Loma part 2

Meillä alkoi kesäloman kakkososuus tässä elokuun alusta. Isoja suunnitelmia ei enää ole, käymme Kotkassa näyttelyssä ensi lauantaina, mutta siinä oikeastaan se. Osa ajasta vietetään kotona kun treenit on ja osa sitten ollaan vaunulla. 

Meillä piti alkuun olla vahvasti rally-treenipainotteinen loma, koska olimme ilmoittautuneet mukaan seuran rallyn SM-joukkueeseen. En alkuun ollut edes ajatellut ilmoittautuvani, varsinkaan näin kun kisataan mestarissa, koska tämän meidän lyhyen (1,5 vuoden) rally-uran aikana olin useammasta suunnasta kuullut, että SM-kisoihin pitää olla valio ja yli 95 pisteen keskiarvo tuloksissa. Mutta kouluttajat totesivat, että ne eivät olleet ilmoittautumiseen vaadittavia tuloksia ja seuralla oli ongelma että koko joukkuetta ei meinattu saada kasaan.  Ja kun kisat oli Kuopiossa, kouluttaja totesi että voi hyvin olla ettei porukka jaksa lähteä niin pitkälle ja mestariluokan raja putoaa. Joten laitoin sitten ilmon menemään. Alkuun näytti siltä, että joukkue jäisi todella pieneksi, me Lunan kanssa ainoat ylemmän luokan kisaajat ja sitten kaksi alemman luokan kisaajaa. 

Kun ilmoittautumisen deadline alkoi lähestyä, aloin epäillä, että näinköhän meidän pisteet tulee kumminkaan riittämään (tai sanotaanko olin 95% varma että pisteet eivät riitä) jolloin tajusin että jos me ei päästä kisaamaan ei pääse koko joukkuekaan. Onneksi viimeisillä päivillä mukaan ilmoittautui vielä yksi alemmanluokan ja yksi voittajaluokan koirakko, joten kun mestarin karsintaraja ilmoitettiin ja Lunan kanssa karsiuduttiin, pääsi loppu joukkue kisaan mukaan. 

Eli siihen meni meidän rally-painotteinen loma. Mutta nyt voidaan pitää loma lomana, ei tarvitse stressata, että meidän olisi pakko treenata. 

Luna ottaa loman rennosti - viemällä tietysti sohvan parhaan paikan

Vaunulla meillä oli loman alussa jokavuotinen “lystilauantai”, eli pääasiassa lapsille ja lapsenmielisille tehty toimintapäivä, jossa oli pientä kisailua, poniajelua, ongintaa, arvontaa ja syömistä. Yleensä olen itse ollut paikalla kuvaamassa, mutta tällä kertaa tuli sitten osallistuttua kisoihin. Koirat olivat mukana, tosin pääasiassa oleskeltiin tanssilavan reunalla, jossa meidän äidillä oli hyppynarupiste vahdittavana. Siinä oli penkkien alla sopivasti varjoa neideille.  

Pääsi koirat kyllä mukaan poniajelulle, jossa taas näki koirien luonne- tai kokemuseron. Luna hieman haisteli istuessaan edessä kärryjä vetävää shettistä, mutta totesi sitten että tämä nyt on tällainen kyyti. Lara puolestaan ei näyttänyt ymmärtävän miksi hänen on istuttava ponin vetämässä kärryssä. Varsinkin kun kärryt lähtivät vauhdilla liikkeelle ja alkumatkan Lara kulki selkä menosuuntaan päin. Puolessa välissä kierrosta Lara sitten käännähti ympäri, minkä takia fleksi kolahti kärryjen lattialle mitä pikkuneiti sitten väisti. Ainut että Lara väisti sitä Lunan suuntaan, joka sitten pörähti bortsulle joka kehtasi häntä töniä. Tässä vaiheessa Lara olikin sitten jo vahvasti sitä mieltä että hänen matkansa loppui tähän, mutta onneksi sain neidin vielä rauhoitettua viimeisen 20 metrin ajaksi. 

Mutta pohdin taas mielessäni jälkeenpäin että onko Luna vaan sopeutuvampi luonteeltaan uusiin tilanteisiin vai onko sen kanssa tehty niin paljon kaikkea hölmöä, että se ei vaan enää osaa ihmetellä asioita. Kaikki käy kunhan vain yhdessä tehdään. Lara puolestaan joko on paljon epäilevämpi luonteeltaan tai sitten se ei vaan ole tottunut tekemään. Mutta kun tässä pohdin Laran pentuaikaa, niin kyllä se oli minusta epäileväisempi jo silloin asioiden suhteen. 

Se mistä Lara saa pointsit, on suhtautuminen päälle käyviin koiriin. Nyt on ollut joko todella huonoa tuuria tai jotain, mutta meillä on kolmesti (kaksi kertaa tosin sama koira) tullut omien päälle vaunulla. Ensimmäinen kerta oli kun olimme lähdössä lenkille. Yläkentältä (meidän asuntovaunu on siis alakentällä) oli sekarotuinen Mesi wc-rakennuksen luona kun sen rollaattorilla kulkeva omistaja oli vessassa. Tämä ei sinällään ollut mitään uutta, olemme usein menneet siitä ohi (ja koirilla oli väliä kumminkin sen kymmenisen metriä) ongelmitta. Mutta sillä kerralla Mesi reagoi johonkin ja tuli päälle. 

Mesihän on jo iäkkäämpi narttu, se on tuotu Virosta varmaan 9-10 vuotta sitten, eikä se silloinkaan ollut ihan pieni pentu. Painoa arviolta sellainen 15kg. Luna ja Mesi eivät ole koskaan tulleet toimeen, molemmat ovat dominoivia luonteeltaan, mutta ne voi esimerkiksi lenkillä yleensä ohittaa toisensa ihan ongelmitta. Lara ja Mesi puolestaan ei ole koskaan kunnolla edes tutustuneet, kun Mesin kanssa se on samalla tavalla kuin Lunan, koskaan ei tiedä millä mielellä toinen on, että käykö se heti päälle vai onko se tällä kertaa hyvällä päällä. 

Mutta siis, Mesi tosissaan tuli sieltä wc-rakennukselta tielle. Mesi oli fleksillä (hihna pitkänä) kiinnitetty rollaattoriin, mutta vanha rouva veti koko pirun rollaattorin mukanaan. Mesi ei vilkaissutkaan Lunaa (vaikka minä siinä vaistomaisesti nappasin Lunan vielä syliin koska tiesin että jos se tulisi lähelle niin olisi oikeasti sota pystyssä), vaan lähti Laran perään. Pikkuneiti ei oikein alkuun tajunnut koko tilannetta ja Mesi pääsi nappaamaan Laraa takamuksesta. Onni onnettomuudessa Lara omaa kunnon pehkon tuota turkkia, joten hampaat eivät ylttäneet ihoon asti. 

Äiti sitten sai Mesin lopulta kiinni (jonka omistaja oli tässä ajassa tullut pois vessasta, mutta ei tietenkään pystynyt liikkumaan kunnolla kun rollaattori oli mennyt koiran mukana.) 

Kun Mesi oli saatu kiinni, totesi Lara tilanteen olevan ohi ja oli vain menossa jatkamaan lenkkiä. 

Mutta sitten lystilauantaina Mesi teki saman toistamiseen. Ainut että paikka oli eri, olimme lähdössä leikkikentältä koiria pissattamaan, kun totesin Mesin omistajineen olevan parinkymmenen metrin päässä nurmella varmaan menossa takaisin vaunualueelle. Äiti meni edellä Lunan kanssa ja sanoin sille että ottaa neidin kunnolla lähelle kun Mesi on näkyvillä. Taas kerran, Laran nähdessään Mesi vetäisi rollaattorin omistajaltaan (en tiedä mitä se omistaja teki, ei ainakaan pitänyt koirasta tai rollaattorista kunnolla kiinni) ja lähti Laran luokse. Matkaa oli onneksi nyt sen verran enemmän ja rolla taas hidasti Mesin tuloa että kerkesin kaivaa taskusta Pet Correctorin painesuihkeen ja vetämään Laran selkäni taakse. Suihkautin sitten kunnon suhauksen, jolloin Mesi pysähtyi siirtyi selvästi ihmetellen sivummalle. Se ei kumminkaan kestänyt kauaa, vaan vanha rouva yritti uudestaan, jolloin suihkautin uudelleen. Pidin Laran koko ajan selkäni takana, josta pikkuneiti taisi muutaman kerran irvistellä lähestyvälle koiralle. Lopulta sain tallattua Mesin fleksinarun päälle ja napattua sen käsiini. Tässä vaiheessa Mesikin taisi tajuta että ei voi enää mitään, vaan heilutteli minulle iloisena häntäänsä. Vanha rouvahan on näykkinyt myös (ohikulkevia) ihmisiä ja tietysti tappelutilanne on sellainen missä se olisi saattanut purra, mutta onneksi olin Mesille tuttu ihminen, kun silloin 10 vuotta takaperin vietin monia päiviä sen luona tottuen sitä ihmisiin (oli arka silloin aikoinaan). 

Annoin hihnan Mesin omistajalle ja olin jatkamassa matkaa, kun totesin että rollattori oli siinä tuoksinnassa lentänyt tietenkin ojaan. No, istutin Laran paikoilleen ja kävin nostamassa rollattorin ylös, tässä vaiheessa tuli jo pari muuta auttamaan, joten nappasin pikkuneidin hihnan ja lähdettiin lenkille. 

En tiedä mikä Larassa sitten on, että Mesillä napsahtaa päässä. Larahan ei provosoi, pikemminkin se on yrittänyt kävellä ohi vilkaisemattakaan Mesiä. Näkeekö Mesi sen jotenkin helpompana kohteena verrattuna Lunaan, joka oikeasti vastaisi tappeluun? Lara pyrkii aina väistämään kun vain voi. 

Kolmas oli näiden kahden kerran välissä, kun tulimme lenkiltä oli leikkikentällä joku vieras perhe staffin kanssa. Staffi näki kyllä meidän ihmiset leikkikentän ja tien välissä olevien puskien yli, mutta siinä vaiheessa kun se näki Laran tulevan puskan takaa (matkaa oli varmaan taas se parikytä metriä), lähti se kuin ohjus Laraa kohti. Onni onnettomuudessa Lara oli vapaana ja oli paljon ketterämpi kuin staffi, joten pikkuneiti väisteli staffin syöksähdyksiä helposti. Staffin omistaja kyllä tuli juosten ja huutaen koiransa perässä onneksi ja sai sen kiinni ennen kuin mitään kerkesi sen isommin tapahtumaan. 

Taas kun “tilanne oli ohi” eli vieras koira oli saatu kiinni, jatkoi Lara lenkkiään kuin ei mitään olisi tapahtunut. 

Kilpikonnavahti

Mitäköhän se nyt syö?

Lunallahan nämä tilanteet jää mieleen helposti ja yleensä parin kerran jälkeen se menettää luottonsa siihen tiettyyn koiraan/ihmiseen ja aloittaa rähjäämisen jo haistaessaan ne. Eli se ennakoi että sieltä se taas kumminkin tulee päälle, kuten on käynyt meidän naapurin mittelin/kleinin kanssa. Lunalle riittää nykyään jo että kyseisen asunnon ihminen kävelee ohi ilman koiraa, niin murina alkaa ja kierrokset ovat niin korkealla, etten ole enää saanut niitä alas ja koiraa kuuntelemaan. Onneksi, se ei Lunallekaan jää päälle koko ajaksi, vaan yleensä siinä vaiheessa kun ihminen tai tämä naapurin koira on mennyt ohi, neitikin rauhoittuu. 

Mutta ärsyttävää kun Luna ei muutenkaan välitä vieraista koirista, niin nämä tilanteet eivät helpota sitä sietämistä ollenkaan. Ja voi hyvin olla että jossain vaiheessa Larallakin tulee mitta täyteen päälle tulevista koirista, vaikka vielä tällä hetkellä näyttää onneksi siltä että tilanteen ollessa ohi se on jo pyyhkiytynyt pikkuneidin muistista.

Ostin tytöille ihan oman koirankopin Zooplussasta. Olisin halunnut puisen, mutta joko ne oli liian pieniä Laralle tai sitten mentiin liian isoon joka ei enää mahtunut suunnitellulle alueelle. Tämä muovinen oli ainoa sopiva, kiitos aukeavan sivuoven..