Tykkäyskisan päätös

Jotenkin tuntuu että on ollut hirveän kiire viikko. Ettei ole kerennyt miettiä pahemmin mitä blogiin kirjottaisi.  Sekin tietysti voi vaikuttaa että maanantaista asti minulla on pää ollut räkää täynnä, mutta koska kuume ei ole noussut olen tukkoisuudesta ja kurkkukivusta välittämättä ollut töissä.

Alotetaampa nyt vaikka ShowHau Centerin kisasta. Kerroin edellisessä postauksessa kuinka sekä Lolan että Lunan kuvat olivat ko. paikan tykkäyskisassa, jossa palkintona oli vapaavalintainen Hurtta-tuote. Kisa käytiin aikalailla kahden koiran välillä: Lunan ja rhodesiankoiran (luulisin?) välillä. Jaoin Lunan kuvan omalla facebook-seinälläni, sekä cockerspanielit-ryhmässä ja aika nopeasti neiti saikin reilu sata tykkäystä kasaan. Olimme johdossa reilun puoli viikkoa, kunnes kilpailija meni ohi. Olin aikalailla saanut kavereista ja cockeriryhmästä ne tykkäykset mitkä voi saada ja siinä pohdin viitsinkö minnekään muualle kuvaa jakaa. Muutaman päivän ajan kilpailija johti vajaalla kymmenellä äänellä. Tässä vaiheessa huomasin että hän oli jakanut kuvaa 10 kertaa eri paikkoihin, joten uskalsin sitten itsekin laittaa kuvan vielä pariin eri ryhmään. Lopputuloksena Luna voitti 8 äänen johdolla. Huvittavasti kyllä, Lunalla ja kilpailijalla oli 150-160 ääntä, ja muilla koirilla pääasiassa vajaa 30. :D

Keskiviikkona käytiin sitten hakemassa meidän palkinto. Olin alun perin ajatellut ottaa Lunalle Hurtan Micro huomioliivin, mutta sitäpä heillä ei sitten ollutkaan valikoimissa. Haalareita neiti ei oikein tarvinnut, pantoja ja hihnojakin meillä oli riittämiin (tai ehkä jopa liiaksi). Päädyin sitten ottamaan Hurtan Lifeguard uutuussarjan Dazzlen valjaat. Näitä olin jo aikaisemmin pohtinut, mutta Mustissa ja Mirrissä ei löytynyt kuin keltaisena, joten ostin kevyemmät Rukka Comfort-valjaat, ajatellen etteivät ne takuttaisi tuota turkkia niin paljoa. Väärässähän minä olin, takkuja tuli kuten muillakin valjailla.

Ostimme ShowHau Centeristä mukaan myös Lolan kuvasta tehdyn taulun. Suunnitelmana on antaa tämä tädille joko synttäri- tai joululahjaksi. Taulu kerkesi seisomaan keittiön pöydällä vajaan päivän, kun sekä minulle että äidille tuli sama ajatus: kehykset on pakko laittaa vaihtoon. Taulussa oli mustat puiset kehykset, mikä sai kuvan näyttämään ihan in memoriam -muistokuvalta. Systeri kävi sitten kaupasta ostamassa uudet ja nyt ei kuvaa katsoessa ensimmäinen ajatus ole edesmenneen koiran kuva.

AGILITY

Agilitytunnilla tehtiin taas ratatreeniä. Rata itsessään ei ollut kovin vaikea, esteinä oli vain putkia ja perus hyppyesteitä (ja yksi muuri). Itse tiesin heti alussa että viitosputki on meille se ongelma. Sitä ei tuossa kuvassa näy, mutta putki meni A-esteen ali, ja koska Luna ei kunnolla irtoa joudun ohjaamaan neidin todella lähelle putken suuta jotta se sinne menee. Eli tässä tapauksessa kun oli neidin saanut putkeen, piti minun vielä keretä kiertämään A-este ja päästä seuraavan hyppyesteen puoleen väliin ennen kuin tyttö tuli putkesta ulos. Kyllä minä siinä onnistuin, mutta myönnettävä on että kiire tuli.

Otimme vuoron päätteeksi hieman vielä yksittäisiä putkia, kun totesin meillä olevan sen irtaantumisen kanssa ongelmia. No, kun yritimme tehdä yksittäistä putkea, ei Luna enää ymmärtänyt ollenkaan mitä piti tehdä. Yritin lähettää sitä putkeen käskyllä ja käsimerkillä, niin neiti pysähtyi heti kun minä pysähdyin. Oikein houkuttelemalla sain sen menemään putken läpi ilman että minä juoksin vieressä. Kouluttaja tässä totesikin että kotitreeninä pitäisi tehdä putkea pelkästään ja mieluiten vaikka niin että Luna alkaa itse menemään putkea (ilman käskyä) palkkion toivossa.

Meillä onneksi kotona on joku pieni putki, pitää varmaan se aukaista tuohon eteiseen ja alkaa uudestaan opetella. Agilityä on muuten hieman hankala treenata omin päin, ilman että vuokraa hallia. Varsinkin kun asuu kerrostalossa. Jos olisi iso (aidattu) piha niin sinne nyt voisi niitä esteitä pystyttääkin ja treenata paljon paremmin kuin kerrostalohuoneiston eteisessä. Tietysti esteet voisi viedä ulos, mutta sitten pitäisi olla alue missä ei muita koiria olisi häiritsemässä.

Lunalla meni siis treenit hyvin ja se mistä olen vielä ylpeämpi, tällä kertaa se ei kiljunut kertaakaan systerin ja Lolan perään, kun nämä menivät radalle. Neiti istua tökötti minun edessä ja piti kontaktia melkein koko ajan. Tästä tietenkin palkkasin aina lyhyen väliajoin. Aikaisemmilla kerroilla olen istuttanut tytön jalkoihin, mutta heti kun neiti sai palkan vetäs se itsensä hihnan päähän ja vinkui Lolan perään.

Tilaamani joulukortitkin saapuivat