sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Jäljestystä

Viime viikon sunnuntaina alkoi Lunan jäljestyskurssi. Kurssi alkoi ohjaajan opastuksella, mistä siirryttiin Koirakeitaan pihalta hieman sivummalle (vieressä on jonkin metsikkö sekä hiekanhakualue). Kokonaisuudessaan meitä oli 5 koirakkoa; Lunan lisäksi siis bokseri, springerspanieli, englanninsetteri sekä lyhytkarvainen collie.

Kurssi aloitettiin ihmisjäljellä. Ohjaajan mukaan ensin potkittiin maastoon neliö, mihin ripotelltiinmakupaloja. Idea on siis että koira oppisi erottamaan rikkoutuneen maan hajun. Luna päästi ensimmäisenä esittelemään kykyjään ja hienostihan tuon nenä toimi ja se löysi kaikki herkut neliöstä. Ihan kumminkaan tyttö ei toiminut ohjaajan toiveen mukaan, kun tarkoitus oli että koira poistuisi neliöstä ja palaisi takaisin tajuttuaan ettei sen ulkopuolella olekkaan namuja. Luna kun söi kaikki namit ennen kuin lähti hieman neliöstä harhailemaan. :D

Pian siirryttiin neliöstä suoran jäljen tekemiseen. Siinä potkitaan maahan taas alkuneliö, mihin laitetaan namuja, siitä sitten jatketaan että pikkasen potkitaan maata auki jokaisella askeleella ja namut laitetaan sekä kantapään kohdalle että varpaiden kohdalle. Loppuun taas potkitaan isompi alue ja palkaksi enemmän namuja. Hiljalleen namujen määrää kuuluu vähentää eikä maata tarvitse erikseen rikkoa.

En tiedä vaikuttiko meillä se että muutaman kerran olen verijäljen tehnyt Lunan kanssa, mutta tyttö ei meinannut ymmärtävän että siinä kesken jäljen on makupaloja, vaan tuo oli menossa jäljen loppuun heti. Muutamat makupalat se nappasi jäljeltä mukaan mutta nekin taisi vain vahingossa osua nenään. Myöhemmin kun itsekseni jäljentekoa kokeilin, oli tilanne sama: makuapalat jäivät maahan kun tuo meni suoraan loppuun. Metsässä taas testasin sitten niin että laitoin vain jäljen alkuun ja loppuun namuja, mutta askelilla rikoin maata, Hyvin tuo seurasi jäljen alusta loppuun vaikka namuja ei ollut ja tein vielä pari mutkaakin matkaan.

Verijäljellä taas kun ei palkkiota saa ennen kuin vasta lopussa, joten luulen ettei tyttö oli vain tottunut siihen että niitä namuja on kesken jäljen. Sama kun olen Lunan opettanut etsimään meidän kilpikonnan, niin ei se herkkuja saa ennen kuin konna oikeasti löytyy.

Lauantaina käytiin julhimassa tädin tradenomiksi valmistumista ja todettiin että Luna ei osaa arvostaa kukkapenkkejä.

Tänään jäljestystunnilla treenasimme tonnikala- ja verijälkeä. Täytyy sanoa että tilanne on ihan eri kun jäljen tekee itse, sitä tietää meneekö koira lähelläkään jälkeä, nyt kun ohjaaja meni tekemään pusikkoon jäljen piti minun vain luottaa että Luna seuraa oikeasti jälkeä eikä mene jonkun ihan oman hajun perässä.

Tonnikalajälkeä kerettiin tekemään kaksi, ensin lyhyempi jonka Luna suoritti kepoisesti (ja yllättäen löysi jopa reitille jätetyt makupalat) ja seuraavaksi pidempi. Pidemmässä itse kuljin silmät pyöreenä koiran perässä, joka päättäiväisesti ohjasi minut ensin suoraan ja sitten pusikon läpi lopulta tyssähtäen loppupaikalle missä odotti herkkukasa. Ohjaaja ei ainakaan maininnut että olisimme menneet täysin ohi jäljen joten eiköhän Luna sitten seurannut tonnikalatuoksua.

Hieman kuvaa jäljestysalueelta.
Verijälki oli taas lyhyempi, mutta siinäkin onnistuin olemaan täysin pihalla minne mennä. Itse jälkeä tehdessäni olen käyttänyt verta sen verran enemmän että pystyn silmin sieltä täältä näkemään missä jälki menee ja ohjaajan tekemää en erottanut maasta mitenkään eli taas mentiin Lunan perässä. Tai niinhän jäljestäessä kuuluukin mennä, koira seuraa jäljeä ja omistaja koiraa. Kesken jälken Luna siirtyi metrin verran sivulle ja olin itse jo varma et nyt se menee jonkun väärän hajun perässä kunnes kouluttaja vaan totesi et seuraa koiraa, kyllä se tietää. No, näin tehtiin ja kyllä se loppuun herkkukasan luokse löysi.
Pitää joskus laittaa tarkempaa tekstiä verijäljestä kun teen sen itse.

Seuraavalla viikolla olisi sitten tarkoitus tehdä ihmishakua. Saa nähdä miten siinä käy kun etsittävä on vieras ihminen ja Lunakun ei niin välitä vieraista. :D

Jäljestyksen jälkeen oli pesu- ja takkujenselvittely hetki jonka jälkeen uni maittaa.
Offtopicina tuli nyt haettua Lunan voittamalla Golden Eagle lahjakortilla 2kg ruokasäkki. Järvenpään Petpostissa oli hakuhetkellä vain penturuokaa pieni pussi, joten he tilasivat minulle pienen säkin kanaa. Omasta mielestä nämä nappulat ovat mukavan pieniä (verrattuna siis RC Medium sensibleen mitä meillä syödään) ja ainakin tällä hetkellä maistuvat Lunalle hyvin. Annan näitä siis pääasiassa makupalana tai laitan aktiviteettileluihin ym. Tosin Lunalle tuntuu maistuvan kaikki mikä ei näytä tai haise omalta nappulalta (Lolan nappulat käy siis normaalisti tyhjentämässä kun tädillä olemme).
Sisältökään ei vaikuta huonolta: ei vehnää, soijaa tai maissia, proteiinilähteinä kana, possu, lohi ja kananmuna, hiilihydraattina kokojyvä riisi (ruskea ja valkoinen) ja kaura.

Luna nyt onneksi ei ole millekkään allerginen (ei ainakaan olla minkään huomattu mitään oireita aiheuttavan), tietysti jos hirveästi syö jotain herkkuja ja ihmisten ruokaa isoja määriä menee tytöllä vatsa löysälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)