Lappeenranta rn 13.8.2022

Patukoita tuli ilmoitettua vähän joka suuntaan näyttelyyn niiden junnusertien toivossa. 13.8. oli vuorossa Lappeenranta. Täytyy myöntää, että kyllä sitä hieman tuli mielessä kirottua kun kello soi kuudelta lauantaiaamuna ja 2,5 tuntia oli ajomatkaa edessäpäin. Pohdimme kyllä Lappeenrannan ja parin muun näyttelyn välillä, mutta päädyimme tuomarin takia Lappeenrantaan. Tarja Löfman oli tykännyt Larasta nuorena ja ei yleensä tarkista kuin purennan, niin totesimme sen olevan meille paras valinta.

Bordercollieita oli ilmoitettu 23 kappaletta. Tämä oli myös ensimmäinen virallinen näyttely, jossa Geisha ja Kismet olivat yhdessä. Olimme kyllä pari-kolme kertaa viikossa käyneet lähikentällä treenaamassa hieman vaihtelevalla menestyksellä. Systeri totesi, että jos tämän näyttelyn tavoitteeksi laittaisi sen kehässä pysymisen. Totesin, että jos Kismet vetää systerin pois kehästä, niin Geisha varmaan lähtee perässä. :’D Ne kun juoksevat alkuun peräkkäin.

Näyttelypaikka oli Lappeenrannan raviradalla. Kismet joka normaalisti on melko äänekäs, oli yllättävänkin hiljaa vaikka osa muista koirista rähisi toisilleen. Se varmaan kauhistui mihin villiin länteen hänet tuotiin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta patukat kerkesivät kuluttamaan pahimmat energiat ympäristön ihmettelyyn.

Junnunarttuja oli patukoiden lisäksi neljä kappaletta, kaksi edessä ja kaksi takana. Alkuseisotuksen jälkeen kävikin meidän kannalta paras tilanne, kun tuomari laittoi meidät juoksemaan kahdessa ryhmässä. Ja pisti jonon poikki tietenkin Geishan ja Kismetin välistä. Eli Kismet juoksi ensimmäisen ryhmän viimeisenä (mikä Kismetille yleensä sopii paremmin, koska se kulkee tällä hetkellä todennäköisesti paremmin toisen imussa kuin edessä). Geisha sitten pääsi oman ryhmänsä ensimmäisenä. Kun lähdin pikkuGn kanssa liikkeelle, kuulin tuomarin käskevän lisätä vauhtia. No, myönnettävä on että en uskaltanut aivan täysiä juosta, koska tiesin neidin vaihtavan laukalle, mutta pääsimme yllättävän hyvin ympyrän suurimmaksi osaksi ravissa. Ja jopa niin vauhdilla, että juoksimme melkein meidän perässä tulleet kiinni. Tässä vaiheessa hieman himmailin, kun näin että Geisha alkoi kiihtymään edessä liikkuvista. Mutta pääsimme ensimmäisen haasteen ohi!

Siirryimme sitten omalle paikalle odottamaan vuoroa. Kismetin vuoro oli ennen meitä ja ensikertalainen esiintyi hienosti ja liikkui minusta melko rauhallisesti ravissa. Kismet sai hienosti ERIn, jonka jälkeen menin Geishan kanssa vuorostani kehään. PikkuG seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt tuomari hieman naureskeli neidin ”tosikko” ilmeelle. Tuomari tutki minusta todella nopeaan G:n ja siirtyi pöydän taakse. Siinä sitten odoteltiinkin hetki, ennen kuin tuomari käski liikkumaan edes takaisin. Hieman jännittyneenä tein pienen ympyrän ja lähdin liikkeelle. Verrattuna edelliseen kertaan, nyt pysyttiin minusta todella hyvin ravissa kumpaakin suuntaan. Ympyrälle lähtiessäni tuomari huikkasi pöydän takaa, että nyt juokset sitten TÄYSIÄ. No, minä juoksin sitten niin lähes niin kovaa kuin pehmeässä maastossa uskalsin. Geisha pysyi yllättävän hyvin ravissa, kyllä se siinä laukallekin yritti, mutta sain sen omasta mielestä laskettua takaisin raviin.

Pysähdyimme takaisin loppuseisontaan ja olin tyytyväinen kuin sieltä se erinomainen nousi. Menimme hetkeksi leiripaikalle odottamaan kahden viimeisen junnun arviointia. Lopulta neljä kuudesta junnusta sai ERIn ja kilpailuluokka sai alkaa. Ensimmäinen juoksuosuus meni siedettävästi.
Tuomari siirsi meidät kakkospaikalle, Kismet oli kolmantena. Tuomari antoi SA:t kolmelle ensimmäiselle ja totesi systerille, että sen pitää sitten juosta kunnolla seuraavalla kierroksella. Mutta koska luokkaykkösellä oli sekä junnu- että normisertit kasassa, tuli Geishalle ensimmäinen junnuserti!

Kismetin arvostelu:

10 kk vanha erinomaisen tyyppinen feminiininen juniori. Hyvä purenta ja pigmentti. Kevytlinjainen pää ja otsapenger voisi olla selvempi. Hyvä kaulanpituus. Vielä kovin tyhjä eturinta ja kevyt rintakehä. Riittävät kulmaukset. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja asenteella. Laadukas karva ja mukava käytös.

Geishan arvostelu:

11 kk vanha erinomaisen tyyppinen, mutta vielä kovin kevytrunkoinen narttu. Hyvä purenta. lupaavanmallinen pää. Hyvä kaulanpituus ja rungon mittasuhteet. Hyvin kulmautunut. Erinomainen pitkä lantio. Upeat liikkeet, joissa hyvä ulottuvuus.

Tässä vaiheessa totesin, että eipä tullut turhaan ajettua Lappeenrantaan asti. Odotimme sitten valiokehän alkamista. Laralle ei laitettu mitään hirveitä suoriutumispaineita, koska mammakoira oli aikalailla turkiton ja se turkki mitä oli jäljellä osoitti vähän joka suuntaan. Hieman siinä pohdittiin, että mitä tehdään jos Lara kumminkin saa sen SA:n, koska sitten meillä on kaikki kolme koiraa paras narttu-kehässä. Aika epätodennäköistä se oli, varsinkin kun muut valiot olivat turkissaan, mutta systeri kumminkin kävi kyselemässä lähellä olevilta ihmisiltä ja löysikin sitten jonkun joka pystyi tarvittaessa esittämään Laran.

Lara esiintyi normaalin tapaansa erittäin tottuneesti. Ensimmäisellä juoksukierroksella häntä meinasi nousta turhan korkealle, mutta yksilöliikkeissä se pysyi sitten hienosti alhaalla. Tuomari oli kommentoinut, että tässä taitaa olla sitten äitikoira, että pennuilla ja Laralla on selkeä yhdennäköisyys.

Laran arvostelu:

5-v erinomaisen tyyppinen feminiininen narttu. Hyvä purenta. Hieman kapealinjainen pää. Hyvät kulmaukset. Oikeanpituinen, hieman kevyt rintakehä. Hyvä ylälinja ja lantion asento. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja oikealla asenteella

Tuomarin maku oli pysynyt samana, se edelleen tykkäsi Larasta, näköjään myös ilman turkkia ja sijoittikin Laran valioiden ensimmäiseksi – tietysti SA:n kera. Joten siinä tulikin sitten kiire vipata Lara toiselle esittäjälle, etsiä Kismetille toinen näyttelyhihna ja sitten lähdettiin kaikkien kolmen kanssa paras narttu kehään. Tässä kehässä sitten Geisha ei pysynyt ravissa oikeastaan ollenkaan. Yritin pitää toki sen kovan vauhdin, mistä tuomari selvästi piti vaikka liike ei siinä ravissa meinannut pysyäkään. Kerkesin juoksukierrosten jälkeen jo ajattelemaan, että no, sitä junnusertiä me tultiin hakemaan niin ei haittaa ettei nyt enää oikein liike suju. Mutta tuomari sitten kumminkin osoitti sekä junnuluokan ykköstä että meitä sekä Laraa ja valioiden kakkosta jatkoon. Sitten piti vielä juosta ympäri. En yhtään yllättynyt ettei se onnistunut tälläkään kierroksella, luulen että alkoi Geisha olla väsynyt, joten ei se sitten jaksanut keskittyä vaan rynni vaan eteenpäin. Ei-niin-yllättäen tuomari sitten laittoi meidän neljännelle sijalle. Tässä vaiheessa tajusin, juuri hetki ennen kuin systeri sen kehän reunalta sanoi, että koska sijalla 1 ja 2 oli valiot ja kolmantena oli junnu, jolla oli jo sertit kasassa, niin Geishalle tulisi myös normi SERT!

Koska Serti tuli Geishalle, tarkoitti tämä vielä Vara-Sertin jakoa sijoittuneiden ulkopuolelle. Eli Kismet ja loput kaksi koiraa palasivat kehään ja lähtivät liikkeelle. Nyt systeri otti tuomarin sanoista vaarin ja lähti Kismetin kanssa vauhdilla liikkeelle. Ne kaksi muuta koirakkoa eivät kunnolla kerenneet edes juoksemista aloittaa, kun systeri oli tehnyt jo kierroksen ja tuomari ojensi varasertin heille.

Tässä vaiheessa oikeastaan tajuttiin, että pahus, sehän oli Lara joka sijoitettiin narttujen ensimmäiseksi. Joten minulle vaan työnnettiin Kismetin hihna ja systeri lähti vielä Laran kanssa Rop-kehään, josta tuloksena oli sitten VSP. Tuomari oli siinä kommentoinut lopuksi Laran karvattomuutta, mutta kuulemma siitä huolimatta hän tykkäsi hirveästi sekä Larasta että sen pennuista.

Eli kaikki saivat jotain, Geisha junnusertin ja sertin, Kismet vara-sertin ja Lara vsp:n. Ei ollut ollenkaan turha reissu, aivan päinvastainen lopputulos kuin oletettiin hakevamme.

Kismet, Lara, Geisha

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Jun-Eri, Juk2, SA, PN4, JUN-SERT, SERT

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Jun-Eri, Juk3, SA, VARA-SERT

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val-Eri, Vak1, SA, PN1, VSP

ps. Geishan betonivesikuppi on pysynyt pystyssä ainakin näiden kolmen testipäivän ajan.

Tee-se-itse betoninen vesikuppiteline

Toivottavasti muillakin on junnukoiria, joista on erittäin kivaa yksin jäädessään kaadella vesikippoja. Nimittäin Geisha on sellainen. Olen nyt kokeillut oikeastaan kaikki kupit mitä meiltä löytyy, niin tavalliset metalliset kipot, muoviset spanielikupit, painavan keraamisen spanielikupin, matalan pyöreäreunaisen kupin ja olikohan vielä muita… mutta kaikki Geisha on kaatanut ja alkanut leikkimään niillä. Hieman pelottaa, että missä vaiheessa tuo meidän laminaatti sanoo itsensä irti, kun joutuu kestämään kipollisen vettä monta kertaa viikossa. On siellä kyllä matto ja kasa pyyhkeitä imemässä sitä vettä, mutta kumminkin.

Jossain vaiheessa itselle tuli mieleen, että on olemassa niitä painavia betonisia kuppitelineitä. Netissä hinnat vaihtelivat valmistajasta riippuen 50 eurosta melkein jopa 90 euroon. Pikkasen ne olivat tällä hetkellä oman budjetin ulkopuolella (varsinkin kun juuri meni yllättäen 600 euroa auton jarruhuoltoon). Joten aloin uudelleen miettimään ja googlettelemaan ja totesin, että pääsen paljon halvemmalla jos yritän tehdä telineen itse. 20kg betonipussi maksaa alle 10 euroa, mutta totesin etten kyllä niin paljoa tarvitse. K-raudasta löytyi sitten 5kg askartelubetonipussi. Hintaa tällä oli jo 15 euroa, mutta se oli vähemmän pölyävää.

Tarvikkeet

5kg askartelubetonia
ruokaöljyä
0,7-1 litraa vettä
muotit (minulla oli tässä muovinen karkkirasia ulkomuottina ja se vesikippo sisämuottina)

Missään pussissa ei ollut arviota, minkälainen määrä siitä yhdestä pussista tulee. Myyjä oli sitä mieltä, että hyvin riittää ja jäisi vielä ylikin. Joten ensin sekoittelin ohjeen mukaan puolet pussista pieneen määrään vettä. Öljysin karkkirasian sisäpuolen ruokaöljyllä, jonka jälkeen kaadoin betonin ulkomuottiin vain todetakseni etteihän se riittänyt kuin pohjalle. Öljysin metallikupin ja laitoin sen betonin päälle. Sekoitin puolesta vielä puolet ja yritin änkeä sitä metallikupin ja karkkirasian väliin. Mutta ei tämäkään riittänyt, joten kaadoin sitten loppupussin ämpäriin ja sekoitin. Tähän viimeiseen erään lorahti vettä vähän enemmän, joten se jäi melko löysäksi, mutta kaadoin sen kumminkin muottiin.

Tämän jälkeen siirsin rasian keittiön pöydälle kuivamaan. Laitoin metallikuppiin pari isoa kiveä pitämään sitä paikoillaan ja muovipussin sitten koko hökötyksen päälle. Suihkepullolla kastelin sementtiä aamuin illoin.

Kahden päivän jälkeen uskalsin irrottaa metallikupin. Hieman jouduin työstämään irrottamisen kanssa, koska betoni oli valunut kupin yläreunoille, mutta kyllä se siitä lopulta irtosi. Sain vielä betonin irti siitä itse metallikupistakin.

Kolmen päivän jälkeen irrotin pohjamuotin. Sitäkin jouduin hieman pohtimaan, että miten saan betonin ulos, mutta hieman kun rasiaa käänteli ja kopautteli reunoille, valahti betoni lopulta kiltisti ulos.

Jätin edelleen betonin kuivumaan ja seuraavana päivänä sitten otin Mastonin pronssinvärisen spraymaalin ja takapihalla vedin ensimmäisen maalikerroksen päälle. Toki hieman hioin ensin hiekkapaperilla yläreunaa, joka oli kostean betonin takia jäänyt röpelöiseksi.

Minulle on jotenkin hankala pitää spraypulloa saman etäisyyden päässä kohteesta koko aikaa, ja tälläkin kertaa huomasin pariin otteeseen pitäväni pulloa hirveän lähellä. Tämähän tekee sen, että maali lähtee valumaan, mitä sen taas ei pitäisi tehdä. Lopputulos oli kumminkin aivan tasainen pienistä valumisista huolimatta.

Maalarinteipillä tehty viivat

Maalin piti antaa sitten vielä kuivahtaa se vuorokausi, ennen kuin telineen uskalsi ottaa käyttöön. Laitoin ensin betonin pohjalle huopatossupalat, mutta totesin että kippo liikkuu niiden avulla meidän laminaattilattialla liian hyvin. Joten leikkasin sitten muovimatosta palasen betonin alle ja nyt se pysyy aika hyvin paikoillaan. Totuus toki selviää tässä parin päivän sisällä, pysyykö tämäkään viritys pystyssä.

Patukat 10kk

Niin se aika rientää ja team Patukat ovat saavuttaneet 10 kuukauden iän. Tämä tarkoittaa, että kohta tulee aika myös virallisille kuvauksille. Mihin tämä aika oikein rientää. Olin suunnitellut kuvauksia syyskuun loppupuolelle, laitoin jo kyselyä Vetsonille joukkotarkin järjestämiseksi. Systeri vie Kismetin vuositarkastukseen Toijalan Tiiulle, joka pennun leikkasikin. Toijala toki on vaihtanut työpaikkaa tässä välissä Urheilukoiraklinikalta Porvoon Aveciin. Heillä tosin oli virallisten tarkkien hinnat (sis. lonkat, kyynärät, polvet, olat, selkä) satasen kalliimmat kuin Vetsonilla, joten itse päädyin että yritän saada porukan kasaan Espooseen.

Geisha

Kismet

Vauhti pennuilla ei ole oikeastaan hidastunut, ehkä ennemminkin päinvastoin. Mutta onneksi osaavat sisällä välillä rauhoittuakin. Paino sanalla välillä, koska satunnaisesti siskokset innostuvat leikkimään keskenään. Ollaan sallittu pieni painiminen, mutta jos meinaa mennä juoksuksi, niin sitten leikki saa loppua siihen. 

Sisäsiisteys on onneksi edennyt. Kismetillähän toki ei ole ollut ongelmaa pitkään aikaan, mutta nyt on Geishakin kehittynyt. Meidän kesäloman jälkeen tuli pieni taantuma molemmille, Geisha taisi pissata sisälle pariin otteeseen ja Kismetkin kerran. Mutta tähän tosissaan saattoi vaikuttaa vaunulta kotiinpaluu. Pennut olivat tottuneet olemaan niin paljon ulkona, ettei tarvinnut miettiä pidättämistä vaan heti pääsi pissalle, kun siltä tuntui. Ja kotona se ei sitten ihan onnistunutkaan. Onhan meillä kyllä takapiha, mutta koirilla ei ole sinne vapaata pääsyä, kun ne tuppaa sitten haukkumaan kaikki aitojen toisella puolella liikkuvat ja syömään minun istutukset. Mutta kyllä ne pennut osaavat myös pidättää. Normaalisti meillä koirien yksinolo on suunnilleen kuutisen tuntia, nyt on pariin kertaan ollut jopa sen hieman reilu kahdeksan tuntia eikä siitä huolimatta ole vahinkoja tapahtunut sisälle. Uskalsimme vihdoin pestä keittiön ja eteisen käytävämatot ja laittaa ne paikoilleen. Katsotaan, joudutaanko tässä uudestaan mattopyykille.

Vaikka juoksuja ei ole ollut, alkaa pohjavillat irtoamaan.

Ensimmäiset juoksut edelleen antavat odotuttaa, ei niillä muuten mikään kiire olisi, mutta kun sanotaan, että nartuilla ne juoksujen hormonitoiminta kehittää sen virtsanpidätyskyvyn loppuun. Sitä tässä ehkä hieman kaivataan. Toki, toiveissa olisi myös se, että juoksut ajoittuvat niin etteivät pennut pudota karvojaan Messariin.

Yksinolojen aikaan Kismet on vielä aidalla erotettuna Geishasta ja Larasta. Pääasiassa sen takia, etteivät pennut innostu leikkimään liian rajusti, kun kukaan ei ole niitä vahtimassa. Ja varsinkin, kun meillä ei siinä eteisessä ollut sitä mattoa. Kismetin erottamisessa on toki se ongelma, että se lähtee helposti haukkumaan. Eritoten jos Geisha tekee jotain. Ei siskoksia voi toki koko loppuikää pitää erossa toisistaan yksinolojen aikoina (tai toki voi, mutta meneehän se hankalaksi), joten pitää sitä varmaan alkaa tässä kohta taas harjoitella.

Olemme viime aikoina käyneet aika ahkerasti näyttelytreeneissä sekä Tuusulassa, että Järvenpäässä. Geishalla on edelleen isoin ongelma muiden perässä liikkuminen ja ravi muuttuu nopeasti rynnimiseksi. Sitten kun ravissa pysytään, niin neiti liikkuu hienosti. Seisominen sujuu jo melko hyvin, mitä nyt Geisha  meinaa laittaa ns. tuomarin puoleisen jalan aina liian eteen. Olen sitten opettanut sitä käskystä korjaamaan jalkoja taaksepäin. Idea on jo selvä, mutta nyt neiti sitten vetää ne jalat aivan liian taakse. :’D Seuraavat näytelmät ovat elokuun puolessa välissä, joten yritetään siihen mennessä saada hieman esiintymistä kuntoon. Kismet on toki myös ilmoitettu näihin näyttelyihin, joten haastetta niissä tulee olemaan.

Kävimme myös paimenlauman kanssa Espoossa uusilla lenkkipoluilla. Mukana Vanilla ja Dalia

Luna oli töttöröö lenkin jälkeen

Mäntsälä KR

Geishan junioriluokan debyytti oli Mäntsälässä, tuomarina piti ensin olla Richard Kinsey Iso-Britanniasta, mutta siihen tulikin vaihdos ja tuomariksi tuli irlantilainen Carol Mulcahy. Yritimme hieman etsiskellä tietoa tästä tuomarista, mutta ainoat kommentit olivat yli seitsemän vuoden takaa, jolloin hänen todettiin olevan erittäin tarkka hampaista.

Tämä oli meidän kannalta huono uutinen, koska Geishalta puuttuu hampaita. Itseasiassa molemmilta pennuilta puuttuu, Kismetiltä yksi ja Geishalta useampi. Ne nyt onneksi ovat P-hampaita, eivätkä loista puuttumisellaan ellei niitä erikseen lähde kaivelemaan. Siinä kun on sekä huulta että kieltä edessä. Ja jos tuomari katsoo vain purennan, ei niiden hampaiden puuttumista edes huomaa. Mutta toki kun sanotaan, että tuomari on tarkka hampaista, oletus oli että hän sitten myös katsoo ne kunnolla. Joten lähdin hieman epäröivin mielin kohti Mäntsälää. Systeri kyllä totesi, että katsotaan ensin mitä tuomari tekee urosten kanssa, jos näyttää siltä, että se oikeasti tyyliin laskee hampaat, niin pitää miettiä kannattaako pikkuneidin kanssa edes mennä kehään.

Kehät olivat tällä kertaa paljon isommat kuin mitä Helsingissä viimeksi. Kävin liikuttamassa neitiä kehässä ja yksikseen se liikkui kyllä todella hyvin. Mutta edelleen on ongelmia, kun joudutaan juosta jonkun perässä. Ja junnunartuissa oli tietenkin sitten 7 muuta Geishan lisäksi. Ja pikkuneiti oli suunnilleen keskellä.

Urosten alkaessa saimme todeta, että kyllä se tuomari sinne suuhun katsoo tarkemmin kuin pelkän purennan. Mutta katselin, että se lopputarkastus oli loppupeleissä melko nopea ja näytti että siinä olisi enemmän katsottu syvemmälle suuhun. Joten totesin, että kyllä me mennään Geishan kanssa kehään. Haetaan sitten vaikka vaan kokemusta, jos tuomari huomaa hammaspuutokset ja sakottaa niistä reilusti.

Urosten loppuessa alkoivat junnunartut. Geishalta onneksi on loppunut se muiden koirien luo rynniminen, joten pystyimme hienosti seisomaan rivissä muiden vanhempien junnunarttujen kanssa. Kun lähdimme puolitetussa ryhmässä ympäri, kävi vähän kuten arvasin, että Geisha lähti niin vauhdilla, että ravissahan ei pysytty. Välillä juostiin jopa vain takajalat maassa. Oli siellä pätkiä ihan hyvääkin, mutta nyt täytyy myöntää, että oli melko vähän.

Tuomari halusi kaikki koirat pitää koko ajan kehässä, joten siinä me sitten kehässä seisoskeltiin ja odoteltiin ensin omaa vuoroa. Kuudentena pääsimme tuomarin kopeloitavaksi. Voin sanoa, että pidätin henkeä, kun tuomari tuli luokse ja ensimmäisenä tietenkin katsoi pään ja sen jälkeen alkoi kurkkimaan suuhun. Se tuntui katsovan purukalusta hirveän pitkään (vaikka varmaan tosiasiassa ei katsonut yhtään sen pidempään kuin muillakaan). Mutta olin sen muutaman sekunnin aikana varma, että se näki puutokset. Sitten mitään sanomatta tuomari siirtyi tutkimaan loppu kroppaa. Tutkimisen jälkeen tuomari laittoi juoksemaan edestakaisin. No, sehän mentiin taas aika reilulla vedolla. Joten tuomari laittoi juoksemaan uudelleen. Toisella yrityksellä pääsimme poispäin hyvin, mutta takaisin tullessa taas iski veto päälle.

Olin jo muita seuraessa huomannut, että tuomari laittaa ne koirat juoksemaan vielä ympyrän, jotka olisivat mahdollisesti saamassa ERIn. Joten en yllättynyt, että meidät pyydettiin takaisin seisontaan edestakaisin juoksun jälkeen. Toki, en tiennyt oliko syy hampaat vai liikkuminen vai molemmat. Seuraava minuutti oli sitten piinaava, kun oikeasti mahdollisuus oli varmaankin kaikki hylystä ylöspäin.

Joten voinen sanoa, että huokaisin helpotuksesta, kun sininen lappu nousi ja kehäsihteeri huusi erittäin hyvän. Eihän se toki ollut se ERInomainen, mutta paljon parempi kuin pelkäämäni mahdollinen hylky.

Toisekseen, kahdeksasta junnunartusta 2 sai ERIn ja loput EH:n. Mielessäni ajattelin, että tuomari ei tainnut huomata kumminkaan neidin hammaspuutoksia. Olisin ainakin kuvitellut, että arvosana olisi pudonnut reilummin. Palkintosijoille emme päässeet. Tuomarilla näytti olevan vähän tapa ottaa koirat siinä järjestyksessä kuin ne olivat. Eli kahden ERI-koiran jälkeen hän otti seuraavana olevat EH:n koirat.

Palasimme kehälaidalle, jossa sitten näin arvotelun:

” correct size correct head shape, correct ears, correct body proportions, not balanced on the move, not paying attention.”

Eli täten voidaan olettaa, että tuomari ei nähnyt (puuttuvia) hampaita. Luulisi siitä saavan maininnan arvosteluun. Muutenhan arvostelussa ei ole valittamista. Lisää liikkumistreeniä porukassa, niin eiköhän se tässä lähde sujumaan. Jäimme siinä vielä odottamaan sitten Laran valiokehää.

Geisha sai siinä uuden leikkikaverin isosta (ainakin Geishaan ja Laraan verrattuna isosta) junnu-uroksesta Aidanista (Voice Of My Soul Of Rainbow Landscape). Pikkuneiti sille ensi alkuun hieman irvisteli epäluuloisena, mutta heti kun päästiin haisteluvaiheeseen, olikin erittäin nopeasti leikit pystyssä.

Laran kehässä ei sitten ollut kuin kaksi valionarttua. Molemmat ottivat ERIn, mutta Lara sitten jäi toiseksi. Sai kyllä SA:n ja oli lopulta PN3.

Laran arvostelussa luki:

” Correct size, good head shape, correct dark eye, flity ears, correct length of neck, balanced bodyproportions, moved well.”

Hieman mietittiin, että mitä tuo ”flity ears” tarkoittaa. Ensin ajateltiin, että siinä on kirjoitusvirhe, mutta se on kirjoitettu muillekin aivan samalla tavalla. Toki, voihan se silti olla kirjoitettu väärin. Aavistus on että se viittaa jotenkin Laralla pystyihin korviin, mutta ota ja tiedä sitten.

Mutta koska tästä ei tullut sitä pelättyä hylkyä, niin uskaltanee tuon pikkuneidin viedä vielä uudelleenkin kehiin. Pitää vaan ottaa tuo ryhmässä juokseminen treeniin. Tuomari totesi junnunarttujen kehän jälkeen, että bordercollieiden kuuluu juosta, niitä ei saisi yrittää hidastaa (mitä meistä varmaan suurin osa teki, koska noh, junnuja.) Mutta eipä se hyvältä näytä se vetäminenkään.

 

Lara 5 vuotta!

 Aika vierii eteenpäin ja niin tuo Puolasta lennätetty mustavalkoinen täytti 5 vuotta 28.5. 

Kismet, Lara ja Geisha

Lara pääsi synttärilahjaksi viettämään  aikaa Touhun ja Temmellyksen Männikössä Geishan kanssa. Kismet ei vielä ole siinä pisteessä, että saisi vapaasti juosta ja riehua muiden kanssa. 

Enemmän Geisha tuntui ottavan ilon irti vapaana olemisesta. Pikkuneiti juoksi isoja ympyröitä Laran ja minun ympärillä, yrittäen välillä saada Laraa leikkimään. Kyllähän se mamma välillä innostui painimaan ja juoksemaan, mutta sitten hetken päästä se taas pisti pään pusikkoon ja alkoi laiduntamaan. Joten sattuneesta syystä suurin osa kuvista on Geishasta.

Rallitellaan

 Meillä alkoi Geishan kanssa oman seuran rally-toko treenit tuossa kolmisen viikkoa sitten. Täytyy myöntää, että hieman mietin, että mitä siitäkin tulee, kun treenit siirtyivät ulkokentille. Neidin keskittymiskyky välillä rakoilee jo pelkästään omalla kentällä olevien koirakoiden kanssa ja ulkokentällä aitojen läpi näkee muutkin kentät.

Ensimmäinen positiivinen yllätys oli, kun ensimmäisellä treenikerralla jätin Geishan odottamaan kentänreunalle. Neiti istui ihan rauhallisesti ja joko katseli missä minä menin tai välillä vilkaisi aidan toisella puolella ohi kulkevia koiria.

Alokasluokassa koira onneksi on kytkettynä, koska kentällä olevat muut koirat olivat ainakin alkuun haaste. Pahin rynniminen on onneksi alkanut väistymään, mutta edelleen jos toinen koirakko kulkee läheltä (muutaman metrin päästä) ohi, niin sinne Geisha saattaa yrittää.

Mutta sitten taas itse treenatessa pikkuG keskittyy lähtökohtaisesti melko hyvin. Sanotaanko että muutos hallista kentälle vaikuttaa vähemmän Geishaan kuin mitä Lunaan. Lunalla meni aina pari kolme ensimmäistä treenikertaa siihen, että se saattoi jäädä tuijottamaan muilla kentällä olijoita tai haistelemaan tuulen mukana tulevia hajuja. Pentu tosissaan keskittyy näistä huolimatta todella hyvin.

Meillä on treeneissä ollut nyt aina yksi rata (alo-avo-tasoa) sekä pari kolme muutaman kyltin treenipätkää. Alokasluokasta Geishalla eniten työtä tarvitsee askel oikealle. Siinä on jo hyvä alku, mutta liikkeessä se ei vielä onnistu. Myös 360 vasemmalle on työn alla. Neiti kyllä osaa sen, siinä oikeastaan ongelmina on 1) neiti kääntyy niin tiiviisti että se pyörähtää paikallaan, eikä minun ympäri tai 2) se kerkeää laittamaan takamuksensa maahan lopuksi.

Maailman älykkäin koirarotu(ko?)

Sitten myös seuraaminen vaatii edelleen töitä. Vaikka kuinka olen ollut tarkka siitä, että palkkaan vain Geishan ollessa oikeassa kohdassa, niin pikkuneiti edistää. Geishan seuraaminen on muuten todella tiivis (juuri naureskelin, että Lunan kanssa tuli tuomareilta usein tokopuolella kommenttia, että on hieman väljä seuruu. Geishan kanssa saa ehkä pelätä päinvastaista). Mutta koska se on tiivis ja neiti tuppaa vielä edistämään, tapahtuu se, että Geisha vähän niin kuin kääntyy minun eteen ja sitten siihen kompastuu. Hidas kävely sujuu tällä hetkellä ehkä parhaiten, koska pentu joutuu siinä keskittymään. Juokseminen taas… no yleensä Geisha on siinä vaiheessa jossain aivan muualla kuin seuraamispaikassa. Tähän on toki saattaa vaikuttaa se, että ollaan nyt treenattu paljon näyttelyravia, jossa Geisha ravaa jonkun matkaa minun edessä. Joten pitää alkaa erotella näitä juoksemisia.

Meillä on myös houkutus edistynyt jotenkuten. Toisella treenikerralla oli meille aivan liian vaikea houkutus juosten, mutta kolmannella treenikerralla näkyi selvää edistystä. Mitä nyt se oli alkuun vaativa, kun häiriöiksi oli laitettu koira- ja kissapehmolelut. Geisha ei huomannut niitä ennen kuin olimme vieressä tekemässä ohjaajan ympäri -kylttiä. Tämä aiheutti hetken stopin ja leluja tuijotettiin erittäin epäileväisenä. Pääsimme tästä vielä jatkamaan matkaa, mutta kun muutaman kyltin jälkeen menimme kohti houkutusta, häippäsi Geisha tutkimaan mustaa lelukoiraa. Sitä ensin tuijotettiin erittäin epävarmana lyhyen matkana päästä ja kouluttaja naureskeli, että neiti irvisteli myös sille. Hetken ihmettelyn jälkeen lelua sitten lopulta uskallettiin mennä katsomaan ja koskemaan, jonka jälkeen todettiin että se tosissaan oli lelu. Muutaman kerran treenattiin sitten siinä lelujen ympärillä, jonka jälkeen Geisha ei niistä oikeastaan välittänyt enää ollenkaan. Vaikka kouluttaja kävi heittämässä pehmolelujen juureen vielä lisää leluja.

Tällä viimeisimmällä (kolmannella) kerralla uskalsin tehdä rataa jo Geisha vapaana. Meillä oli radalla estehyppy, joten totesin, että päästään helpommalla niin ettei neiti ole hihnassa. Hieman yllätyin, kuinka hyvin neiti pysyi siinä lähettyvillä vaikka muut koirat eivät olleet hirvittävän kaukana.

Myöhemmin toisella ratakierroksella sain pariin kertaan sydärin, kun kahteen kertaan toinen koirakko kävelikin meidän radan läpi. Olivat siis treenaamassa kentän toisella laidalla näitä muutaman kyltin treenejä ja sieltä poistuessaan kävelivät sitten sen meidän pitkän radan läpi. Meidän ryhmässä olevat kaikki muut ovat uudehkoja jäseniä seurassa, mutta toki en tiedä mikä näiden harrastustausta muuten on, mutta voisi kuvitella, että se olisi ihan perusasia, että radalla olevaa koirakkoa ei häirittäisi. Itse ainakin odotan aina joko niin, että radalla oleva koirakko on valmis tai jos rata on pitkä, niin että he ovat radan toisessa päässä, jolloin saatan siirtyä aidan reunaa pitkin pois. Mutta en mene keskeltä rataa. Näistä kahdesta toinen meni aivan sen kyltin takaa jolle olimme Geishan kanssa juuri siirtymässä ja toinen meni sitten parin kyltin päästä. Molemmilla kerroilla nappasin neitiä varuilta pannasta, kun se kiinnittikin huomion näihin läheltä meneviin koiriin.

No, ei se mitään, onnistui joku naapurikentälläkin, mistä kuului vihainen huuto, kun kaksi ihmistä koiransa kanssa käveli agilitykenttien läpi ja sen jälkeen vielä tokokentän läpi. Pahoittelivat kyllä ja sanoivat olevansa uusia niin eivät tienneet mistä tulla, mutta taas, voisi kuvitella että ensimmäisenä ei tulisi mieleen kävellä kentän läpi jossa on koira vapaana.

Mutta siis, kyllä tässä onneksi on edistymistä huomattavissa. Pitää vaan nyt saada se seuraaminen kuntoon.

Luna sitten taas on nyt virallisesti jäänyt sairaseläkkeelle. Kävimme lääkärillä hakemassa meidän puolivuotisen Cartrophen-kuurin, jonka saimme jopa kotiin. En tiedä tuliko viime kerralla valitettua tarpeeksi siitä, että heidän hoitajapistosajat ovat 12-15 välillä eikä näin 9-17/11-19 vuoroissa töissäkäyvä pääse sinne ollenkaan. Laitoin heille nyt etukäteen viestiä, että onko niitä mahdollista saada mukaan, koska Kismetille olemme niitä jos pistäneet ja hieman jopa yllätyin, kun vastaus oli että voivat antaa loput pistokset kotiin. 

Keskustelin myös lääkärin kanssa hieman kipulääkekokeilusta. Lunalla kun on ollut jo niitä merkkejä, että lonkkien nivelrikko saattaa hieman vaivata. Kuten hyppyvaikeuksia, istuessa paino on pois jaloilta ja talvella oli niitä aikoja, kun talouden veteraani ei olisi halunnut mennä ollenkaan ulos, vaikka normaalisti rakastaa talvea. 

Tulehduskipulääkettä en ensisijaisesti halunnut Lunan närästys ja veriripulitaipumuksen takia. Onsior meillä on tarvittaessa käytössä ja Luna sitä kestää ainakin muutamasta päivästä viikon kuuriin, mutta en sitten tiedä pidempiaikaisessa käytössä. 

Lääkäri ehdotti myös Liberaa, mutta sitä en nyt halunnut ottaa vielä kokeiluun ihan sen saatavuushäiriöiden takia. Ei se paljoa hyödytä jos saamme nyt pistoksen, mutta sitten kuukauden päästä sitä ei saisikaan. 

Joten ei meille jäänyt kuin gabapentiini. Luna sai siis paketin 100mg Neurontinia mukaan ja on nyt syönyt sitä parisen viikkoa 1/2 kapselia iltaisin. Täytyy sanoa kun Lunahan ei onnu, niin sitä tehoa on tosi hankala seurata. Mutta ehkä se on nyt päässyt olkkarin aitauksen rampin yli helpommin. Toinen mikä on saattanut muuttua, on juoksuhousujen repimisinto. Lunahan tuhosi edellisissä kaksissa juoksuissa paritkin housut. Ajattelin sen mahdollisesti johtuvan siitä, että housut painavat ikävästi lonkkia. Nyt nämä nykyiset housut ovat saaneet olla rauhassa, kun juoksut alkoivat tässä vajaa viikko takaperin. Pitää nyt seurailla ja annosta saa tarvittaessa nostettua jopa 1 kapseliin aamuin illoin.

Helsinki KV – Royal Canin show

Sunnuntaina oli totuuden hetki, mitä varten kävimme kolmen kerran näyttelykurssin. Kolmen koulutuskerran jälkeen, Geishalle edelleen on hankalaa juosta (ainakin pienessä sisätilassa) ryhmässä. Neiti kiihtyy niin paljon, että vauhti on melkein mahdoton pitää ravissa.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli jopa jännitettyä näyttelyitä. Lunan kanssa oli niin helppoa, koska sen pystyi esittämään vaikka pikkurillillä. Geishan kanssa jännitti sekä tuomarin tutkiminen, että ihan se kehässä liikkuminen vaikka meidän onneksi, pikkuG oli ainoa pentu näissä näyttelyissä.

Bordercolliet olivat ensimmäisenä kehässä, joten meillä oli herätys 6.30, jotta kerkesimme Tuomarinkartanolle kahdeksaksi. Kehät alkoivat yhdeksältä, mutta halusin Geishan kanssa olla paikalla hyvissä ajoin, koska pennun energiat piti saada kulutettua. Saimme hyvin kehänlaidalta paikat ja kävin pikkuneidin kanssa kävelemässä hieman aluetta ympäri. Geisha oli yllättävänkin rauhallinen, vaikka ympärillä oli kasa muita koiria. En tiedä tekeekö se koira määrä sen, että kun niitä on vain liikaa, niin niihin ei voi/uskalla reagoida aivan samalla tavalla.

Kehät olivat valitettavasti bordercollieille aika postimerkinkokoiset. Olin toivonut isoja kehiä, jotta minun ei tarvitsisi Geishan kanssa juosta aivan kehän reunoilla. Ettei neiti yrittäisi syöksyä laidalla olevien koirien luokse. Onneksi kehänlaidalle oli laitettu metrin mittainen tyhjätila, joten aivan reunalla ei voinut olla koiria.

Kävin harjoittelemassa kehässä muutamaan otteeseen ja liikutin Geishaa myös sivummalla edes takaisin. Välillä mentiin hienoa ravia ja sitten toiseen suuntaan vedettiin kuin veturi.

Mutta sitten kehät alkoivat. Geishahan tosissaan oli ainoa pentu kehässä, joten menimme yksistään kehään. Laitoin vasta neitiä seisomaan, kun tuomari jo antoi merkin lähteä ympyrää tekemään. Jotenkin tässä minulta meni pakka hieman sekaisin, etten tajunnut laittaa herkkua taskuun ja nostaa Geishan hihnaa ylöspäin kaulalta, vaan lähdettiin liikkeelle aika vauhdilla. Mikä sitten näkyi toki siinä että alkuun ei menty ravia, mutta sain neidin sitten jotenkuten hidastettua loppukierrokseen. Ja mistä olin itse tyytyväinen, Geisha ei yhtään yrittänyt rynnätä laidalla olevien koirien luokse.

Siitä siirryimme edestakaisin liikkeeseen, mikä oli myös aika ilmavaa. Ja kehän pienuuden takia minusta tuntui että päästiin juuri rytmiin kun jo piti pysähtyä. Ja meinasin kertaalleen juosta myös teltan naruja päin, kun katsoin Geishan liikettä enkä eteenpäin. Tuomarin hiplailut sujuivat yllättävän hyvin, vaikka tuomari yllätti minutkin tutkittuaan neidin pääpuolen ensin ja siirtyi sitten seisomaan hajareisin koiran yläpuolelle. Minä mätin lihapullaan Geishan suuhun minkä kerkesin, kun ajattelin, että neidillä muutenkin oli takapää vähän epävarmaa aluetta (vaikka se ei ollut viimeisissä näyttelytreeneissä enää reagoinut, kun kouluttaja tuli koskemaan). Joko Geisha ei lihapullan syönniltään huomannut tuomarin seisovan päällään tai sitten se ei vaan välittänyt, mutta tuomari sai tutkia ihan rauhassa. Loppuseisonnassa sitten Geisha seisoi ensin vähän turhan supussa, mutta neiti oli korjannut asennon sitten itse systerin mukaan.

Saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli KP:n ja sitä myötä Geisha oli toki myös rotunsa paras pentu.

"She is correct type, very good outline, correct head shape, good eye, ear shape and expression. good front, i´d prefer better topline but she is good in angulation, she is loose all over in movement but it should come together with age."

Sitten jouduimme vielä odottelemaan Laran valiokehää. Siinä odotellessa sain taas yllättyä. Geisha, joka tähän mennessä on yrittänyt rynniä jokaisen lähellä olevan koiran luokse, makoili siinä nurmikolla jaloissa rauhassa vaikka koiria meni kehään ja kehästä pois. Samaten kehässä juoksevan koirat eivät saaneet Geishaa ryntäämään perään, mutta toki näitä aina välillä seurattiin tarkasti.

Lopulta Lara meni käymään kehässä. Täytyy sanoa, että Lara pisti kyllä parastaan, koska häntä pysyi todella hienosti selän korkeudella (eikä noussut ylemmäs kuten meinaa tehdä). Mammakoira pysyi hyvin ravissa, mutta vauhti tosin oli ehkä hieman hitaamman puoleinen verrattuna muihin kehässä olijoihin. Tuomari tosin sitten tykkäsi rotevammista/isommista nartuista, joten Lara the kääpiö sai sileän ERIn ilman sijoitusta.

"correct type, very good in outline. correct head shape. correct eye and ear set. good expression. little loose in front but correct topline. good angulation. moves better from behind"