Puppies are born

 Laran pentujen laskettuaika oli tiistaina 21.9, mutta olin jo moneen kertaan kertonut neidille, että parempi aika olisi lauantaina klo 16 jälkeen. Tämä ihan sen takia, että minullahan on työt normaalisti ja lauantaina pääsin klo 15 töistä. Hirveästi ei innostanut viettää yötä synnyttämässä, jos seuraavana päivänä pitäisi mennä töihin.

Lauantai-aamuna Laran lämmöt olivatkin jo alle 36,8’C, mutta kasvattajan mielestä lämmön pitäisi vielä laskea ennen kuin synnytys käynnistyy. Joten lähdin töihin melko varmana, että Lara ei synnyttäisi sen kuuden tunnin aikana kun olin poissa. Varsinkaan kun sairastapausten takia olin ainoa vakituinen työntekijä paikalla, muiden ollessa vuokralaisia. Olin elätellyt pientä toivoa, että voisin lähteä hieman aikaisemmin jo se synnytys alkaisi työpäivän aikana, mutta nyt se ei olisi ollut mahdollista.

Synnytys ei osunut työpäivän ajalle, eikä lauantaille muutenkaan, mutta illalla oli jo sen verran pieniä merkkejä, että Luna lähti illalla äidin luokse hoitoon. Lara vietti koko yön minun makkarissa, johon sillä ei normaalisti ole öisin asiaa, kun se on Lunan valtakuntaa. Voin sanoa, että kumpikaan meistä ei nukkunut koko yönä. Lara makasi tai istui sängynvieressä olevassa Lunan pedissä ja läähätti äänekkäästi koko yön. Hieman siinä mielessäni kirosin aamulla, että piru on jos se ei ala synnyttämään piakkoin.

Aamulla lämmöt oli noussut takaisin 37,5 asteeseen. Lara edelleen läähätti, mutta isompia merkkejä ei ollut. Neiti välillä kävi kaivamassa takanalusta, mutta ei sen kyllä sen useammin kuin tavallisestikaan. Poikkeuksellista oli, että se änkesi olkkarissa olevaan Lunan pieneen kevythäkkiin muutamaan kertaan.

Meillä oli pentulaatikko rakennettu keittiöön valmiiksi, mutta vaikka kuinka ”mukavaksi” sitä yritimme saada, ei Lara sitä oikeastaan arvotanut. Yritimme kovasti houkutella neitiä kuopimaan mieluummin pentulaatikossa, kuin takan alla. Lopulta päädyin istumaan laatikkoon Laran kanssa, jotta saisimme sen rauhoittumaan. Systeri soitti kasvattajalle, joka oli sitä mieltä, että synnytys olisi aikaisintaan seuraavan yönä.

Puhelusta ei tainnut kulua kuin vartti, kun yhtäkkiä kuului kova splurts-ääni ja Lara pinkaisi boksin toiseen reunaan. Matolle oli tullut märkä läntti, imeytin sen pyyhkeeseen, ja se oli ehkä hieman kellertävää väriltään, mutta ei haissut oikein miltään. Systeri soitti uudelleen kasvattajalle, joka oli edelleen sitä mieltä että ei hätää, ei se synnytys ole vielä alkamassa. Nestettä olisi pitänyt olla kuulemma paljon enemmän. Systeri soitti tai viestitteli vielä E:n kanssa (jolla siis Vanilla ja Dhalia bc:t, eläinlääkäri josta täällä blogissakin on ollut juttua), joka jo hieman pohti että pitäisiköhän hänen lähteä ajamaan meille päin.

Näistä puheluista ei mennytkään sitten hirveän kauaa (arvioisin puoli tuntia?) kun Lara yhtäkkiä päästi kovan ponnistusäänen. Taas soitto E:lle, joka kahden sanan jälkeen totesi hyppäävänsä autoon. Soitto myös kasvattajalle joka halusi vielä videota Larasta ja sekin totesi, että kyllä se vaan kumminkin on synnyttämässä. Joten hänkin hyppäsi autoon ja lähti tien päälle.

Lara siinä liikkui ja pinnisteli ja me jännitimme systerin kanssa kerkeääkö meidän tukijoukot paikalle, ennen kuin ensimmäinen pentu putkahtaa maailmaan. Olimme siinä kasvattajan kanssa videoyhteydessä, joka ohjeisti koko ajan mitä tehdä ja mitä katsoa. Puolen tunnin päästä E. saapui paikalle ja hyppäsi pentulaatikkoon. Hän totesi, että ensimmäinen pentu on aivan hollilla, mutta se on iso. Hän hetken yritti avittaa Laraa tämän ponnistaessa, mutta pentu ei meinannut tulla ulos. Kasvattaja käski mennä takapihalle hieman liikuttamaan neitiä (pyyhkeen kera jos pentu tupsahtaakin pihalle). Hetken liikuttelun jälkeen tultiin taas sisälle ja taas E. auttoi ponnistuksissa. Lopulta pentu päätti tulla avustuksella maailmaan, mutta pari kiljahdusta ja Laran hampaiden napsaisu E:n suuntaan kertoi että se sattui.

Kuivaus, limojen poisto, napanuoran irroitus, sukupuolen tarkistus (narttu) ja pentu pääsi Laran tutkittavaksi. Neiti alkoi pesemään pentua nätisti. Tässä vaiheessa kasvattaja saapui paikalle ja jäimme odottelemaan seuraavan pennun tuloa. Sitä ei tarvinnut odotella pitkään, puolen tunnin päästä alkoi taas ähkiminen. Toinen pentu syntyi perätilassa ja oli isomahainen, mutta tuli kumminkin helpommin ulos kuin ensimmäinen. Narttu oli tämä toinenkin. Olimme aivan varmoja, että sieltä syntyy pelkkiä uroksia, kun isäkoiran jälkeläisnäyttö taisi olla tällä hetkellä 10-1 uroksille. Molemmat pennut olivat isoja, ensimmäinen 375g ja toinen 360g. Ja Larahan on pieni narttu.

Ja homma olikin sitten hoidettu, synnytys kesti klo 11 – 13. Ajattelin, että vaikka ei osunutkaan siihen lauantaille niin ei tämä sunnuntai-aamupäiväkään ollut huono ajankohta.

Siinä hetki seurattiin pentujen imetystä, jonka jälkeen Lara käytettiin ulkona ja suihkussa ja vaihdoimme pentulaatikon pohjat puhtaisiin. Hetken kuluttua kasvattaja ja E. lähtivät. Ensimmäiset muutamat tunnit menivät hyvin, mutta sitten aivan yllättäen Lara lähti pentujen luota ja ei suostunut mennä imettämään niitä uudelleen. Eikä se edes suostunut katsomaan pentuja, jos yritit niitä neidillä näyttää. Laralla alkoi taas jatkuva läähätys ja se oli rauhaton.

Kasvattajan ohjeesta houkuttelimme Laran pentujen luo ja hellästi pakottaen laitoimme neidin kyljelleen ja pennut tissille. Kun pennut saivat nisät suuhunsa, Lara imetti ihan nätisti, mutta jos nisä tippui ja alkoi sen etsiminen tai pennut lähtivät muuten ryömimään alkoi neiti murisemaan. Eritoten jos pennut yritti mennä takajalkojen luokse. Joten jouduimme sitten vahtimaan sitä imettämistä siinä vierellä. Lara ei tietenkään myöskään pissattanut/kakattanut pentuja, kun se ei alkuun suostunut niitä edes katsomaan. Yritimme houkutella pesuun laittamalla nutri-plussaa ja margariinia pentuihin, mutta edes se ei saanut Laraa vilkaisemaan pentujaan. Heti kun pennut lopettivat imemisen, Lara poistui aitauksesta muualle.

Emme voineet sitten muuta kuin jatkaa tätä puolipakotteista ruokailua, kehuen ja palkaten Laraa kun se oli rauhassa tai katsoi pentuja. Pohdimme, että neiti on varmaankin kipeä ja kasvattaja sanoi, että sillä todennäköiesesti on synnytyksen jälkeisiä polttoja, ja se oli nyt sitten yhdistänyt kivut jotenkin pentulaatikkoon ja pentuihin. Siihen vielä päälle että ensikertalaisena se ei muutenkaan ollut varma mitä oli tapahtunut ja mitä pitää tehdä.

Jos lasketaan mukaan edellinen yö, jolloin emme Laran kanssa nukkuneet, niin seuraava yö meni aivan yhtä huonoilla unilla. Pennut imivät kerrallaan 30-45 minuuttia, jonka jälkeen oli puolen tunnin tauko jonka Lara vietti läähättäen minun vieressä sohvalla, kun yritin välillä sulkea silmiäni. Systeri makasi pentulaatikon vieressä badenbadenin patjalla. Voin sanoa, että siitä oli sitten kiva lähteä avaushommiin töihin. Imetyksen päätimme tehdä pentulaatikon ulkopuolella, koska Lara selvästi karttoi laatikkoa. Jossain vaiheessa neiti rentoutui imetysten aikana niin, että malttoi nukkua pentujen syödessä.

Hissukseen alkoi pieniä kiinnostumisen merkkejä näkymään Larassa. Jos pennut vinkuivat, se saattoi mennä katsomaan boksin reunalle niitä. Edelleenkään niitä ei menty imettämään vapaaehtoisesti, mutta imettäessä saattoi jo pari kertaa nuuskutella tai jopa nuolaista pentuja. Tässä vaiheessa pentujen laittaminen tissille onnistui jo yksinkin. Meillä oli suunnitelmissa antaa Laralle kipulääkettä, koska edelleen oli selkeähköä kipukäytöstä näkyvissä, mutta samalla hetkellä neidille sitten iski ripuli, joten kipulääkettä ei saanutkaan antaa. Onneksi ne kivut lähtivät selvästi helpottamaan kumminkin siitä eteenpäin. Siirsimme imetykset laatikkoon, pari ensimmäistä kertaa Lara oli silmät pyöreinä maatessaan laatikossa, mutta sen jälkeen rentoutui ja nukahti. Lara tosin tuppaa keskeyttämään imetyksen todetessaan jotain kiinnostavampaa. Jouduin töistä kotiin tullessa aina varmistamaan mikä oli tilanne, ja jos Laralla oli imetys kesken, odottelin autossa ja ulkona. Myös meidän omat ruokailut ovat sellaisia että pentujen imetys jää silloin sikseen.

Seuraavat kaksi yötä valvottiin systerin kanssa puoliksi, ensin toinen siihen noin aamu kolmeen ja siitä eteenpäin seuraava. Koko ajan tuli pientä etenemistä. Toisena päivänä Lara alkoi hoivaamaan ja yritti imettää pehmoleluja. Tai kävi fleece-ulkoilutushihnakin kun kaikki sen löytämät lelut siirrettiin pois. Todettiin, että samperi kun sillä selvästi on sitä hoivaviettiä, niin se kohdistaa sen nyt aivan vääriin kohteisiin.

Sitten lopulta kolmantena yönä, Lara kipusi itse laatikkoon imettämään. Niin yllättäen kuin pentujen karttaminen alkoi, teki neiti sitten täyskäännöksen eikä sen jälkeen ollutkaan enää pennuissa ongelmaa. Nyt ”ongelmat” johtuvat pikemminkin Laran kokemattomuudesta. Neidillä kesti hetken ennen kuin se tajusi, että se voi pissattaa niitä pentuja. Mutta oppivaisena bortsuna, se katseli kun systeri ja minä pissatimme tyttöjä ja lopulta tuli sitten siihen mukaan änkemään kieltään väliin. Siitä jonkun aikaa eteenpäin Lara tajusi että niitä voi pissattaa myös ilman, että me ollaan pissattamassa. Kakattamisessa on vielä ongelmaa, Lara kyllä pesee pentujen takamuksia, mutta ei tarpeeksi pitkään jotta pentu kakkaisi. Tai onnistui se kerran kakattamaan, jolloin taisi pökäle olla jo hollilla. Neiti jäi silmät pyöreänä katsomaan ja haistelemaan tippunutta pökälettä ja päätti siirtyä muualle. :’D

Lara ei edelleenkään ole pentulaatikossa 24/7, mutta kakattamista lukuunottamatta hoitaa pennut jo hyvin ja itsekseen. Toinen nartuista jää systerille (ei vielä päätetty), toisen kohtalo on hieman avoin. Kasvattaja totesi, että jos molemmat on ”hyviä” hän saattaisi ottaa toisen sitten itselleen.

Tyttö 1 – syntymäpaino 375g

Tällä tytöllä on isompi valkoinen kaulus, joka menee leveänä kuonosta pään yli niskaan ja edelleen laajana jatkuvana valkoisena etujalkoihin asti. Pään kuvioissa on hauska musta pallo. Tyttö on kova ääntelemään ja liikkumaan. Se ei myöskään oikein keskity tekemiseensä ja sen maidon imeminen on aina hieman haastavampaa, koska se etsii sitä nisää niin vauhdilla, ettei huomaa vaikka se olisi jo suussa vaan jatkaa etsimistä. Tämä myös pudottaa sen nisän hieman helpommin.

Tyttö 2 – syntymäpaino 360g

Tällä tytöllä on sitten paljon kapeampi kaulus, naamassa menee ohut viiva takaraivoon (päälaella hieman leveämpi valkoinen alue), mutta voi olla että kasvaessa se takaraivossa oleva valkoinen jää mustan alle piiloon. Kaulus itsessään on myös pienempi, mutta hieman leveämpi toiselta puolelta kuin toiselta. Tyttö 2 oli alkuun kunnon nukkumatti, jos se ei syönyt niin se nukkui paikoillaan. Tämän paino myös lähti nopeasti nousuun, koska se löytää nisän ihan parissa sekunnissa ja tarrautuu kuin iilimato kiinni. Eikä se siitä hevillä sitten irtoakaan.

Luna oli lauantain lisäksi vielä sen sunnuntain äidillä hoidossa, mutta maanantaina minun lähtiessä töihin äiti tuli systerin avuksi. Spanielineidillä on edelleen oma iso aitaus olohuoneessa, jossa se kyllä viihtyy muuten paitsi ruoka-aikoina olisi kova halu keittiöön. Alunperinhän oli ajatus että Luna saa olla muuten vapaasti, Laran ollessa pentuaitauksessa pentujen kanssa näkösuojassa, mutta tämä nyt hieman kaatui siihen, että Lara ei halua olla siellä aitauksessa 24/7. Mutta aitauksen ovi on pidettävä auki, jotta se pääsee pentujen luokse halutessaan. Joten Luna joutui nyt tyytymään aitauselämään.

Luna on erittäin kiinnostunut pennuista, mutta hieman pelkäsi, kun toista pentua esiteltiin aidan läpi. Spanielineiti kuuntelee tarkasti pentujen itkiessä ja välillä sitten liittyy siihen mukaan.