Ruutu ja merkin kierto

Tänään sitten taas tokoiltiin. Agilitykurssi loppui viikko sitten, joten ajattelin että Lunalla olisi tällä kertaa hieman enemmän energiaa tokoiluun. Kurssipaikalle päästyämme aloin ihmettelemään, kun tyttö pälyili ympärilleen huomattavasti tavallista enemmän enkä meinannut saada sitä käymään pikapissalla. Luna jäi tuijottamaan parkkipaikalle ja reagoi pieneenkin liikkeeseen pysähtymällä ja jäämällä katsomaan. Silloin tajusin että se etsi Lolaa. Tyttö oli jo tottunut kun neljällä edellisellä kerralla Lola oli aina mukana agilityn takia, ja nyt sitten oli ihmeissään kun ei toista kuulunutkaan.

Ihmettely jatkui myös sisällä, kun joka kerta oven auetessa Luna kääntyi toiveikkaana katsomaan, josko se Lola sieltä tulisi. Mietin jo miten meidän tunnin käy, jos tyttö nyt jää ihmettelemään toisen poissaoloa.

Minulla oli kaksi unikaveria mummin synttäreillä. 

Aloitimme tunnin ruudulla ja merkin kierrolla ja Luna aika nopeasti unohti koko Lolan poissaolon. Me menimme ensin merkille. Merkki oli meille tuttu liikkeenä ja parin herkulla ohjauksen jälkeen lähetin tytön kiertoon pelkällä käskysanalla. Pari kertaa se tötsän kiersi ihan nätisti, mutta sitten alkoivat muut koirat häiritsemään. Luna meni siis metrin – puoltoista merkin suuntaan ja pysähtyi jääden tuijottamaan muita tekeviä koiria.

Olemme treenanneet tokoa nyt jo hieman reilun vuoden ja tämä vieraiden koirien epäröinti on minusta alkanut vasta nyt kesällä. Luulen, että Toko-luokan tunneilta jäi jonkinlaiset traumat, kun yhden ohjaajan koira juoksi aina Lunan luokse ja ohjaaja vihaisena perässä. Nyt Luna siis jää pälyilemään muita koiria jos ne ovat liian lähellä peläten, että koira tulee luokse ja vihainen omistaja perässä.

Yritin houkutella targetilla Lunaa kiertämään tötsän muista koirista välittämättä, mutta ei sekään oikein onnistunut. Luna haki herkun tötsän toiselta puolelta, jäi sitten hetkeksi tuijottamaan muita ja palasi samaa reittiä takaisin tötsää kiertämättä.

Yritin hetken aikaa saada Lunaa tötsää kiertämään innostamalla ja menemällä itse mukana, mutta siinä vaiheessa kun neidin piti lähteä itse sitä kiertämään, pisti tuo jarrut edelleen päälle. No, ongelma ratkesi kun siirsin tötsää niin, että muut koirat jäivät selkämme taakse. Tällöin Lunalla ei ollut vaikeuksia lähteä yksin kiertämään. Mietin hetkenaikaa ennen kuin ”helpotin” tilannetta tötsää siirtämällä, että Lunankin pitäisi tottua siihen että muut koirat tekevät omiaan ilman että neidin siitä tarvitsee häiriintyä. Helpottamalla tehtävää se tuskin siihen tottuu, mutta piti meidän muutama onnistuminen saada.

Siitä siirryimme ruudulle. Olen meille oman ruutunauhan ostanut, mutta merkkikartiot puuttuu joten en ole sitä vielä edes pussista ottanut pois. Sen sijaan olen hiekkakentälle piirtänyt jalalla ruudun ja yrittänyt sillä harjoitella, mutta se ei oikein onnistu, kun Lunaa enemmän kiinnostaa se itse jalalla vedetty ruudun hajujälki kuin se herkku siellä ruudussa.

Ohjaaja suositteli, että koiralle kannattaa opettaa suoraan maahanmeno ruudussa. Eli käsky Ruutu ja heti koiran tultua ruudun sisälle niin käsky maahan. Liikkeessä saa kuulemma neljä käskyä antaa, eli toinen vaihtoehto on opettaa koira ensin käskystä seisomaan ruudussa, mutta tällöin ohjaaja käyttää kaikki käskyt ”ruutu-seiso-maahan-sivuun” liikkeessä. Jos koiran opettaa suoraan maahan, jää yksi käsky ”ylimääräiseksi”, ja jos jostain syystä koira ei keskitykään, vaan menee vaikka ruudun ohi, voi neljännen käskyn käyttää apuna ja ohjata koira uudestaan ruutuun. Tällöin kouluttajan mukaan ei menetä aivan niin paljoa pisteitä, kuin jos olisi käyttänyt jo kaikki neljä käskyä.

Aloitin ruudun käyttämällä targettia (herkkua lautasella) ruudun keskellä. Luna meni ravaamalla namin luokse ja ajattelin että odotan että tyttö kääntyy minua päin ennen kuin annan maahan-käskyn. No, tuli todettua että se ei oikein onnistu, kun nami oli syöty ja todettu ettei siinä ollut enempää herkkuja, Luna kääntyi ja lähti heti ravaamalla takaisin minun luokse. Siinä sai sitten kiireellä sanoa käskysanan ja tyttö meni kyllä maate etutassut ruutunauhan päällä.

Siirsin targetin hieman lähemmäksi ruudun takareunaa ja kouluttajan ohjeella sanoin maahan-käskyn heti kun näen että nami oli syöty. Tämä sujuikin paljon paremmin, ja Luna meni nätisti maahan heti käännyttyään minua kohti. Aika nopeasti jätin targetin pois ja ruutu sujui (lyhyellä etäisyydellä) yllättävän hyvin, mitä nyt Luna alkoi ennakoimaan ja yritti mennä maahan ruudussa jo ennen kuin kerkesin käskysanaa sanoa. Eli tyttö siis meni juuri ja juuri ruudun sisäpuolelle (ja minä odotin että se kävelisi siis hieman pidemmälle) ja meni maahan. 

Kun pienen tauon jälkeen tein ruutua toisesta kulmasta, tuntui Luna muistavan vain sen maahanmeno osuuden, kun se tarjosi sitä koko ajan. Tyttö siis meni maahan heti perusasennosta, tai sitten se käveli metrin ja meni sitten maahan. Kun ne eivät kelvanneet, päätti neiti lähteä kiertämään merkkitötsiä, ensin oikean puoleisen ja kun se ei kelvannut, niin sitten tarjottiin vasenta tötsää. Tässä vaiheessa melkein alkoi itseä jo naurattaa, kun toinen ei selvästikään kuunnellut mitä minä oikein käskin.

Paras yritys ehkä oli kun käskin Lunan sivulta perusasennosta ruutuun, tyttö käveli puolimetriä eteenpäin ja teki täyskäännöksen ja käveli sitten suoraan minun jalkoja päin. Olin tunnin alussa alkuverryttelyksi tehnyt hieman kaseja (eli koira tekee kahdeksikon jalkojen välistä) ja Luna varmaan päätti kokeilla saisiko siitä tällä kertaa namin, tajuamatta että minullahan oli jalat kiinni kun perusasennossa oltiin. Siinä oli sitten koira hölmistyneen näköinen, kun ei ne jalat auenneetkaan kun hän niitä päin käveli. Sivussa tauolla ollutta bokserinohjaajaa alkoi tilanne naurattaa.

Muutaman targetin käytön jälkeen alkoi Luna taas tajuamaan mitä minä halusin, mutta en kovin montaa kertaa enää ruutua tehnyt, kun selvästi alkoi tyttökin väsymään.

Lopuksi ohjaaja keskittyi jokaisella yksitellen johonkin tiettyyn ongelmaan ja muut teki odottaessa häiriöpaikkamakuuta. Paikkamakuussa Luna sietää häiriöt ihan hyvin, se ei nouse istumaan vaikka takana lentää lelu tai vieressä olevaa koiraa palkataan ihan eri aikaa. Harjoittelin maassa odottamisen lisäksi myös paikalla istumista, jota palkkasin hieman tavallista lyhyemmällä välillä, ettei tyttö kerkeäisi mennä makaamaan.

Omalla vuorollamme kouluttaja keskittyi minun asentooni seuraamisessa. Minulla on paha tapa olla hieman rintamasuunta koiraanpäin ja seurata että tyttö varmasti seuraa. Nyt kouluttaja halusi että katson oikeasti suoraan eteenpäin. Se on todella vaikeaa kun katsoessani eteenpäin en näe ollenkaan seuraako Luna ylipäätään minua vai onko se jäänyt jälkeen (tai kokonaan jonnekin.)  Myöskin palkkaaminen vaikeutuu, kun en näe mihin annan palkan tai että annanko sitä edes oikeassa kohtaa (eli onko Lunalla pysynyt kontakti, etten vaan palkkaa kun toinen ei katsokaan minua). Kouluttaja totesikin tämän olevan pienten koirien hankaluus, kun ne ovat oikeasti sen verran pieniä että ohjaaja ei pakosti koiraa näe. Pitäisi vaan luottaa että kyllä se siinä vieressä tulee.

Kouluttaja myös ohjeisti että kannattaa opettaa Luna seuraamaan ihan pikkaisen edempänä, jolloin suoraan eteenpäin katsoessani näkisin juuri ja juuri sen kuonon ja näin tietäisin sen vieressä tulevan. Pitää tähän kiinnittää nyt huomiota, kun seuraaminen on meillä tuolla muutenkin se isoin ongelma alokasluokan liikkeistä. Kouluttaja myös kannatti askeleen taaksepäin ottamista, eli palkkaisin jonkun aikaa taas paljon useammin, jotta se kontakti varmasti pysyisi. Meillä tosin on sekin siellä välillä ongelmana, että Luna pitää kontaktin niin kauan kun se tietää että minulla on nami. Sitten kun se sen namin saa, kontakti tippuu sen sileän tien.  No, pitää siis vaan harjoitella lisää.

Koirakeidas on nyt aloittamassa tammikuussa ensimmäistä jatkuvaa tokoryhmää, mihin olen miettinyt ilmottautumista. Pohdin tosin tuottaako Lunan arkuus meillä siellä ongelmaksi sen, että tuo ei suostu kunnolla treenaamaan kun on monta muuta koiraa samassa (ei niin isossa) tilassa. Ulkotreeneissähän tätä ongelmaa ei ole vaikka koiria olisi useampia, kun välimatkaa pystyy säätämään paljon enemmän. Eikä tällöin toinen koira ole siinä parin metrin päässä niin kuin Koirakeitaalla on. Sinällään taas, Luna saattaa tuohon häiriötilanteeseen tottua ja treenit lähteä eritavalla sujumaan. No, tällä hetkellä ko. kurssille ei ole ilmoittautunut kuin kaksi koirakkoa (kuusi siis mahtuu), joten kerkeän tässä vielä hetken kurssia miettimään.

Tämä kurssihan kestää sinne marraskuun loppuun, jonka jälkeen pitäisi kuitenkin alkaa etsimään uutta (mieluiten jatkuvaa) toko-kurssia.

Lunaa kyllä kiinnosti mitä mummi teki mutta ei ihan uskaltanut mennä lähemmäs katsomaan.

Keittiössäkin piti seurata mitä tapahtuu, voihan sieltä vaikka ruokaa herua.