Hupihaukut - Match Show 18.9.2016

Tästä piti tulla mätsäriviikonloppu, mutta lauantaina Hyvinkäällä olevat kisat olikin peruttu. Onneksi joku ilmoitti siitä Facebookin Match Show –ryhmässä, koska muuten paikanpäälle olisi todennäköisesti mennyt iso määrä porukkaa turhaan.

Tyttelityyt

Systeri oli torstaina hakenut Lolan meille, jotta vanhempikin neiti pääsisi taas mätsäroimään. Täti tosin oli taas hieman päättänyt itse siistiä tuon tummia karvoja ja lopputuloksena Lolan koivet muistuttivat enemmänkin kingcharlesinspanielin jalkoja kuin cockerin. Hieman oli ollut pohdinnassa, veisimmekö molemmat tytöt Lahden KV-näyttelyyn, mutta Lolan karvat eivät kyllä kerkeä kasvamaan siihen mennessä, joten vanhempi neiti jääköön siitä pois. Onneksi mätsäreissä se ei haittaa vaikka tuo olisi kokonaan kynitty, joten Lola joutui suihkuun ja takkujen selvitykseen.

Koska meillä olikin sitten vapaata, menimme iskälle syömään. Siskopuolen pojat olivat myös siellä ja nehän olivat innoissaan Lolasta. Luna ei yleensä anna lasten silittää, vaan katoaa pöydän alle kun joku pojista yrittää ottaa koiraan kontaktia. Lola on sitten päinvastoin. Se nauttii kun saa huomiota muilta ja yleensä vielä heittäytyy selälleen rapsutettavaksi. Lola ei myöskään välitä vaikka lapsi hellisi hieman kovakouraisemmin, joten se on ollut pennusta asti lapsivarma. Mikä on sitten hankala lasten ymmärtää, että miksi Lolaa saa silittää ja paijata ja Luna puolestaan juoksee karkuun.

Molemmat olivat naatteja kyläilyn jälkeen ja systeri laittoikin kuvaa löhöövistä koirista kun olin syömässä ja kouluttautumassa työkavereiden kanssa.

Sunnuntain mätsäri onneksi pidettiin joten pakkasimme auton ja ajoimme aamupäivällä naapurikaupunkiin Järvenpäähän. Kyseessä oli Järvenpään Vanhankylän Kartanon järjestämät kolmannet Hupihaukku-mätsärit. Tällä kertaa kehien sijainti oli siirretty asuntovaunualueelta kartanon rannalle. Tila oli paljon pienempi kuin aikaisemmin, mikä näkyi kehien koossa, mutta onneksi porukkaa oli aika vähän joten mahduttiin rannalle hyvin.

Ilmoittautuessa meille kerrottiin kahden tuomarin sairastuneen, joten kehiä oli yhdistetty. Pienet pennut ja aikuiset olivat samassa kehässä kuten myös isot pennut ja aikuiset. Kerkesin alkuun ajattelemaan että tästä tulee pitkä päivä, mutta onneksi pentuja ei ollut kuin 8, joten vaikka tuomari käytti aikaa tutkimiseen ja arat koirat nostettiin parhaimmillaan 3-4 kertaa pöydälle pääsi aikuisten kehä alkamaan vajaan tunnin jälkeen. Tuomari oli jotenkin tutun oloinen ja mietin että hän oli varmasti ollut tuomarina jossain meidän aikaisemmassa mätsärissä. Olisiko ollut vuoden takainen Hupihaukut-kisa?

Kuten normaalisti, olimme ilmoittautuessa pyytäneet ettemme joutuisi samaan kehään. Tästä huolimatta saimme peräkkäiset numerot 9 & 10 ja oletuksena olimme samassa kehässä. Koiria tosin puuttui välistä, joten ajattelimme ettemme sittenkään joutuisi kisaaman toisiamme vastaan, mutta koska koiria puuttui parillinen määrä, ei meidän tilanteemme muuttunut. Menimme siis kehään yhdessä, jolloin kehäsihteeri alkoi miettiä että eikö meidän pitänyt olla eri kehissä. Todettiin siinä että joo, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Se on huonopuoli samassa kehässä olossa, että vaikka molemmat vetäisivät todella hyvän suoritukset, saa toinen pakostakin sinisen nauhan.

Laitoimme molemmat nätisti seisomaan ja tuomari tulikin heti katsomaan koiria ja kyseli ikää. Luna pysyi yllättävän hyvin paikallaan vaikka hieman epäluuloisesti tuomaria katselikin. Lihapullan voima on valtava. Tuomarikin siinä silittäessään totesi tai pohti, että me ollaan varmaan aikaisemminkin tavattu. Totesin että sitä minäkin muistelin tuossa kehänreunalla. (Kotona naureskeltiin systerin kanssa, että hyvä on tuomarin muisti jos se oikeasti tuomaroi meitä viimeksi vuosi sitten ja silti muisti meidät, kun sitten meidän tokotuomari Laisi tunnisti meidät vasta kolmannessa kokeessa vaikka kokeilla ei ollut edes mitään pitkää aikaväliä.)

Seisonnan jälkeen juostiin useampi kierros, ennen kuin nostin Lunan ensimmäisenä pöydälle. Neiti oli tällä kertaa yllättävän nätisti paikallaan. Tuomari sai tutkia hampaat ja kropan, ja ainoa millä tuo osoitti pientä epämukavuutta oli hieman vino asento.  Yksilöjuoksu sujui ihan nätisti. Odottelimme sitten sivulla, kun systeri oli Lolan kanssa vuorossa, ennen kuin menimme vierekkäin seisomaan. Meitä juoksutettiin vielä muutama kierros ja tuomari totesikin että nyt on kaksi todella tasaista koiraa. Lopulta Lola ansaitsi punaisen nauhan ja me saimme Lunan kanssa sinisen. Sinällään tämähän ei yllättänyt, koska Lola on luonteeltaan ystävällisempi ja avoimempi. Jos on kaksi muuten täysin tasaväkistä koiraa, totta kai paremmaksi sijoittuu se joka ottaa tuomarin vastaan häntä heiluen. Systeri totesi kehästä poistuttuamme, että minun pitäisi mennä Lunan kanssa heidän edellä useamminkin, kun vanhempi neiti oli juossut meidän perässä ihan innoissaan. Juoksiko se sitten Lunan vai minun takia, niin ei tiedetä, mutta pääasia että juoksi. :D

Palasimme paikallemme ja jäimme odottelemaan loppujen koirien suorituksia. Ei pieniä aikuisiakaan ollut kuin 17 kappaletta, joten nopeasti pääsi värikehät alkamaan.

Menimme siis Lunan kanssa ensimmäiseen kehään ja neiti veti vielä hyvällä vireellä. Vapaa seisominen meillä on mielestäni parantunut huomattavasti, kun neiti jaksaa seistä paikoillaan koko ajan pidempiä aikoja. Kilpailijoita tippui ympäriltä, kunnes meitä oli enää neljä kehässä. Meitä pyydettiin vielä juoksemaan kehän ympäri, jonka jälkeen sijoitettiin kolmas ja neljäs. Me juoksimme vielä kierroksen göötin kanssa, jonka jälkeen tuomari kätteli meidät kisan ensimmäiseksi.

Seisotimme hetken sijoittuneita rivissä kuvaa varten, jonka jälkeen nappasin palkintopussin ja siirryttiin leirille katsomaan systerin ja Lolan suoritusta. Lola jatkoi omassa kehässään hienoa suorittamista, joten en yllättynyt ollenkaan, että myös Lola seisoi viimeisen neljän koiran joukossa. Lopullinen sijoitus vanhemmalla neidillä oli punaisten 2. Minusta Lola meni paljon paremmin kuin ykköseksi sijoitettu, mutta mietin että tuomari tuskin kehtasi sijoittaa cockerspanielia molempien ryhmien ykköseksi.

Eli myös systeri ja Lola poistuivat kehästä palkintopussin kanssa.

Vaihdoimme sitten leirimme paikkaa lähelle isompaa kehää, missä BIS-kehät lähtivät käyntiin isojen aikuisen kehien loputtua. Meitä ei ollut kuin 6 kilpailijaa tässä kehässä, kun 2 oli jo kerennyt poistumaan.  Alkuseisotuksen jälkeen isot koirat kiersivät kehän ensin, jonka jälkeen pienet koirat vetivät oman kierroksensa. Tämän jälkeen tuomarit kävivät yksitellen vielä niiden koirien luona joita eivät olleet vielä hiplanneet. En tiedä oliko Luna jo tässä vaiheessa todennut että kiitti mulle riitti hiplailu vaiko vaikuttiko se että tuomari tulikin hieman yllättäen sivusta koskemaan, kun neiti selvästi taas alkoi nojaamaan minua vasten. Antoi se kumminkin tuomari silittää ilman karkaamista, jonka jälkeen teimme lyhyen edestakaisen liikkeen. Lopuksi juoksimme vielä kaikki yhdessä kierroksen. Lopulta tuomarit totesivat tulevansa kättelemään putoajat Meidät tultiin kättelemään ensimmäisenä tämän toisen tuomarin toimesta. Tuomari totesi siinä kätellessään, että Luna liikkui todella kauniisti. Minulla oli jokin ajatus siitä mitä vastaan, mutta siinä kätellessä tuli jotenkin totaalinen blackout. Siinä meni pari sekuntia tuijottaessa tuomaria, joka katsoi minua kysyvästi, mutta koska en saanut ajatuksiani kasattua tuli vaan todettua että kiitos. :D  

Poistuttiin sitten kehästä Lolan ja systerin luokse ja alettiin kasata meidän leiriä kokoon. Tämä oli meille todella hyvä match show, yhdellä ykkös- ja yhdellä kakkossijoituksella, vaikka Luna ei sitten BIS-kehässä pärjännytkään. Ensiviikonloppuna on sitten kisataan lisää, kun mätsäriä on sekä Keravalla että Koirakeitaalla. Pitää nyt juosta näissä suht lähellä olevissa, koska talvella mätsäreitä ei sitten enää niin olekaan.