Hallikausi korkattu

Nyt on hallikausi korkattu Lunan kanssa. Viime maanantaina meillä alkoi sekä rally-tokon mestariluokan ratatreenit sekä tokon voittajaluokan treenit. Ajat vaan on hieman harmilliset, kun treenit osuivat samalle päivälle ja ovat vain joka toinen viikko. Treenien välissä on vielä tunnin tauko, rally-toko on 18-19 ja toko 20-21. Ei siinä mitään jos sää on hyvä, niin kyllähän me Lunan kanssa lenkkeillään tuo tunti ihan mukavasti, mutta aivan varmasti tässä syksyllä tulee tilanne että vettä sataa kaatamalla. Hirveästi silloin ei viitsisi kyllä lenkkeillä, koska märkänä sitten jäätyy, mutta ei sitä kyllä huvittaisi tuntia odottaa autossakaan. Kotiinkaan ei kerkeä ajamaan kun saisin muuten suhauttaa suoraan edes takaisin.  

Mutta näin ensimmäisenä maanantaina sää onneksi suosi meitä siinä mielessä että vettä ei taivaalta tullut. Töiden jälkeen ajoin nopeasti kotiin hakemaan neidin ja siitä jatkoimme heti matkaa kohti Ojankoa.  

Meillä oli kaksi pienempää rataa näin ensimmäisellä kerralla ja heti oli meille näitä uusia mestariluokan kylttejä.  Kaksi koiraa oli radalla samaa aikaa (yksi molemmilla radoilla) ja kouluttaja katsoi aina yhtä kerrallaan.  Radat olivat vaativia, kouluttaja myönsikin sen että otti ihan tarkoituksella haastavammat radat, halusiko sitten nähdä hieman koirien tasoa tai jotain. 

  Aloitimme Lunan kanssa tältä ykkösradalta, tosin ennen radalle menoa yritin hieman saada neitiä rauhoitettua kun kyltit selvästi nostatti kierrokset korkealle. Edellisten kurssien kouluttajat olivat useaan otteeseen sanoneet, että mestariluokassa on monella koiralla vaikeuksia, jos on ensimerkiksi putki ja esteet heti peräkkäin. Moni aksakoira kun liihottaa jo pitkällä yhdistäessään me agilityyn. Olin tässä ajatellut että Lunalla ei ole sitä ongelmaa, kun ollaan otettu yksittäin putkia ja sarjahyppyä, on Luna pysynyt nätisti hallinnassa. Ja kun aksaahan me ei olla otettu pitkään aikaan. No, oliko kierrokset sitten niin korkeat vai heräsikö Lunan sisäinen aksakoira esiin, mutta lähtiessäni tähän ensimmäiselle radalle sain todeta että niin se neitikin pinkaisi putkesta suoraan esteiden yli toiselle puolelle hallia minun jäädessä suu auki putken loppupäähän. 

 Otimme muutaman kerran nämä kaksi ensimmäistä kylttiä (eli putki + sarjaesteet) uudestaan, jotta sain Lunan rauhoittumaan sen verran, että neiti pystyi kuuntelemaan minua eikä pinkonut suoraan eteenpäin. Pyörähdyksessä ja valkovuokossa ei ollut ongelmia ja  yllättäen 2x oikea täyskäännös meni myös melko kivuttomasti. Kiihtymisen lisäksi toinen ongelma oli tämä koira eteen ja peruutus. Luna kyllä peruutti ei siinä mitään, mutta en tiedä mistä se on nyt lähtenyt vetämään vinoja peruutuksia. Neiti siis kaartaa oikealle todella paljon. Liike on siis / - tyylinen, eli mitään uukkaria se ei vedä vaan suoraan taakse ja oikealle.  

 Kun näytimme tämän radan kouluttajalle, niin rata meni muuten ihan ok, mutta palkatessani hyvin menneistä (eli rauhallisista) putkesta ja hypystä, jäi Luna mussuttamaan namia ja pyörähdys jäi tekemättä. Otin sitten liikkeen uudestaan niin, että otettiin viimeinen hyppy ja sen perään pyörähdys, tällä kertaa onnistuneesti.
 Sitten muut sujuivat ok ja pääsin näyttämään meidän ongelmaperuutuksen. Sanoin siinä kouluttajalle, että Luna on aina peruuttanut suoraan, nyt ihan viimeisen muutaman viikon aikana tätä vinoutta on alkanut esiintymään. Hän suositteli että treenattaisi jonkun verran käyttämällä takatargettia. Se on helpoin häivytettävä ja opettaa heti koiran peruuttamaan suoraan ilman mitään seinäapuja. Tämä pitää ottaa nyt takaisin treeniin, koska mestariluokassa ei voi olla enää niin hälläväliä tyyli jos joskus aikoo valioitua. 

  

Tässä seuraavalla radalla oli uutena sitten tuo merkille lähetys. Tähän oli laitettu isoksi häiriöksi vielä pujottelutötsät heti taakse, eli siinä oli punainen kartio ensin ja pari metriä takana sitten punaiset pikkutötteröt. 

 Tämä on yksi kyltti minkä suorittamista olen pohtinut jo jonkin aikaa. Miten se kannattaisi opettaa, jotta Lunan tokopuolen merkinkierto tai merkille lähetys (vaikka sitä ei nyt hirveästi olla vielä harjoiteltu) kärsisi.   

 Lunallahan on hieman hahmottamis- ja ennakoimisongelmia. Kun tokossa pyydän sitä bongaamaan jotain, niin se ei edelleenkään osaa katsoa suoraan eteenpäin, vaan aikalailla koko kenttä vilkaistaan läpi. Täten en koe järkevänä, että pitäisin esimerkiksi samaa käskyä tokon merkille lähetyksessä ja tässä, vaikka teoriassa liike on sama. Lähetetään koira merkille ja pysäytetään siihen. Mutta en todellakaan halua, että Luna oppii että merkki voi olla myös vasemmalla, koska se melkein satavarmasti ajattelee sen mahdollisuuden olevan myös tokossa ja jos siellä vasemmalla onkin jokin muu merkki bongattavana, niin se on hasta la vista.  

 Päädyin nyt treeneissä ottamaan liikkeen merkinkiertona, jossa pysäytän sen oikeassa kohdassa. Ajatuksena oli, että pysätyshän tulee myös tokon kiertonoutohyppyhässäkässä, vaikkakin hieman myöhemmin. Eli jos tekisin liikettä paljon niin että välillä vain kierretään, välillä pysäytän sen merkin jälkeen ja välillä taas merkille, oppisi Luna kuuntelemaan että tuleeko käskyä vaiko ei. Treeneissä tämä merkille pysättäminen kierrosta lähti sujumaan hyvin, mutta jälkeenpäin sain todeta taas yliarvioineeni neidin aivokapasiteetin näissä erotteluasioissa. Nimittäin sitten torstaina mennessäni omalle kentälle treenaamaan, Luna ei kiertänyt enää ollenkaan. Neiti joka ikinen kerta teki todella hienon stopin merkille kerta toisensa jälkeen. Yritin kehua, yritin juosta karkuun, yritin olla palkkaamatta ollenkaan virheellisestä suorituksesta (= missä jouduin kutsumaan sen sivulle). Mutta ei, Luna pysähtyi uudestaan ja uudestaan siihen merkille. Mielessäni totesin että onneksi meillä on vielä ne voittajaluokan kaksi ykköstä hakematta, niin kerkeän paneutumaan tähän ennen EVL:lää. Tosin, tässä näkyy myös kuinka nopea Luna on oppimaan. Maanantaina hieman treenattiin, niin parin päivän miettimisellä liike oli sisäistetty hienosti! Paitsi että nyt ei tehty sitä maanantain liikettä. Tässä näkyy taas se ennakointi, kun Luna kuvittelee osaavansa liikkeen täydellisesti, se on se ja sama mitä minä sanon, niin Luna tekee sen sillä tavalla kuin kokee oikeaksi. Omalla tavallaan hyvä, minun sanomisvirheet eivät häiritse suoritusta, mutta sitten kun Luna arvaakin liikkeen väärin, niin en myöskään sitä pysty pelastamaan. 

 Otin monta toistoa aivan metrin päästä kiertotötsää, jotta sain monta onnistumista putkeen. Kun siirryin taas kauemmas, neiti jälleen stoppasi merkille. Tässä vaiheessa teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta ei sitä voinut lopettaa epäonnistumiseen. Systeri ehdotti että hetsataan Lunaa ja otti neidin pannasta kiinni, kun minä otin Laran kanssa muutaman kierron. Hetsaus onnistui, tai ainakin Lunaa potutti hirveästi että Lara sai hänen namejaan, koska neiti tuli kovemmalla draivilla tekemään. Otin suoraan hieman pidemmän matkan päästä (siis ei sitä matkaa ollut kuin 5 metriä muuta kumminkin), ja Luna kiersi nätisti. Otin vielä toisen toiston ja jälleen Luna kiersi. Siinä vaiheessa ajattelin että no niin vihdoinkin.  

 Tässä vaiheessa totesin, että joo en ota tätä liikettä kyllä enää kiertona. Päätin ottaa aivan uuden käskysanan ”törppö” tälle tehtävälle. Aloitin myös tämän tehtävän tekemisen erottelulla, eli tein sekä uudella törppö-käskyllä ja käsiavulla (Luna tosin ensimmäiset kaksi käskyä katsoi minua ihan kummissaan) niin, että merkki oli meidän etuvasemmalla. Otin tähän pysäytykseen myös käskyn. Tein yhden toiston tätä ja heti perään otin eri lähetyspaikasta (tötsä suoraan edessä) merkinkierron ensin kysyen ”missä kierrä?”  

 Hieman yllättäen tämä oikeasti toimi. Luna kiersi kun piti ja stoppasi merkille kun piti. Otin näitä vaihtoja peräjälkeen muutaman ja joka kerta neiti teki oikein. Eli tämä tapa vaikuttaa ainakin näin ensimmäisellä harjoittelukerralla oikein toimivalta. Pitää katsoa vain mitä tuleman pitää. 

 Palaten takaisin rallyn treeneihin, niin tällä kakkosradalla ei oikeastaan ollut meille muita hankalia kylttejä. Puolenvaihto edestä oli uudempi liike, mutta sitäkin olimme jo treenailleet.  

Ensimmäiset rally-treenit loppuivat siihen ja kasasimme radat pois. Tämän jälkeen lähdimme Lunan kanssa lenkille Ojankon poluille. Kävelimme ensin tuttua tietä ja edellä kulki muita koiranulkoiluttajia. Kun pääsimme kohtaan, jossa normaalisti olisimme kääntyneet takaisin hallille, totesin meillä olevan vielä noin puoli tuntia aikaa jäljellä. Ajattelin että jatketaan vielä eteenpäin ja tehdään jossain vaiheessa u-käännös ja palataan viereistä tietä takaisin. Seurailen meidän kulkemista Pokemon gon kartasta joten kuvittelin olevani koko ajan tasalla missä mennään. Lenkkipolut pimenevät yllättävän nopeasti. Osa teistä oli valaistuja mutta monet taas ei. Kun meillä oli noin 20 minuuttia aikaa ja näin tien sopivasti kaartuvat takaisin päin, lähdimme tätä uutta polkua kohti hallia. Kävelimme sitä varmaan kilometrin verran kun aloin katsomaan karttaa ja ihmettelemään kun ei hallia (tai hallilla olevaa pokestoppia) edelleenkään näy kartalla vaikka sen pitäisi. Olimme Lunan kanssa pimeällä polulla ja ketään ei tietenkään liikkunut missään. Aikaa ei ollut enää paljoa, joten ajattelin etten voinut kuin jatkaa eteenpäin, en millään kerkeisi tunnille jos lähtisin peruuttamaan koko matkan takaisin. Hetki meni taas ja tulimme kohtaan joka teki taas u-käännöksen. Tässä meni myös pieni polku suoraan eteenpäin, mutta se polku oli niin umpeenkasvanut, etten sitä siinä hämärässä nähnyt. Puhelimesta kun oli sopivasti akku lopussa, etten voinut karttaa ja lamppua pitää molempia päällä.  

Tässä vaiheessa Luna pelasti, se lähti vetämään pusikkoon missä se polku sitten olikin vaikka kasvillisuus oli aika hyvin saanut sen valtaansa. Lunakaan ei voinut tietää missä olimme, joten luulen sen seuranneen jotain vanhaa koirajälkeä. Ainakin määrätietoisesti se veti eteenpäin. Kuljin itse siis hihnan perässä yrittäen pysyä pystyssä näkemättä mihin kävelin. Kartta näytti että Luna seurasi polkua ja hetken päästä karttaan ilmestyi tuttu stoppi. Hetken päästä pääsimme hieman isommalle, mutta edelleen pimeälle polulle. Tästä pystyin jo itse suunnistamaan hallille (Lunan edelleen vetäessä määrätietoisesti) ja päädyimme tokokenttien reunalle ihan eri suunnasta kuin olin ajatellut. Aikaa meillä oli jäljellä 4 minuuttia. Eikun vaan äkkiä kierrettiin kentät ja päästiin takaisin halliin. 

Minä olin hiestä märkä metsässä samoomisesta ja Lunakin läähätti mukavasti. Ajattelin että neiti voisi ainakin olla hieman rauhallisempi nyt treenatessa kuin tunti takaperin. Onneksi emme joutuneet ihan heti kentälle vaan sain hetken istuutua ja rauhoittua.  

Tokossa meillä oli nyt aivan uusi kouluttaja, Sanna Tiilikainen. Ja näin ensimmäisellä kerralla hän halusi nähdä kolme voi-liikettä kisamaisesti. Siinä odotellessa päädyin ruutuun, kaukoihin ja jääviin (S – I). Meidän vuorolla menimme kentälle. Kouluttaja oli iloissaan että  ryhmässä oli cockerspanieli ja sain kuulla että hänellä oli kotona myös yksi 12-vuotias. Minä mielessäni ajattelin että jes, hänhän sitten ymmärtää cockerin ajatusten kulkua jotenkin.  

Hän myös kehui kun olimme päässeet näinkin pitkälle. Ylemmissä luokissa kun ei pahemmin cockereita näe. Aloitimme liikkeet aloittaen kaukoista. Se, että olin mielessäni toivonut Lunan olevan hieman väsyneempi treenien ja lenkin jälkeen, mutta heti aluksi tämä ajatus lensi ikkunasta ulos ja nopeasti. Neiti aloitti heti vinkumisen, mutta meni maahan ensimmäisellä käskyllä. Siirryin kauemmas ja tehtiin vaihdot. Luna liikkui aika reilustikin eteenpäin, mikä hieman ärsytti. Miksi aina kun näytetään jotain niin se ei onnistu? Siirryimme siitä ruutuun, edelleen pientä ääntelyä oli ilmassa, mutta Luna bongasi ruudun hyvin ja juoksi suoraa sinne. Maahanmenoon tarvittiin taas kaksi käskyä. Lopun luoksetulo oli kuulemma super! 

Viimeisenä oli jäävät, seisominen oli nätti mutta istumaan ei menty vaan Luna jäi seisomaan. Totta kai.  

Siirryimme tästä palautteeseen, kouluttaja totesi että nyt ei kannata välittää jos ei ihan onnistunut. Halli ympäristönä on taas vieraampi kesän jäljiltä ja uudet ihmiset ja koirat voi vaikuttaa. Luna teki todella iloisesti töitä ja siitä kyllä näkee että se osaa liikkeet eli on siinä mielessä kisavalmis. Vinkumiselle sanoi että yritetään tehdä jotain, ja että se todennäköisesti johtuu palkattomuudesta. Minulla oli pientä harhailua (en meinannut taas muistaa odotella liikkurin käskyjä), minkä takia hän kysyi kisakokemuksesta. Totesin että Lunan ollessa ensimmäinen koira, niin minun kisakokemukseni pohjautuu kaikki sen kanssa kisaamiseen.  

Anteeksi, olisiko aikaa puhua pikkuspanieleiden ruoka-ajoista??

Siinä sitten hetki puhuttiin cockerista tokokoirana (kysyi vielä mistä kennelistä Luna on ja sanottuani Isbahans, hän sanoi tietävänsä (tuntevansa?) Raisan ja Siirin. Hän kehui taas meidän menoa mainiten että hän varmaan pystyy laskemaan yhdellä tai vajaalla kahdella kädellä hänen tokouran aikana ylemmissä luokissa olleet cockerspanielit.  

Vaikka tällä tunnilla ei sinällään treenattu mitään, vaan näyttiin meidän taso, niin minulle jäi hyvä fiilis. Seuraavaa tuntia odotellessa.