Asuntovaunuilua

Se loma sitten oli ja meni. Tässä lyhyesti meidän lomasta ja kuvapläjäys.

Kahden viikon lomasta suurin osa ajasta oltiin Inkoon Bjurs:issa asuntovaunulla, jonne Luna sitten jäi kun systerin kanssa lähdimme loppulomasta käymään Lontoossa. Tokokoetta lukuun ottamatta emme edes liikkuneet saarelta mihinkään, päivät kuluivat lenkkeillessä, aurinkoa ottaessa ja illalla grillillä. Luna ainakin tuntui nauttivan, vaikka se joutuikin lenkkeilemään liinassa. Mutta melkein joka aamu neiti pääsi lenkin jälkeen uimaan. Illalla grillillä taas sai kerjätä ihmisiltä makkaraa. Olimme ottaneet Lolankin mukaan vaunuilemaan. Vanhempi neiti ei niin arvostanut lenkkeilyä (sitä sai kirjaimellisesti vetää perässä), mutta ei silläkään ollut mitään löhöilyä ja grillausta vastaan.

Pientä treeniä otin melkein joka toinen päivä kummankin kanssa. Lunan kanssa yritin saada ruutua toimimaan. Neiti jotenkuten tajuaa kyllä ruudun idean, mutta meillä on ongelmana se, että kun jätän targetin pois ruudusta, alkaa Luna jäämään ruudun eteen. Jos käsken sitä uudestaan ruutuun, se saattaa siirtyä juuri ja juuri ruudun sisälle, tassut etunauhalle. Tästä jos käsken sen maahan, on pakostikin osa koirasta ulkona.

Lolan kanssa otettiin ihan perustottelevaisuutta, istu-maahan-istu vaihtoja, seuraamista ja kapulaa. Hieman edistystä saatiin istu-maahan vaihdoissa sekä kapulassa. Lola ei suostunut alkuun pitämään kapulaa ollenkaan ja innostamalla sain sen kyllä ottamaan sen suuhun ja välillä jopa pitämään sen vaaditun 5 sekuntia. Lola muutenkin oli paljon aktiivisempi (lenkkeily pois lukien), se jopa innostui leikkimään, mitä ei ole tapahtunut ehkä viimeiseen pariin vuoteen. Lola ei kylläkään leikkinut Lunan kanssa vaan minun, se nouti tennispalloa (kunhan Luna oli tarpeeksi kaukana hakemassa omaa palloaan), se jahtasi jalkapalloa (kunnes Luna vei molemmat jalkapallot pois, Lola jopa nouti kepin rantavedestä ja se myös leikki perus rähinäleikkiä, jossa koira yrittää napata kättä suuhun, kun käsi käy nopeasti aina rapsuttamassa päätä.

Lola tosin voisi totella kutsuja hieman paremmin. Yleensä Lola ei edes reagoi kun huudat sen nimeä, kun neiti kulkee omia teitään. Kuulossa sillä ei ole vikaa, koska kyllä se kuulee kun herkkupussin avaa. :D

Muutenkin Lunan ja Lolan yhteiselo sujui todella hyvin melkein koko loman. Viimeisenä aamuna tuli yksi välikohtaus, kun Lola hyppäsi äidin sängystä minun sänkyyn, jossa Luna oli ennestään. Lola pääsi kyllä sänkyyn tulemaan (olin varma, että jo tässä vaiheessa tulee tappelu), mutta sitten se jäi jumiin seinän ja Lunan väliin (Luna meni siis seisomaan eteen). Kun Lola kääntyi ympäri niin sitten Luna kävi päälle. Onneksi koirat olivat aivan minun edessäni, joten sain Lunasta heti kiinni ja ärähdettyä. Pienen kurinpalautuksen jälkeen, otimme saman tilanteen uudestaan eli Lola sai hypätä sänkyyn, missä Luna oli jo ennestään. Toisella kerralla se sujui hyvin, joten se tilanne jäi siihen, eikä kummallakaan ollut sen jälkeen ongelmia loppuaikana.

Kummallakaan koiralla ei ollut vaunuilun jälkeen punkkeja kertaakaan kiinni eikä turkissa matkustamassa. Eli tuntuu tuo Lunan Seresto-panta olevan oikeasti melko tehokas ajatellen, että neiti ui melkein poikkeuksetta päivittäin. Lolalla oli käytössä Exspotin liuos, mutta se nyt ei käynyt kuin kerran-pari uimassa ja muutaman kerran kahlaamassa.

Olen jo pitkään seurannut ainakin muutamien blogikirjottajien käyttävän koirillaan FitDogin tuotteita ja pohtinut niiden kokeilemista meilläkin. Lunalla nyt energiaa piisaa ja se palautuu suht nopeasti kovempienkin treenien jälkeen, mutta Lola on päinvastoin. Onhan Lolalla ikääkin kyllä enemmän, mutta esimerkiksi melko rennon näyttelypäivän jälkeen vanhempi neiti saattaa nukkua useamman tunnin ennen kuin jaksaa yrittää tehdä mitään muuta. Hieman mietin näiden tuotteiden kasvipohjaista sisältöä, että pystyykö koira oikeasti hyödyntämään sitä kuinka hyvin, mutta ei kai siitä mitään haittaakaan ole.

Päätin sitten ostaa kokeiluun tuon FitDog Recovery Potato –palautusjuoman. Tarjosin sitä kokeilumielessä koirille aina hieman pidemmän lenkin jälkeen ja Lunalle juoma maittoikin todella hyvin. Neiti oli itse asiassa juomassa koko kippoa tyhjäksi, ellen olisi puuttunut juomiseen. Lola puolestaan karttoi valkoista juotavaa alkuun, mutta kun pelkkää vettäkään ei tullut tarjolle, suostui vanhempikin neiti tyydyttämään janonsa palautusjuomalla.  Seuraavalla kerralla taisi Lolankin todeta, että en minä sitä myrkyttää yritä ja nesteytysjuoma maistui paljon paremmin. Myönnettävä on, että en nyt hirveästi huomannut eroa palautumisessa kummallakaan koiralla tuotteen käytön jälkeen. Luna on nuori ja pirteä ja olisi varmaan maratoninkin jälkeen valmis mihin tahansa, ja Lolalla taitaa olla tuo nukkuminen vaan jotenkin kuulua sen rauhalliseen luonteeseen. Pitää nyt jatkaa käyttöä ja katsoa huomaanko myöhempääkään mitään eroa.

Keskiviikkona Luna jäi äidin kanssa vaunulle, kun lähdimme systerin kanssa kotia. Heitimme matkalla Lolan kotiinsa. Kävimme systerin, iskän ja äitipuolen kanssa Lontoossa ja palasimme sunnuntaiyönä. Minä menin heti maanantaina aamuvuoroon töihin, jonne systeri heitti ja lähti siitä ajelemaan kohti Inkoota ja hakemaan Lunaa kotiin. Työpäivän päätteeksi oli vielä tokon korvaustunti. Oli kiva päästä taas tokoilemaan, kun kaksi edellistä tuntia jäi meiltä välistä. Ensimmäinen, kun en jaksanut lähteä sunnuntai-iltana Inkoosta ajamaan kohti Vantaata tunnille, ja toisen tunnin olimme Lontoossa.

Olimme ulkona, koska sisähallit oli tietenkin varattuna muille tunneille. Sinällään ihan hyvää vaihtelua, koska ulkona on aina eri häiriöt kuin mitä sisällä. Paikalla meitä ei ollut taaskaan kuin kolme, me, bordercollieuros ja mitteliuros. Yllätyin hieman kun tulimme kentälle, niin borderi joka yleensä on rähissyt kaikille, heiluttikin häntää kun tulimme. Se ei myöskään välittänyt Lunasta ollenkaan kun vaihdoimme paikkaa ja kävelimme melko lähekkäin, jolloin sen omistajakin totesi että se on näköjään tottunut Lunaan (ollaahan tässä vuosi kohta treenattu yhdessä). Tunnilla meillä oli sitten muutama eri piste, joissa kierreltiin. Aloitettiin Lunan kanssa ruudusta. Ensin tein 5-6 toistoa targetin kanssa, jonka jälkeen jätin targetin pois. Alkuun neiti oli lähdössä ihan jonnekin muualle, mutta uuden käskyn jälkeen se palasin oikealle tielle ja meni ruutuun. Kun Luna oli oikeassa kohdassa kehuin kunnolla. Tämä tosin aiheutti sen, että Lunahan tuli innoissaan minun luokse, mutta en siitä nyt välittänyt vaan sitten mentiin innosta hyppien takaisin ruutuun, missä neiti sai palkkansa. Kun saimme toisen onnistuneen ruudun, siirryimme toiseen pisteeseen.

Lunan taidokkaat pallonnappaustyylit

Toisella pisteellä treenattiin perusasentoa ja siinä sivuttaisliikettä. Eli koira sivulle, jonka jälkeen otettiin askel-kaksi sivulle ja koiran piti siirtää itsensä siinä mukana sivulle. Hetki kesti ennen kuin Luna tajusi, mitä siltä halusin. Tässä huomasi saman ongelman kuin kokeissa, kun neiti tuli sivulle ja teki siinä siirtymisen, se ”hyppäsi”. Eli myös tämä sivuttaisliike tehtiin hypäten. Kun tiesin Lunan tajuavan kunnolla mitä haluttiin, aloin yksinkertaisesti tekemään niin, että en palkannut näistä hyppysiirtymistä vaan siirryin heti uudestaan toisen askeleen sivulle. Kyllä sieltä alkoi tulla ihan nättejäkin siirtymisiä, vielä kun muistin pitää herkut oikeassa kädessä.

Seuraavassa pisteessä oli sitten liikkeestä maahanmeno. Tässä en oikein tiedä mikä Lunalla oikein oli kun se ei halunnut mennä maahan. Oliko asfaltti huono pohja maahanmenolle, koska neiti yleensä jäi seisomaan tai yllättävää kyllä, istumaan. Jouduin ottamaan kasan toistoja, kunnes Luna alkoi mennä toisesta käskystä maahan. Siirryin lopulta istu-maahan vaihtoihin, jotta sain neidin ylipäätään menemään maahan. Kun nämä sujuivat otin vielä pari liikkeestä maahanmenoa ja tällä kertaa ne onnistuivat, vaikka ei niin nopeasti kuin yleensä.

Viimeinen piste oli paikkamakuu. Alkuun Luna pysyi paikallaan makaamassa todella hyvin, mutta muutaman palkkauskerran jälkeen se päättikin että tämä oli tässä ja lähti perään minun kävellessä poispäin. Otin vielä muutaman lyhyen onnistuneen paikkamakuun ennen lopettamista.

Loppuun otimme kaksi ryhmäpaikkamakuuta. Lunan oli ensin tarkoitus olla keskellä, mutta borderin omistaja sanoi haluavansa lisää haastetta paikkikseen, jolloin Luna siirtyi reunaan ja urokset olivat vierekkäin (mitteli keskellä). Paikkamakuu alkoi ihan hyvin, tosin hetken kerkesin säikähtää neidin olevan taas nousemassa, kun se heilutteli toista takajalkaansa, mutta Luna vain siirtyikin toiselle lonkalle ja jatkoi paikalla oloa. Sitten kävikin jotain mihin itse en ollut varautunut, borderi nimittäin ponkaisi paikaltaan äristen mittelin luokse. Mittelin omistaja onneksi oli aivan koiransa vieressä, joten se sai vedettyä pienemmän uroksen sivuun ja borderin hampaat vain haukkasivat ilmaa mittelin korvanjuuresta. Bordercollie oli pitkässä liinassa, mutta sen omistaja oli sen verran kaukana, että koiralla oli niin paljon hihnaa itsellään, että se päästi aivan mittelin viereen, vaikka sen omistaja yritti kerätä liinaa mahdollisimman nopeasti lyhyemmälle. Kenellekkään ei onneksi sattunut mitään ja vaikka siinä nousi hetkellisesti hirveä meteli kun urokset ärisi keskenään ja bordercollien omistaja karjui koiralleen, Luna pysyi paikallaan.

Neiti kyllä katsoi silmät pyöreänä vieressä tapahtuvaa rähinää ja korvat oli niin ylhäällä kuin cockerilla vain voi, mutta heti kun Luna vilkaisi minua kävin sitä palkkaamassa runsaasti.  Jatkoimme paikkamakuuta vielä hetkenaikaa, jolloin Luna ja borderi pysyivät nätisti paikallaan, mutta mittelillä oli kierrokset noussut välikohtauksesta niin paljon, että se ei meinannut enää pysyä makuulla. Borderi ei tässä vaiheessa enää edes vilkaissut vieressä olevaa nuorempaa urosta. Liikkeen päätteeksi hieman puitiin tilannetta. Se oli kuulemma lähtenyt siitä, että mitteli oli koko paikkamakuun ajan tuijottanut borderiurosta ja kun tämä pienempiuros pomppasi pystyyn, tuli borderin mitta täyteen ja se hyppäsi päälle. Sinällään hyvä että tämä tapahtui harjoituksissa eikä sitten kokeessa, ensinnäkin nyt siihen pystyi kunnolla puuttumaan toisekseen, jos koirat olisi ollut vapaana ja omistajat kaukana, olisi voinut tulla paljon pahempaa jälkeä. Jos tämä olisi kokeessa tapahtunut, borderi olisi varmasti saanut 3 kuukauden kisakiellon ja riippuen kuinka tarkasti tuomari olisi seurannut, kisakielto olisi tullut mittelillekin, koska se ärsytti tuijottamisellaan toista (ja olisi voinut mennä häiritsemään enemmän jos olisi kerennyt).

Siirryimme sitten vielä tekemään toisen paikkamakuun koirakoulualueen parkkipaikan reunalle. Ajatuksena oli saada kunnolla häiriötä, kun tunneille menevät ja sieltä poistuvat koirat kulkivat ohi. Järjestys oli melkein sama, Luna oli taas reunalla, mutta nyt borderi oli puolestaan keskellä. Paikkamakuu lähti jälleen ihan hyvin. Luna seuraili kyllä ohikulkevia koiria, mutta pysyi nätisti paikallaan. Nätti paikkamakuu kesti ehkä 40 sekuntia, kunnes metsästä tuli esiin kaksi kuonokopallista valkoista paimenkoiraa, jotka aloittivat rähisemisen meidät nähdessään. No, borderiuros tietysti vastasi tähän rähinään ja hyppäsi taas pystyyn. Sen omistaja oli tällä kertaa lähempänä ja kerkesi ottamaan koiransa lyhyempään hihnaan heti. Luna tosin tässä vaiheessa totesi että hänelle riittää nämä rähinät ja väisti häntä koipienvälissä siirtyen muutaman metrin sivulle. Minä kävin hakemassa neidin ja hieman leikittäen palautin sen paikalleen, tein myös muutaman helpot istu-maahan vaihdot palkaten runsaasti, jotta saisin sen unohtamaan äskeisen rähinän ja sainkin sen taas suostumaan paikkamakuuseen. Jäin itsekin nyt hieman lähemmäksi ja kävin palkkaamassa tiuhemmin, näin varmistaen Lunan maassa pysymisen. Saimme liikkeen suht kunnialla päätökseen.

Tämä tunti oli viimeinen tältä kaudelta, ensi kaudella tokoryhmä onkin jaettu kahtia. On aivan aloittelijat ja kisaamaan tähtäävät/kisaavat ryhmä. Tällä hetkellä tosin jälkimmäiseen ryhmään ei ole ilmoittautunut kuin me ja tämä bordercollie uros. Toivottavasti kesän aikana tulisi edes se 1-2 koirakkoa lisää, ettei ryhmää vain peruta.

Pitää nyt yrittää etsiä jostain jotain kurssia heinäkuulle, ettei se mene täysin lomailuksi (vaikka töissä olenkin). 

Sitten loppuun kuvapläjäys

Lola ottaa rennosti

Siitä löytyi jokin mukava haju

Kerrossänkyläiset

Luna yritti piilottaa palloa kuoppaan

Kilpparin pyyhe oli se paras makuupaikka

Tämmönen makoili meidän vaunun takana, ei oltu varmoja oliko peura kyseessä ennen kuin yritin salamalla ottaa kuvaa. :D

"Nää ei taida ihan vielä olla kypsiä..."

Kauppaan lähdössä

Kaupan terassilla odottelua

Nomnomnom

"Se laitto jotain mun nenän päälle..."

Lolakin erehtyi juoksemaan pallon perässä

"Ai miten niin on huuli huonosti?"

Maggaraa

Mettekin pääsi ulkoilemaan

Luna kotona Lontoon tuliaisen kanssa

Tokokoe 9.6.2016 Pusula

Ihan pelkkää lomailua ei tämä minun loma ollut. Ilmoitin Lunan torstaina 9.6. Lohjalla (tarkalleen ottaen kyllä Pusulassa) olevaan tokokokeeseen. Kokeen järjesti Nu-Pun Koiraklubi Ry ja tuomarina oli Ralf Björklund. Yritin ottaa selvää tuomarista hieman etukäteen, mutta en oikein löytänyt mielipiteitä ko. henkilöstä. Ainoa kommentti oli koirat.comin keskustelupalstalla ”neutraali tuomari.”

Kyseessä oli iltakoe, mikä hieman pelotti, koska huonossa tapauksessa Luna kerkeää kuluttamaan energiansa päivän aikana, eikä sitten enää jaksakaan kokeessa. Yritimme elellä päivän mahdollisimman rauhallisesti, mutta pakkohan koirienkin on päästä liikkumaan. Kävimme yhden vajaan 5 kilometrin lenkin (saaren kauppaan), jolla neiti sai juosta 6 metrin liinassa.

Meillä otetaan rennosti autossa.

Neljältä sitten pakkasimme auton ja lähdimme vaunulta Inkoosta ajelemaan kohti Pusulaa. Naureskelimme ajaessa joitain todella pieniä teitä, että kaikkialle mekin mennään koiraharrastusten perässä. Silloin tällöin matkalla ollaan aina pohdittu että mitäköhän reittiä navigaattori meitä oikein vie, mutta aina me ollaan perille päästy. Matkaan ei mennytkään kuin hieman reilu tunti, joten olimme koepaikalla vähän yli viisi. Ilmoittautuminen alkoi vasta klo 17.30, Avoinluokka klo 18 ja alokasluokka vasta sen jälkeen joten olimme todellakin hyvissä ajoin paikalla. :D Jouduimme siis odottelemaan autossa jälleen, tai jouduimme ja jouduimme, odotettiin autossa koska ulkona oli jäätävän kylmä eikä minulla ollut takkiakaan mukana. Onneksi parkkipaikka oli ihan kentän reunalla, ainoa harmi oli iso ruusupuska-aita siinä välissä mikä haittasi näkyvyyttä kentälle. Kävimme myös koirien kanssa kävelyllä siinä odotellessa ja tein pientä loppuajan treeniä läheisellä parkkipaikalla. Lenkiltä palattua pakkauduimme takaisin lämpimään autoon, jonka jälkeen avoin luokka starttasi kentällä.

Seurasin tarkkaan miten tämä tuomari tekee luoksepäästävyyden. Positiivinen yllätys oli, että tuomari teki sen oikein oppikirjamaisesti, eli hän oli kyykyssä kylki koiraa päin ja katsoi alkuun ihan päinvastaiseen suuntaan. Eli ojennettua kättä lukuun ottamatta ei ottanut minkäänlaista kontaktia koiraan, ellei koira sitten hypännyt tuomarin syliin. Tämä hieman vähensi omaa stressiä, koska mielessä oli kauhukuva että Luna ei taaskaan anna koskea ja tuomari heittää meidät kokeesta pihalle sen sileän tien.

Siinä sitten avo-luokkaa seuratessa, tuli todettua että tuomari on todella tarkka. Kukaan avo-koirakoista ei esimerkiksi saanut 10 mistään liikkeestä, ja omaan silmään täysin puhtaista suorituksista tuli useasti 8:a. Siinä kerkesin jo hieman heittää hyvästit mahdolliselle ALO1 tulokselle, koska tiedän että meillä on hieman vinot perusasennot ja itse annan jonkun verran kroppa-apuja.

Avo-koirakkoja ei onneksi ollut kuin neljä, joten luokka oli nopeasti ohi.

Sitten alkoi meidän alokasluokka. Saimme numeron 8. eli olimme taas ryhmän loppupuolella. Kokonaisuudessaan koiria oli 12. Ryhmässä oli 4 ensikertalaista, joten tuomari kävi alkuun nopeasti perusohjeistuksen läpi. Tärkeimpänä tuomari mainitsi paikkamakuusta, että jos jonkun koira lähtee rivistä, tuomarin käskystä omistaja käy hakemassa sen koiran. Koiraa ei saa siis kutsua luokse, koska sitten siinä on riski että muutkin koirat lähtevät.

Luoksepäästävyys otettiin suoraan kaikilta koirilta, eli menimme numerojärjestyksessä tuomarin luokse. Tuomari teki täysin samoin kuten teki avo-luokan kohdalla, mikä oikeasti oli Lunan kannalta todella hyvä. Eli suosittelen kyllä tätä tuomaria jos on arka koira. Neiti meni itse ensin siihen lähelle ja antoi tuomarin hieman silittää. Kun tuomari kääntyi katsomaan, otti Luna pari askelta taaksepäin, mutta pysyi juuri ja juuri kosketusetäisyydellä. Tämä riitti. Sitten tehtiin vielä juoksutarkastus, jolloin sain ottaa neidistä kiinni. Luna kyllä taas pyrki piilottamaan takamuksensa, mutta pian sekin oli ohi ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Sitten lähti koe käyntiin. Video suorituksesta löytyy postauksen lopusta.

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min.

Paikkamakuussa meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joista me olimme toisen ryhmän viimeinen koirakko. Liike lähti meillä todella hyvin, Luna oli kuulolla ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Kun kävelimme koirista pois, tuomari käski koiran numero 5. omistajan hakemaan koiransa pois, vilkaisin olan yli ja näin että toisessa reunassa oleva australianpaimenkoira oli lähtenyt hipsuttamaan omistajansa perään.  En tiedä sitten jännittikö kisaajaa sen verran, että se unohti mitä tuomari oli juuri hetki sitten sanonut, koska kisaaja kutsui koiransa pois. Tuomari liikkeen lopussa tästä kisaajaa hieman moittikin. Onneksi kukaan muista koirista ei tähän reagoinut ja pian palasimmekin riviin koirien luokse. Videostakin näkee, että alkuun Luna on todella hyvällä kontaktilla, mutta kun liikkuri tulee eteen siirtyy neidin huomio siihen ja ensimmäinen ylös-käsky menee kuuroille korville. Sanon käskyn uudestaan ja tällä kertaa Luna nousi – mutta se laskeutui heti takaisin maahan. En sitten voinut siinä muuta kuin tuijottaa Lunaa silmillä yrittäen vihjata nousemisesta ja onneksi neiti sen sitten pian tajusikin. Luna nousi sitten kyllä istumaan ja pysyi loppu ajan paikallaan, mutta virhe oli jo tapahtunut.

Arvostelussa pisteitä lähti tästä maahanmenosta sekä hieman hitaista siirtymistä.

Arvosana: 7

Seuraaminen

Tässä Lunan suorituksesta olin todella ylpeä <3. Neiti seurasi hyvällä vauhdilla koko liikkeen, kontaktikin pysyi melkein koko ajan. Mutta neiti ei haistellut maata kertaakaan!! Pieniä ongelmia oli käännöksissä, kun Luna sattui niitten kohdalla katsomaan suoraan eteenpäin, eikä näin ollen nähnyt minun aloittavan kääntymisiä.  Luna myös oli hieman turhan kaukana minusta seuratessaan. Seuruukaavio oli lyhyempi kuin aikaisemmissa kokeissa, mikä ei sekään tietysti ollut pahitteeksi.  Plussaa oli myös heti alkuun tapahtuva juoksuosuus, Luna joutui skarppaamaan heti liikkeen alettua, mikä varmasti auttoi myös loppuseuruussa. Omasta suorituksesta voin sanoa, että yritän ensikerralla pitää leukaa hieman ylempänä, koska nyt videolta selvästi näkee että minä katson alaspäin, jotta näkisin Lunan. Luulen kyllä että pienen koiran kanssa tällainen annetaan hieman helpommin anteeksi, mutta yritetään nyt silti parantaa omaakin suoritusta.

Arvosana: 8

Maahanmeno seuraaminen yhteydessä

 Seuruu lähti hyvin, mitä nyt itse taas katselin alaspäin. Luna meni maahan ensimmäisestä käskystä, pysyi nätisti paikallaan ja nousi myös ylös ensimmäisestä käskystä. Piste lähti todennäköisesti omasta kroppa-avusta, minkä näkyy videolla selkeästi.

Arvosana: 9

Luoksetulo

Lunan luoksetulossa ei ole mitään muuta ongelmaa kuin lopun hyppääminen. Se tulee kovaa ja kuonolla koskettaa minun kättä ennen kuin kääntyy perusasentoon. Tämä on Lunasta ollut kivaa (pitääkö sitä jopa jonain temppuna?), mutta pisteitä siitä lähtee joten yritän nyt karsia tuota hyppyä pois. Vaikkakin se saa yleisöstä aina naurut tämän tehdessään. :D

Arvosana: 8,5

Noutoesineen pitäminen

Ei mitään ongelmia. Sekunnin sadasosan Luna näytti miettivän ottaako kapulan vai ei, mutta se taitaa olla niin huomaamaton että sitä ei kukaan muu kuin minä noteeraa.

Arvosana: 10

Kauko-ohjaus

Sitten meidän kauheus. Tälläkään kertaa se ei onnistunut niin kuin piti, mutta positiivista oli se että sujui se sentään paremmin kuin aikaisemmin. Jouduin sanomaan tuplakäskyn ensimmäiseen maahanmenoon, kun Luna katseli vaihteeksi jonnekin muualle. Sitten tuli tuplakäsky ylös istumiseen. Tässä en osaa sanoa mitä neiti ajatteli, koska minun muistaakseni se ensimmäisen käskyn kohdalla katsoi minua, mutta ei vaan reagoinut. Loppuliike sujuikin hyvin, eli maahanmeno uudestaan meni ensimmäisestä käskystä, samoin sivulle nousu tapahtui ensimmäisestä käskystä. Mutta siis ensimmäinen oikeasti hyväksytty suoritus, edellisessä kokeessa tuomari olisi voinut nollata liikkeen kolmennasta istumaan käskystä.

Arvosana: 6

Estehyppy

Tässä on hieman sama juttu kuin luoksetulossa, eli Luna perusasentoa ottaessaan hyppää koskettamaan kättä. Siitä lähti varmaankin meidän piste. Luulisi tämän poistuvan kun harjoittelen sen pois luoksetulosta.

Arvosana: 9

Kokonaisvaikutus

Tuomari tykkäsi meidän tekemisestä ja sanoi että minulla on jotenkin hyvä asenne työskennellessä ja koirakin selvästi tykkää tehdä töitä kanssani. Huomatutusta sain kroppa-avuista (tässä vaiheessa oli kuulemma joku yleisöstä kommentoinut, että noin hoikkaa tyttöä varmaan jo tuulikin heiluttelee, toisin kuin heitä painavampia :D ) sekä seuruuosiossa Lunan kaukana kulkemisesta.

Arvosana: 8,5

Yhteensä 162,5 ja ALO1 !

Täytyy sanoa että itse lähdin kentältä todella hyvin mielin. Lunalla pysyi ensimmäisen kerran todella hyvä vire koko kokeen ajan, mikä varmaan tarttui minuun ja minä taas positiivisella asenteella vahvistin Lunan virettä. Olin siis todella tyytyväinen vaikka suoritus ei nyt täydellinen ollutkaan (ja pisteitäkin tuli vähemmän kuin viimeksi), mutta se oli oikeasti paras suoritus mitä meillä on ollut. Luna ei myöskään tällä kertaa ihan hirveästi ottanut häiriötä liikkurista ja tuomarista. Kyllä se niitä silloin tällöin katsoi, mutta ei niin paljoa kuin aikaisemmin.

En tiedä mitkä asiat meidän hyvään suoritukseen vaikuttivat. Yksi asia saattoi olla palkka, jonka neiti luuli minulla olevan taskussa (otin loppupalkaksi luun, missä oli kanaa kierrettynä ympärillä). Autosta poistuessa näytin Lunalle että katso mikä herkku minulla on ja kun neiti lopulta vilkaisi muualle, ojensin herkun sen huomaamatta taaksepäin systerille. Toinen ajatus oli se autossa odottaminen, että Luna kerkeää patoamaan energiaa siinä odottaessa ja katsoessa kun muita koiria kulkee edes takaisin. Kolmantena koepaikka oli ainakin minusta meille se paras. Kenttä oli siis koulun hiekkakenttä, joten siinä ei minusta pahemmin mitään vahvoja hajuja ollut. Olen nyt myös yrittänyt vähintään kerran viikossa tehdä kokeenomaisen treenin, jolloin meen kentälle tekemään vain kertaalleen kaikki liikkeet ja kunnon palkka ja pois.
Vai oliko sitten Lunalla muuten vaan hyvä päivä, ota ja tiedä. Yksi kisaajista ohi kulkiessaan kehui meidän suoritusta, mikä kohotti ainakin omaa itsetuntoa.

Menimme suorituksen jälkeen takaisin autoon, jossa Lola oli odotellut jo jonkun aikaa. Emme viittineet jättää vanhempaa neitiä yksin asuntovaunuunkaan viideksi tunniksi plus se rakastaa autossa matkailua, joten se sai tulla taustatueksi ja odotella suoritusten ajan autossa. Systeri yritti laskea meidän kokonaispisteitä siinä odotellessa ja kerkesikin aiheuttaa minulle melkein sydärinkin sanoessaan pisteiden jääneen 144,5 pisteeseen. Kerkesin siinä jo hieman masentumaan kun meillä oli huippuhyvä suoritus ja silti pisteet jäi niin vähäiseksi, kunnes aloin miettimään saatuja pisteitä ja sanoinkin että ei ne voi olla noin matalat. Systeri tarkisti että on ottanut kaikki pisteet laskuun mukaan kahdesti, joista toisella kerralla se sitten huomasikin että jonkun liikkeen pisteet puuttuivat. Kolmatta tarkastusta tehdessään systeri totesi hypyn pisteet jääneen kokonaan laskusta pois, ja ne 18 pistettä nosti pisteet sitten sen yli 160 ja pääsin huokaisemaan helpotuksesta.

Kun viimeisetkin neljä koiraa oli suorituksensa tehneet, siirryimme ulos odottelemaan tuloksia. Kaikkien pisteet käytiin läpi, 12:sta koirasta 5 sai ykköstuloksen. Luna sijoittui 5:ksi, eli oli ensimmäinen ykköstuloksen saanut koira, 1.&2. sijoittuneet vetivätkin kunnon pisteet kunniapalkinnot saaden. Koekirjaa hakiessamme koetoimitsija kommentoi että hän niin haluaisi antaa Lunalle liikkispisteitä, kun oli niin kiva suoritus. :D Tämä oli meille ihan riittävä tulos, olenkin sanonut että me lähdemme tokokokeeseen hakemaan sitä henkilökohtaista ykköstulosta, jos sitä sattuu sijoittumaan samalla on se vain bonusta. :) Vielä kun oli selvästi tarkka tuomari, niin se ykköstulos tuntuu vielä paremmalta.

Eli se oli meidän toinen ykköstulos, yksi enää uupuu TK1:seen. Sitä lähdemme havittelemaan heinäkuun lopulla Oulunkylässä olevassa kokeessa, olettaen että Luna ei aloita juoksujaan ennen sitä. Hieman kyllä taitaa luonto asettua meitä vastaan, kun Lunan n. 7kk juoksuväli tulee täyteen juuri siinä heinäkuun lopulla, mutta jos se myöhästyy siitä kuten viimeksi. Olisi kyllä kiva saada se kolmas ykköstulos ennen hallikoekauden alkamista.

Kun palasimme vaunulle siinä kymmenen maissa illalla, oli peurat liikkeellä. Näimme yhden ison lauman pellolla, pari hyppeli hieman myöhemmin tiellä ja sitten niitä oli vielä vaunualueen vieressä. Tämä oli ainoa joka pysyi paikallaan jotta sain kuvan otettua. :D Luna joka kerta aloitti kiljumisen kun se näki peuroja.

Cockerspanieleiden erikoisnäyttely 5.6.2016 Kellokoski

Musta tässä oli ihana kansikuva <3

Lauantaina 4.6. suuntasimme Lunan ja systerin kanssa Kellokoskelle Cockerspanieleiden erikoisnäyttelyyn.  Cockerspanieleita oli ilmoittautunut huimat 143kpl , joista narttuja oli 78kpl. Tähän vertailuna, nuo ryhmänäyttelyt joissa olemme olleet on cockereita yleensä ollut max. noin 20kpl. Tuomarina oli brittiläiset Andrew Jones (nartut) ja Jane Simmonds (urokset).

Kehät alkoivat kello 10 ja me olimme paikalla hieman ennen puolta yhtätoista. Hieman ihmettelimme systerin kanssa, kun paikalla ei ollut mitään erillistä ilmottautumispaikkaa, kuten kaikissa edellisissä näyttelyissä on ollut. Emme myöskään tienneet mistä saisimme näyttelyluettelon, joten siinä tuli pyörittyä hetken aikaa ympyrää miettien, että mitä nyt.

Onneksi paikalla oli muitakin ihmetteleviä ihmisiä ja pian löysimme teltan, mistä saimme luettelot. Lunan kasvattajankin oli tarkoitus tulla näyttelyyn ja elimmekin siinä uskossa, että kasvattaja ja ainakin Lunan veli olisi paikalla, mutta vilkaisu luetteloon kertoi että Luna oli ainut Isbahan’sin kennelin koira avoimessa luokassa. Laitoin vielä kasvattajalle viestiä, jolloin selvisi, että he olivatkin jääneet lähemmäs näyttelyyn valmistumisjuhlien takia.

Purkasimme sitten tavarat kehän reunalle ja jäimme seuraamaan kehiä. Ilma olisi voinut olla lämpimämpi, koska siinä istuessa kerkesi tulla aika kylmä.

Olin jo varmaan vuosi sitten ostanut Lunaa varten häkin, joka on vain matkannut autossa joka paikkaan, ilman että sitä koskaan otettiin käyttöön. Nyt sitten systeri haki meidän odottaessa sen häkin autosta, koska Lunaa sai olla muuten koko ajan putsaamassa, kun se makasi maassa joka oli täynnä hiekkaa ja havuja. Kun systeri kasasi häkkiä, Luna näytti siltä että se lähtisi karkuun mahdollisimman kauas. :D Kun häkki oli pystyssä Luna ei oikein edelleenkään ymmärtänyt sen ideaa vaan kulki koko ajan sisään ja ulos. Jos laitoimme häkin oven kiinni kun se oli sisällä, jäi se raapimaan kaltereita tahtoen ulos. Annoimme häkin sitten olla paikallaan ovi auki ja aina välillä heitin nameja sisälle. Alkuun Luna makasi häkin edessä maassa, mutta jossain vaiheessa se sitten totesi ettei se häkki nyt niin paha olekaan (varsinkin kun se kotona tykkää nukkua kevythäkissään) ja siirtyi häkkiin nukkumaan. Jätin häkin oven hieman raolleen, mutta luulen ettei neiti olisi tässä vaiheessa enää välittänyt vaikka olisin kokonaan sulkenutkin sen.

Ei tää häkki nyt niin paha ollutkaan -Luna

Olimme vuorossa numerolla 107, eli suurin piirtein avoimen luokan puolessa välissä. Ryhmäseisonnassa ei ollut isompia ongelmia, mitä Luna nyt yritti vilkuilla sivusilmällä tuomarin liikkeitä. Ryhmäjuoksuosuus olisi voinut mennä hieman paremmin, itse juoksussa ei ollut ongelmia, mutta vauhti olisi voinut olla hieman nopeampi. Jäimme siis reilusti jälkeen edellä menevistä, mutta jos yritin nopeuttaa vauhtia, lähti Luna laukkaamaan. Pitää siis hieman näköjään harjoitella tuota nopeaa ravia. Sitten siitä palasimmekin paikallemme odottelemaan omaa vuoroa. Luna meni tällöin suoraan häkkiinsä makuulle.

Menimme taas odottelemaan kehän reunalle, kun vuoromme lähestyi. Kun nro 106 laskettiin pöydältä pois, siirryin minä Lunan kanssa pöydälle. Mietin siinä hetken, että uskallanko nostaa Lunaa vielä pöydälle, koska se oikeasti on meillä se stressaavin kohta. Ja jos Luna kerkeää siinä tarpeeksi keräämään sitä stressiä, niin se lisää sitten sitä rimpuilu riskiä tuomarin lähestyessä. Nostin sen nyt kumminkin suoraan pöydälle. Alkuun siinä oli pientä sähläämistä, mutta lopulta neiti suostui pysymään paikallaan ja pysyikin suht nätisti myös tutkittaessa. Se ei nojannut koko painollaan minua vasten, eikä tehnyt mitään peruuttamiseleitä, kun tuomari tuli edestä suoraan luokse. Kyllä se edelleen mulkoili kulmiensa alta tuomaria, mutta luulen että siitä ei nyt voi tuon luonteen takia päästäkään eroon helposti. Takapäätä neiti hieman jännitti ja siirsi jalkojaan, kun tuomari hiplaili.

Edestakaisin liike ja ympyrä meni ihan hyvin, mitä nyt Lunalla oli taas lippu salossa (ts. häntä ylhäällä). Tuomari vielä olisi halunnut koskea Lunaan kun tulimme ympyrän juoksusta, mutta neiti selvästi epäröi pysähtyen kesken liikkeen. Kyllä se sitten meni ojennettua kättä pikaisesti haistelemaan, ennen kuin päästiin loppuseisontaan.

Tässä tuomarin arvostelu:

”Very pretty bitch. Lovely correct silky coat. Liked her head + kind expression. Could have a little more layback of shoulder. Could have a little more strength in loin. Well angulated hindquarter. Good ribcage. Moved happily but could have been more confident on the table.”

Tästä arvostelusta tuli EH. Tässä huvitti kyllä tuo lopun “olisi voinut olla itsevarmempi pöydällä”, koska Lunan pöytäsuoritus oli pitkästä aikaa todella hyvä. Mutta tuomari nyt tietysti ei tiedä meidän lähtökohtaa. Lunahan pitkään meni paniikkiin aina, kun tuomari edes kääntyi katsomaan sitä ja rimpuili niin, etten minäkään saanut sitä pidettyä pöydällä.

Seurasimme kehää vielä hetken, mutta kun varmistui että ERIn saaneita koiria oli paljon, päätimme lähteä kotia päin. Meillä oli melkein heti perään serkun ylioppilasjuhlat, joten kerkesimme vain käydä kotona heittämässä tavarat ja sitten lähdimmekin uudestaan matkaan.

Minulla alkoi nyt 2 viikon loma ja tarkoitus on alkuviikosta lähteä vaunuilemaan, joten voi olla että blogi elää hiljaiseloa tässä hetken aikaa. :) Yritän kyllä jotain postausta laittaa lomallakin.

Saisinko vähän maistaa...?

Treenejä ja uusia herkkuja

Viime viikolla käytiin Järvenpäässä mätsäröimässä. Mätsäri oli Kingcharlesinspanielit ry:n pitämä, ja  voin sanoa että paikalla oli aika monta kyseisen rodun edustajaa.

Ajatuksena oli saada Lunalle trimmauksen jälkeen mukavampi pöytäkokemus ennen Kosken näyttelyä. Minä ajoin töistä suoraan kisapaikalle ja ilmoitin sekä Lunan että Lolan, kun systeri sitten tuli paikalle myöhemmin koirien kanssa.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Minä oletin ettei paikalle tulisi montaakaan koiraa, kun mätsäri oli arki-iltana, mutta väärässä olin. Pieniä aikuisia oli melkein yhtä paljon kuin isommassa mätsärissä. Olimme suunnilleen ryhmän puolessa välissä, joten aikaa meni odotteluun. Onneksi sää oli hyvä, ei liian kuuma, mutta ei siinä kylmäkään tullut vaikka osittain olimme varjossa. Pienissä aikuisissa tuomarina toimi ulkomuototuomari Kurittu Marja kennel Marjaniemestä.

Luna meni kehään ensimmäisenä ja olin jo odotellessa katsonut, että meillä oli vastassa selvästi näyttelykonkari cairnterrieri. Alkuseisotuksen jälkeen kiersimme yhdessä kaksi kierrosta, jonka jälkeen nostin Lunan pöydälle. Neiti pysyikin yllättävän hyvin paikallaan, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin rentona. Liike sujui hyvin, tosin pieni kehä tuotti hieman ongelmia kun yritti seurata koiran liikkumista ilman että juoksi kehästä ulos.

Terrierilläkin oli hyvä suoritus, eikä se näyttänyt välittävän pöydällä hiplaamisesta ollenkaan. Olin siis varautunut siniseen nauhaan, joten yllätys oli melkoinen kun saimmekin punaisen. Olin varma että tämä terrieri sitten varmasti sijoittuu sinisten ryhmässä, mutta se ei pärjännyt sielläkään, joten siinä sitten oli jotain mikä ei miellyttänyt tuomaria.

Lola meni seuraavaksi kehään ja heillä oli vastassa kingcharlesinspanieli. Molemmilla koirilla meni hyvin, mutta Lolalla meni huomattavasti paremmin, joten heidän saama punainen nauha ei tullut yllätyksenä.

Sitten taas odoteltiin väri-kehien alkua. Muut kehät olivat loppuneet jo aikaa sitten, kun pienten aikuisten sinisten ja punaisten kehät saatiin käyntiin. Lunalla meni todella hyvin punaisten ryhmässä, vaikka tuomari vain seisotti koiria. Minä seisotin neitiä vapaasti, joten kerkesin kiroamaan mielessäni, kun näin että tuomari tuli vielä hiplaamaan koiria. En kumminkaan viitsinyt enää muuttaa esitystapaani, joten varauduin siihen, että Luna hyppää sivuun tuomarin tullessa kohdalle. Näin ei yllättäen käynytkään. Kun tuomari ojensi kättä neitiä kohti, pieni taaksenytkähdysliike tuli, mutta ei sen enempää. Tuomari sai taputtaa Lunan päätä ja sitten se jatkoi matkaa. Se on jännä kuinka pienet asiat tuntuu välillä niinkin isolta voitolta.

Tuomari sitten valitsi jatkoon menijät. Luna ei valitettavasti jatkanut, mutta Lola pääsi jatkoon. Systeri tosin sanoi kisan jälkeen, että ennen kuin tuomari valitsi Lolan, se oli katsellut hieman Lunan suuntaan (ei tosin voi olla varma katsoiko juuri Lunaa vai jotakuta muuta), mutta on se kiva ainakin ajatella, että tuomari saattoi edes harkita Lunaa. Poistuimme sitten nuoremman neidin kanssa kehästä lohdutuspalkintoherkkupussin kera ja neljä jatkajaa juoksivat yhdessä ympäri.  Lola lopulta sijoittui punaisten toiseksi.

Palkinnoksi tuli ruusuke, pokaali sekä pussi ruokaa (Nordic By Nature Bohuslandian Fish Pot) ja namipussi.

Kuva: Joku mätsärin kuvaaja

Nose Workissa olikin sitten sunnuntaina meidän viimeinen tunti. Tällä kertaa tarkoitus oli harjoitella hajulähteen osoittamista. Lunalle asia oli tuttu, kun olin opettanut jo kilpikonnan etsinnässä että pitää mennä maahan, kun konna löytyy.  Joten neiti on sitä tarjonnut jos pitkään, ainoastaan jos haju on korkealla niin silloin Luna jää istumaan.

Aloitimme ensin pienellä hajutestillä. Eli hallin keskelle oli laitettu kuusi pahvilaatikkoa, joista yhdessä oli haju. Pääsimme Lunan kanssa laatikoille ensimmäisenä ja heti toisella laatikolla neiti haisteli tavallista kauemmin. Arvelin jo tässä vaiheessa hajun olevan kyseisessä laatikossa, mutta koska Luna ei sitä ilmaissut jatkoimme matkaa. Neiti kävi vielä loput laatikot läpi, mutta sitten palasi tälle jo merkatulle laatikolle ja meni maahan. Oikea laatikko löytyi.

Tällä tunnilla sitten olikin uudenlainen ongelma enkä tiedä mistä se on tullut; Luna löysi hajun mutta ei sitten ilmoittanutkaan siitä mitenkään. Jos en itse olisi tiennyt missä haju on, niin sekunnin pidempi haistelu olisi jäänyt huomaamatta. Tämä tapahtui useammallakin pisteellä. Yksi ongelma minkä olen kotonakin harjoitellessani huomannut, oli että Luna yrittää löytää sen hajupalan ennen ilmaisua. Olen pyrkinyt muuttamaan hajupiiloja niin että ne ovat paikassa, missä Luna ei voi nähdä hajupalaa, mutta tällöin neiti on alkanut kulkemaan hajun ohi. Pitää alkaa harjoittelemaan nopeampaa merkkausta kouluttajan ohjeen mukaan, eli alkuun taas ohjeistan enemmän. Toisin sanoen kun Luna on hajun kohdalla, minä käsken sen heti maahan ja tätä toistetaan useita kertoja. Ideana siis että Luna merkkaisi hajun heti, eikä kävisi tutkimassa koko huonetta löytyykö muualta hajuja ennen kuin käy merkkaamassa jo ns. löydetyn hajun.

Viime viikolla tuli postista lopulta Nose Work Finlandilta tilaamani eukalyptus- ja laakerinlehti-hajut, joten nyt voimme treenata kotonakin kunnolla.

Tokotunnin alussa kouluttaja pohti, että montakohan koiraa saapuu paikalle, kun Suomen finaalipeli alkoi samoihin aikoihin. Kyllä meitä lopulta oli yllättävänkin monta, peruskolmikko, Luna, borderi ja mitteli, mutta myös Hessu-cockeri saapui tunnille pitkästä aikaa.

Tunti oli tällä kertaa aikalailla paikallaolopainotteinen. Aloitimme kyllä ryhmäseuruulla, eli menimme ryhmässä ympyrää ja kouluttaja käskytti milloin juoksemaan, milloin pysähtymään tai tekemään täyskäännöksen. Vaikka uusissa tiloissa meillä on enemmän tilaa, tuntuu se silti tähän tehtävään liian ahtaalta. Tai sitten me olemme Lunan kanssa vaan liian nopeita, koska olimme vähän väliä edessä kulkevan perässä. Yritä siinä sitten seurata sekä edessä kulkevaa koirakkoa, että oman koiran tekemisiä.

Sitten otettiin paikkamakuu häiriössä. Eli olimme halkaisijaltaan 3-4 metrin ringissä 90-asteen kulmassa toisiimme, koirat naama toisiaan päin (eli me seisoimme ringin keskellä selät vastakkain). Kouluttaja oli siinä vielä häiriönä ja kulki koirien ja ohjaajien välistä.

Sitten otettiin paikkaistuminen rivissä. Tässä kävin palkkaamassa hieman tiuhempaan, koska emme ole kovinkaan paljoa vielä treenanneet paikkaistumista. Pelkäsin koko ajan että Luna yhdistää istumisen alokasluokan luoksetuloon ja päättääkin sitten tulla itse luokse kun käskyä ei kuulukkaan. :D Mutta ihan hyvin neiti pysyi paikallaan.

Sitten otettiin pareittain kunnon häiriömakuu. Luna oli borderin kanssa ja ensin aloitettiin molemmat peruspaikkamakuulla. Sitten minä palasinkin Lunan luokse ja palkkasin sen riehumisella. Kouluttaja vaan kommentoi että riehu sen kanssa niin paljon kuin pystyt. Minä ensin naureskelin et saa nähdä onnistuuko riehuminen, kun Lunalla on usein niitä päiviä että lelupalkkaus ei vaan toimi. Tänään ei ollut sellainen päivä, kun vedin lelun esiin niin neiti tarttui siihen raivona ja jaksoi repiä ja leikkiä sen muutaman minuutin ajan mitä meidän piti tehdä häiriötä. Ideana tässä oli tietysti se häiriö ja hieman esitettiin tilannetta, että toinen koira lähteekin paikkamakuusta. Pysyimme kumminkin koirien lähellä ja paikalla olevaa koiraa palkattiin tiuhaan, koska häiriö oli sen verran iso. Borderi pysyi hyvin paikoillaan. Sitten olikin Lunan vuoro. Tässä vaiheessa tajusin että meillä oli se vaikeampi osuus tästä tehtävästä, ensin riehun Lunan kanssa minkä jaksan, ja sitten sen pitäisikin seuraavaksi pysyä paikallaan makaamassa. Menimme takaisin paikallemme ja sain sentään hetken ottaa ihan rauhallista paikkamakuuta palkaten, ennen kuin sitten borderi vuorostaan lähti riehumaan.  Borderi aloitti riehumisen ensin hieman kauempaa, kun Luna välillä paineistuu vieressä riehuvasta koirasta. Mutta kun Luna ei edes vilkaissut heitä, tuli borderi hiljalleen lähemmäs ja lähemmäs. He olivat ehkä parin metrin päässä kun neiti sitten lopulta vilkaisi parisen kertaa, mutta sitten pysyi kontakti taas todella hyvin.

Apua tehtiinköhän me vielä jotain muuta. Tässä sen näkee kun heti ei kirjoita tekemisiä ylös niin ei sitä enää parin päivän jälkeen muista. :D

Taippareihin ilmottauduttu, joten noutotreenit on taas aloitettu.

Facebookin Toko-ryhmässä oli viimeviikolla puhetta koiranmakkarasta, josta saa tehtyä hyviä herkkupaloja. Eli se on sen verran kuivaa, että se pitää muotonsa eikä sotke taskuja. Pitihän sitä sitten päästä kokeilemaan. Kyseessä oli siis Dog&Cat:in markkinoima Naturis Fresh Meat. He kertovat tuotteesta tämän (esimerkkinä kanapötkö):

 ” Fresh Meat on valmistettu tuoreesta lihasta, joka on höyrykypsytetty. Valmistukseen käytetään ihmisravinnoksi kelpaavaa raaka-ainetta, joka tulee sertifioiduista teurastamoista. Tuotteeseen on lisätty merilevää, joka sisältää runsaasti vitamiineja ja perunatärkkelyksen avulla tuote pysyy kiinteänä. Tuote ei sisällä muita ainesosia.

Fresh Meat on tyhjiöpakattu, tällöin tuotteelle saadaan hyvä säilyvyys ilman säilöntäaineita. Erinomaisen sulavuuden vuoksi sopii herkkävatsaisille.

Fresh Meat soveltuu erinomaisen hyvin koostumuksensa vuoksi tottelevaisuuteen, jäljelle, raakaruokkijoille matkaevääksi tai ihan vain ruuan sekaan lisukkeeksi.

Sisältö: Tuore kana 96,5 %, perunatärkkelys 2,5 %, merilevä 1 %. Proteiini 14,9 %, rasva 18,6 %, kosteus 55,0 %.

Säilytys:  Avaamattomana valolta suojattuna, avattuna jääkaapissa 5vrk. Avaamaton tuote säilyy 12 kk valmistuksesta. ”

Facebookista myös bongasin, että Ilowilla jälleenmyy tuotetta Järvenpäässä, joten ilmoitin ostavani kaksi pötköä (2x650g, hinta 4,50€/kpl) kokeiluun (1x Kalkkuna ja 1xKana&Nauta). Kävin hakemassa pötköt ennen mätsärin alkua, mutta navigaattori aiheutti hieman ongelmia. Se nimittäin ohjasi minut väärälle tielle. Navi käski kääntymään yhden risteyksen liian aikaisin ja ilmoitti minun olevan perillä. Minä siinä sitten ihmettelen kun talonumerot eivät täsmää ja ajelin hiljaa yrittäen nähdä, josko oikea numero osuisi kohdalle. Ajelin siinä sitten vanhemman pariskunnan ohi, jotka korjasivat postilaatikkoaan. Nämä sitten jäivät tuijottamaan minun perääni pitkäksikin aikaa ja lopettivat työnsä. Minä siinä pohdin et pitääköhän he minua jonain mahdollisena varkaana joka käy tutkimassa aluetta etukäteen. :D Lopulta jouduin pysähtymään ja tarkistamaan puhelimen kartasta paikkani, jolloin tajusin olevan väärällä tiellä. Ei kun takaisin päin ohi mulkoilevan pariskunnan ja oikealle tielle, niin löytyi se oikea talokin.

Pilkoin sunnuntaina sitten makkaraa mukaan treeneihin. Makkara pilkkoutui hyvin ja tuntui melko kuivalta kädessä. Kyllä siinä sen verran sitä rasvaa on, että jos niitä paloja piti pitkään kämmenellä siirtyi makkaran rasva käsiin ja kädet haisivatkin sen jälkeen kivasti. Pilkoin osan pieniksi kuutioiksi ja lopun makkaran pilkoin sopiviin osiin ja laitoin pakkaseen.

Treenipaikalla mietin et mitenköhän makkara säilyy taskussa näillä helteillä, mutta muutaman tunnin taskussa olon jälkeen palojen koostumus oli edelleen hyvä, eikä tasku ollut mielestäni ollenkaan sotkeentunut. Makkara ei myöskään murustanut muuten kuin ihan vähän, ja sekin enemmän johtuen siitä että yritin pilkkoa sormin paljoa vielä hieman pienemmäksi.

Makkara olikin Lunasta todella hyvä herkku ja se jaksoi kaksi tuntia ja lenkin päälle todella hyvin. :)

Siipi haetaan vedestäkin

Ps, Pitäisi varmaan opetella tekemään oma postaus jokaisesta aiheesta kun tällaisen montaa eri asiaa sisältävän postauksen otsikointi on todella vaikeaa... ._.

Kosken ryhmänäyttely 21.5.2016

Tuli vaihteeksi käytyä kierähtämässä virallisissakin kehissä. 

Ilmoitimme sekä Lunan että Lolan Kosken ryhmänäyttelyyn. Tuomarina oli Kavén Sanna. 

Trimmaaja hoiti turkit kuntoon tiistaina, mihin kahdella koiralla menikin aikaa reilu neljä tuntia. Luna joutui ensin siistittäväksi, koska ajattelin sen stressaavan sitä kumminkin Lolaa enemmän. Lunasta myös luulin, että trimmaus on nopea homma, kun neidillähän ei pahemmin karvoja ole, mutta Luna sitten oli erimieltä. Trimmaajan laittaessa neidin kylkiasentoon, yritti Luna monta kertaa nousta ylös. Siihenkin sitten kului se pari tuntia.

Lola oli oikein karvapallo, joten tiesin vanhemaan neitiin kuluvan vähintään sen puolitoista tuntia. Lola myös pysyi paljon paremmin paikallaan trimmatessa, joten yliaikaa ei siitä tullut. Trimmaaja tosin naureskeli, kun vanhempi neiti näytti oikein loukkaantuneelta siinä trimmauspöydällä ollessaan, ettei naama voisi enempää mutruun mennä. :D 

Trimmaaja totesi, että hän tykkää molemmista koirista, mutta Lola oli enemmän hänen mieleensä (eikä tämä kuulemma johtunut siitä, että Lolan isä oli hänen koiriaan), vaan Lolalla oli selvästi aikuisen koiran rakenne. 

Perjantaina pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Saloa. Tädin luota ei ajanut näyttelypaikalle kuin reilun puolituntia.

Perjantai-iltana oli vielä viimeiset pesut ja turkkien setvimiset.

Cockereita oli ilmoittautunut näyttelyyn 14 kappaletta (4 urosta, 10 narttua) ja niiden vuoro oli näyttelyn loppupuolella. Nopeimmalla tahdilla laskettuna laskeskelin cockereiden kehän alkavan suunnilleen puoli yhden maissa, mutta kun paikan päälle päästiin klo 11.20, ei ollut englanninsprinkutkaan päässeet aloittamaan (heidän kehän piti alkaa n. 11.00).  

Eikun vain ilmottautumaan ja levittämään leiri kehän reunalle. Hieman pohdin edellisenä päivänä kuinkakohan ahdas tunnelma meillä siellä on, kun näyttelyalueen hiekkakenttä on aika pieni. Mutta kehuttava on, että en muista näyttelyä tai mätsäriä milloin viimeksi olisi ollut näin paljon tilaa. Laitoimme tuolit parin metrin päähän kehän reunasta, ja silti kummallakin sivulla oli puolitoista ellei kaksi metriä väliä seuraavaan porukkaan.

Sää oli lämmin, välillä vähän turhankin lämmin, kun istuimme hiekkakentän reunalla ilman minkäänlaista varjoa auringon paistaessa melkein pilvettömältä taivaalta. Koirille sentään tuolit ja laukut toivat varjon ja molemmat makasivatkin hiekalla tyytyväisenä. Sitten me odoteltiin. Ja odoteltiin hieman lisää. Vaikka sain viereiseltä cockeriporukalta aurinkorasvaa lainaan, alkoi siinä odotellessa kuumottaa varsinkin kasvoilla sen verran että tietää olleensa auringossa.

Kahden – puoli kolmen välillä pääsi sitten meidän kehät käytiin. Yllättäen avoimessa luokassa ei ollut Lolan ja Lunan lisäksi ketään muuta, vaikka yleensä se on ollut runsaslukusin luokista.

Lopulta meidän vuoromme tuli ja menimme Lunan, Lolan ja systerin kanssa yhdessä kehään. Systeri ja Lola meni edellä, me tulimme Lunan kanssa perässä. Alkuun seisotus sujui hyvin, Lola heilutteli häntää tuomarin tullessa katsomaan, mutta Luna lähti peruuttamaan tuomarin lähestyessä. Sitten mentiin yhdessä ympäri. Luna lähti alkuun hyvällä ravilla kulkemaan, mutta oliko helle tehnyt tehtävänsä ja vauhti hidastui jo puolen kierroksen jälkeen. Edelleen ravattiin nätisti, mutta neiti siirtyi hieman minun perääni kulkemaan.

Serkku  V. tuli myös seuraamaan näyttelyä ja serkun isä J. (/tädin mies) oli yhdistyksensä toimesta työskentelemässä autoparkkipuolella. J. tuli aina välillä seuraamaan tilannetta tehtävien lomasta ja hommien hoidettua jäi seuraamaan loppuajaksi. 

Lola meni ensimmäisenä pöydälle ja siellä se sitten oli ihan nätisti kun tuomari sitä tutkiskeli. Liikekin sujui omaan silmään ihan hyvin. Systeri tosin jälkeenpäin autossa totesi Lolan olleen perässä vedettävää mallia.

Kun Lola meni loppuseisontaan nostin Lunan pöydälle. Lola sai tulokseksi EH:n, mikä oli jo parannus edellisestä H:sta.

Luna sitten seisoi pöydällä ihan nätisti, mutta vilkuili ympärilleen erittäin epäluuloisesti. Tuomarin tullessa lähelle se ei onneksi lähtenyt peruuttamaan, mutta tuomarin tutkiessa alkoi nojaamaan sivulle. Hampaat ja naaman sai kyllä katsoa ihan ongelmitta. :D Kun tuomari lähti sanomaan kommenttejaan kirjurille, alkoi Luna hieman rimpuilemaan. Tuomari tällöin totesi, että olisiko turvallisempaa laskea neiti alas. Minä tyynesti korjasin Lunan takaisin seisomaan, jonka jälkeen se yllättäen pysyikin todella hyvin paikoillaan, vaikka tuomari tuli uudestaan vielä hiplaamaan.

Sitten juoksuosuudessa meillä ei nyt muutenkaan ongelmia ole. Hieman Luna olisi voinut reippaampi olla, mutta ei muutama tunnin helteessä odottelun jälkeen voi hirveästi vauhtia vaatia. 

Loppuseisonnassa yritin kuunnella mitä tuomari sanoi, mutta suurin osa tuli niin hiljaa että en sitä kuullut. Lopun kuulin kumminkin selvästi: ”koira saa erinomaisen!” Hyvä etten laittanut juhlia pystyyn ennen jo kuin kehätoimitsija kuulutti tuloksen.  

Lola kerjäämässä huomiota näyttelyn jälkeen.

Kunnon kehuilla menimme takaisin riviin ja koska muita koiria ei kaksikon lisäksi luokassa ollut, oli Luna luokkavoittaja ERI:llään. Tuomari tuli siihen vielä juttelemaan ja sanoi että SA:ta hän ei antanut kun neidin korkea häntä on kumminkin sen verran häiritsevä. Nyökkäsin vain ymmärrykseksi, olin jo todella tyytyväinen ERI tulokseen, kun pelkäsin jälleen EH:ta hännän takia. Olisin oikeasti ollut todella yllättynyt jos olisimme SA:n saaneet.

Eli meillä oli ihan hyvä päivä, molemmat koirat paransivat tuloksiaan edellisestä. Myönnettävä on, että tuo Lunan häntä kyllä hieman harmittaa, meidän pienetkin mahdollisuudet tästä parempiin tuloksiin taitaa kaatua tuohon häntään. Mietin takaisin päin ajaessa, että Lunahan ei kokoaikaa kanna sitä häntää korkealla. Joten olisikohan mahdollista jotenkin opettaa se ravaamaan niin että se pitäisi hännän alhaalla. Esimerkiksi ravauttamalla sitä yksinkertaisesti niin pitkään, että neiti laskee häntänsä itse vähääkään alemmas ja palkata siitä. Nyt tietysti vielä kun Lunan häntäkarvat on leikattu lyhyeksi, näyttää se pitävän häntää vielä korkeammalla.

Lolan arvostelu:

Erittäin hyvän tyyppinen 6v narttu, jolla erittäin feminiininen jalo(?)pää. Kauniit tummat silmät. Ok purenta. Hyvä kaulan pituus ja vahvuus. Hieman lyhyt olkavarsi. Riittävä eturinta. Hyvä rintakehä. Riittävä luusto. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu ahtaasti takaa. Edestä lyhyellä askeleella. Hyvä takapotku. Selän tulisi olla kiinteämpi liikkeessä. Karva ei tänään parhaimmillaan. Miellyttävä käytös

EH

Lunan arvostelu:

2v narttu miellyttävä ilmeinen pää. Oikea purenta. Riittävä kaulan pituus. Hieman etuasentoiset lavat mikä tekee selkään pitkän vaikutelman. Riittävä eturinta. Rintakehässä hyvä pyöreys, mutta se voisi olla pidempi. Hyvät takakulmaukset. Turhan yläasentoinen häntä liikkeessä. Yhdensuuntaiset liikkeet mennen tullen. Hyvä askelpituus. Erinomainen karvanlaatu. Rauhallinen ja hyvä käytös.

ERI

Tuomari oli kyllä todella tarkka tutkiessaan koiria, minkä takia varmaan myöhässä aloitettiinkin.

Seuraava näyttely onkin sitten spanieleiden erikoisnäyttely kesäkuun 4. johon mennään Lunan kanssa. Trimmaaja tosin hieman harmitteli, ettemme olleet ilmoittaneet Lolaa sinne, koska kuulemma Lolan rakenne on sellainen mistä brittituomarit yleensä pitävät. No, kyllä onneksi tässä näitä näyttelyitä riittää, pitää vaan katsoa nyt hieman sillä silmällä, että missä on britti tuomaroimassa.

Kolmas kerta toden sanoo, meidän 3. tokokoe

Meidän kolmas tokokoeyritys oli tällä kertaa Tuusulassa 14.5. ulkokentällä. Tuomarina oli Harri Laisi. Kävin edellisenä päivänä vetämässä vielä yhden kokeenomaisen treenin omalla kentällä ja se sujui omasta mielestä todella hyvin. Olin myös seurannut koko viikon säätiedotteita, jotka alkuun lupasivat sadetta mutta loppuviikonlopun lähestyessä hiljalleen parani.

Se sitten olikin aikamoinen shokki, kun jännitykseltä huonosti nukutun yön jälkeen säätiedotus oli tehnyt täyskäännöksen ja lupasikin nyt parhaimmillaan kaatosadetta koko päiväksi. Ja totta kai se sade alkoi just silloin, kun me lähdimme ajamaan kisapaikalle päin.

Kisapaikkana oli Tuusulan kennelkerhon kenttä, mikä ei ollut kuin vartin ajomatkan päässä. Paikanpäälle päästyämme tajusin, että tälläkään kertaa koe ei ala ajallaan. Olimme paikalla 40 minuuttia ennen oletettua alokasluokan alkua ja kentällä oli voittajaluokka vielä kesken. Kävin ilmoittautumassa ja siinä selvisi että olimme toiseksi viimeisinä. Juuri kun olin ajaessa ajatellut, että olisin mieluummin ryhmän alkupäässä, niin ei tarvitsisi jännityksen nousta liian korkeaksi.

Kävin lenkittämässä neidin pikaisesti, jonka jälkeen odottelimme autossa Suomen jääkiekkopeliä kuunnellen. Avoimessa luokassa ei onneksi ollut kuin kolme koiraa, ja siinä tuli nähtyä että ei ne muutkaan aina onnistu. Kellään avoimen luokan koirakoista ei näyttänyt menevän kovinkaan hyvin ja liikkeitä nollautui. Täytyy sanoa että tietysti se on harmi kun muilla menee pieleen, mutta hieman se lohduttaa itseä että oikeasti aina ei tarvitse onnistua. Ja muutkin epäonnistuu joskus.

Lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen, pääsi alokasluokka starttaamaan. Aloitimme paikkamakuulla, koirat jaettuna kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä kahdessa oli neljä koiraa, viimeisessä kolme. Tällöin totesin että ei se loppupuolella olo nyt niin paha juttu ollutkaan. :D Vähemmän odotettavaa kun vähemmän koiria paikkamakuussa.

Tietysti ennen paikkamakuuta oli luoksepäästävyys ja juoksutarkastus. Tällä kertaa Luna ei välittänyt tuomarista, eikä olisi halunnut mennä ollenkaan lähelle. Osasyy saattoi olla tietysti tummat kahisevat vaatteet (onneksi tuomari sentään otti hupun pois päästä vaikka satoi) ja miestuomari kumartui Lunan päälle. Luulen että tilanne olisi ollut hieman eri, jos tuomari olisi kyykistynyt heti alkuun, kuten teki silloin ensimmäisessä kokeessamme Porvoossa. Lopulta juoksutarkastuskin saatiin tehtyä vaikka neiti yrittikin mahdollisimman hyvin vetää persuutaan mahan alle. Tuomari siinä totesikin, että tätä meidän pitää oikeasti harjoitella, koska joku tuomari saattaisi sanoa kiitos ja hei tässä vaiheessa.

PAIKKAMAKUU

Päästiin kumminkin kokeeseen mukaan ja siirryimme paikkamakuuseen. Olimme siis tässä kolmen porukassa keskimmäisenä, toisella puolella bordercollie, toisella pitkäkarvainen collie. Liike lähti meillä hyvin, neiti meni ensimmäisellä käskyllä maahan (sekunnin mietti, mutta meni kuitenkin. ) Itse paikkamakuussa Luna ensin hieman vilkuili ympärilleen, jonka jälkeen jäi katsomaan minua. Sitten sydämentykytyksiä aiheutti oikealla puolella oleva pitkäkarvainen collie, joka päättikin nousta ja mennä omistajansa luokse.  Sekä borderi että Luna seurasi tätä collieta vain silmillään onneksi ja pysyivät maate. Hieman Luna alkoi haistella tämän tapahtuman jälkeen ympäröivää maata enemmän, mutta pysyi kuitenkin loppuajan muuten paikoillaan.

Paluu koirien luokse ja ylöskäsky. Jouduin Lunalle sanomaan käskyn kahdesti, mutta muuten hieno suoritus.

Vettä tuli sen verran, että systeri ei pystynyt autosta kuvaamaan suoritusta kun ikkunoiden läpi ei meinannut nähdä.

Paikkamakuu:  9

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ

Lähtö oli meillä todella hyvä, mutta hieman ennen merkkitötsää neiti siirtyi minusta hieman kauemmaksi haistelemaan. Jouduin sanomaan uuden seuraa-käskyn. Sen jälkeen liike sujui loppuun hyvin, Luna meni maahan ensimmäisellä käskyllä, pysyi siinä ja nousi myös ensimmäisellä käskyllä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9

LUOKSETULO

Tässä ei oikeastaan ollut ongelmaa, Luna tuli hyvällä vauhdilla luokse. Ainut miinus oli se, että kohdalle tullessaan se hypähti niin että se koski kuonollaan koski minun kättä ja tästä luulen lähteneen puolikkaan pisteen. Luna on jostain kehittänyt tuon tavan, koska se tekee sitä myös ihan perus sivulle käskyssä.

Luoksetulo: 9,5

SEURAAMINEN

Meidän murheenkryyni ja sitä se oli tälläkin kertaa. Lähtö oli hyvä, mutta aika pian lähti nenä viemään. Jouduin sanomaan seuraa käskyn varmaan 2-3 kertaa uudestaan, ettei Luna jäänyt kovin montaa metriä taakse. Hitaassa kävelyssä Luna yllättäen jäi jopa paikalleen seisomaan. Sitten mentiin hetki hyvin, kunnes se unohtui jonnekin uudestaan. :D Täyskäännöksessä neiti vaan jatkoi matkaa ja jouduin jälleen pari kertaa ihan kutsumaan sitä nimeltä jotta sain sen huomion. Loppusuora juoksuineen meni taas hyvin.

Seuruu: 7

ESTEHYPPY

Liike, mikä ollaan nollattu kahdessa edellisessä kokeessa. Tällä kertaa näin ei onneksi käynyt. Tosin tässä vaiheessa koetta Luna näytti tajuavan että kentällä on muitakin ihmisiä (tuomari ja liikkuri), kun jätin sen istumaan esteen toiselle puolelle, tuijotti Luna tuomaria niin kauan kunnes huusin hyppykäskyn. Onneksi se kuuli sen, ettei toistoa tarvittu vaikka kontaktia ei ollut nimeksikään. Luna tuli nätisti yli. Päätin kerrankin kiinnittää huomiota omaan kroppa-apuun, enkä kiertänyt itseäni ollenkaan neidin tullessa sivulle. Sitten ihmettelinkin, kun liikkuri ei antanut lopetussanoja ja vilkasin neitiä, joka olikin tällä kertaa jäänyt seisomaan jälleen tuomaria tuijottaen.

Estehyppy: 9

NOUTOESINEEN PITÄMINEN

Tässä meillä ei koskaan mitään ongelmaa ole ollut, eikä ollut tälläkään kertaa. Osasin itse jo jopa odottaa että liikkuri antaa käskyn ennen kapulan antamista neidille. :D Hieman hitaasti Luna avasi suutaan ja kerkesin varmaan puolisekuntia pelätä että se kääntää päänsä pois kapulaa ottamatta, mutta ottihan se sen kumminkin. Sitten 5 sekuntia kului Lunamaiseen tapaan ympärille katsoen ja käskystä kapulasta irroitettiin nätisti.

Noutoesineen pitäminen: 10

KAUKO-OHJAUS

Meidän toinen hylsyliike. Tässä vaiheessa koetta Lunan mielenkiinto alkoi jo olla jossain muualla ja jouduin sanomaan ensimmäisen maahan-käskyn kahteen kertaan. Sitten siirryin parin metrin päähän, ja Luna yllätys yllätys taas katseli ihan jonnekin muualle kuin minua päin. Ensimmäinen istu-käsky, ei tulosta, toinen käsky, neiti ei edelleenkään noussut. Tässä vaiheessa ajattelin et joo tässä se sitten oli, mutta siitä huolimatta annoin kolmannen käskyn. Nyt Luna nousi. Liikkuri oli näyttänyt jo maahan-merkin ennen kuin sain Lunaa ylös, joten odotin tässä sekunnin pari ennen kuin käskin neidin takaisin maahan. Kerkesin taas sekunnin pelätä, mutta Luna kumminkin meni hitaasti maahan. Olin varma että olimme nollanneet jälleen tämän liikkeen, mutta autossa systeri sanoikin että nollaa ei tullut.

Kauko-ohjaus: 5

KOKONAISVAIKUTUS

Tuomari kehui meidän yhteistyötä ja totesi Lunan olevan aika perinteinen cockeri. Se aloittaa todella hyvin, mutta jossain vaiheessa tuntuu unohtavan että nyt ollaan tekemässä jotain. (Myöntääkö joku muu cockerin kanssa kokeissa käyvä tätä? :D ) Myönsin Lunan vielä menevän enemmän ja vähemmän nenänsä perässä, johon tuomari totesi että se on aika yleistä varsinkin näillä roduilla. Kyllähän muutkin rodut sitä tekee, mutta yleisempää se on mm. metsästysroduilla.

Kokonaisvaikutus: 9

Yht. 169,5 pistettä ja  ALO1!!

Menin vuoromme jälkeen takaisin autolle, missä keskustelin systerin kanssa tuloksista. Suoritus oli paras meidän tähänastisista, mutta kun en pisteitä pahemmin nähnyt, arvioin itse että joko me saadaan juuri ja juuri ALO1 tai me jäädään siitä juuri ja juuri. Meidän autokin oli sen verran kaukana kumminkin kentästä ja tuomari näytti pisteet päin vastaiseen suuntaan, niin autossa ei voinut olla täysin varma mitä pisteitä välillä annettiin.

Kun viimeinen koirakko oli kokeensa tehnyt, menimme kuuntelemaan tulokset. Sadekin hyvin hellitti, kun koe oli ohi. :D Tuomari aloitti, että 11 koirakosta 4 sai ykköstuloksen. Tässä vaiheessa totesimme systerin kanssa, että taisi meidän pisteet jäädä sitten just alle 160. Tämä tunne vahvistui, kun tuomari ilmoitti toisen tollerin olleen se neljännellä sijalla. Se oli vetänyt mielestäni ihan hyvin, joten ei meidän pisteet voineet sitten millään riittää enempään, varsinkaan ykköstulokseen.

Sitten tuomari jatkoi että kolmannella sijalla ja palkintopallilla oli ryhmän cockerspanieli. Tässä vaiheessa hätkähdin ajatuksistani ja olin silmät pyöreinä, että mitä, oikeastiko se sano cockerspanielin?! Systerikin oli jo aloittanut keskustelun vieressä olevan collien omistajan kanssa, joten se sitten kuulemma hätkähti minun ihmettelyä. Menin sitten epävarmana hakemaan meidän kisakirjan, kun ei ryhmässä muita cockereitakaan ollut. Toiseksi tuli (muistaakseni) bordercollie ja ensimmäiseksi bokseri.

Kahden epäonnistumisen jälkeen se onnistuminen viimein tuli, vaikka kerkesin aikaisemmin jo kelata kaikki kauhuskenaariot mitä kokeessa voi tapahtua ja mikä voi mennä pieleen. Sadetta pelkäsin eniten, Luna kun ei suostu menemään läpimärälle maalle maahan kovinkaan hyvin ja tietysti vesisade saa koiran ravistelemaan, mutta onneksi se ei nyt niin kaatosadetta meidän vuorolla ollut kuin se olisi voinut olla. Nyt voin hieman rennommalla mielellä katsella seuraavia kokeita, suunnitelma oli saada TK1 vielä tämän vuoden puolella. : ) Myönnettävä on, että hieman on ollut stressiä tuon onnistumisen kanssa, jotenkin se on niin harmittava tilanne kun koira osaa liikkeet, mutta ne ei sitten siellä kokeessa ole onnistuneet.

Olin jotenkin niin innoissani ykköstuloksesta, että kun lähdettiin ajamaan kotia kohti, käännyin liikenneympyrästä väärään suuntaan ja tajusin sen vasta melkein kilometrin päässä että hetkonen, nyt maisema on ihan väärän näköinen… Onneksi se auto kääntyy suht helposti ja otettiin oikeasti nokka kohti kotia.