Hoopers

Pääsimme Lunan kanssa kokeilemaan Hooperssia, kun pari meidän seuran jäsentä päättivät järjestää treenipäivän. Kouluttajana oli Nora Renell ja treenata sai 2x15minuutin pätkän. Systerikin olisi päässyt Laran kanssa peruutuspaikalle, mutta bc-neidin ollessa mammalomalla, jäi heiltä tämä tilaisuus nyt käyttämättä.

(c) Nenonen Niina

Koska emme Lunan kanssa olleet Hoopersia ollenkaan tehneet, aloitettiin ihan alkeista. Eli meille laitettiin pari Hoopers-vannetta ja neitiä palkattiin, kun se meni niiden läpi ja itsenäisesti kääntyi takaisin vanteita kohti. Kun idea alkoi olla selvä, tehtävää vaikeutettiin ensin lisäämällä vanteita ja sitten laittamalla ne kaareen. Luna hiffasi ajatuksen todella nopeasti ja oli sen verran kierroksilla että yritti monta kertaa treenien aikana lähteä itsenäisesti tekemään vanteita palkan toivossa. Pariin otteeseen kyllä ohitettiin joku vanne ja kertaalleen neiti yllättäen tarjoisikin vanteilla agilityn keppien pujottelua. :’D Seuraavat kolme videota kuvannut Nenonen Niina.

Hooperssissa kuulemma ei saa jäädä korjaamaan, eli jos koira menee yhden esteen ohi, pitää vain jatkaa matkaa. Lajin on tarkoitus olla koiralle suht suoraviivaista ilman tiukkoja käännöksiä, niin korjaamalla tämä suoraviivaisuus katoaa. Korjaamattomuus oli itselle ehkä hieman hankalaa, kun on tottunut korjailemaan asioita jos ne tehdään pieleen.

Luna myös treenin alussa tarjosi vahvasti kontaktia vanteita mennessään, jolloin kouluttaja totesi että minun on alkuun jätettävä käsiapu pois, koska neiti katsoo minua ja sitä kättä. Voin ohjata kyllä, mutta se pitäisi enemmän tehdä kroppa-avulla ja parhaiten tämä sujui pitämällä katseen noin metrin koiraa edellä ja kääntymällä sen mukaan. Käsiapukin sai toki olla, mutta alkuun jouduin pitämään kättä alhaalla, jotta neidin huomio ei kiinnittyisi siihen. Parin yrityksen jälkeen Luna lopettikin minun tuijottamisen ja alkoi katsomaan menosuuntaansa.

Treenien jatkuessa lisäsimme yhden ”tynnyrin”. Ensin otimme pelkästään tämän tynnyrin kiertoa ja sitten lisäsimme sen vanteiden eteen. Eli Luna joutui ensin kiertämään tynnyrin ja siitä matka jatkui vanteille. Lopputreenit sitten olikin pääasiassa tätä hieman eri muodostelmissa ja tynnyri eri etäisyyksillä ja eri suunnissa.

Varsinkin toisella treenipuoliskolla näki, että Lunalla oli jo selvästi hyvä idea mitä piti tehdä ja edelleen neiti tarjosi esteiden suorittamista omatoimisesti jos vaan kerkesi.

Hooperssihan vasta hakee paikkaansa Suomessa uutena lajina, joten hieman epäilen että Lunan elinaikana se ei kerkeä virallistumaan niin että kisoja alettaisiin järjestämään. Tietysti jotkin epäviralliset nyt on mahdollisia aikaisemmin. Ja neidin lonkkien nivelrikko ja polvien löysyys huomioon ottaen, en tiedä onko Hoopers myöskään kovin kevyt neidille vaikkakin se on varmasti paljon parempi kuin agility. Mutta Luna siitä tykkäsi hirveästi, joten voihan sitä hieman treenata neidin kropan ehdoilla, jos näyttää että treenien jälkeen alkaa yhtään kipuilemaan niin jättää sitten vähemmälle tai kokonaan pois. Näiden treenien jälkeen ei tosin epämukavuudestaa ollut merkkiäkään, vaikka Luna vielä hyppi ja pomppi siinä treenatessa enemmän kuin oli tassut maassa.