maanantai 28. joulukuuta 2015

Vaunuilua

 Joulun jälkeen nappasimme Lolan tädiltä mukaan, koska lähdimme joulupäivänä kohti Inkoota ja asuntovaunua. Lunakin päätti näin joulun kunniaksi lopulta aloittaa juoksunsa. Tarkalleen ottaen emme nyt ole varmoja milloin tuon neidin juoksut oikein alkoivat, itse satuin nyt vaan huomaamaan kun Luna pesi itseään että verta on tullut. Sehän on pessyt itseään normaalia enemmän silloin tällöin jo jonkun aikaa (viikon ehkä puolitoista?), mutta kun olen sitä seuraillut, niin ei siitä kyllä mitään vuotanut ole. Eikä missään ole näkynyt veritippojakaan (yleensä tästä on huomattu että juoksu on päällä). Ellei se sitten ole ollut niin vähäistä että neiti on onnistunut pitämään itsensä puhtaana. No, nyt uskaltaa alkaa tekemään ensivuoden suunnitelmia.

Ensimmäistä tokokoetta voi siis pohtia sinne helmikuun alkupuolelle. Alun perin mietin tammikuun viimeistä viikonloppua, mutta minulle sitten osuikin työvuoro koko viikonlopulle. Seuraavana 6. helmikuuta lauantaina olisi sitten alo/avo kokeet Porvoossa.

Vaunulle lähdettiin noin puolenpäivän aikaa ja koko puolentoista tunnin automatkan molemmat koirat nukkuivat nätisti takapenkillä. Vasta lossissa ollessamme Lola aloitti malttamattoman vinkumisen tietäen minne saavutaan.  Vaunulla sitten purettiin auto ja lähdettiin heti käymään pienellä kävelyllä koirien kanssa. Vaunulla on se huono puoli, kun saarella ollaan että valaistusta ei o ole kuin pari lamppua vaunualueella, joten pidemmät lenkit on helpompi tehdä kun ympärilleen näkee muutenkin kuin fikkarilla.

Vaunulla asustaa kaksi kyylää,  jotka yleensä tosin ovat eri ikkunoissa.
Luna se vasta olikin innoissaan. Vaunualue on talvella paljon hiljaisempi kuin kevät-syksy välillä, mikä tekee sen että kauriit ja peurat uskaltavat tulla alueelle. Joten nuorempi neiti vetää kuin mikäkin rekikoira remmissä yrittäen seurata jokaista haistamaansa riistajälkeä. Peurat myös jättävät jälkeensä alueelle molempien koirien valitettavat herkut; peuranpaskapapanat.

Lolan sanastoon riistavietti ei taas kuulu. Sen edestä saa jänis juosta ja tuo katsoo perään että siinä meni jokin elukka. Peuroja ja hirviä Lola taas juoksee karkuun.


Peuroja kalliolla, onneksi Luna ei näitä huomannut kun tuuli toisesta suunnasta.

Illalla menimme vielä grillille. Vaunualueella ei meidän lisäksi ollut kuin kolmessa vaunussa porukkaa, joten saimme olla aivan rauhassa. Lola on grillillä vapaana, koska se ei poistu grillin luota minnekään. Lunaa taas pidin pitkässä remmissä. Sekään ei yleensä lähde grillin luota kauas, mutta nyt oli pilkkopimeää ja tiesin peurojen pyörivän lähettyvillä, joten pidin turvallisempana pitää neidin remmissä. Luna sitten istua kökötti juuri grillikatoksen ulkopuolella vahtien selustaa.

Jossain vaiheessa neiti aloitti tasaisen murinan. Ensin luulin että se vain luuli nähneensä jotain, mutta kun murina jatkui useamman minuutin, piti minun mennä kurkkaamaan mitä Luna oikein näki. Grillikatoksessa on siis kolme kiinteää puuseinää ja neljäs reuna avoin, mutta talveksi siihen on kehitetty pressu, joka hieman estää kylmyyden tulemista ja lämmön poistumista. Luna oli siis tämän pressun toisella puolella. Pimeässä ei näkynyt mitään, mutta kun otsalampun laittoi päälle, osui valokeilaan alle 10 metrin päässä kaksi peuraa. Kaksikko lähti tässä vaiheessa karkuun ja Luna oli lähdössä perään, joten onneksi se oli remmissä. Peurat tosin siirtyivät vain hieman kauemmaksi, kun metsää kurkki valolla näki niiden kiiluvat silmät. Yllättävän lähellä ne kyllä uskalsivat olla vaikka varmasti haistoivat koirat ja ihmiset, ja meillä vielä radiokin soi.

Kilpikonnan kuljetuskopassa on hyvä reuntoutua (vaikka siihen ei kokonaan mahdu). Konna puolestaan kulki pöydällä.

Yö olikin sitten kaikkea muuta kuin mukava. Ruotsissa pauhannut myrsky saapui alueelle ja tuuli oli todella kova. En muista milloin viimeksi tuuli olisi pitänyt minua hereillä, koko ajan sai pelätä rikkooko puuskat teltan tai meneekö meiltä sähköt (kaasulämmityskin oli päällä, mutta pullo oli vajaa joten sitten olisi saanut lähteä yöllä pulloa vaihtamaan pihalle). Sitten kun tuuli oli hetken hiljaa, niin Lola joka nukkui viereisellä tyynyllä joko potki minua naamaan tai venytteli niin, että sen kynnet raapivat lastulevystä tehtyä sängynreunaa (ja siitä lähtee aika hirveä meteli). Joten en varmaan nukkunut kuin parituntia koko yönä.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena, vaikka tuuli oli edelleen kova. Lähdimme aamupäivästä kävelemään saaren toiselle puolelle Gölisnäsiin. Lola kulki vapaana ja Luna juoksi vetäen 6 metrin liinaa perässä. Lunalla oli remmi taas ihan peurojen takia, jos niitä olisi pomppinut tiellä lopettaa neiti korviensa käytön ja tällöin pystyisi tallaamaan remmin päälle ennen kuin tuo katoaa metsään saaliin perässä. Yleensä tällä reitillä ei koiria uskalla hirveästi vapaana pitää, kun autot ajavat mutkaista tietä hirveällä nopeudella, mutta nyt ajateltiin että tuskin sielläkään on mökkiläisiä paikalla.

Luna pysytteli hyvin kuulolla, eikä onneksemme neiti nähnyt yhtään peuraa. Lola taas käppäili joko metrin perässä tai pari metriä edellä ja joka kerta kun pysähdyin kuvaa ottamaan, ajatteli vanhempi neiti että jes nyt me lähdetään takaisin ja teki täyskäännöksen. Hänen pettymyksekseen jatkoimme kyllä joka kerta vielä eteenpäin. Tiet olivat huomattavasti kuivemmat edelliseen päivään verrattuna, mutta Luna tietenkin käveli jokaisen lätäkön läpi minkä näki ja kävi pari kertaa ojassakin ennen kuin kumpikaan kerkesi kieltämään.


Takaisin tullessa piti Lola ottaa remmiin, kun se varmaan oikeasti juoksisi koko matkan takaisin vaunulle. Riistavietti on siis korvautunut kotiinpaluuvietillä. Lunalla ei tällaista onneksi ole, se seuraa missä muu lauma kulkee ja menee sen 5-15 metriä edellä. Yleensä kun neiti alkaa väsymään (sen lenkit ovat paljon pidempiä kuin meidän muiden kun tyttö juoksee edestakaisin ja hyppii metsään ja pois), siirtyy se kulkemaan meidän viereen.

Lolastakin löytyy juoksuaskelia

Käännytäänkö me jo?

Ja sit takasin! 

Tämä viikko on vielä treenivapaa, joten pitää ottaa treenikamat ja mennä tuohon läheiselle kentälle hieman treenaamaan. Kotitreenejä tulee päivittäin tehtyä. Kun ruoan annan treenaan kaukokäskyt. Tässä on hieman ollut ongelmaa, kun olen kiinnittänyt huomiota siihen että Luna nousee maasta istumaan oikein, eli etutassut takatassujen viereen eikä silleen oudosti hypäten takatassut etutassujen luokse. Kun en tästä ole palkannut vaan ottanut liikkeen uudestaan, on Luna alkanut tehdä sitä että se ei nouse istumaan ekasta käskystä. Pitää vielä säännöistä varmistaa, mutta luulen että annan neidin ainakin ekassa kokeessa mieluummin nousta väärin kuin otan riskin ettei se nousis ollenkaan. Pisteitä saattaa mennä hieman vähemmän.

Yritin ottaa hienoa kuvaa solisevasta ojasta



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti