keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Training

Enpä ole tainnut taas hetkeen kirjoittaa tänne meidän treeneistä. Aika monta tuntia on tässä kerennyt jo olemaan, joten yritän käydä ne läpi lyhkäisesti. Kurssitkin on vaihtuneet jo kesänkursseihin.

Rally-tokossa meillä viimeisillä talvi-kevätkurssin kerroilla ei ollut oikeastaan mitään erikoisempaa. Ratoja tehtiin tuttuun tapaan. 

Koko kesäksi päästiin taas onneksi Heinin viikoittaiseen VOI-MES-ryhmään. Naureskelin hieman kun katsoin muiden kurssilaisten nimiä listassa, kaikki muut paitsi minä oli myös itse kouluttajia (mukana mm. Tämä meidän talvikurssin kouluttaja). Heini oli siis toinen kouluttajista, jonka kursseilta aloitettiin ja oltiinkin viime vuoden tammikuusta elokuuhun. Tämä toinen kouluttaja oli myös kurssilla, tosin nyt itse osallistumassa siihen.  Myönnettävä on, että Heiniltä on tullut usein hyviä ehdotuksia pieniinkin ongelmiin, kun taas nyt koko syksyn ja talven olen tältä edellisen kurssin kouluttajalta kuullut vain kuinka Luna on taitava. Kyllä me kaksi neuvoakin saatiin, mutta kumminkin aika vähäisesti.

Ensimmäisellä treenikerralla meillä oli neljä pientä rataa, tasoltaan alokkaasta mestariin. Heini katsoi yhden radan jokaiselta ja muita pikkuratoja sai treenata itsenäisesti. Alokas- ja avoradat suositeltiin tekemään koira oikealla puolella.



Aloitimme Lunan kanssa ensin, koska muut lähtivät hakemaan koiriaan autosta. Tuo äkkilähtö radalle ei oikein neidille sovi, ja niin sen näki nytkin että vire oli hieman liian korkea keskittymiseen. Aloitimme mestariluokan radasta, jossa ei oikeastaan ollut meillä muuta ongelmaa kuin edessä peruutus, jossa Luna yllättäen pisti pitkästä aikaa maahan. Joten sen jouduimme uusimaan. Teimme radan alun vielä uudelleen ensimmäisen kierroksen jälkeen, jotta saimme sen peruutuksen kunnolla tehtyä.

Koska muut ryhmäläiset eivät olleet vieläkään päässeet kentälle, kerkesimme vielä tekemään voittajan pikkuradan. Tässä vaiheessa Luna oikeastaan tuntui taas tajuavan kunnolla mitä tehtiin, joten Heini pääsi näkemään meidän tällä hetkellä ehkä isoimman ongelman – eli kyltille kiihdyttämisen.

Totesinkin, että tuo kiihdyttäminen on asia, mikä sitten tiputtaa minulta ohjat käsistä. Kun Luna lähtee kiihdyttämään, minä tietenkin joudun keskittymään siihen, että saan pidettyä neidin suurinpiirtein oikealla seuraamispaikalla. Eli joudun viljelemään tässä/seuraa käskyä. Tämähän tekee tietysti sen ongelman, että kävellessäni kohti seuraavaa kylttiä, en pysty kunnolla valmistautumaan itse siihen kylttiin ja se tuo ongelmia suoritukseen. Tietenkin myös Lunalla on ongelmia sitten erottaa oikeata käskyä, jos joudun sanomaan tyylillä “tässä, tässä, TÄSSÄ, tässä, kieppi, tässä, tässä”. Eli käsky saattaa mennä kokonaan ohi. Tietysti, jos en sanoisi sitä tässä käskyä, mutta sitten Luna huitelisi jossain metrin edellä eikä sekään oikein toimi.

Kouluttaja tähän totesikin, että meillä on tullut sama ongelma mikä hänellä on, eli koira tykkää tehdä ja tietysti haluaa mennä seuraavalle tehtäväpaikalle jotta pääsee tekemään. Tähän hän suositteli kaavoista irtoamista, eli välillä kävelläänkin vain kyltin ohi ja palkka tulee kyltin jälkeen. Välillä tehdään liike kylttien välissä. Ja hän suositteli tekemään vielä tempojen vaihtoja usein, jotta Luna joutuu keskittymään siihen kulkuvauhtiin.

Eli iskoistetaan ideaa että tehtävä (ja palkka) voi tulla missä vaiheessa rataa tahansa. Ettei kannata kiiruhtaa seuraavalle kyltille.

Tätä sitten treenailtiin siinä alo- ja avo-radoilla, muiden käydessä vuorollaan mes-ratapätkällä. Treenien jälkeen Heini totesi, että hän taitaa suunnitella seuraavat kerrat pääasiassa ratatreeninä, koska tekniikka oli suurimmalla osalla hienosti hallussa.

Siinä sitten pohdin illalla, että minun varmaan kannattaa hankkia rallyn kyltit myös itselle, jotta ihan oikeasti voin treenata niitä muutenkin kuin ohjatuissa treeneissä. Joten parin päivän päästä kävin tuumasta toimeen, tulostin kaikki kyltit, kävin ostamassa laminointikoneen kun sellaista ei löytynyt mistään läheltä lainaan ja pari iltaa sitten meni siinä kun istuin keittiön pöydän ääressä laminoiden.


Sitten piti käydä vielä Ikeassa ostamassa sopivia kylttitelineitä. Joskus suositeltiin ikean servettitelineitä, mutta sattumalta sitten jostain myyntiryhmässä bongasin jonkun myyvän tablettitelinettä ja tajusin että hei, noitakin olen nähnyt käytettävän kylttitelineinä! (mm. Salon moukarinpäät hallilla oli juuri samoja “telineitä”). Ikea pelasti tässäkin asiassa, kun kyseiset telineet maksoivat vaan 1,99e/kpl, hieman sain muilta ostajilta ja kassalta ihmetteleviä katseita kun lappasin parikymmentä tablettitelinettä kassiin. :’D Minun piti ostaa vielä pyykkipoikia kylttien kiinnittämiseen, koska tuulellahan ne eivät tuossa pysy (m.o.t.), mutta ne unohdin kokonaan. Onneksi niitä nyt saa mistä melkein tahansa kaupasta.

Pitihän sitten uusia kylttejä ja telineitä lähteä kokeilemaan. Systerin talkoillessa seuralla, nappasin molemmat koirat mukaan ja menin tuohon lähikentälle treenaamaan. Ensin oli koko kenttä aivan tyhjä, mutta tottakai siinä kun aloin rataa rakentamaan, tuli paikalle lapsia pelaamaan palloa. Meitä pelaajat eivät häiritse, mutta mietin aina että mitäköhän tässäkin mukana oleva aikuinen tykkää että olen kentänreunalla treenaamassa koirien kanssa. Tällä kertaa onneksi aikuinen ei näyttänyt välittävän että olimme kentällä, päinvastoin osasi jopa sanoa pojille jotka ihmettelivät että ovat tainneet tulla treenaamaan.

Tuli nopeasti todettua, että ne pyykkipojat olisi olleet tosi kivoja. Kun toista kertaa nostelin kylttejä ylös, kasasin hiekkaa kyltin päälle, mutta tästä huolimatta sain kolmannen kerran käydä nostamassa niitä takaisin. Lopulta meni hermot ja laitoin kyltit telineiden alle, eipähän enää tuuli kaatanut ja lennätellyt niitä.



Olin ennen kotoa lähtöä etsinyt nopeasti valmiin kisaradan, missä ei ollut putkea tai hyppyä (koska en jaksanut raahata niitä mukaan, jo pelkät kyltit, kylttitelineet ja merkkitötsät painoivat paljon). Radaksi päätyi 3.3.19 Janakkalan Pia Heikkisen rata, pienellä muutoksella eli spiraali oikealle korvasin käännöksellä koska merkkejä ei riittänyt. Koska tein radan aivan kentän reunaan, tuli kylttien väleistä vähän turhan lyhyitä, mutta kyllä siinä tekemään pystyi.

Luna teki tapansa mukaan todella hyvin töitä ja tällä kertaa vire oli optimaali eikä kylteille karkaamista ollut sitten ollenkaan. Tein radan muutamaan kertaan neidin kanssa, ennen kuin vein Lunan sivulle ja muutin kyltit alokasversioon, jotta Larakin pääsisi tekemään.

Lara nyt ei oikein ollut aivan täpinöissään tekemässä, mutta kyllä se mukana tuli. Mitä nyt joutui välillä kutsumaan useasti mukaan kun jäi hieman haahuilemaan. Myös istuminen edessä oli jostain syystä tällä kertaa hankalaa ja vaati useasti monta käskyä.



Mutta nyt pääsee Larankin kanssa treenailemaan hieman useammin kun kyltit löytyy kotoa.

-

TOKO

Tokossa meillä vaihtui myös kurssi. Talven viimeisellä kurssilla keskityttiin taas Lunan palkkaongelmaan. Otimme siis jättämistreeniä. Eli jätin kippoon palkkanameja ja menimme kentälle tekemään kiertoa. Kouluttaja kävi vielä oikein kovaan ääneen hypistelemässä palkkakuppia ennen kuin lähetin neidin kiertoon. No, Lunahan ampaisi kierron ohi palkan luo, mutta sain sen stopattua juuri ennen kentältä lähtö kunnon karjaisulla.

Toinen yritys meni jo paremmin, vaikkakin Lunan vauhti katosi sen sileän tien. Kouluttaja totesi että nyt ei välitetä siitä vauhdista, vaan superpalkka siitä että neiti tekee mitä halutaan. Ja kunnon kielto jos huomataan ajatuksen olevan palkassa eikä siinä tekemisessä.

Otimme myös seuraamista niin, että palkka oli edelleen kentän ulkopuolella ja seuruutin Lunan sinne palkkakipolle. Kippoa ei saanut (tai ei olisi saanut) vilkuilla, ja huomauttamaan pääsin aika monta kertaa. Tehtiin erilaisia käännöksiä oikealle ja vasemmalle siinä ruokakipon vieressä ja sitten vielä niin että kouluttaja heitteli niitä nameja Lunan lähelle ja neiti ei saanut niihin reagoida. Täytyy myöntää, että vaikeaa oli pikkuspanielille kun sapuskaa lenteli sinne tänne.

Olin tunnin alussa sanonut, että minulla on ajatus yrittää jättää se odottava palkka taas kokonaan pois, eli totuttaisin Lunan taas siihen että se palkka tulee minulta. Tästä huolimatta kouluttaja oli sitä mieltä, että minun kannattaa treenata tätä palkasta irtautumista. Iskostaa Lunalle että ihan sama mitä tapahtuu, niin työ on tehtävä ja kunnolla. Neidin kanssa kun tätä vielä voi treenata siinä mielessä hyvillä mielen, että neiti ei ota nokkiinsa kielloista. Sen verran kovuutta löytyy, että vaikka joutuu kunnolla ärähtämään, on Lunan mielipide “aijaa no ei sitten” ja silti ollaan valmiita heti tekemään seuraavaa tehtävää.

Samana päivänä meillä alkoi vielä meidän kesäkurssi. Ensin oli tosin tunnin tauko, jonka aikana olin alun perin suunnittelut käyväni Lunan kanssa lenkillä. Suunnitelmat tosin muuttuivat siinä vaiheessa kun vettä tuli kaatamalla taivaalta. Ja meidän kesäkurssihan on ulkona. Eli tyydyin odottelemaan lämpimässä autossa.

Tällä uudella kurssilla meillä on kaksi (meille uutta) kouluttajaa, mikä sinällään on ihan hyvä, koska treeniä saa enemmän. Mutta kuten varmaan edellisenkin talvikurssin alkaessa totesin, uusien kouluttajien kanssa on aluksi aina vähän epävarmuutta kun toista ei tunne. Niin oli tälläkin kertaa. Sitten vielä kun sitä vettä tuli niskaan lämpötilan ollessa juuri ja juuri nollan yläpuolella, ja jo muutaman minuutin jälkeen tunto katosi sormista ja varpaista, oli oma keskittyminen treenaamiseen ja Lunan tekemiseen hankalaa kun joutui keskittymään ihan siihen että pysyi pystyssä.

Ensimmäisen kouluttajan kanssa katsoimme ruudun tilanteen. Sanoinkin että Lunalla ei ruudussa ole isompia ongelmia, kunhan se tajuaa mitä tehdään ja bongaa sen ruudun. Näissä treeneissä ruutu löytyi hyvin, isoin ongelma taisi olla maassa pysyminen, kun hiekka oli täysin märkää. Eli palkkasanasta Luna ponkaisi seisomaan.

Toisella kouluttaja meillä oli sitten seuraaminen. Totesin ennen treenin alkua, että seuruu on meillä ollut pitkään vähän sellainen noin 7 arvoinen liike.  Olen ollut tyytyväinen kun vain päästään alusta loppuun isommitta ongelmitta. Sanoin että meidän ongelmat seuruussa on hieman ulkoneva seuruupaikka sekä osassa käännöksistä neiti ajautuu vielä enemmän ulos.

Näytin sitten pätkän meidän seuruuta, jossa Luna hienosti näyttikin meidän ongelmakohdat. Kouluttaja käski sanomaan seuruu käskyn uudelleen juuri ennen käännöksiä, jolloin Luna tietysti korjasi tekemistään. Hän sanoi että ei tässä ole oikeasti meillä muuta ongelmaa, kuin se että minä pitäisi kriteereistäni kiinni (miten tämä kuulostaakin niin tutulta?). Eli mustavalkoisuutta kehiin tässäkin tapauksessa.

Se mikä minusta oli kiva, on että joka kerta otamme paikallaolot. Välillä ensimmäisenä ja välillä viimeisenä. Paikkistreeniä kun ei ole tullut oikeasti kunnolla otettua pitkään aikaan. Näin ensimmäisessä treenissä Luna sitten hienosti meni naapurin käskystä maahan, mutta muuten sujui ihan hyvin.

Toisella tokotunnilla sää onneksi oli paljon parempi, vaikkakin tuuli oli kylmä. Liikkeinä meillä oli metallinouto ja kaukokäskyt.

Metallinouto on taas liike, missä meillä ei ole isompia ongelma ellei kapulan ällöttävyyttä lasketa. Näytimme liikkeen kouluttajalle ja Luna teki taas tasaisen siistin suorituksen, jossa ei kouluttajan mukaan ollut oikeastaan mitään mitä hän lähtisi korjaamaan. Suositteli harjoittelemaan myös vinoja heittoja. Teimme näitäkin pari, ensimmäisellä kerralla Luna kiersi esteen hakiessaan kapulan, mutta hyppäsi takaisin tullessa. Toisella yrityksellä sitten hypättiin kumpaankin suuntaan.

Kerkesimme ottamaan myös hieman kiertonoutohypyn nouto- ja hyppyosuutta. Luna tosin oli erimieltä siitä hyppyosuudesta. Jätin Lunan siis esteen ja kapulan taakse ja pyysin noutamaan. Kapula kyllä napattiin vauhdilla matkaan, mutta se hyppy sieltä unohtui aikas usein. Totesinkin että vaikka tämä oli meidän ns. Helpompi puoli (Luna todennäköisemmin onnistuu vasemman puolen noutohypyssä kuin oikeanpuolen), niin treenaamattomuus näkyy hyvin. Varmaan ollaan viimeksi viime kesänä tätä treenattu kunnolla.

Kaukokäskyissä sitten ensimmäisen suorituksen Luna teki ihan hyvin takapalkalla. Aivan pienen pientä liikkumista ja häiriötä otti ympärillä treenaavista koirakoista, minkä takia jouduin pari kertaa hieman huomauttamaan, että hei, käsky tulee täältä suunnasta.

Toinen kerta sitten ilman takapalkkaa menikin ihan penkinalle, Luna ei kuunnellut oikein ollenkaan ja liikkui reilusti eteenpäin.  Totesin tämän liikkeen olevan vähän sellainen, että jos se on kokeessa viimeisenä, niin Luna lähes aina tarvitsee tuplakäskyn aloittamiseen. Totesimme, että voitaisiin ottaa sitten joku kerta koemainen treeni niin että otetaan ne kaukot siihen viimeiseksi.

Paikkamakuut meni tällä kertaa paremmin, Luna ei ennakoinut naapureiden käskytyksiä. Hieman häiriötä toi viereisellä kentällä olevat agilitytreenit, kun siellä oleva kouluttaja kiljui oikein kimeään ääneen “putkeen putkeen putkeen”. Sekä Luna että Lunan vieressä oleva malinois yrittivät kurotella päätä ylös ja katsoa mitä pahusta siellä tapahtuu.

Kumpikin kumminkin pysyi nätisti paikoillaan loppuun asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)