maanantai 22. heinäkuuta 2019

Petotesti – Ilves

Meidän maaliskuinen petotesti kun peruuntui, niin aika pitkään saatiin odotella seuraavaa, mikä osui sopivalle etäisyydelle ja sopivaan aikaan. Tänään sitten kävimme Kellokoskella tutustumassa ilvekseen. Bemmi jäi pois porukasta, koska poju on tässä todettu hermorakenteeltaan melko säikyksi. S. oli nimittäin tässä jonkun aikaa sitten käynyt Bemmin kanssa MH-kuvauksessa, mikä sitten piti keskeyttää kun poika säikähti liiaksi. Joten S. koki ettei hänen kannata tuoda Bemmiä, koska se todennäköisesti loppuisi taas lyhyeen.  

Mutta me menimme sitten systerin kanssa. Päivä oli kuuma, mutta onneksi meille osui aamun ensimmäiset ajat.  


Paikanpäällä saimme tietää, että meidän eteen oli siirretty kaksi koiraa, joten hetken aikaa siinä odottelimme. Meitä ennen oli kaksi molossia sutta katsomassa, Cane Corso ja mastiffi. Ensimmäinen koira haukkui heti, mutta piti turvallisen etäisyyden edessä kulkevaan petoon. Jälkimmäinen mastiffi, vaikka omistaja arveli toisen haukkuvan ja puolustavan, taas päätti ottaa ritolat 

Sitten tuli meidän vuoro. Luna päätti näyttää rohkeutensa heti ilmoittautumisteltalla, haukkuen siinä olevat ihmiset häntä koipien välissä. Alkuhaastattelun jälkeen testaaja katosi verhon taakse ja odotimme hetken lupaa siirtyä aloituspaikalle.  

Lähtöön oli laitettu ilveksen kakkaa, jota Luna haisteli tarkasti. Neiti lähti kumminkin minun perässä liikkeelle. Muutaman metrin kävelyn jälkeen ilves ilmestyi verhon takaa. Luna tuijotti petoa pää pystyssä ja aloitti haukkumisen. Verrattuna kolmen vuoden takaiseen karhuun, neiti pysytteli edempänä ja kauempana minusta. Karhussahan Luna oikeastaan haukkui koko ajan minun selän takaa ja vaikka tälläkään kertaa ei neiti ollut kunnolla minun ja pedon välissä, niin se kumminkin oli minusta vajaan liinan mitan sivulla samassa tasossa.  


Luna ei myöskään kääntänyt selkää ilvekselle oikeastaan kertaakaan. Neiti liikkui joko sivusuunnassa tai sitten se oikeasti pakitti taakse päin. Pari kertaa Luna kävi minun selän takana, ennen kuin siirtyi kauemmaksi.  
Mielessä kävi kun liikuimme kohti kentänreunaa, missä systeri kuvasi, että näinköhän Luna päättää lähteä sinne turvaan, mutta ei. Vaikka neiti selvästi bongaa systerin, jää se silti haukkumaan ilvestä.  
Lopulta ilves karkoitetaan takaisin verhon taakse, mutta Luna senkun jatkaa haukkumista. Jommallekummalle edellisistä molosseista kuulin testaajan sanovan, kun koiran palautumisesta suorituksen jälkeen puhuivat, että koiralle siinä vaiheessa kun petoa ei enää näe, sitä ei enää ole. Tiedä sitten onko Luna sen verran viisaampi, että se tajuaa, että peto on siellä edelleen vaikka se silmistä katosikin. :’D Koska jos luonnossa ilves katoaa puskan taakse, ei se lakkaa olemasta. Neiti kyllä myös haukkui testaajan, joka tuli verhon takaa esille.  
En tiedä oliko testaaja odottanut totaalista karkaamista Lunan alkuihmispelon jälkeen, koska hän siinä teltalle kävellessämme totesi pariinkin otteeseen, että Luna oli kyllä oikeasti tosi rohkea.  


Kommentteina siinä tuli, että hyvin työskenteli myös itsenäisesti (eli kauempana minusta). Piti koko ajan sopivan turvavälin ilvekseen. Pelkoa ei näkynyt, päinvastoin häntä oli pystyssä koko ajan. Tyhmänrohkeakaan ei ollut, koska hyökätä ei edes yrittänyt, tiesi ettei pärjää tuon kokoiselle eläimelle.  




Teimme sitten vaihdon, eli kävin heittämässä Lunan autoon, kun systeri meni Laran kanssa alkukeskusteluihin. 

Olin menossa kentän sivulle samaan paikkaan missä systeri kuvasi Lunan suorituksen, kun katsoin että Lara oli tulossa perään. Käännyin siis takaisin ja menin teltalle. Testaaja totesi että voisi olla parempi, että minä kuljen mukana ja kuvaan, mieluummin kuin menen kentänreunalle. Ettei käy niin että Lara päättää haluta mieluummin minun luokse kuin ilveksen syötäväksi. Joten minä sitten kävelin mukana ja yritin kuvata. 

Lara ei oikein ensin tajunnut ilveksen kakkaa, vaan systeri joutui sen sille näyttämään - jolloin neiti päätti sitten syödä sitä. :’D Systeri vetäisi Laran siitä liikkeelle. Hetken päästä ilves ilmestyi verhon takaa, mutta neiti ei alkuun oikein reagoinut siihen mitenkään vaan käveli tyynesti eteenpäin. Eikö sille sitten pedon haju sanonut yhtään mitään ja kuvitteli vastaan tulevan vaan oudonnäköisen koiran? Koska oikeastaan vasta kun ilves tuli lähelle ja Lara katsoi sitä tarkemmin, tulikin kiire kauemmas ja haukkuminen alkoi. Lara käyttäytyi osittain samalla tavalla kuin Luna, eli piti turvallisen etäisyyden pedosta (tosin lähti karkuun kääntäen selän pedolle), mutta tuli vähän useammin meidän jalkoihin haukkumaan.  Kun ilves kääntyi, Lara lähti hieman voimakkaammin perään, mutta pedon kääntyessä lähdettiin taas äkkiä karkuun. Kun ilves siirtyi kauemmaksi, totesi Lara että “okei se lähti pois” ja päätti itsekin, että nyt riittää ja siirtyi kauemmaksi lähteäkseen. Kun hihna ei päästänyt ja ilves vaan palasi, kävi neiti sen vielä kertaalleen haukkumassa, mutta sen jälkeen häntä laskeutui alas ja Lara selvästi halusi jo pois. Testaaja lopetti testin tähän. 





Palasimme teltalle, missä oli lapsia katsomassa testejä, niin Larahan juoksi suoraan lapsien rapsuteltavaksi. Pikkuneiti on siis selvästi tyyliä poissa silmistä poissa mielestä.  
Arvostelulomakkeet olivat tytöillä siis lähes identtiset, ainoat erot oikeastaan että Luna reagoi hajuun vahvemmin, mutta Lara puolestaan palautui nopeammin.  




Edellisenä päivänä kävimme uimassa Bemmin kanssa, melko lähellä S. ja Bemmin kotia olevalla järvellä (eli meiltä oli kyllä matkaa reilu puolituntia). Meillä olikin melkein private beach, muutama uimari oli samaa aikaa ensimmäisen puolisen tuntia, mutta sen jälkeen ei ketään. Pidin Lunalla varuilta liinaa pannassa kiinni, koska jos joku vieras koira ilmestyisikin yhtäkkiä jostain, saisi neidin nopeasti kiinni.  

Tilaa oli juosta ja rallattaa, Lunakin sai ihan rauhassa mennä veteen ilman että kukaan oli tulossa päälle samaa aikaa. Yllättäen Luna oli vaihteeksi oikein innostunut pulikoimisesta, toisekseen, rannalla oli matalaa varmaan parikytä metriä ennen kuin järvi syveni, joten neiti sai kahlata sydämensä kyllyydestä. Tietysti lämmin keli ja lämmin vesi edestauttoi uimista, koska Luna joka ei rasvakerrosta pahemmin omaa, kylmenee yleensä nopeasti ja uiminen loppuu usein siihen.  




Mutta nyt neiti jaksoi uida useaan otteeseen koko kahden tunnin aikana mitä rannalla oltiin. 
Harjoiteltiin myös hieman VePeä. Pääsiassa piti treenata Laran kanssa, mutta pääsi Bemmi ja Lunakin kokeilemaan. En tiedä onko kyseessä rotuominaisuus (vaikka Luna ja Bemmi eivät samaa rotua olekaan, mutta lintukoiria kumminkin) vai sattuma, mutta Lara on aina ollut huono palauttamaan asioita. Eli kun heität sille lelun, neiti harvoin tuo lelua takaisin. Eikä kyse ole siitä että se lähtisi rallattamaan lelun kanssa, vaan siinä vaiheessa kun pikkuneidin tassut ylttävät pohjaan, tippuu lelu suusta. Vaikka ranta ei olisi lähelläkään. Tätä samaa Lara harrasti nyt vepeillessä, eli kun tassut osuivat pohjaan, jäi pelastaminen siihen. Lunalla ja Bemmille puolestaan oli kohde päästä rantaan asti. Eli meillä oli lelu sidottuna hyppynaruun, mistä koirat vetivät uimarengasta rantaan. Luna ja Bemmi eivät päästäneet lelusta irti rannassakaan, kun rengas osui pohjaan. Tässä vaiheessa minä päästin narun toisesta päästä irti, jotta koirat saivat viedä lelun ylpeinä kuivalle maalle.  







Jälleen taas nähtiin tyttöjen vaikutusvalta Bemmiin. Poika nimittäin yritti leikkiä Laran kanssa, mutta tämän leikit on jo pitkään ollut nuoresta neidistä turhan rajuja. Joten Lara sitten irvistää ja ajaa Bemmin pois, mutta poika palaa uudelleen ja uudelleen takaisin. Hyvä ettei Laralla ole vaaleita karvatuppoja suussa, kun se yrittää häätää toisen koko ajan rajummin ja rajummin. Sitten kun Bemmi vahingossa erehtyy Lunan luokse, vanhempi neiti murahtaa kertaalleen niin Bemmi tekee täyskäännökset ja häipyy mahdollisimman kauas.  

Mutta täytyy sanoa että parin tunnin pulikoinnin jälkeen, oli kotona erittäin dööd koiria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)