Treeneissä

Tajusin etten ole kirjoittanut meidän viime viikon treeneistä taas ollenkaan. Yritän tässä nyt muistella mitä me nyt siellä tehtiinkään. :D

Ensin voin onneksi sanoa, että Lunan aivot ovat alkaneet taas raksuttaa ja suorittaminen sujuu. Aloitimme treenit tekemällä ruutua, jonka neiti bongasi hienosti. Ainut että ensimmäisellä kerralla se maahanmeno oli hieman hakusessa, johon tarvittiin tupla käsky. Toinen yritys oli jo paljon parempi, tosin kouluttaja totesi että minä kävelin väärin. Minun piti liikkeessä palata lähtöpaikalle, eli kävelen suunnilleen kolmion liikkuessa. Mutta minä lähdin ruudusta suoraan eteenpäin, enkä takaisin lähtöpaikalle kuten piti. Otettiin liike vielä kertaalleen, jotta minä suoriutuisin omasta osuudestani kunnolla. Luna meni ruutuun nätisti ja minä liikkeelle. Takaisin tullessa keskityin siihen että kävelen oikeaan suuntaan. Samaan aikaan ovi kävi ja kouluttaja jäi katsomaan kuka sieltä tulee. Minä kävelin eteenpäin odottaen Lunan kutsulupaa ja hetken päästä aloin vilkuilla kouluttajaa kun kentän reuna-aita läheni uhkaavasti. Jouduin lopulta hidastamaan vauhtia kun matkaa oli pari metriä. Tässä vaiheessa kouluttajakin tajusi mitä oli unohtanut ja antoi kutsuluvan. Luna tuli nätisti sivulle, vaikka minä tässä vaiheessa jo kävelin paikoillani. Kouluttaja naureskeli että no, ainakin tuli todettua että Luna ei ennakoi. :D

 Otettiin pätkä seuruuta, joka oli jo paljon parempi kuin pari viikkoa aikaisemmin. Ei se edelleenkään ollut aivan yhtä hyvää kuin mitä se on parhaimmillaan ollut, pari kertaa Lunan kuono meni maahan ja jouduin asiasta huomauttamaan. Mutta luulen tässä meillä olevan ihan harjoituksen puute, ollaan otettu seuraamista aika vähän tänä talvena niin on päässyt neidiltäkin unohtumaan sen kesto.

Otimme myös jäävät liikkeet, jotka oli tosi hyvät ja napakat. Luna ei myöskään ennakoinut liikkeelle lähdöissä pahemmin ollenkaan.

Loppuun otettiin paikallaoloja, Luna pysytteli nätisti maate vaikka minä siinä hieman hölmöilin yrittäessäni päästä sermin taakse piiloon. Joku olikin kasannut agilityesteitä eteen ja jouduin kiertämään koko sermin.

Rally-tokossa tehtiin taas avo:n rataa. Otimme myös ensimmäistä kertaa harjoitteluun käytösruudun.

Menimme heti ensimmäisenä radalle, minkä aiheutti alussa pientä ongelmaa kun Luna ei kerinnyt tajuta että nyt ollaankin treeneissä. Kun päästiin lopulta työmoodiin tuli yllättäen uusi ongelma. Luna alkoi ontumaan. Neiti könkkäsi vasenta etutassua muutaman askeleen, jonka jälkeen pysähdyin ja aloin tutkimaan tassua. Lunahan on könkkäämistä tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin sillä on ollut takku anturoiden välissä. Nyt ei ollut siitä kyse kun tunnustelin, en löytänyt yhtään mitään. Eikä Luna reagoinut mitenkään vaikka kuinka painelin tassua ja varpaita. Liikutin Lunaa hieman eikä ontumista enää tullut. Jatkettiin rataa, mutta myönnettävä on että oma keskittyminen oli täysin Lunan liikkeessä mikä toi pienimuotoisia virheitä (kävelin liian lähellä tötsiä ym.) Muutaman kyltin jälkeen ontuminen alkoi uudestaan ja taas kävin tassun läpi. Ontuminen loppui ja jatkettiin matkaa vain jotta ontuminen alkoi jälleen parin kyltin jälkeen. Kävin kolmannen kerran tassun läpi löytämättä mitään, ja kun jatkettiin matkaa niin ontuminen jälleen loppui. Pääsimme radan loppuun ja siirryimme käytösruutuun.

Käytösruutu tulee olemaan meille yksi aika hankala tehtävä sitten voittajaluokassa. Mikä on sinällään jännä, koska Lunallahan on paikallaolot tokossa melkein sata varmoja. Mutta Luna on ollut aina huono odottamaan lähellä, neiti helposti tarjoaa kaikenlaista muuta. Otin näin ensimmäisellä kerralla harjoitteluun edessä makaamisen. Alkuun Luna pysyi todella hienosti makuulla ja on myönnettävä tein virheen siinä että en seurannut aikaa itse. Nimittäin radalla olevalla koirakolla on monessa kyltissä ongelmia ja ne tekivät uudelleen ja uudelleen, joten luulen että vaadittu 2 minuuttia ylittyi reilusti. Lopulta Lunalta alkoi mennä hermot ja neiti alkoi nousta. Tässä vaiheessa tajusin että minun olisi pitänyt seurata kelloa ja palkkailla tiheämmin. Palkkailin sitten pariin otteeseen, kunnes vapautin Lunan. Mutta koska oli ohjeistettu että käytösruudusta ei poistuta ennen kuin edellinen koira on saanut radan tehtyä ja on kiinni, jäin sitten Lunan kanssa odottelemaan. Siinä odotellessa kaadoin Lunan kyljelleen ja aloin jälleen kerran käymään ontunutta tassua läpi. Mitään siitä ei edelleenkään löytynyt eikä Luna edelleenkään aristanut sitä yhtään.  

Kouluttajan kanssa pohdittiin että olisiko Lunan tassuun osunut kentästä esimerkiksi ulkoa kulkeutunut kivi. Tai kentällä olevaa kumirouhetta olisi jäänyt jotenkin huonosti anturoiden väliin. Sinällään molemmat kuulostaa hieman hassulta, jos kivi olisi pistänyt niin miksi Luna olisi ontunut muutamassa kohdassa. Eikä kumirouhe ole koskaan aikaisemmin jäänyt neidin karvoihin kiinni häiritsevästi.

Minähän siinä jo pelkäsin että Lunan löysät ranteet olisi nyt jo alkanut oireilemaan ja kuvittelin meidän uran loppuneen siihen. Menimme siitä vielä tekniikkaharjoitukseen, jossa sanoin tälle toiselle kouluttajalle että katsotaan mitä me pystytään tehdä kun Luna ontui radalla. Hän siinä kysyi että olisiko Luna liukastunut ulkona ja sen takia ontui, mutta mielestäni mitään liukastumistakaan ei ole tapahtunut. Ja näkyisikö se tuollaisena satunnaisena ontumisena?

Tekniikkatreenissä oli oikealla puolella seuraaminen. Teimme ensin pujottelua, mikä sujui todella hienosti. Sitten tulikin ongelmana kun piti alkaa tekemään tehtäviä siinä oikealla puolella. Maahanmeno ja sivulletulot olivat mukavan vinoja. Saimme kotiläksyksi treenata näitä, vaikka kouluttaja olikin sitä mieltä että tuskin ihan hirveää työtä Lunan kanssa tarvitsee tehdä. Lunalla on kumminkin selvä aavistus mitä siltä halutaan.

Tässä treenissä Luna ei sitten ontunut ollenkaan, päinvastoin hyppi ja pomppi minkä kerkesi. Eli mihinkään ei näyttänyt sattuvan.

Olen nyt tämän viikon seurannut Lunaa tarkasti koko ajan neidin liikkuessa eikä merkkiäkään ontumisesta ole näkyvissä. Myöskään mitään merkkiä kivusta ei ole näkynyt kun tytöt ovat leikkineet keskenään, vaikka Lara on aika kova puremaan Lunan tassuja. Alan hiljalleen olla sitä mieltä, että kyseessä ehkä nyt olikin jokin kivi tai kumirouhe, mikä vaan osui jotenkin huonosti neidin tassuun. Voin siis ehkä huokaista helpotuksesta ja todeta, että meidän kisaura ei ehkä ollutkaan vielä tässä.