Saaristolaiselämää

Taas on viikko kulunut ilman pientäkään päivitystä. Yritän tässä lyhyesti kertoa kuulumiset ilman että postauksesta tulee kilometrin mittainen.

Käytiin hakemassa Lola vaunuilemaan.

Agilitytunneilla on käyty keinu, pituuseste, rengaseste, puomi ja kepit.  Puomi ja kepit oli viikko sitten tunnilla, mielestäni meillä oli myös joku kolmaskin este mutta en nyt millään saa mieleen mikä se oli. Puomi oli sellainen este ettei kummallakaan koirista ollut oikeastaan mitään isompaa ongelmaa. Lunalla isomman ongelman tuotti vieressä kulkeva kouluttaja, jota se vilkuili sivusilmällä aiheuttaen melkein oman putoamisensa. Idea siis oli että koiran molemmilla puolilla kävellään jos se yllättäen päättääkin yrittää hypätä alas.   Kun kouluttaja siirtyi puomista kauemmas, ei tytöllä ollut esteen ylityksessä ongelmaa. Kontaktikohdalla pysähtyminen tuotti sinällään pientä haastetta, kun Lunan vauhti oli kova. Itse olin juuri ja juuri saanut sanottua käskyn kun tuo oli jo puolessa välissä estettä.  

Pujottelukepit oli isompi ongelma Lolalle kuin Lunalle, joka on niitä jonkin verran harjoitellut. Luna tarvitsi vain pienen muistutuksen ja käden heilautuksen niin tyttö suoritti esteen melkein virheittä. Luna yritti myös lähteä keppejä menemään ennen kuin kerkesin käskyä sanoa.

Lola ei meinannut ymmärtää keppejä ollenkaan vaan lopetti yhden kepin kiertämisen jälkeen. Ja kun Lola ei estettä ymmärtänyt, ei sitä myöskään kiinnostanut yrittää edes sen suoritusta.

Viime sunnuntaina kävimme läpi rengasesteen, keinun sekä pituusesteen. Rengaseste oli suht helppo, isoin ongelma oli Lunalla se että tyttö hyppäsi välillä renkaan vierestä. Tämän pystyi kyllä korjaamaan kun ohjasin Lunan paljon lähemmäksi rengasta ennen kuin vedin käteni pois.

Keinu oli Lunalle ihan uusi este, mutta Lola on sitten pari vuotta sitten harjoitellut aika huonoin tuloksin. Estettä helpoitettiin laittamalla pehmuste maahan mihin toinen pää laskeutuu ja kouluttaja hidasti myös puomin laskeutumista kädellä. Lola meni esteelle ensimmäiseksi. Kouluttaja varoitti että osa koirista saattaa luulla keinua puomiksi ja juosta siihen samalla vauhdilla kuin puomille menisi, mikä sitten tietenkin aiheuttaa aika suurella todennäköisyydellä koiran putoamisen, kun keinu lähtee laskemaan. Lolakin taisi olettaa esteen olevan puomi, kun tyttö meni vauhdilla ylös ja vaikka se hidasti puolen välin jälkeen, tuntui se säikähtävän keinun liikkumista. Lola lähti peruuttaa, minkä takia tytön perä putosikin esteeltä. Systeri onneksi sai sen napattua ja pukkasi takaisin keinulle, minkä jälkeen Lola veti vauhdilla alas. Lola suoritti esteen vielä muutamaan otteeseen, mutta ei tuntunut tekevän sitä kovinkaan mielellään. Alussa tyttö yritti kiertää estettä tai jos se käveli keinun päälle, hyppäsi se alas aika nopeaan. Kun systeri lopulta sai Lolan menemään esteelle, yritti toinen keinun lähtiessä laskemaan joka kerta peruuttaa esteeltä pois.

Lunalle keinu oli ensimmäisellä kerralla hieman kummastus ja tyttö ottikin pari peruutusaskelta, mutta se ei sitten pitänyt estettä mitenkään pelottavana. Seuraavilla kerroilla Luna meni normaalilla vauhdikkaalla tavallaan esteelle, pysähtyi nätisti puolen välin jälkeen ja odotti rentona keinun laskeutumista ja poistui vauhdilla. Tässä on sama ongelma kuin muissakin kontaktiesteissä, eli se ettei tyttö meinaa pysähtyä esteen loppuun vaan se olisi valmis jatkamaan vauhdilla heti.

Pituuseste ei taas tuottanut kummallekaan ongelmia. Lola suoritti esteen täydellisesti ja Lunakin yhtä osumaa vailla puhdas este. Mitä nyt Luna kiihtyi nollasta sataan niin vauhdilla että itse en taas meinannut pysyä mukana. Tytöllä on vauhti kyllä niin kova, että välillä olen pohtinut että jäisikö tuo paljoa jälkeen kisaavista shelteistä, jotka tuntuvat kisaradoilla olevan niitä nopeimpia.

Viimeistä tuntia sitten viedään ensisunnuntaina, sitten pitää alkaa tutkimaan missä pääsisi lajia jatkamaan. 

Olen varmaan täällä maininnutkin että Luna pelkää ulkona skeitti- ja potkulautoja. No, agilitytunnin aikana huomasin että koulutuspaikalla oli parikin skeittilautaa ja päätin sitten agility ja tokotuntien välissä hieman yrittää totuttaa tyttöä. Luna ei ole siis koskaan nähnyt skeittilautaa läheltä, joten en ollut täysin varma miten se siihen reagoi, kun ulkona se on mennyt aina paniikkiin kun joku skeittailee lähellä. Sainkin todeta että ei se skeittilauta pelkästään ollut tytöstä pelottava, kun toinen hyppäsi suoraan päälle eikä isompia kummastellut vaikka se välillä lähtikin jalkojen alta. Yritin myös kolistella lautaa samalla tavalla kuin temppuilijat ulkona, mutta ei Luna siitäkään välittänyt. Pikemminkin yritti kiivetä laudalle minun kanssani. 

Tokotunneilla ollaan käyty läpi saalisvietin hyödyntämistä palkkauksena sekä viime tunnilla luoksetuloa ja noutokapulaa.  Saalisviettitunnilla ei treenattu mitään uutta vaan pikemminkin harjoiteltiin tuttuja liikkeitä lelupalkkaa käyttäen. Luna kyllä tykkää leluista ja palkkautuu niillä, mutta ei kovin pitkään. Jossain vaiheessa tyttö kyllästyy leluun ja alkaa selvästi kerjäämään makupalaa.

Viimetunnilla Luna oli taas jotenkin tavallista väsyneempi. Se nyt voi olla ihan selitettävissä kun olimme viikonlopun asuntovaunulla, missä tulee liikuttua paljon enemmän kuin normaalisti, ja Luna veti täysillä edeltävän agilitytunnin. Noutokapulahan ei ole meillä mikään ongelma ja kouluttaja ohjeistikin harjoittelemaan kapulan noutoa ennemmin kuin pitoa. Koko tunnin ajan Lunalta puuttui sen normaali vauhti, kapulan se kyllä nouti, mutta ei pitänyt kiirettä sen hakemisessa eikä sen palauttamisessa. Tyttö myös jotenkin häiriintyi muista koirakoista eikä suostunut tuomaan kapulaa jos olin sen mielestä liian lähellä muita.

Viikonloppuna oltiin sitten asuntovaunulla pitkästä aikaa. Lola haettiin kyytiin perjantaina ja palautettiin sitten sunnuntaina agilityn jälkeen. Tytöt pärjäsivät yllättäen todella hyvin keskenään, kertaakaan Luna ei aloittanut tappelua ja Lolakin uskalsi hyvin liikkua vaunussa. Lauantaina kävimme saaressa ja siellä hyvin näki eron 1,5 vuotiaan ja 5,5 vuotiaan koiran välillä: kun Lola parkkeerasi heti ruokapöydän viereen ja nukkui, niin Luna ei pysynyt kuin pieniä hetkiä paikallaan ja juoksi ja kiersi ja haukkui jokaisen saarelle tulijan. 

Lola oli saaressa ollut aikaisemminkin, kun Luna oli ensimmäistä kertaa. Sen näki hyvin siitäkin, kun Luna meni uimaan hieman jyrkemmältä kalliolta eikä sitten päässytkään enää ylös. Tyttö yritti saada tassuilla otetta jyrkästä kalliosta ja katsoi minua silleen "tule nyt auttamaan!" ilmeellä. Jouduin ohjaamaan Lunan viitisen metriä sivuun jotta kallio madaltui sen verran että pääsin nostamaan tuon pannasta ylös. Onneksi tyttö tottelee ja ymmärtää sen verran hyvin ettei se tyhmänä jäänyt yrittämään siitä tietystä kohdasta ylös (kuten luulen että Lola voisi tehdä) vaan lähti uimaan sinne mihin minä menin. Eipä Luna sitten enää mennyt jyrkiltä kallioilta uimaan, vaan tyytyi loivempiin kohtiin.

Saarelle tuli sitten myös vaununaapurin saksanseisojapoika Chili ja sekarotuinen vanharouva Essi. Heidän porukastaan oli parin viikon sisään poistunut vanha kultainennoutaja Tytti syövän takia. Oli tuolla kulttiksellakin jo ikääkin 16 vuotta, mikä on isoksi koiraksi todella hyvin. Chililläkin on syöpä leikattu pari vuotta sitten ja se on voinut tähän asti ihan hyvin. Kuulemma nyt on jotain löytynyt pojan imusolmukkeista, joten voi olla ettei pojukaan enää kauaa pyöri ympärillä. Vielä se kumminkin jaksoi juosta Lunan kanssa, kunhan tytsy oli päässyt alkuisotteluistaan. 

Sitten seuraakin kasa kuvia saarella olosta. :) 

Lola löysi oman paikkansa pöydän luota.

Mitä sieltä merestä löytyy.

Vaununaapurin lapsi toi Lunalle Puolasta tuliasen, patonkivinkulelun.

Leikitään!

Uimassakin piti käydä.

Lunan pepsodenttihymy.

Luna on mukamas niin iso että pystyy painimaan Chilin kanssa.

Essiäkin kävi haistelemassa.

Essi

Lola makaa....

... ja makaa lisää...

.... käy katsomassa merta...

... ja sitten makaa hieman lisää. 

Saanko mä jo sen namin?

Se on mun takana vai mitä?

Sitten on jo ihan dööd.