Verijälki

Eli nyt teen pienen postauksen verijäljen teosta. Itse tykkään tehdä Lunalle aina silloin tällöin jäljen, kun tuo ensinnäkin tykkää nenänkäytöstä ja hajutyöskentely on todella hyvää väsyttävää aivotyötä.

Verijäljen voi tehdä muutamallakin eri tavalla, mutta selitän tässä kuinka teen sen itse.

Ensimmäisenä välineet:

Verijäljen tekoon tarvitaan:
- Verta (tätä löytyy ihan kauppojen [mm. Prisma/Citymarket] pakasteosastolta, meilläpäin on sijainnut yleensä erikoislihojen [kengurut, äyriäiset ym] vieressä)
- Pesusieni (tällä ei nyt oikein ole väliä millainen sieni on, itse tykkään noista missä on tuo ripustusnaru koska siihen saa helposti vetonarun kiinnitettyä)
- Pitkä naru (minä olen käyttänyt noin 3-5 metrin mittaista)
- Merkkinauhoja
- Koiralle palkka jäljen loppupäähän
(- Ämpäri)

Verijälki tehdään siis ilman koiraa. Alue kannattaa olla semmoinen ettei siinä hirveästi ole muuta liikennettä (koiranulkoiluttajia ym) jotka voivat kulkea jäljen yli. Lupa-asioista pikaisesti, netistä asiaa aluksi selvittäessäni osa väitti että metsänomistajan lupa tarvitaan verijäljen tekoon ja osa ei. Cockerispanielit ry:n koulutuksessa kysäisin asiaa niin siellä kouluttaja oli sitä mieltä että lupaa ei tarvitsisi pakosti kysyä, mutta olisihan se ystävällistä kumminkin niin tehdä. Myös Koirakeitaan jäljestyskurssin vetäjä ei pitänyt lupaa pakollisena, kunhan nyt katsoi millaiselle alueelle jäljen tekee (ettei esimerkiksi kenenkään pellolle).

Netistä löytää myös erilaista tietoa sopivasta jäljestyksen aloitusiästä. Osa sanoo että jos haluaa kunnon jäljestyskoiran, pitäisi jäljestykseen totuttaa heti pennusta asti ja toinenpuoli käskee odottamaan pahimman murrosiän yli. Tämä taitaa kyllä olla aika koirakohtaista mikä on sopiva aloitusikä kenellekin.

Jälki tehdään sitten koiran tason mukaan, ensikertalaisille tietysti lyhyempi ja  veren suhde veteen voi olla huomattavasti isompi kuin sitten kokeneemmalla jäljestäjällä. Aivan aloittelijalle sopiva jälki on vain kymmeniä metrejä pitkä, kun taas kokeneet menevät jopa reilun kilometrin jälkiä.

Jäljen teko

 Minä aloitan merkitsemällä nauhalla aloituspaikan. Seuraavaksi tulisi maahan potkia aloitusalue (semmoinen noin 30cmx30cm), itse en tätä pidä niin pakollisena vaiheena (myönnän että joskus alue jää potkimatta). Idea siinä on että haju jää paremmin kiinni "rikkinäiseen" maahan.

Seuraavaksi veretetään sieni. Sienen pitäisi olla märkä, joten se kannattaa kastella ennen metsään menoa tai tarvittaessa ottaa ämpärissä vettä mukaan. Veri ei siis imeydy kunnolla sieneen jos se on kuiva. Ensimmäisillä jäljillä melkein itse kannatan että kannattaa verta käyttää reilusti, jotta koira varmasti onnistuu kun haju on vahva. Sitten kokemuksen karttuessa verta kannattaa lähteä laimentamaan (ottaa sitten ämpäriin sitä vettä mukaan ja sekoittaa veren joukkoon, esimerksiksi suhteessa yksi osa verta kahdesta viiteen osaan vettä).

Itse kaadan vielä ennen liikkeelle lähtöä verta ihan sienen päälle ja sitten vain vedetään jälki. Matkalla kannattaa muistaa merkitä aina silloin tällöin jäljen reittiä solmimalla esimerkiksi ohitettavan puun oksaan merkkinaru. Merkkinaru pitäisi sijoittaa kumminkin sen verran ylös ettei koira näe tai haista sitä.

Aloittelijan kannattaa aloittaa ihan suoralla jäljellä ja myöhemmin lisätä sitten mutkia mukaan. Vaikeutta saa myös lisäämällä omaa vauhtia, hitaasti kulkiessa sieni osuu koko ajan maahan ja vauhti nopeuttaessa lähtee sienikin pomppimaan jolloin jälki ei enää ole aivan niin yhtenäinen.

Jäljen loppuun kannattaa taas potkia maata rikki ja itse kaadan verta alueelle hieman reilummin. Palkkio laitetaan myös jäljen loppuun. Palkkioksi kelpaa melkein mikä tahansa, yleensä koiralle todella mieluinen herkku, Hyviä palkintoja on esimerkiksi lihaisat luut, mutta nakki käy ihan yhtä hyvin. Tietysti se kannattaa huomioida että metsässä liikkuu muitakin elukoita, että ja esimerkiksi jokin vahvasti tuoksuva voi joutua parempiin suihin ennen kuin koiran kanssa jäljelle pääsee. Sen takia otan varuiksi jäljelle lähtiessä vielä toisen herkun taskuun mukaan.

Kun palkkio on asetettu pitää jäljeltä lähteä pois. Poislähtiessä varmistetaan ettei sienestä tiputtele verta maahan (esimerksi laittamalla sieni pussiin tai ämpäriin) ja jäljeltä poistutaan kiertäen jo tehty jälki mahdollisimman kaukaa.

Sitten odotetaan hajun laskeutumista, ensimmäisillä kerroilla tunti on ihan sopiva aika, myöhemmin jäljen voi antaa laskeutua vaikka yönkin yli.

Jäljellä

Kun jälki on laskeutunut voi sinne mennä koiran kanssa. Koiralla kannattaa olle valjaat päällä ja noin 5-7 metrin liina. Liina antaa tilaa koiralle hoitaa homma itse, ilman että omistaja vahingossa nykisi remmistä koko ajan. Osoita koiralle jäljen alku (tai jotkut kyllä haistavat jo matkan päästä mistä jälki lähtee) ja sitten vain seurataan. Jos koira epäröi voi sitä siinä kannustaa, mutta kun homman taitaa ei tarvitse muuta kuin seurata muutaman metrin perässä.

Aikuiselle koiralle sopiva jäljestysväli on yleensä 1-2 viikkoa, joillakin riittää jopa kerta kuussa.

Aivan ensimmäinen jälki minkä tein Lunalle oli varmaan  korkeintaan 15-20 metriä pitkä. Luna oli muistaakseni noin puolivuotias ja selvästi vielä liian nuori jäljelle. Kun pääsimme jäljen alkuun ja tyttö haistoi veren päätti hän tehdä täyskäännöksen sillä sekunnilla ja haluta takaisin kotiin. Ohjasin kumminkin neidin päättäväisesti jäljen loppuun, kehuen aina kun tuo pikkaisenkin nuuskaisi verta. Halusin myös näyttää että lopussa odottaa palkinto.

Seuraavan kun tein reilun kuukauden vajaan parin päästä oli tilanne jo ihan eri, Luna kulki nätisti jäljen alusta loppuun. Pituutta ei silloinkaan ollut kuin se max 20 metriä. Kesälomalla tein jo pidemmän varmaan 70 metrin (tosi hankala arvioida pituutta) jäljen joka sujui todella hyvin. oin ottavinani siitä videonkin tänne laitettavaksi, mutta jäljen lopussa totesinkin puhelimen olleen kamerassa eikä videokuvauksessa eli mitään videota ei sitten ollutkaan. 

Nykyään ei meillä ole mitään ongelmaa itse jäljessä ja pitäisikin alkaa hiljalleen vaikeuttamaan tehtävää; pidentämällä matkaa reilummin ja laimentamalla käytettyä verta.