Toiset tokotreenit

Tällä kertaa aiheena oli luoksetulon pysäytys. Jouduin hetken tunnin alussa miettimään mitä lähdettäisiin Lunan kanssa treenaamaan, kunnes muistin että koetreeneissä Lunalla oli ollut hidas jarru pysähdyksessä.

Meillä oli takatargetti käytössä ja ensin näytettiin mikä meillä oli ongelma. No, kuten viimekin kerralla, tälläkään kertaa meillä ei oikein ollut ongelmaa. Luna teki ihan nätin pysähdyksen. Otettiin uudestaan ja tällä kertaa tulikin ennakointi ongelma esille, kun neiti stoppasi itsenäisesti parin metrin jälkeen. Sanoin uuden luoksetulokutsun, jonka jälkeen Luna tulikin nätisti loppumatkan.

Lähdöt olivat hieman tahmeita, mutta sanoin sen johtuvan todennäköisesti takapalkasta. Tehtiin sitten muutama lähtö niin että minä ensin houkuttelin kädessä olevalla palkalla, jotta Luna ei jäisi kiinni takana olevaan namiin. Saimme pari ihan siedettävää lähtöä, kunnes kouluttaja huomasi seuraavan ongelman (mistä muistelen että hän on huomauttanut joskus aikaisemminkin), Luna on niin rutinoitunut liikkeisiin, että se kerkeää tehdä muuta siinä välillä. Eli kun jätän neidin odottelemaan, se tietää että mitään ei tapahdu ennen kuin olen siirtynyt kentän toiselle puolelle, joten Luna unohtui katselemaan ”televisiota” eli viereisellä kentällä olevia aksatreenejä. Sen takia Lunalta meni ensimmäinen luoksetulokutsu aivan ohi korvien. Sain vaihteeksi huomautuksen, että kannattaa sanoa koiran nimi siinä kutsussa, koska se herättää myös Lunan mielenkiinnon jos ajatus on muualla. Joten otettiin sitten vielä työnalle yllätyslähdöt, eli kutsuin Lunan luokse jo matkalta. Ensimmäinen kutsu meni tässäkin hieman ohi, kun neiti ei selvästikään ollut varma pitikö lähteä vai ei kun poikettiin rutiinista. Toinen yritys sujui paljon paremmin. Kouluttajan mielestä olisi parempi jos Luna olisi mieluummin koko ajan ”varpaillaan” että milloin tulee kutsu, koska muuten on se riski, että se jää katselemaan jotain muuta odotellessaan ja käskyt menee ohi. Vaihtelu on varmasti hyväksi, mutta en tiedä onko meillä auttanut se että vähän turhan paljon teen liikkeet koemaisena, jolloin Luna tietää koetilanteessakin tehdä ne täysin samalla tavalla.

Loppuun otettiin häiriötreeniä, eli menimme kaikki yhdessä kentälle ja teimme omissa nurkissamme jotain mitä koira osaa. Lunallahan ei ollut mitään ongelmia keskittyä tekemiseen vaikka kentällä oli muitakin. Otimme kaukokäskyjä, jääviä sekä seuraamista. Kouluttaja kävi sitten jokaisen luona katsomassa ja ohjeistamassa. Lunalla hän huomasi ongelman kaukokäskyissä (mitkä minusta olivat menneet hyvin), neiti kuulemma M-S vaihdossa nojaa todella paljon eteenpäin, minkä takia seuraavassa liikkeessä tassut liikkuvat. Tämä tuli ihan yllätyksenä ja sekoitti minun pakan, minkä Luna sitten taisi vaistota ja kaukot eivät enää onnistuneetkaan sen jälkeen. Minä en enää tiennyt mistä minun sitten piti palkata kun edestä katsottuna Luna teki todella hyvin.

Kouluttajan ohje oli että laitan jonkun kynän Lunan takatassujen kohdalle (mitä kuulemma kannattaa harjoitella jo sen takia että tuomari saattaa liikkeessä tuoda tikun koiran viereen eikä koira saisi tästä häiriintyä) ja katsoa ettei tassut siitä liiku.

Kotimatkalla aloin miettimään että se tikku ei itse asiassa meillä auta yhtään mitään, koska edestä katsottuna minä en vain yksinkertaisesti näe Lunan takajalkoja jos olen paria metriä kauempana. Minähän katson Lunaa alaviistoon ja neidillä kun on jalat ja vatsa täynnä karvaa, mikä estää näkyvyyden takajalkoihin.  Aloitin M-S vaihdon houkuttelemalla namilla Lunan ylös, ja siitä on tainnut tulla tuo etunojaongelma. Olen yrittänyt siis tehdä niin että Luna nousee että laskeutuu hissinä, jolloin mitkään tassut ei liiku ja näin olen olettanut Lunan tekevänkin. Mutta ylösnoustessa neidillä on kuulemma lähes koko paino etutassuilla jolloin kevyet takatassut lähtevät todella helposti liikkeelle. Eli minun pitäisi keksiä miten saan painon pysymään takatassuilla. Toisin sanoen minun pitäisi saada Luna nousemaan aivan toiseen suuntaan tässä vaihdossa.

Pohdin pitkään että mitä pahusta minun pitäisi tehdä, kunnes päätin lähteä aivan alusta ja yrittää namilla houkutella neidin uudelle liikeradalle. Vaihdoin kuuluisi kuulemma näyttää kuten tällä videolla kohdassa 1.30 -KLIK- jota nyt lähdettiin yrittämään. (Jos videota ei jaksa katsoa, niin koira nousee ylös siirtäen etutassuja hieman taaksepäin.) Saan kyllä Lunan tekemään vaihdon näin, mutta neiti siirtää niitä etutassuja liikaa, jolloin maahanmenokaan ei onnistu ilman tassujen siirtoa.

Otin vielä meidän takajalkatargetit käyttöön, jos se auttaisi neitiä hahmottamaan edes pikkaisen että vaatimus on edelleen sama (takatassut paikallaan) vaikka liikerata muuttuikin. Näin muutaman päivän treenin jälkeen, on pieni valonpilkahdus näkyvissä. Edelleen Luna useimmiten tarjoaa vanhaa ja väärää siirtymistapaa, mutta silloin tällöin kun tästä ei palkkaa tipukaan, tulee tämä uusi siirtymistapa tarjolle.

Onhan tuosta uudesta siirtymisestä tietysti myös se apu, että S-I siirtyminen saattaa helpottua ja onnistua useammin, kun Lunalla pitäisi olla se paino jo ennestään takana.  Saa nähdä.

Lopuksi videota lauantaisista kotikaukoista, olen tässä vielä tarkoituksella lähellä tulee ihan reilut kroppa-avut, mutta alkaa nuo M-S vaihdot olla omaan silmään oikeanlaiset. (On siellä näköjään yksi hissinousukin) Takatassutkaan eivät näytä ihan hirveästi liikkuvan, yhdessä I-S vaihdossa kun ensimmäinen jäi vähän puolitiehen ja seuraavasta käskystä tultiikin liikaa eteenpäin.

Sitten jossain vaiheessa Luna ei meinaa nousta istumaan ollenkaan.

Vihdoinkin tokoa!

Meidän yli puolen vuoden ohjattu treenitauko päättyi lopulta tiistaina, kun pakkasin tokotavarat kasseihin, Lunan autoon ja lähdettiin ajamaan erittäin surkeassa säässä kohti Ojankoa ja Racinel –areenaa. Varasin aikaa ihan reilusti, kun lumimyräkkä oli sekoittanut liikenteen lähes totaalisesti päivällä, motarillakin kuulemma oli ajettu 30-40 km/h nopeudella. Kahdeksan jälkeen illalla kun lähdin ajelemaan, oli tilanne onneksi rauhoittunut. Pienet tiet olivat edelleen kuin perunapeltoa ja joutui ajelemaan rauhallisesti, Vanhalahdentie osittain täysin sula ja osittain aivan kamala. Moottoritie oli sitten hyvin sulanut, mutta silti siellä ajeltiin rauhallisesti sellaista 80km/h nopeutta, mutta kiirehän meillä ei ollut.

Oltiinkin sitten hyvissä ajoin (lue: yli puolituntia etuajassa) hallin pihalla. Vettä tuli kaatamalla niskaan, joten kävelyllä käyntikään ei oikein innostanut varsinkin kun oltiin lenkillä käyty juuri ennen lähtöä. Odoteltiin sitten lämpimässä autossa joululauluja kuunnellen.

Tiedättekö kuinka hankalaa on välillä aloittaa treenit uudessa paikassa, kun ei oikein tiedä toimintatapoja? Ohjeissa mitkä sain oli sanottu että tavarat voi tuoda etukäteen sisälle, mutta en sitten tiennyt kuinka etukäteen uskallan mennä häiritsemään edellistä tuntia heittääkseni kassin odottelemaan. Kävin siinä kymmentä vailla kurkkaamassa, mutta koska muita tai muiden tavaroita ei vielä näkynyt niin jäin autolle odottelemaan. Toinen mitä mietin kun ohjeissa oli että koiralle pitää olla häkki tai alusta missä se on oppinut odottelemaan hiljaa ja rauhallisesti. No, myönnän, minähän en ole Lunaa tällaiseen opettanut. Se odottaa nätisti kun saa olla vieressä odottelemassa. Minulla oli messarista ostettu kevythäkki autossa valmiina, ajattelin katsoa miten muut pitävät koiriaan ja ottaisin häkin mukaan jos muutkin niin tekevät. Kyllähän Luna häkissäkin pysyy jos minä olen siinä vieressä.

Paria minuuttia vaille tasan alkoi porukkaa ilmestyä, jotka menivät tavaroiden kanssa halliin. 

Uskalsin siten napata tavarani ja heittää ne halliin Lunan vielä odottaessa autossa. Meitä ei näin ensimmäisellä kerralla ollut kuin kolme viidestä paikalla ja kouluttaja Jenni ensin kyseli hieman taustatietoja. Kyseessähän oli Omat ongelmat –kurssi, koetreeneissä meillä oli ongelmia ruudun bongauksessa sekä ohjatussa noudossa.

Olimme Lunan kanssa kolmantena vuorossa ja kun ensimmäinen meni kentälle treenaamaan, lähdin hakemaan neitiä autosta. Koska kahdella muullakaan koiralla (jotka molemmat olivat australianpaimenia) ei ollut häkkejä, en sitten ottanut Lunallekaan. Neitihän istua nökötti jaloissa kun tiesi minulla olevan herkkuja treenitaskussa.

Kun meidän vuoro tuli aloitettiin ruudulla. Jenni tervehti Lunaa ensin iloisesti ”että no mitä Luna pitkästä aikaa”, neitihän vaan vilkaisi Jenniä ja jatkoi matkaa. :’D No, se on Luna. Aussit kun hyppi ja pomppi innoissaan kouluttajaa vasten.

Ensimmäisellä kerralla Jenni näytti meidän takatargettia Lunalle, ennen kuin lähetin tytön matkaan. Bongaaminen ei nyt ollut(kaan) ongelma, Luna suuntasi ruudulle hyvin, mutta hieman sitten hapuili siinä ennen ja päätyi sisälle ruudun sivusta. Palkkasin tästä kumminkin, koska minä pidin tehtävänä sitä ruudun bongausta ja se sujui hyvin.

Toisella yrityksellä ei sitten ollut ongelma, Luna meni vauhdilla suoraan ruudun läpi targetille. Kolmannella kerralla otettiin pysähdyksellä. Hieman mielessäni mietin että näinköhän Luna juoksee suoraan läpi, mutta ei, maahan-käskystä tuli todella napakka stoppi ja maahan. Jennikin totesi että todella nätti suoritus, Luna jätti targetin heti käskyn kuullessaan eikä epäröinyt ollenkaan.

Otimme vielä ohjattua noutoa, ja kuten moni blogissaan on kironnut niin meidänkin ”ongelma” oli kadonnut. Sanoinkin alussa Jennille että en koe meillä olevan liikkeessä isoa ongelmaa, Lunan pitää vaan tajuta että ne kapulat ovat siellä, vaikka minä en ole niitä sinne vienyt. Tällä kertaa neiti katsoi kuinka kouluttaja vei kapulat paikoilleen.

Lähdimme käskystä liikkeelle. Lunan seuruu oli jotain kamalaa, kun neiti jäi tuijottamaan kapuloita mutta ei se sentään kokonaan unohtunut täyskäännöksessä. Luna pysähtyi käskystä ja itse jatkoin matkaa. Sitten käskystä oikealle kapulalle ja tadaa, meillä ei ollutkaan ongelmaa. Neiti tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä, joten otettiin lyhyttä seuruutreeniä. Kun Lunan ajatukset on kapuloissa niin seuruu kärsi. Me sitten käveltiin edes takaisin kapuloiden ollessa edessä paikallaan ja Jenni kävi välillä vielä heiluttelemassa niitä lisähäiriönä. Ihmettelin muutamaan kertaan siinä seuruuta tehdessä että ihan kuin Lunan hihna tippuisi takataskusta ja osuisi minua jalkaan. Ihmetys olikin sitten suuri kun pysähdyin – pariinkin otteeseen – laittamaan hihnaa takaisin taskuun vain huomatakseni että se oli siellä taskussa eikä roikkunut mistään. Minä siinä jatkoin kummastelua, kunnes hetken päästä tajusin mikä minun jalkaani osui. Se oli nimittäin Lunan häntä. Neidin häntä veti heiluessa kunnolla puolelta toiselle ja löi minua jalkaan aina silloin tällöin. :D

Toisella kierroksella otettiinkin sitten merkinkiertoa kapuloiden ohi, ajatuksena että treenataan siitä kapulasta luopumista. Ensin pelkästään kierto, sitten kierto niin että noutokapula oli paluumatkalla sivussa.  Sitten kapula olikin menomatkalla sivummalla. Lopulta piti juosta sekä meno- että paluumatkalla kapulan ohi ja kapulat lähenivät joka kierroksella. Luna kyllä katseli kapuloita moneen otteeseen mutta yllättäen ei kertaakaan nähtävästi yrittänyt lähteä niitä noutamaan.  Totuus taitaa tosin olla se, että jos olisin kerran käskenyt ottamaan kapulan matkasta mukaan niin houkutus olisi ollut paljon kovempi. :D

Ensimmäinen tunti oli sillä taputeltu. Täytyy sanoa että todella ihanaa olla taas ohjatulla kurssilla, toinen näkee ne meidän virheet ja ongelmat paremmin kuin mitä itse. Ainut ongelma on nyt meidän ongelmat, olin varautunut että minulla on kahdelle tunnille ratkottavaa, mutta nyt kun molempia kerittiin treenaamaan tällä yhdellä tunnilla, pitää minun keksiä jotain muuta seuraaville tunneille.

Luna odottelee vuoroaan.
Valitettavasti kuvia ei ole tämän enempää kun systeri joutui jäämään kotiin Laran kanssa. 

Sitten hieman aiheen sivusta, ei riittänyt 33 talkootuntia tällä(kään) kertaa Voi-luokan kurssille, päästiin kyllä Tokon kisakurssille, mitä se nyt sitten pitääkään sisällään. Kyselin hieman Jenniltä osaako se yhtään sanoa millä tuntimäärällä porukat on kurssille mennyt ja vastaus oli että parhaimmillaan siellä on lähemmäs 80 tuntia kerättynä, mutta moni kurssille mennyt oli kouluttaja (jolloin tunteja taitaa kertyä vähän helpommin ja taitavat olla jotenkin etusijalla?). Alinta tuntimäärää en saanut, mutta ymmärsin että olin ollut siinä melko rajalla. Tätä myös puolsi se että kun sain lopulta sähköpostiviestin että emme ko. kurssille pääse, oli viestissä ilmoitus että keväällä järjestetään myös kaksi lyhyttä 4 kerran kurssia kurssitta jääneille. Kyseinen viesti oli lähetetty vain neljälle (minä mukaan lukien), joten olettaisin meidän olleen neljä seuraavaa talkootuntimäärää katsottuna.

Koiramessut 2017

Joulukuussa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät Koiramessut on Suomen suurin koiratapahtuma. Eniten väkeä tuo koiranäyttelyt, joita tänä vuonna järjestettiin kolme kappaletta; perjantaina Helsinki Winner, lauantaina Pohjoismaiden voittaja ja sunnuntaina Voittaja. Lauantaina oli myös epävirallinen pentunäyttely, joka keräsi ennätysmäärän osallistujia.

Tänä vuonna Koiramessut tarjosi bloggaajille mahdollisuuden päästä ilmaiseksi sisälle bloggaaja -passilla, vaatimuksena tietysti sisällöntuotto. Ilmoittauduin mukaan kun minun nyt muutenkin oli tarkoitus tehdä postaus aiheesta, nyt vaan käyn tietysti hieman monipuolisemmin asian läpi.

Olin paikalla vain lauantaina, kun systeri oli ilmoittanut Laran pentunäyttelyyn. Lunaa en viitsinyt messarin hinnoilla edes ilmoittaa, kun neidillä ei kumminkaan ole voittomahdollisuuksia. Varsinkin kun tiesin joutuvani kulkemaan Laran kanssa, en halunnut toista vetokoiraa ottaa muutenkin ahtaisiin tiloihin. Luna jäi siis kotiin jauhelihalla täytetyn luun houkuttelemana.

Lähdimme hyvissä ajoin, suunnitelma oli olla Messukeskuksessa yhdeksän jälkeen, kun Laran kehä oli arvioitu alkavaksi yhdenmaissa. Ajoimme autolla Keravan asemalle ja siitä hyppäsimme hieman kiireellä junaan. Matkahan ei sujunut siinä mielessä kovin hyvin, kun matkakorttia lyödessäni sain huomata että kortilla ei ollutkaan arvoa riittävästi että olisin saanut lipun ostettua. Junan ovet olivat menneet kiinni ja seuraava pysähdys oli vasta Tikkurilassa, kirosin siinä mielessäni että nyt jos lipuntarkastaja tulee, olen pulassa. Yritin nopeasti selvitellä tekstiviestilippua (mistä ei löytynyt enää tietoja mistään että onkohan se poistunut), latasin VR:n mobiilisovelluksen ja sieltä ostaa lippua mutta sekään ei onnistunut. Olimme saapumassa Tikkurilaan, ja pohdimme jo junasta poistumista. Lopulta HSL:n mobiililippu ratkaisi ongelman, kun Tikkurilan kohdalla sain lipun ostettua.

Messukeskukselle kun päästiin, oli sisäänpääsyn kanssa hieman hankaluuksia. Koiran kanssa piti kävellä melkein toiselle puolelle isoa hallia, mutta minä taas tarvitsin bloggaajapassin pääaulan suunnalta. Systeri joutui siis odottelemaan Laran kanssa ulkona kun minä menin sisälle selvittelemään mistä saan kulkulupani. Vaikka olin sähköpostilla saanut ohjeistuksen, oli paikalla olevat talkootyöntekijät hieman pihalla koko jutusta. Pääsin kumminkin läpi ja ohjeistuksen Lehdistökeskukseen.

Passin saatuani lähdettiin kiertämään systerin ja Laran kanssa hallia koirien sisäänkäynnille. Ihan kuin meillä ei olisi ollut jo tarpeeksi hankalaa, tuli sisääntulotarkastuksessa ongelmia vielä lisää. Systeri antoi Laran numeron ja rokotustodistuksen niiden tarkastajalle. Sitten kun tarkastaja vielä halusi tarkastaa sirun, niin sitä sirua ei löytynytkään millään. Varmaan pari minuuttia tarkastaja yritti sitä metsästää Laran niskasta (muisteltiin että siitä keskeltä niskaa se aikaisemmin on löytynyt) ja kävi vielä kaulan ja lavatkin läpi jos se olisi valunut alemmas. Tässä vaiheessa tarkastaja totesi että jos sirua ei löydy ei meillä ole asiaa sisälle. Systerin kanssa todettiin että kyllä se siru on aikaisemmin aina löytynyt, johon tarkastaja totesi että hänen laitteeseenkin on juuri vaihdettu paristot ja tähän mennessä kaikki sirut on löytynyt ongelmitta. Hän kumminkin soitti ja pyysi toista sirunlukijaa tuotavaksi ja käski meidät sivummalle odottelemaan. Siinä hänen soittaessaan kuulin kun hän sanoi sanan ”suomalainen” jolloin systerille kommentoin että voiko se vaikuttaa että siruhan on puolalainen. Tarkastaja lopetti puhelun, jolloin systeri sanoi että Laran siru ei ole kyllä suomalainen, jolloin tarkastaja itsekin katsoi papereista että siellä lukikin Puola. Hän alkoi siis soittaa uudestaan ja siinä odotellessa tuli kumminkin vielä etsimään sirua – joka nyt löytyikin heti siitä keskeltä niskaa.

 Varmaan sekä minä että systeri huokaistiin helpotuksesta ja tarkastajakin oli silleen että ”jaaha” tyylillä. Hän totesi puhelimeen että ei sitä sirulukijaa tarvittukaan. Sirunumero vielä tarkastettiin papereista, jonka jälkeen tarkastaja totesi että ulkomaalaisten sirujen kanssa tätä ongelmaa voi olla. Voisi kuulemma olla turvallisempaa että meillä olisi mukana sirulukija joka lukee varmasti ulkomaalaisia siruja, ettei joku kerta käy niin ettei järjestäjän lukija sitä oikeasti ollenkaan löydä. Hänkin kumminkin yritti kunnolla etsiä sitä sirua. Pitää varmaan pohtia sitä oman sirulukijan hankkimista, kustannuksenahan se ei ole mikään halpa, mutta säästäisi siltä mielipahalta ettei kilpailuun pääsisikään.

Väkeä oli ihan riittävästi.

Pääsimme siis sisälle ja kävimme ensimmäisenä käymään ulkoilualueella Laraa pissattamassa. Ulkoilualueelle oli levitelty pariin paikkaan puuhaketta ja heinää, johon koirat saivat tehdä tarpeensa. Ideana ihan kiva ja alue olisi ollut mukavampi jos koirien ulkoiluttajat olisi keränneet koiriensa jätökset pois. Suurin osa varmasti näin tekikin, koska tilanne olisi voinut olla paljon pahempi, mutta moni jätti läjät hakkeen joukkoon mistä niitä ei hirveän hyvin edes nähnyt. Koirankakkapusseja oli tarjolla paljon, mutta ne oli hieman hölmösti hallin sisällä. Jos niitä olisi ollut myös siinä ulkona, olisi saattanut useampi kerätä koiriensa läjät. Larahan ei suostunut tekemään mitään, kun se ei suostunut edes kävelemään hakkeen päällä. En tiedä tekikö outo pohja sen, vai onko pikkuneiti ottanut Lunasta mallia ettei muiden jätösten päällä voi kävellä. 

Ulkoilutusalue 

Jatkoimme matkaa ja lähdimme kiertelemään kojuja.

Koiramessuilla oli paikalla yli 100 myyjää ja esittelijää, osalla paremmat tuotetarjoukset kuin toisilla. Koirille oli tarjolla niin herkkuja, treenitavaroita, häkkejä, petejä, luita, leluja, vaatteita, ulkoilutusvälineitä, trimmivälineitä, lisäravinteita, oikeastaan lähes kaikkea. Omistajille sitten lahjatavaroita, vaatteita, näyttelyasusteita. Jos olisimme olleet järkeviä, olisimme tässä vaiheessa tehneet isoimmat ostokset, koska väkeä ei vielä ollut paljoa. Mutta ajattelimme ettemme jaksa sitten raahata niitä edestakaisin. Kiertelimme kojuja ja Lara pääsi käymään HauHaun ständillä pallomeressä. Isoon altaaseen oli kuulemma piilotettu erikoispalloja, jollaisen löytämällä sai palkinnon. Minä siinä ajattelin että Lara ei varmaan tajua edes etsiä sieltä mitään, mutta kuinkas ollakaan kuminen pallo sieltä löytyikin. Palkintona oli pussi HauHaun viljattomia purutankoja. Koska siinä ei ollut hirveää ruuhkaa, pikkuneiti sai peuhata pallomeressä vielä hetken aikaa ennen kuin jatkettiin matkaa.

Täällä on jotain! 

Löysinpäs!

Onnellinen bortsupentu.

Seuraava stoppi tuli Oscarin ständillä, jossa oli tarjolla maistiaisia kuivatuista herkuista. Lara oli tässä vaiheessa ihan täpinöissään, että tämähän on todella kiva paikka kun saa leikkiä ja nameja. Monella muullakin esittelijällä oli erinäisiä nameja ja ruokia maisteltavana, mutta hirveästi ei pennulle viitsinyt syöttää tai sitten oli juominen ja ulkona käynti ongelmana.

Kaksi käytävää oli täynnä rotutoreja, jossa oli 40 eri rotuyhdistyksen jäsenet valmiina kertomaan omasta rodustaan ja yhdistyksen toiminnasta, monella oli myös tarjottavana rotuyhdistyksen lehtiä kiinnostuneille mukaan. Tietysti paikalla oli myös paijattavia rotunsa edustajia. Suomi 100 – juhlavuoden takia kotimaiset rodut oli siirretty omalle osastolleen eri halliin.

Kennelliitolla oli Hau Life! ständi, missä sai mennä kyselemään koirista. Jos esimerkiksi koira oli suunnitteilla, mutta ei ollut varmuutta rotuvalinnasta antoi ständin henkilöt neuvoja ja suosituksia eri roduista. Hau Life! osastolla oli myös lava missä järjestettiin koira-aiheisia tietoiskuja sekä rotuesittelyjä.

Ständejä oli myös vakuutusyhtiöillä, jotka kertoivat omista koiravakuutuksistaan, Kennelliiton Nuorilla oli paja missä sai mm. tehdä koirille naruleluja, Kennelliiton Kaverikoirilla, eri maiden kennelliitoilla (siellä oli Puolakin mitä hieman ihmeteltiin!), Evidensialla ynnä muilla.

HauLife! Esittelyssä Cairnterrieri

Kennelliiton Nuoret ja lelutyöpaja

Messuilla myös esiteltiin erilaisia lajeja, kuten Nose Workia, Rally-tokoa, agilitya, paimennusta, Kaverikoiratoimintaa, Tukikoirien toimintaa ja tällaista isommalla lavalla. Luentotilassa oli luentoja mm. positiivisista koulutusmetodeista, kuntoutuksesta, koirien allergioista ja atopiasta, koirien tunteista. Näihin en päässyt itse tutustumaan kun muuta tehtävää oli sen verran, pitäisi melkein olla varattu koko päivä kiertelylle ilman koiria ja suunnitella menot aamusta iltaan. Nyt kun piti seurata yhden koiran kanssa näyttelykehiä ja toinen odotti kotona yksinään niin ei voinut hirveästi pitkittää messarissa olemista. Varsinkin osa luennoista oli sellaisia että olisin halunnut mennä kuuntelemaan.

Tällä pikaisella kierroksella mukaan tarttui Lunalle nivelravinteet, b-vitamiini sekä hammastahna Biofarmin ständiltä. Siitä suuntasimme kohti näyttelykehiä, kun E. oli Vanillan kanssa osallistumassa. Jäimme tosin vielä kiinni tasapainotyynyjen kohdalle ja Lara pääsi hieman treenailemaan. Olin noita luun muotoisia tasapainotyynyjä katsellut jo jonkin aikaa Lunalle takapäätreeniä ajatellen. En kumminkaan viitsinyt siinä heti sellaista ostaa kun ei innostanut ison tyynyn raahaaminen pitkin messukeskusta. Kävin kyllä sitten myöhemmin niitä uudelleen katsomassa, mutta kaikki oli jo menneet. Myyjät kumminkin tarjosivat samaan tarjoushintaan tyynyä postitettuna kotiin, joten nyt odottelemme sitten pakettia. Totesinkin että ehkä parempi niin, en tarvitse tyynyä heti näinä päivinä, eikä minun tarvinnut nyt sitä sitten yrittää kannella mukana.

Nähtiin me Cooperkin matkalla ja piti ottaa pienet painit

Lopulta pääsimme bordercolliekehien luokse, joka oli kolmesta kehästä keskimmäisenä ja täten reunat aivan täpöten täynnä. Pääsimme lopulta E:n ja Vanillan luokse ja Lara oli ihan fiiliksissä kun ympärillä oli paljon ihmisiä jotka halusi rapsuttaa. Vanillaakin pentu yritti mennä tervehtimään raapimalla kevythäkin ovea. Siinä Vanillan kasvattaja totesi että Lara taitaa jäädä pieneksi kooltaan, jos agilitykisoja ajattelisi niin Lara saattaa jäädä medeihin (kun suurin osahan on maxeja). Ollaan me sitä tässä hieman katsottu että Laran kasvu on ollut alusta asti hieman hitaampaa ja nyt viime aikoina ei enää kunnollista kasvua ole näkynyt. Joten epäilys on ollut että Lara saattaa jäädä mini-bortsuksi. Toinen kasvattaja, eli tämä jolta systeri oli alun perin ottamassa pentua, taas sanoi että Lara kyllä vielä kasvaa (etujalat oli kuulemma sen näköiset että kasvu ei ole vielä loppunut?) Saa nyt nähdä.

Vanilla puolestaan oli pudottanut lähes koko turkkinsa ja näytti omaankin silmään melko kaljulta. Vanillan kasvattajakin vaan naureskeli että neiti tuskin pärjää tuolla ulkonäöllä. E. kyllä yritti parhaansa mukaan pöyhentää turkkia jotta sitä edes näyttäisi olevan vähän enemmän.

Kehässä meni vasta urokset, joten Vanillan kehää joutui odottelemaan jonkin aikaa. Lara makoili keskellä lattiaa, jolloin totesin että lähden käymään kevythäkki ostoksilla. Minulla oli alunperinkin suunnitelmissa ostaa Lunalle uusit kankainen kevythäkki, kun neidin pentuhäkki meni silloin heti alussa rikki (Luna siis söi vetoketjun). Tähän mennessä käytössä on ollut metallihäkki, mutta sen raahaaminen on työläämpää. Jätin siis Laran systerille ja kävin uudelleen kiertämässä ständit ja hieman vertailemassa hintoja.

Lopulta päädyin ulkolaisen myyjän häkkeihin, mutta pitkään pohdin minkä kokoinen sen pitäisi olla. Muistelin että kotona oleva rikkinäinen oli M-kokoa, mutta tätä kokoa ei löytynyt kuin harmaana ja siinä ei ollut ”ikkunoiden” edessä verhoa. Lopulta tuli sitten ostettua punainen L-koon kevythäkki, hintaeroa kun ei ollut kuin vitosen verran. Onpahan Lunalla sitten tilaa kunnolla ja käy Larallekin tarvittaessa. Ja Larallehan se heti menikin kun pääsin takaisin kehänreunalle, laitoin häkin pystyyn ja laitettiin pentu sinne rauhoittumaan.

Nartut alkoivat, mutta samalla lähestyi Laran kehän alku. Puoli yhdeltä todettiin että meidän pitää alkaa siirtymään pentukehien luokse, jotka olivat aivan toisella puolella ja toisessa kerroksessa. Systeri kun ei keppinsä kanssa vielä kulje normaalia vauhtia. Kipitimme tavaroiden kanssa yläkertaan, jossa todettiin että kehät ovat myöhässä.

Siiri oli tolleri Coopperin kanssa melkein viereisessä kehässä ja olin lupautunut ottamaan kuvia jos vaan aikataulu niin sallisi. Joten parkkeerasimme siihen hetkeksi ja kerkesin kuvaamaan pojun ensimmäisen kierroksen kehässä. En voinut jäädä pidemmäksi aikaa kun Laran kehä lähestyi ja siirryimme käytävän toiseen reunaan. Meiltä oli unohtunut namit kotiin eikä keritty siinä siirtyessä käydä ostamassakaan mitään lisää (tajusin tämän vasta kehän reunalla), joten jouduin ottamaan Trixien makuroll-onin kehään.

Olimme tulleet ajoissa Messariin, jotta Lara kerkeäisi väsymään eikä pelleilisi niin paljoa kehässä. No, en tiedä olimmeko tulleet liian aikaisin jolloin pikkuneiti oli kerinnyt jo väsymisen jälkeen keräämään kierroksia kun mitään ei tehty. Voin sanoa että minulla oli kengurupiraija hihnan päässä. Seisominen sujui hyvin, mutta liike... Tuomari pyysi ensimmäisenä kiertämään ympyrän. Yritin siinä kieltää ja rauhoittaa neitiä joka hyppi ja repi hihnaa tai roikkui lahkeessa, mutta se tuntui aika mahdottomalta. Kierroksen jälkeen oli seisotus. Tuomari hieman ihmetteli Trixien dödöä (näytin että herkusta oli kyse) ja tunnusteli neidin. Lara seisoi pääasiassa hyvin, kertaalleen jouduin kiepauttamaan sen ympäri kun liikuttiin liikaa eteenpäin.

kuvan ottanut systeri, vahingossa meni muokatessa mun vesileima.

"Liikkuu rodunomaisesti" ... hmm... :D 

Huokaisin helpotuksesta kun kehäsihteeri sanoi Laran saavan KP:n, ei meidän suoritus sitten ihan pieleen voinut mennä. Lara oli ainoa pieni pentu, joten menimme kehän reunalle kun isommat pennut menivät kehään. Siinä oli neljä narttua ja näistä vain yksi sai KP:n. Eli menimme sitten uudestaan kehään tämän vanhemman pennun kanssa. Meidän liikkuminen ei sujunut edelleenkään, ensimmäinen kierros oli jotain kamalaa, toisella kierroksella alkoi jo neidin jalat pysyä maassa. Ei siis tullut yllätyksenä että vanhempi pentu voitti nartut. Lara oli siis toinen.

Mutta Lara sai todella hyvän arvostelun:

”Hyvän tyyppinen mittasuhteiltaan. Sopusuhtainen. Hyvä pää. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehän muoto. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu rodunomaisesti. ”

Tuosta liikkumisesta emme olleet samaa mieltä tai sitten tuomari näki jotain mitä me emme, kun ei se liikkuminen meinannut sujua ollenkaan. :D

Siirryimme takaisin aikuisten bortsujen kehän luo, jossa Vanilla oli yllättäen voittanut Avoimen luokan! Kehässä meni sillä hetkellä veteraanit, joten ei tarvinnut kauaa odotella paras narttu –kehän alkua. Kun Vanilla pääsi häkistään ulos, heitimme Laran sinne hetkeksi jotta pääsin kuvaamaan. Kehässä oli narttuja 11 kappaletta ja parin juoksukierroksen jälkeen tuomari valitsi neljä jatkoon. Kalju Vanilla oli yksi niistä. Nämä neljä vielä juoksivat ympyrää, jonka jälkeen tuomari sijoitti veteraanin ykköseksi, mutta Vanilla tuli toiseksi! Koska ykkönen oli jo MVA, sai Vanilla SERTin sekä CACIBin. SERT oli Vanillan kolmas, eli nyt neidiltä puuttuu vain hyväksytty luonnetesti tai paimennuskoe muotovalion arvoon.

Näyttelythän jatkuivat vielä, eli rotunsa paras jatkoi ryhmäkehiin ja siitä BIS-kehään jotka käytiin isolla lavalla. Nämä kehät jatkuivat melko pitkälle iltaan, mutta onneksi niitä pystyi seuraamaan myös livenä kotoa.

Piti minun antaa Vanillankin maistaa herkkudödöä ja hyvin näytti maistuvan :D 

Voittajille oli kunnon kuvauspaikat ja jonoa niihin oli myös mukavasti.

Lähdimme siitä vielä hetkeksi kiertelemään ja tekemään loppuostoksia, mutta täytyy sanoa että reilu kuusi tuntia seisomista ja kävelyä messarissa oli tehnyt jo tehtävänsä. Plus monet kehät olivat jo loppuneet eli monet olivat siirtyneet ostoksille eli ahdasta oli. Haimme HauHaun osastolta luita ja herkkuja, sekä toisesta ständistä tokoon merkkejä sekä Lunalle lyhyen (1m) grippiliinan rallya ajatellen. Nykyinen hihna on niin pitkä että kerään sitä käsiin ja sitten se kiristyy liikkeessä, joten parikin suositteli hankkimaan hieman lyhyemmän hihan. Ruoat oli myös hyvässä tarjouksessa (esim. Anf 2kg säkki oli 5€, kun normaalisti se on n. 20€!) mutta meillä kun on kotona nyt varmaan se 20kg ruokaa odottamassa, niin en viitsinyt ostaa lisää vaikka halpaa oli. Yksi Dentastix pakettikin lähti mukaan 5 euron hintaan.

Systeri olisi halunnut Laralle vielä fleecehihnan sekä palkkalelun, mutta meillä molemmilla oli paikat jo niin kipeänä, että päätimme lähteä kotiin. Haimme ostamani kevyt häkin kehän reunalta ja lähdimme raahaamaan tavaroita kohti asemaa ja kotia. 

Takkiostoksilla sekä joulukorttikuvia

”Lunalla on jo enemmän takkeja kuin minulla!”

Tämän kommentin kuulin äidiltäni kun menimme hänelle syömään ja Lunalla oli uusi takki päällä. Koiran nivelrikkoryhmässä joku esitteli Hurtan Ultimate Warmer lämpötakkia ja pienen kyselyn jälkeen ajattelin sellaisen sopivan Lunallekin. Meillähän on jo ennestään Back on Trackin loimi, mutta siinä on se takamus ongelmana. Luna kun kantaa häntäänsä korkealla niin BoTissa on pakko pitää häntää häntäaukossa, mutta silloin neiti ei pysty tehdä tarpeitaan. Kun häntää ei siinä pidä, on takki niin ylhäällä ettei se lämmitä oikeastaan mitään. Eli ollaan jouduttu pitämään takkia ”huonosti päällä” siihen asti että Luna saa lenkillä tarpeensa tehtyä ja välillä kun ne tarpeet tehdään vasta viimeiselle nurmikolle ennen kotipihaa, ei se takki oikein ole päässyt lämmittämään. Plus sen hännän pujottaminen siitä häntäaukosta kun takki on muuten päällä on melko haastavaa rodulla jolla se häntä ei taivu hirveästi ylöspäin…

Tuossa Hurtan takissa ongelma on ratkaistu napilla. Eli kokonaan umpinaisen takaosan sijasta taakse on sijoitettu nappi, jolla sen saa tarvittaessa nopeasti auki tai kiinni. Kun nappi on auki pystyy koira käymään kakalla normaalisti ja liikkeessä lahkeet silti suojaavat lihaksia. Nappi on myös helppo laittaa kiinni kun on tarve.

Ryhmässä esitelty Ultimate Warmer oli vain valitettavasti poistuva valmiste, mutta pienen tukimuksen jälkeen huomasin uudemman version Extreme Warmer olevan markkinoilla. Takin muoto oli hieman eri ja jälkimmäisessä oli hieman sama idea kuin BoTissa, takkiin on laitettu sisälle foliopinta mikä heijastaa koirasta lähtevän lämmön takaisin.

Eli Hurtta kertoo takista näin: ” Extreme Warmer -takki pitää koiran lämpimänä haastavissakin olosuhtiessa. Takin sisäpuolella oleva foliopinta heijastaa koiran kehonlämpöä takaisin, mikä lisää takin lämmittävyyttä merkittävästi. Takin malli on suunniteltu suojaamaan erityisesti koiran tärkeimmät lihasryhmät ja sen vedenpitävä päällimateriaali on miellyttävän pehmeä. Korkea trikoohuppu lämmittää kaulaa ja sen voi halutessaan nostaa suojaamaan myös koiran korvia. Takin näkyvät 3M -heijastimet parantavat turvallisuutta pimeällä.”

Olin jo ostamssa takkia Black Friday tarjousten aikaan, mutta totesin että minun melkein pitää käydä Lunan kanssa ensin sovittamassa sitä jossain. Ne tarjoukset oli ja meni. Sitten tajusin että minullahan oli vielä mätsäristä voitettu -20% kuponki Mustiin ja Mirriin, pikaisen googlettelun jälkeen selvisi että Järvenpäässä oli kyseisiä takkeja tarjolla, joten seuraavana vapaapäivänä hurautettiin naapurikaupunkiin.

Olikin ihan hyvä että käytiin kokeilemassa, koska arvioitu cockeri-koko oli aivan liian iso ja piti ottaa koon pienempi. No, onhan Luna hieman pienempi cockerinarttu muutenkin. Hintaa takilla oli alun perin 73,90€ alennuksen jälkeen jäi hieman vajaaseen 60€ . Nyt kun takki on ollut muutaman päivän käytössä, täytyy kehua että todennäköisesti tulee olemaan paljon useammin Lunan päällä kuin BoT. Takissa on myös sisäänrakennettu korvahuppu, mikä on kuin spanielin luppakorville tehty.

Voisivat vielä kehittää takin joka ei takuta cockerin karvaa, mutta sellainen taitaa olla täysi mahdottomuus. Pitää vaan totutella harjaamaan Luna useammin.

Tuli myös viimein otettua joulukorttikuvat.Olin odotellut että lunta tulisi jotta saisi otettua nätit ulkokuvat, mutta eihän se näillä säillä onnistunut ollenkaan. Silloin kun lunta oli, olin valoisaan aikaan töissä ja jos olin kotona niin satoi vettä. Piti siis kasata olohuoneeseen oma valokuvastudio ja napata muutama kuva.

Laitoin Laralle kulkuskaulurin kaulaan ja jätin sen hetkeksi totuttelemaan asusteeseen kun otin Lunasta ensin muutaman yksittäisen kuvan. Sitten kokeilin miten Lara pysyy paikoillaan. Täytyy myöntää että jotain oppia on mennyt tuon nyt jo 6 kuukauden ikäisen pennelin aivoihin koska sehän pysyi paikoillaan! Tai no, mitä nyt valui istumasta maahan, mutta pakoillaan kumminkin… Sitten piti yrittää saada nämä kaksi samaan kuvaan. Ensin istutin Laran paikoilleen, jonka jälkeen yritin saada Lunan nätisti siihen vierelle. Tämä sujui yllättävän hyvin, mitä nyt Lara välillä vilkuili epäluuloisesti Lunaa joka istui kuin patsas paikoillaan. :’D

Ongelmaksi tulikin näiden kahden pigmenttiero, kamera tarkensi koko ajan vain toiseen. Otin monta kymmentä kuvaa ja siellä oli vain pari sunnilleen onnistunutta.

Ps. Luna kävi hakemassa (jälleen) lisää ruokaa. SuKoKan Match Show pidettiin Showhau Centerillä ja porukkaa oli ihan sikana. Tuomarit olivat ulkomuototuomareita, joten oli varautunut siihen että meidät saatetaan kätellä heti pihalle. Paikalla oli myös E. Vanillan kanssa sekä kultsupoika Bemmi S. kanssa. Otimme Laran kevythäkin mukaan Vanillaa varten, mutta molemmat bortsut saivat lopulta oleskella häkissä. Vanilla ei voinut ymmärtää miksi hän joutui häkkiin ylipirteän kääpiön kanssa ja vanhemman bc:n ilme kertoi sen moneen otteeseen. 

Isoja pentuja oli suunnilleen 80 kappaletta eli hyvin saimme odotella siinä vuoroa. Bemmi meni ensimmäisenä kehään ja vaikka liikkuminen ei alkuun luonnistunut eikä hampaita näytetty sai poitsu punaisen nauhan. S. tuli ihan ihmeissään takaisin kun toinen koira oli ollut paljon parempi. Systerin kanssa todettiin että ulkomuototuomareiden ollessa tuomarina näin voi käydä, eli sillä esiintymisellä ja osaamisella ei pakosti ole mitään väliä. 

Lara oli melkein viimeisiä pentuja ja odottelu oli onneksi tehnyt sen että virtaa ei ollut aivan tuhottomasti. Saimme liikkeen jotenkuten sujumaan ja seisoessakin pikkuneiti oli paikoillaan. Silti tuli sininen nauha. Jäimme heti sinisten kehään, jossa Lara pääsi kertaalleen jatkoon, mutta tippui sitten ennen sijoitusta.

Bemmi puolestaan käteltiin pihalle aika nopeasti punaisten kehässä. Pentukehää katsellessa tuli huomattua että monet sijoittujista oli lyhytkarvaisia molossityyppisiä koiria. Joten ei tullut isona yllätyksenä että Vanilla sai sinisen ja värikehästä tiputettiin melko nopeasti.

E. ja S. lähtivät sitten koiriensa kanssa ja me jäimme vielä odottelemaan Lunan kehää alkavaksi. Lunahan oli kanssa ihan viimeisiä koiria kun tulimme hieman myöhässä. Kehän reunalla huomasin meidän kanssa samassa kehässä olevan todella näyttävän amerikancockerin, joten ei tullut yllätyksenä että saimme sinisen nauhan. Ei englannincockeri ole niin näyttävä kuin amerikanserkku, ei liikkeessä eikä paikoillaan. :D 

Värikehissä sitten Luna valittiin jatkoon ja lopulta oli sinisten 2. Palkintona 2kg Golden Eagle hypoallergic kalkkunaruokaa sekä joku pentulelu joka on nyt Laran käytössä.