Red Mystery with Paws: Match Show Helsinki 2.8.2016

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Match Show Helsinki 2.8.2016

Maanantai-iltana systeri kysäisi päästäisikö me lähtemään tiistaina Helsingissä järjestettävään mätsäriin. Olin itsekin katsellut kyseistä tapahtumaa, mutta ajattelin että emme sinne pääse kun systeri on ollut töissä kuuteen ja tuolla kehät alkoivat kuudelta. Hän sitten tosin ilmoittikin että voi lähteä töistä jo neljältä. Minähän olin töissä viiteen, joten hieman siinä oli kiireinen aikataulu jotta kerkesimme kuudeksi Helsinkiin. Olin nimittäin sopinut käyväni Järvenpään eläinlääkäriasema Jät-Vetissä vaihtamassa 50 tunnistusnoudon kapulaa töiden jälkeen ja sitten meille oli tulossa trimmipöydän ostaja kuudelta. Jälkimmäisen kanssa tosin sain sovittua, että me vietäisiin pöytä heille mätsärin jälkeen.

Noutokapuloiden vaihdon jälkeen ajoin suoraan kotiin, missä vaihdoin vaatteet ja nappasin Lunan ja systerin mukaan, minkä jälkeen lähdimme kiireellä kohti Helsinkiä. E. ja Vanilla olivat jo paikanpäällä ja valmiina ilmoittamaan meidät, jos jäisimme ruuhkaan tai muuten myöhästyisimme. Match Show oli HSKP:n seura- ja kääpiökoirajaoston järjestämä ja se pidettiin Rastilan leirintaälueella. Kerkesimme kumminkin ihan hyvin, vaikka olimme perillä varmaan muutaman minuutin kuuden jälkeen. Siinä leirintäalueen läpi kävellessämme totesimme systerin kanssa että onneksi meidän alue Inkoossa ei ole samanlainen. Olihan siellä suht siistiä ja jokaisella vaunulla oli omat määritellyt tilat ja pihat ja kunnon puska-aita vaunujen välissä. Mutta maisemana näkyi ympäröivät kerrostalot ja porukkaa oli todella paljon. Ei siis mitenkään rauhallinen paikka.

Löysimme E:n ja Vanillan ja kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen levitimme leirimme isojen pentujen kehän viereen, koska Vanilla oli menossa kehään reilusti ennen meitä.

Luna teki hieman tuttavuutta naapurikoirien (toinen oli pentusamojedi ja toisen rotua en muista) kanssa yllättävän vähällä murinalla alkuun. Ei sitä iloista tervehtimistä tosin kauaa kestänyt, kun pilkoin herkkuja valmiiksi taskuun ja Luna tuli viereen istumaan. Myös naapuripentu nimittäin huomasi herkut ja tuli luokse, jolloin neiti ärähti kunnolla.

Luna kerkesi ärähtää parille muullekin koiralle siinä odotellessa, mutta ne olivat minusta enemmän näiden toisten koirien omistajien vika, kun Luna oli nätisti minun jaloissa ja nämä toiset koirat tulivat siinä iholle kiinni (eivät siis mitenkään aggressiivisesti vaan ihan haistelemaan, mutta silti). Vanilla oli kehässä numerolla 19 ja parina heillä oli käyttölinjainen saksanpaimenkoira. Vanilla meni oikein nätisti, mitä taas ei oikein voinut sanoa sakemannista, joka innostuksissaan ei meinannut seistä saati juosta pomppimatta. Joten ei tullut E:lle eikä meille yllätyksenä, että Vanilla sai punaisen nauhan.

Me olimme Lunan kanssa vasta vuorolla 42, joten odottamista riitti. Siinä ympäröiviä ihmisiä ja koiria seuratessa tuli todettua että cockerspanieleita oli todella paljon. Tämä tietenkin tiukensi meidän kilpailua. Kun kaikki isot pennut olivat käyneet kertaalleen kehässä, siirsimme leirimme pienten aikuisten kehän viereen. Systeri, E. ja Vanilla menivät vielä edellisen kehän lähettyville odottamaan punaisten kehän alkua, kun me jäimme Lunan kanssa odottamaan meidän vuoroamme. Siinä tosin kerkesi isojen pentujen molemmat värikehät loppua ja systeri ja E. palata leirille, emmekä olleet edelleenkään päässeet neidin kanssa kehään. Vanilla ei sijoittunut enää punaisten kehässä.

Vanilla

Lopulta tuli meidän vuoro ja menimme Lunan kanssa kehään. Vastassa meillä oli göötti, en hirveästi seurannut miten heillä meni, mutta E:n ottamassa videosta näin että meidän ympyrässä kulkeminen oli ainakin (minusta) nätimpää. Pöydällä Luna taas osoitti epämukavuutensa, mutta päätin tällä kertaa tyynesti namittaa neitiä koko ajan, joten se pysyi todella hyvin paikallaan. Saimme tästä kehästä punaisen nauhan. Meidän jälkeen ei sitten ollut kuin yksi koira, joten värikehät pääsivät alkamaan nopeasti.

Kaikki paitsi yksi cockeri oli punaisten kehässä (muistelen näitä oli siinä 5 kappaletta). En muista milloin viimeksi on ollut näin monta tämän rodun edustajaa samassa mätsärissä. :D Luna seisoi ihan nätisti, tosin välillä innostui liikaa ja hyppi, mutta sain sen nopeasti palautettua oikeaan asentoon. Mutta koska kisa oli kovaa, valitsi tuomari yhden muista cockereista jatkoon ja tiesin meidän kisan olevan siinä. Todella harvoin tuomari valitsee kaksi saman rodun edustajaa. Ja niinhän siinä kävi, tuomari valitsi kolme muuta vielä jatkoon, ja kaikki loput cockerit putosivat.

Pakkasimme siinä sitten tavaramme kasaan, mutta siirryimme vain hieman sivummalle ja päästimme Lunan ja Vanillan hieman rallittamaan keskenään. Tytöt leikkivätkin nätisti (vaikka Lunan leikki nyt on kaikkea muuta kuin nätin näköistä), mutta hetken rallittelun jälkeen Vanilla taisi juosta liian kovaa Lunaa päin, josta punainen neiti veti herneen nenään ja leikkiärinä muuttui kunnon ärhentelyyn. Jouduin menemään väliin ja ärähdin Lunalle kiellon, sekä vihelsin varuilta kutsupilliin. Ärhentely loppuikin nopeasti ja neiti juoksi nätisti sivulle. Tämän jälkeen tyttöjä ei enää huvittanut rallitella, joten otimme koirat kiinni ja lähdimme pois. Kävimme heittämässä E:n ja Vanillan kotiinsa Viikkiin, josta matka jatkui Tikkurilaan trimmipöytää heittämään. Olimme kotona lopulta puoli kymmenen jälkeen. Tuli siinä päivälle mukavasti pituutta, kun olin töihin lähtenyt 8.15.