keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Luento luonnejalostamisesta sekä rotukohtainen neuvottelu

Cockerspanielit ry järjesti jalostuksellisen päivän ja ensimmäistä kertaa siihen oli mahdollista osallistua etänä. Olen jo muutamana vuotena miettinyt osallistumista, mutta sitten se on järjestetty joko turhan kaukana tai kun se oli viime vuonna lähellä, oli minulla siihen päivälle jo muita suunnitelmia. Nyt ilmoittauduin mukaan etänä.

Alkuun meillä oli parin tunnit Katriina Tiiran pitämä luento ”Miksi koira puree? Faktaa koiran aggressiivisuudesta”. Luennolla käytiin ensin läpi erilaisia aggressiivisuus muotoja: impulsiivi-, resurssi/reviiri-, ihmis-, koira-aggre, emän aggre suojellessaan pentujaan, lauman muiden koirien käytös ja uudelleen suunnattu aggressio. Ihmis- ja koira-aggre jaoteltiin vielä vieraisiin kohdistuvaan ja omaan perheeseen kohdistuvaan.

Impulsiiviaggressiivisuudella tarkoitettiin tilanteita, joille ei oikeasti tunnu löytyvän mitään selkeää syytä.

Lauma-esimerkkinä oli jokin karkuun päässyt husky-lauma, joka oli käynyt vastaantulevan yksittäisen koiran kimppuun tappaen sen. Kuulemma yksikään niistä koirista ei olisi yksinään käyttäynyt niin. Uudelleen suunnatusta aggressiosta oli puolestaan esimerkki, jossa koira oli pyrkinyt päästä lenkillä toisen koiran kimppuun, kun siinä ei onnistunut, oli aggressio kohdistunutkin omaan omistajaan.

Resurssiaggressio näkyy jo pentuna (Lunahan taisi käydä Lolan päälle ensimmäisen kerran siinä nelikuisena…), mutta reviiriaggressio tulee yleensä sukukypsyyden jälkeen.

Omistajaan kohdistuva aggressio oli yleisintä nuorilla 1-3 vuotiailla uroksilla. Tätä on pitkään pidetty johtajuusongelmana, mutta nykytutkimuksen mukaan ei ole kyse siitä. Yleensä kyse on arkuudesta/epävarmuudesta, mutta oli myös ilman selkeää syytä olevaa impulssiaggressiivisuutta. Nämä koirat yleensä olivat vieraille ihmisille ystävällisä, eli aggre kohdistui tosissaan vaan omaan omistajaan/perheeseen.

Koira-aggressiivisuuteen on perimällä iso vaikutus. Pentuna tai nuorena saadut huonot kokemukset vaikuttavat.

Kastrointi ei vähennä aggressiivisuutta. Eli luonne-ongelmat eivät johdu testosteronista.

Cockereilla näistä isoin ongelma on tuo resurssiaggressiivisuus, mutta muitakin muotoja löytyi.

Aggressiivisuus voi näkyä ja johtua monestakin eri seikasta. Kipu tai pelko voi saada koiran reagoimaan aggressiivisesti. Se voi olla myös opittu tapa, koira on oppinut että se saa oman rauhan/muun tahtonsa läpi vain ilmoittamalla siitä aggressiivisesti (ts. ihminen/omistaja ei osaa lukea aikaisempia merkkejä). Negatiiviset kokemukset eritoten pentuaikana voi näkyä aggressiivisuutena myöhemmin.

Aggressiivisuus sinällään on aivan luontaista käytöstä koirilla (ja ihmisillä, kyllähän ihmisetkin suuttuvat joskus). Osalla roduista se on myös haluttu ominaisuus (vartiokoirat ym.)

Tilastojen mukaa eniten purevat kastroidut urokset, vähän liikuntaa saavat koirat, rescue taustaiset koirat sekä ketjuun kytkettynä olevat tai vapaana omalla tontilla olevat koirat. Puremat kohdistuivat eniten miehiin ja lapsiin.

Cockereiden luonneongelmia on tutkittu jo aikaisemmin, oliko ensimmäiset tutkimukset 80-luvulta, jolloin todettiin että eri värien luonteissa on eroja. Eniten ongelmia oli punaisella, sen jälkeen mustalla ja kolmantena oli kirjavat (jostain syystä muita yksivärisiä ei eroteltu). Tiira oli käynyt koiranettiä läpi viimeisen kymmenen vuodelta ajalta katsoen aggressiivisuuden takia lopetettuja ja totesi, että ainakaan Suomen tilastoissa ei voi erotella yhtä väriä ylitse muiden, siellä oli kaikkia näkyvissä. Tietysti koiranetin tiedoissa on pari aukkoa. A. siellä on vain ilmoitetut tapaukset, eli jos omistaja ei ole ilmoittanut koiran lopetuksesta ollenkaan, vaikka se olisi luonteen takia, se ei tuolla näy. B. aggressiivinen koira on lopetettu jostain muusta syystä. Mutta jalostustoimikunta oli samaa mieltä siinä, että meillä ongelma ei ole pelkästään punaisten koirien.

2010-2020

Tiira myös kauhisteli, että siellä oli luonteen takia myös lopetettu uroskoira 5-vuotiaana, mutta tästä huolimatta sillä oli keretty teettää 12 pentuetta. Ja ”yllättäen” tämän jälkeläisissäkin oli luonneongelman takia lopetettuja. 

Luonne ei periydy yksittäisten geenien toimesta, kuten jotkut sairauksista, joten luonteen jalostaminen on hankalaa. Mutta se luonne kumminkin selvästi periytyy. Emän luonne vaikuttaa todella paljon (40-50%), mutta isänkin luonteella oli n. 20% vaikutus. Myös ympäristö vaikuttaa luonteen kehitykseen.

Luonteen jalostamisessa on sekin ongelma, että meillä ei ole mitään virallista koetta/testiä joka kertoisi aivan kaiken luonteesta. Tiira kehui kyllä MH-kuvausta, mutta totesi, että siinä ei paljastu resurssi/reviiriaggressiivisuus, kun ollaan vieraalla alueella. 

Eli näistä ilmoittaminen on tällä hetkellä aika lailla omistajan itsensä vastuulla. Ja valitettavasti kasvattajien käytös vaikuttaa tähän ilmoittamisinnokkuuteen, jos kasvattaja alkaa väittämään, että vika on vain ja ainoastaan omistajassa, kuinka moni enää haluaa ilmoittaa luonneongelmasta? Tällaiset kasvattajat eivät varmaankaan sitten ilmoita asiasta eteenpäin, kun ”eihän koirassa ole mitään vikaa.” Tiira totesi, että pitäisi kasvattajille saada taottua päähän, että ei syyttäisi vain omistajaa, vaikka osasyy olisi omistajassa, on toinen osasyy aina myös koirassa.

Tiiran mielestä jalostus on mennyt liiaksi ulkomuodon tavoitteluun ja nyt pitäisi alkaa ottaa sitä luonnetta enemmän jalostukseen mukaan. Kukaan ei tee mitään huippukauniilla koiralla, jolla on mittavat luonneongelmat.

Rotukohtainen neuvottelu

Tässä käytiin läpi PEVISA, JTO, tilastoja sekä jalostuksentoimintaohje. Tähän olen lisännyt omia mielipiteitä asioista.

Cockereiden päivitetty PEVISA hyväksyttiin vastikään, mitään isoja muutoksia siihen tosin ei tullut. Pakollisia edelleen lonkka- ja alle 24kk vanha silmätutkimus. D-lonkkainen pitää parittaa A-lonkkaisen kanssa.

Mutta sitten on iso kasa suosituksia jalostuskoirille.

Silmät
Silmät on tosissaan tarkistettava, mutta tulos ei vaikuta pentujen rekisteröintiin. Suositus on tietysti, ettei kahta saman sairauden omaavaa yksilö yhdistettäisi. Suositus on myös, että jalostuskoiralla tulee olla geenitestitulos, jossa se tutkittu prcd-PRA ellei se ole tästä puhtaista vanhemmista.

Noin 30% cockereiden silmistä tutkitaan, terveitä niistä on noin puolet. Yleisin ongelmahan näillä on distichiasis, eli ylimääräiset ripset, todetuista noin 35% on tätä. Tästä osa on sitä mieltä, että on tyhmää luetella tämä sairauksiin. Koska tämän saatuaan koira on ”sairas” vaikka sillä olisi vain yksi ylimääräinen ripsi, mikä ei häiritse yhtään mitenkään. Ja voi hyvin olla että kahden vuoden päästä seuraavassa tutkimuksessa se on kadonnut! Tietysti jos ylimääräisiä ripsiä on paljon, saattavat ne vaurioittaa silmää. Distichiasista oli 20v aikana todettu n. 1000 koiralla, tästä seuraavat sairaudet on paljon harvinaisempia määriltään muutamista kymmenistä tapauksista reiluun sataan. Näitä oli mm. silmäluomen ulospäin kiertyminen (105), ektooppinen cilia (ylimääräiset ripset luomen sisäpinnalla) (53), kortikaalinen katarakta (55).

Lonkat

Näissäkin vain noin joka kolmas lonkkakuvataan. Pääsääntöisesti cockereilla on noin 50% A-lonkkia, 30% B-lonkkia, 15% C-lonkkia ja loput sitten D:tä ja pienen pieni määrä E:tä. Mitään isompaa muutosta näihin määriin ei ole tutkitulla aikavälillä tullut. Yksivärisillä ja käyttölinjaisilla on hieman huonommat lonkkatulokset (70% A-B, 30% C-E) kuin kirjavilla. Lonkissa cockereilla on BLUP-indeksit ja suositus on, että pentueen vanhempien keskiarvon olisi oltava yli 100.

PEVISA:ssa on siis maininta, että D-lonkkainen yhdistettävä A-lonkkaiseen. Kokouksessa tuli minusta erittäin hyvä ehdotus, että jos tämän muuttaisi niin että D:tä ei saa käyttää ollenkaan ja C-lonkkainen olisi yhdistettävä A-lonkkaiseen. JTO:ssakin on maininta että D-lonkkaisten koirien käyttöön ei ole tarvetta, joten ne voisi jättää jalostuksen ulkopuolelle. Valitettavasti, kun PEVISA on juuri hyväksytty, ei tätä pääse enää muuttamaan, mutta ajatus on nyt heitetty ilmaan seuraavaa PEVISA:a varten.  Ja näitä D-lonkkaisia silloin tällöin näkee pentueiden sukupuissa, yleensä ovat olleet näyttelyissä voitokkaita koiria.

Sydänsairaudet

Suositus olisi ultrata jalostuskäyttöön tulevat koirat.

Sydänviat ovat harmillisen yleisiä cockerspanieleilla, ongelmahan näissä on, että osalla sairaus todetaan vasta myöhemmällä iällä ja koiraa on keretty jo käyttämään jalostukseen. Ja tietysti tutkimukset kertovat vain sen hetkisen tilanteen. Joten tässä tapauksessa minusta pitäisi muistaa seurata myös niitä suvun vanhempia koiria. Tietysti olisi hyvä tarkastuttaa se koira siinä ennen jalostusaikeita, mutta varmistaa myös ettei kummankaan vanhemmilla ja isovanhemmilla ole oireita.

Toinen ongelma sydänsairauksissa on sama mikä on polvissa. Kun oireet todetaan, niitä vain aletaan hoitamaan/lääkitsemään. Virallisia tarkkeja ei siinä vaiheessa yleensä enää tehdä (eikä se tavalliselle kotikoiran omistavalle Matti Meikäläiselle pakosti tule mieleenkään), joten se ei tule näkyviin tilastoihin. Ja vaikka asiasta ilmoitetaan kasvattajalle, ilmoittaako kasvattaja siitä eteenpäin. Tämä on asia, mihin voisi eläinlääkärit puuttua. Kun vika todetaan, voisivat he suositella virallista tarkistusta tai ainakin sanoa, että omistaja ilmoittaisi jalostustoimikunnalle.

Sydänsairauksista oli kuulemma tullut jo jotain kommenttia (kennelliitolta? pevisaan liittyen?) liittyen Agrian tilastoihin, jossa sydänviat oli alle 10-vuotiaan cockerin yleisin kuolinsyy. Näistä isoin osa oli dilatoivaa kardiomyopatiaa. Eli tähän pitäisi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota.

Dilatoiva kardiomyopatia eli sydänlihas rappeuma, on ainakin viime aikoina ollut enemmän esillä fb:n cockeriryhmässä. Cockereilla tämä ei onneksi ole yleensä niin ”tappava”, vaikka lopultahan tähänkin koira lopulta menehtyy. Tauti etenee cockereilla hitaammin kuin monella muulla rodulla ja vaste lääkehoitoon on yleensä hyvä.

Ihotaudit

Suositus: koiraa jolla on ollut toistuvia korva- ja/tai ihotulehduksia tai diagnosoitu atopia taikka allergia ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jonka huulipoimut ovat kroonisesti tulehtuneet tai leikattu, ei saa käyttää jalostukseen.

Kutina- ja allergiaoireet/ihotulehdukset ovat terveyskyselyjen mukaan vähentyneet. Mutta edelleen niitä esiintyy kyselyn mukaan noin 13% prosentilla ja yleisin ongelma on huulipoimutulehdukset. Kyselyn mukaan 2005-2008 22% cockereista olisi sairastanut huulipoimuntulehduksen, 2009-2014 kyselyssä 13%. Suuri osa näistä vaatii säännöllistä ihon puhdistusta, ettei tulehdus palaa. Osa on pitänyt leikata.

En tiedä kuinka moni kasvattajista oikeasti pohtii jotain huulipoimujen pituutta jalostuskoirassaan.

Ulkokorvatulehdus

Suositus: koiraa, jolla on ollut toistuvia korvatulehduksia tai krooninen korvatulehdus ei saa käyttää jalostukseen.

Tämä on sellainen ikuisuusaihe ja moni vieraskin aina kyselee, että kuinka paljon cockereilla on korvatulehduksia. Tietysti, cockerin korvan rakenne on sellainen, että se altistaa tulehduksille, varsinkin jos niitä korvia ei trimmata tai trimmataan liian harvoin.

34% prosentilla terveyskyselyyn vastanneista cockereista on ollut korvatulehdus vähintään kerran. Näistä puolestaan 40% on ollut useampia tulehduksia ja 6% tulehdukset oli kroonisia.

Luusto

Selän ongelmat

Terveyskyselyn (2005-08) mukaan 19% on tuki- ja liikuntelimiin liittyvä vaiva ja näistä 55% oli selkävaivoja, 28% nivelrikko ja 10% pentuiän ontuminen. Selkävaivoista puolet koski välilevyvaivoja ja 44% lihasvaivoja. Rodulla on suurentunut riski sairastua selkärangan välilevytyrään. Tutkimuksessa todettiin, että cockerspanielilla on välilevyrappeumalle ja sitä myöten välilevytyrälle altistava retrogeeni 12-FGF4, mikä aiheuttaa välilevyjen varhaisen rappeutumisen ja mineralisaation sekä lyhyet jalat. Retrogeeni on mahdollista löytää geenitestillä.

Spondyloosia tavataan satunnaisesti.

Etujalat

Kieroja eturaajoja on satunnaisesti sekä näyttö- että käyttöcockereilla. Cockereilla on tavattu kyynärnivelten inkongruenssia joka saattaa liittyä äsken mainitun 12-FGF4 retrogeenin vaikutukseen. Cockereille on mahdollista saada kyynärnivelten inkongruenssilausunto.

Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä esiintyy vähän.

Patellaluksaatio

Suositus: koiraa, jolla on 2-4 asteen polvilumpioluksaatio ei saa käyttää jalostukseen ja 1-polvi on yhdistettävä 0-polvisen kanssa.

Cockerspanielilla patellaluksaatio on yleensä lateraalinen eli lumpio siirtyy takaraajan ulkosivulle. Patellaluksaatio esiintyy jonkun verran ja viime vuosina etenevin määrin. Ja valitettavasti kuten sydänsairauksissa, näistä ei ilmoiteta. Yleensä polvet vain tarvittaessa operoidaan ja that’s it. Eli tässä taas eläinlääkäreille vastuuta kertoa omistajalle, että asiasta kannattaa ilmoittaa eteenpäin, elleivät ole halukkaita käymään vielä virallisessa tutkimuksessa.

Ja olen samaa mieltä kuin joku kasvattaja joka luennolla totesi, että hän ei ymmärrä miksi pitäisi edes käyttää 1-polvet omaavaa koiraa jalostuksessa. Tilanne cockereilla on vielä hyvä, niitä nollapolvisia on suurin osa. Ja kun ne polvet tuppaavat huononemaan iän myötä, eli vaikka se olisi ykkönen silloin kolmevuotiaana, voi koira olla parinvuoden päästä jo leikkauspöydällä.  

Veri- ja immunologiset sairaudet

Suositus: mihinkään immunologiseen sairauteen sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. (Minä olisin kyllä erittäin varovainen jo näiden (lähi)sukulaisten jalostuskäytöstä, vaikka perinnöllisyystautasta ei ole tarkkaa tietoa).

Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (AIHA,IHA tai IMHA) ja trombosytopenia

Rodussa saattaa olla geneettinen alttius ko. sairauksien kehittymiseen, koska sitä esiintyy muihin rotuihin verrattuna usein. Tavallisin sairastuva on keski-ikäinen narttu.

Epilepsia

Suositus: Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneet epileptikoita. Koiraa, joka on tuottanut epileptikkojälkeläisen ei saa käyttää uudelleen jalostukseen.

Kyselyn mukaan 3% koirista on epilepsia tai ne ovat saaneet vastaavia kohtauksia. Lisäksi yhdellä koiralla epäiltiin poissaolokohtauksia.

Kuurous

Suositus: synnynnäiseen kuurouteen on kiinnitettävä huomiota jalostuksessa tois- tai molemminpuoleisesti kuuroa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Cockerspanielilla (sekä dalmatiankoiralla, englanninsetterillä, bullterrierillä) on täyskuurouden esiityminen yleisempää kuin muilla roduilla. Amerikkalaisen aineistoin mukaan 8,7% cockereista oli toispuoleisestai tai täysin kuuroja. Kuurous voi johtua perimästä tai olla hankittu vika. Perimästä johtuva synnynnäinen muoto johtuu aistinsolujen toiminnasta, mikä yhdistyy usein turkin valkoiseen väritykseen. Cockereilla turkin valkolaikkuisuuden aiheuttavaan resessiiviseen piebaldismi-geeniin (pystyyköhän tätä testata geenitestillä?). Hankittu kuurous taas johtuu usein esim. kroonosista korvatulehduksista.

Listassa oli lueteltu myös muita sairauksia, mutta niissä oli esiintynyt yksittäistapauksia, niin en käy niitä tässä läpi.

Luna, jolla on terveydellisesti ongelmia vähän kaikessa.


Sitten niihin muihin ”ongelmiin”.

Cockereilla edelleen (minusta) nähdään samojen urosten ylikäyttämistä, vaikka JTO:ssa mainitaan että ”takavuosien matadorijalostusta ei enää esiinny”.  Top 10 uroksella oli parhaimmillaan 170 pentua. Tilastoja läpikäyvän cockerikasvattaja-eläinlääkärin mielestä isoin ongelma, on se, että suurin osa listan uroksista oli ulkomaantuonteja. Eritoten kun ulkomailla pyörivät ihan samat linjat kuin täällä kotosuomessakin, eli sieltä ei hirveästi oikeasti uutta verta tule. Mutta tuota jälkeläismäärää reilusti rajoittamalla voitaisiin kasvattaa sitä suomalaisten urosten suosiota. Kun kaikki ei vaan pystyisi käyttämään sitä yhtä ulkomaantuontia. Keskustelussa tuli ilmi, että (epävirallinen?) rajoitus urosten jälkeläismäärälle tulisi olemaan 70 pentua. Koska jos me emme laita joitain rajoitusta, joku tulee jossain vaiheessa sen laittamaan. Minusta tuo 70 pentuakin kuulostaa todella isolta määrältä, kun mietitään että cockerin keskimääräinen pentuekoko on 5 pentua, tekee tuo 70 pentua yhteensä 14 pentuetta! Jos minulta kysyttäisiin, rajaisin määrän 5(-6) pentueeseen tai 30 pentuun.

Tähän liittyen JTO:ssa suositellaan käytettävän niitä ns. ihan kotikoirauroksia jalostukseen. Ongelmaksihan tässä oikeastaan tulee se matala ”vain kotikoirien” terveystarkastusinnokkuus. Jos niitä saataisiin käymään enemmän tarkistuksissa, niin varmasti alkaisi hiljalleen lisääntymään näidenkin käyttäminen jos/kun uroksen pentumääriä rajoitetaan. Eli pitää keksiä jokin hyvä porkkana nostamaan terveystarkkien innostusta, koska näköjään cockerin terveys ei ole sellainen kotikoirien omistajille. Kasvattaja tietysti saattaa pystyä vaikuttamaan tähän, järjestämällä joukkotarkkeja ja olemalla muutenkin yhteydessä kasvattien omistajiin enemmän, mutta sitten olen kuullut myös sitä toista puolta, että omistaja kokee että kasvattaja painostaa/pakottaa. Otollisinta olisi, että halu tutkia koira lähtisi siitä omistajasta itsestään.

-

Yksi ehdotus jalostuspäivillä oli (nyt en muista kuka tämän heitti ilmaan, oliko kasvattaja vai harrastaja), että nostettaisiin koiran näyttelytulos”vaatimus” Erinomaiseen. Eli jalostustoimikunnan suosituksissa on tällä hetkellä jalostuskoiralla EH:n vaatimus tai jos koiralla on käytynä rotutyypillinen koe (taipparit, metsästys), riittää H. Pieni puhe oli myös tämän H:n nostaminen EH:hon.

Tässä koettiin ongelmaksi se, että kun jokainen tuomari lukee rotumääritelmää vähän eri tavalla. Valiokoiratkin saavat välillä EH:ta. Tai Luna joka käyttää skaalaa ERI:stä H:on. Itse en näe tarvetta nostaa vaatimusta yhtään korkeammalle, kuten Tiirakin aikaisemmin sanoi, pitäisi sitä luonnetta alkaa jalostaa ennemmin kuin ulkonäköä. Sitä paitsi, lähes satavarmasti EH:n koirakin saa joltain tuomarilta joskus sen ERI:n. Ja jos nostetaan tuo rotutyypillisten raja H:sta EH:hon, niin lähes kaikki käyttölinjaiset pentueet ovat suositusten ulkopuolella.

-

Viimeisenä asiana äänestettiin seuraavan vuoden sponsoroinneista. Viimeiset pari vuotta on sponssattu geenitestejä. Nyt tehtiin äänestys geenitestien, sydänultran, selän ja lonkkien välillä. Sydänultra ja selkä saivat eniten ääniä, mutta selkä voitti nipin napin, joten sponssi ensivuodesta on sitten selkään ja lonkkiin. 

Hieman mielessäni naureskelin, kun mielestäni parikin ihmistä ei pitänyt sydänultraa järkevänä "koska se on niin kallis". Halvimmillaan olen tainnut nähdä jossain joukkotarkissa n. 160-170€ hintaan. En tiedä mitä nämä kommentoijat äänestivät, mutta jos äänestivät selkää, niin eipä ne selkäkuvat ole pahemmin sen halvempia. :'D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)