Vuoden tokocockeri

Vihdon ja viimein julkaistiin viime vuonna parhaiten pärjänneet cockerspanielit. Luna sijoittui kolmella tokon avo-luokan ykköstuloksellaan viime vuonna ensimmäiseksi. Pääasiassa sen takia ettei ylemmissä luokissa viime vuonna ollut pahemmin kokeissa kävijöitä. Tai kävi loppuvuonna yksi kokeilemassa voittajaluokkaa, mutta tuloksetta niin eihän hän siitä pisteitä sitten saanut.  Alokasluokassa olikin sitten osallistujia enemmän, Luna ja tämä yksi voittajaluokkalainen mukaan luettuna, kokeissa kävi yhteensä 18 cockerspanielia.

Ja näistä kisaajista vain Lunan ja kolmen muun tulokset ilmoitettiin Cockerspanielit ry:lle, mikä on harmi. Mutta sama se oli vuonna 2016. Tietysti kaikki eivät ole rotuyhdistyksen jäseniä ja siten tietysti eivät ole ”kilpailussa” mukana. Mutta voisin kuvitella, että on meitä jäseniä enemmän kuin 4 kappaletta näistä 18:sta.

Mutta, minua pyydettiin kirjoittamaan noin aukeaman juttu meidän tokourasta cockerspanieleiden rotulehteen. Ensin pohdin että miten minä saan tekstiä niin paljon kirjoitettua, mutta kuin aloin kirjoittaa, totesin olevani tilanteessa että jostain piti karsia. Lopulta sain tekstin sopivaan mittaan.

Ajattelin sen olevan siinä, kunnes lauantaina 24.3. Facebookiin Cockerspanielit ry:n sivuille ilmestyi kuva viidestä pokaalista ja teksti, että kohta palkitaan vuoden menestyneet cockerit.  Yhdistyksellä oli silloin kokous Jyväskylässä ja huomasin aikataulusta että siellä tosissaan oli palkintojenjako. No, minun ja kokouspaikan välillä oli melkein 250 kilometriä, joten lähetin vain äkkiä fb-viestiä kuvan laittaneelle henkilölle (joka oli yhdistyksen vara-pj). Kyselin että olisiko siellä ollut palkinto meillekin ja kun oli, niin oliko mitään mahdollisuutta saada sitä vaikka postitse (että minä maksan postimaksun), kun en osallistunut kokoukseen. Koska olisihan se hienoa saada Lunalle pysti suorituskesta. Ei sitä tiedä jos me ei enää koskaan ollakaan ensimmäisiä. Postitus ei onnistunut, mutta kävi niin hyvä tuuri että tämä vara-pj työskenteli Järvenpäässä ja hän lupasi ottaa Lunan palkinnon mukaansa, jotta pääsin noutamaan sen sieltä. Eihän se nyt sitten mennyt ihan kuin suunniteltiin, maanantaina vara-pj laittoi viestiä että unohti ottaa pokaalin mukaan töihin ja lupasi tuoda tavarat tiistaina. No tiistaina sain viestiä, että hän oli kipeänä eikä voinutkaan tuoda palkintoja. Sovittiin että hän tuo palkinnot kunhan paranee. Ajattelin että olisi ne kiva saada ennen pääsiäistä, kun samalla viikolla piti ilmestyä uusin cockerspanielilehti, missä tulokset julkaistaisiin. No, vara-pj toi palkinnot torstaina, mutta cockerilehti ilmestyikin vasta seuraavan viikon lopulla.

En tiennyt, että ensimmäiseksi tulleet palkitaan vielä erikseen, kun Lunakin nyt ensimmäistä kertaa on ensimmäisellä sijalla. Eikä kukaan ole koskaan laittanut mihinkään ilmoitusta tai posetuskuvaa aikaisempina vuosina mistä olisin voinut tajuta palkinnon odottavan. Olisin tiennyt varautua hieman paremmin.

Pääsiäisvaunuilua

Lähdimme perjantaiaamusta ajelemaan kohti Inkoota ja asuntovaunua. Luna oli jo paljon paremmassa kunnossa, suoli oli varmaan lopulta(kin) tyhjentynyt, nimittäin mitään ei tullut ulos koko perjantaina. Ruokakin taas maistui hyvällä ruokahalulla.

Vaunulle tuli myös perhetuttava Bemmi-kultsun kanssa. Ajatus oli että Bemmi ja Lara saisivat leikkiä hetken aikaa. Laralla oli tosin juoksut aivan lopussa. Bemmiähän ei ole leikattu, joten ajateltiin että katsotaan miten leikin käy. Jos poika kiinnostuu liikaa niin sitten leikit jäävät siihen.

Meri oli vielä kunnolla jäässä, pilkkijöiden mukaan paksuutta oli 60cm. Koirilla oli siten tilaa temmeltää poukaman jäällä. Bemmi ja Lara leikkivät alkuun todella hyvin. Luna pidettiin kauempana ettei tarttuttaisi pojua ja ärisisi turhaan. Bemmi oli myös hyvin ottanut opikseen ettei Lunan lähelle kannattanut mennä, jos pojalla oli suunta vanhemman neidin luo, niin suunta vaihtui todella nopeaan Lunan aloittaessa murinan.

Mutta jossain vaiheessa Bemmi tajusi Laran juoksut. Pojan huonoksi onneksi, Lara ei arvostanut yhtään että tämä yritti haistella takamusta enemmän. Sitten leikki muuttuikin ahdisteluksi ja Lara yritti häätää kosijaa tiehensä. Bemmi vaan oli aika kova puupää eikä välittänyt vaikka pikkuneiti roikkui hampaillaan toisen turkissa. Hieman poika alkoi väistellä pahimpia näykkäyksiä, mutta silti se jaksoi yrittää uudelleen ja uudelleen. Ajateltiin siinä että katsotaan ymmärtääkö poika jättää Laran rauhaan, jos pikkuneiti nappaa tarpeeksi kovaa, mutta kun sitä ei tapahtunut, niin lopulta jouduttiin laittamaan Bemmi hihnaan kiinni.

Tämä kuva kun ilmestyi näytölle kuvia läpikäydessä, olin onnellinen ettei minulla ollut suussa mitään. Se nimittäin olisi lentänyt näytölle kun purskahdin nauramaan ja sitten ei naurusta meinannut tulla loppua. :'D Oli pakko laittaa tämä myös Facebookiin, missä se tähän mennessä on kerännyt reilu 1800 tykkäystä.

Lara löysi hyvän piilon kun ei enää jaksanut Bemmiä.

Pian Laralle tuli uusi leikkikaveri, leikattu seropipoika Hugo. Näillä kahdella oli taas kivat leikit kun olivat lähempänä toisiaan kooltaan. Lara yritti leikkiä tämän uuden pojan kanssa samalla tavalla kuin Lunan, eli pikkuneiti yritti näykkiä Hugoa jaloista, ainut että pojan matalan rakenteen takia se oli erittäin hankalaa.

Jossain vaiheessa huomasi että Lara alkoi selvästi väsyä, koska se alkoi ärhennellä Hugollekin. Joten menimme vaunuun ja kuinka ollakaan pikkuneiti simahti melkein heti.

Lauantaina sitten lenkkeiltiin kunnolla, ensin käveltiin saaren toisessa päässä olevalle hiekkarannalle ja lähdettiin sieltä jäätä pitkin takaisin. Jää ei pitänyt pientäkään ritinää, mutta silti pysyttelimme aika lähellä rantoja ja kohdissa missä muut olivat jo kävelleet.

Luna ja Lara nauttivat kun saivat juosta jäällä.

Luna komentaa kun ei lumipallo lentänyt tarpeeksi nopeasti.

Tällainen kaveri lenteli jään päällä, piti pitää koiria hieman lähempänä ettei kotka saanut mitään yritys mahdollisuutta.

Piti välillä pysähtyä poseeraamaan.

Joutsenpariskuntakin lensi yli

Ja Lunahan innostui joutsenista, juoksi hetken aikaa perässä kunnes totesi ettei niitä kiinni saa. Mutta niitä piti tuijottaa niin kauan kun ne oli näkyvillä.

Lara ei taas ymmärtänyt joutsenia ollenkaan.

"Me ehdittiin ensin kotilaiturille!"

Luna alkoi jäystää jäätä, jota Lara ei ymmärtänyt taas ollenkaan.

Myöhemmin päivällä kävelimme vielä toiseen päähän saarta ja tulimme sieltä jäätä pitkin pois.

Aamut ja aamupäivät olivat mukavia aurinkoisine säineen, mutta iltapäivällä lämpötila nousi sen verran että alue muuttui kuraiseksi.

Jäätin odottelemaan kun äiti jäi keskustelemaan tutun vastaantulijan kanssa, tytöt päättivät odotellessa alkaa metsureiksi.