Välillä edessä on pidempi alamäki

Meillä on nyt ollut Lunan kanssa hieman ongelmia kaikkien treenien kanssa viimeisen viikon ajan. Neiti ei jotenkin ole ollut aivan kuulolla ja niin mukana kuin normaalisti. Mutta eihän sitä aina voi olla hyvä päivä, välillä vaan mennään alamäkeen.

Aloittaen nyt omat ongelmat –tokokurssin treeneistä, viime viikolla otettiin pitkästä aikaa kiertohyppynoutoa. Viimeksi tätä treenattiin samaisella kurssilla vuoden alussa ja saimme sen hyvin alulle. Tai pääasiassa mehän treenasimme sitä että tötsä pitää kiertää vaikka siinä on esteet ja kapulat välissä. Nyt sitten liike ei meinannut onnistua ollenkaan. Ensimmäinen suoritus meni hyvin ilman kapuloita, neiti katseli kyllä estettä koko ajan, mutta kun lähetin tytön matkaan, niin se lähti kumminkin suoraan kierrolle. Seuraavaksi Luna veti esteille moneen otteeseen, joten lopulta helpotimme liikettä niin paljon että teimme oikeastaan pelkkää merkinkiertoa (lähetin siis esteiden kohdalta). Otimme matkaa kauemmas ja Luna lähti taas tarjoamaan esteitä. Kun saimme esteet jätettyä lisäsimme kapulat ja olimme taas ongelmissa. Liikuimme siinä sitten edes takaisin lähemmäs ja kauemmas merkistä ja kapulat oli välillä esteiden takana, välillä edessä, välillä keskellä kulkureittiä ja välillä oli vielä ruutumerkkejäkin sekoittamassa pakkaa. Saimme tällä tavalla melko piakkoin liikkeen toimimaan täydellisesti, niin kauan kuin kiertomerkki oli korkeintaan 10-15 metrin päässä. Kun sitä siirrettiin kauemmaksi, Luna alkoikin taas tarjoamaan esteitä.

Kouluttaja oli siinä ihan ihmeissään kun ajatteli miten hyvin meillä se sujui siinä puolitoista kuukautta takaperin. Mutta hän myös totesi että tässä ei ole nyt kysymys bongauksesta, vaan pikemminkin siitä matkasta. Sama koski meidän ruutua sitä edellisellä treenikerralla. Luna kyllä näkee ihan hyvin sen mitä pitää tehdä, mutta on epävarma siitä kuin tehtävä on niin pitkällä että neiti kokee helpommaksi lähteä tarjoamaan jotain mikä on siinä hänen turvaetäisyydellään.

Eli meidän pitää vain treenata sitä pitkää matkaa. Olen nyt yrittänytkin ruutua treenata ennen treenejä, niin että menen tarpeeksi ajoissa Ojankoon ja laitan ruudun ulkotokokenttien pitkän parkkipaikan toiseen päähän. Ne tokokentät itsessään ovat vielä lunta Lunan rinnan korkeudelle, eli liikkuminen on sen verran hankalaa että en viitsi sinne mennä. Mutta onneksi harva kävelee tuolla kun siinä ei ole edes mitään valoja (minä olen jättänyt autossa pitkät valot päälle jotta olen voinut sen muutaman ruudun tehdä). Ensimmäisellä kerralla Luna oli hieman ihmeissään että mitä pitää tehdä ja jouduin ottamaan alkuun hieman lyhyemmältä matkalta. Eikä neiti jostain syystä tuntunut tajuavan että palkkakin oli samassa paikassa kuin aina eli ruudun takana targetilla.

Toisella kerralla tehtävä olikin jo tuttu, vaikka lähetin neidin ruutuun suoraan pitkältä matkalta (tein lähetyksiä 30-40 metrin päästä) niin neiti juoksi suoraan ruutuun! Ja tämä onnistui vielä monta kertaa, eli kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Tämän viikon omat ongelmat kurssilla sitten aloitettiin tunnarilla. Luna oli jotain syystä ihan pihalla. Se kyllä lähti tekemään, mutta ei tuonut oikeaa kapulaa sitten millään. Emme ole taas tunnaria treenannut hetkeen, jolloin neiti yleensä vaatii yhden muistutus treenin että liike lähtee sujumaan. Mutta nyt sekään ei riittänyt. En tiedä vaikuttiko siihen se että yritin hajustaa viittä kapulaa samaa aikaa, jolloin haju ei tarttunut kunnolla yhteenkään. Periaatteessa sen ei pitäisi vaikuttaa kun jäähän se haju jo yhdestä kosketuksestakin siihen, ei tosin kovin vahvana. Luna löysi pari kertaa sen oikean kapulan, mutta sitten taas mentiin pieleen. Mikä minusta oli myös hieman omituista, oli se että Luna myös itse stoppasi kesken kapulan tuonnin. Eli neiti nosti kapulan, kääntyi minua kohti ja tuli pari askelta ja pysähtyi. Ihan kuin se olisi itsekin ajatellut että nyt tämä ei taida olla oikea.

Kouluttaja sitten totesi että jätetään tämä tähän kun ei nyt ota onnistuakseen.

Otimme sitten luoksetulon pysäytystä, joka sujuikin ihan hyvin. Välillä oli vähän ennakointi ongelmaa siinä että Lunan vauhti oli hidasta laukkaa (minä totesin että vauhti olisi ollut hyvä kun siinä Luna pysähtyy heti, mutta kouluttaja totesi että ei.) Joten tehtiin läpijuoksuja sitten useampi että saatiin vauhtia nopeammaksi. Sitten otettiin pysähdys ja neitihän teki heti oikein kunnon stopin. Taas pari läpijuoksua ja stoppi. Luna pysähtyi joka kerta hienosti, tosin kouluttaja totesi että minun kannattaa antaa pysähtymiskäsimerkki hieman aikaisemmin. Nyt kun annan sen vasta koiran ollessa siinä kohti mihin sen pitää pysähtyä, kerkeää Luna liikkumaan eteenpäin vaikka se aloittaa sen pysähtymisen heti.

Meidän vuoron jälkeen menin sivulle ja otin lisää tunnaria. En tiedä mikä siinä oli ongelmana, mutta oikeasti jouduin ottamaan liikkeen varmaan kahdeksan kertaa uudestaan, että Luna hiffasi mitä kapulaa piti etsiä. Vaikka nyt yritin hajustaa kapulan hieman vahvemmin. Huomasin jossain vaiheessa ongelman että neiti ei haistellut kaikkia ja se oikea jäi aina haisteltavien ulkopuolelle. Sitten lopulta jokin napsahti neidin päässä ja oikea kapula alkoi löytymään. Seuraavat viisi toistoa onnistuikin todella hyvin.

Ratana käytettiin vanhaa koerataa

Rally-tokotreeneissä sentään sujui suht hyvin. Meillä oli tehty avo-tason rata ja ensin teimme siitä paria vaikeaa kylttiä. Seuraavalla kierroksella sitten otettiin puolikas rata ja kolmannella kerralla koko rata koemaisena.

Meillä ei ollut mitään ongelmaa kunnes otettiin koemainen rata ja koemaisessa ainoa ongelma oli heti ensimmäisellä kyltillä. Kyltti itsessään oli helppo, kyseessä siis kieppi vasemmalla puolella, mutta jostain syystä Luna oli menossa muutaman metrin päässä olevalle esteelle koko ajan. Jouduin varmaan viisi kertaa yrittää kieppiä että sain Lunan kuuntelemaan ja onnistumaan siinä, jonka jälkeen radalla ei ollut vaikeuksia. Hieman kouluttajakin kurtisti otsaansa kun Luna ei ollut kiinnostunut esteestä muuten ollenkaan, mutta nyt jostain syystä tuossa kohti se este veti puoleensa.

Tekniikkatreenissä oli sitten kiepit sekä oikealla ja vasemmalla puolella, jalan alta puolenvaihto sekä sivuaskeleet. Lunahan osaa jalan alta pujottelun todella hyvin, mutta puolenvaihtona se ajatus oli selvästi outo. Neiti nimittäin teki ensimmäisen jalan alituksen hienosti, mutta oli jatkaa pujottelua, mikä johti siihen että Lunahan törmäsi minun jalkoihin kun minä jatkoin matkaa eteenpäin. Luna oli selvästi ihmeissään ja toisti saman ”virheen” muutamaan otteeseen. Kouluttaja kysyi että onko Lunan kanssa tehty oikeanpuolen seuruuta, johon totesin että ollaan me sen verran, etten usko siitä olevan ongelma. Käytin kuulemma myös väärää käskysanaa, vasemmalla seuraaminen on tylsästi seuraa ja oikealla olen ottanut käskyn ”heel”, mutta luulen ettei käskysana ole vielä Lunalle iskostunut. Muutaman epäonnistumisen jälkeen neidin aivot alkoivat raksuttaa ja liike alkoi sujua aina seuraavalle kyltille asti, jossa piti tehdä kieppi oikealla puolella.  Luna tarvitsi tässä aika paljon apuja, mutta saimme me sen oikean kiepinkin lopulta toimimaan jotenkuten.

-

Tokon kisakurssilla oli sitten isompia ongelmia jos ihan yleisessä keskittymisessä. Tosin myönnän, itsekään en ollut parhaimmillani, takana oli huonosti nukuttu yö ja siihen päälle erittäin kiireinen työpäivä. Ajaessani treeneihin alkoi kova jomottava päänsärky ja siihen päälle treeneissä naapurikentillä oli vaihteeksi agilitytreenit joissa koirat haukkuivat ihan koko ajan, enkä kuullut mitä kouluttaja puhui, mikä alkoi tunnin aikana ärsyttää. Luna sitten varmaan peilasi minun huonon olotilan itseensä eikä oikein tuntunut keskittyvän.

Minä olin suunnitellut ottavani kisamaisen treenin, eli palkatta muutaman liikkeen. Päätin aloittaa seuraamisella, sekä ottaa ohjatun noudon, metallinoudon sekä kaukokäskyt jos ne kerkeää. Heti seuruussa totesin että nyt ei mene ihan niin kuin pitää. Luna taas meni nenänsä perässä ja kehän reunalla päätti mennä tutkimaan sivulla olevia agilityesteitä. Tässä vaiheessa luovutin ja otin herkun käteen, jotta saisin edes vähän neidin huomiota itseeni.

Seuraaminen parantui hieman, mutta ei se edelleenkään ollut läheskään yhtä hyvää kuin mitä se on ollut. Seuraavana otettiin ohjattu nouto, tämä itse asiassa meni ihan siedettävästi. Ainut miinus oli että Luna ei oikein ollut hereillä ja jouduin sanomaan kaksi seuraa-käskyä lähdössä ja täyskäännöskin meni aika pitkäksi. Mutta itse nouto oli todella hyvä ja palautuskin kiva.

Metallihyppy onnistui myös minusta hienosti vaikka kapula tekikin tepposet ja pomppasi esteen toisella puolella monta metriä vasemmalle. Minä kerkesin siinä jo mielessäni kiroamaan että pieleenhän sekin meni, kun lähetin neidin noutoon. Yllättäen Lunan aivoissa selvästi oli toimintaa, koska neiti ylitti esteen ennen kapulalle menoa vaikka este ei ollut lähimaillakaan samalla linjalla. Ajattelin että palautuksessa se nyt varmasti kiertää esteen ja olin varautunut antamaan lisäkäskyjä, mutta ei, Luna kulki takaisin esteelle ja hyppäsi yli. Jee, sentään jokin meni täydellisesti!

Yritettiin ottaa vielä kaukokäskyt loppuun, mutta nehän eivät sitten onnistuneet ollenkaan. Ensin Luna ei reagoinut käskyihin ollenkaan, ja lopulta kun neidin kroppa alkoi liikkua niin sitten liikuttiinkin ihan reilusti eteenpäin.

Ei ihan meidän päivä. Jätettiin se treeni siihen, otin sitten sivummalla hieman rallyn temppuilua jotta sain Lunan taas innostumaan minun kanssa työskentelystä. Loppuun otettiin vielä paikallaolot missä nyt muuten ei ollut ongelmia, kuin että neljättä kertaa tehdessä Luna alkoi ennakoimaan maahanmenoa ja istumista.

-

Jotta ei olla ihan kuvaton postaus, niin tässä on ompelemani juoksuhousut Laralle. Pikkuneitihän on tuntunut tekevän juoksuja jo jonkin aikaa, mutta ei ole viitsinyt niitä vielä aloittaa. Otin mallia Ompele koirallesi - kirjan juoksuhousuista, mutta kaavan leikkaamisen jälkeen lähdin improvisoimaan. Kankaat oli jämäkankaita mitä löysin laatikosta. Olin myös hankkinut hieman paremmat neulat ja langat (ainut että värejähän ei ollut kuin mustaa. Valkoistakin piti olla, mutta en enää inventaarioni jälkeen sitä löytänyt) joten ei tarvinnut menettää hermoja. Hyvin kone ompeli kuminauhan ja tarranauhan päällekäin ja suostui vielä ongelmitta ompelemaan koristenauhan näiden päälle. Eikä lopputulos nyt ihan kauhea minusta ole. Musta lanka nyt näkyy vähän turhan hyvin, mutta kun en jaksanut lähteä erikseen toistalankaa ostamaan niin sai nyt kelvata.

 Yllättäen Lara, joka inhoaa kaikkia vaatteita, mökötti vain puolisen tuntia takan alla housut saatuaan ja sen jälkeen oli kuin ei niitä olisikaan.

Luna ei ymmärtänyt miksi hän ei saanut housuja.

Porvoo 4.3.18 Rally-toko ALOHYV 99/100p 2.sija RTK1

Kuten otsikkokin kertoo kävimme hakemassa meidän kolmannen hyväksytyn tuloksen rally-tokon alokasluokasta.

En tiedä miksi, mutta jännitän jostain syystä näitä rallyn kisoja paljon enemmän kuin tokoa. Tokossa tiedän mitä kehässä tapahtuu kun liikkeet ovat aina samat mitä olen treenannut (vaihtelua voi olla vain liikejärjestyksessä tai jäävässä liikkeessä). Rallyssa en tiedä mitä kylttejä on tulossa ennen kuin kisapaikalla ja tämä sitten näkyi muutamana yönä, kun näin unta jossa olin Lunan kanssa kehässä enkä tuntenut kylttejä ollenkaan. :'D

Jännitys jatkui kisapaikalle asti, joka oli tällä kertaa Porvoon PORSK:in hallilla. Kisakirjeestä tajusin että kyseessä oli sama halli, jossa aloitettiin Lunan kanssa meidän tokoura (3. tuloksella tosin). Todettiin systerin kanssa että toivottavasti tämä sujuu nyt hieman paremmin.

Olimme neljäntenä kisavuorossa, joten käytettiin Luna pikaisesti lenkillä ja siitä menimme sisälle odottelemaan. Ratapiirrosta katsellessani totesin että aika simppeliltä näyttää. Ei taaskaan ollut meidän isointa ongelmaa askel-istu-2-askelta-istu-jne. Tuomarina meillä oli Kirsi Petäjä, joka vaikutti niin tutulta että se on ollut meillä varmaan mätsärissä tuomarina tai jossain.

Rataantutustumisessa kävin radan neljästi läpi yrittäen iskoistaa sitä selkärankaan. Yritin vielä kehän ulkopuolella muistutella eteenmenoja ja maahanmenoa, tosin Lunaa kiinnosti maassa olevat hajut enemmän. Mietin jo että mitäköhän tästäkin taas tulee, kun vieras halli hajuineen voi olla (ja olikin todella monelle koiralle) iso häiriö. Palkkana mentiin samalla tylsällä ja kuivalla linjalla, eli taskusta löytyi pelkkää nappulaa. Onneksi neiti kokosi itsensä juuri ennen kehäänmenoa ja kontakti pysyi todella hyvin koko radan.

Tässä video:

Lähtö meillä oli hyvä, mutta ensimmäisessä käännöksessä (2. kyltti) Luna vähän hapuili, (tästä lähti -1 Vino??) mutta ryhdistäytyi ja jatkettiin matkaan. 3. kyltissä meinasin itse tehdä ison virheen. Vaikka rataantutustumisessa mietin monta kertaa, että tässä ei istuta vaan jatketaan heti, niin minä menin ja pysähdyin. Onni onnettomuudessa, tajusin tämän aivan viime hetkellä ja ponkaisin eteenpäin. Luna oli jo istuutumassa, mutta ihan ei kerennyt laskea takamustaan mattoon. Loppurata menikin minusta ihan hyvin.

Sitten odoteltiin muiden suorituksia ja käytiin silloin tällöin vilkaisemassa tuloslistaa. Minä jännitin meidän pisteitä että kerkesikö neidin takamus tuomarin mielestä osua maahan (videolta näytti että ei) ja mitä pisteitä meiltä lähti. Joten päästin syvän huokauksen mielessäni nähdessäni listassa 99p meidän kohdalla. (Kerkesin jo hätkähtämään kun meitä ennen oleva koira sai HYL ja katsoin että se oli meidän kohdalla).

Lopputuloksena yksi koira teki 100pisteen suorituksen ja sijoittui ensimmäiseksi. Sitten Lunan lisäksi oli kaksi muuta 99 pisteen saanutta, mutta me olimme liitäneet radan läpi 15 sekuntia nopeammalla ajalla kuin nämä muut. Meillä oli nopein aika kaikista osallistujista, mutta aikahan ei ratkaise kuin tasapisteissä. :D

Eli täten tulimme toisiksi ja saimme koulutustunnuksen RTK1.

(c) Johanna Lehto, olenpa mä edustavana tässä. :DD

I got these! - Luna

Hohhoijaa tätä kuvaamista.

Laraa houkutti palkinnot.

Hyvin mahtuvat samoihin kehyksiin.

Touhuntäyteinen viikonloppu

Viikonloppuna oltiin todella ahkeria Siirin ja tolleripoikien kanssa. Lauantaina käytiin KivaKoirassa viettämässä erittäin kylmä aamupäivätunti. Muut koirat olivat au naturel, mutta Luna oli puettu takkiin ja tossuihin. Kun päästiin aidatulle metsäalueelle, kaikki koirat katosivat nuuskuttelemaan ja peuhaamaan. Lunahan muisti todella nopeasti että tämähän oli se paikka missä oli todella paljon käpyjä! Ainut että nyt ne kävyt olivat lumipeitteen alla, mitä neiti ei voinut ymmärtää että miksi ne kävyt eivät lentäneet kuten viime kerralla.

Sitten mistä tunnistaa rodun jota on käytetty metsästyksessä? Kun vihdoin löysin kävyn, minulla olikin yllättäen cockerin lisäksi kaksi tolleria odottamassa milloin käpy lentää. Oli siinä Larakin ihmettelemässä että miksi muut seisoo siinä odottaen jotakin.

Tein muutaman käpypiilon Lunalle, että neitikin saisi hieman enemmän liikuntaa eikä vain pomppisi ja komentaisi jaloissa.

Lara taas juoksenteli sinne tänne ja välillä innostuivat leikkimään Cooperin kanssa.

Kävimme myös kentällä kuvailemassa ja lämmittelemässä, metsä suojasi hieman pellolta tulevalta tuulelta ja auringon paistaessa siihen oli huomattavasti lämpimämpi. Minullakin oli kamera mukana, mutta olin niin jäässä etten edes yrittänyt ottaa sitä laukusta ulos. Siiri sitten kuvaili jonkun verran ja seuraavat kuvat ovat hänen ottamiaan.

Joku oli tyytyväisen oloinen

Minulla oli usein useampi koira jaloissa

Kaksi kahjoa :D 

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten samalla kokoonpanolla Touhuun ja Temmellykseen. Ilma oli onneksi muutaman asteen lämpimämpi ja tuuli ei ollut aivan yhtä kova. Päätin kokeilla pärjäisikö Luna ilman tossuja ja puin vain takin sille päälle. Tossut olivat kyllä taskussa varuilta mukana, jos näyttäisi siltä että neiti alkaa jalkoja nostella.

Luna oli nyt päässyt heittelemisen makuun ja oli täälläkin sitä mieltä että jotain pitää heitellä komentaen jaloissa. Onneksi pallomerestä löytyi sitten pallo jonka kanssa kelpasi juoksennella. Myös Koda ja Cooper löysi mieluiset pallot joiden kanssa oli hyvä rallatella, ainut että pojat sitten kiinnostuivat toistensa pallosta ja ne vaihtuivat tiuhaan.

Tytöt telmivät keskenään ja pojat keskenään ja välillä Lara ja Cooper keskenään.

Luna tuli minun kanssa heinälabyrinttiin

Luna veti kierrokset tappiin jostain syystä (naapurialueen kiljuvat koirat?) ja ei meinannut malttaa olla hiljaa yhteiskuvassa. Neidin huutooli kyllä jotain ihan outoa ja kuten kuvasta näkyy niin Lara ja Coopperkaan eivät ymmärtäneet tilannetta. :'D Ja Luna tosissaan huusi kurkkusuorana koko ajan. Lara, Cooper ja Koda lähtivät monta kertaa siitä vierestä juosten ja Luna jäi edelleen istumaan ja huutamaan.

Saatiin me ihan onnistunut kuvakin. :D 

Otin vielä Lunan eriksen kuvaan ja nyt sitten oltiinkin suu supussa nätisti odottaen. 

Lunalla oli sunnuntaina vielä hieronta iltapäivällä. Vihdoinkin voisi sanoa, olin varannut hieronnan ensin helmikuun ensimmäiselle viikolle, mutta kun sille päivälle ei tullut muita varauksia niin aika peruttiin.  Se siirrettiin puolentoista viikon päähän, mutta sekin aika sitten peruttiin, tällä kertaa syynä hierojan omien koirien tarttuva suolistotulehdus. Eli nyt oli kolmas yritys ja tällä kertaa päästiin sinne hierojalle.

Hierojahan oli uusi, kun Kaisa Valto lopetti PetBrosilla, pohdin hieman siinä että mitenköhän siinäkin käy että jännittääkö Luna uutta hierojaa niin paljon että jännittää kaikkia lihaksiaan koko tunnin ajan. Onneksi näin ei ollut. Alku oli todella Lunamainen, kun hieroja yritti kutsua ja houkutella neitiä luokseen. Luna seisoi minun vieressä ja katsoi hierojaa ilmeellä että en muuten tasan tule.

Lopulta sitten kippasin neidin kyljelleen matolle. Sen verran tuttua hommaan hieronta selvästi oli, että Lunaa ei tuntunut haittaavan se että hieroja vaihtui. Neiti pysytteli yllättävän hyvin paikallaan koko hieronnan. Edellinen hieroja oli jättänyt aikaisemmat hierontatiedot PetBrosille, joten tämä hieroja oli tietoinen Lunan tilanteesta. Yllättäen kyllä, vaikka hierontaväli oli jälleen venynyt haluttua pidemmälle ei Lunan tilanne ollut mitenkään paha. Lapojen alla oli isompaa jumia kuten tavallisesti ja takapäässä todella pientä, mutta ei oikeastaan muuta.  Tämä hieroja käytti myös laseria mikä oli Lunalle uusi juttu. Oikean puoleinen lapa-alue oli sen verran jumissa että siihen sitten näytettiin hieman laseria. Hieroja otti laitteen esille ja sen nähtyäni totesin että Luna pelkää sirunlukijoita jostain syystä ja laite muistutti sirunlukijaa jonkin verran. Joten en yhtään yllättynyt kun Luna näki laitteen niin sehän pomppasi ylös ja oli lähdössä karkuun. Laitettiin neiti takaisin maahan (sai nyt tosin maata mahallaan kun selkää käsiteltiin) ja minä syötin herkkua koko laseroinnin ajan. Alkuun Luna ei suostunut herkkuja ottamaan, mutta lopulta ahneus voitti ja selässä oleva laite unohdettiin.

Kun jumi oli lähtenyt helpottamaan, hieronta jatkettiin loppuun. 

Hyvän mielen treenit

Kuten otsikkokin sanoo, meillä oli oikein hyvin sujuneet toko ja rally-tokotreenit tällä viikolla.

Tokossa meillä piti olla kisamainen treeni, eli ajatuksena että harjoitellaan palkattomuutta. Olin päivällä pohtinut hieman mitä liikkeitä ottaisimme. Ajatus oli että jätetään ruutu tällä kertaa tekemättä, kun sitä treenattiin perjantaina. Päivän aikana olin sitten päätynyt helppoon liikkeeseen eli metallinoutoon, sitten jääviin missä tuskin myöskään on isoa ongelmaa ja ohjattuun noutoon.

Pääsimme hallille ja vein tavarat sisälle. Odotettiin muiden saapumista, jolloin kysyin että siirretäänkö aitoja kun tarkoitus oli. Kouluttaja siinä totesi että jos ei siirretäkään, kun hän otti oman ruutunsa mukaan! Voidaan rakentaa kaksi ruutua eri puolille kenttää. Totesin siinä mielessäni että jaa, me nyt sitten tehdäänkin ruutua. :D

Joten otin sitten ruudun, jäävät sekä luoksetulon pysäytyksen. Koska muilla oli vielä hommat kesken, menimme ensimmäisenä kehää. Laitettiin kouluttajan ja minun ruudut ristikkäisiin kulmiin ja aloitettiin sillä. Keskellä kenttää oli vielä merkkejä laitettu riviin häiriöksi. Menin aloituspaikalle, ehkä noin vajaan 15 metrin päähän ja sanoin ”missä ruutu” –käskyn. Luna edelleen vilkuili vähän kaikkea muuta, yritin itse pitää katseen kohdistettuna ruutuun. Oli siellä pari ihan hyvää katsomista. Sitten lähetin neidin ruutuun. Luna lähti hyvin etenemään, mitä nyt hieman vilkuili sivulla olevia merkkejä ja meni ruutuun! Maahan menokin oli hyvä, juoksin palkkaamaan Lunan.

Otimme sitten perään toisen ruudun, nyt haasteena oli vasemmalla seinän vieressä olevat esteet sekä ruudusta hieman oikealle jäänyt merkkitötsä (sekä tietysti koko kentän läpi menevät merkkikartiot). Luna taas vilkuili ympärilleen, mutta jäi myös selvästi katsomaan ruutua hieman pidemmäksi aikaa. Lähetin neidin uudelleen ja jälleen matka päättyi nätisti ruutuun. Tässä vaiheessa kouluttaja totesi että me selvästi ollaan tätä tässä välissä harjoiteltu. Selvästikin Luna on taas ymmärtänyt ruudun lyhyeltä matkalta, mutta en tiedä onnistuisiko se sitten todellisella etäisyydellä.

Seuraavaksi otimme jääviä Z-tyyliin. Kouluttaja arpoi meillä istu-seiso-maahan siirtymät. Tässä vaiheessa hieman harmitti että olimme ensimmäisenä kehässä, koska en kerinnyt Lunalle muistutella jäävää istumista kehän laidalla. Seisomisessa ja maahanmenossa ei ole niinkään ongelmaa, mutta istuminen vaatii vielä yleensä pikakertauksen. Joten eihän se istuminen sitten onnistunut liikkeen alkaessa. Ensin Luna teki oikein hienon seisomaan pysähdyksen ja kun käskin sen uudestaan istumaan, päätti tyttö mennä maate. Eikun otettiin uudelleen ja nyt annoin vahvemman kroppa-avun jolloin Lunan takamus löysi tiensä mattoon. Seuraavana seisominen jossa ei ollut ongelmaa. Viimeisenä maahanmeno missä itsessään ei ollut ongelmaa, mutta siitä liikkeelle lähdön Luna ennakoi ja oli jo pystyssä vaikka minä olin vielä askeleen päässä neidistä. Käskin Lunan uudelleen maahan ja tein pari kierrosta ympäri ennen kuin pyysin neidin mukaan.

Viimeisenä luoksetulon pysäytys. Nyt otin pari lyhyttä kertausta siinä ennen liikettä ja Luna näytti muistavan pysäytyskäskyn hyvin. Jätin neidin aloituspaikalle ja siirryin arviolta kymmenen metrin päähän. Kutsuin Lunan luokse. Tyttö lähti matkaan hitaalla laukalla, mikä on tässä liikkeessä meille otollisin tapa, koska vauhtia ei ole liikaa ja pysähtyminen tapahtuu heti. Niin myös tällä kertaa, heilautin kättä Lunan ollessa noin puolessa välissä ja tassut stoppasivat siihen paikkaan. Luna jaksoi myös hyvin odotella kouluttajan käsky –käskyä ja minun tänne käskyä ennen matkan jatkumista. Tässähän tietysti tilanne oli eri kuin kokeessa, jossa matkaa on taas enemmän. Koira kerkeää juosta pidempään ja nostaa vauhtiaan, eikä se pysähtyminen enää olekaan niin helppoa. Lunahan kyllä välillä tekee luoketulon pidemmältäkin matkalta hitaassa laukassa, mutta useammin se kyllä lähtee kuin raketti.

Otin vielä kertaalleen ruutuun lähetyksen yksilösuorituksen lopuksi. Luna teki taas hienon suorituksen ja kävin palkkaamassa neidin ruudussa. Otettiin vielä loppuosa liikkeestä, eli jätin neidin ruutuun ja lähdin itse kävelemään poispäin. Sopivan matkan päässä kutsuin neidin sitten luokse. Oli oikein nappisuoritus, vielä vaan kun sitä matkaa pääsisi pidentämään.

Loppuun otimme paikallaolot. Tässä vaiheessa huomasin että Luna oli ollut tämän treenin hieman tavallista hiljempaa, kyllä ääntä edelleen löytyi. Esimerkiksi toiseen ruutuun lähtiessä kuului yksi haukahdus, mutta nämä ”tässä odottaessa vingun” ääntelyä ei tainnut tulla kertaakaan. Käskytimme koirat vuorollaan maahan ja jätimme ne riviin. Minä ja yksi toinen menimme sermin taakse piiloon. Olen usein ihmetellyt mistä johtuu että kun en näe Lunaa, jännitän paljon vähemmän paikallaolossa. Kun kokeessa seisoin näkyvillä niin sydän hakkasi rinnassa. Kouluttaja ilmoitti ajan päättyneen ja siirryimme paikoillemme. Luna odotteli nätisti pää maassa. Käskystä siirryimme koirien taakse, siitä sivulle ja yksitellen käskystä perusasentoon.

Luna oli kuulemma löytänyt kuononsa edestä namin siinä odotellessa ja hetken aikaa pohtinut että ottaako sen vai ei. Kouluttaja oli tässä vaiheessa pohtinut että käskeekö minut esille, mutta Luna oli sitten ottanut namin, syönyt sen ja jatkoi paikallaoloa rauhassa. Kouluttaja oli todennut että antaa olla. :D Neiti oli siis omatoimisesti palkannut itsensä kesken liikkeen. Onneksi nami oli sillä etäisyydellä että Luna siihen ylsi, koska jos se olisi ollut hieman pidemmällä niin sitten olisi kyllä pikkucockerin päässä ollut tahtojentaistelu. Ja myönnettävä on, en tiedä olisiko Luna noussut ottamaan sen namin. Ja jos olisi noussut niin mitä sen jälkeen. Pitää joko treenata tätä niin että jätän neidille eteen palkan paikallaoloihin, jotta se tottuisi jättämään houkutuksen huomiotta. Tai sitten yritän varmistaa ennen liikkeen alku ettei Lunan eteen jää nameja.

Rally-tokossa sitten meillä oli rata, joka oli enemmän avo-luokan tasoa. Eli päästiin tekemään ilman hihnaa (jee!). Tässä oli meille pari uutta kylttiä, houkutus ja hyppy. Rataa oli tehty hieman haastavammaksi laittamalla leluja sinne tänne radalle sekä pujottelun ämpäreihin. Houkutus oli ehkä ainut mikä itseä epäilytti tietäen että Luna on ahne, jos siellä on jotain hyvää syötävää niin…

Radalle mentyämme Luna keskittyi todella hyvin, palkkana minulla oli jo hieman kuivaneet kanakierrepalat mutta sekin oli neidistä selvästi tavoittelemisen arvoista. Pääsimme houkutuksenkin ohi (ja siellä sentään oli nakkipaketti!) ilman että Luna edes vilkaisi houkutuksia (…eli se ei tainnut edes nähdä sitä nakkipakettia). Kyltillä 6. sitten annoin ensimmäisen namipalkan. Matka jatkui ja seuraava hieman epävarma kyltti oli este, kun emme ole estettä pitkään aikaan suorittanut tällä tavalla että minä tulen siinä mukana. Ensimmäisellä yrityksellä Luna selvästi hieman epäröi ja oli tulossa esteen ohi. Sanoin hyppykäskyn uudelleen (jälkeenpäin tajusin kotona että käytin vielä väärää käskyä, normaalisti tästä suunnasta esteen yli mentäessä se käsky on ”yli”) ja neiti meni esteen yli. Kouluttajat oli sanonut että tämä on siinä mielessä hassu kyltti, että vaikka kyltissä itsessään lukee että ”hyppy, juoksua” niin siinä ei ole pakko juosta pätkääkään. Joten mehän ei juostu, ajattelin Luna innostuvan hypystä ja jos vielä juoksen siinä niin kierrokset kasvaa liikaa.

Jatkoimme siitä radan loppuun. Kouluttaja totesi että hän ei näe miksi meillä ei olisi jo nyt mahdollisuuden lähes sadan pisteen suoritukseen avo-luokastakin. Ainut virhe mikä tällä radalla tuli, oli Lunan bravuuri eli se kerkesi istu-eteen-oikealta sivulle liikkeessä korjaamaan istumistaan, mistä olisi tullut se -10. Otimme sitten kyltit 9-11 uudelleen ja nyt meni muuten todella hyvin (hyppy oli jo sujuvampi), mutta kädessä oleva palkka houkutti liikaa eikä Luna tohtinut kiertää takaa kyltillä 11. Laitoin namin taskuun ja otettiin uudestaan jolloin tuli nappisuoritus. Kouluttaja tässä totesi että taitavalla koiralla voi nami olla liian houkuttava, eli treenit sujuvat paremmin, kun palkka ei ole aivan edessä saatavilla.

Tektiikkatreenissä meillä oli aiheena peruutus. Mikä sinällään on Lunalle tuttua juttua. Näytin ensin meidän sivulla peruutuksen, mikä oli todella hyvä. Sitten otettiin edessä peruutus. Sanoin että Luna kyllä osaa sen jos minä liikun mukana, mutta jos minä olen paikoillani ei Lunakaan peruuta kuin muutaman askeleen ja sen jälkeen tarjoaa istumista tai maahanmenoa. Kouluttaja tähän tarjosi avuksi kosketusalustaa (kysyen ensin onko se meille tuttu ja ymmärtääkö Luna takajalkatargettia). No, onhan se enemmän kuin tuttu ja Lunakin ymmärsi idean nopeasti, tassut liikkuivat taaksepäin kunnes targetti tuntui alla. Luna sai kehuja hyvin suorasta peruutuksesta.

Otimme vielä merkkien pujottelua peruuttaen. Tämä olikin sitten paljon vaikeampaa, kun alkuun Luna meni niin suoraan ettei meinannut kääntyä merkin jälkeen. Sitten kun neiti hiffasi että tässä pitää taas kääntyä niin se kääntyi niin paljon että meinasi peruuttaa koko merkin ympäri. Yritettiin vielä kahdeksikkoakin peruuttaen ja no, kyllä me se suunnilleen saatiin tehtyä, mitä nyt oli todella loivat käännökset.

Kouluttaja käski meidän alkaa treenaamaan oikealla peruuttamista mahdollisimman nopeasti. Kokeiltiin sitäkin siinä pikaisesti, ilman apuja Luna oli hieman pihalla että mitä tehtiin, mutta kun menin seinän viereen niin tuli taas aika nättiä suoraa peruutusta. Mutta ehkä me harjoitellaan ensin se eteenpäin kulkeminen oikealla vahvemmaksi, ennen kuin lähetään ihan hirveästi peruuttelemaan.

Seuraava tunti on parin viikon päästä ja toivottavasti me silloin ollaan virallisesti avo-luokkalaisia.

Luna 4 vuotta!

4 vuotta tuli Lunalla tänään täyteen. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä ja terveitä vuosia edessä. 

Jauheliha-kanakakku (kana Applaws broilerinrintamärkäruokapurkista) sekä nappulat + lisät

Onneksi näistä kuvista ei näy kunnolla, mutta kummallakin oli aivan hirveet kuolajojot odottaessaan syöntilupaa. :'D

Lunan lahjapussi ja Larallekin piti hankkia lohdutuslahjapussi.

Lunan lahjapussi sisälsi häränkorvia, kaksi herkkupötkylää, Mustin ja Mirrin synttärilahjaherkkupussin
sekä mustekalalelun, joka tosin kiinnosti Laraa enemmän kuin Lunaa.

Toko - omat ongelmat vol.2

Meillä alkoi hieman yllättäen nyt perjantaisinkin tokotreenit. Omat ongelmat vol.2. Muistan syksyllä tulleen sähköpostia kurssista joka oli suunnattu koirakoille jotka ei päässeet haluamaansa ylemmän luokan kurssille (meillä siis voi), ja kun ei ollut varmuutta että pääsenkö millekään kurssille niin sanoin olevani kiinnostunut.

Hetkeen ei kuulunut mitään, jona aikana meidän pääsy tuolle kisakurssille varmistui. Sitten tuli viesti että pääsisimme tälle 8 kerran kurssille (tai siis oikeastaan oli 2 kappaletta 4 kerran kurssia eri kouluttajilta.) Vastasin että pääsimme Lunan kanssa jo yhdelle kurssille, että saisimmeko edelleen osallistua myös tähän kurssiin. Ajattelin kun porukkaa oli jäänyt paikatta, niin onko sallittua että minä menisin kahdelle eri kurssille. En myöskään pystynyt osallistumaan ensimmäiseen neljään kertaan kun kurssi olisi alkanut heti. Mitään vastausta tähän ei koskaan tullut.

Alkuviikosta sitten sain sähköpostiin laskun. Ihmettelin sitä hieman ja sitten vielä enemmän kun sain laskun auki. Lasku 80€ ja maksu oli mukamas tästä ensimmäisestä neljän kerran kurssista. Katselin sitä hetken, kunnes laitoin viestiä HSKH:n laskutukseen. Siitä meni pari päivää kunnes vastattiin että laskussa oli käynyt virhe, sen piti olla lasku juuri siitä jälkimmäisestä neljän kerran kurssista ja vain 40€ suuruinen.

Kyselin siinä hieman että voimmeko Lunan kanssa mennä kurssille, johon vastattiin että senkun menette. Maksoin siis laskun ja perjantaina lähdettiin tokoilemaan. Sinällään olin ihan tyytyväinen että päästään toisenkin kouluttajan silmien alle, koska minun on myönnettävä, että koen ettemme pakosti etene kisakurssin kouluttajan kanssa hirveästi.  Jennin piti olla kouluttajana tällä(kin) kurssilla, mutta hän oli flunssassa(?) näin ensimmäisen tunnin kunniaksi. Meillä oli siis minulle vieras sijainen tilalla.

Meitä piti olla 4 koirakkoa kurssilla, mutta yksi ei koskaan ilmestynyt. Lunan lisäksi ryhmässä oli novascotiannoutaja sekä malinois.

Malinois meni ensimmäisenä treenaamaan ja seurasimme tollerin omistajan kanssa kehän reunalla hetken aikaa. Sanotaanko että jokaisella on omat tapansa kouluttaa enkä viitsi muiden treenaamiseen puuttua, mutta taidettiin tollerin omistajan kanssa molemmat mielessämme todeta että ei näin. Malinoisin omistaja nimittäin kirjaimellisesti huusi koiralleen, jos se ei tehnyt niin kuin piti ensimmäisellä kerralla. Koskaan kuullut niin vihaista sivu tai tänne -käskyä. Tollerin omistajakin pyöritti silmiään siirtyessään sivummalle kentän reunalta.

Pohdin mitä lähdettäisiin Lunan kanssa treenaamaan ja päädyin nyt esittelemään tälle(kin) kouluttajalle meidän ruutu-ongelman. Hän kysyi että onko meillä siinä isokin ongelma vai enemminkin toistojen puutetta. Totesin että todennäköisesti sekä että. Ensimmäinen kommentti oli että he on onnistunut monelle pienelle koiralle opettamaan ruudun pienentämällä sen kokoa ensin puoleen, jolloin se on helpommin hahmotettavissa. Kun koira tajuaa sen ruudun, voi sen kokoa kasvattaa melko nopeasti. Pieni koira kumminkin näkee sen ruudun eri tavalla verrattuna isompaan. Joten teimme sitten kaksi pienempää ruutua kentälle ja näytin ensin meidän bongaamisen.

Luna taas näytti melkein parastaan katseen pomppiessa minne sattuu. Jos jotain positiivista voin sanoa, niin oli ne katseet jo hieman pidempiä, ehkä sekunnin-kahden luokkaa mitä neiti katseli mukamas eteenpäin. Kouluttajakin tässä vaiheessa totesi, että ei se oikeastaan edes katso eteenpäin vaan vilkuilee mitä sattuu. Hän suositteli että lopettaisin kädestä palkkaamisen tässä kohti, koska nyt Luna on vähän siinä mielentilassa että hän vilkuilee eteenpäin ja sitten vilkaisee minua että saako nyt palkan, ai ei, no vilkaistaan uudelleen eteepäin, no niin nytkö saa palkan? Kun neiti oppii että palkka ei tule minulta, todennäköisesti vähenee tarve myös pitää kontaktia tässä tapauksessa.  Hän suositteli palkkaamaan vasta ruudussa tai viemään sen palkan ruutuun. Toinen mitä hän suositteli oli että en katsoisi Lunaa. Nyt siis olen katsonut neitiä jotta näen katsooko hän eteenpäin ja kääntänyt katseeni ruutuun ja siitä takaisin Lunaan. Kouluttaja sanoi että kun katson koiraa, annan sen ymmärtää että kontakti on nyt se mitä tässä halutaan. Katsomalla itse koko ajan eteenpäin (niin että näen Lunan kumminkin sivusilmällä) kerron kehollani että siellä edessä on nyt jotain kiinnostavaa.

Tällä tavalla Lunan bongaaminen selvästi parani, neiti ei enää niin hanakasti tarjonnut kontaktia. Tosin ei se meinannut alkuun katsoa sitä ruutuakaan… :’D Vieressä seisovaa kouluttajaa oli helppo katsoa tai sitten ruudun takana liikkuvaa ihmistä. Kentän seinäkin meni paremman puutteessa. Kouluttaja siinä vieressä puheli ”nyt se katsoo minua, nyt se katsoo seinää, no niin nyt se katsoo ruutua.” Vaistomaisesti tuli se ”jes” palkkasana kumminkin sanottua aina kun Luna katsoi ruudun suuntaan.

Otimme siitä sitten ruutuun lähetyksiä niin että vaihdoimme ruutua joka kerta ja kouluttaja kävi vaihtamassa targetin ruudulta toiselle. Emme ottaneet pysähdyksiä kertaakaan koska pääpaino oli nyt siinä bongaamisessa.

Kouluttaja vielä sanoi että hän ehkä vielä lähettäisi Lunan ruutuun heti kun näyttää että se ruutu on bongattu. Se tietysti voisi olla yksi apu ongelmaan, nyt olen siis odottanut että neiti ensin bongaisi ruudun ja sitten odottanut että neiti ottaa kontaktin ennen käskyä. Tämä ihan siis siitä syystä että ainakaan aikaisemmin Lunan silmät ja korvat eivät ole toimineet yhtä aikaa; eli jos neiti katsoo jotain menee käskyt yleensä kuuroille korville. Tämä tosin oli pitkään alussa ongelma, en tiedä onko se enää joten pitänee kokeilla tätäkin. Kouluttaja totesi että tässä tietysti on riski innokkailla koirilla se että ne ottavat varaslähdön ruutuun sen nähdessään. En koe että meillä Lunan kanssa olisi tätä ongelmaa – ainakaan ihan heti. Kouluttaja kyllä myös myönsi että kaikilla koirilla ei tosissaan ne silmät ja korvat toimi samaa aikaa koskaan.

Luna lähti parin epäröivän lähdön jälkeen neiti tuntui tajuavan mitä tehtiin (tai sitten se varmistui että ne ruudut ovat siellä paikallaan) ja meno alkoi näyttää ihan hyvältä.

Otimme loppuun hieman kehääntuloharjoituksia. Tämäkin on asia jota myönnän että ei ole tullut treenattua aikaisemmin, me vaan ollaan menty sinne kehään. :D  Eli ajatuksena, että luodaan koiralle kuva että kannattaa olla ohjaajan kanssa yhteistyössä heti alusta alkaen. Treenissä mentiin kentälle kuten kokeessa mentäisiin, mutta ennen kun ensimmäisen liikkeen suoritus alkaa niin koira palkataan, olettaen että se pysyi jotenkuten mukana. Ensimmäisessä suorituksessa ensimmäinen ”liike” oli luoksetulo ja menimme kentälle kouluttajan perässä. Pääsimme aloitusasentoon, mutta parin sekunnin jälkeen Luna aloitti pienen ääntelyn. Mietin siinä että mitä teen palkkaanko vaiko en, ja lopulta päädyin palkkaamaan koska kouluttaja oli päässyt jo ”liike alkaa” –kohtaan enkä oikein voinut viedä liikettä pidemmälle.

Kouluttaja totesi että nyt palkkasin liian myöhään, Lunan mielentila ei enää ollut optimi. Eli olisi melkein kannattanut palkata juuri ennen perusasentoon menoa. Toisena ”liikkeenä” meillä oli estehyppy. Eli seuruussa mentiin kentän ulkopuolelta esteen eteen. Nyt olin nopeampi ja palkkasin heti kun Lunan takamus osui maahan.

Kolmannella kierroksella oli nouto. Lähdettiin taas kentän ulkopuolelta kouluttajan perässä aloituspaikalle. Tässä Luna kävi pikaisesti haistamassa kouluttajan lahjetta ennen kuin palasi seuraamaan. Otin neidin perusasentoon, koska ääntä ei kuulunut, otin vielä kouluttajan ojentaman kapulan ennen kunnon palkkaamista.

Loppuun otimme vielä paikallaolot. Meitä ei tähän mennyt kuin malinois ja Luna. Menimme suorituspaikalle ja yllättäen malinois kiinnosti neitiä sen verran, että jouduin huomauttamaan pariinkin kertaan, kun tyttö oli yritti haistella kuono niin pitkällä kun pystyi paikaltaan. Kouluttaja käskytti maahan ja tässä ei ollut ongelmaa. Jätimme koirat ja menimme sermin taakse. Matkalla piiloon näin peilin kautta että Luna pisti päänsä maahan.

Odottelimme sermin takana, en tiedä kuinka kauan mutta olisiko se ollut sen parisen minuuttia. Kun palasimme näkyviin, huomasin Lunan siirtyneen lonkalleen ja nostaneen päänsä. Siirryimme koirien taakse ja siitä sivulle. Yllättäen Luna nousi naapurin käskystä ylös, huomautin asiasta ja käskin takaisin maahan. Muuten oli kuulemma mennyt ihan hyvin.

Tunti loppui siihen ja menimme pakkaamaan tavaroita. Olin selkä malia päin ja meinasin saada sydärin kun suoraan selän takana karjaistiin tänne-käsky. Hyppäsin varmaan metrin ilmaan ja otin Lunan lyhyemmälle hihnalle kun ajattelin että se mali olisi tulossa Lunan luokse. (Ja ei, en epäillyt malia mitenkään vaikutti oikein ystävälliseltä tapaukselta, mutta Luna kun ei tykkää.) Tästä ei kumminkaan ollut kyse vaan koira oli siirtynyt omistajan makuun liian kauas (eihän se päässyt kuin parin metrin päähän siinä muutenkaan)...

Muuten täytyy myöntää että tämä kouluttaja oli sellainen mitä toivonkin kouluttajalta, eli oikeasti antaa jotain neuvoja mitä voisi kokeilla treenien eteenpäin viemiseksi. Oli antoisa tunti ja olen tyytyväinen että (itsekkäästi) menin tällekin tokokurssille.

Ai miten niin me häiritään sun vessarauhaa?