessa. 

Otimme seuraavaksi fasaanin kanssa lyhyen treenin. Olin varautunut siihen, että saan taas tehdä töitä jotta Luna suostuu ottaa linnun suuhunsa. Näin meillä on alkanut jokainen lintutreeni tähän mennessä, koska lötkö lintu on neidistä ällöJa mitä enemmän lintu painaa, sitä vaikeampaa tietenkin. Plus, meillä on ollut hieman turhan harvassa nämä lintu treenit, ehkä puolenvuoden välein Luna näkee aitoja kuolleita lintuja.  



Neiti oli kyllä kiinnostunut fasaanista, kun se oli pöydällä pussissa. Hieman jo yllätyin kun laskin pussin maahan ja Luna oli lähdössä kuljettamaan pussia muualle. Kun mielenkiintoa selvästi oli, päätin kokeilla suoraan linnun noutoa. Vein linnun vajaan kymmenen metrin päähän ja lähetin Lunan noutoon.   
Tulos oli tämä: 



Neiti nappasi linnun kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan ja päätti jatkaa matkaa. Totesi varmaan, että nythän hän gourmet-aterian sai. Nimittäin otin myös treenin, jossa viskasin linnun pusikon juureen ja lähetin Lunan noutoon. Neiti nosti linnun taas hienosti, mutta sitten päätti yrittääkin höyhentää sen minulle tuomisen sijaan. Hieman jouduin ärähtämään, jotta lintu suostuttiin tuomaan minulle.  Mutta olin oikeasti todella yllättynyt että jonkin lamppu on selvästi syttynyt Lunan päässä lintujen suhteen. 
Lara puolestaan ei voinut ymmärtää kuollutta fasaania, vaan tuijotti sitä aina kun mahdollista. Paras oli kun heitin linnun puskaan, Lara jäi tuijottamaan parin metrin päähän eikä liikkunut mihinkään vaikka yritettiin pikkuneitiä kutsua pois. 

Sunnuntaina sitten kävimme vielä lenkillä yhdessä Tazzin kanssa. Menosuuntaan tytöt juoksivat vapaana pojan kulkiessa hihnassa, takaisin päin sitten pääsi Tazzi vapaaksi ja Luna ja Lola joutuivat hihnoihin (Luna ihan etteivät vahingossa törmää Tazzin kanssa joka ei vielä täysin osannut äksyä neitiä varoa ja Lola ettei vanhus juoksisi koko matkaa vaunulle.)  

Leikkisitkö minun kanssa?

Sunnuntai-iltana oli vielä Lunan trimmaus parin viikon päästä olevia näyttelyitä varten. Molemmat tytöt on siis ilmoitettu Turku KV:hen, en Lunalle tietenkään mitään voittoja sieltä odota, mutta kunhan käydään kehässä kiertämässä. Olin trimmauksessa varautunut siihen että tassujen kanssa taas tapellaan, meillä nykyään on hankaluuksia ehkä kolme kertaa neljästä sellaisia että tekisi mieli jättää homma sikseen. Neiti siis ei pysy paikoillaan ja vetelee tassuja irti niin että pelkään sohaisevani saksilla meistä jompaakumpaa.  

Nyt aloitin suihkuttamalla PetRemedyä trimmauspöydän täyteen ja trimmatessakin suihkuttelin sitä Lunaan muutamankin kerran. Jätin tassut viimeiseksi ja kipatessani neidin kyljelleen oli jo pientä rimpuilua havaittavissa. Yllättäen Luna kumminkin rauhoittui ja sain leikattua kaikki tassukarvat ongelmitta. En muista milloin tämä olisi ollut noin helppoa, normaalisti meidän “helpot” tassutrimmauksetkin alkaa vähintään 10 minuutin painilla, että pysyykö Luna kyljellään vai ei. Tai sitten Luna työntää kuonoaan ja korviaan siihen väliin, jolloin leikkaaminen vaikeutuu. Mutta tällä kertaa ei mitään. Päätin myös samaan syssyyn leikata kynnet, jolloin viimeistään olin varma että rimpuilu alkaa. Voitta vain kuvitella, kun leikkasin ensimmäisen kynnen – ei tapahtunut mitään - leikkasin toisen kynnen – ei edelleenkään mitään - leikkasin kolmannen, neljännen... Piti jossain vaiheessa jo tarkistaa että onhan Luna hengissä siinä maatessaan.  Sain taas kunnolla napattua palat pois kynsistä, kun rimpuilun takia en ole uskaltanut ottaa kuin pienet palat normaalisti.  

Mutta jännä miten jostakusta niinkin pieni asia kuin tassujen trimmaus ja kynsien leikkaus voi saada onnistuessaan hyvälle tuulelle.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)