keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Meidät on haastettu

Saimme haasteen Sinisukan blogilta. Eli pitää vastata 11 kysymykseen, jonka jälkeen pitää keksiä 11 omaa kysymystä ja haastaa 11 blogia.

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?
Cockerspanieleita on ollut meillä suvussa useita. Mummi hankki niitä kotiin silloin kun äitini oli pieni ja heillä oli narttuna ollut useampia. Kun äitini ja muut sisarukset muuttivat omilleen jatkoi tätini cockerilinjaa ja hänelläkin on nyt ollut jo 3 vai 4 cockerspanielia (yksitellen kylläkin). Jotenkin rotu sitten tuntui itselle sopivimmalta kun niitä olin nähnyt ja niistä niin paljon kuullut. Kyllä sitä moni muukin rotu kävi mielessä, mutta tähän sitten päädyin ja tyytyväinen olen.

2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?
Taisi olla ihan istuminen. Syytä tähän nyt en oikein osaa sanoa, se on ollut yleensä se ensimmäinen käsky mikä kaikissa kirjoissakin mainitaan ja mikä tulee sitten ensimmäisenä mieleen.

3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?
 Minun mielestäni cockerspanieleiden kasvatus on mennyt hiljalleen parempaan suuntaan. Cockerspanielihan kuuluu PEVISAAn, eli siltä vaaditaan tietyt terveystarkastukset ja tietyt tulokset niistä. Esimerkkinä nyt siis lonkat joissa cockereilla on usein vikaa. Myös Cockerspanielit ry:llä on omat vaatimuksensa (tai ne taitavat pikemminkin olla ohjeistuksia?) joita suositellaan seurattavan. Tästä huolimatta cockerit ry:n pentulistalla näkee pentueilmoituksia, jotka eivät täytä ehtoja. Joillakin pentueilla siellä on usempi kohta (esimerkiksi vanhemman lonkat huonot, BLUP-indeksit, silmäsairauksia) mitkä ei täytä ehtoja. Silloin mietin, että mitäköhän siinä kasvattaja on oikeasti miettinyt.

Yksi mitä itse muuttaisin on juurikin tuo lonkkajuttu. Muistaakseni nyt hyväksytään C-lonkat vanhemmille, niin mielestäni sen voisi nostaa siihen B:hen.

4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä? 
Arkuus. Alusta alkaen Luna on ollut arka vieraita kohtaan. Alun perin pelotti vieraat koirat ja ihmiset, nykyään koirat ovat yleensä ok, mutta ihmiset on edelleen ongelma. Trimmaajan mukaan kyse on Lunan tapauksessa huonosta hermorakenteesta. Tilanne on kyllä helpottanut tässä ajan kanssa, mutta edelleenkin näkee että Luna ei vain välitä vieraista saati niiden kosketuksista. Neiti ei enää juokse karkuun niin pitkälle kuin remmi päästää vaan ottaa sen muutaman askeleen sivuun ettei vieras ylety koskettamaan.

5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
 Varmaan meidän viimeisimmästä mätsäristä sijoistus BIS2. Itse sijoitus oli siis todella upea, mutta enemmän olin ylpeä Lunan käytöksestä. Vaikka neiti on niin arka, se seisoi pöydällä koko tuomarin (todella pitkän) tutkailun ajan. Sitten vielä seistiin ja kuljettiin nätisti.


6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi? 
Tämä on itse asiassa ollut pohdinnassa jo jonkin aikaa. Sinällään houkuttaisi aloittaa cockerien kasvattaminen, kun mietin että olisi ihana ajatuksena sitten joskus nähdä kuinka ne omat kasvatit kasvavat ja osa pärjäisi kilpailuissa. Jättäisi tavallaan oman jäljen cockerimaailmaan. Jotkut sitten pitkän ajan päästä puhuisivat ”kennelin x” kasvateista (toivottavasti siis positiivisessa mielessä). Mutta ihan heti en tätä kasvatusta ole alottamassa, kun Lunasta ei jalostukseen ole. Sen huono hermorakenne ja lonkat ovat semmoisia joita en halua jalostaa eteenpäin. Jos Lunan hermorakenne olisi ok, niin olisin voinut jopa harkita (A-lonkkaisella uroksella), mutta kun ei niin ei. Tulevaisuudessa on suunnitelmissa hankkia toinen narttu (kunhan Luna on oikeasti kasvanut aikuiseksi ja jopa hieman vanhentunut), niin katsoo sitten onnistuisio sen kanssa.

7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia? 
Tällä hetkellä harrastuksena on Toko ja agility. Tokon aloitin kun Luna oli pentuna niin hankala, joten halusin parantaa sen tottelevaisuutta. No sitten huomasin että hei tämähän näyttää sujuvan ja sille tielle jäin. :D Kokeisiin olisi nyt tarkoitus mennä kuhan saan itseäni niskasta kiinni (ja odotan nyt Lunan juoksut ohi, jotka pitäisi näihin aikoihin olla).

Agility oli meillä se alkuperäinen suunnitelma ja nyt syksyllä olemme senkin lopulta päässeet aloittamaan. Se vaan on jotenkin niin ihanan vauhdikasta ja en ole vielä nähnyt koiraa joka siitä ei pitäisi. Meillä tosin ongelman tuottaa nuo Lunan C-lonkat. Sekä eläinlääkäri että kasvattaja sanoi ettei C-lonkat estä agilityn harrastamista, kunhan pitää treenit kohtuudessa ja menee koiran ehdoilla.

Minä olen harrastusten suhteen kaikkiruokainen ja innokas kokeilemaan mitä tahansa lajia kun vain tällainen mahdollisuus tulee.

8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?
 Minkäköhän nyt sanoisin, Luna on tuhonnut kyllä aika paljon kaikenlaista. Jotenkin minä ymmärrän tuon ”pahin” sanan tässä semmoisena mistä olisin suuttunut tai muuten pahoittanut mieleni, mutta sellaisia ei oikeastaan ole. Mutta jos sanon vaikka arvokkaimmasta päästä, Luna on tuhonnut muutamat silmälasit (meidän moka kun jätettiin ne pennun saataville) ja muutaman tietokoneen laturin (tässä olen pikemminkin ollut huojentunut ettei koira ole sähköiskua saanut). Lasit minun oli tarkoituskin uusia, joten tyynesti kävelin Specseiversille uusia tilaamaan (vanhat pidin jesarilla kasassa) ja tietokoneen piuhoillekin vain kohautin olkia ja kävin ostamassa uuden.

9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen? 
kyllä sanoisin olevani suht tyytyväinen, mutta paremminkin voisi käyttäytyä. Meillä ehkä isoin ongelma on muiden koirien ohittaminen, kun neiti on menossa melkein jokaista nuuskimaan. Myös jotkut hajut saa tytön vetämään kunnolla. Muuten meillä esimerkiksi lenkit sujuu hyvin. Luna osaa kävellä keskellä kävelykatua missä menee muita ihmisiä, se osaa odottaa nätisti jos jonnekin jonotetaan.

Peruskäskyissä ei ole ongelmaa ja niitä totellaan myös ilman herkkuja. Tosin luoksetuloissa on vielä petrattavaa. Pääasiassa silloin jos Luna leikkii jonkun toisen kanssa, ei se meinaa tulla kutsusta luokse. Sanotaanko näin että meillä ei ole mitään isompia ongelmia, mitkä sitten tuottaisi vaivaa arkielämässä.

10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä? 
Olemme käyneet. Lunan kanssa ollaan mätsäreissä juosseet useastikin ja nyt uskaltautuneet jopa kahteen viralliseenkin näyttelyyn (kolmas tulossa tämän kuun lopulla).


11. Tämän vuoden paras hetki/muisto? 
Melkein sanoisin saman kuin tuohon viitoskohtaan (olen tylsä, tiedän), mutta se ylpeyden tunne mikä siitä päivästä jäi on varmaan kyllä pitkään vielä mielessä.


Sitten haastettujen kysymyksiin, sori mulla ei oikein ole mielikuvitusta näiden suhteen.

1. Miksi sinulla on juuri uros/narttu/molemmat? 
2. Mainitse yksi piirre mistä olet koirassasi ylpeä ja miksi juuri se.
3. Onko koirallasi jotain omaa (käyttäytymis)tapaa, minkä olet huomannut vain sen tekevän?
4. Mitä lajeja harrastatte?
5. Jos saisit valita niin mitä uutta lajia haluaisit koirasi kanssa kokeilla?
6. Mitä koirasi syö? Käytätkö jotain lisäravinteita (öljyjä, vitamiineja?)
7. Oletko kisannut koirasi kanssa missään lajissa? Jos olet, mikä on paras sijoituksenne?
8. Onko koirallasi jotain terveydellisiä ongelmia? Jos on vaikuttaako ne jotenkin arkielämiseen/harrastamiseen?
9. Mikä on koirasi paras herkku?
10. Onko koirallasi jotain lempilelua?
11. Arvioiden, paljonko luulet käyttäneesi rahaa koiraasi sen hankkimisen jälkeen?

Sitten minä haastan (kuvitelkaa että niitä on 11):
Herkkupaloja ja vinkuleluja
Koiramaista
Loving Luumu
Mäkiharjun Zupreme Surprise
Olipa kerran Priya
Tassunjälkiä sydämessä
Team LIMIMO

4 kommenttia:

  1. Uu kivoja vastauksia! Odotinkin kauhean innolla, että saan toisen cockeri-ihmisen vastaamaan. :D Jos minulta kysyttäisiin tuota kolmoskohtaa niin siinä on kyllä pitkä lista, missä mielestäni on parannettavaa. Lähinnä kyllä luonneasioita. C-lonkkainen koira ei ole vielä huono lonkkainen: näin lohdutukseksi, vaikka en sellaisella koiralla kyllä aktiivisesti agilityä harrastaisikaan, mutta se ei sulje pois muita lajeja. Snuban emolla on B/C lonkat eli C:t, mutta esim. Snuban sisko ja siskopuoli ovat saaneet lonkista B:t. Lonkat eivät ole niin "mustavalkoinen" asia periytyvyydessä (kunhan varmistaa, että esim. uroksella on A:t). Myös ympäristötekijät vaikuttavat (rasitus). Luonteesta minä olen nimenomaan huolissaan, koska rodussa esiintyy heikkohermoisuutta, puutteita toimintakyvyssä, sekä tempperamentiltaan ylivilkkaita koiria, joiden kanssa eläminen voi olla todella rasittavaa (tätä kutsutaan myös cockeripiireissä "hösläämiseksi", mutta se missä menee raja vilkkaan ja ylivilkkaan koiran välillä, on monelle tuntematon ja häilyvä). Lisäksi myös liiallinen pehmeys on ongelma. Itse sanoisin, että Lunan arkuus johtuu toimintakyvyn puutteesta eli suomeksi rohkeudesta. Lisäksi Luna voi olla liian pehmeä eli, jos sille on tapahtunut jotain epämiellyttävää ihmisen kanssa, se ei ole päässyt asiasta ylitse (tämä voi olla ihan vain, vaikka pelottavan ihmisen näkeminen, ihmisen kumartuminen sen ylle tms.). Hermorakenteella kun tarkoitetaan koiran kykyä hallita jännitystiloja eli esimerkiksi tilanteessa, jossa vierestä kuuluu kova ääni (esim. laukaus), koira reagoi siihen hysteerisesti, eikä uskalla tulla enää lähellekkään paikkaa, josta ääni kuului, riuhtoo hihnassa äänestä poispäin, vinkuu jne. "sekoaa", eikä pysty rauhoittumaan. Tästä toinen esimerkki on se, että koira jätetään yksin häkkiin ensimmäistä kertaa ihan yllättäin. Jos koira sekoaa häkissä ja ei osaa rauhoittua (vinkuu, pyrkii pois, puree häkkiä, haukkuu, haukottelee toistuvasti pyrkiessään rauhoittamaan itseään, puree itseään jne), eikä kykene "tyytymään" kohtaloonsa vaan pyrkii kaikin keinoin pääsemään pois tilanteesta, koiralla on huono hermorakenne. Hyvähermoisella koiralla siis tarkoitetaan koiraa, joka on sopeutuvainen erilaisiin yllätyksellisiin tilanteisiin. Toki jokainen koira saa reagoida pelästymällä ääntä tai hetken aikaa uikuttamalla häkissä, mutta koiran tulisi rauhoittua melko nopeasti ja ns. hallita jännitystilansa (eli hermonsa). Ja taas innostuin selittämään (olen vähän vinksahtanut, kun koko eilispäivän luin postissa tullutta Juha Kareksen kirjaa..). :D Ja minäkin haaveilen kasvattajana olemisesta! En vain ole vielä varma, mikä on se minun rotuni. Cockerit on kivoja, mutta samalla tekisi mieli kokeilla jotain muutakin.. Luna kyllä seisoo tuolla mätsäreissä ja näyttelyissä tosi upeasti! Voi, kun itse joskus rohkaistuisin menemään edes mätsäriin.. Harmi, että niitä ei talviaikaan juuri pk seudulla ole.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ne suoraan periydykkään, Lunan emällä on A/A lonkat ja mielestäni kun tutkin netistä jostain löysin että isällä (ulkomaalainen) olisi B/B lonkat. Silti Lunalla ja sen sisaruksilla on C:t. . Kun Luna oli ensimmäinen sisaruksista joka tutkittiin, pelkäsinkin että C:n lonkat johtuvat liiasta rasituksesta, vaikka olemme siis pääasiassa lenkkeilleet kasvuaikana metsässä vapaana, tai se on saanut juosta koirapuistossa vapaana. Hihnalenkeilläkin käytiin mutta ne eivät olleet hirveän pitkiä ensimmäiseen vuoteen. Sitten kun sisarusten tulokst paljastui totesin että tässä taitaakin nyt olla perimä enemmän syynä. Totesin itsekin että näillä lonkilla ei kyllä agilityssä kilpailla, mutta harrastetaan nyt omaksi ja koiran huviksi Lunan ehdoilla. Jos yhtään näyttää että Luna kipuilee tuntien jälkeen (ei suostu hyppäämään, liikkumaan kunnolla...) niin sitten lopetetaan.

      Ja tuo Lunan arkuus. En oikein osaa sanoa mistä se johtuu. Se oli sellainen jo heti kun me se pentuna kotiin haettiin (kasvattajalla leikki vilkkaasti muiden kanssa), Kun ensimmäiset vieraat tuli meille et Luna suostunut menemään niiden luokse, miten olen nähnyt kaikkien muiden pentujen tekevän. Meidän neiti pysytteli meidän jaloissa. Trimmaaja (Satu Laitinen) vaan totesi sen enemmän johtuvan heikosta hermorakenteesta (kuin se sitten myös pohti olisiko taustalla raivotauti, mutta tämän sulki kyllä pois.)

      Cockerit ei ehkä ole se helpoin rotu kasvattaa. Ovat sen verran energisiä ja turkki osaltaan myös aika paljon hoitoa. Kyllä tässä varmaan se pari kolme koiraa menisi melkein samassa kuin yksikin, mutta sitten jos ajattelee että niitä olisi sitä enemmän. Meille menee jo Lunan turkkiin ehkä se 2-3 tuntia jos lasketaan pesu, turkin selvittäminen ja trimmaus ja tuo ei ole turkkinsa kanssa edes sieltä pahimmasta päästä. Mutta minä olinkin miettinyt semmoista pientä kotikennelliä, eli itsellä olisi se muutama koira.

      Etkös sinä asustellut tässä ihan kuntanaapurissa (Vantaa?) minä voin ilmoitella jos huomaan jossain lähellä tulevan mätsärin. :) Sitten ilmottaudut >:D Talvella niitä on kyllä aika huonosti, ja sitten kun jossain on niin sinne löytyy sitten ilmoittautujiakin. Kesällä kun valinnanvaraa on hieman enemmän niin ei ne kilpailijamäärätkään nouse hirveän korkealle. (Aikuisissa on kesällä kisasta riippuen n. 10-40 koiraa, kun kerran yhdessä talvimätsärissä oli yli 80. Siinä sitten menikin koko päivä kun arvosteltavia oli niin paljon. ._.

      Poista
    2. Oho, aika jännä, että käynyt niin päin, että hyvistä lonkista tullut huonompi lonkkaset pennut. :o

      Itse en usko koko raivosyndroomaan (taisin siinä fb cockerieyhmässä joskus tästä saarnatakkin, kun niin kamalasti ärsyttää koko käsite:D).. Minusta se on vain myytti, jonka nimeen vissiin suurinosa vannoo cockeripiireissä, joka on sääli.. Minusta lähestulkoon kaikki puremiset sun muut johtuvat hermorakenteen heikkoudesta, liiallisesta pehmeydestä ja toimintakyvyn puutteesta.

      Joo cockeri ei kyllä ole se helpoin rotu kasvattaa, kun ne ei ole "taskuun" meneviä. :D Ja nimenomaan tuo trimmauskin.. Snubakaan ei ole turkkisimmasta päästä ja sillä on melko vähän koristekarvaa (juurikin päinvastoin mitä Lunalla eli alamahassa ja reisissä ei juuri mitään, mutta rintakarvaa ja etujalan hapsuja kyllä löytyy). Harjaan Snuban päivittäin ja kampaan myös läpi eli se ei ole ikinä takussa pesupäivinä niin turkkiin ei mene siinä aikaa. Silti pesu, kuivaus+trimmi on juurikin se 3h aika normaaliaika. Mietinkin, että jos hommaisi toisen cockerin niin on siinä kyllä työtä turkissa.. Minä, kun vielä haluaisin vähän runsasturkkisemman yksilön. :D

      Etkös sinä asu Keravalla? Tulee käytyä siellä toisinaan (ehkä lähinnä mäkkärissä hihi). Minä huomasin, että mätsäri ois nyt tässä kuussa Helsingissä Purina hallilla.. Mietin vain, että onkohan siellä tulvana porukkaa, kun en välttämättä haluaisi mennä niin isoon "showhun" heti ensimmäisenä, kun Snuba ei ole koskaan aiemmin ollut sellaisessa tilaisuudessa saati niin monen ihmisen ja koiran kanssa. Tosin mitä minä olen vetelemään tekosyitä, kun sinä olet Lunan kanssa vain mennyt, vaikka se on arka. Minulla on juurikin päinvastoin tuo.. Snuba kun on yltiösosiaalinen, joka ei kyllä ole aina niin kiva asia (toivoisin siltä joskus vähän enemmän pidättäytyvyyttä). :D Tosin pelkään aina sitä, että mitä jos se stressaantuukin niin paljon siitä tilaisuudesta, että sen luonne muuttuu täysin (jep, pelkään aina pahinta ja paisuttelen asioita). Kai se vain pitäisi mennä ja katsoa, että miten koko koira reagoi ja siitä sitten lähteä parantamaan. Olen vain niin kauhean vaativa luonne, enkä tykkää epäonnistua (no kuka nyt tykkäisi:D).

      Poista
    3. Joo seurasin sitä fb-keskustelua kyllä. :D
      Lunalla on just nuo vatsakarvat aika olemattomat (tai siis kainaloiden ja nivusten välillä olevalla alueella) mutta sitten takajaloissa onkin ihan hyvin karvaa, samoin etujaloissa. Rinnassa saisi olla hieman enemmän. Mutta on silläkin nyt onneks nuo karvat kasvaneet, vuos taakse päin se oli aika karvaton tapaus.

      Keravalla hyvinkin. :) Tuo Hesan mätsäri on semmonen ett oisin ite halunnu sinne mennä, mutta oonki sitten töissä T_T. Arvioisin sen olevan semmonen ehkä keskitason mätsäri, ei todellakaan pienimmästä päästä, mutta tuskin on isoimmastakaan. Ellei sitten se tee kun nyt näitä mätsäreitä ei ole ollut niin kaikki on sitten tuolla. :D
      Sitten vantaalla on 28.11 mätsäri, mutta meillä taas on sinä päivänä Kangasalan ryhmänäyttely.

      Meillä on Luna kyllä hyvin oppinut olemaan isossa porukassa, ensimmäisillä kerroilla se veti hihnassa kuin veturi ja oli menossa jokaisen ohi kulkevan koiran luokse tai ei muutenkaan oikein osannut olla paikoillaan. Nykyään se edelleenkin on innoissaan, mutta kun saadaan tavarat purettua (penkit laitettua ja vesikipot esiin ym) niin yleensä tuokin sitten jää hetkeksi istumaan siihen jalkoihin ja lopulta menee maate. Siinä se sitten on yllättävän rauhassa niin kauan kuin ei sitten kukaan vieras koita tulla liian lähelle koiransa kanssa. Mutta varmaan ensimmäiset 5-6 kertaa tuo oli ihan sekaisin tilanteesta.

      Voithan sinä mennä ekaan mätsäriin vaikka Snuban kanssa vaan katsomaan sivusta, eihän sitä tartte heti kehään mennä. Mutta näkisit ainakin miten se sitten reagoi :D

      Poista

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)