Laran kennelpäivä - paimennusta

Toukokuun toisena viikonloppuna lähdettiin tyttöjen kanssa Saloon sukuloimaan. Osasyynä oli sunnuntaina pidettävät kennelpäivät Paraisilla, johon systeri osallistui Laran kanssa. Kyseessä oli siis Magical Joy:s kennelin kasvattien päivä, mutta Lara pääsi mukaan kummilapsena. Salosta ei ajanut kuin noin tunnin Paraisille ja Lunan pystyi jättämään tädin luo hoitoon siksi aikaa. Matka Kerava-Parainen-Kerava olisi vienyt paljon enemmän aikaa. Tämän takia perjantaina töiden jälkeen pakattiin auto ja lähdettiin kohti Saloa.

Meni tietenkin iltaan ennen kuin olimme perillä, joten kannoimme tavarat pikaisesti sisälle. Luna piti tavanomaisen äänekkään shown saksanseisoja Topin tullessa tervehtimään, mutta neidin matka jatkui todella nopeasti keittiöön katsomaan löytyykö sieltä ruokaa. Ja minähän juoksin perässä koska totesin rouskeen kuuluessa että Luna ahmii kitaansa Topin nappuloita minkä kerkeää.

Lara olikin sitten yllätys, koska se irvisteli Topille heti ovesta tultuaan. Pikkuneitihän oli ollut Salossa pariin otteeseen, mutta edellisestä kerrasta oli melkein puoli vuotta aikaa. Topihan on todella kiltti uros, mutta todella innokas eikä ymmärrä ettei kaikki koirat halua hänen työntävän kuonoaan naamaan. Eikä Laran murina, irvistely ja napsiminen tuntunut myöskään vievän viestiä aivan perille.

Lara päättikin viettää sen illan maaten huoneessa, johon heitimme tavaramme. Ja jos pikkuneiti tuli (tai haettiin) esille, sitä joutui vähän väliä kieltämään napsimasta Topia joka vain kulki ohi. Luna oli puolestaan yllättävän ymmärtäväinen ja antoi Topin jopa haistella korviaan muutamaan otteeseen ilman että tuli murinaa tai edes irvistystä.

Meillä oli myös uusi tilanne edessä, nimittäin koirat nukkuisivat samassa tilassa vapaana ensimmäistä kertaa. Kotonahan meillä on tytöt erotettuna niin että Luna nukkuu minun kanssa ja Lara aidan toisella puolella eteisessä ja systerin huoneessa. Ja ensimmäisellä kerralla kun Lara oli Salossa, neiti nukkui isossa häkissä ja toisella kerralla eri huoneessa. Olin ajatellut ottavani varuilta kompostikehikkoa mukaan jos tytöt pitäisi erottaa, mutta enhän minä sitä sitten siinä töiden jälkeen enää muistanut.

Onneksi Laralla on tuota turkkia sen verran, että pikkuneiti on enemmän lattialla nukkuvaa tyyppiä kuin sängyllä. Luna puolestaan nukkuu sängyllä, niin pelkäsin että Lara päättäisi yllättäen yöllä hypätä sänkyyn. Luna kun on tyyppiä joka reagoi ensin ja miettii sitten, voisi varsinkin unenpöpperössä säikähtäessään käydä päälle. Onneksi tämä oli turha pelko, Lara pysytteli nätisti koko yön lattialla. Silti yöunet jäivät melko vähäisiksi, kun Lara vaihteli paikkaa lähes koko ajan. Yritä siinä nyt sitten nukkua, kun toinen ramppaa vartin välein ja samalla seuraat että yrittääkö se hypätä sänkyyn.

Lauantaina koirat pääsivät metsään juoksemaan. Olen varmaan aiemminkin maininnut, niin täti omistaa vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Koskella metsää. Sinne he ovat sitten rakentaneet mökkiä ja ulkovessaa ja terassia ja mitä kaikkea heillä nyt oli suunnitelmissa. Koirat saivat juosta keskenään rauhassa, mitä minä nyt pelkäsin mahdollisia kyykäärmeitä alueella. Alueella oli myös kivoja ojia, missä molemmat tytöt kävivät pulahtelemassa. Puuvajan takaa löytyi myös hieman isompi pikkulampi (arviolta 5 metriä halkaisijaltaan, mutta sen verran syvä että siinä Topikin pystyi uimaan).

Ainut huonopuoli alueessa oli että siinä on tehty siistimistä. Eli oksia ja puita kaadettu reilusti. Ja Lunan turkkihan sitten oli magneetti näille katkenneille risuille ja havunneulasille. Jossain vaiheessa aloin tutkimaan neidin turkkia ja totesin että en saa sormia osumaan ihoon sen oksamäärän läpi, mikä oli kiertynyt karvoihin. Hetken jouduin niitä siitä repimään ja kiroamaan että olisi pitänyt tajuta laittaa tytölle haalari päälle.

Jonkun aikaa juoksenneltuaan koirat pääsivät vielä uiskentelemaan. Vähän matkan päässä metsässä oli isompi lampi. Topi ja Lara ottivat ilon irti ja polskuttelivat lammessa ja noutivat leluja ja keppejä. Luna oli enemmän hienohelma, kyllä neiti nouti hänelle heitetyt kepit (olettaen että Lara ei kerennyt ensin), mutta Luna teki sen omassa rauhassa.

Metsäreissun jälkeen Laralla ja Topilla sujui paljon paremmin sisälläkin. Taisi tyttö tajuta että toinen onkin ihan mukava poika, vaikka kokoa ja intoa riittää 8-vuotiaalla herralla.

Sunnuntaina sitten lähdettiin kohti Paraisia. Luna jäi tädin hoitoon (myönnettävä on että minun on todella vaikea jättää sitä mihinkään), mutta kun systeri joutui keskittymään Laraan ja minä valokuvaamaan niin olisi se ollut hankala pitää Lunaa mukana.

Kennelpäivässä oli paimennukseen tutustumista, rally-tokoa sekä uimista. Päivä oli todella nätti, ehkä vähän turhankin aurinkoinen ajatellen että minä seisoin suurimman osan päivästä laitumella lampaiden kanssa ilman minkäänlaista varjoa.

Paikalla olevista bordercollieista oikeaan vain yksi taisi olla treenannut paimennusta aikaisemmin, kaikki loput olivat vasta-alkajia. Ja se teki omalla tavallaan seuraamisesta paljon mielenkiintoisempaa, kun ei tiennyt koskaan että lähteekö koira lampaita karkuun vai niiden perään.

Ensimmäistä kertaa lampailla olevat koirat laitettiin ensin ohjaajineen pieneen aitaukseen missä oli 4-5 lammasta. Ajatuksena oli että koira oppii että se saa ne lampaat liikkeelle. Eli ensin koiran piti ajaa lampaat liikkeelle ja sitten vaihdettiin suuntaa, lampaat pysäyttäen ja saaden ne kääntymään ja lähtemään taas liikkeelle. Lampaat tosin eivät olleet ehkä vasta-alkajille niitä kiltimpiä. Ne nimittäin huomasivat nopeasti jos koira oli epävarma ja käyttivät sitä hyväkseen yrittäen pukata koiraa.

Siinä kuvatessa tuli tosissaan nähtyä erilaisia suorituksia. Osa koirista pysytteli visusti ohjaajan ja aidan välissä ja hieman taaempana. Tällöin se ohjaaja pikemminkin sai ne lampaat liikkeelle eikä koira. Osa taas olisi lähtenyt perään niin innokkaana että mietin että nappaisiko ne lampaista oikeasti kiinni jos ne pääsisi liinasta irti. Yksi koirista taas meni aitaukseen, seisoi lampaiden kanssa vastakkain varmaan viisitoista sekuntia, kunnes päätti aloittaa leikkiinkutsun. :D 

Lara kuului tähän hieman varovaisempaan porukkaan. Lampaat selvästi kiinnostivat, mutta turvallisempi oli kumminkin pysytellä systerin jaloissa. Lara sitten siirrettiin isompaan aitaukseen toisen lammaslauman kanssa. Ajatus oli kun lampaat oikeasti isommassa aitauksessa juoskevat karkuun, se herättäisi koiran kiinnostuksen eivätkä olisi niin pelottavia. Tämä toimi Laralla sekä parilla muulla aremmalla koiralla. Pikkuneidillä alkoi hiljalleen tulla perään lähtöjä ja ihan kuin pientä pysäytys yritystäkin oli näkyvissä.

Hieman jänskätti

Paimennuksen jälkeen koirat käytettiin vähän matkan päässä saunarannassa uimassa. Lara oleskeli vedessä lilluen, kun muut juoksentelivat edes takaisin.

Uinnin jälkeen oli ruokailua, jonka aikana koirat odottelivat ja lepäilivät autoilla. Pikkuneiti oli Lunan kevythäkissä auton takana varjossa ja yllättävän hyvin se siellä odotteli. Kävi siinä kyllä mielessä että näinköhän Lunalla on tämän jälkeen enää ehjää häkkiä, mutta se pelko oli turha.

Tauon jälkeen otettiin ryhmäkuvat ja sitten oli toisen paimennuskierroksen vuoro, jossa kaikki olivat isossa aitauksessa. Kuumuus oli saanut osasta jo mehut pois ja meno oli paljon laiskempaa kuin ensimmäisellä kierroksella. Silti siellä edelleenkin oli suorituksia missä ajattelin koiran käyvän lampaiden kimppuun jos vain pääsisi irti. Ja osaa ei sitten enää näyttänyt kiinnostavan pahemmin ollenkaan.

Toisella kierroksella oli jo hieman eri meininki

Systeri ja Lara kävivät myös kokeilemassa rally-rataa, kun eivät olleet paimennusvuorossa. Hieman oli jo neidin mielenkiinto ja keskittyminen muualla, eikä heinäpaaleihin laitetut kyltit ainakaan parantanut keskittymistä.

Jäimme vielä seuraamaan ja kuvaamaan muiden harjoituksia. Lara oli tässä vaiheessa jo aivan naatti ja makoili vain maassa. Hetki ennen lähtöä kävin käynnistämässä auton ja laitoin sen puhaltamaan viileää ilmaa täysille. Muutaman minuutin jälkeen kävin vippaamassa neidin autoon ja sinnehän se teki heti kooman penkille.

Kennelpäivän oli arvioitu kestävän noin neljään, mutta siinä meni kyllä reilusti yli viiteen. Lähdettiin sitten lopulta ajelemaan takaisin kohti Saloa. Tädillä vielä juotiin kahvit ennen kotimatkaa. Luna kuulemma oli aluksi ollut ihan kiltisti, mitä pientä mielenosoitusvinkunaa oli pitänyt. Kun tädin mies lähti Topin kanssa metsään, oli Lunan volyymi muuttunut kunnon kiljunnaksi. Oli se siitä sitten kuulemma jossain vaiheessa taas rauhoittunut. Mutta ehkä on hieman edistynyt kun viimeksi tädin luo jäädessään neiti ei ollut poistunut sängynalta. Nyt se oli silloin tällöin mennyt piiloon, mutta ymmärtääkseni oli myös pysynyt esillä.